Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
normaalia ja ihanaa kirjoitti:
Naisen alapää korjaantuu synnytyksen jälkeen!! luonto on ihmeellinen.
Kyllä ja ajatelkaa miten muutkin eläinlajit synnyttävät ihan samalla tavalla edelleen, mikä ollut lajille tyypillinen tuhansia vuosia.
Miksi ihminen olisi tässä asiassa erilainen? Hyvä, että on keksitty erilaisia helpotuksia, mutta periaatteessa syntyminen on lajin säilymisen kannalta tärkeä ja luonnollinen tapahtuma. Aiemmin luonnon valinta karsi heikot yksilöt, vain parhaat ja terveet selvisivät. Onko ihminen mennytkin jo liian pitkälle kehityksessä?
Käsittääkseni millään muulla eläinlajilla syntyvän jälkeläisen pää ei ole niin valtava suhteessa synnytyskanavan kokoon, joten todella ihminen saa maksaa aivojensa kehityksestä synnytyksen yhteydessä. Joillakin eläimillä vauvan koko on suorastaan pikkuruinen suhteessa emon kokoon (esim. pandat), joten vertailu eläimiin ei oikein käy päinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönteisesti kun suhtautuu niin kaikki käy paljon helpommin ja pian tulee suuremmoinen"palkonto" kun vauva tulee maailmaan. Siinä unohtuu äheltämiset sun muut kivut ja vaivat.
Mitä? Eikö naisten illanistujaisissa enää kerrotakaan kauhutarinoita synnytyksistä samaan tyyliin kuin miehet kertovat inttikokemuksistaan? Aikaisemmin ainakin vanhemmat naiset opastivat nuorempia naisia, ensin neitseitä ennen hääyötä, että älä yhtään ihmettele, jos tapahtuu jotain kummallista ja jos se koskee, sillä jatkossa se saattaa muuttua jopa mukavaksi. Samoin he valistivat synnytyksestä, että sekin sattuu, mutta että ne kivut kyllä unohtuvat, kun saa lapsen rinnoilleen. Vai onko nykyään niin, että vain samassa elämäntilanteessa olevat naiset viettävät illanistujaisia yhdessä. No, hääyöstä tarvitsee harvoin nykyään valistaa, sillä nuoret ovat viettäneet hääyönsä jo teineinä.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen kuoli kohtuun 39+5 ja minut pakotettiin synnyttämään se (siis pyyntöni sektiosta tyrmättiin selittelemättä). Avautumisvaihe helpotti kun sain epiduraalin. Kammottavin kohta oli kuitenkin ponnistaminen. Siihen ei annettu mitään kivunlievitystä ja se kesti yli tunnin. Toisin kuin oli kerrottu, pahin ei ollutkaan ohi kun pää oli tullut ulos vaan ne hartiat.
Seuraavilla kerroilla vaadin sektiot ja ne synnytykset olivatkin ihania kokemuksia. Ei ollut kipuja jälkikäteenkään eikä mitkään uhkakuvat toteutuneet yhdellään kolmesta kerrasta.
Hammaslääkärissä meinaan nukahtaa tuoliin. Puudutuksia ei tarvita. Voisikohan lapsetkin oksentaa?
Kuolleen lapsen synnytys on traumaattinen kokemus.
Eikä sitä voi verrata elävän lapsen syntymään, jolloin myös vauva itse osallistuu synnytykseen omilla liikkeillään.
Taitaa nää pari sektio mammaa "ettei pillu repeä" ylläpitää tätä keskustelua. Sektioita ei tehdä kovin helpoin perustein, hyvin harvoin se on edes synnyttyään oma valinta, koska sen riskit tiedetään hyvin ja moni tahtoo jopa kokea tuon "kiduttavan tuskan, alatiesynnytyksen". Jos tää ei olisi vauva av vaan joku reality-synnyttäjät olisin huolissani näistä kommenteista ja alatiesynnytyksen halveksinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Ei tikkaaminen ole kirurgin töitä, leikkaaminen on. Ompelun voi tehdä leikkauksessa vaikka opiskelija.
Ja käsityön oppii vain tekemällä. Kokenut kätilö voi olla sairaalan paras ompelija.
Tikkaaminen!
Puhutko vaateompelusta?
En jää väittelemään kanssasi, koska älysi ei tunnu riittävän suomenkielisen tekstin ymmärtämiseen.
Oletkohan itse kätilö?Sulta sitten loppuivat asia-argumentit. Niele nyt vain kyyneleesi, leikkauksessa sut voi ommella lääkäri, opiskelija tai hoitaja.
Mitä te nillitätte siellä? Minä ompelin itse ompeleeni synnytyksessä ja hyvä tuli! Vaikka koulut jääneet kesken ja olen elämäm koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen kuoli kohtuun 39+5 ja minut pakotettiin synnyttämään se (siis pyyntöni sektiosta tyrmättiin selittelemättä). Avautumisvaihe helpotti kun sain epiduraalin. Kammottavin kohta oli kuitenkin ponnistaminen. Siihen ei annettu mitään kivunlievitystä ja se kesti yli tunnin. Toisin kuin oli kerrottu, pahin ei ollutkaan ohi kun pää oli tullut ulos vaan ne hartiat.
Seuraavilla kerroilla vaadin sektiot ja ne synnytykset olivatkin ihania kokemuksia. Ei ollut kipuja jälkikäteenkään eikä mitkään uhkakuvat toteutuneet yhdellään kolmesta kerrasta.
Hammaslääkärissä meinaan nukahtaa tuoliin. Puudutuksia ei tarvita. Voisikohan lapsetkin oksentaa?
Kuolleen lapsen synnytys on traumaattinen kokemus.
Eikä sitä voi verrata elävän lapsen syntymään, jolloin myös vauva itse osallistuu synnytykseen omilla liikkeillään.
Ei pidä unohtaa sitäkään, että osaltaan "kipu on korvien välissä". Totta kai kuolleen lapsen synnyttäminen on niin henkisesti kuin fyysisesti kivuliaampaa kuin elävän lapsen synnyttäminen, ja oma asenne synnytykseen lähtiessä on ihan eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi olla joillekin yhtä tuskaa ja piinaa, uskon sen. Minulla on serkku, jolla on 16 lasta ja noin 105 lastenlasta! Mitäs tuumaat? Tosin hän ei ole ikinä, siis IKINÄ valittanut synnytyksistä. Minä en voi ottaa kantaa kun en ole synnyttänyt koskaan - ei ole minulle suotu tätä onnea. Olisin ollut varmaan liian huono äiti. Mutta voimia teille. Mutta älkää hankkiko lapsia jos se noin kauheaa on.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.
Mm. tällaisen takia en koskaan aio synnyttää. Raskaudessa ja synnytyksessä on aivan liian suuret riskit että kroppa menee lopullisesti pilalle. Ja sehän myös sattuu joten ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi kroppaa korjata jos se "menee piloille"synnytyksestä.Minä en ainakaan vaihtaisi ikinä pois sitä parasta palkintoa,jonka sain kun synnytin.
En millän pystynyt rentoutumaan, kun repivä tuska raastoi lähes vuorokauden. Kyllä siinä hengitykset ja
huokailut olivat kaukana, olin "tulessa".
Eikä tietoakaan kuinka kauan sitä vielä jatkuisi ja jatkuisi.
Karjuin minkä jaksoin, enkä lopulta edes jaksanutkaan karjua.
Ei ainakaan helpoiksi voi synnytyksiäni kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin epiduraalin, koska jos mulla päänsärkyä on, otan siihenkin lääkkeen. Lantioni ei ole ahdas, eikä synnytys ollut sietämätöntä. Nuorempana (ennen lapsia) juhlin aika lailla ja on mulla ollut kauheampia krapulatuskiakin kuin synnytyskivut. Olisin synnyttänyt kolmannenkin kerran, vaan tuli ero ja uutta, sopivaa miestä ei vaan löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
normaalia ja ihanaa kirjoitti:
Naisen alapää korjaantuu synnytyksen jälkeen!! luonto on ihmeellinen.
Kyllä ja ajatelkaa miten muutkin eläinlajit synnyttävät ihan samalla tavalla edelleen, mikä ollut lajille tyypillinen tuhansia vuosia.
Miksi ihminen olisi tässä asiassa erilainen? Hyvä, että on keksitty erilaisia helpotuksia, mutta periaatteessa syntyminen on lajin säilymisen kannalta tärkeä ja luonnollinen tapahtuma. Aiemmin luonnon valinta karsi heikot yksilöt, vain parhaat ja terveet selvisivät. Onko ihminen mennytkin jo liian pitkälle kehityksessä?Käsittääkseni millään muulla eläinlajilla syntyvän jälkeläisen pää ei ole niin valtava suhteessa synnytyskanavan kokoon, joten todella ihminen saa maksaa aivojensa kehityksestä synnytyksen yhteydessä. Joillakin eläimillä vauvan koko on suorastaan pikkuruinen suhteessa emon kokoon (esim. pandat), joten vertailu eläimiin ei oikein käy päinsä.
Aika jännä. Tämä täsmää Raamatun luomiskertomukseen, jossa naiset saivat (Aatamin ja Eevan) hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän syömisestä rangaistukseksi synnytystuskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoisen synnytys oli yhtä pitkää piinaa 2 päivää ilman kipulääkkeitä, käynnistämisen vuoksi kroppa pakotettiin ulostamaan vauva, ilman että se edes tapahtui luonnollisesti ja kipuhan oli sen vuoksi vielä pahempaa. Silti en ole niin tyhmä, että hyljeksisin omaa rakasta lastani kokemani, ohimenneen kivun vuoksi oli se ollut miten helvetillistä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Mm. tällaisen takia en koskaan aio synnyttää. Raskaudessa ja synnytyksessä on aivan liian suuret riskit että kroppa menee lopullisesti pilalle. Ja sehän myös sattuu joten ei kiitos.
Paljon suurempi riski sinulla on joutua liikenneonnettomuuteen, jossa kroppasi menee lopullisesti pilalle. Ilmeisesti et siis aio koskaan poistua kotoasikaan?
Ja tämän ketjun jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, etten tule koskaan hankkimaan lapsia. Haluaisin niitä kyllä, mutta synnytyspelko estää.
Tietäisittepä mammat, miten paljon kunnioitan teitä jotka olette joskus tavalla tai toisella synnyttäneet. Itse en siihen tule koskaan pystymään :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Mm. tällaisen takia en koskaan aio synnyttää. Raskaudessa ja synnytyksessä on aivan liian suuret riskit että kroppa menee lopullisesti pilalle. Ja sehän myös sattuu joten ei kiitos.
Uskotko siis kaikkea, mitä kaikenmaailman trollaajat kirjoittelevat?
Esim tuo alapää repaleina on ihan potaskaa ja kätilö on kyllä nimenomaan saanut koulutuksen tuohon ompelemiseen. Tuo, että kroppa menee lopullisesti pilalle on jokseenkin kypsymätön ajatus (anteeksi) ja osoittaa vain, että et vielä olekaan kypsä äidiksi. Äitinä joka tapauksessa sinun pitää pystyä luopumaan itsekkäästä oman navan ympärillä pyörimisestä ja laittaa lapsen etu aina edelle omaa etuasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Mm. tällaisen takia en koskaan aio synnyttää. Raskaudessa ja synnytyksessä on aivan liian suuret riskit että kroppa menee lopullisesti pilalle. Ja sehän myös sattuu joten ei kiitos.
Paljon suurempi riski sinulla on joutua liikenneonnettomuuteen, jossa kroppasi menee lopullisesti pilalle. Ilmeisesti et siis aio koskaan poistua kotoasikaan?
No ei kyllä ole. Suomessa on 5,5 miljoonaa ihmistä, vuosittain synnyttää n. 60 000 naista. Jos näin karkeasti oletetaan että 2 % synnytyksistä aiheuttaa vaikean ja pysyvän vaurion äidille (suunnilleen tämän verran tulee pelkästään 4. asteen repeämiä), olisi näitä naisia vuodessa n. 1200. Per yksi synnytys. Vuonna 2015 liikenteessä kuoli 201 ja loukkaantui 3607 ihmistä. Voisin vaikka veikata että näistä jokainen ei ole ollut liikenteessä vain sen ainoan kerran sinä vuonna. En mitenkään pysty käsittämään miten millään voi näistä luvuista vääntää liikenteessä vammautumisen todennäköisemmäksi kuin synnytyksessä, varsinkin kun suurin osa hyppää auton kyytiin lähes päivittäin.
Synnytys nyt vaan on naisen elämän vaarallisimpia tapahtumia, onneksi riskit tosin ovat modernin lääketieteen ansiosta merkittävästi pienentyneet. En silti lähtisi toisten pelkoja vähättelemään kun kyseessä on oma ja syntymättömän lapsen henki ja terveys. Ja jos minulla olisi muuten joka kerta kun hyppään auton rattiin usean prosentin riski joutua käyttämään vaippoja pidätysvaikeuksien takia lopun ikää, voin kertoa että kotiin jäisin.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän ketjun jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, etten tule koskaan hankkimaan lapsia. Haluaisin niitä kyllä, mutta synnytyspelko estää.
Tietäisittepä mammat, miten paljon kunnioitan teitä jotka olette joskus tavalla tai toisella synnyttäneet. Itse en siihen tule koskaan pystymään :(
Älä nyt tämän ketjun pelottelijoita usko! Minulla on takana kolme synnytystä ja kaikki menneet ihan suunnitellun mukaisesti. Mikset usko niitä, jotka kertovat kivun olleen siedettävän ja olo tuntunut turvalliselta osaavista käsissä?
Raskausaikana täytyy välttää stressiä, joten sitä keskittyy ajattelemaan myönteisesti.