Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Minulla on ollut 2 täysin kivutonta synnytystä. Tiedän muitakin, olen ollut mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Juuri näin! Minustakin pitäisi kertoa asiat niin kuin ne ovat ja rehellisesti, että olisi todenmukaiset odotukset tapahtumaa kohtaan. Varaudutaan pahimpaan, toivotaan parasta. Ihan kuten kaikissa muissakin terveydenhoidollisissa tilanteissa kerrotaan. Jos menet vaikka leuka- tai selkäleikkaukseen, kyllä sulle kerrotaan, mitä ovat mahdolliset komplikaatiot, riskit ja näin edelleen. Ei todellakaan kaunistella mitään. Kerrotaan jopa, minkä prosentin todennäköisyydellä sitä ja tätä. Miksi synnytyksen kohdalla ei toimita näin?
Ne löytyy netistä, tampio. Jos kiinnostaa. Tuossa yllä myös lueteltu.
Alatiesynnytyksessä on CP-vamman riski vauvalla jos hapensaanti estyy.
Se on turha kuvailla synnytystä, koska synnyttäneellä voi olla vaikka 3 eri kokemusta. Mikä niistä nyt sitten olisi ollut se oikein kokemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Eihän alatiesynnyttäjilläkään olisi minkäänlaisia kipuja, jos lääkitys olisi yhtä vahva kuin sektiolla synnyttävillä...
Mitä ihmettä sinä siellä itket? Taisi olla karmea kokemus ja repesit pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Juuri näin! Minustakin pitäisi kertoa asiat niin kuin ne ovat ja rehellisesti, että olisi todenmukaiset odotukset tapahtumaa kohtaan. Varaudutaan pahimpaan, toivotaan parasta. Ihan kuten kaikissa muissakin terveydenhoidollisissa tilanteissa kerrotaan. Jos menet vaikka leuka- tai selkäleikkaukseen, kyllä sulle kerrotaan, mitä ovat mahdolliset komplikaatiot, riskit ja näin edelleen. Ei todellakaan kaunistella mitään. Kerrotaan jopa, minkä prosentin todennäköisyydellä sitä ja tätä. Miksi synnytyksen kohdalla ei toimita näin?
Ne löytyy netistä, tampio. Jos kiinnostaa. Tuossa yllä myös lueteltu.
Faktatietoa synnyttäjille ei kylläkään ole realistisista kokemuksista paljoa saatavilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Juuri näin! Minustakin pitäisi kertoa asiat niin kuin ne ovat ja rehellisesti, että olisi todenmukaiset odotukset tapahtumaa kohtaan. Varaudutaan pahimpaan, toivotaan parasta. Ihan kuten kaikissa muissakin terveydenhoidollisissa tilanteissa kerrotaan. Jos menet vaikka leuka- tai selkäleikkaukseen, kyllä sulle kerrotaan, mitä ovat mahdolliset komplikaatiot, riskit ja näin edelleen. Ei todellakaan kaunistella mitään. Kerrotaan jopa, minkä prosentin todennäköisyydellä sitä ja tätä. Miksi synnytyksen kohdalla ei toimita näin?
Miten niin ei toimita? Miksi minä, joka en ole ikinä edes ollut raskaana, tiedän synnytyksen sattuvan ja että siihen sisältyy kaikenlaisia riskejä repeämisistä verenhukkaan, peräpukamista hätäsektioon, jos näistä ei kerran puhuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Eihän alatiesynnyttäjilläkään olisi minkäänlaisia kipuja, jos lääkitys olisi yhtä vahva kuin sektiolla synnyttävillä...
Silloin käytetäänkin, jos vauva on kuollut kohtuun. Muuten ei, koska nuo lääkkeet ovat vaarallisia vauvalle, etenkin sektiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Eihän alatiesynnyttäjilläkään olisi minkäänlaisia kipuja, jos lääkitys olisi yhtä vahva kuin sektiolla synnyttävillä...
Silloin käytetäänkin, jos vauva on kuollut kohtuun. Muuten ei, koska nuo lääkkeet ovat vaarallisia vauvalle, etenkin sektiossa.
Juuei. Täälläkin on kerrottu kokemuksia kuolleen lapsen synnytyksestä, joissa kivunlievitys on jäänyt huonoksi. Yksi lehtihaastattelu oli juuri tänä vuonna, jossa äiti ei ollut saanut mitään kivunlievitystä! Koska suomalainen synnytyksen hoito lähtee siitä, että äidillä ei ole mitään merkitystä, kunhan hengissä pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että ihmiset eivät ehkä aina ymmärrä, mikä piina synnytys todella on. Lapseton ystävänikin on monesti puhunut, miten hänellä on niin kivuliaat kuukautiset, että hän kestäisi synnytyskivun helposti ja tahtoisi synnyttää luomuna. Voi olla, että näin on. Mutta useasti ensisynnyttäjät eivät todella osaa etukäteen varautua siihen kivunmäärään ja nämä "luomusynnyttäjät" ottavat sitten kaikki lääkkeet alta aikayksikön. Mutta kukapa pystyisi sitä ennakoimaan, kun kaikki synnytykset ovat erilaisia?
Mielestäni synnytyksen edessä pitää olla nöyrällä mielellä. Siinä ollaan hyvinkin elämän ja kuoleman rajamaastossa välillä. Ja kipu on suurinta mahdollista kipua, josta ei välttämättä saa edes taukoa. Ekan synnytys oli itselläni ainakin yhtä suurta supistusta. Mutta toisen lapsen synnytys ainakin omalla kohdallani oli ihan ok kokemus. Olisipa tämä kolmas vielä parempi kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytyksessä on CP-vamman riski vauvalla jos hapensaanti estyy.
Joo toki. Muttet taida tietää kuinka pienestä riskistä on kyse? Noin käy hyvin harvoin, ei varmasti edes joka vuosi. Esim. sektion riskit vauvalle ja äidille ovat huomattavasti suurempia. Jos luottaa tutkimuksiin, tilastoihin ja todennäköisyyksiin (kuten jokainen fiksu koulutettu ihminen), niin tietää, että alatiesynnytyksessä riskit ovat paljon pienempiä kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Eihän alatiesynnyttäjilläkään olisi minkäänlaisia kipuja, jos lääkitys olisi yhtä vahva kuin sektiolla synnyttävillä...
Silloin käytetäänkin, jos vauva on kuollut kohtuun. Muuten ei, koska nuo lääkkeet ovat vaarallisia vauvalle, etenkin sektiossa.
Juuei. Täälläkin on kerrottu kokemuksia kuolleen lapsen synnytyksestä, joissa kivunlievitys on jäänyt huonoksi. Yksi lehtihaastattelu oli juuri tänä vuonna, jossa äiti ei ollut saanut mitään kivunlievitystä! Koska suomalainen synnytyksen hoito lähtee siitä, että äidillä ei ole mitään merkitystä, kunhan hengissä pysyy.
Nyt kyllä vähän liiottelet tuota äidin merkityksettömyyttä. Suomessa toimitaan niin, mikä on vauvalle turvallisinta. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Itse en kyllä ymmärrä tätä. Faktatietoahan on erittäin runsaasti saatavilla esim. netissä, jos vaan osaa Googlea käyttää. Ja ymmärtää lukemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eka synnytys sektio - kivuton toki itse leikkaus, mutta voi prkl niitä kipuja jälkikäteen ja lasta en voinut nostaa :( Muutenkin aika pitkä ja raskas kokemus. Toinen tuli alakautta normaalisti, oikein ihana kokemus, sellainen voimaannuttava vaikka inhoan tuota sanaa. Kävelin suihkuun heti synnytyksen jälkeen ja olo oli heti kuin normaali. Toosakin pysyi ihan hyvässä kunnossa :D Näin me ollaan erilaisia erilaisine kroppinemme ja kokemuksinemme!
Minullakin 2 voimaannuttavaa synnytystä. Toisessa tehtiin episiotomia ja toisessa 2. asteen repeämä repesi vielä kahteen suuntaan. Se voi olla hyvinkin voimaannuttavaa siitä huolimatta että tulee repeämiä tms. Aika paljon asenteesta myös kiinni miten niihin tikkeihin suhtautuu. Se alapää tuntuu vieraalta alkuun ja tuntuu että se on pilalla. Mutta se paranee ajan kanssa. Ja helpottaa. Palautuu. Alapäästään ei kanmata tehdä arvioita 3 viikkoa synnytyksestä olettaen että se on totuus sen tilasta. Näistäkin tunteista voi jutella neuvolassa jos tuntuu pahalta henkisesti. Ja kannattaa myös tiedostaa että on tuossa hetkessä vielä aikaimoisen hormonimyrskyn keskellä ja se vaikuttaa myös omaan tunnetilaan. Ainakin ennen kun julistaa alapään menevän täysin pilalle kannattaa odottaa muutama kk. Synnytyksestä palautuminen voi muuten kestää vuodenkin. Siis että kropassa alkaa olla asiat paikoillaan. Ei kannata hätäillä. Minne on kiire?
Kärsin jo ennen esikoisen synnytystä synnytyspelosta, mutta pelkopolin avulla lähdin kuitenkin yrittämään alatietä. Aika turhaan, sillä lopulta alatie ei ollut kuitenkaan kohdallani mahdollinen ja moni peloistani toteutui - lukuunottamatta pysyviä vauroita itselleni ja lapsen kuolemaa/vammautumista. Tästä saan kiittää kesken synnytyksen tehtyä sektiopäätöstä.
Myöhemmin uskalsin kuitenkin miettiä uutta raskautta saadessani varmistuksen, että suunnitellun sektion kyllä saa niin halutessaan. Lantiossani on ilmeisesti ihan anatomista poikkeavuutta ja/tai ahtautta, tarkemmin en tiedä, sillä asiaa ei ole tutkittu koska ehdoton toiveeni olisi sektio joka tapauksessa. Toinen ja samalla viimeinen lapseni syntyy alle kuukauden kuluttua ja todellakin sektiolla, toiste en halua kokeilla onneani sillä tämä kakkonen on kokoarvioiden mukaan esikoista isompikin. Tärkeintä minulle oli saada päätös meille mahdollisimman turvallisesta synnytystavasta, ei se mitä mieltä joku muu on asian luonnollisuudesta... Ja eikö luonnollista ole haluta lapselleen turvallinen syntymä?
Jos alatiellä pelottelee kaverit, niin kyllä sitä etenkin ammattihenkilöt osaavat myös sektiolla pelotella. Suunniteltuna se on kuitenkin oikeasti turvallinen, tilastoihin kun vaikuttaa eniten ne kiireelliset/hätäsektiot, joissa sektioon mennessä alla on jo komplisoitunut alatiesynnytys. Lopulliset komplisaatiot vaan sitten menevät sektion alle....
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Tässä on asiaa ja samaan aikaan pikkasen puretaan omia turhaumia omaan synnytykseen faktan muodossa. Minusta olisi tervettä tunnistaa ne asiat mihin on pettynyt ja jättää kertomatta ne faktoina.
Miestäkin voi valmistaa synnytykseen. Netti on pullollaan tietoa mm luonnollisesta kivunlievityksestä, myös sellaisista missä mies voi auttaa. Toki se mies ei sitä kipua voi viedä pois eikä pusertaa lasta. Enemmän joutuu olemaan sivulinjoissa. Minä en silti usko että olisin ilman miestä selvinnyt niin hyvin henkisesti.
Se synnytyskipu on ihan erilaista kuin muu kipu. Se sattuu ja samaan aikaan ei. Sitä voi tavallaan hallita, tiettyyn pisteeseen ainakin. Siinä omalla osalla tulee mies mukaan. Oman miehen läsnäolo rauhoittaa minua ja jaksoin keskittyä supistusten aikana. Niitä ei saa ikäänkuin vastustaa, vaan antaa tulla. En ymmärtänyt tätä ennen kun oli se avautumisvaihe päällä. Ponnistusvaiheen kipua en muista kokeneeni, siinä oli pää niin pyörällä (liekö kehon oma kivunlievitysmekanismi).
Kätilöitä on monenlaisia. Olen synnyttänyt kahdessa eri sairaalassa ja toisessa synnytyksessä tapahtui jopa vuoronvaihto ja oli harjottelijat mukana, joten oli parhaillaan useampi kerralla paikalla. Ja kyllä jokaisessa on ollut riìttävästi empatiaa. Jos kaipaa sääliä ja päänsilitystä synnytyksessä niin tuskin sitä saa. Kätilön tehtävänä on kuitenkin olla siinä mielessä napakka että se lapsi saadaan ulos. He tuskin voivat kivullesi voivotella, koska se kivussa vellominen ei auta. Jokaisella on myös oikeus pyytää kipulääkitystä sekä toista kätilöä paikalle. Jos ei meinaa saada, kannattaa vaatia. Sitä varten voi tukihenkilölle sanoa etukäteen että hänen tehtävänsä on vaatia mikäli ei itse kykene. Näitä ikävä kyllä sattuu, mutta tuskin voi yleistää että näin tulee käymään. Eiköhän se pääsääntöisesti mene äidin toiveiden mukaan se lievityksen antaminen.
Ja joskus synnytys on jo niin pitkällä ettei ehditä antaa ilokaasua kummempaa. Sille ei mahda mitään ja on turha kätilöitä syyttää. Näin kävi omalla kohdalla. Yhtäkkiä alkoikin ponnistuttaa ja oli viimeiset sentit enää avautumassa. Ehdin saada puudutetta kohdunkaulan toiselle puolelle enää. En silti yleistä omia traumojani koskemaan kaikkia ja pelottele että näin käy. Toki voi kertoa että näinkin voi sattua mutta uskallan väittää että useimmiten puudutetta saa kun pyytää mikäli sille ei ole lääketieteellistä estettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Eihän alatiesynnyttäjilläkään olisi minkäänlaisia kipuja, jos lääkitys olisi yhtä vahva kuin sektiolla synnyttävillä...
Mitä ihmettä sinä siellä itket? Taisi olla karmea kokemus ja repesit pahasti.
Oletko vähän sekaisin? Taidat itse kärsiä aikamoisista traumoista synnytystä koskien.
Olen synnyttänyt 2 kertaa. Ensimmäisen kerran 3v sitten 16h ilman kivunlievitystä (ei omasta tahdosta). Oli kidutusta ja kamalaa, sattui ja luulin että kuolen.
Toinen synnytys oli 1,5vko sitten. Täysin kivuton kokemus, 4h ja lapsi ulkona. Ponnistaessa kipulääkitys loppui, mutta silti huomattavasti kivuttomampaa oli kuin ekalla kerralla.
Synnytyksiä voi olla siis erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt 2 kertaa. Ensimmäisen kerran 3v sitten 16h ilman kivunlievitystä (ei omasta tahdosta). Oli kidutusta ja kamalaa, sattui ja luulin että kuolen.
Toinen synnytys oli 1,5vko sitten. Täysin kivuton kokemus, 4h ja lapsi ulkona. Ponnistaessa kipulääkitys loppui, mutta silti huomattavasti kivuttomampaa oli kuin ekalla kerralla.
Synnytyksiä voi olla siis erilaisia.
Näinhän se on, että se eka synnytys on usein (ei aina) kivuliain ja pisin kestoltaan. Näin ainakin itselläni, kolmas vauva syntyi helposti, hyvä että ehdin sairaalaan. Voisiko olla, että ensimmäiseen synnytykseen liittyy niin paljon pelkoa ja jännitystä? Tietysti ensisynnyttäjälle myös paikat eivät ole samalla tavalla vielä pehmenneet ja venyneet.
Ja tässä vertailun vuoksi alatiesynnytyksen haitat, hieman lyhyempi lista:
Synnytyksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa, joskin synnytyksen käynnistäminen on joissain tilanteissa mahdollista.
Synnytyssupistukset ovat kivuliaita, mutta kipu loppuu aina supistusten välillä ja kivun luonne on positiivinen: jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin
Nykyaikainen tehokas kivunlievitys on kaikkien saatavilla.
Välilihan leikkaus tai repeämä
Nykyisin välilihaa ei pääsääntöisesti leikata, ellei se ole aivan välttämätöntä. Jos välilihaa kuitenkin on jouduttu leikkaamaan, niin haavakipuun voi tarvita lääkettä parin päivän ajan ja istuminen voi olla vaikeaa pari viikkoa.
Parissa prosentissa alatiesynnytyksiä syntyy ns. syvempiä repeämiä emättimeen, jotka korjataan heti synnytyksen jälkeen ja ne paranevat useimmiten hyvin. Paraneminen tarkistetaan jälkitarkastuksessa, joka järjestetään synnytyssairaalassa äitiysneuvolan sijaan.
Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinainen tapahtuma
Sairaalassa sikiön vointia seurataan läpi koko synnytyksen
Lisäämällä keisarileikkausten määrää lasten neurologinen sairastavuus ei vähene.