Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Paljon vähemmän kivuliaampi kuin odotin /pelkäsin.Ihan kestettävissä olevat 8h.
Tiedoksi ettei se kaikilla ole täyttä helvettiä.Tikkejä jokunen epitosomian takia,mutta en mä niiden laittoa tuntenut.
Ei epiduraalia eikä ilokaasua ,petidiiniä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän kaiken naiset on synnyttäneet valittamatta ja nyt jotkut nuoret on aivan kauhuissaan. Ei siinä oo mitään pelättävää. Itselle tehtiin sektio nk kiireellinen sektio ja ikää oli jo yli 40 v. Kaikki sujui hienosti, en ehtinyt edes jännittää muuta kun että kohta vauva tulee maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on kamalaa. Tuntuu, että perse repeää ja usein melko lailla repeääkin tuo alakerta ja kakkaakin saattaa tursahtaa siihen vauvan sekaan. Ei ikinä enää!
Miksi nämä synnytyksen kauhisteluviestit ovat aina näin ala-arvoiseen sävyyn kirjoitettuja? Muuten voisi kuvitella, että siinä joutuu pusertamaan aivonsakin pihalle, mutta kuitenkin hyvin menneistä synnytyksistä kertojat onnistuvat puhumaan aiheesta asiallisesti. Joku juuri synnytysvideon bilsantunnilla katsonut jonne, tai vannoutunut vela paukuttaa viestiä toisensa perään?
Synnyttäminen on pääsääntöisesti rumaa. Sen tietää ihan jokainen synnyttänyt ja synnytysten parissa työskentelevä. Siinä ei säästellä hikeä, verta eikä kyyneleitä. Se on jokaisen hyvä tietää, joka synnyttää aikoo. Miksi jotkut kauhistelevat realistisia synnytyskertomuksia? News flash, syntyminen ja kuoleminen ei ole välttämättä kovin nättiä. Molempien yhteydessä tapahtuu mm. suolen tyhjentymistä.
Yritän kirjoittaa tuon viestin vähemmän "ala-arvoiseen" muotoon, ettet järkyty:
Synnyttäminen on epämiellyttävää. Tuntuu, että anus ja rectum repeävät. Usein perineum repeääkin synnytyksen yhteydessä ja tahatonta ulostamista saattaa esiintyä synnytyksen yhteydessä. En enää koskaan halua synnyttää, sillä kokemus on niin epämiellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on kamalaa. Tuntuu, että perse repeää ja usein melko lailla repeääkin tuo alakerta ja kakkaakin saattaa tursahtaa siihen vauvan sekaan. Ei ikinä enää!
Miksi nämä synnytyksen kauhisteluviestit ovat aina näin ala-arvoiseen sävyyn kirjoitettuja? Muuten voisi kuvitella, että siinä joutuu pusertamaan aivonsakin pihalle, mutta kuitenkin hyvin menneistä synnytyksistä kertojat onnistuvat puhumaan aiheesta asiallisesti. Joku juuri synnytysvideon bilsantunnilla katsonut jonne, tai vannoutunut vela paukuttaa viestiä toisensa perään?
No kyllähän se siltä tuntuu kuin pusertaisi vesimelonin, vai voitko väittää muuta? :D Ja kyllä muuten sitä kakkiakin voi esiintyä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Ne muutokset, jotka ovat tullakseen, tulevat jo raskausaikana. Sitten vaihdevuosi-iässä ne alkavat vaivata pahemmin.
Oma äitini synnytti kolme lasta alakautta, ei virtsankarkailua. Anoppi sai yhden sektiolla, ja tarvitsee nykyään tenaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta synnytyskivuista puhutaan kyllä nykyisin aika paljon. Toivoisin enemmän keskustelua ja artikkeleita siitä, mitä alapäälle tapahtuu synnytyksen jälkeen. Erilaiset laskeumat, ohimenevät ja pysyvät ovat yllättävän yleisiä. Täälläkin palstalla moni ihmettelee, mikä pallukka siellä alapäässä tuntuu ja karu todellisuus on, että siellä on pieni laskeuma täynnä ulostetta joka ei pääse pois. Niin että Vauva-lehteen ihan grafiikkaa ja tietoa siitä, miten käy alapäälle synnytyksen jälkeen, kiitos. Ei niitä iänikuisia "Seksiä pikku kakkosen toivossa"-juttuja.
pääasia että saat vauvan ja alapää jos repeää niin se kursitaan kokoon ja eihän se oo enään samanlainen
Höpöhöpö, ei se mitään kidutusta ole. Toiset tykkäävät omia synnytyskertomuksiaan jakaa, etenkin jos oli "tosi vaikea" tai repesi sieltä täältä.
Jokaisen kokemus on omanlainen eikä normaalit tapaukset yleensä kertoile niistä kun ei ole mitään "kehuskeltavaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin jaksaa ihmetyttää tämä naisten "tietämättömyys". Jopa miehenä tiesin, että se tulee olemaan kova paikka ja tuskallinen tilanne. Onko siinä kyse jostain itsepetoksesta tyyliin jospa se vauveli sieltä vaan kivuttomasti poksahtaa ulos? Vai hormonien aikaan saama luonnon keino taata lajin jatkuvuus? Johan sen voi fyysisiä mittoja tutkailemalla päätellä miten tuskallista se on kun vauva puserretaan läpi siitä pienestä aukosta...?
No ex-vaimolle ilmeisesti tuli yllätyksenä ja kehtasi vielä syyttää minua kaikesta mikä hänen mielestään meni pieleen synnytyksessä ja oli oikeasti hänen oma vikansa. Saapahan kaataa jatkossa empatiansa jonkun muun miehen niskaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on kamalaa. Tuntuu, että perse repeää ja usein melko lailla repeääkin tuo alakerta ja kakkaakin saattaa tursahtaa siihen vauvan sekaan. Ei ikinä enää!
Miksi nämä synnytyksen kauhisteluviestit ovat aina näin ala-arvoiseen sävyyn kirjoitettuja? Muuten voisi kuvitella, että siinä joutuu pusertamaan aivonsakin pihalle, mutta kuitenkin hyvin menneistä synnytyksistä kertojat onnistuvat puhumaan aiheesta asiallisesti. Joku juuri synnytysvideon bilsantunnilla katsonut jonne, tai vannoutunut vela paukuttaa viestiä toisensa perään?
Synnyttäminen on pääsääntöisesti rumaa. Sen tietää ihan jokainen synnyttänyt ja synnytysten parissa työskentelevä. Siinä ei säästellä hikeä, verta eikä kyyneleitä. Se on jokaisen hyvä tietää, joka synnyttää aikoo. Miksi jotkut kauhistelevat realistisia synnytyskertomuksia? News flash, syntyminen ja kuoleminen ei ole välttämättä kovin nättiä. Molempien yhteydessä tapahtuu mm. suolen tyhjentymistä.
Yritän kirjoittaa tuon viestin vähemmän "ala-arvoiseen" muotoon, ettet järkyty:
Synnyttäminen on epämiellyttävää. Tuntuu, että anus ja rectum repeävät. Usein perineum repeääkin synnytyksen yhteydessä ja tahatonta ulostamista saattaa esiintyä synnytyksen yhteydessä. En enää koskaan halua synnyttää, sillä kokemus on niin epämiellyttävä.
Luonto on suunnitellut asian juuri noin. Vauvalle on tärkeää saada äidiltä ensimmäiset suolistobakteerit. Ja silti olen kokenut lasteni syntymät herkkinä ja kauniina tapahtumina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin lapsettomana olisi kiva jos edes joskus joku puhuisi synnytyksestä tai lapsista positiiviseen sävyyn. kahvitauolla ei muuta kuule kuin miten kamalia ne lapset on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on kamalaa. Tuntuu, että perse repeää ja usein melko lailla repeääkin tuo alakerta ja kakkaakin saattaa tursahtaa siihen vauvan sekaan. Ei ikinä enää!
Miksi nämä synnytyksen kauhisteluviestit ovat aina näin ala-arvoiseen sävyyn kirjoitettuja? Muuten voisi kuvitella, että siinä joutuu pusertamaan aivonsakin pihalle, mutta kuitenkin hyvin menneistä synnytyksistä kertojat onnistuvat puhumaan aiheesta asiallisesti. Joku juuri synnytysvideon bilsantunnilla katsonut jonne, tai vannoutunut vela paukuttaa viestiä toisensa perään?
Synnyttäminen on pääsääntöisesti rumaa. Sen tietää ihan jokainen synnyttänyt ja synnytysten parissa työskentelevä. Siinä ei säästellä hikeä, verta eikä kyyneleitä. Se on jokaisen hyvä tietää, joka synnyttää aikoo. Miksi jotkut kauhistelevat realistisia synnytyskertomuksia? News flash, syntyminen ja kuoleminen ei ole välttämättä kovin nättiä. Molempien yhteydessä tapahtuu mm. suolen tyhjentymistä.
Yritän kirjoittaa tuon viestin vähemmän "ala-arvoiseen" muotoon, ettet järkyty:
Synnyttäminen on epämiellyttävää. Tuntuu, että anus ja rectum repeävät. Usein perineum repeääkin synnytyksen yhteydessä ja tahatonta ulostamista saattaa esiintyä synnytyksen yhteydessä. En enää koskaan halua synnyttää, sillä kokemus on niin epämiellyttävä.
Luonto on suunnitellut asian juuri noin. Vauvalle on tärkeää saada äidiltä ensimmäiset suolistobakteerit. Ja silti olen kokenut lasteni syntymät herkkinä ja kauniina tapahtumina.
Koemme asoita eri tavalla. Se, mikä on jollekin kaunis ja herkkä, voi olla toiselle järkyttävä ja raadollinen. Kolmannelle se voi olla sekä että yhtä aikaa. Kenenkään kokemus ei ole toista vähempiarvoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektion "edut" hyödyttävät lähinnä äitiä. Haittoja on paljon enemmän kuin alatiesynnytyksessä:
Suomalaisten tutkimusten mukaan joka neljäs keisarileikkauksella synnyttänyt saa keisarileikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation
Syntymä keisarileikkauksella lisää lapsen sairausriskiä sekä vastasyntyneisyyskaudella että myöhemmin lapsuudessa
On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa. Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.
Äidin puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon ja nukutusaineet menevät istukan läpi lapseen.
Keisarileikkauksessa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuolista elämää varten eivät ehdi käynnistyä eikä leikkauspäivää sovittaessa voida tietää, onko se lapsen kannalta paras ajankohta syntyä vai olisiko raskauden hyvä jatkua vielä
Lapsi voi syntyessään olla vaisu ja tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa useammin kuin alateitse syntynyt lapsi. Suunnitellussa keisarileikkauksessa on suurentunut lapsen hengitysvaikeuksien riski. Sitä suurempi mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy.
Lapsella on suurentunut riski joutua vastasyntyneiden valvontaosastolle myös matalan verensokeripitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi.
Imetys käynnistyy hitaammin keisarileikkauksen jälkeen ja tämän vuoksi lapsi tarvitsee todennäköisemmin korviketta kuin alateitse syntynyt lapsi.
Jos leikkaus on tehty nukutuksessa, äiti voi olla pahoinvoiva ja tokkurainen useita tunteja leikkauksen jälkeen.
Keisarileikkauksessa on kolminkertainen verenhukan riski verrattuna alatiesynnytykseen.
Noin 6 % äideistä tarvitsee leikkauksen jälkeen verensiirron.
Verenhukasta johtuva kohdunpoiston riski on keisarinleikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Keisarileikkaukseen liittyy moninkertainen riski laskimo- ja keuhkoveritulppaan alatiesynnytykseen verrattuna. Keuhkoveritulppariski keisarileikkauksen jälkeen on yli 20-kertainen alatiesynnytyksen verrattuna. Nämä komplikaatiot ovat harvinaisempia kuin verenvuoto ja infektiot, mutta länsimaissa keuhkoembolia on yleisimpiä äitiyskuolleisuuden aiheuttajia. Veritulppien muut riskitekijät lisäävät riskiä edelleen. Leikkauksen jälkeen haavakivut voivat olla voimakkaita. Haavan paraneminen kestää noin kuukauden, mutta leikkaushaava-alueella voi olla tuntopuutoksia useiden kuukausien ajan. Leikkauksen jälkeen suolisto on lamassa, mikä voi aiheuttaa kovempia kipuja kuin itse leikkaushaava.
Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa, myös tässä on virtsarakon ja virtsajohdinten vaurioitumisen riski. Riski on 10-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Joskus tarvitaan uusintaleikkaus jälkiverenvuodon vuoksi. Toipuminen on hitaampaa.
Tulehdusriski on suurempi kuin alatiesynnytyksessä. Yleisin on virtsatietulehdus. Kohtutulehdus (endometriitti) kehittyy keisarileikkauksen jälkeen 3–9 %:lle. Riski on 10–15-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
Leikkaushaava tulehtuu 2-9 %:lla. Joskus haava joudutaan avaamaan tulehduksen vuoksi uudelleen ja tuolloin toipuminen pitkittyy useilla viikoilla. Lapsivuodekuume on yleisempää leikkauksen jälkeen (n. 10 %), niiden hoito voi vaatia pitkän sairaalassaolon (1-2 viikkoa).
Keisarileikkauksessa kohtuun jää arpialue, joka ei ole yhtä luja kuin terve kudos.
Koska leikkauksessa käytetään teräviä instrumentteja, on myös lapseen tuleva haava mahdollinen, joskin harvinainen.
Kroonista kipua keisarileikkauksen jälkeen kokee 12 % naisista. Vuotohäiriöitä esiintyy usein vuosiakin keisarileikkauksen jälkeen.
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen joutunut käymään korjauttamassa kirurgisesti alapäätäni,koska asia hoidettiin synnytyksen yhteydessä huonosti.Nyt on siisti ja melkein parempi (tiukka)kuin ennen synnytystä.Ikävää,ettei näistä asioista puhuta enemmän.Lieneekö se sitä,ettei haluta pelotella synnyttäviä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Ne muutokset, jotka ovat tullakseen, tulevat jo raskausaikana. Sitten vaihdevuosi-iässä ne alkavat vaivata pahemmin.
Oma äitini synnytti kolme lasta alakautta, ei virtsankarkailua. Anoppi sai yhden sektiolla, ja tarvitsee nykyään tenaa.
Hassua, että koit tarpeelliseksi tuoda tämän esiin. Kuulostat katkeralta niitä sektiolla synnyttäneitä kohtaan, jotka eivät edes raskausarvista kärsi. Pilateksen johdosta omat lantionpohjan lihakset hyvässä kunnossa eikä niitä alakauttasynnytys repinyt riekaleiksi kivun kera:D Helppo hymyillä asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on kamalaa. Tuntuu, että perse repeää ja usein melko lailla repeääkin tuo alakerta ja kakkaakin saattaa tursahtaa siihen vauvan sekaan. Ei ikinä enää!
Miksi nämä synnytyksen kauhisteluviestit ovat aina näin ala-arvoiseen sävyyn kirjoitettuja? Muuten voisi kuvitella, että siinä joutuu pusertamaan aivonsakin pihalle, mutta kuitenkin hyvin menneistä synnytyksistä kertojat onnistuvat puhumaan aiheesta asiallisesti. Joku juuri synnytysvideon bilsantunnilla katsonut jonne, tai vannoutunut vela paukuttaa viestiä toisensa perään?
Synnyttäminen on pääsääntöisesti rumaa. Sen tietää ihan jokainen synnyttänyt ja synnytysten parissa työskentelevä. Siinä ei säästellä hikeä, verta eikä kyyneleitä. Se on jokaisen hyvä tietää, joka synnyttää aikoo. Miksi jotkut kauhistelevat realistisia synnytyskertomuksia? News flash, syntyminen ja kuoleminen ei ole välttämättä kovin nättiä. Molempien yhteydessä tapahtuu mm. suolen tyhjentymistä.
Yritän kirjoittaa tuon viestin vähemmän "ala-arvoiseen" muotoon, ettet järkyty:
Synnyttäminen on epämiellyttävää. Tuntuu, että anus ja rectum repeävät. Usein perineum repeääkin synnytyksen yhteydessä ja tahatonta ulostamista saattaa esiintyä synnytyksen yhteydessä. En enää koskaan halua synnyttää, sillä kokemus on niin epämiellyttävä.
Luonto on suunnitellut asian juuri noin. Vauvalle on tärkeää saada äidiltä ensimmäiset suolistobakteerit. Ja silti olen kokenut lasteni syntymät herkkinä ja kauniina tapahtumina.
Tämä on todella tärkeä huomio! Suolistobakteerien hyötyjä aletaan vasta ymmärtää kunnolla ja tutkimusten tulokset ovat vakuuttavia. Ovat isossa osassa koskien ihmisen terveyttä. Tätä samaa hyötyä ei mitenkään voi saada sillä, että sektion jälkeen jollain rätillä vähän pyyhkäistään vauvan naamaa (tätä ei edes Suomessa yleensä tehdä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Ei varmasti yhtään kipuja, vaikka vatsan alueelle on juuri tehty avoleikkaus... Kummasti pienempienkin leikkausten jälkeen tarjotaan kipulääkitystä, mutta ehei, sektio ei tunnu missään.
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.
Eihän alatiesynnyttäjilläkään olisi minkäänlaisia kipuja, jos lääkitys olisi yhtä vahva kuin sektiolla synnyttävillä...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joutunut käymään korjauttamassa kirurgisesti alapäätäni,koska asia hoidettiin synnytyksen yhteydessä huonosti.Nyt on siisti ja melkein parempi (tiukka)kuin ennen synnytystä.Ikävää,ettei näistä asioista puhuta enemmän.Lieneekö se sitä,ettei haluta pelotella synnyttäviä naisia.
Kiitos, kun kerrot asiasta rehellisesti! Hyvä, että sait korjausleikkauksen!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ehdottomasti pitäisi kertoa kaikille synnyttämättömille naisille rehellisesti ja kaunistelematta synnytyksiin liittyvät faktat. Se, että se sattuu enemmän kuin todennäköisesti mikään muu siihenastisen elämän aikana. Kivunlievitystä et välttämättä saa. Miehesi ei välttämättä osaa tehdä yhtään mitään. Sairaalassa huolehditaan, että et kuole, mutta mitään sen kummempaa ystävällisyyttä tai sympatiaa on synnyttäessä turha odottaa. Episiotomia tehdään edelleen hämmentävän usein, eikä synnyttäjällä ole valtaa päättää asiasta itse.
Jos sitten kävisikin niin ihanasti, että synnyttäjä kuuluisi siihen häviävän pieneen prosenttiosuuteen, joka kokee "kivuttoman" synnytyksen - mitä väliä? Millä tavalla se haittaa, että häntä olisi peloteltu "turhaan", kun kaikki muut naiset vastaavasti olisivat saaneet rehellisen kuvan synnytyksestä? Eikö se olisi vain positiivinen yllätys, jos synnytys olisikin luultua helpompi????
Itse sain ennen ensisynnytystä kuulla vain epämääräistä hymistelyä, kuten "jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan" (paitsi että kaikkia sattuu), "kipu kyllä unohtuu kun saat vauvan syliin" (juu ei ole unohtunut 7 vuodessa), miehesi kyllä tukee sinua (istui jäykkänä paniikissa peläten että kuolen) ja "Suomessa on hyvät kätilöt" (ööö, ei sattunut mun kohalle). Pahimpia hymistelijöitä on just Vauva- ja KaksPlus-lehdet. Ikään kuin ne vois luvata jotain synnytyssairaaloiden puolesta! Tyyliin "ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa lämpimillä pyyhkeillä, jotta repeämiltä vältytään" as if....
Olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi sanonut mulle ennen synnytystä, että valmistaudu elämäsi pahimpaan helvettiin. Tuli ihan pikkasen yllätyksenä, että synnytyskipu oli mulle infernaalista ja tsiljoona kertaa kamalampaa kuin esimerkiksi migreenikipu, jonka kamaluudesta oli kyllä etukäteen monia kokemuksia. Verellä ja kammottavuuksilla liioittelu ja pelottelu on tietenkin turhaa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että faktatietoa synnyttäjille on todella heikosti saatavilla.
Juuri näin! Minustakin pitäisi kertoa asiat niin kuin ne ovat ja rehellisesti, että olisi todenmukaiset odotukset tapahtumaa kohtaan. Varaudutaan pahimpaan, toivotaan parasta. Ihan kuten kaikissa muissakin terveydenhoidollisissa tilanteissa kerrotaan. Jos menet vaikka leuka- tai selkäleikkaukseen, kyllä sulle kerrotaan, mitä ovat mahdolliset komplikaatiot, riskit ja näin edelleen. Ei todellakaan kaunistella mitään. Kerrotaan jopa, minkä prosentin todennäköisyydellä sitä ja tätä. Miksi synnytyksen kohdalla ei toimita näin?
Toki kipulääkitystä käytetään sektion jälkeen. Kipulääkitys asianmukainen enkä kokenut kipua missään vaiheessa. Mieskin tykkää, kun alapää tiukka kuten aiemminkin. Ei myöskään virtsankarkailua.