Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Voisin synnyttää vaikka puoli vuotta. Tuskin olisi mitenkään paha kipu lapsettomuuden kivun rinnalla. Jos synnytys on elämän kivuliain kokemus, niin on kyllä aika helppo elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin synnytystä ja kipua enemmän kuin kukaan, mutta lääkkeet vei kivun ja pystyin nukkumaan ponnistusvaiheeseen asti eli useita tunteja.
Kätilö hoiti ompeleet toisen asteen repeämään. Kun uskalsin katsoa sinne niin se näytti ihan samalta ku ennen raskautta. Ainoastaan seksi teki kipeää peräti vuoden synnytyksestä. Nyt mennyt yli vuosi ja kaikki ok. Ihana tytär ja hyvä aviomies. Toista lasta en edes tarvitse. Tämä riittää.
Miksi alistuit seksiin vaikka teki kipeää?
Tyypillinen vaimo. Keho miehen, nimi miehen. Varmaan pahoillaan tyttären syntymisestä niin hyvitetään se patjaamisella.
Tuliko sinulle hyvä mieli, kun kirjoitit tuon kommentin?
Mies toivoi tyttöä ja niin minäkin. Ei kyse ollut seksiin alistumisesta, kokeiltiin sen vuoden aikana ehkä viisi kertaa. Mies ei painostanut seksiin yhtään. Tuo kipu seksistä oli ikävä yllätys, sain kuitenkin orgasmin alkukivusta huolimatta siis joka kerta. Älkää murehtiko. Olen aivan loistavassa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naiset suostuu vielä kivuliaaseen alatiesynnytykseen mikä tuhoaa kaikki paikat.
? Sen minkä nainen on nautinnolla saanut, kivulla synnyttää. Näin sen pitää olla.
Seitsemän miljardia synnytystä on tälläkin planeetalla tapahtunut jo pelkästään nykyisin elävien ihmisten kanssa, eli kyllähän se on aina laajalti tiedossa, että mitä tuleman pitää. Tälläkin palstalla aihetta käsitellään kuukausittain.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni puhuu siitä, että varmasti sattuu työntää iso asia pienestä reiästä, mutta itselläni se ei tuntunut juuri miltään kun vauva työntyi ulos, mutta se ponnistusvaiheen supistuskipu oli jotain niin helvettiä, että kieltäydyin ponnistamasta supistuksen aikana, kun en vaan voinut edes hengittää tai mitään muutakaan.
Ap
No kyllä mä olin kuullut, että nimenomaan supistukset ovat kivuliaita. Ja ottaen huomioon miten mielellään moni saa vauvoja, voi olettaa, että aika paskamaista se kipu, kunnse siitä edes muistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin synnyttää vaikka puoli vuotta. Tuskin olisi mitenkään paha kipu lapsettomuuden kivun rinnalla. Jos synnytys on elämän kivuliain kokemus, niin on kyllä aika helppo elämä.
Ole hyvä vaan. Varmaan onnistuis sellainen simulaatio, jossa olet 6kk synnytyssalissa toosa levälläsi eli puolialastomana piuhoissa kivuliaana kun vaihtuvat kätilöt kulkee ees taas. Ja aina välillä ronkkii sua sinne. Todellakin arvoisat puoli vuotta, tee ihmeessä!
Olihan se tuskainen, se ensisynnytys. Myös miehen mielestä. Mutta maailman paras palkinto odottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.
Tietäisit vaan mitä siellä leikkurissa tapahtuu ja kuka ne ihmiset ompelee ;) kirurgit on kpäitä jotai ei tavallisten kuolevaisten hommat kiinnosta ja laittavat sairaanhoitajat tekemään ne alemmat hommat.
Hassua että se tulee yllätyksenä. Aikakaudella joilloin kaikesta löytyy yllinkyllin tietoa ja kokemusta. Olitko jotenkin romantisoinut asian odotuksen aikana? Itse en sitä enää jaksa muistella ja muille kertoilla, se oli kuitenkin niin lyhyt aika elämästä. Ja tokkopa monellakaan menee samalla kaavalla kuin minulla, että kokolailla turha sen enempää valistaa.
Meinaatkos ap muuten nyt itse tehdä tosin eli valistaa synnyttämättömiä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin synnyttää vaikka puoli vuotta. Tuskin olisi mitenkään paha kipu lapsettomuuden kivun rinnalla. Jos synnytys on elämän kivuliain kokemus, niin on kyllä aika helppo elämä.
Ole hyvä vaan. Varmaan onnistuis sellainen simulaatio, jossa olet 6kk synnytyssalissa toosa levälläsi eli puolialastomana piuhoissa kivuliaana kun vaihtuvat kätilöt kulkee ees taas. Ja aina välillä ronkkii sua sinne. Todellakin arvoisat puoli vuotta, tee ihmeessä!
Jos voisin vaihtaa sen kivun lapsettomuuden kipuun, niin tekisin niin ilomielin. Pari päivää synnytyskipuilua on yhtä nössöilyä verrattuna minun kokemuksiini.
Jaa, ja kaikesta tästä huolimatta, kuinkas monta lasta nainen keskimäärin synnyttää. Useimmat vapaaehtoisesti, ainakin tässä maassa. Ei opita kerrasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua että se tulee yllätyksenä. Aikakaudella joilloin kaikesta löytyy yllinkyllin tietoa ja kokemusta. Olitko jotenkin romantisoinut asian odotuksen aikana? Itse en sitä enää jaksa muistella ja muille kertoilla, se oli kuitenkin niin lyhyt aika elämästä. Ja tokkopa monellakaan menee samalla kaavalla kuin minulla, että kokolailla turha sen enempää valistaa.
Meinaatkos ap muuten nyt itse tehdä tosin eli valistaa synnyttämättömiä asiasta?
En meinaa. En halua pelotella ketään. Vastasinkin tässä näköjään ihan itse otsikon kysymykseeni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.
Ihanko totta lähes 150 yläpeukuttaa tätä?!? Verrataan synnytystä, joka länsimaissa on lähes aina aikuisen oma päätös ja valinta alaikäisen lapsen raakamaiseen silpomiseen?? Sen takia, että naiset synnyttää täällä vapaaehtoisesti, ei pitäisi arvostella noita silpomisia...Huhhuh. Nyt olen kaiken nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisille se on kuin vessassa kävis vähän isommalla asialla, sellaisen kohdalla varoitukset helvetillisistä kivuista olisivat vain turhaa pelottelua. Vaan kun ei voi etukäteen tietää, keneen sattuu ja keneen ei. Nuorella iällä synnytykset voi olla hieman helpompia kuin vanhempana.
Naisten synnytyksessä tulleita repeämiä (jotka ommellaan heti kiinni) on ääliömäistä verrata tyttölasten silpomisiin "ympärileikkauksen" nimissä.
Todella harvassa ovat synnyttäjät, jotka ei kokis edes jossain vaiheessa helvetillistä kipua. Todella harvassa.
Tuosta lopusta olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole synnyttänyt enkä tule synnyttämäänkään, ja pelkkä ajatuskin inhottaa.
Mutta sitä ovat miljardit naiset tehneet aikojen alusta asti.
Mukavaa että sinäkin tulit tänne kertomaan synnytyskokemuksistasi - ainakin mielikuvitussellaisista.
Onko vaikeaa kuunnella hetkeäkään hiljaa, kun joku kertoo asiasta, josta sinä et tiedäkään yhtään mitään? Selvästikin on.
Ihme propagandaa tämä "synnytys tuhoaa kaikki paikat".
On tilastotietoa asiasta, että pysyvät vauriot alatiesynnytyksessä ovat varsin harvinaisia.
Minä en huomannut itse asiassa mitään muutoksia. Mutta en kuulukaan sukupolveen, jotka ottavat selfieitä alapäästää Instagramiin.
Vierailija kirjoitti:
Heh, huomaa peukutusten epätasapainosta, että mielenterveysongelmaiset velat taas liikkeellä.
Synnytys henkisesti ja fyysisesti terveelle naiselle ole mikään ylipääsemätön kokemus, vaikka olisikin hyvin kivulias.
Jos alapää olisi "riekaleina" kaikilla, niin miksi kuitenkin useimmat lapsen saaneet tekevät vielä toisenkin? Olen kuullut hurjia tarinoita kolmannestakin lapsesta.
Itselleni valinta ei ollutkaan missään nimessä helppo toisen lapsen kohdalla. Pelotti ihan sairaasti ja kävin pelkopolilla. Toinen synnytys ei todellakaan ollut yhtään helpompi kokemus. Silti jos piti valita tuo kamala päivän kidutus ja ihana oma lapsi, halusin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naiset suostuu vielä kivuliaaseen alatiesynnytykseen mikä tuhoaa kaikki paikat.
Tai parantaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee näistä jutuista ihan fyysisesti huono olo. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta haluan niitä kovasti. Mielestäni en ole kovinkaan herkkä, mutta minulla on erittäin huono kokemus kierukan laitosta kohdun mittauksineen. Lähes pyörryin tuohonkin operaatioon, vaikken ole ikinä eläessäni pyörtynyt. Silmätkin vaan valuivat vettä kivusta. Olisinkohan synnytyksessäkin itkevä pikkutyttö...
Kyllä pelottaa jo nyt, vaikkei lapsi ole vielä ajankohtainen :(
Mä pyörryn aina verikokeissa. Emla auttaa.
T. Se kohta viides kerta
Siinä vaiheessa kun supistuskivut kävivät sietämättömiksi, se kipu oli niin järkyttävää, etten itse saanut mitään ääntä ulos, en voinut edes hengittää. En siis karjunut yhtään, vaikka luulin kuolevani.
No, sain onneksi loppuvaiheessa epiduraalin, pudendaalin ja vielä puuduttavaa geeliä alapäähän, joten ponnistusvaihe oli paineen tunnetta lukuun ottamatta mulla kivuton. En tuntenut edes sitä, kun vauvan pää tuli ulos. Epparilta onneksi vältyin, ja sain vain pari tikkiä. Pystyin istumaan heti, ja onni vauvasta oli käsittämätön <3 Synnyttäisin milloin vain uudestaan, jos vain voisin saada enää lapsen.