Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen minuutti kuolee äiti synnytykseen tai siihen liittyviin komplikaatioihin. Kyllä se vaan usealle kidutusta on.
Ja vauvoja syntyy 4 kpl sekunnissa, joten usean kohdalla ne vain plompsahtelevat ulos.
Suuri osa kuolemaan johtavista komplikaatioista muuten sattuu sektioiden yhteydessä. Nekin lasketaan synnytyksiksi. Yleisin komplikaatio lienee länsimaissa veritulppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Miten ihmeessä joku voi kuvitella, että se voisi olla jotain muuta, kuin sairasta kidutusta? Olitko ikinä ennen havainnoinut vaginasi kokoa? Etkö todella ollut kuullut synnytystarinoita? Jos sulle on kaunisteltu asiaa, niin ihan hirveetä. Mulla oli ainakin ihan tasan se ajatus, että se tulee olemaan yököttävintä, mitä ikinä saatankaan eläessäni tehdä. Ja niin se olikin. Onneksi epidurrali sentään vei kipua pois tehokkaasti. Mutta silti....
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma valinta, lähteekö tuohon touhuun vai ei.
t. mies
Vittu mikä idiootti, sullapa ei ookaan oma valintasi! Et pystyisi siihen valinnallakaan!
Ap taitaa täällä itse vastailla itselleen, kun joka kolmas viesti toistaa termiä "sairasta kidutusta"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäneiden toosat ällöttää. :(
-mies
Vierailija kirjoitti:
Miten niin kidutusta? https://fi.wikipedia.org/wiki/Kidutus
Kipua se varmasti joillekin tuottaa mutta ei se täytä kidutuksen määritelmää.
Taidat olla poika, joka on lukenut vain netistä molemmista saamatta koskaan edes luunappia? Synnytyssimulaattori on keksitty, ja sitä saa miehetkin kokeilla, ehkäpä joskus
vielä Suomessakin. Yksi kiinnostunut kesti 20 sekuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeää käy, sen osaa arvata ihan itsekin ilman kenenkään sanomista. Se ärsyttää että jälkihoito on yhtä hyssyttelyä. Kyllä se siitä. Ja äkkiä tämä on ohi kun paikallispuudutuksesss parsitaan kasaan. Kipu aivan valtava jopa synnytykseen verraten. Miksi ei voida nukuttaa kun ommellaan repeämät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen minuutti kuolee äiti synnytykseen tai siihen liittyviin komplikaatioihin. Kyllä se vaan usealle kidutusta on.
Ja vauvoja syntyy 4 kpl sekunnissa, joten usean kohdalla ne vain plompsahtelevat ulos.
Suuri osa kuolemaan johtavista komplikaatioista muuten sattuu sektioiden yhteydessä. Nekin lasketaan synnytyksiksi. Yleisin komplikaatio lienee länsimaissa veritulppa.
Enpä muuten usko tuohon, että suurin syy komplikaatioihin noissa kuolemaan johtaneissa tapauksissa on sektio. En usko, että sektioihin on mahdollisuus köyhissä ja kehitysmaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että jokainen kokee synnytyksen eri tavalla. Itselläni takana kaksi synnytystä, joista toinen oli siedettävä ja toinen mahtava.
Minulla kolme synnytystä takana ja se kipu on sen hetken. Ei missään ole sanottu, että synnytys on kivutonta. Kaikki lapseni ovat syntyneet luomusti, ilman mitään lääkkeitä tai ilokaasua. Kivun kokeminen on yksilöllistä ja tottakai anatomiakin vaikuttaa ja lapsen koko jne.
Ehkä siinä on sekin, ettei sitä pysty oikein kuvaamaan? Ensinhän se kipu on sellaista, että pelkäät kuolevasi. Sitten se pahenee ja pelkäät, ettet kuolekaan.
Minun ensimmäiset sanat itkevälle vauvalleni olivat: "Nyt ei heru sympatiaa täältä, ei ollut helppoa minultakaan." Kyllä minusta silti ajan kanssa tuli ihan hyvä äiti, ne ensi hetket vaan ei ollu mistään satukirjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, jokaisen synnytys on erilainen ja useimmilla ihmisillä kipu ja vaiva unohtuu kun se nyytti lasketaan syliin. Ne haluavat jopa lisää lapsia tuon kidutuksen ja rääkkäyksen jälkeen. Ajatella.
Aiheellinen lisäys tuo "useimmilla". Silloin liki 17 vuotta sitten, kun sain oman nyyttini, tuota unohtamista pidettiin automaationa. Oli pitkään jotenkin petetty olo, kun en koskaan kuulunut niiden unohtajien joukkoon. Koko 23 tunnin enemmän ja vähemmän kivuliaat tuntemukset ovat edelleenkin muistissa, vaikkei mitään ihmeellistä edes sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Kätilön ammattitaitoon kuuluu arvioida mitkä tapaukset lähetetään leikkaussaliin ommeltavaksi. Katsovat mitä on revennyt, kyllä he tietävät mitä saavat ja osaavat itse ommella.
Eikö mene perille?
Kätilö ei ole kirurgi: jos joku joutuu kätilön ompelemaksi, siitä on paikallaan tehdä rikosilmoitus.Kätilön mielipiteellä tässä asiassa ei ole väliä.
Tosin kyllä, kenenkään ei pidä suostua tekemään työtä, johon ei ole koulutusta.Eli voi olla, että tällaisessa tapauksessa syytteeseen joutuu tehtävien jaosta vastaavan lisäksi myös henkilö, joka ottaa suorittaakseen työn johon ei ole pätevä. Eli kätilö.
Rohkeasti ja aktiivisesti vain tekemään valituksia sairaalan johdolle ja rikosilmoituksia poliisille ja lakialoitteita eduskunnalle.
Kylläpä sinä olet nyt kovasti väärässä! Sinulla ei ole mitään käsitystä kätilön koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäneiden toosat ällöttää. :(
-mies
Ällöttävästä toosasta sinäkin olet tullut.
Täällä moni puhuu siitä, että varmasti sattuu työntää iso asia pienestä reiästä, mutta itselläni se ei tuntunut juuri miltään kun vauva työntyi ulos, mutta se ponnistusvaiheen supistuskipu oli jotain niin helvettiä, että kieltäydyin ponnistamasta supistuksen aikana, kun en vaan voinut edes hengittää tai mitään muutakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen minuutti kuolee äiti synnytykseen tai siihen liittyviin komplikaatioihin. Kyllä se vaan usealle kidutusta on.
Ja vauvoja syntyy 4 kpl sekunnissa, joten usean kohdalla ne vain plompsahtelevat ulos.
Suuri osa kuolemaan johtavista komplikaatioista muuten sattuu sektioiden yhteydessä. Nekin lasketaan synnytyksiksi. Yleisin komplikaatio lienee länsimaissa veritulppa.
Enpä muuten usko tuohon, että suurin syy komplikaatioihin noissa kuolemaan johtaneissa tapauksissa on sektio. En usko, että sektioihin on mahdollisuus köyhissä ja kehitysmaissa.
Lukutaito, hoi. Länsimaissa yleisin kuolinsyy on veritulppa, joka on yhteydessä sektioihin selvästi useammin kuin alatiesynnytyksiin.
Kehitysmaissa taas kuollaan helposti ehkäistävissä oleviin asioihin kuten verenvuotoon, joka olisi ehkäistävissä oksitosiinipiikillä, tai streptokokki-infektioon, johon auttaisi ihan tavallinen penissilliini.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on yksilöllinen kokemus ja parasta olisi lähteä ns. soitellen sotaan. Minut oli varustettu kauhujutuilla kavereiden toimesta, kun lähdin esikoista synnyttämään. Olin jälkikäteen järkyttynyt siitä, kun ei tarvinnut kirkua tai kiroilla ja kaikki meni muutenkin sujuvasti ja ongelmitta. Tuli olo että häh, onko mahdollista että pääsee näin helpolla!? Miksi siitä ei sanonut kukaan, että synnytys voi olla positiivinen kokemus eikä täyttä helvettiä?
Kipu oli siedettävää ja tuli toisen asteen repeämä jonka kätilö ompeli, mutta haava parani aika nopeasti. En tarvinnut lääkityksiä. Luonto on tehnyt naisen anatomisesti niin, että lapsi tulee alakautta. En olisi halunnut USA-tyyliseen rutiinisektioon ilman lääketieteellistä syytä.
Minä taas koin, että oli hyvä, etten lähtenyt soitellen sotaan. Äitini kertoi lähteneensä vihellellen ja laulaen synnyttämään minua ja lisäsi, ettei olisi viheltänyt eikä laulanut, jos olisi tiennyt, mitä on tulossa. Synnytys oli kivuliaampi kuin hän oli osannut kuvitella, se tapahtui siis 60-luvulla Kättärillä, ja verta tuli hurjan paljon.
Oma synnytykseni sujui siihen verrattuna mukavasti ja kivunlievitys toimi 90-luvulla. Mutta jos minulle olisi vain sanottu, että kyllä se siitä ja ihanaa on saada vauva, niin olisin varmaan kokenut synnytyksen kauheaksi ja kivuliaaksi.
Nyt tuntui sen sijaan siltä, että huonomminkin olisi voinut mennä.
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen minuutti kuolee äiti synnytykseen tai siihen liittyviin komplikaatioihin. Kyllä se vaan usealle kidutusta on.
Niin kehitysmaissa, kun niitä kätilöitä ei ole riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kolme synnytystä takana ja se kipu on sen hetken. Ei missään ole sanottu, että synnytys on kivutonta. Kaikki lapseni ovat syntyneet luomusti, ilman mitään lääkkeitä tai ilokaasua. Kivun kokeminen on yksilöllistä ja tottakai anatomiakin vaikuttaa ja lapsen koko jne.
"kipun on sen hetken" - anteeksi kuinka? Kysymys on kuitenkin useamman tunnin kärvistelystä niiden tuskien kourissa!
Jaa, minusta se on kyllä ihan yleisessä tiedossa että synnytys sattuu. Ja ihan järjellä ajatellenkin pitäisi ymmärtää ettei sellainen verraten iso möllykkä voi tulla kivuttomasti ulos pienestä aukosta.
Minusta synnytys oli älyttömästä kivusta huolimatta mahtavaa, ikäänkuin haaste ja tuntui upealta selvitä siitä. Menisin koska vaan uudestaan mutta raskaana en yhtään jaksaisi olla.