Pitääkö 3.-luokkalaisen osata itse herätä aamulla kouluun?

Avuton nakku teillä pitäs jo osata olla oma-toiminen ton ikäinen penska

Itse koin 3. ja 4.-luokkalaisena itseni hieman laiminlyödyksi, kun piti itse herätä ja keittää aamuteetä pannulla hellan levyllä ja menin usein takaisin sänkyyn odottelmaan kiehumusta ja vedet paloivat pohjaan. Tämmöisistä pienistä epäonnistumisista ja koulusta myöhästymisistä, tai jos usein oli joku vaatekappale hukassa tai kirja jäi kotiin, niin niistä tulee semmoinen olo, että minä olen vain huono yksilö ja epäonnistun vähän kaikessa, eikä apua saa pyytää, eikä odottaa. Että pittää vai pärjätä itse ja kokonaisvastuu on minulla lapsella. 

Että jos epäonnistuu tai tekee koko ajan pieniä virheitä, niin se on vain minun vika, koska olisihan minun jo noin isona lapsena pitänyt osata jo kaikki. 

Isä oli mennyt töihin aikaisin ja äiti vain ei jaksanut herätä ajoissa, vaan lähti itsekin kiireellä töihin ja oletti että lapset hoitavat itse itsensä kouluun. 

Vieläkin tuntuu, että olisi pitänyt olla parempi lapsi. 

Aika monessa perheessä on se tilanne ettei ole vaihtoehtoja. Jos molemmat vanhemmat menevät aikaisin töihin, yksin sen lapsen on osattava syödä aamupala ja lähteä kouluun.

Itse herätän 3- ja 5-luokkalaiset ja usein teen aamupalankin jos ehdin. Mutta kyllä tuonikäisten pitää osata itsekin lähteä kouluun. Niinä päivinä kun menen aikaisin töihin, joko herätän lapset kun olen ovella lähdössä tai sitten laittavat kellon soimaan. Ja hyvin osaavat lähteä, eivät juuri koskaan soita minulle ja kysy milloin pitää lähteä tai muutakaan.

Totta kai ! Se pitää oppia jo ennen, kuin koulut alkaa ! Että ehtii syödä kunnon aamupalan yms. Helpointa, jos osaa lukea, on lukea haluamaansa kirjaa n. 30-1 tunti ennen, kuin pitää nousta ylös. Voi toki myös kuunnella, tai katsoo netistä. Itellä se oli vähän niin ja näin kauan sitten, yli 30-v sitten. Mut ehin aina kouluun, ku piti ehtii bussiin tai ku taksi tuli hakeen, olin valmiina. Nyt en ole kertaakaan myöhästynyt ns töistä. Herään ilman herätyskelloo (mul o kissa, joka yleensä herättää mut) lukeen ees hetken, et ehdin nähdä uutiset, aamun lemmen viemää ja muuta.

Niin no. Kun olin ensimmäisellä luokalla,  mun vanhemmat meni molemmat 7 töihin ja lähtivät kotoa 06.30-06.45 välissä eikä mua herätetty. Kello sitten aina soitti tuntia enne kouluun lähtöä ja aamupala oli tehty jääkaappiin. Enpä muista että olisin kovinkaan montaa kertaa nukkunut edes pommiin ala-asteen aikana, jos sitten kertaakaan. 

Eli olen sitä mieltä että lapset oppikoon itse heräämään heti ekasta luokasta lähtien ja toimimaan mahdollisimman itsenäisesti muutenkin, ettei tule liian vässyköiksi ja lällityiksi. 

Meillä lapsella on ollut oma herätyskello soimassa heti eka koulupäivästä alkaen, vaikka vanhemmista jompikumpi on käytännössä aina kotona etätöissä. On haluttu opettaa lapsi toimimaan itsenäisesti, ettei ole pulassa jos joskus tuleekin tilanne että joudutaankin lähtemään töihin jo aiemmin tms. Olen ajatellut, että turvallisempi ja mukavampi opetella omatoimista lähtemistä, kun vanhempi kuitenkin on kotona auttamassa tarvittaessa. Ekaluokalla tarvitsikin sitä apua vielä aika usein, nyt kakkosluokalla ei kovinkaan usein. Aamupalan teossa lähinnä autetaan ja neuvotaan sään mukaisessa vaatetuksessa kun ei välttämättä itse hoksaa katsoa onko kuinka paljon pakkasta tai sataako vettä. 

Kyllä mää aikoinani heti ekasta luokasta lähtien huolehdin itse herätykset, vaatteet, kirjat yms. Ihme vässyköitä nää nykyajan nuoret.

Muistan ala-asteikäsenä, että iskä meni aina seitsemäksi töihin. Ja siinä 10 vaille ennen ovesta ulos lähtiessä varmisti että olen hereillä tai herätti jos vielä nukuin (juu, iskällä oli lyhyt työmatka). Ei hän sen enempää jäänyt katsomaan nousinko ylös, se oli omalla vastuullani. Mutta oli kuitenkin se pieni huolehtiminen että se ala-astelainen herää ajoissa.

Kyllähän siitä vähän välinpitämätön vaikutelma tulee, jos vanhempi ei viitsi herätä lapsensa kanssa aamutoimille. Siis jos kyse ei ole vaikkapa yövuoron/myöhäisen iltavuoron jälkeen nukkumisesta tai muusta oikeasta syystä. Ja kyllähän lapsikin sen tajuaa ja todennäköisesti tulkitsee ettei hänen seuransa vanhempaa kiinnosta. Mutta sinällään 3. luokkalainen voi kyllä aivan hyvin itsenäisesti herätä ja lähteä kouluun, monien on pakkokin. 

Minusta oli lapsena kiva herätä uuteen päivään kun aikuinen tuli herättelemään ja sanomaan 'hyvää huomenta'.å

Ihan sama herääkö ite vai ei, mutta eikö siitä miehestä ole kiva aamulla jutella lapsen kanssa ja viettää vähän yhteistä aikaa? Minä tykkään aamuista, kun lasten kanssa yhdessä syödään aamupalaa ja jutellaan. Minä teen pääasiassa etänä töitä ja aloitan klo 8.30, joten ei munkaan tartteisi olla jalkeilla kuin vasta kasilta, eli siinä vaiheessa, kun muu perhe on jo lähtenyt töihin/kouluun. Nousen silti joka aamu samaan aikaan kuin muut ihan siksi, että keritään olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää juu jos on pakkotilanne. Jos on mahdollista että joku herättää aamulla niin miksei sitä voisi tehdä jos tyttö näin toivoo?

 

Kun tuntuu hyvältä herättää lapsi niin herätys vain pienentää lasta.Saa lapsen käpertymään vauvaksi ja kaipaamaan takaisin kohtuun. Kun taas jos antaa lapselle tilaa ja ystävällistä tuupausta omatoimisuuteen niin lapsesta kasvaa henkisesti vahva ja pärjäävä.

Suomalaiset ihannoivat liikaa omatoimisuutta ja ohjaavat lapsia liian aikaisin pärjäämään itsenäisesti. Joissain muissa maissa, kuten esim. Italiassa mennään kenties liiaksi taas toiseen ääripäähän ja aikaihmisetkin asuvat usein vielä vanhempiensa luona. Ei silti pitäisi turhan aikaisinkaan patistaa lasta omatoimiseksi. Kyllä sitä vähemmälläkin kiirehtimisellä ehtii aikuiseksi kasvaa. 

Meillä myös mies ei koskaan aamuisin lasten kanssa, ei ole koskaan noussut. Ei edes ennen korona-aikaa ja etätyön yleistymistä, jolloin hän tuli iltaisin kotiin vasta lasten nukkumaanmenoaikaan, eikä siis viikolla nähnyt lapsia juuri lainkaan. Minä tein onneksi pitkään töitä kotona niin, että pystyin hoitamaan aamuherätykset ja -kuljetukset ja aamupalat sillä aikaa kun mies veti sikeitä. Kun menin sitten muualle töihin, lapset surullisina harmittelivat, ettei enää voida viettää aamuja yhdessä. Ne olivat heille tärkeitä hetkiä.

Nyt lapset ovat jo teini-iässä, mutta vieläkin mahdollisuuksien mukaan varmistan, että ovat heränneet ja syödään aamiainen yhdessä, jos aloitan myöhemmin. Aiemmin soitin aina työmatkalta kotiin ja juttelin joskus pitkäänkin yksin aamupalalla istuvan kuopuksen kanssa puhelimessa. Nyt se on loppunut.

Lapset siis kyllä osaavat hoitaa itse itsensä, mutta sitä heidän kaipaamaansa läheisyyden, turvan ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta he eivät yksin saa aikaan. Uskon, että meille kaikille tekee hyvää tuntea, että olemme läheisillemme tärkeitä. Siksi en ole koskaan ymmärtänyt mieheni haluttomuutta nousta aamuisin tuntia tai paria aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös mies ei koskaan aamuisin lasten kanssa, ei ole koskaan noussut. Ei edes ennen korona-aikaa ja etätyön yleistymistä, jolloin hän tuli iltaisin kotiin vasta lasten nukkumaanmenoaikaan, eikä siis viikolla nähnyt lapsia juuri lainkaan. Minä tein onneksi pitkään töitä kotona niin, että pystyin hoitamaan aamuherätykset ja -kuljetukset ja aamupalat sillä aikaa kun mies veti sikeitä. Kun menin sitten muualle töihin, lapset surullisina harmittelivat, ettei enää voida viettää aamuja yhdessä. Ne olivat heille tärkeitä hetkiä.

Nyt lapset ovat jo teini-iässä, mutta vieläkin mahdollisuuksien mukaan varmistan, että ovat heränneet ja syödään aamiainen yhdessä, jos aloitan myöhemmin. Aiemmin soitin aina työmatkalta kotiin ja juttelin joskus pitkäänkin yksin aamupalalla istuvan kuopuksen kanssa puhelimessa. Nyt se on loppunut.

Lapset siis kyllä osaavat hoitaa itse itsensä, mutta sitä heidän kaipaamaansa läheisyyden, turvan ja

Olipa hyvä kirjoitus siitä, että aina ei ole hyvä joutua tekemään itse, vaikka osaa jo.

Sä et taida tietää mitään todellisista ongelma perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa perheessä on se tilanne ettei ole vaihtoehtoja. Jos molemmat vanhemmat menevät aikaisin töihin, yksin sen lapsen on osattava syödä aamupala ja lähteä kouluun.

Itse herätän 3- ja 5-luokkalaiset ja usein teen aamupalankin jos ehdin. Mutta kyllä tuonikäisten pitää osata itsekin lähteä kouluun. Niinä päivinä kun menen aikaisin töihin, joko herätän lapset kun olen ovella lähdössä tai sitten laittavat kellon soimaan. Ja hyvin osaavat lähteä, eivät juuri koskaan soita minulle ja kysy milloin pitää lähteä tai muutakaan.

Voihan sen aamupalan tehdä valmiiksi, jos se on vaikka voileipiä ja jotain omenalohkoja tai mitä nyt ihmiset lapsilleen aamulla syöttävät. Ja monilla on sellainen työ, mistä voi lapselle aamulla soittaa ja varmistaa, että on herännyt. Ehkä muistuttaa jumppakassista ja toivottaa hyvää koulupäivää. Hoivaa voi siis ajastaa ja lämpöä lähettää etänäkin. Jos ei pääse soittamaan, niin tekstiviestejä voi lähettää ajastettunakin. Lämpimän halauksen voi korvata jollain sopivalla emojilla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli lapsena kiva herätä uuteen päivään kun aikuinen tuli herättelemään ja sanomaan 'hyvää huomenta'.å

Jopa aikuiset saattavat silkasta rakkaudesta vielä puolisolleen kahvikupin sänkyyn ja auttaa häntä heräämään. Ei välttämättä päivittäin, mutta silloin tällöin. Ja kukapa ei tällaisesta ilahtuisi? Kyse on välittämisestä ja toisen huomioimisesta ja ilahduttamisesta. 

Ei kellään aikuisella saisi olla niin kiire, etteikö ehtisi halailla tai kutitella lastaan hereille.

Meillä lapset heräsivät jo ensimmäisestä luokasta lähtien itse, koska työtilanne oli sellainen. Ja tekivät aamutoimet ja lähtivät kouluun ihan itse. Silti pidimme lapsistamme huolen ja rakastamme heitä edelleen. Aina ei voi valita, mutta sinä voit. Teillä on mahdollisuus olla aamuisin kotona ja varmaan myös koulupäivän jälkeenkin jompikumpi on kotona. 

Tiedän että lapselle aamu omatoimisena sen tunnin verran joka menee aamutoimiin ja kouluun lähtöön, kuin iltapäivällä koulun jälkeen yksin kotona muutaman tunnin yksin.

Mutta. Jossain vaiheessa vanhempien on opetettava lapset itsenäiseksi. 

No totta p....p pitäisi  .ennen koulua hakea lämmitys puut  ja kolata piha. Koulun jälkeen raivaus sahalla ojan pyörtäneitä sileeksi.

Vai oottako jotaki uusavuttomia kaapunkilaasia

Onpa erikoista opettaa lapsi, että hänet herätetään kouluun.  Sitten ihmetellään teinejä, jotka eivät pääse sängystään aamuisin.  Se on silloin myöhäistä kasvatuksellisesti.. Meillä lapset oppi heräämään itsenäisesti tarvittavaan aikaan ja laittamaan mukaan tarvittavat kirjat ynnä muut välineet.  Terveellisestä aamiaista huolehdittiin tietysti alakoululaiselle yhdessä.  Läksytkin oppivat hoitamaan ihan itse ja huolellisesti.  Ei ole ollut ongelmia koulunkäynnissä eikä opiskeluissa ollenkaan, eikä muussakaan elämänhallinnassa.  Älkää tehkö lapsistanne avuttomia, vaan ottamaan omaa elämäänsä haltuunsa.  Kyllä sitä voi hellyyttä ja haleja voi jakaa siitä huolimatta.