Pitääkö 3.-luokkalaisen osata itse herätä aamulla kouluun?

Itse lapsena tuossa iässä heräsin herätyskelloon, nousin ylös ja kävin herättämässä isäpuolen uniltaan. Aamupalat naamaan ja pyörällä/hiihtämällä/kyydillä kouluun riippuen vuodenajasta.

Ei tuosssa ollut mitään ongelmaa, heräsin aamulla monesti ennen kelloa koska oli tarkat nukkumaanmenoajat.

Tämä 90 luvun alussa.

Miksi teette lapsia, jos ette jaksa herättää niitä edes kouluun? Ei se ole liikaa vaadittu isältä, joka on silloin vielä kotona. Eri asia jos molemmat vanhemmat ovat jo aamulla töissä.

Eikö tuonikäisillä olekaan nykyään kouluun herättäjää?

Joku koulunkäynnin avustaja, tai joku muu joka hoitaa ikävät velvollisuudet piltin puolesta?

Mun lapset osaavat herätä ja heräävätkin, kun olen lähtenyt aikaiseen aamuvuoroon. Hyvin pärjäävät. Mutta vapaa- ja iltavuoropäivinä minä herätän. Vanhempi nyt ilmoitti 7-luokalla, että enää ei tarvi herättää :) Nuorempi on 6. luokalla ja herätän (herään kuitenkin aina lasten herätyskelloon), teen jopa aamupalatkin. Näin kauhea äiti olen :D Todennäköisesti tuo toinenkin alkaa herätä aina itse ensi vuonna. Joitakin yläasteikäisiäkin on muuten pakko herättää, koska murrosikäiset tunnetusti nukkuisivat vaiko koko koulupäivän läpi.

Meidän lapset alkoivat hoitaa omat heräämisensä yläkoulun alettua. Tämä on ollut kaikkien parhaaksi ja lähtenyt lasten omasta toiveesta.

Alakouluikäiset on käyty herättämässä. Itselläni on iltapainotteiset työajat ja voisin sen puolesta nukkua vaikka puoleen päivään. Mutta lasten takia olen noussut viimeistään klo 7 kaikki alakouluvuodet. Nykyään saatan jäädä nukkumaan ja herätä vasta muiden lähdettyä... siitä on aina vähän huono omatunto. Lapset kyllä tulevat herättämään, jos on asiaa. Yleensä kyllä edelleen nousen juomaan aamukahvit miehen kanssa, joka lähtee töihin klo 7.30-8.30.

Että tässä valossa ihmettelen ap:n miehen toimintaa.

Meillä hoidettiin asiat niin, että lapset huolehtivat itse itsensä kouluun ekaluokasta lähtien. Normaalisti kehittynyt huolehti kehitysviiveisen aamu- ja välipaloista itsensä lisäksi ja myöhemmillä luokilla auttoi läksyissä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen kanssa ei kannata aina tehdä niin että lapsi pinnistelee siellä ylärajoilla. Vaan voi myös tehdä jotain ihan rakkaudesta.

Juuri näin!!

Vierailija kirjoitti:

Miehen kanssa vääntöä siitä, pitääkö 3-luokkalaisen osata herätä aamulla itse kouluun. Tilanne on se, että minä useimmiten herätän tytön, koska toivoo itse, että joku hänet herättää (eikä siis esim. kännykän herätys). Joskus työvuoroni alkaa niin aikaisin, että en haluaisi herättää tyttöä vielä kukonlaulun aikaan. Miehellä alkaa työt vasta ysiltä eikä hän taas halua (edes harvoin) herätä seitsemän jälkeen, jotta voisi herättää lapsen kasiksi kouluun.

Mua ärsyttää se, että mies ei edes harvoin jaksa herätä lapsen takia. Minä kuitenkin hoidan 85 prosenttia aamuista ja mies nukkuu.

Tämähän on just niitä asioita, joissa äiti pyrkii sanelemaan miten lapset hoidetaan. Anna isälle tilaa toteuttaa omannäköistään vanhemmuutta. Kyllä ne lapset pärjää vaikkei niitä 15% aamuista joku paapoisikaan.

Meillä lapset ovat jo ekasta luokasta alkaen pyytäneet itsellensä herätyskellon.

Esimerkiksi poikani haluaa aamulla olla rauhassa, käydä suihkussa tms. Herää puoli seitsemän. Tyttö taas on edellisiltana laittanut kaiken valmiiksi ja nukkunut pitkään kuin mahdollista.

Jos minulla on vapaapäivä niin eivät edes halua tulla herättämään minua. Toki en ole ikinä kieltänyt herättämästä. Usein kuitenkin saan nukkua yhdeksään asti kunnes sisäinen kello herättää. Lapset ovat omatoimisesti lähteneet kouluun.

Onneksi ei tarvinnut herätä. Lämpimät muistot äidistä, joka herätti valmiiseen aamiaispöytään. 

Voi sitä ihanaa lapsuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi teette lapsia, jos ette jaksa herättää niitä edes kouluun? Ei se ole liikaa vaadittu isältä, joka on silloin vielä kotona. Eri asia jos molemmat vanhemmat ovat jo aamulla töissä.

Tämä!

Tästä meilläkin väännettiin. Lukion tokalla ei vielä herännyt itse, mutta kolmannella jo alkoi sujua omatoimisesti ;-)

Vierailija kirjoitti:

Miehen kanssa vääntöä siitä, pitääkö 3-luokkalaisen osata herätä aamulla itse kouluun. Tilanne on se, että minä useimmiten herätän tytön, koska toivoo itse, että joku hänet herättää (eikä siis esim. kännykän herätys). Joskus työvuoroni alkaa niin aikaisin, että en haluaisi herättää tyttöä vielä kukonlaulun aikaan. Miehellä alkaa työt vasta ysiltä eikä hän taas halua (edes harvoin) herätä seitsemän jälkeen, jotta voisi herättää lapsen kasiksi kouluun.

Mua ärsyttää se, että mies ei edes harvoin jaksa herätä lapsen takia. Minä kuitenkin hoidan 85 prosenttia aamuista ja mies nukkuu.

Se on kuule niin että jo ekkaliokkalaisen tilee ottaa vastuuta ja toimia itsenäisesti, eli jos asistaa omassa huoneessa niin on aika opetella käyttämään herättyskelloa. Jos lapsi ei tiedä mikä se sellaine on niin menkää yhessä kauppaan ostakaa sellainen, mutta antakaa lapsen itse valita millaisen kellon haluaa yöpöydälleen pärosemään. Minun itse piti aikanani jo eppuluokkalaisena aamut herätä itsenäisesti, ei sitä kukaan tullut erikseen herättelemään. Reppukin minun piti itse katsoa valmiiksi jo edellisenä iltana ennen hampaidenpesua. Vai aiotteko herätellä lastanne vielä parikymppisenäkin lähtemään töihin?

Ei siinä ole mitään opeteltavaa. Tuollainen asia johon on kynnys vai siksi ettei ole sitä muutamaa kertaa tehnyt. On siis karhun palvelus venyttää asiaa. Meillä on koulun alusta asti lapset heränneet herätyskelloon . Sen myötä ovat saaneet itse määritellä myös sen paljonko ovat halunneet aikaa varata aamutoimille. Näin siitä  huolimatta että esikoisellakin 2. luokan jouluun asti kotona oli pääosin joku aina viemässä bussille/kouluun, muilla sitten vähintään sisarus turvana. Mutta ei ole omissa aamutoimissa tarvinnut aikusiten vilkuilla kelloa ja muistaa moneltako kukakin herätetään. Turvallinen tapa lapselle oppia herätyskelloon ja siihen että kyllä siihen ihan oikeasti herää ja että siihen oikeasti voi luottaa.

En ymmärrä sitä että joku ikä äkkiseltään päätetään millon pitäisi tehdä kaikki itse. Tiedän monta jotka viedään joka aamu kouluun 2. luokan loppuun asti ja haetaan jälkkäristä ja sitten 3. luokan alusta ihan kaikki heittää toiseen äärilaitaan, pitää ehrätä yksin, tulla koulusta yksin, olla iltapäivä yksin, hoitaa välipalat yksin jne.. Ihan kuin se kehitys tulisi naps kerrasta.

Meillä mennään lapsen mukaan. Esikoinen lopetti jälkkärin kahden kuukauden jälkeen, toinen ekan vuoden jälkeen. Muutkin askeleet ovat ottaneet omalla tahdillaan.

Jaa minut ja kaksoisveljeni herätti jo ekaluokkalaisena herätyskello. Vanhemmat olivat jo töissä tuolloin. Ei ollut kännyköitä. Äidillä taisi olla ensimmäinen koulunalkamisviikko lomaa. Se kateltiin ja sitten oltiin omillaan. Ei ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen kanssa ei kannata aina tehdä niin että lapsi pinnistelee siellä ylärajoilla. Vaan voi myös tehdä jotain ihan rakkaudesta.

Rakkautta on myös ohjata lasta itsenäisyyteen.

Niin on, mutta menee vaikeaksi, jos aikuinen itsekään ei ole oppinut aikuiseuutta/itsenäisyyttä.

Kolmasluokkalaisen täytyy jo osata herätä. Mikäli esiintyy vaikeuksia heräämisessä niin aikaisemmin nukkumaan . Mikäli pelaa niin rajoitukset.

Riippuu mihin lapsi on tottunut, mutta meillä lapset on heränneet herätyskelloon ja lähteneet kouluun itsenäisesti jo nuorempinakin. Toinen herää nyt 7. luokalla kaksi tuntia ennen minua ja toinen 3. luokkalainen tuntia ennen. Vaatteet he katsovat itse valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta eivät kopistele ketään hereille aamulla.

Tämä on ollut silmiä avaava ketju, koska olen ihmetellyt, miksi niin moni koululaisen vanhempi päivittelee rankkoja aamuja lasten kanssa. Päiväkotilaisen kanssa se voikin olla rankkaa, mutta kyllä kouluikäinen pystyy vallan mainiosti suoriutumaan itse koulutaipaleelle, ellei nyt ihan ekaluokan ensimmäisistä viikoista puhuta.

Mitään väärää ei ole siinäkään, jos haluaa itse hoitaa isonkin lapsen herättämisen, mutta tarpeetonta se voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni normivanhempi saa nukkua kahdeksaan? Sanoisin että aika harva. Jos on lapsia, tai töitä, niin kahdeksaan nukkuminen on aikamoinen ihme. Tuo mies on pikkulapsi itse, jos ei kykene/jaksa herätä ennen kahdeksaa. Saanko arvata, että sinä ap olet hoitanut tuon lapsen syntymästään asti? Ei tainnut mies vaihtaa yöllä vaippoja, tai herätä syöttämään lasta.... Olet itse tehnyt kaiken, eikö vain?Miehesi taitaa olla laiska nössö, minä ottaisin tuollaisesta eron.

Jos ap:n mies on sisäsyntyisesti iltavirkku, on mahdollisimman myöhään nukkuminen terveydelle elinehto. Ei näillä tiedoilla voi olettaa, että kyse olisi saamattomuudesta tai huonosta vanhemmuudesta. Kyllä meilläkin vanhemmat nukkuu yleensä pidempään kuin lapset ja väittäisin että meillä on (siitä huolimatta?) keskivertoa läheisemmät suhteet lapsiimme, joista on kasvanut terveellä itsetunnolla varustettuja, empaattisia ja koulunsa hyvin hoitavia yksilöitä. Lapsille on myös opetettu, miten tärkeää uni on kaikille iästä riippumatta ja ettei nukkuvaa vanhempaakaan saa siksi syyttä suotta herättää. Vastaavasti lapsia ei tulla aamuisin potkimaan ylös, vaan saavat herätä omaan tahtiinsa ja omalla aikataulullaan, kunhan kouluun ehtivät.

Vierailija kirjoitti:

Hellästi herätellen puin pitkät kalsarit ja sukat ja t-paidan pojalleni ensimmäiset 1-4 kouluvuodet lämpimän peiton alla. Sitten kannoin sohvalle heräämään kunnolla. Aamupalavoileivät tehtiin valmiiksi.

Jos ei kumpikaan minä tai mieheni olleet aamulla kotona, laitoin vaatteet valmiiksi odottamaan ja soitimme että herää varmasti.

Tottakai mieheni nousi aamulla auttamaan kouluunlähdössä, jos en ollut kotona, vapaapäivä tai ei.

Lapset tarvitsevat hellyyttä ja rakkautta ja huolenpitoa koko lapsuuden ajan ja kyllä ne sitten viimeistään teini-iässä kokevat noloksi jos voitelen voileivät vielä silloinkin :)

Oliko tämä sarkasmia vai ei?