Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö 3.-luokkalaisen osata itse herätä aamulla kouluun?
Miehen kanssa vääntöä siitä, pitääkö 3-luokkalaisen osata herätä aamulla itse kouluun. Tilanne on se, että minä useimmiten herätän tytön, koska toivoo itse, että joku hänet herättää (eikä siis esim. kännykän herätys). Joskus työvuoroni alkaa niin aikaisin, että en haluaisi herättää tyttöä vielä kukonlaulun aikaan. Miehellä alkaa työt vasta ysiltä eikä hän taas halua (edes harvoin) herätä seitsemän jälkeen, jotta voisi herättää lapsen kasiksi kouluun.
Mua ärsyttää se, että mies ei edes harvoin jaksa herätä lapsen takia. Minä kuitenkin hoidan 85 prosenttia aamuista ja mies nukkuu.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kotona ja keittää aamupuuron lukiolaisille. Olisi outoa että isä nukkuu kun toiset lähtee kouluun ja töihin. Nousee n.7.30. On työttömänä
On ne meidän lapset lähteneet jo alaluokilla kouluun yksin. Mutta puuro oli keitetty ja soitin muistutuksen.
Jos olin vapaalla, herätin myös
Outoa, jos aikuinen ei viitsi herätä laittamaan kolmosluokkalaista kouluun. En hyväksyisiPuuro, puuro... Meillä ei nousta puuronkeittoon. Ei sitä kukaan söisikään, vaikka keittäisi. Voileivän kakkosluokkalainen osaa tehdä hyvin itse. Jogurttiakin osaa ottaa jääkaapista ja esim. banaanin kuoria.
Miksi ihmeessä lapsesi ottaa jääkaapista banaaninkuoria ja miksi teillä niitä siellä säilytetään?
Repesin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista ketjuista tulee aina paha mieli lapsen puolesta. Itsekkäät aikuiset riitelevät siitä, että kuka joutuu hoitamaan lapsen. Ei ole kyse siitä, että pärjääkö lapsi vai ei (tottakai lapsi kykenee pärjäämään vaikka väkivaltaisessa kodissa), vaan siitä että isää ei kiinnosta oma lapsi. Miksi se lapsi on tehty, jos sen kanssa ei viitsitä viettää aikaa? Alakoululaiset kaipaavat paljon rakkautta ja huolenpitoa, vaikka vanhemmat luulevatkin että he ovat jo niin "isoja". Ei ole ihme että koulussa on niin paljon häiriökäyttäytymistä, kun kodin meininki on kylmää ja välinpitämätöntä.
Alakoululaiset lapseni hoitavat heräämisen ja aamutoimet itsenäisesti. He hoitavat myös harrastustavaroidensa pakkaamisen itsenäisesti, sekä kulkemisen lähellä oleviin harkkoihin. Siivoavat huoneensa itsenäisesti, hoitavat lemmikin, käyvät välillä kaupassa yms. Silti heistä välitetään ja rakastetaan. Heidän kanssaan tehdään paljon juttuja. Mutta muulloinkin heitä ohjataan tekemään ja ajattelemaan itse sekä hoksaamaan itse mitä pitäisi tehdä. Niinpä tämän perheen äiti ei ole koskaan ajautunut kotitalouskoneeksi. Lapset pärjäävät hyvin koulussa ja saan usein palautetta siitä kuinka tasapainoisia ja hyvin käyttäytyviä lapseni ovat. Tiedän myös, että osaavat enemmän kuin suurin osa alakoululaisista. Ovat huomanneet tämän itsekin ja se on vahvistanut lasteni itsetuntoa. He tietävät, että osaavat ja pärjäävät, mutta että isä ja äiti rakastavat ja auttavat tarvittaessa.
Niin suomalaista. Suurin ylpeys että lapset ovat itsenäisiä ja osaavia. Olin minäkin, kun oli pakko. Ei se silti tarkoita etteikö lasta voisi auttaa. Hirveä tämä meidän malli että pienestä asti pitää pärjätä ja tehdä kaikki itse. Ja mikä on tulos? Juuri tämä, kaikki pitää vaan itsestään huolen niinkuin ap:n mies. Kun ei muutakaan olla opittu.
Luulisin, että 3. luokkalainen osaa itsekin herätä herätyskelloon ja voit yrittää sieltä töistä olla yhteyksissä lapseen vaikka Skypen tms. videopuhelun välityksellä. Tottakai se isä on vastuussa aamusta, jos kerran herää itsekin samoihin aikoihin. Parin tunnin heitto että herääkö mies kello 7 vai 9 on aika vähäpätöinen. Jos lapsi myöhästyy siksi, että isänsä ei hoida osuuttaan, niin olisiko lasuilmoitus paikallaan? Miehelle vähän elämän realiteettejä taottava päähän. Kyllä tämä maa on täynnä äitejäkin, joita väsyttää työn ja kodin yhdistelmä. Saa miehiäkin väsyttää, mutta toimittava on silti. Jos mies kerran herää töihin (?) vasta kello 9, niin eipä taida illallakaan hirveästi perheeseen panostaa, jos tekee täyttä työpäivää? Mielestäni jos mies haluaa kaataa vastuun vaimon niskaan ja lapselle itselle, niin mies voi miettiä haluaako ylipäänsä olla osa perheyksikköä, ja onko sitä aamulla vai illalla vai mihin kellonaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että 3. luokkalainen osaa itsekin herätä herätyskelloon ja voit yrittää sieltä töistä olla yhteyksissä lapseen vaikka Skypen tms. videopuhelun välityksellä. Tottakai se isä on vastuussa aamusta, jos kerran herää itsekin samoihin aikoihin. Parin tunnin heitto että herääkö mies kello 7 vai 9 on aika vähäpätöinen. Jos lapsi myöhästyy siksi, että isänsä ei hoida osuuttaan, niin olisiko lasuilmoitus paikallaan? Miehelle vähän elämän realiteettejä taottava päähän. Kyllä tämä maa on täynnä äitejäkin, joita väsyttää työn ja kodin yhdistelmä. Saa miehiäkin väsyttää, mutta toimittava on silti. Jos mies kerran herää töihin (?) vasta kello 9, niin eipä taida illallakaan hirveästi perheeseen panostaa, jos tekee täyttä työpäivää? Mielestäni jos mies haluaa kaataa vastuun vaimon niskaan ja lapselle itselle, niin mies voi miettiä haluaako ylipäänsä olla osa perheyksikköä, ja onko sitä aamulla vai illalla vai mihin kellonaikaan.
Ja tää on kyllä myös niin Saatanan suomalaista. Niin pientä asiaa (eli kahden samassa huushollissa asuvam vanhemman simppelisti sovittavissa olevaa) ei olekaan, ettei siitä tehtäisi lastensuojeluilmoitusta.
Miten ihmeessä lapset ennen pääsi kouluun ollenkaan kun ei ollut huoliviranomaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että 3. luokkalainen osaa itsekin herätä herätyskelloon ja voit yrittää sieltä töistä olla yhteyksissä lapseen vaikka Skypen tms. videopuhelun välityksellä. Tottakai se isä on vastuussa aamusta, jos kerran herää itsekin samoihin aikoihin. Parin tunnin heitto että herääkö mies kello 7 vai 9 on aika vähäpätöinen. Jos lapsi myöhästyy siksi, että isänsä ei hoida osuuttaan, niin olisiko lasuilmoitus paikallaan? Miehelle vähän elämän realiteettejä taottava päähän. Kyllä tämä maa on täynnä äitejäkin, joita väsyttää työn ja kodin yhdistelmä. Saa miehiäkin väsyttää, mutta toimittava on silti. Jos mies kerran herää töihin (?) vasta kello 9, niin eipä taida illallakaan hirveästi perheeseen panostaa, jos tekee täyttä työpäivää? Mielestäni jos mies haluaa kaataa vastuun vaimon niskaan ja lapselle itselle, niin mies voi miettiä haluaako ylipäänsä olla osa perheyksikköä, ja onko sitä aamulla vai illalla vai mihin kellonaikaan.
Ja tää on kyllä myös niin Saatanan suomalaista. Niin pientä asiaa (eli kahden samassa huushollissa asuvam vanhemman simppelisti sovittavissa olevaa) ei olekaan, ettei siitä tehtäisi lastensuojeluilmoitusta.
Miten ihmeessä lapset ennen pääsi kouluun ollenkaan kun ei ollut huoliviranomaisia?
Niinhän se varmaan on, että toimivassa parisuhteessa asiat on asiallisesti neuvoteltavissa ja sovittavissa, vaikkei puolison asiallisuus ole aina mikään tae. Ja ihan omastakin kokemuksesta mitä tulee lasuviranomaisiin, niin hekin ovat vähän semmoisia, että ylläpitävät sovinistisia naisia alistavia käytäntöjä ja eivät vastuuta miehiä vanhemmuuteen. Sen sijaan, että lasutkaan välttämättä tekisivät mitään vastuuttomille isille, niin mieluummin keskittyvät tarjoamaan sitä "tukeaan" äideille, jotta äidit suoriutuisivat vanhemmuudesta kevyemmin, kosk kyllä se vaan on niin, että kauniista puheista huolimatta vanhemmuuden vastuu on edelleen pääasiassa äitien harteilla, ellei isät jotkut uhrautumalla uhraudu ja muistuttavat sitten pienistä perusasioiden hoidoista niin kuin pitäisi antaa oikein mitali, että voi miesparkojakin, joiden yöuni jäi vajaaksi lapsen takia... no sellaista se on. Mä kyllä luulen, että kyllä se lapsi itsekin saa itsensä kouluun, mutta jos ei, niin vastuu tossa tapauksessa olisi kyllä sitten sillä tekoväsyneellä miehellä. Oikeastihan kysymys on ihan miehen motivaatiosta. Motivoitunut mies ei valita univelkaa ja jos sen pitäisi itse herätä töihin jo kello 7, niin varmasti tekisi sen. Miksi lapsen herättäminen ei motivoisi. Senkin voi ottaa työnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ekaluokkalainen herää ja tekee aamutoimet yksin. ei ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että 3. luokkalainen osaa itsekin herätä herätyskelloon ja voit yrittää sieltä töistä olla yhteyksissä lapseen vaikka Skypen tms. videopuhelun välityksellä. Tottakai se isä on vastuussa aamusta, jos kerran herää itsekin samoihin aikoihin. Parin tunnin heitto että herääkö mies kello 7 vai 9 on aika vähäpätöinen. Jos lapsi myöhästyy siksi, että isänsä ei hoida osuuttaan, niin olisiko lasuilmoitus paikallaan? Miehelle vähän elämän realiteettejä taottava päähän. Kyllä tämä maa on täynnä äitejäkin, joita väsyttää työn ja kodin yhdistelmä. Saa miehiäkin väsyttää, mutta toimittava on silti. Jos mies kerran herää töihin (?) vasta kello 9, niin eipä taida illallakaan hirveästi perheeseen panostaa, jos tekee täyttä työpäivää? Mielestäni jos mies haluaa kaataa vastuun vaimon niskaan ja lapselle itselle, niin mies voi miettiä haluaako ylipäänsä olla osa perheyksikköä, ja onko sitä aamulla vai illalla vai mihin kellonaikaan.
Ja tää on kyllä myös niin Saatanan suomalaista. Niin pientä asiaa (eli kahden samassa huushollissa asuvam vanhemman simppelisti sovittavissa olevaa) ei olekaan, ettei siitä tehtäisi lastensuojeluilmoitusta.
Miten ihmeessä lapset ennen pääsi kouluun ollenkaan kun ei ollut huoliviranomaisia?
Niinhän se varmaan on, että toimivassa parisuhteessa asiat on asiallisesti neuvoteltavissa ja sovittavissa, vaikkei puolison asiallisuus ole aina mikään tae. Ja ihan omastakin kokemuksesta mitä tulee lasuviranomaisiin, niin hekin ovat vähän semmoisia, että ylläpitävät sovinistisia naisia alistavia käytäntöjä ja eivät vastuuta miehiä vanhemmuuteen. Sen sijaan, että lasutkaan välttämättä tekisivät mitään vastuuttomille isille, niin mieluummin keskittyvät tarjoamaan sitä "tukeaan" äideille, jotta äidit suoriutuisivat vanhemmuudesta kevyemmin, kosk kyllä se vaan on niin, että kauniista puheista huolimatta vanhemmuuden vastuu on edelleen pääasiassa äitien harteilla, ellei isät jotkut uhrautumalla uhraudu ja muistuttavat sitten pienistä perusasioiden hoidoista niin kuin pitäisi antaa oikein mitali, että voi miesparkojakin, joiden yöuni jäi vajaaksi lapsen takia... no sellaista se on. Mä kyllä luulen, että kyllä se lapsi itsekin saa itsensä kouluun, mutta jos ei, niin vastuu tossa tapauksessa olisi kyllä sitten sillä tekoväsyneellä miehellä. Oikeastihan kysymys on ihan miehen motivaatiosta. Motivoitunut mies ei valita univelkaa ja jos sen pitäisi itse herätä töihin jo kello 7, niin varmasti tekisi sen. Miksi lapsen herättäminen ei motivoisi. Senkin voi ottaa työnä.
Tuo ei silti kuulu millään tavalla lastensuojelulle.
Ap:n lapsestahan pidetään erinomaisen hycin huolta, jos siellä kotona on aikuinen aina kun kolmasluokkalainen lähtee kouluun.
Perheneuvola, parisuhdeterapia tms on oikeampi instanssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmasluokkalainen on noin 10v. eli pitää osata itse herätä. 2-3 vuotiaan voi opettaa heräilemään toivottuun aikaan. Jos mahdollista niin telkkaa, radiota tai valoa herättämään mukavaan päivään haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista ketjuista tulee aina paha mieli lapsen puolesta. Itsekkäät aikuiset riitelevät siitä, että kuka joutuu hoitamaan lapsen. Ei ole kyse siitä, että pärjääkö lapsi vai ei (tottakai lapsi kykenee pärjäämään vaikka väkivaltaisessa kodissa), vaan siitä että isää ei kiinnosta oma lapsi. Miksi se lapsi on tehty, jos sen kanssa ei viitsitä viettää aikaa? Alakoululaiset kaipaavat paljon rakkautta ja huolenpitoa, vaikka vanhemmat luulevatkin että he ovat jo niin "isoja". Ei ole ihme että koulussa on niin paljon häiriökäyttäytymistä, kun kodin meininki on kylmää ja välinpitämätöntä.
Alakoululaiset lapseni hoitavat heräämisen ja aamutoimet itsenäisesti. He hoitavat myös harrastustavaroidensa pakkaamisen itsenäisesti, sekä kulkemisen lähellä oleviin harkkoihin. Siivoavat huoneensa itsenäisesti, hoitavat lemmikin, käyvät välillä kaupassa yms. Silti heistä välitetään ja rakastetaan. Heidän kanssaan tehdään paljon juttuja. Mutta muulloinkin heitä ohjataan tekemään ja ajattelemaan itse sekä hoksaamaan itse mitä pitäisi tehdä. Niinpä tämän perheen äiti ei ole koskaan ajautunut kotitalouskoneeksi. Lapset pärjäävät hyvin koulussa ja saan usein palautetta siitä kuinka tasapainoisia ja hyvin käyttäytyviä lapseni ovat. Tiedän myös, että osaavat enemmän kuin suurin osa alakoululaisista. Ovat huomanneet tämän itsekin ja se on vahvistanut lasteni itsetuntoa. He tietävät, että osaavat ja pärjäävät, mutta että isä ja äiti rakastavat ja auttavat tarvittaessa.
^ sama meillä. Lisäksi lapset on opetettu pienestä pitäen siihen että uni on tärkeää ja jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen, luonnollinen unirytminsä. Siitä toki vanhempana joutuu tinkimään lasten ollessa pieniä mutta herranjee että jonkun illanvirkun pitäisi tinkiä arkisin 1-2h aamu-unistaan lähettääkseen kolmosluokkalaisen kouluun niin ei kyllä käy mun järkeeni.
Täällä on taas marttyyrimammojen kokoontuminen käynnissä; kuvitellaan että se lapsi on nyt oikein extra-rakastettu kun oikein paapotaan. Näinhän ei ole. Se lapsi joka voi luottaa siihen että vanhempi on olemassa häntä varten mutta joka myös opetetaan toimimaan itsenäisesti ja luottamaan siihen että hän osaa ja pystyy itsekin, se on rakastettu. Lastaan liikaa paapova toteuttaa vaan omia tarpeitaan, ei ajattele sitä lastaan. (Ja usein nämä "paapojat" vielä valittavat kuinka rankkaa lasten kanssa on, kaikkeni annan, puuh kun olen loppu... Lapsi tunteekin itsensä tosi tärkeäksi kun kokee olevansa taakka vanhemmilleen....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmasluokkalainen on noin 10v. eli pitää osata itse herätä. 2-3 vuotiaan voi opettaa heräilemään toivottuun aikaan. Jos mahdollista niin telkkaa, radiota tai valoa herättämään mukavaan päivään haluamallaan tavalla.
Tai sitten vasta 8 tai 9.
Oma tyttö täytti syksyllä 9. Jos olen kotona kun on kouluun lähdössä, niin tottakai nousen ylös samaan aikaan ja huolehdin, että lähtee ajoissa kouluun.
Jos en ole, niin soitan aamulla ja tyttökin soittelee toisinaan minulle. On taipumuksia jäädä haaveilemaan ja ei hoksaa lähteä ajoissa kouluun.
Ap, miten muuten sun miehes osallistuu perhe-elämään?
Meillä ei osaa teinitkään.
Pakko patistaa ylös ja toinen sammuttaa kellon ja nukahtaa uudestaan.
Muutenkin saa olla tiukkana aamuisin.
Yksi aamu tulin kotiin niin kas kummaa teini nukkui sängyssään.
Olin hammaslääkärissä ja ei mieskään muistanut herättää.
Saad nähdä miten homma hoituu jos pääsen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää. Herranen aika, musta huolehdittiin vielä abivuonnakin. On aivan normaalia vanhemmuutta vielä yläkouluikäisenkin kanssa nousta ylös, katsoa, että saa aamupalan ja hoputtaa lähteämään ajoissa. Sitähän vanhemman työ on ja siksi vielä 15-vuotiaskin on alaikäinen. Tuon ikäisistä pitää huolehtia edelleen, jos mahdollista vaan omien töiden puolesta.
Ja kyllä, näen työssäni jatkuvasti teinejä, joilla on paha olo, ovat joka aamu myöhässä koulusta jne. Ja näitä teinejä yhdistää se, että siellä kotona makaa joku aikuinen nukkumassa, jota ei kiinnosta lapsi sen vertaa, että viitsisi sen laiskan peppunsa nostaa sieltä sängystä ja katsoa, että teini pääsee liikkeelle ja aamupala on syöty. Kauhean ankarina kyllä ollaan myöhästelyistä, mutta mitään oikeasti sen eteen ei olla valmiita tekemän. Nämä teinit sanoo itsekin, että ei pääse ylös, kun kaikki muut nukkuu ja aamupalaa ei ole tai ei ehdi yms. Tosin tätä ilmiötä on vain ongelmaperheissä. Fiksuissa perheissä ei aikuiset jää nukkumaan, jos teinit lähtee kouluun, ellei ole ollut yötöissä. Se on lapsellekin kivampi, että noustaan ylös tai sitten on hyvä syy olla nousematta kuten yötyö.
Ja nämä koulusta myöhästelijät on näitä itsenäisiä lapsia.
Kyllä tehdään lasu jos myöhästelyitä on koko ajan ja asiaan vaikuttaa se että vanhempi nukkuu, kun voisi estää nämä myöhästelyt.
Eri asia jos lapsi selviytyy yksin eikä myöhästele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni olisi ainakin ihanaa, että lapsi vielä pyytää ja haluaa sen pienen yhteisen hetken yhdessä. On varmasti iso ja mukava juttu lapselle vaikka kyse onkin "vain" heräämisestä. Lapset kasvavat niin nopeasti ja jossain vaiheessa sitä tajuaa, ettei niitä hetkiä, jotka tuntuivat silloin itsestään selviltä, saa koskaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää. Herranen aika, musta huolehdittiin vielä abivuonnakin. On aivan normaalia vanhemmuutta vielä yläkouluikäisenkin kanssa nousta ylös, katsoa, että saa aamupalan ja hoputtaa lähteämään ajoissa. Sitähän vanhemman työ on ja siksi vielä 15-vuotiaskin on alaikäinen. Tuon ikäisistä pitää huolehtia edelleen, jos mahdollista vaan omien töiden puolesta.
Ja kyllä, näen työssäni jatkuvasti teinejä, joilla on paha olo, ovat joka aamu myöhässä koulusta jne. Ja näitä teinejä yhdistää se, että siellä kotona makaa joku aikuinen nukkumassa, jota ei kiinnosta lapsi sen vertaa, että viitsisi sen laiskan peppunsa nostaa sieltä sängystä ja katsoa, että teini pääsee liikkeelle ja aamupala on syöty. Kauhean ankarina kyllä ollaan myöhästelyistä, mutta mitään oikeasti sen eteen ei olla valmiita tekemän. Nämä teinit sanoo itsekin, että ei pääse ylös, kun kaikki muut nukkuu ja aamupalaa ei ole tai ei ehdi yms. Tosin tätä ilmiötä on vain ongelmaperheissä. Fiksuissa perheissä ei aikuiset jää nukkumaan, jos teinit lähtee kouluun, ellei ole ollut yötöissä. Se on lapsellekin kivampi, että noustaan ylös tai sitten on hyvä syy olla nousematta kuten yötyö.
Olet niin oikeassa. Teinit on väsyneitä ja vaatii työtä saada ne sängystä ylös.
Nehän jäisi mielellään nukkumaan aamuisin.
Ja kyllä ne osaa herätä yksin mutta ei se vaan monesti toimi.
3-luokkalainen tarvitsee sen turvallisen tunteen että hänet herätetään, että hänestä huolehditaan. Rakkaudella. Meillä vaaditaan liian aikaisin itsenäistymään. Lapsi tarvitsee hoivaa! Kun hän sitä itse vieläpä pyytää! Ei se tee heistä epäitsenäisiä, päinvastoin.Vähän empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei osaa teinitkään.
Pakko patistaa ylös ja toinen sammuttaa kellon ja nukahtaa uudestaan.
Muutenkin saa olla tiukkana aamuisin.Yksi aamu tulin kotiin niin kas kummaa teini nukkui sängyssään.
Olin hammaslääkärissä ja ei mieskään muistanut herättää.Saad nähdä miten homma hoituu jos pääsen töihin.
Teidän perheessä on muitakin ongelmia kuin lasten itsenäinen herääminen aamuisin.
Itsenäisyyteen ohjaaminen tehdään tuon ikäisen kanssa niissä asioissa, jotka hän haluaa tehdä itse, vähitellen vaihe vaiheelta. Ei niin että jätetään pärjäämään yksin, kuten Suomessa niin usein tehdään. Kyllähän lapsi pärjää kun on pakko, ja kun ei paremmadta tiedä. Liian aikaisella itsenäisyyteen pakottamisella on myöhemmin seurauksena melankoliaa, turvattomuutta ja myös masennusta. Lapsi tekee asioita itsenäisesti kun on valmis, iloisena ja helposti. Ja lapset kypsyvät eri aikaan.
Kyllä mä oon herännyt ihan itse ekaluokalta lähtien. Ehkä olen sitten ollut outo?
Pitääkö se tehdä joka asiassa? Jos pitää, niin laitetaan lapset sitten tekemään kaikki asiat kuten aikuiset.
En tunne ap:ta, mutta se, että hän haluaisi miehen herättävän lapsen, ei tarkoita, etteikö lapsi koskaan oppisi itsenäiseksi.
Ja koska joulukalenteritkin tulevat taas kohta ajankohtaisiksi, haluan huomauttaa, että lapsi ei mene piloille tai ole myöhemmin elämässään kyvytön itsehillintään, jos hän nyt esim. 10-vuotiaana ei jaksakaan odottaa kaikkien luukkujen aukaisemista päivä kerrallaan.