Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?
Jaana
24.10.2017 |
Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.
Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.
Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.
Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.
Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.
Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.
Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.
Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?
Kommentit (254)
Sanon nyt asian vain aikuisen näkökulmasta, koska vaikka lapset ovat tärkeitä, parisuhde on lopulta tärkein. Eivät ne lapsetkaan voi hyvin, jos aikuiset riitelevät, eivät pysty olemaan johdonmukaisia ja tasapainoisia.
Uusperhe voi toimia vain, jos kumpikin aikuinen kokee tulevansa kuunnelluksi ja arvostetuksi. Niinkuin tietysti mikä tahansa parisuhde, ainoa vaan, että ydinperheessä mitkään exät eivät (yleensä) pääse perheen arkeen vaikuttamaan.
Uusperheessä aikuinen joutuu sietämään paljon epävarmuutta ja epämukavuutta lasten tullessa ja mennessä. Tarvitaan paljon empatiaa, kykyä kuunnella ja joustaa. Toisaalta se voi antaa paljon myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunteet on sallittuja, eri asia miten ne näyttää. Käsittääkseni ap aivan nätisti sanoi että on pettynyt ja se on enemmän kun oikein. Tottakai parisuvteessa täytyy voida puhua myös negatiivisista tunteista. Itsekin uusperhearkea pyörittäen ymmärrän kyllä täysin nämä ongelmat, meilläkin syntyy ristiriitoja kun molemmat katsoo omalta kantilta, lopumta keskustellen päästään aina yhteisymmärrykseen ja nimenomaan siihen, ettei se toinen mitään pahaa tarkottanu, vaikka noin sanoi/tunsi.
Vaikka kuinka olisi kyse niistä omista negatiivista tunteista pitäisi osata asettua myös siihen toisen asemaan, että ei niillä loukkaa toista. Ap ei ole vastannut siihen miltä hänestä mahtaisi tuntua, jos mies tulisi kotiin ja toteasi, että on pettynyt ap lasten jatkuvaan läsnäoloon.
Niin, ilman ap:n lapsia heillä olisi seksilomaa lähes joka viikko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Voi oksetus näitä parisuhde ensin -julistajia. Ja että "sulla ei taida olla uusperhettä".
No, nokitan sillä että te ette ole olleet niitä teinejä joita heitellään ees taas kun uusperheessä onkin uudella vaimolla oikeus rajoihin ja omaan vauvaan mutta kun ei jaksaisi sitä "miehen teiniä".
Se miehen teini joka oli ennen isin rakas mutta sitten aikuiset tekivät "kypsiä aikuisen ihmisen ratkaisuja" ja olivat "terveesti itsekkäitä" ja kaikkea muuta skeidaa, ja koko elämä meni sekaisin ja nyt kukaan ei halua eikä välitä.
Korostetaan että "lapsi asuu äidillään", "ei ole sen koti". Niinkuin se millään tavalla pyyhkisi pois sitä että lapsi on miehen lapsi ja tarvitsee entistä enemmän aikaa isän kanssa kun ei kerran asu yhdessä.
Oksettavaa itsekkyyttä naisilta, aletaan kotileikkiin miehen kanssa ja toivotaan ja oletetaan että ne entisen liiton lapset haihtuu jonnekin. Ajatelkaa edes sekunniksi omalle kohdalle.
Olen pahoillani puolestasi. Kaikille ei kuitenkaan erossa käy noin. On mnenlaisia tilanteita. Ja mitä tulee miehen lapsiin. Miehen 2 lasta on ollut pakko vastaanottaa kun miehen kanssa haluan elää.. Jos saisin valita, en heitä haluaisi. Mutta elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, ja jokaisessa ihmisessä on huonot puolensa. Mun miehessä hänen ainoa huono puolensa on ne lapset. Mutta, mitenkään en heidän suhdettaan häiritse tai paheksu, vaan arvostan miehen isyyttä ja sitä että hän välittää lapsistaan. Minäkin kykenen olemaan heille ihan kelpo aikuinen, mutta kuten sanottu, olisi tosi ok, vaikka heitä ei olisi.
Tarkoitin juuri tällaisia naisia kuin sinä etkä edes tajua sitä. Luepa tuo kirjoituksesi uudelleen ja mieti miltä tuntuu olla miehen lapsi.
No ihan iloiselta he vaikuttavat. Pitävät minusta. Yritätkö sanoa, että äitipuolella on velvollisuus rakastaa miehen lapsia? Ei taida olla. Meillä kaikki on hyvin, silloinkin kun miehen lapset ovat paikalla. Mutta kuten sanottu, pärjäisin mainiosti ilmankin. Jännä tadu, äitipuolenko pitäisi olla pyyteetön ja itsestäänselvästi rakastaa?
Kyllä pitäisi. Ja piste.
Rakkautta ei voi pakottaa. Syntyy ajan kanssa jos syntyy. Elämässä kaikki tunteet ovat sallittuja. Tunteet ja käytös ovat kaksi eri asiaa. Uusperheessä riittää se että on asiallinen ja reilu aikuinen.
Mutta miksi ihminen varta vasten etsii itselleen puolison, jolla on jo lapsia, jos ei ole haluakaan alkaa rakastaa niitä? Tätä en ymmärrä.
T. Yhden lapsen äiti, 2 lapsen äitipuoli ( kaikki ovat rakkaita mulle)
No, semmoista se elämä joskus on. Olemme olleet vuosia yhdessä ja sovimme toisillemme tosi hyvin, molemmat koemme että vihdoinkin löytyi se oikea elämänkumppani. Lastenko takia olisi pitänyt hylätä se paras mahdollinen kumppani? Lapset kasvavat ja lähtevät omaan elämäänsä, me sen sijaan rakennamme yhteistä tulevaisuutta, jossa lapset sitten vierailevat. Kumppani on elämänkumppani, lapset vaativat joitakin vuosia hoivaa, kyseessä siis ihan eri asiat. Eikä mieskään halua ilman minua elää. Siksi että aikanaan suostui lasten äidin vaatimukseen siitä että lapsia on hankittava. Äläkä huoli, kyllä lapsista huolta pidetään. Ja mies on niin ihana, että kannattaa vähän sinnitelläkin, vaikka mielelläni olisinkin tässä kohtaa se uusperhe-vela.
Lasten takia se mies EI ole sinulle paras mahdollinen kumppani. Joten kyllä, olisi pitänyt hylätä. En voi tuntea mitään muuta kuin inhoa sinua ( ja muita samanlaisia) kohtaan.
No siinähän inhoat. Oikeastihan et tiedä meidän elämästä yhtään mitään. Tilanteesta huolimatta meillä voi olla lapsilla paremmat olot kuin monissa ydinperheissä, esim. Et voi tietää. Ja mies on kyllä minulle paras mahdollinen kumppani, ja minä hänelle. Hänen lapsensakin näkevät ensimmäistä kertaa elämässään aikuisten välistä kunniotusta ja rakkautta, ja isänsä voivan hyvin. He kun syntyivät aika kurjiin oloihin eivätkä nähneet kuin toisiaan halveksivat vanhemmat. Eivätkä näe edelleenkään, heidän äitinsä on lapsellinen ääliö, jolla ei ole mitään puhevälejäkään meidän kanssamme. Että heidän elämässään tämä kaikki on ollut suuri muutos parempaan. Elämässä moni asia on aika suhteellinen, eikä ollenkaan mustavalkoinen, että olisi vain hyvää ja pahaa. Rakastan miestäni ja hän minua, ja siitä saavat lapsetkin nauttia. Äiti heillä jo on, joten minun ei sellaista tarvitse ruveta leikkimään, enkä edes haluaisi. Jostain syystä heidän isänsäkin valitsi kumppanikseen minut. Olenko minä mielestäsi siitäkin vastuussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
^^ Tuo on kuin omasta suusta! Ne ketkä eivät ymmärrä aloittajaa, eivät ole ELÄNEET uusioperheessä. Siinä ei muuta tehdä kun luovuta omista haluista ja menoista kun kalenterin tarkasti pitää toisen ihmisen entisen elämän takia olla ja elää. Vuosia tuotakin yrittäneenä ja eläen sanon että never again! Olen itse kokenut tuon saman pettymyksen kymmeniä kertoja, voi olla että miehessäkin oli vikaa kun kaikki lomat ym tulivat muka yllätyksenä ja kahden päivän sijasta oltiinkin viisi kun exällä oli menoa. Huoh. Voimia isosti aloittelijalle!
Kyllä on paljon katkeruutta ja vihaa ihmisten mielissä. Tuomioita ja oikean ja väärän elämän tuomioita jaellaan tuosta vaan tuntemattomille ihmisille. Tajuatteko edes, että sokeasti puratte vaan omia patoutuneita raivojanne, nyt uusperheen äiteihin?? Kannattais joskus katsoa peiliin ja miettiä mistä tuollainen viha ja halveksunta kumpuaa. Pelkäättekö itse päätyvänne uusperheen äidiksi? Vai oletteko jotain katkeria exiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on erottu, ei tarkoita, että niille lapsille pitäisi joka hengenvedolla olla hyvittelemässä sitä. Lapsille ei pidä antaa mitään valtuuksia päättää perheen isoista linjoista, vaikka omissa asioissaan heitä kuunnellaankin ikätasoisesti. Se johtaa vaan levottomuuteen, jos lapselle annetaan liikaa päätösvaltaa.
Aikuiset määrittävät yhteistyössä, missä lapset milloinkin ovat. Riittävän hyvällä perustelulla normaalista voidaan poiketa.
Kyllä, ja siihen keskenään sopimiseen liittyy ihan sellaisia käytännön asioita, että kuinka paljon ruokaa varataan, varaudutaanko kuskaamaan harrastuksiin, voiko kutsua aikuisvieraita istumaan iltaa alkoholin kera, voiko perheen ainoan auton ottaa vai pitääkö lapsia viedä jonnekin, ollaanko kotona edes, ollaanko sovittu kyläilyjä jonnekin ja pystyvätkö he ruokkimaan pari "ylimääräistä" jne.
Ihan tällaisia tavallaan pieniä asioita, mutta jotka vaan pitää huomioida niinä päivinä, kun lapsia kotona on. Kun toisaalta silloin, kun lapset eivät ole omassa kodissa, aikuiset voivat elää hyvin erilaista elämää. Eikai kukaan oleta, että vain koska on lapsia, istuu kotona valmiudessa miettimässä, että tulevatkohan he sinne?
No juurikin näin. Meillä lapset (kummankin, yhteisiä ei ole) ovat viikko-viikko. Sillä viikolla, kun eivät ole, teemme miehen kanssa kaikenlaista aikuisten juttua yhdessä, kotona ja muualla. Kyllä siinä voisi aika moni suunnitelma mennä uusiksi, jos yhtäkkiä lapset olisivat oven takana. Sinänsä saavat kyllä tulla (kumman tahansa), kunhan asia sovitaan viimeistään muutama päivä etukäteen, jotta ehtii varautua. Toki äkillinen pakkotilanne jos tulisi, elettäisiin sen mukaan, mutta normaaliarjessa on vaikeaa pomppia suunnitelmasta toiseen jatkuvasti.
Mun mielestä tää kuulostaa siltä, että teille on tärkeempi keskenäinen aikanne kahdestaan, kuin aika lasten kanssa.
Aivan kuin olisitte eronneet entisistä kumppaneistanne siksi, että saisitte lapsivapaata aikaa.
Toivottavasti lasten isän puolella ei ole sama meininki. Muuten lapsilla on kaksi paikkaa joihin heidän kelpuutetaan vain osa-aikaisesti. Tuollanen tuntuu lapsista pahalta, he eivät kuulu mihinkään. Vanhemmat ulkoistavat lapset elämästään. Näitä tämän taustan lapsia kyllä on väkivaltaisten häiriökäyttäytyjäteinien joukossa.
En pysty kuvittelemaan, että oma isäni tai äitini olisi sanonut aikanaan "en mä voi nyt pitää susta tällä viikolla huolta tai huomioida sua, kun haluan olla poikaystävän/tyttöystävän kanssa nyt".
Yököttävää meininkiä. Hyi saatana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on erottu, ei tarkoita, että niille lapsille pitäisi joka hengenvedolla olla hyvittelemässä sitä. Lapsille ei pidä antaa mitään valtuuksia päättää perheen isoista linjoista, vaikka omissa asioissaan heitä kuunnellaankin ikätasoisesti. Se johtaa vaan levottomuuteen, jos lapselle annetaan liikaa päätösvaltaa.
Aikuiset määrittävät yhteistyössä, missä lapset milloinkin ovat. Riittävän hyvällä perustelulla normaalista voidaan poiketa.
Kyllä, ja siihen keskenään sopimiseen liittyy ihan sellaisia käytännön asioita, että kuinka paljon ruokaa varataan, varaudutaanko kuskaamaan harrastuksiin, voiko kutsua aikuisvieraita istumaan iltaa alkoholin kera, voiko perheen ainoan auton ottaa vai pitääkö lapsia viedä jonnekin, ollaanko kotona edes, ollaanko sovittu kyläilyjä jonnekin ja pystyvätkö he ruokkimaan pari "ylimääräistä" jne.
Ihan tällaisia tavallaan pieniä asioita, mutta jotka vaan pitää huomioida niinä päivinä, kun lapsia kotona on. Kun toisaalta silloin, kun lapset eivät ole omassa kodissa, aikuiset voivat elää hyvin erilaista elämää. Eikai kukaan oleta, että vain koska on lapsia, istuu kotona valmiudessa miettimässä, että tulevatkohan he sinne?
No juurikin näin. Meillä lapset (kummankin, yhteisiä ei ole) ovat viikko-viikko. Sillä viikolla, kun eivät ole, teemme miehen kanssa kaikenlaista aikuisten juttua yhdessä, kotona ja muualla. Kyllä siinä voisi aika moni suunnitelma mennä uusiksi, jos yhtäkkiä lapset olisivat oven takana. Sinänsä saavat kyllä tulla (kumman tahansa), kunhan asia sovitaan viimeistään muutama päivä etukäteen, jotta ehtii varautua. Toki äkillinen pakkotilanne jos tulisi, elettäisiin sen mukaan, mutta normaaliarjessa on vaikeaa pomppia suunnitelmasta toiseen jatkuvasti.
Apua, sanokaa nyt ettei kaikki aikuiset uusperheissä ole näin kamalia vanhempia. Muutama päivä aikaisemmin pitää kysyä saako mennä oman äidin/isän luo, joka mieluummin viettää aikaansa uuden puolison kanssa. Ällöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että lapset tulevat ensin ei tarkoita sitä että he voivat toimia mielensä mukaan aikuisten suunnitelmista välittämättä. Ei ainakaan meillä.
E.W. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
^^ Tuo on kuin omasta suusta! Ne ketkä eivät ymmärrä aloittajaa, eivät ole ELÄNEET uusioperheessä. Siinä ei muuta tehdä kun luovuta omista haluista ja menoista kun kalenterin tarkasti pitää toisen ihmisen entisen elämän takia olla ja elää. Vuosia tuotakin yrittäneenä ja eläen sanon että never again! Olen itse kokenut tuon saman pettymyksen kymmeniä kertoja, voi olla että miehessäkin oli vikaa kun kaikki lomat ym tulivat muka yllätyksenä ja kahden päivän sijasta oltiinkin viisi kun exällä oli menoa. Huoh. Voimia isosti aloittelijalle!
Juuri näin! Ihmettelen todella millaisessa perhetilanteessa nämä kirjoittelijat itse ovat. Suuri osa uusperheistä taitaa kaatua siihen et mies on paksahusu joka ei osaa laittaa rajoja exän vallankäytölle eikä lapsille. (jolloin se on kasvatuksen laiminlyömistä) Uusperheestä ei tule mitään, jos eivät rajat ole selkeät ja ihmisten roolit myös. Jos on vähänkään inhottavampi ex, hän voi tuollaisen rajattoman miehen kautta terrosisoida uuden suhteen palasiksi. Ja näitä äitejä näyttää tämäkin ketju olevan täynnä. Omista katkeruuksista ei oteta mitään vastuuta, mutta jos vaan mitenkään pystyy loukkaamaan, nöyryyttämään, kiusaamaan, sanomaan ilkeästi toiselle naiselle, niin näin tehdään. MInulla on ollut onni löytää mies, joka vuoden pelkäsi exäänsä ja hänen uhkailujaan lasten menettämisestä jos häntä ei totella, ja sitten tajusi mistä on kyse. Exällä ei ole mitään asiaa mihinkään ilman asiallista, kunnioittavaa käytöstä. ja siihen hän ei kykene vissiin koskaan, joten vähäiseksi ovat yhteydenpidot jääneet. Ja siitä pävästä meidän parisuhteemme alkoi voimaan hyvin, voin luottaa mieheen ja sovimme kaikki perhettämme koskevat ratkaisut yhdessä. Exän elämähän ei oikeasti kuulu uusperheelle. Vain lasten asiat kuuluvat, mutta juuri siksi pitää olla selkeät rajat ja roolit ja sopimukset, joista sitten voidaan poiketa tarvittaessa. Ja kun on tarpeeksi hyvät välit siihen. Tätä kejua lukiessa ymmärtää kyllä kuinka pahantahtoisia naiset ovat, varsinkin jos saavat mahdollisuuden loukata toista naista. Uusperheessä jossa mies ei osaa pitää rajoja, siihen onkin loputtomat mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on erottu, ei tarkoita, että niille lapsille pitäisi joka hengenvedolla olla hyvittelemässä sitä. Lapsille ei pidä antaa mitään valtuuksia päättää perheen isoista linjoista, vaikka omissa asioissaan heitä kuunnellaankin ikätasoisesti. Se johtaa vaan levottomuuteen, jos lapselle annetaan liikaa päätösvaltaa.
Aikuiset määrittävät yhteistyössä, missä lapset milloinkin ovat. Riittävän hyvällä perustelulla normaalista voidaan poiketa.
Kyllä, ja siihen keskenään sopimiseen liittyy ihan sellaisia käytännön asioita, että kuinka paljon ruokaa varataan, varaudutaanko kuskaamaan harrastuksiin, voiko kutsua aikuisvieraita istumaan iltaa alkoholin kera, voiko perheen ainoan auton ottaa vai pitääkö lapsia viedä jonnekin, ollaanko kotona edes, ollaanko sovittu kyläilyjä jonnekin ja pystyvätkö he ruokkimaan pari "ylimääräistä" jne.
Ihan tällaisia tavallaan pieniä asioita, mutta jotka vaan pitää huomioida niinä päivinä, kun lapsia kotona on. Kun toisaalta silloin, kun lapset eivät ole omassa kodissa, aikuiset voivat elää hyvin erilaista elämää. Eikai kukaan oleta, että vain koska on lapsia, istuu kotona valmiudessa miettimässä, että tulevatkohan he sinne?
No juurikin näin. Meillä lapset (kummankin, yhteisiä ei ole) ovat viikko-viikko. Sillä viikolla, kun eivät ole, teemme miehen kanssa kaikenlaista aikuisten juttua yhdessä, kotona ja muualla. Kyllä siinä voisi aika moni suunnitelma mennä uusiksi, jos yhtäkkiä lapset olisivat oven takana. Sinänsä saavat kyllä tulla (kumman tahansa), kunhan asia sovitaan viimeistään muutama päivä etukäteen, jotta ehtii varautua. Toki äkillinen pakkotilanne jos tulisi, elettäisiin sen mukaan, mutta normaaliarjessa on vaikeaa pomppia suunnitelmasta toiseen jatkuvasti.
Mun mielestä tää kuulostaa siltä, että teille on tärkeempi keskenäinen aikanne kahdestaan, kuin aika lasten kanssa.
Aivan kuin olisitte eronneet entisistä kumppaneistanne siksi, että saisitte lapsivapaata aikaa.
Toivottavasti lasten isän puolella ei ole sama meininki. Muuten lapsilla on kaksi paikkaa joihin heidän kelpuutetaan vain osa-aikaisesti. Tuollanen tuntuu lapsista pahalta, he eivät kuulu mihinkään. Vanhemmat ulkoistavat lapset elämästään. Näitä tämän taustan lapsia kyllä on väkivaltaisten häiriökäyttäytyjäteinien joukossa.
En pysty kuvittelemaan, että oma isäni tai äitini olishi sanonut aikanaan "en mä voi nyt pitää susta tällä viikolla huolta tai huomioida sua, kun haluan olla poikaystävän/tyttöystävän kanssa nyt".
Yököttävää meininkiä. Hyi saatana.
Buahahahahaaaaaaaaaa.
No tottakai istun kotona ja katselen ikkunasta kaihoten, toivoen että lapset ilmestyisivät. En vahingossakaan tee mitään kivaa tai suunnittele mitään menoja koko viikolle.
Luuletko oikeasti, että nautin siitä ikävästä, mikä lapsia kohtaan on koko ajan? Antaisin mitä vaan, että voisimme olla normaali lapsiperhe. Mutta koska isänsä kanssa en pysty olemaan, ja isälläkin on oikeus lastensa kanssa olla, olemme sopineet selkeät vaihtopäivät. Se luo turvallisuutta ja ennakoitavuutta kaikille, lapsille ja aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on erottu, ei tarkoita, että niille lapsille pitäisi joka hengenvedolla olla hyvittelemässä sitä. Lapsille ei pidä antaa mitään valtuuksia päättää perheen isoista linjoista, vaikka omissa asioissaan heitä kuunnellaankin ikätasoisesti. Se johtaa vaan levottomuuteen, jos lapselle annetaan liikaa päätösvaltaa.
Aikuiset määrittävät yhteistyössä, missä lapset milloinkin ovat. Riittävän hyvällä perustelulla normaalista voidaan poiketa.
Kyllä, ja siihen keskenään sopimiseen liittyy ihan sellaisia käytännön asioita, että kuinka paljon ruokaa varataan, varaudutaanko kuskaamaan harrastuksiin, voiko kutsua aikuisvieraita istumaan iltaa alkoholin kera, voiko perheen ainoan auton ottaa vai pitääkö lapsia viedä jonnekin, ollaanko kotona edes, ollaanko sovittu kyläilyjä jonnekin ja pystyvätkö he ruokkimaan pari "ylimääräistä" jne.
Ihan tällaisia tavallaan pieniä asioita, mutta jotka vaan pitää huomioida niinä päivinä, kun lapsia kotona on. Kun toisaalta silloin, kun lapset eivät ole omassa kodissa, aikuiset voivat elää hyvin erilaista elämää. Eikai kukaan oleta, että vain koska on lapsia, istuu kotona valmiudessa miettimässä, että tulevatkohan he sinne?
No juurikin näin. Meillä lapset (kummankin, yhteisiä ei ole) ovat viikko-viikko. Sillä viikolla, kun eivät ole, teemme miehen kanssa kaikenlaista aikuisten juttua yhdessä, kotona ja muualla. Kyllä siinä voisi aika moni suunnitelma mennä uusiksi, jos yhtäkkiä lapset olisivat oven takana. Sinänsä saavat kyllä tulla (kumman tahansa), kunhan asia sovitaan viimeistään muutama päivä etukäteen, jotta ehtii varautua. Toki äkillinen pakkotilanne jos tulisi, elettäisiin sen mukaan, mutta normaaliarjessa on vaikeaa pomppia suunnitelmasta toiseen jatkuvasti.
Apua, sanokaa nyt ettei kaikki aikuiset uusperheissä ole näin kamalia vanhempia. Muutama päivä aikaisemmin pitää kysyä saako mennä oman äidin/isän luo, joka mieluummin viettää aikaansa uuden puolison kanssa. Ällöttää.
No, siellä äidin/isän luona voi olla menossa vaikkapa juhlat, äiti/isä voivat olla matkoilla, monethan järjestävät niin että kun lapset eivät ole paikalla panostavat töihin. Ero tarkoittaa sitä että lapsella on kaksi kotia, joissa on omat sääntönsä. Lienee aika harvassa perheet jotka asuvat naapureina ja lapset kulkevat miten lystäävät. Lapsillekin on turvallisempaa että tiedetään kuka hänestä on vastuussa ja missä kodissa se ruoka keitetään. Ei eronnut vanhempi ole mikään piika joka istuu kotona passissa, vaan hänellä on myös omat meot, ihmissuhteet, työelämät. Ja todellakin uusperheen parisuhde tarvitsee ne seksilomansa, kun uusperheen suhde alkaa siitä keskeltä, ilman tutustumisvaihetta ja aikaa panostaa erikseen romantiikalle. Uusparin on todella tärkeää saada irtiottoja romanttiselle rakkaudelle. Jossua se ällöttää ni anna ällöttää. Kannattais tsekata onkos sinulla itselläs kaikki ihan kunnossa, vai istä tuollainen ällötys toisten seksuaalisuutta ja rakkautta kohtaan nousee...? Lapsetkin hyötyvättulevaisuudessa siitä, että näkevät vanhempansa rakastuneena, seksuaalisenä, elinvoimaisena ihmisenä. Se antaa heille mallin siitä, että elämässä on lupa nauttia. Toista se on ällöönsä tukehtuvien marttyyreiden lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*itkit mielipahaa kun sait hänet niin suuttumaan. Lapset ja kehitysvammaiset itkee mielipahaa, sinä aikuisena ihmisenä selvität asian ilman joutavaa rääkymistä. Vaikka sitten sanoilla, nyt ukko perrkele.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on paljon katkeruutta ja vihaa ihmisten mielissä. Tuomioita ja oikean ja väärän elämän tuomioita jaellaan tuosta vaan tuntemattomille ihmisille. Tajuatteko edes, että sokeasti puratte vaan omia patoutuneita raivojanne, nyt uusperheen äiteihin?? Kannattais joskus katsoa peiliin ja miettiä mistä tuollainen viha ja halveksunta kumpuaa. Pelkäättekö itse päätyvänne uusperheen äidiksi? Vai oletteko jotain katkeria exiä?
Katkeria mistä? En vain voi ymmärtää miksi ehdoin tahdoin tungetaan itsensä tuohon tilanteeseen ja sitten itketään että on vaikeaa. Ihan järkyttävän moni tässäkin ketjussa julistaa että aikuisilla on oikeus siihen ja tähän ja kappas vaan miten se on aina sen miehen lasten kustannuksella.
Uskomatonta miten moni uusnainen ei vaan tajua. Jos et osaa omalle kohdallesi ajatella niin ajattele oma lapsesi siihen tilanteeseen. Se ihana oma vauveli joka tehtiin lujittamaan tätä ihanaa ja oikeaa rakkautta jota kukaan muu ei ole ennen kokenut. Ei ainakaan mies ja sen ex. Kolmisentoista vuotta tästä miehellä on uusi vaimo ja vauveli (Ei! Ei ikinä! Olen se ainoa oikea!) ja se miehen teini eli sinun vauvasi haluaisi joskus nähdä isää. Vaan kuule, ei sovi, koska parisuhde on tärkein! Aikuiset päättävät!! Exä venkoilee!
Muistapa sitten teinisi kanssa tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on erottu, ei tarkoita, että niille lapsille pitäisi joka hengenvedolla olla hyvittelemässä sitä. Lapsille ei pidä antaa mitään valtuuksia päättää perheen isoista linjoista, vaikka omissa asioissaan heitä kuunnellaankin ikätasoisesti. Se johtaa vaan levottomuuteen, jos lapselle annetaan liikaa päätösvaltaa.
Aikuiset määrittävät yhteistyössä, missä lapset milloinkin ovat. Riittävän hyvällä perustelulla normaalista voidaan poiketa.
Kyllä, ja siihen keskenään sopimiseen liittyy ihan sellaisia käytännön asioita, että kuinka paljon ruokaa varataan, varaudutaanko kuskaamaan harrastuksiin, voiko kutsua aikuisvieraita istumaan iltaa alkoholin kera, voiko perheen ainoan auton ottaa vai pitääkö lapsia viedä jonnekin, ollaanko kotona edes, ollaanko sovittu kyläilyjä jonnekin ja pystyvätkö he ruokkimaan pari "ylimääräistä" jne.
Ihan tällaisia tavallaan pieniä asioita, mutta jotka vaan pitää huomioida niinä päivinä, kun lapsia kotona on. Kun toisaalta silloin, kun lapset eivät ole omassa kodissa, aikuiset voivat elää hyvin erilaista elämää. Eikai kukaan oleta, että vain koska on lapsia, istuu kotona valmiudessa miettimässä, että tulevatkohan he sinne?
No juurikin näin. Meillä lapset (kummankin, yhteisiä ei ole) ovat viikko-viikko. Sillä viikolla, kun eivät ole, teemme miehen kanssa kaikenlaista aikuisten juttua yhdessä, kotona ja muualla. Kyllä siinä voisi aika moni suunnitelma mennä uusiksi, jos yhtäkkiä lapset olisivat oven takana. Sinänsä saavat kyllä tulla (kumman tahansa), kunhan asia sovitaan viimeistään muutama päivä etukäteen, jotta ehtii varautua. Toki äkillinen pakkotilanne jos tulisi, elettäisiin sen mukaan, mutta normaaliarjessa on vaikeaa pomppia suunnitelmasta toiseen jatkuvasti.
Mun mielestä tää kuulostaa siltä, että teille on tärkeempi keskenäinen aikanne kahdestaan, kuin aika lasten kanssa.
Aivan kuin olisitte eronneet entisistä kumppaneistanne siksi, että saisitte lapsivapaata aikaa.
Toivottavasti lasten isän puolella ei ole sama meininki. Muuten lapsilla on kaksi paikkaa joihin heidän kelpuutetaan vain osa-aikaisesti. Tuollanen tuntuu lapsista pahalta, he eivät kuulu mihinkään. Vanhemmat ulkoistavat lapset elämästään. Näitä tämän taustan lapsia kyllä on väkivaltaisten häiriökäyttäytyjäteinien joukossa.
En pysty kuvittelemaan, että oma isäni tai äitini olisi sanonut aikanaan "en mä voi nyt pitää susta tällä viikolla huolta tai huomioida sua, kun haluan olla poikaystävän/tyttöystävän kanssa nyt".
Yököttävää meininkiä. Hyi saatana.
Puhutko sinä nyt kokemuksesta vai siellä mielikuvituksessako tällaisia hyi saatanoita kehittelet? Minun lapseni ovat eläneet minun ja isänsä uusperheessä vuosia. He eivät todellakaan kulje miten lystäävät vaan asuvat minun kanssani ja käyvät isällään aina kun olemme niin sopineet. Vanhempi voi oma-aloitteisesti kieltäytyä lähtemästä, ja vastaavasti joskus soittaa voiko tulla isälleen. Ja isä vastaa sen mukaan sopiiko vaiko eikö. No, tähän minun kotiini he ovat aina tervetulleita, mutta joskus on hetkiä kun sanon, että nyt inä tarvitsen omaa aikaa, ja molemmat saavat lähteä isälleen. Tai minulla on työmatkoja tms. Ja se parjattu asia, että isänkin luona pitää olla tasavertainen koti. MInun lasillani ei siellä ole omaa tilaa, nukkuvat sohvalla, ja ovat kylässä. Mutta tervetulleita. Heidän ainoa kotinsa on minun luonani. Ja ikävä nyt rikkoa illuusiosi, mutta he ovat todella tasapainoisia, iloisia nuoria. Voivat hyvin, ja heillä on hyvä suhde isäänsä- vaikka iiks vaan, vain vierailevat siellä- ja myös isän uuteen puolisoon, jonka tunteista heitä kohtaan en tiedä, tuskin hän nyt intohimoisesti lapsiani rakastaa- miksi edes pitäisi. Kaikki toimii, kaikilla on asiat kunnossa, eivätkä lapset ole tunteneet itseään hetkeäkään syrjityksi tms vaikka kaikki ei aina sovi, ja he vain vierailevat siellä isänsä elämässä. Että hyi saatana vaan nyt sulle ja niille ällöfantasioillesi, puhut ihan paskaa ja purat jotain omia asioitasi, joilla ei ainakaan meidän perheessä ole mitään tosipohjaa. Ai niin. ja minäpä vielä otan usein ihan omaa aikaa ja sen päälle vielä parisuhdeaikaa ja harrastan ihanaa seksiä enkä edes muista et mulla lapsia onkaan silloin. Sekin vielä. Mut ei vaan lapset oo hylättyinä katuojaan päätyneet. Tykkäävät kovasti tuosta minun kumppanista.
Sulla on 4 lasta jonkun toisen miehen kanssa ja saat olla kotona ja mies käy töissä.
Oisin aika nöyränä tuossa kuviossa.
Ja mitä, miehen ainoa lapsi haluaa tulla käymään?
Ja sä valitat?
No, joo, jos mies haluaisi päästä vähän vähemmällä niin katsoisi ehkä jonkun sinkun tai muun vähemmän vaatijan?
Sulla on 4 lasta jonkun muun kanssa ja ....
Voi hyvä luoja..
Et saa olla pettynyt. Koska olet tunkeutuja, toisarvoinen, vasta lapsen jälkeen tullut. Koska olet valinnut miehen, jolla lapsi. Koska lapsi ei ole sinua saanut valita. Koska olet vielä mennyt lisääntymäänkin kysymättä teiniltä lupaa.
Et saa olla pettynyt. Et saa tuntea mitään normaaleja tunteita. Sinun on palveltava miestäsi ja tämän lasta, rakastettava kuin äiti, ymmärrettävä ettet saa puuttua mihinkään, annettava teinin tehdä kaikki oman päänsä mukaan. Muutettava kaikki omat suunnitelmasi heidän mieleisekseen. Muuten olet paha, huono, itsekäs, oksettava...
Sinun parisuhteesi ei ole minkään arvoinen. Vain se miehen ensimmäinen parisuhde oli oikea. Olet toinen nainen.
Tottakai saat olla pettynyt. Samalla tavoin olisit pettynyt, jos joku omista lapsistasi olisikin jäänyt kotiin. Äideillä on oikeus tunnustaa se, äitipuolilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Et saa olla pettynyt. Koska olet tunkeutuja, toisarvoinen, vasta lapsen jälkeen tullut. Koska olet valinnut miehen, jolla lapsi. Koska lapsi ei ole sinua saanut valita. Koska olet vielä mennyt lisääntymäänkin kysymättä teiniltä lupaa.
Et saa olla pettynyt. Et saa tuntea mitään normaaleja tunteita. Sinun on palveltava miestäsi ja tämän lasta, rakastettava kuin äiti, ymmärrettävä ettet saa puuttua mihinkään, annettava teinin tehdä kaikki oman päänsä mukaan. Muutettava kaikki omat suunnitelmasi heidän mieleisekseen. Muuten olet paha, huono, itsekäs, oksettava...
Sinun parisuhteesi ei ole minkään arvoinen. Vain se miehen ensimmäinen parisuhde oli oikea. Olet toinen nainen.
:D
E.W. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
^^ Tuo on kuin omasta suusta! Ne ketkä eivät ymmärrä aloittajaa, eivät ole ELÄNEET uusioperheessä. Siinä ei muuta tehdä kun luovuta omista haluista ja menoista kun kalenterin tarkasti pitää toisen ihmisen entisen elämän takia olla ja elää. Vuosia tuotakin yrittäneenä ja eläen sanon että never again! Olen itse kokenut tuon saman pettymyksen kymmeniä kertoja, voi olla että miehessäkin oli vikaa kun kaikki lomat ym tulivat muka yllätyksenä ja kahden päivän sijasta oltiinkin viisi kun exällä oli menoa. Huoh. Voimia isosti aloittelijalle!
Ehkä me tunnemme sympatiaa sitä lasta kohtaan, joka joutuu pyytämään luvan saada viettää aikaa oman vanhempansa kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Ei parikuista vauvaa jätetä teinin hoidettavaksi! Ihmettelen myös seksiloman tarvetta tuossa vaiheessa. Jotenkin tulee sellainen olo, ettei ap:llä ole kaikki muumit laaksossa.