Kuinka vaikeaa naisen on pysytellä hoikkana tai edes melkein hoikkana yli 27-vuotiaana?
Tuntuu välillä, ettei naiset paljon muusta puhukaan kuin laihduttamisesta, niin mietin vain, että miksi se ei sitten onnistu? Kun naiset eivät kerran juo tai herkuttele tai löhöile (aina ovat palstamammatkin kuulemma liikkumassa sen minkä kotitöiltä ja museoiden kiertelyiltä ehtivät), niin kyllä tämä kuvio hieman kummastuttaa.
Kommentit (165)
Itse ainakin olen nyt 29-vuotiaana jonkin verran ylipainoinen, koska taaperoikäisten vanhempana ei sitä vapaa- aikaa niin ole samoin kun ennen. Aikaa ei riitä aina ruokahuoltoon, liikuntaan tai lepoonkaan niin kuin haluaisi. Enkä todellakaan ota aikaa liikkumiseen esim. yöunista tai parisuhde ajasta, jos olisin suhteessa. Arjessa toki liikun päivittäin sen verran kun liikuntaa luonnostaan tulee esim. työmatkoista ja lasten kanssa ulkoilusta. Myös istumatyö vaikuttaa ihan hirveästi verrattuna aiempaan " koko päivä jaloilla" työhön.
Ehdottomasti isoin muutos on kuitenkin se, että viihdyn kropassani, rakastan sitä ja saan siitä irti iloa ja nautintoa huomattavasti enemmän kuin nuorempana. Eli voisi sanoa, että en koe mitään tarvetta pienemmän vaatekoon perässä juoksemiseen. Ainoastaan terveys ja hyvä fiilis ohjaa valintoja. Ei ole mitään halua palata aikaan kun kroppa ei ollut koskaan riittävä, liikuntaa piti harrastaa silloinkin kun ei olisi yhtään huvittanut, syömisiä mietti kilojen kautta jne. Ja kuitenkin itseään kulutti loppuun järjettömillä odotuksilla ja vertaamisella muihin.
Tottakai on päiviä kun oma kuva ei miellytä ja haluaisi jostain pois ja johonkin lisää, mutta voin kertoa että niitä päiviä oli enemmän 55 kun 75 kiloisena. Erityisesti liikuntaa kaipaisin enemmän, koska se olisi keskivartalon ryhdille ja niska-hartiaseudulle hyväksi istumatyössä ja toki haluan myös kantaa kurvini hyvin. Veikkaisin, että itsevarmuus sekä elämästä, liikunnasta, levosta, ruuasta ja seksistä nauttiminen näkyy ulospäinkin ja tekee näistä kiloista ilmeisesti hyvinkin viehättävät. Saan paljon enemmän miesten mielenkiintoa ja huomiota osakseni nyt runsaammassa muodossa kun ikinä hoikenpana 15-25v ikäisenä.
Normaali nainen on hoikka eikä paino ole hänelle ongelma. Ketjun aloitus on outo, millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä? Miksi noin nuorena tai yleensä milloinkaan alkaisi kertyä kiloja? Vanhana voi sitten olla millainen tahansa, mutta miksi pitäisi olla lihava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Mielestäni naisten pitäisi ottaa mallia miehistä, joista vain 66 prosenttia on ylipainoisia.
Miehet eivät paljon laihduttamisesta höpisekään. Ja tuo jatkuva painoindeksiin vetoaminen taitaa olla ainoa mieltäsi rauhoittava keino. Laihduttaminen olisi tehokkaampaa, usko pois.
Minun mieltäni? Minä kirjoitit kommentin aloitukseesi.
Et kuitenkaan pyhunut esim vyötärölihavuudesta, joka on naisilla jopa yleisempää kuin miehillä. Vain painoindeksistä, joka ei tee eroa rasvattomalle ja rasvapainolle.
Suomi on täynnä vyötärölihavia miehiä.
Se pallo vatsan edessä ei todellakaan ole lihasta.
Vyötärölihavuus on tutkimusten (Finriski 2012) mukaan yhtä yleistä miesten ja naisten keskuudessa (n. 30 %). Mutta huomionarvoista on se, että tuossa on käytetty miehille liian korkeaa raja arvoa (100 cm) ja naisille liian korkeaa (90 cm), kun tieteellinen konsensus niistä raja-arvoista on 102 cm ja 88 cm. Todellisuudessa naisten vyötärölihavuus on siis yleisempää.
Tietenkin. Ihan totta.
:D
Mä vähän ajattelinkin, että et osaa sanoa mitään järkevää enää siinä vaiheessa, kun aletaan lyömään faktoja ja tutkittua tietoa pöytään. :D
Vierailija kirjoitti:
Normaali nainen on hoikka eikä paino ole hänelle ongelma. Ketjun aloitus on outo, millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä? Miksi noin nuorena tai yleensä milloinkaan alkaisi kertyä kiloja? Vanhana voi sitten olla millainen tahansa, mutta miksi pitäisi olla lihava?
Nimenomaan! Hoikkana naisena minua suoraansanottuna v%tuttaa esim. toitotus siitä että raskauskilot vyötäröllä vielä vuosi synnytyksen jälkeen on jotenkin "aidon naisen" merkki, ja kurveja (=läskejä) vyötäröllä pitäisi suunnilleen juhlia jne jne jne, "hyväksy itsesi diibadaapa nönnönöö"......ei se niin vaikeeta ole katsoa mitä suuĥunsa laittaa ja pysytellä normaalin hoikkana.
Itselläni on tasapaksu keskivartalo luonnostaan. Se on ollut minulla aina, vaikka painoin joskus 50 kg, niin oli silti vyötärötön. Nyt kun painan yli 65 kg olen oikeasti läski, mutta keskivartalo on edelleen aikalailla samanlainen kuin 50-kiloisena eli tasapaksu. Pituus 165 cm.
Olen hävennyt tätä ominaisuutta aina, enkä pidä itseäni naisellisena naisena.
Täytän pian 30 ja paino on pysynyt suht samana koko aikuisiän. Kun ryhdyin kasvissyöjäksi joitakin vuosia sitten, paino tippui yhtäkkiä. Siinä vaiheessa, kun paino meni alle 50 kilon, aloin kiinnittää huomiota syömiseeni, sillä en viihtynyt niin hoikkana. Sain onneksi nostettua painoa muutamalla kilolla.
Nyt olen melkein puolessa välissä raskautta ja painan 56 kiloa. Painoa ei meinaa tulla millään lisää, mutta eiköhän se pian lähde nousuun.
Kyllä se on geeneistä kiinni, onko helppoa pysyä hoikkana vai ei. Itse en ole joutunut koskaan laihduttamaan, enkä vahtimaan syömisiäni. En urheile kauheasti. Yli 50-vuotiaat vanhempani ovat myös edelleen hoikkia.
Haasteellisempaahan tämä on kuin nuorempana, mutta ei nyt mitenkään mahdotonta. Toki liikunkin paljon. Mutta kyllä sen eron siinä huomaa, että nykyään pitää jo oikeasti katsoa vähän, mitä ja miten paljon syö. Eikä enää voi samalla tavalla syödä ihan mitä tahansa kuin vielä parikymppisenä. Mutta perusterveellistä ruokaa saa tällainen urheileva nelikymppinenkin syödä ihan kunnon määrät ja pysyy silti hoikkana. Eli nälkää ei tarvitse nähdä.
N41
En näe syitä miksi se ei onnistuisi. Otetaan nyt esimerkiksi äitini joka on 50+. Teininä painoi 56kg ja pituus 170cm. Lapsien jälkeen paino 58kg ja kuvien perusteella maha oli mallia timmi. Lähempänä eläkeikää paino 68kg koska omien sanojensa mukaan "siideri ja karkit yms maistuu" ja koska on tällä hetkellä pitkällä sairaslomalla niin ei tule liikuttua niin paljon kuin ennen (liikunnallinen työ).
N26
Yhtä helppo pysyä hoikkana nyt 29 v:nä kuin 19 v:nä, en tajua miten jotkut ajattelevat olevansa niin "vanhoja" tässä iässä. Mulla on lisäksi helppoa ja luonnollista myös syödä terveellisesti ja voida hyvin, harrastaa liikuntaa liikkumisen ilosta enkä tykkää juoda tai tupakoida. Oon aina ollut hoikka, jopa liiankin laiha joskus, joten kyllähän geenitkin vaikuttaa ja ruumiinrakenne. Ei lisäksi oo lapsia ja teen mielenkiintoisia juttuja jotka pitää virkeänä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali nainen on hoikka eikä paino ole hänelle ongelma. Ketjun aloitus on outo, millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä? Miksi noin nuorena tai yleensä milloinkaan alkaisi kertyä kiloja? Vanhana voi sitten olla millainen tahansa, mutta miksi pitäisi olla lihava?
Nimenomaan! Hoikkana naisena minua suoraansanottuna v%tuttaa esim. toitotus siitä että raskauskilot vyötäröllä vielä vuosi synnytyksen jälkeen on jotenkin "aidon naisen" merkki, ja kurveja (=läskejä) vyötäröllä pitäisi suunnilleen juhlia jne jne jne, "hyväksy itsesi diibadaapa nönnönöö"......ei se niin vaikeeta ole katsoa mitä suuĥunsa laittaa ja pysytellä normaalin hoikkana.
Tosi rumasti kyllä kirjoitat muista. Tuolla kun ei varmasti tarkoiteta että hoikissa äideissä olisi vikaa, vaan sitä että se on ihan ok, jos äidillä on joitakin lisäkiloja vielä vuoden jälkeen synnytyksestä. Vauvavuosi voi olla niin monella tapaa rankka ja haastava, ettei kaikki ehdi ja jaksa pitää omasta terveydestä huolta. Kyllä minäkin laihduin esikoisen vauvavuotena jopa alle raskauden lähtöpainon, mutta ei se johtunut siitä että olisin ollut jotenkin erinomaisen säntillinen syömään ja liikkumaan. Vaan siitä että olin niin loppu, etten yksinkertaisesti usein edes jaksanut syödä.
Lisäksi on melko tavallista ettei lasten jälkeen pääse enää ihan siihen samaan painoon kuin ennen lapsia. Siis jos ennen lapsia on jo ollut hyvin hoikkaa mallia. Toisaalta ei se muutama lisäkilo silloin haittaakkaan.. Itselle ainakin jäi +3 kg ja painan siis nykyään 55kg. Geeneistä johtuen ne pirulaiset taitaa olla tuossa vyötäröllä pienestä pömpöstä päätellen, mutta en todellakaan ruoski itseäni asiasta vaan "hyväksyn itseni tälläisenä". Hassua jos se on sinulle ongelma.
Tosi rumasti kyllä kirjoitat muista. Tuolla kun ei varmasti tarkoiteta että hoikissa äideissä olisi vikaa, vaan sitä että se on ihan ok, jos äidillä on joitakin lisäkiloja vielä vuoden jälkeen synnytyksestä. Vauvavuosi voi olla niin monella tapaa rankka ja haastava, ettei kaikki ehdi ja jaksa pitää omasta terveydestä huolta. Kyllä minäkin laihduin esikoisen vauvavuotena jopa alle raskauden lähtöpainon, mutta ei se johtunut siitä että olisin ollut jotenkin erinomaisen säntillinen syömään ja liikkumaan. Vaan siitä että olin niin loppu, etten yksinkertaisesti usein edes jaksanut syödä.
Lisäksi on melko tavallista ettei lasten jälkeen pääse enää ihan siihen samaan painoon kuin ennen lapsia. Siis jos ennen lapsia on jo ollut hyvin hoikkaa mallia. Toisaalta ei se muutama lisäkilo silloin haittaakkaan.. Itselle ainakin jäi +3 kg ja painan siis nykyään 55kg. Geeneistä johtuen ne pirulaiset taitaa olla tuossa vyötäröllä pienestä pömpöstä päätellen, mutta en todellakaan ruoski itseäni asiasta vaan "hyväksyn itseni tälläisenä". Hassua jos se on sinulle ongelma.
Höpö höpö
On ihan helppo pysyä hoikkana, kun on hyvät geenit. Minä olen 40+ ja hoikka. Molemmat vanhempani ovat hoikkia. Lisäksi olen perusterve, joten pystyn harrastamaan liikuntaa enkä joudu syömään turvottavia tai liikkumista vaikeuttavia lääkkeitä.
Miehillä tuntuu olevan paljon enemmän vaikeuksia pysyä edes normaalipainossa. Suuri osa ikäisistäni miehistä on keskivartalolihavia.
Suomalaiset narskunaiset vetää siideriä ja kaljaa kaksin käsin. Jossain vaiheessa hiipuu into harrastaa liikuntaa. Tuloksena niin tyypillinen suomi-pullukka, joka kompensoi lihavuuttaan v*ttumaisella käytöksellä.
Itselläni ei ollut minkäänlaisia ongelmia painon kanssa ennen mielialamyrkkyjen käyttämistä. Niiden aikana lihoin useita kymmeniä kiloja, joista olen nyt saanut pudotettua osan jo pois mutta paljon on vielä matkaa tavoitepainoon.
Vierailija kirjoitti:
On ihan helppo pysyä hoikkana, kun on hyvät geenit. Minä olen 40+ ja hoikka. Molemmat vanhempani ovat hoikkia. Lisäksi olen perusterve, joten pystyn harrastamaan liikuntaa enkä joudu syömään turvottavia tai liikkumista vaikeuttavia lääkkeitä.
Miehillä tuntuu olevan paljon enemmän vaikeuksia pysyä edes normaalipainossa. Suuri osa ikäisistäni miehistä on keskivartalolihavia.
Ja vielä suurempi osa ikäisistäsi naisista on tynnyrireisi-alavatsa-pulleroita.
Mielestäni on aikamoinen petos, että puoliso pysyy 10 vuotta hoikkana, ja naimisiin menon jälkeen tulee lyhyessä ajassa pysyvästi 10 kiloa lisää.
Valitettavasti kun katselee nuoria naisia niin kyllä he pullukoita ovat.
Kaikista eniten auttoi alkoholin jättäminen pois. Nuorempana sitä kävi ahkerasti juhlimassa, eikä jostain syystä sitä voinut tehdä ilman viinaa. Sen kun jätti pois, niin tippui se kymmenen kiloa heittämällä. Syön ihan normaalia ruokaa, mutta pidän mielessä annoskoon, ja viikonloppuna saatan herkutella yhtenä päivänä, jos mieli tekee. Liikuntaa harrastan viitenä päivänä viikossa. Sekä aerobista että lihaskuntoa, josta olen etenkin lihaskunnon auttaneen huomattavasti, lihas kun polttaa kaloreita tehokkaammin. Hormonikierukka taas ei ole vaikuttanut negatiivisesti mihinkään.
Minulla on penis, sinulla on väärintulkattu vatsapallo.
Teitä oli jo armeijassa selittelemässä.