Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vaikeaa naisen on pysytellä hoikkana tai edes melkein hoikkana yli 27-vuotiaana?
23.10.2017 |
Tuntuu välillä, ettei naiset paljon muusta puhukaan kuin laihduttamisesta, niin mietin vain, että miksi se ei sitten onnistu? Kun naiset eivät kerran juo tai herkuttele tai löhöile (aina ovat palstamammatkin kuulemma liikkumassa sen minkä kotitöiltä ja museoiden kiertelyiltä ehtivät), niin kyllä tämä kuvio hieman kummastuttaa.
Kommentit (165)
Minä olen koko elämäni ollut hoikka (nyt 57 v), luulen, että geenit vaikuttavat eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonaalinen ehkäisy sotkee monella kropan toimintaa, että kyllä tämä ihan siitä miesten kikkelin hyvinvoinnin ylläpitämisestä johtuu. Minulla ei ollut pienintäkään taipumusta lihomiseen ennen ehkäisyn aloittamista, sitten saman tien +7kg vaikka MIKÄÄN MUU ei elämäntavoissa muuttunut. Eli mun pitäisi syödä ihan naurettavan vähän, jotta en lihoisi.
Tuokin on todella yksilöllistä. Söin pillereitä 12v sekä käytin yht 9v hormonikierukkaa eikä vaikuttanut yhtään painoon.
17
Totta kai se on yksilöllistä, mutta lihominen / aineenvaihdunnan häiriöt on mainittu lähes jokaisen hormonaalisen ehkäisyvalmisteen pakkausselosteissa YLEISINÄ haittavaikutuksina. Hyvin moni nainen käyttää hormonaalista ehkäisyä ja hyvin moni joutuu vieläpä vaihtamaan valmistetta ensimmäisten vuosien aikana useita kertoja, koska haittavaikutukset ovat liian kovat.
Kuten sanoin, minun elämässäni / tavoissani ei mikään muu muuttunut kuin se, että aloitin pillerit. Olin koko aikuisikäni pysynyt suurin piirtein samanpainoisena, heittelyä maksimissaan kolmen kilon verran suuntaan tai toiseen. Sitten yhtäkkiä selvä painonnousu lyhyessä ajassa.
Olen aina ollut alipainoon taipuvainen. 20-27. vuotiaana bmi stabiloitui n lukuun 17. Tuolloin pitkänä ihmisenä vaatekoot n. 34-36. Totuin siihen että saan syödä mitä tahansa eikä paino nouse! No, yhtäkkiä n. 28-29 vaatekoko muuttui 38:an, painoani en tiedä, ei ole vaakaa. Nyt 31-vuotiaana vaatekoko 40. Syön samalla tavalla kuin ennen mutta nyt pitäisi vissiin vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa. Vielä olen pituuteen nähden hoikka joten ei hätää mutta lihoa en enää halua.
Ei ole ollenkaan vaikeaa. Syön kaikkea kohtuudella. Harrastan liikuntaa pari, kolme kertaa viikossa ja päivittäin hyötyliikuntaa esim. kävelen portaat, en käytä hissiä jne. Olen 46v. 159cm. ja 50kg.
No ei se vaikeaa ole jos pysyy tiukkana. Koskaan ei tosin saa syödä niin kuin haluaisi, vaikka käy neljä kertaa viikossa liikuntasalilla. Alkoholia vain kesäisin ja silloinkin harvoin, sokerituotteita syön vain jouluna, aamulla syön puuron, päivällä kevyen luonaan, joogan jälkeen palautusjuoman ja iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä. Jos töissä on jotain tarjolla, en koskaan ota muuta kuin kahvia.
Raskausaika oli ihana, kun sai syödä vapaasti mitä halusi ja niin paljon kuin halusi. Mutta kova homma oli saada ne pudotettua.
Nykyajan nais-ihanne on sellainen että nainen ei saa koko ikänään syödä sillä tavalla kuin haluaisi ja joka suupalaa pitää tarkkailla, mutta siihen tyttönä jo oppii, eli se on jotenkin ihan itsestään selvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri 30v täyttänyt, ihan hoikka mutta en enää alipainoinen kuten joskus. Omasta mielestäni tämän ikäisenä jos miettii normaalipainoisena painoaan ja muiden painoa kertoo jonkinlaisesta kypsymättömyydestä ja se on suoraan sanottuna hiukan noloa. Esimerkiksi siskoni on tällainen, minua muutaman vuoden vanhempi mutta silti edelleen valtavan epävarma painostaan - kuin joku teini ikäinen. Aina ohimennen vähän puristaa kyljestä tms. ja on tyytyväinen kun on mulla jotain omasta mielestään "ylimääräistä". Ei pysty juhlapyhinä olemaan hetkeäkään aloillaan vaan kaloreita pitää polttaa ja touhottaa jne.
Riippuu ihan älyttömästi geeneistä, toki elämäntavoistakin. Minulle se on helppoa vielä yli nelikymppisenä, silloinkin kun liikun vähemmän ja syön mitä sattuu. Mutta eivät nämä hoikat geenit ole omaa ansiotani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestijä numero 27 jatkaa vielä pikkuisen (se yli kuusikymppinen mamma). Enää en halua olla niin hoikka kuin nuorempana. Vielä viisikymppisenä painoindeksini oli 19-20. Varsinainen hoikkuus kuuluu nuoruuteen. Totuus on, että ikääntyvä nainen näyttää ehdottomasti paremmalta, mikäli painoa on pikkuisen enemmän, koska vanhetessa rasvakerros ohenee, nahka rypistyy.
Olen nyt 33-vuotiaana yhtä painava kuin yläasteella, mitat 52 kg/166 cm. Näissä mitoissa olen ollut parin kilon heittelyä lukuunottamatta kaikki nämä vuodet.
Ruokavalioni on todella epäterveellinen, roskaruokaa menee useamman kerran viikossa lisäksi karkkia ja suklaata päivittäin. En kuitenkaan liho.
En myöskään harrasta minkäänlaista liikuntaa hyötyliikuntaa laskematta, enkä käytä hormonaalista ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 50- vuotias hoikka nainen, ja painoni on täysin sama kuin nuorempana.
Olen 177 cm, ja 55 kg, kolme lasta. Ikinä en ole laihduttanut, ja syön terveellisesti. En käytä alkoholia, en tupakoi, ei lääkityksiä.
Ihmettelen tätä nykypäivän lihavien ihmisten määrää !! Etenkin naiset ovat järkyttävän lihavia.
Paheksun myös naisten alkoholin ja tupakan käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaikeaa ole jos pysyy tiukkana. Koskaan ei tosin saa syödä niin kuin haluaisi, vaikka käy neljä kertaa viikossa liikuntasalilla. Alkoholia vain kesäisin ja silloinkin harvoin, sokerituotteita syön vain jouluna, aamulla syön puuron, päivällä kevyen luonaan, joogan jälkeen palautusjuoman ja iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä. Jos töissä on jotain tarjolla, en koskaan ota muuta kuin kahvia.
Raskausaika oli ihana, kun sai syödä vapaasti mitä halusi ja niin paljon kuin halusi. Mutta kova homma oli saada ne pudotettua.
Nykyajan nais-ihanne on sellainen että nainen ei saa koko ikänään syödä sillä tavalla kuin haluaisi ja joka suupalaa pitää tarkkailla, mutta siihen tyttönä jo oppii, eli se on jotenkin ihan itsestään selvä asia.
Ai että muuten pidät terveydestä huolta, mutta silloin kun kasvatat toista ihmistä sisälläsi on ihan ok antaa sokereiden huidella taivaissa, huonojen rasvojen vallata alaa veressä yms? Millä logiikalla raskaana ollessa saa syödä "mitä haluaa ja niin paljon kun haluaa"? Silläkö että muutenkin "lihoo"?
Onneksi en todellakaan ole jo "tyttönä oppinut" että joka suupalaa pitää tarkkailla. Keneltä tuollaisen olet oppinut? Äidiltäsikö? Toivottavasti et siirrä sitä lapsiisi.
Itse olin hoikka ja aktiivinen lapsi, ja meillä ei kukaan perheessä koskaan puhunut painosta tai laihduttamisesta tai muutenkaan liikoja ulkonäöstä. On tullut terveet elämäntavat ja hyvä itsetunto. Ja näköjään vähän enemmän on järkeäkin siunaantunut kuin joillekin, joiden pää täyttyy suupalojen laskemisesta ... x(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36v /169cm ja 54kg enkä ole ikinä joutunut laihduttamaan, syön tasan mitä haluan ja miten paljon haluan.
"Lihavimmillani" olin 56kg kun tein fyysistä työtä. Alimmillani aikuisiällä taisin painaa 47 kg kun olosuhteiden pakosta ei ollut rahaa ruokaan. Nyt paino on pysytellyt jo vuosia 54 kilossa, siitä huolimatta että liikunko yhtään ja syönkö vain roskaruoaa vai viiletänkö pihahommissa ja harrastuksissa kaiket päivät.
Molemmat vanhempani ovat ihan tavallisen tanakoita suomalaisia pulliaisia.
Kyllä se taitaa olla miehille ilmeisesti vielä vaikeampaa ;)
https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35v ei helposti pysy enää hoikkana. 25v on vielä hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin lihoa vasta 47-vuotiaana, kun työ muuttui istumatyöksi. Ei mikään liikunta vapaa-ajalla riitä. Ongelma on se, että mulla on nälkä, jos syön vähemmän. Proteeini ei vie multa nälkää, vaikka niin väitetään, vaan pitää syödä tasapuolisesti kaikkea ja riittävästi. Tää istumatyö tekee sen, ettei oikein kakatakaan ja arkiliikunta töissä jää tosi vähäksi. Ei riitä salilla käynti, työmatkapyöräily ja viikonloppulenkit, kun istuu 8 tuintia päivässä. Taukotilaankin on matkaa vain muutama metri. En tosin lihonut nyt hirveästi, mutta kuitenkin lievään ylipainoon, mitä en tunnu saavan millään pois, muuten kuin olemalla nälkäinen ja sitten en jaksa tehdä töitä ja väsyttää.
Mulla on ihan sama juttu, istumatyö lihottaa mut. Vaihdoin istumatyöstä aktiivisempaan. Nyt laihdun aivan itsestään, eikä tarvitse käyttää kaikkea vapaa-aikaa urheiluun. Ihmeellisintä on, että syön nykyään paljon vähemmän ja makeaa ei tee mieli entiseen tapaan, mutta silti on ihan kylläinen olo. Ja kaikki tämä siis ilman mitään omia ponnisteluita tai kuureja.
Vierailija kirjoitti:
Viestijä numero 27 jatkaa vielä pikkuisen (se yli kuusikymppinen mamma). Enää en halua olla niin hoikka kuin nuorempana. Vielä viisikymppisenä painoindeksini oli 19-20. Varsinainen hoikkuus kuuluu nuoruuteen. Totuus on, että ikääntyvä nainen näyttää ehdottomasti paremmalta, mikäli painoa on pikkuisen enemmän, koska vanhetessa rasvakerros ohenee, nahka rypistyy.
Iskikö kateus? Mitä luulet, ovatko miehet tuota mieltä. Niinpä.
Ei ole vaikeaa.
Neljä raskautakaan eivät ole kiloja erityisesti jättäneet. En toisaalta lainkaan laihtunut imetysakoina vaan pikkuhiljaa.
En ole laiheliini, enkä pulleroinenkaan, hoikahko lähinnä, vaakaa en käytä. Vaatekoko sanoisi, jos kiloja tulisi. Syön hyvin, herkuttelenkin. En ole juomisten ja syömisten kanssa tiukkapipoinen, syön karkkia ja juon ihan alkoakin. Liikun suhteellisen paljon; 10 km työmatkapyöräilyä joka päivä, fyysisesti raskas työ, lenkkeilen välillä. Mitään Jutta Gustafsberg-salitreenirääkkiä en harrasta. En oikeastaan koskaan makaa sohvalla...olisko se syy?
Vierailija kirjoitti:
No ei se vaikeaa ole jos pysyy tiukkana. Koskaan ei tosin saa syödä niin kuin haluaisi, vaikka käy neljä kertaa viikossa liikuntasalilla. Alkoholia vain kesäisin ja silloinkin harvoin, sokerituotteita syön vain jouluna, aamulla syön puuron, päivällä kevyen luonaan, joogan jälkeen palautusjuoman ja iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä. Jos töissä on jotain tarjolla, en koskaan ota muuta kuin kahvia.
Raskausaika oli ihana, kun sai syödä vapaasti mitä halusi ja niin paljon kuin halusi. Mutta kova homma oli saada ne pudotettua.
Nykyajan nais-ihanne on sellainen että nainen ei saa koko ikänään syödä sillä tavalla kuin haluaisi ja joka suupalaa pitää tarkkailla, mutta siihen tyttönä jo oppii, eli se on jotenkin ihan itsestään selvä asia.
Missä sanotaan että raskausaikana saa syödä mitä vaan ja miten paljon vaan? Tuo on aivan väärä käsitys ja aiheuttaa sen että "raskaus" tuo 20-30 kiloa painoa (harvat terveydelliset poikkeukset esim lapsiveden tms määrästä). Sitten ihmetellään kun ollaan läskejä mammoja lopun elämää ja syytetään raskautta:) Mulla oli extraa painoa synnäriltä lähtiessä 1kg ja sekin lähti parissa viikossa. Mutta söin terveellisesti ja vain sen mitä halusin ja tarvitsin, en mättöä.
Onneksi oma miniä ja tytär (molemmat raskaana) eivät ole menneet tuohon halpaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestijä numero 27 jatkaa vielä pikkuisen (se yli kuusikymppinen mamma). Enää en halua olla niin hoikka kuin nuorempana. Vielä viisikymppisenä painoindeksini oli 19-20. Varsinainen hoikkuus kuuluu nuoruuteen. Totuus on, että ikääntyvä nainen näyttää ehdottomasti paremmalta, mikäli painoa on pikkuisen enemmän, koska vanhetessa rasvakerros ohenee, nahka rypistyy.
Iskikö kateus? Mitä luulet, ovatko miehet tuota mieltä. Niinpä.
Mun painoindeksi on edelleen 21-22. Miehistä monikossa en tiedä, mitä tykkäävät, en edes välitä. Mieheni mielestä olen edelleen ihana. Ehkä olet hieman liian nuori ymmärtämään, mitä yritän sanoa... ? Keski-ikäkin on eri asia kuin alkava vanhuus. Ikääntyvä nainen näyttää terveemmältä, mikäli hän ei ole liian hoikka, believe me. Tietenkin painoindeksin olisi hyvä pysytellä edelleen normaalipainon rajoissa.
Mä olen kelvannut miehille aina, vaikka olen ollut hoikka/normaalipainoinen?? Ehkä kyse on jostain muusta kuin painosta yksinään?