Kuinka vaikeaa naisen on pysytellä hoikkana tai edes melkein hoikkana yli 27-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa johtuen hormoneista. Tosin sama juttu miehilläkin.

Ei todellakaan hormoneista johtuen. Missä vaiheessa ne hormonit on niin radikaalisesti muuttuneet, kun pari- kolme vuosikymmentä sitten lihavuusongelmaa ei ollut? Oli tietysti lihavia, mutta todellakin vähemmistö. Ja nykyään ollaan ylipainoisia jo tarhaiässä!

Kyllä se vaan on se ruoka ja se määrä mitä sinne kitaan ahdetaan. Ja nykyajan liikkumaton elämäntyyli. Ei tarvitse edes tv-kanavaa vaihtaakseen nostaa p.rsettään sohvalta kun se käy kätevästi yhtä sormea käyttäen. Mihinkään, siis mihinkään ei enää kävellä saati pyöräillä. Lapsesta asti viedään ovelta ovelle busseilla ja autoilla. Koululiikunta on lapsille myrkkyä. Roskaruokamyymälät ja munkkikaupat on koululaisten mieleen. Kotona ei ole enää säännöllisiä yhteisiä ruoka-aikoja jolloin koko perhe kokoontuu ruokapöytään syömään itse tehtyä normaalia ruokaa. Ei einesmaksalaatikkoa ja nakkeja. 

En käsitä miksi niitä herkkuja on mässättävä joka ikinen päivä? Miksi sitä kaljaa ja siideriä on juotava litrakaupalla? Miksi ei voida elää normaalia elämää normaaliin tapaan syöden normaalia ruokaa? Niin minä ole oppinut enkä koskaan ole kärsinyt ylipainosta, päin vastoin. Itselläni kaksi lasta, nyt jo aikuisia ja normaalipainoisia. Äidilläni oli seitsemän lasta, neljä tyttöä ja kolme poikaa, kaikki tänä päivänä normaalipainoisia ja hoikkia. Äiti itse 166 cm ja 55 kg. 

Me opimme kotona liikunnan riemun. Kaikki me seitsemän olemme ulkoilma-ihmisiä. Jokaisella päivätyö ja perhe, silti aikaa ja tarmoa riittää harrastaa perheen kanssa ja ilman. Lihominen ja läski ei ole mikään väistämätön kohtalo! 

Niin ja jäi sanomatta että minulla itselläni ja yhdellä sisarellani on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta johon saamme lääkityksen. Mutta yllätys-pyllätys! emme kumpikaan tarvitse minkään valtakunnan dieettiä pysyäksemme hoikkina! 

Olen ollut todella köyhä, syönyt puuroa nälkääni, siinä laihtui.

Arkisin liikunta on fillarointi päivässä reilu 10 km. Ei mitään muuta hyötyä kuin kunto ja hapenottokyky.

Jumppaan 45 min sarjan aamuisin.

Liikunta on pientä mutta ilmaista ja muuhun ei ole nyt varaa ja riittää piristämään mieltä.

Olen kokoa 38 ja en muutu muuksi. Esim kesälomalla en jumpannut, söin hotellien aamupalapöydistä. Lihoin kk aikana lähes 5 kg. Tosin kg lähti nopeasti pois, kun palasin normiarkeen.

Vähän kun antaa periksi, heti paino nousee. Mutta en voi päästä enää sinne 36 kokoon.

Imetys laihdutti normaalipainoisesta luurangoksi. 172/49 30v. En ole koskaan harrastanut mitään liikuntaa. Nyt kävelemään oppineen lapsen perässä kyttääminen on aktiivisinta elämääni tähän asti. 😀

Olen nelikymppinen ja edelleen hoikka. Muutama lisäkilo tullut, mutta niistäkin pääsisi varmaan eroon, jos harrastaisi liikuntaa ja söisi vähemmän herkkuja.

42 v. ei oo ollut ongelmia. Välillä oon aatellut et nytkö lähtee paino nousuun mutta sitten se pari kiloa lähtee itekseen eli ei oo tarvinnut laihduttaa. Lapsia ei oo, pillerit ei vaikuttaneet mitään. Ruokavalio on perusterveellinen ja liikun paljon.

Onnistuisihan se kai, jos ei tarvitsisi käyttää hormonaalista ehkäisyä. Ja pälä pälä joo joo valintojen maailma, on on. Odotan sterilisaatioon pääsyä. Viimeisen n. seitsemän vuoden aikana pillereillä + 12 kg, kierukalla siihen päälle + 5 kg, kapselilla vielä siihen + 2 kg ja painolukema sen kun kasvaa hurjasta liikuntamäärästä ja hyvästä ruokavaliosta huolimatta. Mitenköhän valtava olisin, jos en liikkuisi ja söisi noin terveellisesti? Pelottaa ajatellakin.

N29v

Rohkaisuksi seuraava. Olen nainen ja ikää mulle on kertynyt jo vähän päälle 60 vuotta. Painoindeksi on kuitenkin edelleen 22 hujakoilla. Ei, en ole mitään luonnostaan laihaa tyyppiä. Huomasin nimittäin jo alle kaksikymppisenä lihovani helposti. Ruumiinrakenteeltani olen pieni ja hento, joten jokainen ylimääräinen kilo näkyy heti. Pelastuksekseni on koitunut todennäköisesti kaksi seikkaa: 1) Olen nuoruudesta lähtien aktiivisesti tarkkaillut syömisiäni niin, että kun ylimääräistä on kertynyt, olen tarttunut kiloihin heti. Raskauden jälkeen piti laihduttaa viisi kiloa, ja se on ollut suurin kilomäärä, jonka kanssa olen koskaan kamppaillut. Vaakaa en juurikaan ole käyttänyt. Kilojen kertymisen huomaa parhaiten vaatteista. 2) Toinen pelastusrenkaani on ollut se, että 90-luvun alussa siirryin kasvispainoitteiseen ruokavalioon. Jätin kaikki lihatuotteet pois. En ole aito kasvissyöjä, sillä syön kyllä kalaa. Kevyehkö ruokavalio on kuitenkin säästänyt minut turhilta kastikkeilta, hampurilaisilta, makkaroilta ja sen sellaisilta. Nykyään en syö enää juuri juustojakaan. Yritän myös välttää valkoista vehnää. Koska kroppa tottuu ruokavalioon, jota ihminen on pitkään noudattanut, ei minun tee edes mieli mitään raskaita ja rasvaisia ruokia; oikeastaan päinvastoin.

Tärkeintä on siis olla itselle rehellinen. Kun huomaa kilojen kertyvän, ei pidä ummistaa silmiään, vaikka sillä tavalla ehkä hetkellisesti pääsisi helpommalla! Painonhallinta on pitkäjänteistä puuhaa. Mahdotonta, eikä edes ilotonta, se ei kuitenkaan ole. 

Kukaan ei liho, jos ei syö yli kulutuksensa.

Oma TDEE, eli päivittäinen energiakulutus, muuttuu iän myötä. Ruokailutottumuksia täytyy hienosäätää sen mukaan, jos haluaa pysyä samoissa mitoissa.

Ei ole hankalaa, tosin suvussa on kaikki hoikkia. Liikuntaa on viime vuosina ollut pakko alkaa hieman harrastaa, mutta sekin johtuu siitä, että muuten selkä ei pysy kunnossa. Herkkuja syön viikoittain, mutta ruokavalio on aina ollut kait terveellinen. Paljon kasviksia ja täysjyvää.

T: 41v, 2 lasta ja 170cm/53kg.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuisihan se kai, jos ei tarvitsisi käyttää hormonaalista ehkäisyä. Ja pälä pälä joo joo valintojen maailma, on on. Odotan sterilisaatioon pääsyä. Viimeisen n. seitsemän vuoden aikana pillereillä + 12 kg, kierukalla siihen päälle + 5 kg, kapselilla vielä siihen + 2 kg ja painolukema sen kun kasvaa hurjasta liikuntamäärästä ja hyvästä ruokavaliosta huolimatta. Mitenköhän valtava olisin, jos en liikkuisi ja söisi noin terveellisesti? Pelottaa ajatellakin.

N29v

Onko sinulla paljonkin kokemuspohjaa, ettet olisi lihonnut jos et olisi käyttänyt ehkäisyä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa. Normaalipainoinen olen ja pysyn. En toki mässäile, syön kyllä herkkujakin, mutta liikun suhteelisen paljon. En ole mikään himourheilija silti. 46V

Tässä kysyttiinkin, että onko vaikeaa pysyä hoikkana. Normaalipainoinen ja hoikka ovat kaksi eri asiaa.

Naisilla iän myötä selityksen taito paranee. On helppoa selittää painon nousun johtuvan hormoneista, raskauksista, kehon toimintojen hidastumisesta ynnä muista.

Lisäksi väitetään, että juu, syön tosi terveellisesti ja todellisuus on jotakin ihan muuta. Sama koskee liikuntaa.

Sitten on vielä nämä mammasankarit, joilla ei katsos ole aikaa kun on nämä lapset. Vielä pahempaa on tietysti se, että ei katsos ole väliä vaikka BMI >30 kun mulla on nämä lapset (ja vielä ihmetellään kun mies lähtee kun ei huolehdita itsestään).

Selityksen taito on niin hyvä, että uskoo itsekin omat sepustuksensa.

Syö vähemmän kuin kulutat = paino laskee. Syö yhtä paljon kuin kulutat = paino pysyy samana.

Ei ole ydinfysiikkaa vaativaa.

Terveellinen elämätapa tulee jo äidin maidosta. Lapsuudenperhe jo kasvatti minut terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja riittävään lepoon. Tätä elämäntapaa olen noudattannut ehkäisyn, raskauden ja sairaudenkin aikana ja hoikkan olen pysynyt eikä ole ollut tarvetta laihduttamiselle vaikka ikää on jo 41v.

Juippi kirjoitti:

Naisilla iän myötä selityksen taito paranee. On helppoa selittää painon nousun johtuvan hormoneista, raskauksista, kehon toimintojen hidastumisesta ynnä muista.

Lisäksi väitetään, että juu, syön tosi terveellisesti ja todellisuus on jotakin ihan muuta. Sama koskee liikuntaa.

Sitten on vielä nämä mammasankarit, joilla ei katsos ole aikaa kun on nämä lapset. Vielä pahempaa on tietysti se, että ei katsos ole väliä vaikka BMI >30 kun mulla on nämä lapset (ja vielä ihmetellään kun mies lähtee kun ei huolehdita itsestään).

Selityksen taito on niin hyvä, että uskoo itsekin omat sepustuksensa.

Syö vähemmän kuin kulutat = paino laskee. Syö yhtä paljon kuin kulutat = paino pysyy samana.

Ei ole ydinfysiikkaa vaativaa.

Jostain syystä tämä lihova ja selittelevä naistyyppi kelpaa miehille parhaiten. On myös meitä naisia jotka huolehdimme itsestämme ja urheilemme ahkerasti, eipä kelpaa kellekään. Viimeksi sain pakit koska mies halusi pehmeän naisen.

Empiirisen kokemukseni mukaan hoikkana pysymiseen on kaksi tapaa, joko liikut aivan tolkuttomasti tai rajoitat hiilareita (jotkut harvat onnistuu syömään tarpeeksi vähän ilmankin mutta hiton vaikeaa).

Itse olen päätynyt siihen että meille tulee koira. Olen lähemmäs neljäkymmentä enkä vieläkään ole saanut liikuntaa luonnolliseksi itselleni. Koira tekee siitä pakollista. Tiedän että tulen niin kiroamaan kun joudun lähtemään ulos räntäsateeseen, mutta se on pitemmän päälle silti hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa. Normaalipainoinen olen ja pysyn. En toki mässäile, syön kyllä herkkujakin, mutta liikun suhteelisen paljon. En ole mikään himourheilija silti. 46V

Tässä kysyttiinkin, että onko vaikeaa pysyä hoikkana. Normaalipainoinen ja hoikka ovat kaksi eri asiaa.

Miksi alapeukut? Itse olen myös BMI:n mukaan normaalipainoinen, mutta kaukana hoikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Juippi kirjoitti:

Naisilla iän myötä selityksen taito paranee. On helppoa selittää painon nousun johtuvan hormoneista, raskauksista, kehon toimintojen hidastumisesta ynnä muista.

Lisäksi väitetään, että juu, syön tosi terveellisesti ja todellisuus on jotakin ihan muuta. Sama koskee liikuntaa.

Sitten on vielä nämä mammasankarit, joilla ei katsos ole aikaa kun on nämä lapset. Vielä pahempaa on tietysti se, että ei katsos ole väliä vaikka BMI >30 kun mulla on nämä lapset (ja vielä ihmetellään kun mies lähtee kun ei huolehdita itsestään).

Selityksen taito on niin hyvä, että uskoo itsekin omat sepustuksensa.

Syö vähemmän kuin kulutat = paino laskee. Syö yhtä paljon kuin kulutat = paino pysyy samana.

Ei ole ydinfysiikkaa vaativaa.

Jostain syystä tämä lihova ja selittelevä naistyyppi kelpaa miehille parhaiten. On myös meitä naisia jotka huolehdimme itsestämme ja urheilemme ahkerasti, eipä kelpaa kellekään. Viimeksi sain pakit koska mies halusi pehmeän naisen.

Etsisin syytä miehettömyyteen luonteesta ja jutuista. Hyvä ulkonäkö on yleensä vain plussaa, ei syy olla jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Juippi kirjoitti:

Naisilla iän myötä selityksen taito paranee. On helppoa selittää painon nousun johtuvan hormoneista, raskauksista, kehon toimintojen hidastumisesta ynnä muista.

Lisäksi väitetään, että juu, syön tosi terveellisesti ja todellisuus on jotakin ihan muuta. Sama koskee liikuntaa.

Sitten on vielä nämä mammasankarit, joilla ei katsos ole aikaa kun on nämä lapset. Vielä pahempaa on tietysti se, että ei katsos ole väliä vaikka BMI >30 kun mulla on nämä lapset (ja vielä ihmetellään kun mies lähtee kun ei huolehdita itsestään).

Selityksen taito on niin hyvä, että uskoo itsekin omat sepustuksensa.

Syö vähemmän kuin kulutat = paino laskee. Syö yhtä paljon kuin kulutat = paino pysyy samana.

Ei ole ydinfysiikkaa vaativaa.

Jostain syystä tämä lihova ja selittelevä naistyyppi kelpaa miehille parhaiten. On myös meitä naisia jotka huolehdimme itsestämme ja urheilemme ahkerasti, eipä kelpaa kellekään. Viimeksi sain pakit koska mies halusi pehmeän naisen.

No mulle ei ole koskaan käynyt noin. Koskaan pakkeja ei ole tullut laihuuden takia (tai sitä ei ainakaan ole suoraan sanottu).

T: Se 41v, 2 lasta ja 170cm/53kg.

Mä olin alipainoinen aina koko elämäni 26-vuotiaaksi asti. Sitten tapahtui jotain ja lihoin huomaamattani mitään muuttamatta 20 kg. Nyt painan 62 kg ja olen pituuteeni nähden normaalipainon ylärajoilla mutta jos mut näkisi, mua voisi pitää läskinä. Paino on kasaantunut ainoastaan mahaan, käsivarsiin ja sisäreisiin. Persettä ei ole ollenkaan ja tissitkin ovat aa-kuppia. Olisin mielummin kunnolla läski kuin niin, että läskiä on siellä sun täällä ja muut kohdat kropassa ovat pieniä. Esim ranteeni ja nilkkani ovat todella ohuet :( Harmittaa että tämmöisessäkö kropassa sitä pitää loppuelämä elää. On kova kolaus kun on tottunut olemaan alipainoinen ja saa syödä mitä tahansa, ja yht'äkkiä lihoo 20 kg.

Juippi kirjoitti:

Naisilla iän myötä selityksen taito paranee. On helppoa selittää painon nousun johtuvan hormoneista, raskauksista, kehon toimintojen hidastumisesta ynnä muista.

Lisäksi väitetään, että juu, syön tosi terveellisesti ja todellisuus on jotakin ihan muuta. Sama koskee liikuntaa.

Sitten on vielä nämä mammasankarit, joilla ei katsos ole aikaa kun on nämä lapset. Vielä pahempaa on tietysti se, että ei katsos ole väliä vaikka BMI >30 kun mulla on nämä lapset (ja vielä ihmetellään kun mies lähtee kun ei huolehdita itsestään).

Selityksen taito on niin hyvä, että uskoo itsekin omat sepustuksensa.

Syö vähemmän kuin kulutat = paino laskee. Syö yhtä paljon kuin kulutat = paino pysyy samana.

Ei ole ydinfysiikkaa vaativaa.

Yleensä mies ei lähde potkimallakaan, joten tuo ei motivoi yhtään. Yleensä ero tulee naisen aloitteesta.