Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Noinhan se menee, mutta tuo aloituskin puoltaa sitä ettei tukien nosto rahallisesti ole se ratkaisu.Palvelut,tukiverkko jne...pitäisi saada kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
Väkivaltaisissa ja lapsistaan piittaamattomissa äideissä on aste-eroja, kuten väkivaltaisissa ja lapsistaan piittaamattomissa isissäkin. Esimerkiksi raskausaikana juova alkoholistiäiti saattaa vaurioittaa lapsensa todella pahoin jo kohdussa, eli äiti siis tuhoaa lapsen elämän jo kohdussa. Joku toinen lapsi taas syntyy terveenä, mutta koko lapsuuden kestäneen rajun henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksena lapsi saa 'äidinmaidosta' niin huonot eväät elämään, ettei toivu äititraumoistaan koskaan.
Täytyy olla onnellinen, jos äiti ei ole onnistunut pilaamaan koko elämää, eikä halveksia niitä, joiden elämän äiti on onnistunut tuhoamaan kokonaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Onnistujat melkein aina kuvittelee että ovat onnistuneet omilla ansioillaan. Ei pidä vähekysä sattuman merkitystä. Ei tarvita kuin yksi sopiva huono kaveri yläasteella ja elämäsi olisi mennyt perseelleen.
Ja luuserit aina kuvittelee ettei onnistumiseen tarvita muuta kuin onnea. Työnteko, ahkeruus ja sinnikäs yrittäminen ovat kuitenkin asioita joita käytännössä toteuttamalla moni luuserikin olisi onnistuja. Tai ehkä se ratkaiseva syy onnistumiseen onkin tietynlainen fiksuus, sellainen ettei hakeudu yläasteella tai muissakaan elämänvaiheissa huonoon seuraan.
Oli syy onnistumattomuuteen ja menestymättömyyteen mikä hyvänsä, luuseri löytää sen ihan aina muista ja muualta kuin itsestään.
Tuurisi voi vieläkin kääntyä.
Vierailija kirjoitti:
"Sosiaalityöntekijä" sotkee iloisesti keskenään köyhyyden (joka on tuoljen ja varallisuuden puutetta) ja huono-osaisuuden, jota hän kuvaa köyhyytenä.
Minustakin tuossa sotketaan asioita keskenään. Köyhyys on sitä että rahaa on niukasti, ei siihen liity mitkään tukiverkot mitenkään, eikä sekään että kestääkö tuota köyhyyttä vuosi vai kaksi sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
Väkivaltaisissa ja lapsistaan piittaamattomissa äideissä on aste-eroja, kuten väkivaltaisissa ja lapsistaan piittaamattomissa isissäkin. Esimerkiksi raskausaikana juova alkoholistiäiti saattaa vaurioittaa lapsensa todella pahoin jo kohdussa, eli äiti siis tuhoaa lapsen elämän jo kohdussa. Joku toinen lapsi taas syntyy terveenä, mutta koko lapsuuden kestäneen rajun henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksena lapsi saa 'äidinmaidosta' niin huonot eväät elämään, ettei toivu äititraumoistaan koskaan.
Täytyy olla onnellinen, jos äiti ei ole onnistunut pilaamaan koko elämää, eikä halveksia niitä, joiden elämän äiti on onnistunut tuhoamaan kokonaan!
Seliseliseliseliseli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Onnistujat melkein aina kuvittelee että ovat onnistuneet omilla ansioillaan. Ei pidä vähekysä sattuman merkitystä. Ei tarvita kuin yksi sopiva huono kaveri yläasteella ja elämäsi olisi mennyt perseelleen.
Älä viitsi. Fiksu ihminen valitsee seuransakin fiksusti.
Menestyjät eivät ole niin fiksuja kuin itse luulevat. Aina sama tarina jos on menestynyt, minä minä minä minä, tajuamatta sitä että tuhannet muut ovat tehneet ihan samoja "fiksuja" juttuja, mutta sitten on astunut kuvaan huono tuuri ja homma kusi.
Näkeehän sen näistä Hese Salmisista ja Aarnio-Wihureista ja Sukareista, että eivät he todellakaan ole mitään välkkyjä tai edes ahkeria, mutta tuuri on ollut hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
Väkivaltaisissa ja lapsistaan piittaamattomissa äideissä on aste-eroja, kuten väkivaltaisissa ja lapsistaan piittaamattomissa isissäkin. Esimerkiksi raskausaikana juova alkoholistiäiti saattaa vaurioittaa lapsensa todella pahoin jo kohdussa, eli äiti siis tuhoaa lapsen elämän jo kohdussa. Joku toinen lapsi taas syntyy terveenä, mutta koko lapsuuden kestäneen rajun henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksena lapsi saa 'äidinmaidosta' niin huonot eväät elämään, ettei toivu äititraumoistaan koskaan.
Täytyy olla onnellinen, jos äiti ei ole onnistunut pilaamaan koko elämää, eikä halveksia niitä, joiden elämän äiti on onnistunut tuhoamaan kokonaan!
Seliseliseliseliseli.
Päläpäläpäläpälä, jos antisi tähän keskusteluun on tuota tasoa niin voit ihan rauhassa siirtyä jonnekin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän sossujen kannattaisi maksaa ehkäisyt niille asiakkaille, jotka sukupolvesta toiseen siellä ovat? Pitkässä juoksussa tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle.
Ehkäisymenot huomioidaan perustoimeentulotuessa kyllä, ja ainakin itse suhtaudun suopeasti, jos joku sitä hakee kunnasta ehkäisevänä/täydentävänä perustoimeentulotuen pienen tuloylijäämän vuoksi. Mutta ajattelen, että ehkäisy on naisen/parin oikeus, en minä rotupuhtauden vartijaksi ryhdy, vaikka toki toivon, että jokainen lapsi saisi syntyä toivottuna ja hyviin kasvuolosuhteisiin.
"huomioidaan perustoimeentulossa"
Eli sisältyy siihen reiluun neljäänsataan, jolla saa ostaa mitä haluaa, kuten ruoka, puhelin, liikkuminen ja se ehkäisy. Ehkäisyä ei huomioida erikseen, eli sitä ei makseta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Vähämpä tunnet ihmismieltä. Ikävää että jotkut ihmiset ovat vielä tänäkin päivänä näin mustavalkoisia ja ymmärtämättömiä, vaikka tietoa on saatavissa. Itsekin olet harvinaisen epäempaattiseksi ja kapeakatseiseksi kasvanut. Liekö kysymyksessä sitten vanhempien arvomaailma ja toimintamalli, oma laiskuutesi postua sieltä omalta mukavuusalueelta vai yksinkertaisesti kapasiteetin puute. MIkä on tietysti inhimillistä ja ymmärrettävää- kaikki eivät vain kykene. En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka epäonni ja köyhyys johtuisivat laiskuudesta tai tyhmyydestä. Kyllä kyseessä on usein epäonnistumisten sarja, joka usein päätyy uupumiseen ja kehon romahtamiseen ali sairastumiseen. Ja on todellakin onnesta kiinni millainen turvaverkko silloin on ympärillä. Toiset saavat tukea lapsuudenkodista, toisten taas pitää jaksaa sekin, että alkoholiongelmaiset vanhemmat halveksivat ja nöyryyttävät jne. Romahtamisen hyvä puoli on se, ettäjos silloin saa tukea niin että pääsee jaloilleen (yksin ei kukaan oikeasti romahtanut ihminen pääse jaloilleen), siitä alkaa usein uusi, kypsempi, parempi elämä, jossa osaa kohdella itseäänkin armollisemmin. Ongelmahan tässä on se, että sinun kaltaisesi ihmiset ovat usein päättämässä asioista. Kun ei piittaa kuin itsestään, saa helpommin valtaa kuin olemalla inhimillinen, empaattinen. Joten yhteiskuntamme arvot ovat usein yhtä julkia ja kylmiä kuin sinä, eikä tukea haluta antaa, vaikka se hyödyttäisi kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Sisl.työntekijätkouluteyaan ennemminkin ajattelemaan, että kaikki ovat potentiaalisia tukien väärinkäyttäjiä. Joten sitä ajatusta vasten Ap on todellakin myötämielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Vähämpä tunnet ihmismieltä. Ikävää että jotkut ihmiset ovat vielä tänäkin päivänä näin mustavalkoisia ja ymmärtämättömiä, vaikka tietoa on saatavissa. Itsekin olet harvinaisen epäempaattiseksi ja kapeakatseiseksi kasvanut. Liekö kysymyksessä sitten vanhempien arvomaailma ja toimintamalli, oma laiskuutesi postua sieltä omalta mukavuusalueelta vai yksinkertaisesti kapasiteetin puute. MIkä on tietysti inhimillistä ja ymmärrettävää- kaikki eivät vain kykene. En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka epäonni ja köyhyys johtuisivat laiskuudesta tai tyhmyydestä. Kyllä kyseessä on usein epäonnistumisten sarja, joka usein päätyy uupumiseen ja kehon romahtamiseen ali sairastumiseen. Ja on todellakin onnesta kiinni millainen turvaverkko silloin on ympärillä. Toiset saavat tukea lapsuudenkodista, toisten taas pitää jaksaa sekin, että alkoholiongelmaiset vanhemmat halveksivat ja nöyryyttävät jne. Romahtamisen hyvä puoli on se, ettäjos silloin saa tukea niin että pääsee jaloilleen (yksin ei kukaan oikeasti romahtanut ihminen pääse jaloilleen), siitä alkaa usein uusi, kypsempi, parempi elämä, jossa osaa kohdella itseäänkin armollisemmin. Ongelmahan tässä on se, että sinun kaltaisesi ihmiset ovat usein päättämässä asioista. Kun ei piittaa kuin itsestään, saa helpommin valtaa kuin olemalla inhimillinen, empaattinen. Joten yhteiskuntamme arvot ovat usein yhtä julkia ja kylmiä kuin sinä, eikä tukea haluta antaa, vaikka se hyödyttäisi kaikkia.
Älä viitsi.
Suurin osa köyhistä on köyhiä ihan vaan tyhmyyttään.
Ei osata, ei hoksata, ei viitsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Onnistujat melkein aina kuvittelee että ovat onnistuneet omilla ansioillaan. Ei pidä vähekysä sattuman merkitystä. Ei tarvita kuin yksi sopiva huono kaveri yläasteella ja elämäsi olisi mennyt perseelleen.
Älä viitsi. Fiksu ihminen valitsee seuransakin fiksusti.
Menestyjät eivät ole niin fiksuja kuin itse luulevat. Aina sama tarina jos on menestynyt, minä minä minä minä, tajuamatta sitä että tuhannet muut ovat tehneet ihan samoja "fiksuja" juttuja, mutta sitten on astunut kuvaan huono tuuri ja homma kusi.
Näkeehän sen näistä Hese Salmisista ja Aarnio-Wihureista ja Sukareista, että eivät he todellakaan ole mitään välkkyjä tai edes ahkeria, mutta tuuri on ollut hyvä.
Joo joo.
Suomi on edelleen hyvinvointivaltio. Esim kouluun pystyy panostamaan jos haluaa. Kukaan ei pakota laiskaksi ja tyhmäksi.
Tästäkin ketjusta näkee hyvin sen, miten luuserin mieli toimii.
He aktivoituvat vain ja ainoastaan kadehtimaan ja mollaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole köyhä vaikka saan tästä yhteiskunnasta sellaista jatkuvaa piikittelyä. Halusin vain sanoa että piikittelyn johteesta olen tuntenut itseni joskus masentuneeksi ja näin ollen nähnyt itseni köyhänä tästä masennuksen syystä joka on ollut kiusaaminen. Halusin myös sanoa että kela, sossu ja työkkäri ovat loistavasti toimineet ja haluan vain kehua suomalaista järjestelmää yhtä työkkärin antamaa karenssia lukuun ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Vähämpä tunnet ihmismieltä. Ikävää että jotkut ihmiset ovat vielä tänäkin päivänä näin mustavalkoisia ja ymmärtämättömiä, vaikka tietoa on saatavissa. Itsekin olet harvinaisen epäempaattiseksi ja kapeakatseiseksi kasvanut. Liekö kysymyksessä sitten vanhempien arvomaailma ja toimintamalli, oma laiskuutesi postua sieltä omalta mukavuusalueelta vai yksinkertaisesti kapasiteetin puute. MIkä on tietysti inhimillistä ja ymmärrettävää- kaikki eivät vain kykene. En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka epäonni ja köyhyys johtuisivat laiskuudesta tai tyhmyydestä. Kyllä kyseessä on usein epäonnistumisten sarja, joka usein päätyy uupumiseen ja kehon romahtamiseen ali sairastumiseen. Ja on todellakin onnesta kiinni millainen turvaverkko silloin on ympärillä. Toiset saavat tukea lapsuudenkodista, toisten taas pitää jaksaa sekin, että alkoholiongelmaiset vanhemmat halveksivat ja nöyryyttävät jne. Romahtamisen hyvä puoli on se, ettäjos silloin saa tukea niin että pääsee jaloilleen (yksin ei kukaan oikeasti romahtanut ihminen pääse jaloilleen), siitä alkaa usein uusi, kypsempi, parempi elämä, jossa osaa kohdella itseäänkin armollisemmin. Ongelmahan tässä on se, että sinun kaltaisesi ihmiset ovat usein päättämässä asioista. Kun ei piittaa kuin itsestään, saa helpommin valtaa kuin olemalla inhimillinen, empaattinen. Joten yhteiskuntamme arvot ovat usein yhtä julkia ja kylmiä kuin sinä, eikä tukea haluta antaa, vaikka se hyödyttäisi kaikkia.
Älä viitsi.
Suurin osa köyhistä on köyhiä ihan vaan tyhmyyttään.
Ei osata, ei hoksata, ei viitsitä.
Näin yksinkertaistahan se ei ole. Suurin osa "tyhmyydestä" on peräisin nimenomaan sieltä lapsuudenkodista, sen ongelmista ja kapea-alaisuudesta. Toki vain yksikin korkeammalle katsova ihminen riittää kertomaan lapselle että muutakin maailmaa on. Mutta jos ei sitä yhtä ole, ei lapsi ja nuori voi mistään tietää että on muutakin kuin se mitä kotona näkee. Samoin jos henkisellä puolella on isoja laiminlyöntejä, ihmisen suuri osa elämästä menee ihan tavallisten asioiden kanssa selviytymiseen, omanarvontunto voi olla niin huono ettei osaa edes kuvitella etä itsellä on oikeus elää ja kehittyä jne. Nämä eivät millään muotoa ole ihmisen omaa vikaa, vaan juuri sitä ylisukupolvista onnettomuutta. Olen pahoillani puolestasi, mutta sinä edustat minun silmissä harvinaisen typerää ja kylmää ihmistä. No, ehkä sinäkin tosiaan olet lapsuudenkotisi uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Vähämpä tunnet ihmismieltä. Ikävää että jotkut ihmiset ovat vielä tänäkin päivänä näin mustavalkoisia ja ymmärtämättömiä, vaikka tietoa on saatavissa. Itsekin olet harvinaisen epäempaattiseksi ja kapeakatseiseksi kasvanut. Liekö kysymyksessä sitten vanhempien arvomaailma ja toimintamalli, oma laiskuutesi postua sieltä omalta mukavuusalueelta vai yksinkertaisesti kapasiteetin puute. MIkä on tietysti inhimillistä ja ymmärrettävää- kaikki eivät vain kykene. En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka epäonni ja köyhyys johtuisivat laiskuudesta tai tyhmyydestä. Kyllä kyseessä on usein epäonnistumisten sarja, joka usein päätyy uupumiseen ja kehon romahtamiseen ali sairastumiseen. Ja on todellakin onnesta kiinni millainen turvaverkko silloin on ympärillä. Toiset saavat tukea lapsuudenkodista, toisten taas pitää jaksaa sekin, että alkoholiongelmaiset vanhemmat halveksivat ja nöyryyttävät jne. Romahtamisen hyvä puoli on se, ettäjos silloin saa tukea niin että pääsee jaloilleen (yksin ei kukaan oikeasti romahtanut ihminen pääse jaloilleen), siitä alkaa usein uusi, kypsempi, parempi elämä, jossa osaa kohdella itseäänkin armollisemmin. Ongelmahan tässä on se, että sinun kaltaisesi ihmiset ovat usein päättämässä asioista. Kun ei piittaa kuin itsestään, saa helpommin valtaa kuin olemalla inhimillinen, empaattinen. Joten yhteiskuntamme arvot ovat usein yhtä julkia ja kylmiä kuin sinä, eikä tukea haluta antaa, vaikka se hyödyttäisi kaikkia.
Älä viitsi.
Suurin osa köyhistä on köyhiä ihan vaan tyhmyyttään.
Ei osata, ei hoksata, ei viitsitä.
Näin yksinkertaistahan se ei ole. Suurin osa "tyhmyydestä" on peräisin nimenomaan sieltä lapsuudenkodista, sen ongelmista ja kapea-alaisuudesta. Toki vain yksikin korkeammalle katsova ihminen riittää kertomaan lapselle että muutakin maailmaa on. Mutta jos ei sitä yhtä ole, ei lapsi ja nuori voi mistään tietää että on muutakin kuin se mitä kotona näkee. Samoin jos henkisellä puolella on isoja laiminlyöntejä, ihmisen suuri osa elämästä menee ihan tavallisten asioiden kanssa selviytymiseen, omanarvontunto voi olla niin huono ettei osaa edes kuvitella etä itsellä on oikeus elää ja kehittyä jne. Nämä eivät millään muotoa ole ihmisen omaa vikaa, vaan juuri sitä ylisukupolvista onnettomuutta. Olen pahoillani puolestasi, mutta sinä edustat minun silmissä harvinaisen typerää ja kylmää ihmistä. No, ehkä sinäkin tosiaan olet lapsuudenkotisi uhri.
Niin just. Ku nykyäänhän ei ole telkkaria eikä nettiä mistä ne näkis. Eiku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän sossujen kannattaisi maksaa ehkäisyt niille asiakkaille, jotka sukupolvesta toiseen siellä ovat? Pitkässä juoksussa tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle.
Ehkäisymenot huomioidaan perustoimeentulotuessa kyllä, ja ainakin itse suhtaudun suopeasti, jos joku sitä hakee kunnasta ehkäisevänä/täydentävänä perustoimeentulotuen pienen tuloylijäämän vuoksi. Mutta ajattelen, että ehkäisy on naisen/parin oikeus, en minä rotupuhtauden vartijaksi ryhdy, vaikka toki toivon, että jokainen lapsi saisi syntyä toivottuna ja hyviin kasvuolosuhteisiin.
"huomioidaan perustoimeentulossa"
Eli sisältyy siihen reiluun neljäänsataan, jolla saa ostaa mitä haluaa, kuten ruoka, puhelin, liikkuminen ja se ehkäisy. Ehkäisyä ei huomioida erikseen, eli sitä ei makseta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
Ei ole moni muukaan jäänyt.
Mun duunarivanhempani eivät todellakaan varastaneet yhtään mitään. Mutta todella pienillä tuloilla tultiin toimeen. Nykymittareiden mukaan huikeasti köyhyysrajan alapuolella.
Älä kaada tähän keskusteluun omaa katkeruuttasi ja traumojasi. Mä olen hyvin onnellinen elämääni tällä hetkellä, vaikka valmistuin juuri niiden maksimiopintolainojen kanssa jne. Tiedän, että mulla menee monella mittarilla hyvin, tuo onnellisuus on se tärkein.
Mutta ylisukupolvisuuden käsite on hyvin kuvaava. Jos aloitetaan ei nollasta vaan miinukselta, joutuu tekemään normaaliin päästäkseen moninkertaisesti töitä. Se prosessi on jotain, mitä useimmat eivät voi jaksaa. Olen ollut onnekas, koska olen jaksanut ja terveys on kestänyt.
Useimpien itsetunto ei käsittele pää pystyssä ja hymyssä suin vaikkapa ajatusta olla taatusti ainoa opiskelija elitistiseksi mielletyssä pääaineessaan, joka dyykkailee ruokansa tukien loputtua tenttikaudella kun töihin ei ehdi. Otin sen haasteena.
Lapsuusajan köyhyys ei tee kaikista katkeria, ja saa ajattelemaan, että muidenkin pitäisi kärsiä.
Sillä ei saa jälkikäteen mitään oikeutusta omalle tilanteelleen.
Aiheeseen liittyen ja huono-osaisuuden periytymisestä. Tuttu pitkäaikaistyötön yh äippä on kovin ylpeä pojastaan joka 18 vuotiaana muutti omaan kämppään ja "pärjää omillaan". Tai siis ei ole äidin kanssa enää samassa ruokakunnassa, ammattikoulu rimaa hipoen läpi, mutta ei minkäänlaista aikomusta edes yrittää mihinkään töihin ja elää siis toimeentulotuella. Tuskinpa tuollakaan pojalla on kovin valoisaa tulevaisuutta odotettavissa. Passivoivat selviytymiskeinot on jo kotoa opittu, ei tuollaisella nuorella ole edes mallia erilaisesta elämästä, ei hän sellaista kaipaa.
Ap kylläkin kuvasi aloituksessaan näiden kahden eroa. Voi olla vähävarainen ja siten virallisesti köyhä mutta jos on sosiaalista verkostoa ja mielekästä tekemistä, niin tällainen ihminen voi kuitenkin elää ihan tyydyttävää elämää. Ja sitten on niitä ihmisiä joille kurjuus kasaantuu syystä tai toisesta ja nämä ihmiset näkyvät toimeentuloluukulla.