Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Ap ei selvästikään ole mikään sossu vaan sossun kanta-asiakas. Tykkää nukkua aamulla pitkään ja nautiskella roiskeläppiä liikakiloja laskematta, ja vakuuttelee itselleen että ikikeatoisen huonon elämäntilanteensa takana on vain huono onni ja yhteiskunnan tuen puute. "Kyllä mää muuten mutta kun"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivinen teksti. Tai siis sulla on törkeä mielikuva köyhistä. Mun silmiini pisti eniten silmään se, miten korostat eroa kuntoutustuen varassa elävän, ja opiskelijan välillä. Olen itse siis sairaslomalla/kuntoutustuella, mulla on opiskelupaikka, ja aion opintoihin myöhemmin palata. Sun mielikuvan mukaan tämä on ilmeisesti "kaukainen haave". Koska mulla on (korkea)koulupaikka, pidän tilannettani (kyllä vain) jopa parempana, kuin vaikka tuttavieni yomerkonomin (kaupassa töissä) tai lähihoitajan tilannetta. Toisekseen pisti silmään tuo ruokavalio. Mikropizza ja uunimakkara, ruoka ainoa ilo elämässä... Nautin itse ihan suunnattomasti siitä, että koen/pystyn syömään terveellisesti, se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi mulla on mm. salikortti (20e/kk). Joo, katson tätä asiaa nyt kuntoutustukilaisen vinkkelistä, ja mua alkoi ärsyttämään sun tekstisi ja väheksyvä asenteesi todella paljon. :D Totta on toi, että rahanpuutteessa ei ole hauska elää, voi kuitenkin suunnitella ja budjetoida. Kyllä vain. Myös pätkätyöläis ym. tuttavani asuvat esim. kimppakämpässä, maksavat vuokraa itse tukien jälkeen alle 300e kuussa (v.2016 kolmio), tekevät n.3 ulkomaanmatkaa vuodessa...ja tätä rataa. Sulla on vanhentunut näkemys, tai asiakkaasi ovat harvinaisen tyhmiä/ankeita köyhiä.
Kuntoutusrahaa saavista yli puolet on viiden vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja tämä on ihan tutkittu fakta. Just tänä aamuna Yle aiheesta uutisoi. Sen sanominen, että opintotuella opiskeleva ja kuntoutusrahalla opiskeleva ovat monesti aika erilaisissa tilanteissa mm. tulevaisuudennäkymien suhteen on realismia, ei ankeaa ihmiskuvaa.
Joo, toi on tiedossani, luin ton uutisen itsekin. Outoa, koska en itse ole yhtään sitä mieltä, että olisin tulevaisuudennäkymien suhteen erilaisessa tilanteessa. :D
+ Tossa tilanteessa on aika paljon muuttujia, tilastot 50/50, eli joo, puolet eläkkeelle, heidän elämä ei varmaan ihan putkeen mene, puolet jatkaa, miksei tällä toisella 50% olisi suurinpiirtein samat tulevaisuudennäkymät, kuin normaali opintotuella opiskelevilla/matalasti koulutetuilla pätkätyöläisillä?
Työnsaaminen opintojen jälkeen voi kuntoustukea saaneella olla huomattavasti hankalampaa verrattuna muihin. Oma lapseni opiskeli kuntoutustuella. Valmistumisen jälkeen töitä ei ole löytynyt. Työllistyminen tuntuu utopistiselta ajatukselta, kun n.s. tavallisillekaan ei helpolla löydy töitä.
Miksi? Tietääkö työnantaja kuntoutustuella opiskelusta?
Rajoitteet, joiden vuoksi kuntoutustuki on myönnetty, ovat pysyvät. Fyysiset rajoitteet ovat näkyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap sosiaalityöntekijä avauksestasi, se vahvisti näkemystäni. On oikeasti olemassa laiskoja, itsekkäitä ihmisiä, jotka ruunebergeinä kerjäävät itselleen ne rahat, jotka meni viime kuussa johonkin tarpeettomaan. Kyllä on sossu höveli, jos säälipuheperustein jakelee rahoja. Lakkaa kiinnostamasta työnteko, taidan kävellä itsekin sinne sossuun runoilemaan.
Siis ne menot näkyvät ihan tiliotteilta. Sossusta saa harkinnanvaraista tukea. Toimeentulotuki tulee kelalta, ja ne tekevät laskelmat papereiden perusteella, ei puheiden. Itse hain harkinnanvaraista kun pesukone hajosi. En saanut koska taloyhtiöllä on pyykkitupa. Niinpä nyt pesen pyykit pyykkituvalla kahdensadan metrin päässä ja kuskaan pyykkejä ja kahta erityislasta edes takaisin. Yksin heitä ei voi jättää edes siksi aikaa. En koe olevani laiska. Tein töissä ollessani paljon vähemmän työtä kuin nyt. Mitähän tarpeetonta olen ostanut viime aikoina. No ostin kaksi lasten kirjaa suomaisen alesta, kun lapset tykkäävät kuunnella.
Pesukoneen saa ostettua osamaksulla. Vai onko sulta mennyt luottotiedotkin?
Ja pienistä tuloista 50 e / kk 36,7 prosentin korolla on?
= velkakierre
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivinen teksti. Tai siis sulla on törkeä mielikuva köyhistä. Mun silmiini pisti eniten silmään se, miten korostat eroa kuntoutustuen varassa elävän, ja opiskelijan välillä. Olen itse siis sairaslomalla/kuntoutustuella, mulla on opiskelupaikka, ja aion opintoihin myöhemmin palata. Sun mielikuvan mukaan tämä on ilmeisesti "kaukainen haave". Koska mulla on (korkea)koulupaikka, pidän tilannettani (kyllä vain) jopa parempana, kuin vaikka tuttavieni yomerkonomin (kaupassa töissä) tai lähihoitajan tilannetta. Toisekseen pisti silmään tuo ruokavalio. Mikropizza ja uunimakkara, ruoka ainoa ilo elämässä... Nautin itse ihan suunnattomasti siitä, että koen/pystyn syömään terveellisesti, se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi mulla on mm. salikortti (20e/kk). Joo, katson tätä asiaa nyt kuntoutustukilaisen vinkkelistä, ja mua alkoi ärsyttämään sun tekstisi ja väheksyvä asenteesi todella paljon. :D Totta on toi, että rahanpuutteessa ei ole hauska elää, voi kuitenkin suunnitella ja budjetoida. Kyllä vain. Myös pätkätyöläis ym. tuttavani asuvat esim. kimppakämpässä, maksavat vuokraa itse tukien jälkeen alle 300e kuussa (v.2016 kolmio), tekevät n.3 ulkomaanmatkaa vuodessa...ja tätä rataa. Sulla on vanhentunut näkemys, tai asiakkaasi ovat harvinaisen tyhmiä/ankeita köyhiä.
Kuntoutusrahaa saavista yli puolet on viiden vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja tämä on ihan tutkittu fakta. Just tänä aamuna Yle aiheesta uutisoi. Sen sanominen, että opintotuella opiskeleva ja kuntoutusrahalla opiskeleva ovat monesti aika erilaisissa tilanteissa mm. tulevaisuudennäkymien suhteen on realismia, ei ankeaa ihmiskuvaa.
Joo, toi on tiedossani, luin ton uutisen itsekin. Outoa, koska en itse ole yhtään sitä mieltä, että olisin tulevaisuudennäkymien suhteen erilaisessa tilanteessa. :D
+ Tossa tilanteessa on aika paljon muuttujia, tilastot 50/50, eli joo, puolet eläkkeelle, heidän elämä ei varmaan ihan putkeen mene, puolet jatkaa, miksei tällä toisella 50% olisi suurinpiirtein samat tulevaisuudennäkymät, kuin normaali opintotuella opiskelevilla/matalasti koulutetuilla pätkätyöläisillä?
Työnsaaminen opintojen jälkeen voi kuntoustukea saaneella olla huomattavasti hankalampaa verrattuna muihin. Oma lapseni opiskeli kuntoutustuella. Valmistumisen jälkeen töitä ei ole löytynyt. Työllistyminen tuntuu utopistiselta ajatukselta, kun n.s. tavallisillekaan ei helpolla löydy töitä.
Miksi? Tietääkö työnantaja kuntoutustuella opiskelusta?
Rajoitteet, joiden vuoksi kuntoutustuki on myönnetty, ovat pysyvät. Fyysiset rajoitteet ovat näkyviä.
???
Ei kukaan näe päälle päin kuinka romuna luustoni on.
Vierailija kirjoitti:
Muutenkaan, arvostukseni sosiaalityöntekijöitä kohtaan ei ole kovin korkeaa, mm. sukulaiseni puoliso, (entinen lähihoitaja sattumalta), nykyään opiskelee sosionomiksi. :D Eli tuohon pystyisi kuka vaan. (Ellei ole rajoittavaa fyysistä sairautta).
Sosionomi ei voi toimia sosiaalityöntekijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osamaksu on suurta huijausta, pienituloisen ei siihen kannata ryhtyä kuin pakolla. Maksoin yhtä muutaman sadan euron laskua kyllä moneen kertaan korkojen takia. Mitähän nämä "makaavat kotona!" - rääkyjät oikeasti pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Olen todennut että jotkut hyväosaiset (koksi lukeutuu myös jos ei ole paskasta lapsuudesta sairastunut esim skitsofreniaan ja sen myötä voi opiskella ja saada töitä) ei vaan tajua, ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Riittävän pitkään kun omahyväisyys ja välinpitämättömyys jatkuu, on aina seurauksena sota. Viimeistään omat lapset sitten kärsii äiskän narsismista, kun ei mennäkään ponikurssille vaan ollaan jonkun pakolaisleirin seksiorjana, sekään tosin ei varmaan juuri narskua hetkauta.
Suomalaiset Kelasta ja sossusta rahansa hakevat elätit on ainakin ihan liian laiskoja, lihavia ja alkoholisoituneita persettään sohvasta nostamaan, saati sotimaan. Huvittava ajatuskin, ettäkö marraskuun räntäsateessa nuo lähtisivät liikkeelle, heh. Parempi pysyä sisällä lämpimässä sipsejä mussuttamassa ja tositelkkaria katsomassa, röyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se taika, jolla opiskelija saa sormia napsauttamalla lisää rahaa?! Kuule kun kaikilla ei todellakaan vanhemmat auta sentin vertaa. Töitä ei löydy ihan niin vain, eikä valmistumisen jälkeinen työllistyminen ole nykyään todellakaan varmaa. Sormia napsauttamalla voi enintään erota koulusta ja alkaa työttömäksi - jolloin saa sen rahan, joka sinun mukaasi on äärimmäistä köyhyyttä.
OPINTOLAINA! NAPS!
Velkavankeus. Naps. Who's you Master now👿
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap sosiaalityöntekijä avauksestasi, se vahvisti näkemystäni. On oikeasti olemassa laiskoja, itsekkäitä ihmisiä, jotka ruunebergeinä kerjäävät itselleen ne rahat, jotka meni viime kuussa johonkin tarpeettomaan. Kyllä on sossu höveli, jos säälipuheperustein jakelee rahoja. Lakkaa kiinnostamasta työnteko, taidan kävellä itsekin sinne sossuun runoilemaan.
Siis ne menot näkyvät ihan tiliotteilta. Sossusta saa harkinnanvaraista tukea. Toimeentulotuki tulee kelalta, ja ne tekevät laskelmat papereiden perusteella, ei puheiden. Itse hain harkinnanvaraista kun pesukone hajosi. En saanut koska taloyhtiöllä on pyykkitupa. Niinpä nyt pesen pyykit pyykkituvalla kahdensadan metrin päässä ja kuskaan pyykkejä ja kahta erityislasta edes takaisin. Yksin heitä ei voi jättää edes siksi aikaa. En koe olevani laiska. Tein töissä ollessani paljon vähemmän työtä kuin nyt. Mitähän tarpeetonta olen ostanut viime aikoina. No ostin kaksi lasten kirjaa suomaisen alesta, kun lapset tykkäävät kuunnella.
Pesukoneen saa ostettua osamaksulla. Vai onko sulta mennyt luottotiedotkin?
En voi ottaa sitä riskiä ettei olisi jossakin kuussa varaa osamaksuun. Yllättäviä menoja tulee. Toinen lapsista rikkoi tabletin, ja uusi piti ostaa että pääsee hoitamaan asiointeja. Koulusta tuli täivaroitus, jos ne iskee se on kahdenkympin menoerä, käsikauppalääkkeitä ei korvata. Äidin kuoleman takia piti kiertää kirppiksiä mustien vaatteisen perässä. Olimme hautajaisissa vain puolisen tuntia että semmoista. Kukatkin maksoi. Sohva on kerran hajonnut ja meni 29 euroa plus 15 kuljetuksesta siihen. Elämässä ei pysty ennustamaan mitään kun koko ajan pitää miettiä mihin on varaa ja mihin ei. Luottotiedot on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osamaksu on suurta huijausta, pienituloisen ei siihen kannata ryhtyä kuin pakolla. Maksoin yhtä muutaman sadan euron laskua kyllä moneen kertaan korkojen takia. Mitähän nämä "makaavat kotona!" - rääkyjät oikeasti pelkää.
Jos jotain vähänkin kalliimpaa haluaa saada, niin pakkohan siinä on ottaa lainaa tai velkaa. Harvempi ihminen pystyy autoa ostamaan ilman lainaa tai saati asuntoa. Ja kyllä, kyllä niistä joutuu ihan korkojakin makselemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todennut että jotkut hyväosaiset (koksi lukeutuu myös jos ei ole paskasta lapsuudesta sairastunut esim skitsofreniaan ja sen myötä voi opiskella ja saada töitä) ei vaan tajua, ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Riittävän pitkään kun omahyväisyys ja välinpitämättömyys jatkuu, on aina seurauksena sota. Viimeistään omat lapset sitten kärsii äiskän narsismista, kun ei mennäkään ponikurssille vaan ollaan jonkun pakolaisleirin seksiorjana, sekään tosin ei varmaan juuri narskua hetkauta.
Suomalaiset Kelasta ja sossusta rahansa hakevat elätit on ainakin ihan liian laiskoja, lihavia ja alkoholisoituneita persettään sohvasta nostamaan, saati sotimaan. Huvittava ajatuskin, ettäkö marraskuun räntäsateessa nuo lähtisivät liikkeelle, heh. Parempi pysyä sisällä lämpimässä sipsejä mussuttamassa ja tositelkkaria katsomassa, röyh.
Voi olla, mutta semmoiset jotka on koko ikänsä nähneet nälkää ja väkivaltaa, ja jotka kenties saapuvat oman maan kärähdettyä näille kulmille, lienevät reippaampia siinä suhteessa. Moni on kaiketi valmis tappamaan jonkun vieraan jos oman lapsen selviytyminen on siitä kiinni. Semmoista se on jos ei ole suomalainen pullahiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivinen teksti. Tai siis sulla on törkeä mielikuva köyhistä. Mun silmiini pisti eniten silmään se, miten korostat eroa kuntoutustuen varassa elävän, ja opiskelijan välillä. Olen itse siis sairaslomalla/kuntoutustuella, mulla on opiskelupaikka, ja aion opintoihin myöhemmin palata. Sun mielikuvan mukaan tämä on ilmeisesti "kaukainen haave". Koska mulla on (korkea)koulupaikka, pidän tilannettani (kyllä vain) jopa parempana, kuin vaikka tuttavieni yomerkonomin (kaupassa töissä) tai lähihoitajan tilannetta. Toisekseen pisti silmään tuo ruokavalio. Mikropizza ja uunimakkara, ruoka ainoa ilo elämässä... Nautin itse ihan suunnattomasti siitä, että koen/pystyn syömään terveellisesti, se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi mulla on mm. salikortti (20e/kk). Joo, katson tätä asiaa nyt kuntoutustukilaisen vinkkelistä, ja mua alkoi ärsyttämään sun tekstisi ja väheksyvä asenteesi todella paljon. :D Totta on toi, että rahanpuutteessa ei ole hauska elää, voi kuitenkin suunnitella ja budjetoida. Kyllä vain. Myös pätkätyöläis ym. tuttavani asuvat esim. kimppakämpässä, maksavat vuokraa itse tukien jälkeen alle 300e kuussa (v.2016 kolmio), tekevät n.3 ulkomaanmatkaa vuodessa...ja tätä rataa. Sulla on vanhentunut näkemys, tai asiakkaasi ovat harvinaisen tyhmiä/ankeita köyhiä.
Kuntoutusrahaa saavista yli puolet on viiden vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja tämä on ihan tutkittu fakta. Just tänä aamuna Yle aiheesta uutisoi. Sen sanominen, että opintotuella opiskeleva ja kuntoutusrahalla opiskeleva ovat monesti aika erilaisissa tilanteissa mm. tulevaisuudennäkymien suhteen on realismia, ei ankeaa ihmiskuvaa.
Joo, toi on tiedossani, luin ton uutisen itsekin. Outoa, koska en itse ole yhtään sitä mieltä, että olisin tulevaisuudennäkymien suhteen erilaisessa tilanteessa. :D
+ Tossa tilanteessa on aika paljon muuttujia, tilastot 50/50, eli joo, puolet eläkkeelle, heidän elämä ei varmaan ihan putkeen mene, puolet jatkaa, miksei tällä toisella 50% olisi suurinpiirtein samat tulevaisuudennäkymät, kuin normaali opintotuella opiskelevilla/matalasti koulutetuilla pätkätyöläisillä?
Työnsaaminen opintojen jälkeen voi kuntoustukea saaneella olla huomattavasti hankalampaa verrattuna muihin. Oma lapseni opiskeli kuntoutustuella. Valmistumisen jälkeen töitä ei ole löytynyt. Työllistyminen tuntuu utopistiselta ajatukselta, kun n.s. tavallisillekaan ei helpolla löydy töitä.
Miksi siitä pitäisi muille kertoa? Henkilökohtainen asia terveystiedot jos ei nykytilanteeseen vaikuta. Itsellä sama ja olen työllistynyt, ei ole paljon kyselty jälkeenpäin, enkä asiaa ole tuonut esille. Nykyisin siis itse toivuttuani yhtä "tavallinen" kuin kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Onnistujat melkein aina kuvittelee että ovat onnistuneet omilla ansioillaan. Ei pidä vähekysä sattuman merkitystä. Ei tarvita kuin yksi sopiva huono kaveri yläasteella ja elämäsi olisi mennyt perseelleen.
Ja luuserit aina kuvittelee ettei onnistumiseen tarvita muuta kuin onnea. Työnteko, ahkeruus ja sinnikäs yrittäminen ovat kuitenkin asioita joita käytännössä toteuttamalla moni luuserikin olisi onnistuja. Tai ehkä se ratkaiseva syy onnistumiseen onkin tietynlainen fiksuus, sellainen ettei hakeudu yläasteella tai muissakaan elämänvaiheissa huonoon seuraan.
Oli syy onnistumattomuuteen ja menestymättömyyteen mikä hyvänsä, luuseri löytää sen ihan aina muista ja muualta kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ryhtynyt vielä lukemaan kommentteja läpi, aloituksesi sai kyynelet silmiin ja kerron oman kantani ennen muiden moisten perkaamista.
Sos.alan pätkätyöläisenä 12 v.
Olen havainnut tismalleen samoja asioita. Korostettakoon tukiverkoston oleellisuutta monen seikan suhteen.
Mielenterveysongelmistani huolimatta olen kyennyt työllistymään itselleni soveltuvalla alalla, täsmentämättä tarkemmin sosiaalialalla. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman perhettäni sekä ystäviä jotka ovat kannustaneet ja tukeneet joka askeltani henkisessä toipumisessa traumaattisesta menneisyydestä.
Kun olen turvautunut toimeentulotukeen aikoina jolloin työn tekeminen on ollut sekä henkisistä että fyysisistä syistä mahdotonta, olen ollut kiitollinen joka sentistä. Toisilta 'pummaaminen' ei kuulu maailmankuvaani.
Aika loppuu^jatkan huomenna
Jos niitä lapsia haluaa,sen tietää myös,että rahaa tulee menemään paljon,ei parturi yksinhuoltaja voikaan antaa yhtähyviä lähtökohtia kuin 2 Kovapalkkaista insinööriä,lääkäriä..
Jos haluatte enemmän rihkamaa,isomman talon,enemmän rahaa niin siihen vaaditan ahkeruutta,ei sitä rahaa saa sohvalla makoilulla ja lidlin aledonitsien ostolla!
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.
Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
"Sosiaalityöntekijä" sotkee iloisesti keskenään köyhyyden (joka on tuoljen ja varallisuuden puutetta) ja huono-osaisuuden, jota hän kuvaa köyhyytenä.
Turha itkeä köyhyydestä, menis vittu töihin...
Itse olin sos asiakas aikoinaan. Siellä ei tän maan passilla olevalla ole samoja tuloja kuin muualta tulleella. Se on fakta.. Mistä tiedän. Naapurissa asuu en sano mistä ovat tulleet, kun se leimataan heti rasismiksi. Verraattiin päätöksiä mitä saatiin. Sain 47euroa ja hän sai 1350euroa ja vuokrakin maksettiin hänellä kokonaan. Hän ihmetteli sitä aidosti,että miten helvetissä tämä näin sinun kohdalla menee. Samankokoset kämpät ja seinänaapuri. Minä en saanu bussilippua ja hän sai senkin ja sa kuntosalimaksutkin hoidettua erikseen sossussa.. otin yhteyttä sossuun... VASTAUS, EMME VOI KOMMENTOIDA. Luojan kiitos olen takas työelämässä. Nyt tiedän miten suhtaudun asioihin tässä maassa. En tarkoita sitä, et lapiolla pitäs kantaa rahaa käteen jos ei ole duunissa. Mutta sitä en ymmärrä miten jotkut vaan saa enemmän. Eikä ihme ettei ne 90- luvun alussa tulleet mene duuniin. Niistä on 10 henkilöä tuhannesta duunissa.