Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Älkää vastatko tolle kivikissalle enää. Se on hullu (alaviivoilla).
ap vastaa itselleen.
seuraavaksi Iltasanomissa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös sossu ja samat huomiot allekirjoitan. Näistä pitäisi puhua enemmän.
haista home.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Jaa, mutta nämä huonojen perheiden nuorethan ovat opiskelijoita, ja ihan omien sanojesi mukaan parempi taloudellinen tilanne on vain sormien napsautuksen päässä. Eivät he siis ole köyhiä, ihan itse väitit niin.
Niinpä.
Olen alkoholistiperheestä, jäänyt orvoksi alakoululaisena, kun vanhemmat joivat itsensä hengiltä. He olivat myös taustaltaan tosi kurjista oloista. Siis todella.
Minut laitettiin sijoitusperheeseen, hoidin kouluni, pääsin opiskelemaan. Mitään turvaverkkoja ei ollut, tein töitä että pysyin hengissä siellä köyhyysrajan alapuolella.
Tiesin että jos en valmistu, köyhyys on edessä. Tiesin että jos en onnistu saamaan töitä, köyhyys on edessä. Oli muuten 90-luvun lama eikä töitä ollut tiedossa.
Niin missä kohtaa minun olisi pitänyt napsauttaa niitä sormia ja lopettaa olemasta köyhä? Ja oliko minun köyhyyteni oikeaa köyhyyttä vai ei? Olen sukupolvien mittaisen kurjalistosuvun hännänhuippu.
En ole enää köyhä vaan olen vakitöissä. Miten se tekee silloisesta köyhyydestäni vähemmän todellista? En mitenkään voinut tietää silloin loppuuko se ikinä. Vieläkään en tiedä vaikka se palaisi vaikka sairastumisen vuoksi. Avioero liippasi jo tosi likeltä. Miten voi sanoa että sen aikainen köyhyys, nälkä ja hätä ei ollut todellista vain siksi että ponnistelin vuosikymmenien ajan siitä ulos?
Totta on että olemme erilaisia, toiset taistelevat ja toiset lamaantuvat. Hätä on kuitenkin sama molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Työttömyyskassat maksavat hyvin pienen osan (n. 5,5%) ansiosidonnaisista, loput tulevat kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta perittävistä työeläkemaksuista sekä valtiolta. Miten muuten lasket, että vaikka minimi työssäoloehdolla voit nostaa ansiosidonnaista kaksi kertaa niin pitkän ajan? Täsmäävätkö palkasta pidätetyt prosentit? Ei. Katso vaikka ihan wikipediasta faktaa. Ansiosidonnaisia muuten maksetaan euroissa enemmän kuin peruspäivärahaa vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Työttömyyskassat maksavat hyvin pienen osan (n. 5,5%) ansiosidonnaisista, loput tulevat kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta perittävistä työeläkemaksuista sekä valtiolta. Miten muuten lasket, että vaikka minimi työssäoloehdolla voit nostaa ansiosidonnaista kaksi kertaa niin pitkän ajan? Täsmäävätkö palkasta pidätetyt prosentit? Ei. Katso vaikka ihan wikipediasta faktaa. Ansiosidonnaisia muuten maksetaan euroissa enemmän kuin peruspäivärahaa vuosittain.
Tuskinpa sentään työeläkemaksuista, vaan työttömyysvakuusmaksuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Työttömyyskassat maksavat hyvin pienen osan (n. 5,5%) ansiosidonnaisista, loput tulevat kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta perittävistä työeläkemaksuista sekä valtiolta. Miten muuten lasket, että vaikka minimi työssäoloehdolla voit nostaa ansiosidonnaista kaksi kertaa niin pitkän ajan? Täsmäävätkö palkasta pidätetyt prosentit? Ei. Katso vaikka ihan wikipediasta faktaa. Ansiosidonnaisia muuten maksetaan euroissa enemmän kuin peruspäivärahaa vuosittain.
Tuskinpa sentään työeläkemaksuista, vaan työttömyysvakuusmaksuista.
Totta, pieni ajatusvirhe tuli tekstiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
ei se ihan noin simppeliä ole. Jotkut on esimerkiksi ihan oikeasti heikkolahjaisia. Vanhemmat laiminlyöneet kasvatuksen ja notmaalien elämäntaitojen opettamisen.
No miks sellaisia sitten edes pitää hyysätä?
Nälkään ja viluunko ne pitäisi jättää kuolemaan? Ainakin oma käsitykseni ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista sanoo, että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Mutta kuuluuko ihmisarvoiseen elämään oikeus ripsienpidennyksiin tai mikropitsoihin?
Loistava esimerkki ap:n aloituksen ymmärtämättömyydestä! Ihmisillä on erilaisia defenssejä ja selviytymiskeinoja, joilla he selviytyvät ja myös _jaksavat_ elää elämäänsä. Esimerkiksi joku lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä vaikeasti vaurioittama ja nyt aikuisuudessaan siksi työkyvytön ei _yksinkertaisesti_ jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, koska äititraumat ovat niin musertavat, että ne vievät kaiken elämiseen tarvittavan energian, joten vaikeasti äititraumoitettu syö mikropitsoja ynnä muuta epäterveellistä ruokaa, ja on siksi ylipainoinen - ja tupakoivakin. Toisaalta saman äititraumoitetun itsetuntoa ylläpitää tekoripset, joiden avulla hän _kokee_ olevansa kaunis ja sietävänsä muutoin ankeaa, kivuliasta, köyhää, vaikeaa ja raskasta traumaoireiden täyttämää elämäänsä paremmin.
Miksi vaikeasti ja syvästi äititraumoitettu työkyvytön köyhä ei saisi _kokea_ mitään mieltä ylentävää kaunista turhuutta elämässään? Onko kauneus ja turhuus vain kultalusikka suussa syntyneiden oikeus?
Kauneutta ja turhuutta voi kukin hommata omilla rahoillaan.
Niistä äititraumoista, kuten muistakin traumoista, pääsee kyllä eroon. Jos ei ole varaa terapiaan, on kirjasto väärällään kirjoja esim. HOT-terapiasta tms. Vertaistukiryhmät ovat usein ilmaisia.
Näiden ihmisten ongelma on yleensä totaalinen aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute. Ja silkka tyhmyys.
Aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute ovat seurausta kasvamisesta ongelmaperheessä ts. ne ovat seurausta terveen ja tasapainoisen vanhemmuuden puutteesta. Vanhemmuuden puuttuessa ihminen jää psykologisesti syntymättä ja häneltä puuttuvat tarvittavat elämänhallintataidot. Ilman riittävää ohjausta ja harjoittelua hänen oletetaan selviävän aikuisuudessa. Se on kuin lapsi heitettäisiin veteen ja käskettäisiin opetella uimaan. Myöhemmin tätä vanhemmuutta edustaa yhteiskunta joka sekin on auttamistoimissaan puutteellinen.
Olen psykologisesti uudestisyntynyt halliten elämänhallintataidot, vaikka olen lähtöisin ongelmaperheestä. Kiitos koulun, kirjaston ja netin.
Olet onnekas mutta kaikki eivät ole. Vahvuuteen sairastuneet usein halveksivat heikkoutta. Vahvuuteen lapsi sairastuu silloin kun joutuu vanhemmuuden puuttuessa itse kannattelemaan elämäänsä. Tällöin vanhemmuutta voivat edustaa koulu, kirjasto ja netti. Empatiakykyä niissä ei opita, se opitaan rakastavissa ja tukea antavissa lähisuhteissa.
Myös hyvä itsetunto kehityy kotona. Hyvän itsetunnon omaava ei halveksi muita ihmisiä eikä heikkoutta koska hänellä ei ole tarvetta asettua muiden yläpuolelle. Vahvuuteen sairastunut ei siedä heikkoutta itsessään eikä muissa koska se ei ole saanut tulla aikanaan näkyväksi vanhemmuuden peileissä. Ts. hän ei ole saanut olla heikko ja vanhempien kannateltavana.
Luin keskustelua ja tähän on kommentoitava. Elin lapsuuteni käytännössä ilman vanhempia. Lapsuudenkodista ei jäänyt käteen muita kuin ongelmia. Olen taistellut käytännössä koko elämäni jollain tavalla. Edelleen uuvun helposti ja elämässäni on valtavan paljon surua, mutta olen pystynyt luomaan itselleni uuden identiteetin osittain ja katkaisin sukupolvien jatkumon, vaikka en äitikään osannut aluksi olla. Olin onnekas, kun löysin hyvän terapeutin mutta muuten en onnekkuutta voi kiittää. Olen tehnyt ihan itse aivan valtavan määrän työtä terapiassa, että pystyn edes jotenkuten normaaliin elämään. Ja olen muuten älyttömän ylpeä itsestäni, että olen jaksanut. Vuosi toisensa jälkeen ja nyt alan olla suht kasassa oleva ihminen.
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Minulta puuttui tuollaiset.
Silti olen ollut oman onneni seppä, enkä antanut sen nujertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Minulta puuttui tuollaiset.
Silti olen ollut oman onneni seppä, enkä antanut sen nujertaa.
Hieno juttu! Todennäköisesti sinulla on ollut elämässäsi jotain suojaavia tekijöitä, jotka ovat auttaneet. Tämä voi olla esimerkiksi synnynnäinen temperamentti. On myös niitä, jotka ovat näennäisesti selvinneet hyvin, mutta heiltä puuttuu empatiakyky tai sosiaaliset taidot ovat jääneet vajaiksi. Oire tai trauma sekin. Näistä asioista kärsii sitten lähipiiri, eivät niinkään he itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Minulta puuttui tuollaiset.
Silti olen ollut oman onneni seppä, enkä antanut sen nujertaa.
Hieno juttu! Todennäköisesti sinulla on ollut elämässäsi jotain suojaavia tekijöitä, jotka ovat auttaneet. Tämä voi olla esimerkiksi synnynnäinen temperamentti. On myös niitä, jotka ovat näennäisesti selvinneet hyvin, mutta heiltä puuttuu empatiakyky tai sosiaaliset taidot ovat jääneet vajaiksi. Oire tai trauma sekin. Näistä asioista kärsii sitten lähipiiri, eivät niinkään he itse.
Lisään vielä, että on ihmisiä jotka elämä on nujertanut, vaikka sitä vastaan olisi taistellut valtavasti. Pelkkä päätös harvoin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Minulta puuttui tuollaiset.
Silti olen ollut oman onneni seppä, enkä antanut sen nujertaa.
Minua kiinnostaisi vielä, että tiesikö viranomaiset? Miksi sinua ei otettu huostaan?
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Usko mahdollisuuksiin "olla oman onnensa seppä" pitää kyllä sisällään vahvan ymmärryksen, ettei elämä ole helppoa.
"Oman onnensa sepät" kuitenkin ennen kaikkea ymmärtävät, ettei muiden syyllistäminen elämästään, olosuhteistaan ja asioidensa tilasta niiden parantumiseen auta, vaan aivan itse joka ikisen on oman elämänsä ja onnensa eteen työtä tehtävä ja vaivaa nähtävä.
On turha jäädä ruikuttamaan ja kurjuuttaan valittaen "tuleen makaamaan" jotain elämän mullistavaa onnenkantamoista, ihmettä tai ulkopuolisia pelastajia ja auttajia odottaen.
Kaikki kyllä osaavat niin halutessaan itkeä ja surkutella elämäänsä ja keksiä syitä ja syyllisiä onnettomille olosuhteilleen.
Tarpeetonta on aloittaa kilpailua siitä, kenellä on ollut elämässään huonoimmat lähtökohdat ja karmaisevimmat kokemukset.
Vaikka onkin kokenut pahaa ja syystä surullinen, katkera tai vihainen, on surusta, katkeruudesta ja vihastakin päästettävä irti elämäänsä jatkaakseen ja parantaakseen.
Menneisyys on opittava hyväksymään, sillä vaikka kuinka itkisi, potkisi, raivoaisi, syyllistäisi, valittaisi ja vaatisi, ei mikään eikä kukaan millekään jo tapahtuneelle enää mitään voi, eikä muiden syyttely ja loputon valitus kenenkään elämää paremmaksi tee tai onnellisuutta lisää.
Huonot kokemukset voi jopa onnistua kääntämään vahvuudeksi ja itseluottamukseksi. Pahimmasta mahdollisesta selviäminen voi opettaa näkemään ja ymmärtämään omat piilevät voimavarat, kestävyyden ja selviytymiskyvyn, luottamaan omiin voimiin, kykyihin ja taitoihin sekä ennen kaikkea auttaa jatkossa suhteuttamaan pienet vastoinkäymiset oikeaan mittakaavaan.
Omalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys. Klassinen esimerkki, kuinka osa harmittelee, että lasi on puoliksi tyhjä, kun taas toiset iloitsevat sen olevan vielä puoliksi täynnä osoittaa, että elämäänsä ja asioihin suhtautuminen on täysin omasta itsestä riippuvaista.
Näkökulmaa voi myös vaihtaa. Jokainen voi pohtia, haluaako surra, mitä elämästä puuttuu vai iloitseeko asioista, joita on sekä kumpi tekee omasta elämästä onnellisemman.
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Tilisiirroillako tuollainen pitäisi ihmiselle hyvittää? Ja huonoja vanhempia ja rikkinäisiä perheitä on ihan joka tuloluokassa, ei se että vanhemmilla on duuni tee heistä sen parempia ihmisiä.
Tässä ketjussa on paljon selviytyjien kommentteja. Sellaisten jotka ovat karuista oloista huolimatta taistelleet itselleen hyvän elämän. Hienoa! Onnittelut heille! Silti minua ärsyttää asenne "koska minäkin onnistuin kovalla työllä nostamaan itseni pois kurjuudesta ihan itse, kaikkien muiden on pystyttävä samaan". Kukaan ei näin suoraan ole asiaa ilmaissut mutta joissain kirjoituksissa asenne paistaa läpi. Täytyy ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia ja juuri se mitä itse äärimmillään kestää hajoamatta palasiksi ei ole mikään mittari mitä kaikkien pitäisi kestää. Lisäksi ihmisillä on erilaisia suojaavia tekijöitä jotka auttavat selviytymään vaikka niitä ei tulisi edes aina ajatelleeksi. Joku myös vertasi tilannetta köyhempien maiden ja kulttuurien ihmisiin. Se ei mielestäni ole suoraan vertailukelpoinen asia koska ihminen luonnollisesti vertaa omaa tilannettaan omaan elinympäristöönsä. On raskaampaa elää köyhänä yltäkylläisyyden keskellä nähden mihin muilla ihmisillä on varaa ja mahdollisuuksia kuin ympäristössä jossa lähes kaikki ovat samalla viivalla.
Joskus tuntuu että suomalainen järjestelmä vain tukee uhriutumista ja itseensä käpertymistä. Itseäni on vaikeissa elämäntilanteissa auttanut ihan älyttömästi työ ja opiskelu, se että olen itse kokenut tekeväni jotain joka vie eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Ansiosidonnainen maksetaan samoista rahoista kuin yleinen päiväraha. Miten tätä on ihmisten niin vaikea ymmärtää? Liittojen aivopesua jotta ihmiset pysyisivät jäseninä.
Ja prosenttiosuus palkasta? Minä ainakin maksan n. 120 euroa vuodessa omasta kassastani, enkä kuulu mihinkään liittoon.
Lopeta noiden alaviivojen raiskaaminen. Se tekee tekstistä vaikeammin luettavan ja saa sinut näyttämään _idiootilta_. Toisekseen jos se elämä on niin vitun kurjaa, niin miksi ne tyypit ei vaan tapa itseään. Yhteiskunta voittaa ja se onneton pääsee kärsimyksistään.
Tai sitten voit vielä kertoa niistä rakastamistasi _insestiäideistä_.