Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Opiskelijastatus ei ole mikään asia joka itsestä riippumattomista syistä muka jatkuisi ja pitkittyisi. Aina voi valita opiskella, valmistua ja ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi jolloin rahaa saa paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen väite että en ollut opiskeluaikana oikeasti köyhä, vaikka olin perheellinen ja elin toimeentulotuella.
Ymmärrät varmaan myös sen että perheen perustaminen opiskelijana/opiskeleminen perheellisenä oli sinun oma valinta? Vai tapahtuvatko asiat vain itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Onnistujat melkein aina kuvittelee että ovat onnistuneet omilla ansioillaan. Ei pidä vähekysä sattuman merkitystä. Ei tarvita kuin yksi sopiva huono kaveri yläasteella ja elämäsi olisi mennyt perseelleen.
Kai kaverit voi valita? Mulla oli kaveri ala-asteella joka alkoi juoda ja lopulta käyttää huumeita. Minä hankin muita kavereita kun elämän pilaaminen ei ollut minulla suunnitelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Tyypillistä kylmää oikeistolaista ajattelua joka perustuu vääränlaiseen vahvuuden ihannointiin ja "jokainen on oman onnensa seppä" - ajatteluun. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Aikuinen voi valita itse jos kykenee siihen. Yleensä moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei kykene koska hänellä ei ole välineitä siihen. Taustasta johtuvat ongelmat ikäänkuin ohjaavat hänen elämäänsä ja hän on oman mielensä vanki.
Tilannetta voidaan muuttaa vain oikeanlaisella avulla. Tällöin ihminen voi tulla tietoiseksi tilanteestaan ja alkaa vähitellen muuttaa sitä. Ihmisillä on samat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä mutta ei koskaan samat lähtökohdat. Tämä pitää muistaa eikä laukoa mustavalkoisia, tuomitsevia kommentteja.
No sovitaan sitten että terve ihminen voi valita itse ja moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei voi. Kukin voi identifioitua kumpaan ryhmään haluaa.
Asenteeni ei ole kylmä, vaan uskon siihen että ihminen itse voi tehdä päätöksiä elämästään eikä vain ottaa vastaan asioita. Vasemmistolainen, ns. lämmin ajatusmalli on taas se että ihmiset ovat raukkoja joista pitää huolehtia koska heillä ei ole taitoja pitää itse itsestään huolta.
Tuo on muuten jännä mentaliteetti, ettei ihminen voisi/saisi tehdä virheitä ja muutoinkin kaikki osaavat tehdä oikeat valinnat oikeaan aikaan. Ihmiset eivät yleensä pysty arvioimaan kaikkien valintojensa tarkkoja seurauksia vuosien päähän. Yllättäviä asioita tapahtuu. Se, että joku on ollut oma valinta, ei estä kehittymistä tai asioiden muuttamista, ei myöskään avun pyytämistä ja saamista. Esimerkiksi jos lapsia uskaltaa tehdä vasta kun on varma, ettei eroa tule ja työpaikka pysyy ikuisesti, jää tekemättä. Täällä tuomiseville pärjääjille voin kertoa, ettei ole yksi tai kaksi menestyjää romahtaneena tukea pyytämässä kun tulee se yksi kuomittava tekijä liikaa joka katkaisee kamelin selän. Se voi olla vaikka omasta ylivertaisuuden tunteesta luopumaan joutuminen epäonnistumisten seurauksena, jota on mahdoton niellä. Seuraa totaalinen romahdus. Nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään enempää en halua kenenkään läskin kertovan leipäjonossa, miten näkee nälkää. Jos oikeasti näkisivät, olisivat laihoja. Mitään lohtusyöpöttelyä en katso oikeutetuksi köyhän marinalle.
Mitä lapsi opettelee elämänsä ensi ? Mm. _syömistä_ .
Kuka lasta ruokkii useimmiten lapsen ensi vuosina? _Äiti_.
Myös lapsen _perusturvallisuus_ rakennetaan ensimmäisten ikävuosien aikana.
No mikäköhän menee mönkään, kun lapsella on rajusti ja monipuolisesti väkivaltainen _äiti_? Kas kummaa: kun lapsella on rajusti ja monipuolisesti väkivaltainen _äiti_, niin lapsella -
myös aikustuttuaan - heittää häränpyllyä niin _perusturvallisuus_ kuin _syöminenkin_!Onpa hämmästyttävää ja kummastuttavaa!
Tekisi mieli alapeukuttaa ihan vaan siksi, että toistat itseäsi. Olet tuonut äiti-asian esille nyt lukemattomia kertoja tässä keskustelussa.
Olet oikeassa, että lapsena koettu väkivalta ja kaltoinkohtelu voi tuhota lapsen elämän. Olen pahoillani kokemuksistasi, kenenkään ei pitäisi joutua käymään läpi tuollaista.
Mielestäni keskustelussa on kuitenkin paljon puolia ja näkemyksiä, mutta tunnut jääneen jumiin nyt tuohon sinua kiinnostavaan äiti-aiheeseen, joka ei oikeastaan tuo enää uutta keskusteluun.
On kyllä kieltämättä jo nuorilla enemmän massaa varhaisteininä ja jopa lapsena, kuin osalla meistä aikuisiässä aikoinaan. Kyllä mielestäni ylipainoiselle lapselle saa ja pitää kertoa, mikä tilanne on ja takavarikoida kaikki nettipelit ja netti. Ulos lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ylipaino johtuu aikuisten valinnoista eikä lapsen. Lasta ei milloinkaan tule käskeä laihduttamaan vaan vanhemmilla on vastuu koko perheen elämäntavoista ja niiden muuttamisesta. Lapsi ei tee ruokaostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Opiskelijastatus ei ole mikään asia joka itsestä riippumattomista syistä muka jatkuisi ja pitkittyisi. Aina voi valita opiskella, valmistua ja ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi jolloin rahaa saa paljon enemmän.
Opiskelija voi saada aivovaurion, olla sairaana muutoin, katkaista jalkansa, joutua kolariin, jossain vaiheessa myöhemmällä iällä tutkimuksissa voi paljastua ADHD, varhaisdementia tai mitä tahansa tai useita näistä. Luuletko sinä että monikin valitsee jonkinlaisen sairauden, trauman tai aivovaurion itselleen? Häpeä nyt jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Tyypillistä kylmää oikeistolaista ajattelua joka perustuu vääränlaiseen vahvuuden ihannointiin ja "jokainen on oman onnensa seppä" - ajatteluun. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Aikuinen voi valita itse jos kykenee siihen. Yleensä moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei kykene koska hänellä ei ole välineitä siihen. Taustasta johtuvat ongelmat ikäänkuin ohjaavat hänen elämäänsä ja hän on oman mielensä vanki.
Tilannetta voidaan muuttaa vain oikeanlaisella avulla. Tällöin ihminen voi tulla tietoiseksi tilanteestaan ja alkaa vähitellen muuttaa sitä. Ihmisillä on samat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä mutta ei koskaan samat lähtökohdat. Tämä pitää muistaa eikä laukoa mustavalkoisia, tuomitsevia kommentteja.
No sovitaan sitten että terve ihminen voi valita itse ja moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei voi. Kukin voi identifioitua kumpaan ryhmään haluaa.
Asenteeni ei ole kylmä
Asenteesi on todella kylmä, jäinen suorastaan. Luuletko, että se traumatisoitunut ei haluaisi olla normaali ja pyri normaaliksi? Ei sitä voi valita mihin ryhmään kuuluu, voi haluta siihen toiseen ryhmään, mutta ei pääse sinne koskaan. Koeta jo ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Eikö sitä pyykkiä voi pestä kun lapset on koulussa?
Jostain tekstistä kävi ilmi että äiti päivät kotona ja lapset koulussa.Jos erityislapsi päästää housuun kotona koulun jälkeen niin miten kuvittelette, että sen pyykin voi pestä ennen kuin se tulee housuun?
eri
Yhdet housut voi pestä nyrkkipyykkinäkin.
Pese sinä alushousut ja farkut käsin jos huvittaa, erityislapsen vanhemmalla se aika menee luultavasti sen erityislapsen kaitsemiseen vai mitä arvelet?
Itse ostin pesukoneen osamaksulla velaksi joka tulee teidän verorahoillanne korkoineen maksettavaksi ihan siitä syystä että pesutuvassamme oli pyykkikyttääjä joka kyttäsi jokaisen rätin jonka pesen ja jätti ilkeitä viestejä pyykkitupaan. En vaan enää uskaltanut mennä sinne koska odotin, että äkäinen pyykkikyttääjä odottaa siellä puukko tanassa.
T. soskun elätti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Eikö sitä pyykkiä voi pestä kun lapset on koulussa?
Jostain tekstistä kävi ilmi että äiti päivät kotona ja lapset koulussa.Jos erityislapsi päästää housuun kotona koulun jälkeen niin miten kuvittelette, että sen pyykin voi pestä ennen kuin se tulee housuun?
eri
Yhdet housut voi pestä nyrkkipyykkinäkin.
Pese sinä alushousut ja farkut käsin jos huvittaa, erityislapsen vanhemmalla se aika menee luultavasti sen erityislapsen kaitsemiseen vai mitä arvelet?
Itse ostin pesukoneen osamaksulla velaksi joka tulee teidän verorahoillanne korkoineen maksettavaksi ihan siitä syystä että pesutuvassamme oli pyykkikyttääjä joka kyttäsi jokaisen rätin jonka pesen ja jätti ilkeitä viestejä pyykkitupaan. En vaan enää uskaltanut mennä sinne koska odotin, että äkäinen pyykkikyttääjä odottaa siellä puukko tanassa.
T. soskun elätti
No ei ole ylivoimainen urakka. Todellakaan.
No sovitaan sitten että terve ihminen voi valita itse ja moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei voi. Kukin voi identifioitua kumpaan ryhmään haluaa.
Asenteeni ei ole kylmä, vaan uskon siihen että ihminen itse voi tehdä päätöksiä elämästään eikä vain ottaa vastaan asioita. Vasemmistolainen, ns. lämmin ajatusmalli on taas se että ihmiset ovat raukkoja joista pitää huolehtia koska heillä ei ole taitoja pitää itse itsestään huolta.[/quote]
Miksi sinä kasvatat lastasi? Ohjaatko oikeaan jos tekee virheen? Annatko vastuuta ja opetatko asettamaan rajoja? Opetatko kantamaan vastuuta itsestään? Miksi?
Jos ajattelet että ihminen kyllä pystyy halutessaan?
Onko kasvatus lopulta aika turhaa?
Tästä on kyse,jos ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Eikö sitä pyykkiä voi pestä kun lapset on koulussa?
Jostain tekstistä kävi ilmi että äiti päivät kotona ja lapset koulussa.Jos erityislapsi päästää housuun kotona koulun jälkeen niin miten kuvittelette, että sen pyykin voi pestä ennen kuin se tulee housuun?
eri
Yhdet housut voi pestä nyrkkipyykkinäkin.
Pese sinä alushousut ja farkut käsin jos huvittaa, erityislapsen vanhemmalla se aika menee luultavasti sen erityislapsen kaitsemiseen vai mitä arvelet?
Itse ostin pesukoneen osamaksulla velaksi joka tulee teidän verorahoillanne korkoineen maksettavaksi ihan siitä syystä että pesutuvassamme oli pyykkikyttääjä joka kyttäsi jokaisen rätin jonka pesen ja jätti ilkeitä viestejä pyykkitupaan. En vaan enää uskaltanut mennä sinne koska odotin, että äkäinen pyykkikyttääjä odottaa siellä puukko tanassa.
T. soskun elätti
Minä köyn töissä. Tuo äiti ei käy. Hänellä on tuntitolkulla aikaa pyykätä kun lapset on koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Kuka siellä muka tollasia palkkoja tienaa? Perusdippainssi tienaa puolet tuosta, jolloin ansiosidonnainen on kolmisen tonnia.
Ja kyllä kai jotenkin pitää ihmisiä kannustaa opiskelemaan ja ponnistelemaan? Miksi kukaan enää yrittäisi mitään jos makaamalla saa saman kuin työnteolla?
Ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ei vaan kannusta ihmisiä yhtään mihinkään. Mieluummin alennettaisiin työnteon verotusta niin että työ olisi kannattavsmpaa ja jokainen voisi itse varautua taloudellisesti mahdolliseen elintason laskuun. Tukien pitäisi olla aitoin tarpeeseen, ei keskiluokkaisen elintason ylläpitoon.
Kyllä ne kannustaa. Koska sitten tietää että työttömänäkään ei tipu täysin tyhjän päälle. Samoin lapsiakin voi sentään hankkia.
Molempien varalle kyllä pitää silti säästää.
Veroja voisi silti alentaa. Vapaamatkustajat pois.
Keitä nämä vapaamatkustajat sinun mielestäsi ovat? Pahoin pelkään, että luulet vapaamatkustajiksi ihan vääriä ihmisiä.
Todelliset vapaamatkustajat läytyvät heistä, joiden tulot muodostuvat kokonaan tai pääosin pääomatuloista.
Tutkitun tiedon mukaan (KELA) jo 100 000 euron pääomatuloilla veronmaksu laskee alle pienituloisen veronmaksun, koska pääomatulojen kohdalla on mahdollista harjoittaa verosuunnittelua.
Pääomatulot on myös vapautettu kunnallisveron maksamisesta kokonaan. Kunnallisvero on ALV:n ohella suurin yksittäinen veromme. Näin sellainen henkilö, jonka pääomatulot ovat vaikkapa miljoonan vuodessa, ei maksa kunnallisveroa lainkaan. Tämä henkilö on todennäköisesti perheellinen, joka perheensä kanssa käyttää kunnan uottamia palveluja; neuvolaa, päiväkotia, koulua, kirjastoa jne. maksamatta siitä itse mitään (veroissaan) kuten me palkansaajat. Siksi me joudumme maksamaan toistuvasti korotettuja kunnallisveroja, kun näiden vapaamatkustajien määrä on lissäntynyt huikeasti 2000-luvulla. Sellaiset henkilöt, jotka sen voivat. tehdä, ovat kiihtyvällä tahdilla muuntaneet ansiotuonsa pääomatuloiksi. Yrittäjät, lääkärit, jopa lakimiehet. Me palkansaajat ja eläkeläiset maksamme kuntien palvelut heille. Ja se on osasyy kuntien velkaantumiseen, verotulojen heikkeneminen.
Pääomatulojen kohdalla myös pääomatuloverotuksessa on helppo vältellä veronmaksua, siihen on tarjolla moraalittomia, mutta laillisia keinoja; vakuutuskuoret, kapitalisaatiosopimukset ja hallintarekisteri.
Veikkaampa että siltikin näillä sinun "vapaamatkustajilla" kuitenkin maksetut verot niin suorat, kuin välilliset ovat absoluuttisesti suuremmat kuin pienituloisten yksilöiden maksamat verot.
Veikkaat väärin: Veronmaksjien keskusliiton mukaan tuloluokat 0 - 55 000 euroa maksavat kaiksita suorista veroista lähes 60 %. kn noissa tuloluokiss aon ylivoimaisesti suurin osa tulonsaajista, n. 90 %, maksavat he myös valtaosan välillisistä veroista. Välilliset verothan ovat mm. ALV, energiaverot, bensaverot, autoverot, kiinteistöverot (joita muuten maksavat vuokra-asujatkin, vuokrissaan).
Pääomatulojen verotus on Suomessa kevyempää kuin muissa maissa. Siltikin tilastojen mukaan vain me piensijoittajat (kyllä, minullakin on salkku) maksamme niistä veroa säädetyn mukaisesti.
Jos omistat pörssiyrityksestä yli 10 % (omistus useimmiten holding-yhtiön kautta) , ei sinun tarvitse maksaa osinkoveroa lainkaan. Osinko on verovapaata tuloa, jos osingonsaaja omistaa välittömästi vähintään 10 % osakepääomasta. Jos omistus-osuus on alle 10 %, osingosta on 85 % veronalaista ja 15 % verovapaata tuloa. (lähde verovirasto).
Eli vähemmän kuin 10 % pörssiosakkeita omistava maksaa siis veroa osingoistaan 25,5 % (jos osingot alle 30 000) tai 28,9 % (yli 30 000 euron osuudesta).
Palkansaaja maksaa tuon 28,9 % jo 38 000 euron vuosituloista.
Keväällä 2015 pörssiyritykset maksoivat osinkoa 8 mrd, josta puolet maksettiin ulkomaille (lähdeveroa saadaan keskimäärin vain 5 %) .
Kotimaahan maksettiin siis 4 mrd, josta Valtiovarainministeriön mukaan valtio sai verotuloja vain alle 400 miljoonaa. Tuo verosumma kerättiin pääasiassa meiltä piensijoittajilta, vaikka omistusosuutemme on alle viidennes. Suursijoittajat eivät maksa veroa, koska käyttävät vakuutuskuoria. Piensijoittajan ei kannata niitä kaäyttää, koska niiden kulut ovat tuloihimme nähden liian suuret. Suursijoittajat voivat siis sijoittaa maksamatta jäävät veronsa uudestaan. ja saavat korkoa korolle . Vakuutuskuoren sisälllä edes sijoituskohteen vaihtaminen ei laukaise veronmaksuvelvollisuutta.
Listaamattomista yhtöistä saatavien osinkojen verotus on Suomessa maailman mittakaavassa ainutlaatuisen kevyt.
Jaetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa 150 000 euroon saakka, jos jaettu osinko on enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta. 150 000 euron ylittävästä osasta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verotonta tuloa. Tämä 150 000 euron raja on osakaskohtainen, ja kaikki kyseisen henkilön samana vuonna saamat listaamattomien yhtiöiden osingot lasketaan yhteen.
25 % 150 000 eurosta on siis 37 500, eli vain tuosta summasta maksetaan veroa, loppu on verotonta tuloa.
Verohallinnon sivuilta esimerkki:
Aino omistaa Yhtiö A Oy:n osakkeet, joiden yhteenlaskettu matemaattinen arvo on 1 500 000 euroa. Hän saa yhtiöstä verovuonna osinkoa 80 000 euroa. Osinko on alle 8 % osakkeiden matemaattisesta arvosta (8 % x 1 500 000 e = 120 000 e) ja samalla alle 150 000 euroa, joten osingosta 25 % eli 20 000 euroa on veronalaista pääomatuloa.
Pääomatulona verotettavasta osingosta menee veroa 30 % x 20 000 euroa eli 6 000 euroa.
Jos palkansaaja saa 150 000 euron vuositulot, maksaa hän veroa 48,4 %, rahassa 72 600 euroa.
Nyt vertaat appelsiineja ja banaaneja keskenään. Nyt olikin puhe YKSILÖN ei JOUKON veroista. Jos minä maksan vuodessa enemmän veroja kuin Matti Meikäläinen tienaa bruttona niin kumpi on maksanut enemmän veroja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään enempää en halua kenenkään läskin kertovan leipäjonossa, miten näkee nälkää. Jos oikeasti näkisivät, olisivat laihoja. Mitään lohtusyöpöttelyä en katso oikeutetuksi köyhän marinalle.
Mitä lapsi opettelee elämänsä ensi ? Mm. _syömistä_ .
Kuka lasta ruokkii useimmiten lapsen ensi vuosina? _Äiti_.
Myös lapsen _perusturvallisuus_ rakennetaan ensimmäisten ikävuosien aikana.
No mikäköhän menee mönkään, kun lapsella on rajusti ja monipuolisesti väkivaltainen _äiti_? Kas kummaa: kun lapsella on rajusti ja monipuolisesti väkivaltainen _äiti_, niin lapsella -
myös aikustuttuaan - heittää häränpyllyä niin _perusturvallisuus_ kuin _syöminenkin_!Onpa hämmästyttävää ja kummastuttavaa!
Tekisi mieli alapeukuttaa ihan vaan siksi, että toistat itseäsi. Olet tuonut äiti-asian esille nyt lukemattomia kertoja tässä keskustelussa.
Olet oikeassa, että lapsena koettu väkivalta ja kaltoinkohtelu voi tuhota lapsen elämän. Olen pahoillani kokemuksistasi, kenenkään ei pitäisi joutua käymään läpi tuollaista.
Mielestäni keskustelussa on kuitenkin paljon puolia ja näkemyksiä, mutta tunnut jääneen jumiin nyt tuohon sinua kiinnostavaan äiti-aiheeseen, joka ei oikeastaan tuo enää uutta keskusteluun.
Välivaltainen äiti aiheuttaa lapselleen pahimmillaan _monipuolisen_ ja _monitasoisen_ traumaoireiston ja koko elämän kestävät kärsimykset, eli lapsesta kasvaa aikuistuessaan _moniongelmainen_ ja työkyvytön köyhä, ja juuri sitä _moniongelmaisuusvyyhtiä_ olenkin pyrkinyt tuomaan tässä keskusteluketjussa esiin. Se, että peukutatko vai et, ei millään tavoin muuta _moniongelmaisen_ äititraumoitetun raskasta elämää: eikö olekin hyvä, että sinäkin huomioit sen, että mitä äiti pahimmillaan saa aikaiseksi: koko elämän kestävät 24/7/365 kärsimykset? Ehkä sinulle oli esimerkiksi selvää se, että väkivaltainen äiti saattaa aiheuttaa lapselleen mm. kompleksisen syömishäiriön, mutta hän, jolle selvitin äititrauman, köyhyyden, lihavuuden ja leipäjonon yhteyttä, ei sitä tiennyt.
Mutta entäs me, jotka olemme huonoista lähtökohdista (omassa tapauksessani lapsuuden perheessä äidillä vakavia mielenterveysongelmia ja isällä alkoholismin lisäksi peliriippuvuus) huolimatta onnistuneet kouluttautumaan, työllistymään ja saamaan oman mielenterveytemme suhteellisen tasapainoiseksi? Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta hammasta purren on menty eteenpäin. Olen ajatellut, että tässä on vain yksi ja ainoa elämä, enkä piru vie anna porukoideni sössiä sitä minultakin. Painoin jo nuorena kovasti töitä ja iltalukion suoritin työnteon ohessa, sillä sentin senttiä en saanut vanhemmiltani enkä enää 15-vuotiaana kestänyt edes asua kotona. Välillä kaikki oli yhtä mustaa sumua, ja töiden ja koulun jälkeen vaan makasin lattialla ja itkin niin kauan kunnes nukahdin omaan ulinaani.
Minua tai kaltaisiani et varmasti kovin usein työssäsi tapaa, sillä en koskaan hakeutunut sossuun asiakkaaksi. Näin ollen on mahdollista, että näkökulmasi omassa työssäsi vinoutuu hieman. Kaikki ne, jotka eivät hae apua virallisilta tahoilta vaan päättävät sinnitellä itse vaikka henki menisi , jäävät näkymättömiin. Ja kuitenkin meitä on varmasti paljonkin ja olemme osoitus siitä, ettei lapsuudenkoti tai vaikeat olosuhteet yksin määritä ihmisen tulevaisuutta tai onnistumista.
Toinen näkökulma, joka haastaa tässä ketjussa esitettyjä näkemyksiä on eri kulttuurien kokemukset. Asuin työni vuoksi miltei 7 vuotta menestyvässä Aasian maassa, jossa ei käytännössä ole lainkaan sos.turvaa ja jossa hankalistakin oloista tulevien on jotenkin vain jaksettava painaa töitä ja yrittää saada "päänsä pinnalle" jotta saavat katon päänsä päälle ja ruokaa pöytään. Jos täällä esitetty näkemys siitä, ettei traumatisoitunut kerta kaikkiaan voi olla "oman onnensa seppä" ja rakentaa hyvääkin tulevaisuutta olisi totta, miten se on sitten tällaisissa muissa kulttuureissa mahdollista? Esimerkiksi oman kerrostalomme talonmies oli aivan kauheista oloista ja lapsuuden fyysinen väkivalta oli jättänyt häneen kovat jäljet (esim. osa kasvoista .palanut). Silti hän oli perustanut perheen jonka elannosta vastasi ja hän oli oikein (hyvässä mielessä) ylpeä ammatistaan ja työstään eikä ainakaan ulospäin näyttänyt rahtuakaan katkeruudesta tai muusta sellaisesta.
En siis todellakaan niele väitettä siitä, että menneisyys/tausta määrittäisi koko loppu elämää. On toki hel**tin vaikeaa nousta jaloilleen huonoista oloista, mutta mahdollista se on.
Vierailija kirjoitti:
Mutta entäs me, jotka olemme huonoista lähtökohdista (omassa tapauksessani lapsuuden perheessä äidillä vakavia mielenterveysongelmia ja isällä alkoholismin lisäksi peliriippuvuus) huolimatta onnistuneet kouluttautumaan, työllistymään ja saamaan oman mielenterveytemme suhteellisen tasapainoiseksi? Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta hammasta purren on menty eteenpäin. Olen ajatellut, että tässä on vain yksi ja ainoa elämä, enkä piru vie anna porukoideni sössiä sitä minultakin. Painoin jo nuorena kovasti töitä ja iltalukion suoritin työnteon ohessa, sillä sentin senttiä en saanut vanhemmiltani enkä enää 15-vuotiaana kestänyt edes asua kotona. Välillä kaikki oli yhtä mustaa sumua, ja töiden ja koulun jälkeen vaan makasin lattialla ja itkin niin kauan kunnes nukahdin omaan ulinaani.
Minua tai kaltaisiani et varmasti kovin usein työssäsi tapaa, sillä en koskaan hakeutunut sossuun asiakkaaksi. Näin ollen on mahdollista, että näkökulmasi omassa työssäsi vinoutuu hieman. Kaikki ne, jotka eivät hae apua virallisilta tahoilta vaan päättävät sinnitellä itse vaikka henki menisi , jäävät näkymättömiin. Ja kuitenkin meitä on varmasti paljonkin ja olemme osoitus siitä, ettei lapsuudenkoti tai vaikeat olosuhteet yksin määritä ihmisen tulevaisuutta tai onnistumista.
Toinen näkökulma, joka haastaa tässä ketjussa esitettyjä näkemyksiä on eri kulttuurien kokemukset. Asuin työni vuoksi miltei 7 vuotta menestyvässä Aasian maassa, jossa ei käytännössä ole lainkaan sos.turvaa ja jossa hankalistakin oloista tulevien on jotenkin vain jaksettava painaa töitä ja yrittää saada "päänsä pinnalle" jotta saavat katon päänsä päälle ja ruokaa pöytään. Jos täällä esitetty näkemys siitä, ettei traumatisoitunut kerta kaikkiaan voi olla "oman onnensa seppä" ja rakentaa hyvääkin tulevaisuutta olisi totta, miten se on sitten tällaisissa muissa kulttuureissa mahdollista? Esimerkiksi oman kerrostalomme talonmies oli aivan kauheista oloista ja lapsuuden fyysinen väkivalta oli jättänyt häneen kovat jäljet (esim. osa kasvoista .palanut). Silti hän oli perustanut perheen jonka elannosta vastasi ja hän oli oikein (hyvässä mielessä) ylpeä ammatistaan ja työstään eikä ainakaan ulospäin näyttänyt rahtuakaan katkeruudesta tai muusta sellaisesta.
En siis todellakaan niele väitettä siitä, että menneisyys/tausta määrittäisi koko loppu elämää. On toki hel**tin vaikeaa nousta jaloilleen huonoista oloista, mutta mahdollista se on.
Itse kuulun myös alkoholistisuvusta ja köyhistä oloista tuleviin joilla menee nykyään hyvin. Mutta koska tie on ollut vaikea,hyvinkin ymmärrän että apua pitää olla ja useille tie yksin kulkea on vaikea.
Sanon myös,että selvinneenä olen myös aika vahva ja sinut itseni kanssa. Vahva siksi että uskallan olla myös heikko ja pyytää apua. Ne ketkä ei ole tätä kokeneet eivät ehkä voi ymmärtää mitä sillä tarkoitan. Ja ajatus että ihmisen pitää yksin pärjätä on mielestäni outo ja kertoo kyllä heikkoudesta lopulta. Miksei me ihmiset saataisi turvautua tarvitessa toisen ihmisen apuun. Eikö se ole inhimillistä.
Millainen olisi maailma jossa ketään ei tarvitsisi auttaa eikä kukaan haluaisi apua.
Yhdet housut voi pestä nyrkkipyykkinäkin.