Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Olen varmasti kaikkien elämäm koululaisten mielestä kermaperse, mutta he eivät tiedä minun lapsuudesta mitään ja käyttävät minua vain välineenä oman elämänsä surkeuden perusteluun ja selittelyyn. Vanhempani eivät olleet erityisen huolehtivaisia tai välittäviä lapselle välittyvällä tavalla. Meillä ei juteöti asioista ja opin jo pienenä pysymään poissa tieltä ja olemaan omissa oloissani. Nyt olen aikuinen, koulutettu, hyvässä työssä, varakas mutta yksinäinen koska en osaa luoda suhteita muihin ihmisiin. Mutta minun kokemuksella ei ole väliä, koska on niitä joiden vanhemmat on ollut kurjempia.
Jos kerran olet varakas, niin miksi et mene psykoterapiaan selvittämään lapsuutesi haavoja? Lapsuustraumojen läpikäynti on kivuliasta - ainakin minulle on ollut - mutta se kannattaa ehdottomasti! Siten sinullakin olisi mahdollsita saada rakastavia ja läheisiä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseen, voisitko itse tehdä töitä sen eteen, että oppisit sosiaaliseksi vastakysymys, miten ihmeessä muutoin aikuinen ihminen voisikaan oppia sosiaaliseksi kuin tekemällä itse töitä asian suhteen?
Kyllähän sosiaalisiakin taitoja voi halutessaan kehittää. Kuten moni muukin asia, joihin tässä ketjussa tunnutaan vain odottavan passiivisesti ratkaisuja muualta kuin itsestä, myös sosiaalisten taitojen kehittäminen vaatii itsestä lähtevää halua perehtyä asiaan, oppia jotain itselle uutta ja nähdä paljon vaivaa ja tehdä töitä asian eteen.No eikö sitten voisi tulkita, että tämä yksinäinen vain passiivisesti valittaa osastaan. Pysyisi hiljaa sitten tai ottaisi itseään niskasta kiinni, oma valinta. Miksi muita pitäisi kiinnostaa? Rahaakin tuntuu olevan, miksi edes viitsii valittaa tuollaisesta epäkohdasta. Uskon kuitenkin, että kirjoittaja kokisi tämän loukkaavana, koska vaikka onkin elämänsä eteen tehnyt, omat resurssit eivät ole riittäneet ratkaisemaan tätä ongelmaa. Voisin kuvitella, että hän on yrittänyt harjoitella.
Kuten muuten monilla vanhuksillakin, turha muidenkaan heidän yksinäisyyttään voivotella, kun eivät itse lähde kylille. Vai voisiko siihenkin erilaiset asianhaarat vaikuttaa kuitenkin...? Ehkä eivät vain ole oman onnensa seppiä sitten.
Jos olen yhtään perillä tästä poukkoilevasta keskustelusta, kyseisen kommentin tarkoitus ei ollut valittaa, vaan vastata hänelle, joka kuvittelee, että ns. "kermaperseet", eivät voi tietää mitään huonoista kotioloista, kunhan vaan kuvittelevat, että kaikilla muka olisi mahdollisuus omaan elämäänsä ja onneensa vaikuttaa.
Hänen vastauksensa toi mielestäni hyvin esiin sen, kuinka tämä ketjun "kermaperseeksi" muita haukkuva tuntuu tosissaan uskovan, että hänen haukkumillaan ihmisillä ei voisi olla aivan vastaava tausta, tai jos onkin, sitä ei haukkujan mielestä lasketa, koska haukkujalla on aina ollut kurjempaa.
Mikäli hän nyt siis olisi vain valittanut yksinäisyyttään, niin sanoisin, ettei valittaminen todellakaan ole se paras ratkaisu, sillä ei taida olla olemassa mitään ihmekeinoa, jolla tämäkin asia ilman omaa vaivannäköä ratkeaa.
Jos tarkoitat minun kermapersekommenttia niin en kyllä asiaa noin tarkoittanut. Itse asiassa, en väheksy kenenkään taustoja tai kokemuksia, vaan minun tarkoitus oli yrittää selventää sitä, että miten hirveissä oloissa lapsia oikeasti elää. En tiedä kenenkään taustoja, mutta en usko yhdenkään oikeasti traumaattisen lapsuuden eläneen tulevan sanomaan, että jokaisella on samat mahdollisuudet elämässä. Ei vaan ole, vaikka yrittäisi tuhat kertaa enemmän kuin lapsuudessaan hyvät eväät saanut.
Vierailija kirjoitti:
Onko 400 euron luuri jokaiselle perheenjäsenelle subjektiivinen oikeus tai uusimmat pleikat ja xboxit lapsille? Ei ole.Mainonta luo tarpeita, ja se on niiden tehtävä. Ihmisten tehtävä on luoda itselleen olosuhteet, joissa elää vertaamatta koko ajan muihin.Kaikki ei saa kaikkia mutta jokainen saa jotakin. Ei minullakaan työssäkäyvänä ole läheskään vaaraa median luomiin ihannekuviin mutta se on hyväksyttävä. Nykyään ei olla tyytyväisiä mihinkän.
tämä. Ei vain voida lähteä mukaan nykyajan kilpavarustelukulttuuriin. Se on loputon suo.
"Edistyksemme mittari ei ole se lisäämmekö rikkaiden vaurautta vaan se, tarjoammeko tarpeeksi niille joilla on liian vähän. "
nuff said?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Muakin ärsytti tämä opiskelijoiden niputtaminen yhdeksi ryhmäkseen. Joo, onhan se tosiaan oma valinta, jos haluaa työllistyä. Joskaan sekään ei ole todellakaan mikään tae et niitä töitä löytyy -ikinä, vaikka väittelisit tohtoriksi saakka. Lainataakka painaa niskassa jne. Eikä todellakaan kaikille vanhemmat maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Muakin ärsytti tämä opiskelijoiden niputtaminen yhdeksi ryhmäkseen. Joo, onhan se tosiaan oma valinta, jos haluaa työllistyä. Joskaan sekään ei ole todellakaan mikään tae et niitä töitä löytyy -ikinä, vaikka väittelisit tohtoriksi saakka. Lainataakka painaa niskassa jne. Eikä todellakaan kaikille vanhemmat maksa.
Ehdottomasti suurin osa heistä kuitenkin työllistyy. Eri asia sitten vastaako varsinkaan ne ekat duunipaikat koulutusta. Mutta vain pieni osa ei työllisty valmistuttuaan. Kyllä politiikka pitää tehdä 90% opiskelijan tilanteen perusteella, eikä aina sen pienen marginaaliryhmän ehdoilla. Samoin enemmän voisi kiinnittää huomiota suomalaisen keskiluokan hyvinvointiin, siihen ryhmään kuitenkin menee n. 70% väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Muakin ärsytti tämä opiskelijoiden niputtaminen yhdeksi ryhmäkseen. Joo, onhan se tosiaan oma valinta, jos haluaa työllistyä. Joskaan sekään ei ole todellakaan mikään tae et niitä töitä löytyy -ikinä, vaikka väittelisit tohtoriksi saakka. Lainataakka painaa niskassa jne. Eikä todellakaan kaikille vanhemmat maksa.
Ehdottomasti suurin osa heistä kuitenkin työllistyy. Eri asia sitten vastaako varsinkaan ne ekat duunipaikat koulutusta. Mutta vain pieni osa ei työllisty valmistuttuaan. Kyllä politiikka pitää tehdä 90% opiskelijan tilanteen perusteella, eikä aina sen pienen marginaaliryhmän ehdoilla. Samoin enemmän voisi kiinnittää huomiota suomalaisen keskiluokan hyvinvointiin, siihen ryhmään kuitenkin menee n. 70% väestöstä.
Vaikka olisikin noin, jota epäilen, niin se ei kauheesti lohduta siinä hetkessä kun oikeesti rahat on loppu ja lainaa otettava. Se voi olla todella stressaavaa aikaa, monelle onkin. Ei ole mitään syytä vähätellä opiskelijan varattomuudesta aiheutuvia ongelmia ja stressiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Työttömyyskassat maksavat hyvin pienen osan (n. 5,5%) ansiosidonnaisista, loput tulevat kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta perittävistä työeläkemaksuista sekä valtiolta. Miten muuten lasket, että vaikka minimi työssäoloehdolla voit nostaa ansiosidonnaista kaksi kertaa niin pitkän ajan? Täsmäävätkö palkasta pidätetyt prosentit? Ei. Katso vaikka ihan wikipediasta faktaa. Ansiosidonnaisia muuten maksetaan euroissa enemmän kuin peruspäivärahaa vuosittain.
Niin mut voihan moni maksaa kassan jäsenmaksuja vaikka 20v ennenkun jää työttömäksi, ja sen takia kai sitä työttömyysvakuutusmaksua palkasta peritään, jos vaikka jää joskus työttömäksi.
Onhan se vähän eri asia kun se, että joku "ideologisesti työtön" joka ei ole koskaan töissä ollutkaan, ja saa silti työttömyyskorvauksen, kun se että toiset maksaa palkastaan jatkuvasti työttömyysvakuutusmaksua, vai mikä vero se nyt onkaan nimeltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Usko mahdollisuuksiin "olla oman onnensa seppä" pitää kyllä sisällään vahvan ymmärryksen, ettei elämä ole helppoa.
"Oman onnensa sepät" kuitenkin ennen kaikkea ymmärtävät, ettei muiden syyllistäminen elämästään, olosuhteistaan ja asioidensa tilasta niiden parantumiseen auta, vaan aivan itse joka ikisen on oman elämänsä ja onnensa eteen työtä tehtävä ja vaivaa nähtävä.
On turha jäädä ruikuttamaan ja kurjuuttaan valittaen "tuleen makaamaan" jotain elämän mullistavaa onnenkantamoista, ihmettä tai ulkopuolisia pelastajia ja auttajia odottaen.
Kaikki kyllä osaavat niin halutessaan itkeä ja surkutella elämäänsä ja keksiä syitä ja syyllisiä onnettomille olosuhteilleen.
Tarpeetonta on aloittaa kilpailua siitä, kenellä on ollut elämässään huonoimmat lähtökohdat ja karmaisevimmat kokemukset.Vaikka onkin kokenut pahaa ja syystä surullinen, katkera tai vihainen, on surusta, katkeruudesta ja vihastakin päästettävä irti elämäänsä jatkaakseen ja parantaakseen.
Menneisyys on opittava hyväksymään, sillä vaikka kuinka itkisi, potkisi, raivoaisi, syyllistäisi, valittaisi ja vaatisi, ei mikään eikä kukaan millekään jo tapahtuneelle enää mitään voi, eikä muiden syyttely ja loputon valitus kenenkään elämää paremmaksi tee tai onnellisuutta lisää.
Huonot kokemukset voi jopa onnistua kääntämään vahvuudeksi ja itseluottamukseksi. Pahimmasta mahdollisesta selviäminen voi opettaa näkemään ja ymmärtämään omat piilevät voimavarat, kestävyyden ja selviytymiskyvyn, luottamaan omiin voimiin, kykyihin ja taitoihin sekä ennen kaikkea auttaa jatkossa suhteuttamaan pienet vastoinkäymiset oikeaan mittakaavaan.
Omalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys. Klassinen esimerkki, kuinka osa harmittelee, että lasi on puoliksi tyhjä, kun taas toiset iloitsevat sen olevan vielä puoliksi täynnä osoittaa, että elämäänsä ja asioihin suhtautuminen on täysin omasta itsestä riippuvaista.
Näkökulmaa voi myös vaihtaa. Jokainen voi pohtia, haluaako surra, mitä elämästä puuttuu vai iloitseeko asioista, joita on sekä kumpi tekee omasta elämästä onnellisemman.
Tietyllä tavalla ihmisen tie on viitoitettu jo syntymässä; geenilotto määrittelee pitkälti sitä, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämämme joko tukee nitä, tai heikentää. Mielestäni eniten on kyse sattumasta. P*s*a tuuri kuvaa asiaa melko hyvin.
Vahvuuteenkin voi sairastua, olen itse siitä hyvä esimerkki. Olen kannatellut itseäni ja lukuisia muita. Jossain vaiheessa se kävi minulle liian raskaaksi, en nyt ala eritellä sitä syytä, joka katkaisi kamelin selän. Kyse oli kuitenkin tapahtumasta, jollaista en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan, mutta kuitenkin moni joutuu.
Nämä väitteet siitä, että "jokainen on oman onnensa seppä" ovat pelkästään tapa, jolla ihmiset pesevät omatuntoaan puhtaaksi. Sopii tähän meidän aikaamme hyvin, edustaahan aikakautemme itsekkyyttä ja ahneutta.
Luottamus kaikkien kykyyn ja mahdollisuuteen taustasta riippumatta olla oman onnensa seppiä eli itse niin halutessaan omalla työllään, asenteellaan ja toiminnallaan pystyä vaikuttamaan omaan elämäänsä on kyllä erittäin positiivinen asia, mutta tässä ketjussa ei yllätä, että se halutaan tyrmätä vaikka vetoamalla ihmisen geeniperimään.
Tulee mieleen eräs saksalainen viiksimies, jolla oli myös erittäin vahva uskomus siitä, miten jo syntymässä saadut geenit määrittelevät ihmisen arvon, kyvyt, taidot ja jopa olemassaolon oikeutuksen, mutta onneksi riittävästi toisinajattelijoitakin on sittemmin ilmaantunut.
Nyt meni jo kovin överiksi vertauksesi.
Tarkoitatko siis, että ei ole mitään merkitystä sillä, että saa geenilotossa perimänä erinomaisen terveyden, suvussa ei esiinny somaattisia tai psykosomaattisia sairauksia? Täysin merkityksetön tekijä sinusta?
Tai saa esim. musiikillisen lahjakkkuuden, jonka avulla voi nousta maailmanmaineeseen ja rahasampojen äärelle? Tai poikkeuksellisen älykkyyden?
Väitteistäsi huiolimatta sillä geenilotolla on hyvinkin paljon merkitystä. Sen jälkeen asioihin vaikuttavat niin ympäristö, vanhempien kannustus tai kannustamattomuus, opettajien suhtautuminen ala-asteelta lähtien, asuinympäristö (millaiseen kaveriporukkaan päätyy) jne.
Onneksi tässä maailmassa on fiksuja ihmisiä, jotka ovat tutkineet ympäri maailman mm. ylisukupolvisen köyhyyden periytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiheesta löytyy useita tutkimuksia netistä, jos oikea tieto kiinnostaa. Epäilen kuiten, että valitettavasti moni kaltaisesi palstailija pitäytyy mieluummin itse luomissaan käsityksissä kuin tutustuu tutkimuksiin.
Hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti Suomessa ns. sosiaalisen nousun muutaman kymmenen vuoden ajan. Viimeisimmät tulokset kertovat, että sosiaalinen nousu on vaikeutunut huomattavasti. Nimenomaan vaikeutunut,mikä kertoo omaa tarinaansa yhteiksuntamme muuttamisesta. Suomi lähestyy tässä asiassa Etelä-Eurooppaa (-ja erkanee muista pohjoismaista), jossa sosiaalinen liikkuvuus on historiallisesti ollut aina melko olematonta, koska yhteiskuntaa ei ole siellä järjestetty siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No Mila tässä vaan kirjoitti:
"Edistyksemme mittari ei ole se lisäämmekö rikkaiden vaurautta vaan se, tarjoammeko tarpeeksi niille joilla on liian vähän. "
nuff said?
Entä kun kaikilla on liian vähän eikä mikään ole tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Työttömyyskassat maksavat hyvin pienen osan (n. 5,5%) ansiosidonnaisista, loput tulevat kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta perittävistä työeläkemaksuista sekä valtiolta. Miten muuten lasket, että vaikka minimi työssäoloehdolla voit nostaa ansiosidonnaista kaksi kertaa niin pitkän ajan? Täsmäävätkö palkasta pidätetyt prosentit? Ei. Katso vaikka ihan wikipediasta faktaa. Ansiosidonnaisia muuten maksetaan euroissa enemmän kuin peruspäivärahaa vuosittain.
Niin mut voihan moni maksaa kassan jäsenmaksuja vaikka 20v ennenkun jää työttömäksi, ja sen takia kai sitä työttömyysvakuutusmaksua palkasta peritään, jos vaikka jää joskus työttömäksi.
Onhan se vähän eri asia kun se, että joku "ideologisesti työtön" joka ei ole koskaan töissä ollutkaan, ja saa silti työttömyyskorvauksen, kun se että toiset maksaa palkastaan jatkuvasti työttömyysvakuutusmaksua, vai mikä vero se nyt onkaan nimeltään.
No onhan ne summatkin vähän eri luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Muakin ärsytti tämä opiskelijoiden niputtaminen yhdeksi ryhmäkseen. Joo, onhan se tosiaan oma valinta, jos haluaa työllistyä. Joskaan sekään ei ole todellakaan mikään tae et niitä töitä löytyy -ikinä, vaikka väittelisit tohtoriksi saakka. Lainataakka painaa niskassa jne. Eikä todellakaan kaikille vanhemmat maksa.
Ehdottomasti suurin osa heistä kuitenkin työllistyy. Eri asia sitten vastaako varsinkaan ne ekat duunipaikat koulutusta. Mutta vain pieni osa ei työllisty valmistuttuaan. Kyllä politiikka pitää tehdä 90% opiskelijan tilanteen perusteella, eikä aina sen pienen marginaaliryhmän ehdoilla. Samoin enemmän voisi kiinnittää huomiota suomalaisen keskiluokan hyvinvointiin, siihen ryhmään kuitenkin menee n. 70% väestöstä.
MEillä on nyt tohtoreita työttöminä enemmän kuin koskaan historiamme aikana. Akateemisten työttömyys on kasvanut suhteessa eniten.
Esimerkiksi tekniikan alan tohtoreiden määrä on kasvanut 2010-luvulla 40 prosenttia, ja heitä leivotaan nykyään vuodessa pitkälti yli 400.
Kasvava joukko ei ole kokonaan onnistunut löytämään paikkaansa työmarkkinoilla, vaan työttömien tohtorien määrä on kasvanut valmistumismääriä nopeammin.
Huolestuttavaa on se, että yli vuoden työttömänä olleiden tohtorien määrä on kolmessa vuodessa yli kaksinkertaistunut.
Suomessa tohtorien osuus maassa tehtävästä t&k-työstä (tutkimus&kehitys)on verrokkimaihin verrattuna kuitenkin alhainen. Etenkin yrityksissä tohtoreita on tutkijoina vähän. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, että Suomen asema tiedemaana on 2000-luvulla valunut alaspäin.
”Suomessa yksityinen sektori työllistää noin viidenneksen valmistuneista tohtoreista. Osuus Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Hollannissa on jopa 40 prosenttia”, sanoo PoDoCo-ohjelman päällikkö Essi Huttu osaamiskeskittymä Dimecc Oy:stä.
Ja koska Suomessa t&k - investoinnit yrityksissä ovat olleet jäissä jo viiden vuoden ajan, ei liene toivoakaan, että tohtorit suuressa määrin työllistyisivät yksityiselle sektorille.
Työttömyys ei koettele pelkästään alemman koulutuksen saaneita, kuten aina aiemmin on tilanne ollut.
No Mila tässä vaan kirjoitti:
"Edistyksemme mittari ei ole se lisäämmekö rikkaiden vaurautta vaan se, tarjoammeko tarpeeksi niille joilla on liian vähän. "
nuff said?
No todellakin tarjotaan ihan tarpeeksi. Koko yhteiskunta pyörii sen huono-osaisimman 10% ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Muakin ärsytti tämä opiskelijoiden niputtaminen yhdeksi ryhmäkseen. Joo, onhan se tosiaan oma valinta, jos haluaa työllistyä. Joskaan sekään ei ole todellakaan mikään tae et niitä töitä löytyy -ikinä, vaikka väittelisit tohtoriksi saakka. Lainataakka painaa niskassa jne. Eikä todellakaan kaikille vanhemmat maksa.
Ehdottomasti suurin osa heistä kuitenkin työllistyy. Eri asia sitten vastaako varsinkaan ne ekat duunipaikat koulutusta. Mutta vain pieni osa ei työllisty valmistuttuaan. Kyllä politiikka pitää tehdä 90% opiskelijan tilanteen perusteella, eikä aina sen pienen marginaaliryhmän ehdoilla. Samoin enemmän voisi kiinnittää huomiota suomalaisen keskiluokan hyvinvointiin, siihen ryhmään kuitenkin menee n. 70% väestöstä.
MEillä on nyt tohtoreita työttöminä enemmän kuin koskaan historiamme aikana. Akateemisten työttömyys on kasvanut suhteessa eniten.
Esimerkiksi tekniikan alan tohtoreiden määrä on kasvanut 2010-luvulla 40 prosenttia, ja heitä leivotaan nykyään vuodessa pitkälti yli 400.
Kasvava joukko ei ole kokonaan onnistunut löytämään paikkaansa työmarkkinoilla, vaan työttömien tohtorien määrä on kasvanut valmistumismääriä nopeammin.
Huolestuttavaa on se, että yli vuoden työttömänä olleiden tohtorien määrä on kolmessa vuodessa yli kaksinkertaistunut.
Suomessa tohtorien osuus maassa tehtävästä t&k-työstä (tutkimus&kehitys)on verrokkimaihin verrattuna kuitenkin alhainen. Etenkin yrityksissä tohtoreita on tutkijoina vähän. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, että Suomen asema tiedemaana on 2000-luvulla valunut alaspäin.
”Suomessa yksityinen sektori työllistää noin viidenneksen valmistuneista tohtoreista. Osuus Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Hollannissa on jopa 40 prosenttia”, sanoo PoDoCo-ohjelman päällikkö Essi Huttu osaamiskeskittymä Dimecc Oy:stä.
Ja koska Suomessa t&k - investoinnit yrityksissä ovat olleet jäissä jo viiden vuoden ajan, ei liene toivoakaan, että tohtorit suuressa määrin työllistyisivät yksityiselle sektorille.
Työttömyys ei koettele pelkästään alemman koulutuksen saaneita, kuten aina aiemmin on tilanne ollut.
Kuluneen vuoden aikana Suomessa nimenomaan korkeakoulutettujen työllisyys on kasvanut kovasti. Akateemisista en osaa sanoa. Tutkimus on tärkeää ja esim. Helsingin yliopiston leikkaukset olivat minusta ylimitoitetut (miksi muutenkaan leikata siltä maan ainoalta kansainvälisesti rankatulta yliopistolta? ), mutta ketään ei pitäisi työllistää vain työllistämisen vuoksi. Myös tohtoreissa on tasoeroja, ja työllisyys vaihtelee alakohtaisesti. Toivin että erityisesti bio-ja lääketieteen ja teknkologian sekä fysiikan tutkimus turvattaisiin tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ei. Työttömyyskassat maksavat hyvin pienen osan (n. 5,5%) ansiosidonnaisista, loput tulevat kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta perittävistä työeläkemaksuista sekä valtiolta. Miten muuten lasket, että vaikka minimi työssäoloehdolla voit nostaa ansiosidonnaista kaksi kertaa niin pitkän ajan? Täsmäävätkö palkasta pidätetyt prosentit? Ei. Katso vaikka ihan wikipediasta faktaa. Ansiosidonnaisia muuten maksetaan euroissa enemmän kuin peruspäivärahaa vuosittain.
Niin mut voihan moni maksaa kassan jäsenmaksuja vaikka 20v ennenkun jää työttömäksi, ja sen takia kai sitä työttömyysvakuutusmaksua palkasta peritään, jos vaikka jää joskus työttömäksi.
Onhan se vähän eri asia kun se, että joku "ideologisesti työtön" joka ei ole koskaan töissä ollutkaan, ja saa silti työttömyyskorvauksen, kun se että toiset maksaa palkastaan jatkuvasti työttömyysvakuutusmaksua, vai mikä vero se nyt onkaan nimeltään.No onhan ne summatkin vähän eri luokkaa.
Ansio-osa on pienimpien palkkojen kohdalla 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Päiväpalkasta vähennetään kuitenkin palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksua vastaava osuus (n. 4 prosenttia) ennen ansio-osan laskemista. Tästä vähennyksestä seuraa, että ansio-osa jää todellisuudessa keskimäärin 42 prosenttiin päiväpalkan ja perusosan erotuksesta.
Jos kuukausipalkka ylittää 105-kertaisesti peruspäivärahan suuruuden (3 292,80 € vuonna 2012), ansio-osa alenee ylimenevältä osalta 20 prosenttiin.
Ei ansiosidonnaisella pääse rikastumaan, paitsi tietysti se taannoin otsikoissa ollut entinen johtaja, jonka vuositulot olivat 110 000 euroa, joten hänen ansiosidonnainen päivärahansa oli reilut 3000 euroa.
Noin 3000 euron kuukausipalkalla ansiosidonnaista saa käteen vain n. 1100 euroa.
Käytänössä saman rahat , vähintänkin, saavat peruspäivärahalla olevat, koska he joutuvat turvautumaan lisäksi muihin yhteiskunnan tukiin, kuten esim. asumistukeen.
HAllitus lyhensi asniosidonnaisen kestoa, mutta ei leikannut sitä. Se johtuu taas siitä, että tilastojen valossa ansiosidonnaiselta työllistytään useammin kuin peruspäivärahalta.
VATT:n viimeisimpien laskelmien mukaan ansiosidonnaisen keston lyhentäminen vähentääkin valtion verotuloja, koska lyhyempi aika pakottaa ansiosidonnaisella olevat ottamaan vastaan ei-koulutusta vastaavaa ja heikommin palkattua työtä ja siitä seuraa useampia työttömyysjaksoja.Näin valtion verotulot pienenevätkin pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.
Muakin ärsytti tämä opiskelijoiden niputtaminen yhdeksi ryhmäkseen. Joo, onhan se tosiaan oma valinta, jos haluaa työllistyä. Joskaan sekään ei ole todellakaan mikään tae et niitä töitä löytyy -ikinä, vaikka väittelisit tohtoriksi saakka. Lainataakka painaa niskassa jne. Eikä todellakaan kaikille vanhemmat maksa.
Ehdottomasti suurin osa heistä kuitenkin työllistyy. Eri asia sitten vastaako varsinkaan ne ekat duunipaikat koulutusta. Mutta vain pieni osa ei työllisty valmistuttuaan. Kyllä politiikka pitää tehdä 90% opiskelijan tilanteen perusteella, eikä aina sen pienen marginaaliryhmän ehdoilla. Samoin enemmän voisi kiinnittää huomiota suomalaisen keskiluokan hyvinvointiin, siihen ryhmään kuitenkin menee n. 70% väestöstä.
MEillä on nyt tohtoreita työttöminä enemmän kuin koskaan historiamme aikana. Akateemisten työttömyys on kasvanut suhteessa eniten.
Esimerkiksi tekniikan alan tohtoreiden määrä on kasvanut 2010-luvulla 40 prosenttia, ja heitä leivotaan nykyään vuodessa pitkälti yli 400.
Kasvava joukko ei ole kokonaan onnistunut löytämään paikkaansa työmarkkinoilla, vaan työttömien tohtorien määrä on kasvanut valmistumismääriä nopeammin.
Huolestuttavaa on se, että yli vuoden työttömänä olleiden tohtorien määrä on kolmessa vuodessa yli kaksinkertaistunut.
Suomessa tohtorien osuus maassa tehtävästä t&k-työstä (tutkimus&kehitys)on verrokkimaihin verrattuna kuitenkin alhainen. Etenkin yrityksissä tohtoreita on tutkijoina vähän. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, että Suomen asema tiedemaana on 2000-luvulla valunut alaspäin.
”Suomessa yksityinen sektori työllistää noin viidenneksen valmistuneista tohtoreista. Osuus Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Hollannissa on jopa 40 prosenttia”, sanoo PoDoCo-ohjelman päällikkö Essi Huttu osaamiskeskittymä Dimecc Oy:stä.
Ja koska Suomessa t&k - investoinnit yrityksissä ovat olleet jäissä jo viiden vuoden ajan, ei liene toivoakaan, että tohtorit suuressa määrin työllistyisivät yksityiselle sektorille.
Työttömyys ei koettele pelkästään alemman koulutuksen saaneita, kuten aina aiemmin on tilanne ollut.
Kuluneen vuoden aikana Suomessa nimenomaan korkeakoulutettujen työllisyys on kasvanut kovasti. Akateemisista en osaa sanoa. Tutkimus on tärkeää ja esim. Helsingin yliopiston leikkaukset olivat minusta ylimitoitetut (miksi muutenkaan leikata siltä maan ainoalta kansainvälisesti rankatulta yliopistolta? ), mutta ketään ei pitäisi työllistää vain työllistämisen vuoksi. Myös tohtoreissa on tasoeroja, ja työllisyys vaihtelee alakohtaisesti. Toivin että erityisesti bio-ja lääketieteen ja teknkologian sekä fysiikan tutkimus turvattaisiin tulevaisuudessa.
Akavan julkaisemien syyskuun 2017 tilastojen mukaan ylemmän korkeakouluasteen työttömys on vähentynyt vuoden takaisesta 3339:llä henkilöllä, tutkijakoulutuksen saaneiden kohdalla 211:llaa henkilöllä.
Alemman korkeakouluasteen tyttömyys on vähentynyt 4117:llä henkilöllä.
Eipä tuosta voi riemuita.
Nimenomaan vastavalmistunut akateeminen on vaarassa luisua työmarkkinoiden reunoille.
Akavan puheenjohtajan mukaan kortistosta on vaikea nousta, ellei työtä irtoa ennen kuin valmistumisesta on kulunut vuosi. Pitkä työttömyys uran alussa leimaa helposti myöhemmänkin työelämän.
Akateemisten työpaikkoja on kadonnut erityisesti yksityiseltä sektorilta.
Vierailija kirjoitti:
No Mila tässä vaan kirjoitti:
"Edistyksemme mittari ei ole se lisäämmekö rikkaiden vaurautta vaan se, tarjoammeko tarpeeksi niille joilla on liian vähän. "
nuff said?No todellakin tarjotaan ihan tarpeeksi. Koko yhteiskunta pyörii sen huono-osaisimman 10% ehdoilla.
Pakko todeta, että jos oikeasti olet tuota mieltä, et todellakaan ymmärrä yhteiskuntamme toiminnasta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Olen varmasti kaikkien elämäm koululaisten mielestä kermaperse, mutta he eivät tiedä minun lapsuudesta mitään ja käyttävät minua vain välineenä oman elämänsä surkeuden perusteluun ja selittelyyn. Vanhempani eivät olleet erityisen huolehtivaisia tai välittäviä lapselle välittyvällä tavalla. Meillä ei juteöti asioista ja opin jo pienenä pysymään poissa tieltä ja olemaan omissa oloissani. Nyt olen aikuinen, koulutettu, hyvässä työssä, varakas mutta yksinäinen koska en osaa luoda suhteita muihin ihmisiin. Mutta minun kokemuksella ei ole väliä, koska on niitä joiden vanhemmat on ollut kurjempia.
Jos kerran olet varakas, niin miksi et mene psykoterapiaan selvittämään lapsuutesi haavoja? Lapsuustraumojen läpikäynti on kivuliasta - ainakin minulle on ollut - mutta se kannattaa ehdottomasti! Siten sinullakin olisi mahdollsita saada rakastavia ja läheisiä ihmissuhteita.
Hei, ei se psykoterapia kaikkea korjaa vaikka juttelu tekeekin hyvää. Menetetty lapsuus on menetetty, aikuisena sen voi vain hyväksyä ja selvitä.
Jossakin kohtaa tätä ketjua puhuttiin tohtoreista ikäänkuin eri asiana kuin keskiluokka, tai ainakin niin ymmärsin, kun tohtorikeskustelun päätteeksi todettiin, että enemmän pitäisi keskustella keskiluokan asioista, koska siihen kuitenkin kuuluu 70 % porukoista. Varmaan niinkin, mutta palkkatasonsa puolesta tutkijatohtorit kuuluvat keskiluokkaan, ja vieläpä keskiluokan keskivaiheille. Suomalaisen keskiansio on noin 3.000 €/kk, jonka alla työskentelee paljon tohtoreita.
Jos olen yhtään perillä tästä poukkoilevasta keskustelusta, kyseisen kommentin tarkoitus ei ollut valittaa, vaan vastata hänelle, joka kuvittelee, että ns. "kermaperseet", eivät voi tietää mitään huonoista kotioloista, kunhan vaan kuvittelevat, että kaikilla muka olisi mahdollisuus omaan elämäänsä ja onneensa vaikuttaa.
Hänen vastauksensa toi mielestäni hyvin esiin sen, kuinka tämä ketjun "kermaperseeksi" muita haukkuva tuntuu tosissaan uskovan, että hänen haukkumillaan ihmisillä ei voisi olla aivan vastaava tausta, tai jos onkin, sitä ei haukkujan mielestä lasketa, koska haukkujalla on aina ollut kurjempaa.
Mikäli hän nyt siis olisi vain valittanut yksinäisyyttään, niin sanoisin, ettei valittaminen todellakaan ole se paras ratkaisu, sillä ei taida olla olemassa mitään ihmekeinoa, jolla tämäkin asia ilman omaa vaivannäköä ratkeaa.