Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Olen varmasti kaikkien elämäm koululaisten mielestä kermaperse, mutta he eivät tiedä minun lapsuudesta mitään ja käyttävät minua vain välineenä oman elämänsä surkeuden perusteluun ja selittelyyn. Vanhempani eivät olleet erityisen huolehtivaisia tai välittäviä lapselle välittyvällä tavalla. Meillä ei juteöti asioista ja opin jo pienenä pysymään poissa tieltä ja olemaan omissa oloissani. Nyt olen aikuinen, koulutettu, hyvässä työssä, varakas mutta yksinäinen koska en osaa luoda suhteita muihin ihmisiin. Mutta minun kokemuksella ei ole väliä, koska on niitä joiden vanhemmat on ollut kurjempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyhallitus leikkaa kaikin tavoin kaikista köyhimmiltä: työtyömiltä, opiskelijoilta jne.mm.asumistuen heikennysten kautta, tiukentamalla pääsyä työmarkkinatuelle= hakeminen tehdään käytännössä mahdottomaksi, jos et täytä lukuisia kriteereitä jne.Mitä sanot tästä? Onko köyhyys jo käytännössä Kepun ja Kokoomuksen mielestä rikos? Ja jos on, pääseekö köyhä vankilaan täysihoitoon? Kuinka tiukalle käyhän elämä pitää vielä vetää kylmien ja epäinhimillisten ihmisten takia? Jos työ on kokoomuslaisten mielestä ainoa tie parempaan elämään, miksi he eivät tarjoa kaikille työttömille palkkatyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Usko mahdollisuuksiin "olla oman onnensa seppä" pitää kyllä sisällään vahvan ymmärryksen, ettei elämä ole helppoa.
"Oman onnensa sepät" kuitenkin ennen kaikkea ymmärtävät, ettei muiden syyllistäminen elämästään, olosuhteistaan ja asioidensa tilasta niiden parantumiseen auta, vaan aivan itse joka ikisen on oman elämänsä ja onnensa eteen työtä tehtävä ja vaivaa nähtävä.
On turha jäädä ruikuttamaan ja kurjuuttaan valittaen "tuleen makaamaan" jotain elämän mullistavaa onnenkantamoista, ihmettä tai ulkopuolisia pelastajia ja auttajia odottaen.
Kaikki kyllä osaavat niin halutessaan itkeä ja surkutella elämäänsä ja keksiä syitä ja syyllisiä onnettomille olosuhteilleen.
Tarpeetonta on aloittaa kilpailua siitä, kenellä on ollut elämässään huonoimmat lähtökohdat ja karmaisevimmat kokemukset.Vaikka onkin kokenut pahaa ja syystä surullinen, katkera tai vihainen, on surusta, katkeruudesta ja vihastakin päästettävä irti elämäänsä jatkaakseen ja parantaakseen.
Menneisyys on opittava hyväksymään, sillä vaikka kuinka itkisi, potkisi, raivoaisi, syyllistäisi, valittaisi ja vaatisi, ei mikään eikä kukaan millekään jo tapahtuneelle enää mitään voi, eikä muiden syyttely ja loputon valitus kenenkään elämää paremmaksi tee tai onnellisuutta lisää.
Huonot kokemukset voi jopa onnistua kääntämään vahvuudeksi ja itseluottamukseksi. Pahimmasta mahdollisesta selviäminen voi opettaa näkemään ja ymmärtämään omat piilevät voimavarat, kestävyyden ja selviytymiskyvyn, luottamaan omiin voimiin, kykyihin ja taitoihin sekä ennen kaikkea auttaa jatkossa suhteuttamaan pienet vastoinkäymiset oikeaan mittakaavaan.
Omalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys. Klassinen esimerkki, kuinka osa harmittelee, että lasi on puoliksi tyhjä, kun taas toiset iloitsevat sen olevan vielä puoliksi täynnä osoittaa, että elämäänsä ja asioihin suhtautuminen on täysin omasta itsestä riippuvaista.
Näkökulmaa voi myös vaihtaa. Jokainen voi pohtia, haluaako surra, mitä elämästä puuttuu vai iloitseeko asioista, joita on sekä kumpi tekee omasta elämästä onnellisemman.
Tietyllä tavalla ihmisen tie on viitoitettu jo syntymässä; geenilotto määrittelee pitkälti sitä, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämämme joko tukee nitä, tai heikentää. Mielestäni eniten on kyse sattumasta. P*s*a tuuri kuvaa asiaa melko hyvin.
Vahvuuteenkin voi sairastua, olen itse siitä hyvä esimerkki. Olen kannatellut itseäni ja lukuisia muita. Jossain vaiheessa se kävi minulle liian raskaaksi, en nyt ala eritellä sitä syytä, joka katkaisi kamelin selän. Kyse oli kuitenkin tapahtumasta, jollaista en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan, mutta kuitenkin moni joutuu.
Nämä väitteet siitä, että "jokainen on oman onnensa seppä" ovat pelkästään tapa, jolla ihmiset pesevät omatuntoaan puhtaaksi. Sopii tähän meidän aikaamme hyvin, edustaahan aikakautemme itsekkyyttä ja ahneutta.
Tärkeää on kotoa saatu rakkaus ja tuki: jos et sitä saa, et pysty ostamaan sitä millään rahalla. Miettikääpä sitä. Sen avulla aineellinen puute voi kompensoitua hyvän itsetunnon kasvattamisena ja tukena elämässä. Se voi olla aivan ratkaisevaa kriisitilanteissa:avioerossa, työttömyydessä ja korvaa rahatukun, joka heitetään, kun muuta ei itsestä anneta. Olen kiitollinen rakastavista vanhemmista, ja jaksoin opiskella ammatin ja sain hyvän työpaikan. Kukaan ei oikeasti pärjää yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa muiden hyväksyntää. Tämä laajennettuna on ihmisarvoisen elämän ydin. Jos halveksimme toisia, halveksimme itseämmekin ja tuhoamme henkisesti sisintämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ihme, että tästä on tykätty paljon, kun ollaan ihan hunnigolla asian kanssa. Tulee väkisin mieleen, että työssäkäyvät liittyvät kuoroon intopiukeana: "aivan, ite ollaan nekin etuudet hankittu ja maksettu". Asioiden selittäminen omaksi eduksi on helppoa ja lieventävät asianhaarat voi jättää huomioitta. Faktoissa ei tarvitse pysyä. Tätä voi kutsua sitten omasta selkärangasta tulevaksi vahvuudeksi, vaikka olisi yhteiskuntaan nojaillut siellä täällä. Ja oikeistohapatus pysyy voimissaan.
T. Kassan jäsen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Usko mahdollisuuksiin "olla oman onnensa seppä" pitää kyllä sisällään vahvan ymmärryksen, ettei elämä ole helppoa.
"Oman onnensa sepät" kuitenkin ennen kaikkea ymmärtävät, ettei muiden syyllistäminen elämästään, olosuhteistaan ja asioidensa tilasta niiden parantumiseen auta, vaan aivan itse joka ikisen on oman elämänsä ja onnensa eteen työtä tehtävä ja vaivaa nähtävä.
On turha jäädä ruikuttamaan ja kurjuuttaan valittaen "tuleen makaamaan" jotain elämän mullistavaa onnenkantamoista, ihmettä tai ulkopuolisia pelastajia ja auttajia odottaen.
Kaikki kyllä osaavat niin halutessaan itkeä ja surkutella elämäänsä ja keksiä syitä ja syyllisiä onnettomille olosuhteilleen.
Tarpeetonta on aloittaa kilpailua siitä, kenellä on ollut elämässään huonoimmat lähtökohdat ja karmaisevimmat kokemukset.Vaikka onkin kokenut pahaa ja syystä surullinen, katkera tai vihainen, on surusta, katkeruudesta ja vihastakin päästettävä irti elämäänsä jatkaakseen ja parantaakseen.
Menneisyys on opittava hyväksymään, sillä vaikka kuinka itkisi, potkisi, raivoaisi, syyllistäisi, valittaisi ja vaatisi, ei mikään eikä kukaan millekään jo tapahtuneelle enää mitään voi, eikä muiden syyttely ja loputon valitus kenenkään elämää paremmaksi tee tai onnellisuutta lisää.
Huonot kokemukset voi jopa onnistua kääntämään vahvuudeksi ja itseluottamukseksi. Pahimmasta mahdollisesta selviäminen voi opettaa näkemään ja ymmärtämään omat piilevät voimavarat, kestävyyden ja selviytymiskyvyn, luottamaan omiin voimiin, kykyihin ja taitoihin sekä ennen kaikkea auttaa jatkossa suhteuttamaan pienet vastoinkäymiset oikeaan mittakaavaan.
Omalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys. Klassinen esimerkki, kuinka osa harmittelee, että lasi on puoliksi tyhjä, kun taas toiset iloitsevat sen olevan vielä puoliksi täynnä osoittaa, että elämäänsä ja asioihin suhtautuminen on täysin omasta itsestä riippuvaista.
Näkökulmaa voi myös vaihtaa. Jokainen voi pohtia, haluaako surra, mitä elämästä puuttuu vai iloitseeko asioista, joita on sekä kumpi tekee omasta elämästä onnellisemman.
Tietyllä tavalla ihmisen tie on viitoitettu jo syntymässä; geenilotto määrittelee pitkälti sitä, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämämme joko tukee nitä, tai heikentää. Mielestäni eniten on kyse sattumasta. P*s*a tuuri kuvaa asiaa melko hyvin.
Vahvuuteenkin voi sairastua, olen itse siitä hyvä esimerkki. Olen kannatellut itseäni ja lukuisia muita. Jossain vaiheessa se kävi minulle liian raskaaksi, en nyt ala eritellä sitä syytä, joka katkaisi kamelin selän. Kyse oli kuitenkin tapahtumasta, jollaista en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan, mutta kuitenkin moni joutuu.
Nämä väitteet siitä, että "jokainen on oman onnensa seppä" ovat pelkästään tapa, jolla ihmiset pesevät omatuntoaan puhtaaksi. Sopii tähän meidän aikaamme hyvin, edustaahan aikakautemme itsekkyyttä ja ahneutta.
Tärkeää on kotoa saatu rakkaus ja tuki: jos et sitä saa, et pysty ostamaan sitä millään rahalla. Miettikääpä sitä. Sen avulla aineellinen puute voi kompensoitua hyvän itsetunnon kasvattamisena ja tukena elämässä. Se voi olla aivan ratkaisevaa kriisitilanteissa:avioerossa, työttömyydessä ja korvaa rahatukun, joka heitetään, kun muuta ei itsestä anneta. Olen kiitollinen rakastavista vanhemmista, ja jaksoin opiskella ammatin ja sain hyvän työpaikan. Kukaan ei oikeasti pärjää yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa muiden hyväksyntää. Tämä laajennettuna on ihmisarvoisen elämän ydin. Jos halveksimme toisia, halveksimme itseämmekin ja tuhoamme henkisesti sisintämme.
Enpä saanut sitäkään ja silti porskutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että suomalainen järjestelmä vain tukee uhriutumista ja itseensä käpertymistä. Itseäni on vaikeissa elämäntilanteissa auttanut ihan älyttömästi työ ja opiskelu, se että olen itse kokenut tekeväni jotain joka vie eteenpäin.
Näin se on itselläkin, yleensä ihminen voi hyvin kun tuntee kuuluvansa yhteiskuntaan ja kokee itsellä olevan jokin merkitys siinä. Tämä vaikuttaa itsearvostukseenkin. Tämän takia ajattelenkin, että ihmisillä jotka eivät tähän pyri tai välttelevät tätä, on asiat jo aika huonosti, eivät edes välitä haluta itselleen hyvää. Ja tämä on syy, miksi todella uskon, että harva nauttii työttömyydestä, se kun vaikuttaa muutenkin kuin taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Usko mahdollisuuksiin "olla oman onnensa seppä" pitää kyllä sisällään vahvan ymmärryksen, ettei elämä ole helppoa.
"Oman onnensa sepät" kuitenkin ennen kaikkea ymmärtävät, ettei muiden syyllistäminen elämästään, olosuhteistaan ja asioidensa tilasta niiden parantumiseen auta, vaan aivan itse joka ikisen on oman elämänsä ja onnensa eteen työtä tehtävä ja vaivaa nähtävä.
On turha jäädä ruikuttamaan ja kurjuuttaan valittaen "tuleen makaamaan" jotain elämän mullistavaa onnenkantamoista, ihmettä tai ulkopuolisia pelastajia ja auttajia odottaen.
Kaikki kyllä osaavat niin halutessaan itkeä ja surkutella elämäänsä ja keksiä syitä ja syyllisiä onnettomille olosuhteilleen.
Tarpeetonta on aloittaa kilpailua siitä, kenellä on ollut elämässään huonoimmat lähtökohdat ja karmaisevimmat kokemukset.Vaikka onkin kokenut pahaa ja syystä surullinen, katkera tai vihainen, on surusta, katkeruudesta ja vihastakin päästettävä irti elämäänsä jatkaakseen ja parantaakseen.
Menneisyys on opittava hyväksymään, sillä vaikka kuinka itkisi, potkisi, raivoaisi, syyllistäisi, valittaisi ja vaatisi, ei mikään eikä kukaan millekään jo tapahtuneelle enää mitään voi, eikä muiden syyttely ja loputon valitus kenenkään elämää paremmaksi tee tai onnellisuutta lisää.
Huonot kokemukset voi jopa onnistua kääntämään vahvuudeksi ja itseluottamukseksi. Pahimmasta mahdollisesta selviäminen voi opettaa näkemään ja ymmärtämään omat piilevät voimavarat, kestävyyden ja selviytymiskyvyn, luottamaan omiin voimiin, kykyihin ja taitoihin sekä ennen kaikkea auttaa jatkossa suhteuttamaan pienet vastoinkäymiset oikeaan mittakaavaan.
Omalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys. Klassinen esimerkki, kuinka osa harmittelee, että lasi on puoliksi tyhjä, kun taas toiset iloitsevat sen olevan vielä puoliksi täynnä osoittaa, että elämäänsä ja asioihin suhtautuminen on täysin omasta itsestä riippuvaista.
Näkökulmaa voi myös vaihtaa. Jokainen voi pohtia, haluaako surra, mitä elämästä puuttuu vai iloitseeko asioista, joita on sekä kumpi tekee omasta elämästä onnellisemman.
Tietyllä tavalla ihmisen tie on viitoitettu jo syntymässä; geenilotto määrittelee pitkälti sitä, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämämme joko tukee nitä, tai heikentää. Mielestäni eniten on kyse sattumasta. P*s*a tuuri kuvaa asiaa melko hyvin.
Vahvuuteenkin voi sairastua, olen itse siitä hyvä esimerkki. Olen kannatellut itseäni ja lukuisia muita. Jossain vaiheessa se kävi minulle liian raskaaksi, en nyt ala eritellä sitä syytä, joka katkaisi kamelin selän. Kyse oli kuitenkin tapahtumasta, jollaista en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan, mutta kuitenkin moni joutuu.
Nämä väitteet siitä, että "jokainen on oman onnensa seppä" ovat pelkästään tapa, jolla ihmiset pesevät omatuntoaan puhtaaksi. Sopii tähän meidän aikaamme hyvin, edustaahan aikakautemme itsekkyyttä ja ahneutta.
Tärkeää on kotoa saatu rakkaus ja tuki: jos et sitä saa, et pysty ostamaan sitä millään rahalla. Miettikääpä sitä. Sen avulla aineellinen puute voi kompensoitua hyvän itsetunnon kasvattamisena ja tukena elämässä. Se voi olla aivan ratkaisevaa kriisitilanteissa:avioerossa, työttömyydessä ja korvaa rahatukun, joka heitetään, kun muuta ei itsestä anneta. Olen kiitollinen rakastavista vanhemmista, ja jaksoin opiskella ammatin ja sain hyvän työpaikan. Kukaan ei oikeasti pärjää yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa muiden hyväksyntää. Tämä laajennettuna on ihmisarvoisen elämän ydin. Jos halveksimme toisia, halveksimme itseämmekin ja tuhoamme henkisesti sisintämme.
Hyvin sanottu. Toivon että vielä tulee aika jolloin netissä anonyymisti tapahtuva kanssaihmisten halveksuntakin kriminalisoidaan. Nythän monet vetoavat siihen että ei pidä loukkaantua tuntemattomien puheista. Nimimerkin takanakin on aina ihminen, samalla tavalla se loukkaa kohdetta kun joutuu miettimään kuinka pahoja ihmisiä tässä maailmassa on. Ja niin raukkamaisia että heittelevät puukkoja anonyymisti jolloin siitä ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen.
Tämä palsta kuvaa ikävällä tavalla arvotyhjää aikaamme. Ihmisiltä puuttuu eettisesti kestävät arvot joiden pohjalta käyttäytyä ja kohdella muita ihmisiä. Muistakaa että olette esimerkkinä lapsillenne, miten he oppivat käyttäytymään muita kunnioittavasti jos ette itsekään niin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Olen varmasti kaikkien elämäm koululaisten mielestä kermaperse, mutta he eivät tiedä minun lapsuudesta mitään ja käyttävät minua vain välineenä oman elämänsä surkeuden perusteluun ja selittelyyn. Vanhempani eivät olleet erityisen huolehtivaisia tai välittäviä lapselle välittyvällä tavalla. Meillä ei juteöti asioista ja opin jo pienenä pysymään poissa tieltä ja olemaan omissa oloissani. Nyt olen aikuinen, koulutettu, hyvässä työssä, varakas mutta yksinäinen koska en osaa luoda suhteita muihin ihmisiin. Mutta minun kokemuksella ei ole väliä, koska on niitä joiden vanhemmat on ollut kurjempia.
Vertailu on turhaa, kaikki inhimillinen kärsimys on samanarvoista, koska se on subjektiivinen kokemus. Tässä nähdään, että tietyt asiat eivät tuo pelkästään onnea. Olet kuitenkin yhteiskunnan silmissä paremmassa tilanteessa, jolloin et joudu kantamaan vielä syrjinnän ja syyllistämisen taakkaa kaiken lisäksi. En tarkoita seuraavaa sinulle suunnattuna, vaan asenteiden näkyväksi tekemisellä: voisitko itse tehdä töitä sen eteen, että oppisit sosiaaliseksi, etkä vain valittaisi? Itsestähän se on kiinni. Tätä mantraahan huonompi osaisille tarjoillaan.
Miksi huono-osaisen pitäisi saada elää taloudellisesti huoletonta elämää, kun ei moni työssäkäyväkään tai pienyrittäjä sellaista elä? Heillä saattaa esimerkiksi olla iso asuntolaina tai yrityslaina maksettavana ja oma koti sen vakuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletetaan että työssäkäyvät eivät itse osaisi säâstää pahan päivän varalle, jos saisivat ansiosidonnaisen kattamiseen varatut rahat itselleen kuukausittain? Koulutettuja, hyvosaisia työssäkäyviä ihmisiä ja monella ihan kelpo palkkakin, mutta oletus on että eivät itse osaisi tai pystyisi varautumaan esimerkiksi väliaikaista työttömyyttä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymykseen, voisitko itse tehdä töitä sen eteen, että oppisit sosiaaliseksi vastakysymys, miten ihmeessä muutoin aikuinen ihminen voisikaan oppia sosiaaliseksi kuin tekemällä itse töitä asian suhteen?
Kyllähän sosiaalisiakin taitoja voi halutessaan kehittää. Kuten moni muukin asia, joihin tässä ketjussa tunnutaan vain odottavan passiivisesti ratkaisuja muualta kuin itsestä, myös sosiaalisten taitojen kehittäminen vaatii itsestä lähtevää halua perehtyä asiaan, oppia jotain itselle uutta ja nähdä paljon vaivaa ja tehdä töitä asian eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja.
Esimerkiksi erilaiset ansiosidonnaiset tuet ovat nimenomaan hyvin toimeentulevien tukia. Ei niistä minimipalkkalaiset hyödy. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus 15k kuussa tienanneelle Microsoftin dippainssille on noin 5000 euroa. Miksi verovaroista pitää maksaa kenellekään tuollaisia summia?
Eikös ansiosidonnainen makseta niistä jäsenmaksuista, joita työssä ollessa kassaan kuuluvat maksavat tietyn prosentin palkastaan?
Ihme, että tästä on tykätty paljon, kun ollaan ihan hunnigolla asian kanssa. Tulee väkisin mieleen, että työssäkäyvät liittyvät kuoroon intopiukeana: "aivan, ite ollaan nekin etuudet hankittu ja maksettu". Asioiden selittäminen omaksi eduksi on helppoa ja lieventävät asianhaarat voi jättää huomioitta. Faktoissa ei tarvitse pysyä. Tätä voi kutsua sitten omasta selkärangasta tulevaksi vahvuudeksi, vaikka olisi yhteiskuntaan nojaillut siellä täällä. Ja oikeistohapatus pysyy voimissaan.
T. Kassan jäsen
Veroina aika moni niitä kyllä on maksellut. Eri asia sitten mikä järki siinä on että meillä työtä verotetaan älyttömän ankarasti, ja verotuloilla maksetaan 8 kk ajan 3000+ korvauksia työttömäksi jääneelle( jolloin hänen kannattaa esimerkiksi sopia uusi työnsä alkamaan muutaman kuukauden viiveellä vaikka periaatteessa voisi aloittaa heti, näin kaveripiirissäni tehnyt moni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verovarat pitää käytttää järkevästi. mikeopitsat ja ripsienpidennykset ei kuulu niihin asioihin joita verotuloilla on tarkoitus kattaa. Koulutus, infrastruktuuri, terveydenhuolto ja aivan välttämätön sosiaaliturva on eri asioita.
Onko 400 euron luuri jokaiselle perheenjäsenelle subjektiivinen oikeus tai uusimmat pleikat ja xboxit lapsille? Ei ole.Mainonta luo tarpeita, ja se on niiden tehtävä. Ihmisten tehtävä on luoda itselleen olosuhteet, joissa elää vertaamatta koko ajan muihin.Kaikki ei saa kaikkia mutta jokainen saa jotakin. Ei minullakaan työssäkäyvänä ole läheskään vaaraa median luomiin ihannekuviin mutta se on hyväksyttävä. Nykyään ei olla tyytyväisiä mihinkän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Usko mahdollisuuksiin "olla oman onnensa seppä" pitää kyllä sisällään vahvan ymmärryksen, ettei elämä ole helppoa.
"Oman onnensa sepät" kuitenkin ennen kaikkea ymmärtävät, ettei muiden syyllistäminen elämästään, olosuhteistaan ja asioidensa tilasta niiden parantumiseen auta, vaan aivan itse joka ikisen on oman elämänsä ja onnensa eteen työtä tehtävä ja vaivaa nähtävä.
On turha jäädä ruikuttamaan ja kurjuuttaan valittaen "tuleen makaamaan" jotain elämän mullistavaa onnenkantamoista, ihmettä tai ulkopuolisia pelastajia ja auttajia odottaen.
Kaikki kyllä osaavat niin halutessaan itkeä ja surkutella elämäänsä ja keksiä syitä ja syyllisiä onnettomille olosuhteilleen.
Tarpeetonta on aloittaa kilpailua siitä, kenellä on ollut elämässään huonoimmat lähtökohdat ja karmaisevimmat kokemukset.Vaikka onkin kokenut pahaa ja syystä surullinen, katkera tai vihainen, on surusta, katkeruudesta ja vihastakin päästettävä irti elämäänsä jatkaakseen ja parantaakseen.
Menneisyys on opittava hyväksymään, sillä vaikka kuinka itkisi, potkisi, raivoaisi, syyllistäisi, valittaisi ja vaatisi, ei mikään eikä kukaan millekään jo tapahtuneelle enää mitään voi, eikä muiden syyttely ja loputon valitus kenenkään elämää paremmaksi tee tai onnellisuutta lisää.
Huonot kokemukset voi jopa onnistua kääntämään vahvuudeksi ja itseluottamukseksi. Pahimmasta mahdollisesta selviäminen voi opettaa näkemään ja ymmärtämään omat piilevät voimavarat, kestävyyden ja selviytymiskyvyn, luottamaan omiin voimiin, kykyihin ja taitoihin sekä ennen kaikkea auttaa jatkossa suhteuttamaan pienet vastoinkäymiset oikeaan mittakaavaan.
Omalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys. Klassinen esimerkki, kuinka osa harmittelee, että lasi on puoliksi tyhjä, kun taas toiset iloitsevat sen olevan vielä puoliksi täynnä osoittaa, että elämäänsä ja asioihin suhtautuminen on täysin omasta itsestä riippuvaista.
Näkökulmaa voi myös vaihtaa. Jokainen voi pohtia, haluaako surra, mitä elämästä puuttuu vai iloitseeko asioista, joita on sekä kumpi tekee omasta elämästä onnellisemman.
Tietyllä tavalla ihmisen tie on viitoitettu jo syntymässä; geenilotto määrittelee pitkälti sitä, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämämme joko tukee nitä, tai heikentää. Mielestäni eniten on kyse sattumasta. P*s*a tuuri kuvaa asiaa melko hyvin.
Vahvuuteenkin voi sairastua, olen itse siitä hyvä esimerkki. Olen kannatellut itseäni ja lukuisia muita. Jossain vaiheessa se kävi minulle liian raskaaksi, en nyt ala eritellä sitä syytä, joka katkaisi kamelin selän. Kyse oli kuitenkin tapahtumasta, jollaista en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan, mutta kuitenkin moni joutuu.
Nämä väitteet siitä, että "jokainen on oman onnensa seppä" ovat pelkästään tapa, jolla ihmiset pesevät omatuntoaan puhtaaksi. Sopii tähän meidän aikaamme hyvin, edustaahan aikakautemme itsekkyyttä ja ahneutta.
Luottamus kaikkien kykyyn ja mahdollisuuteen taustasta riippumatta olla oman onnensa seppiä eli itse niin halutessaan omalla työllään, asenteellaan ja toiminnallaan pystyä vaikuttamaan omaan elämäänsä on kyllä erittäin positiivinen asia, mutta tässä ketjussa ei yllätä, että se halutaan tyrmätä vaikka vetoamalla ihmisen geeniperimään.
Tulee mieleen eräs saksalainen viiksimies, jolla oli myös erittäin vahva uskomus siitä, miten jo syntymässä saadut geenit määrittelevät ihmisen arvon, kyvyt, taidot ja jopa olemassaolon oikeutuksen, mutta onneksi riittävästi toisinajattelijoitakin on sittemmin ilmaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseen, voisitko itse tehdä töitä sen eteen, että oppisit sosiaaliseksi vastakysymys, miten ihmeessä muutoin aikuinen ihminen voisikaan oppia sosiaaliseksi kuin tekemällä itse töitä asian suhteen?
Kyllähän sosiaalisiakin taitoja voi halutessaan kehittää. Kuten moni muukin asia, joihin tässä ketjussa tunnutaan vain odottavan passiivisesti ratkaisuja muualta kuin itsestä, myös sosiaalisten taitojen kehittäminen vaatii itsestä lähtevää halua perehtyä asiaan, oppia jotain itselle uutta ja nähdä paljon vaivaa ja tehdä töitä asian eteen.
No eikö sitten voisi tulkita, että tämä yksinäinen vain passiivisesti valittaa osastaan. Pysyisi hiljaa sitten tai ottaisi itseään niskasta kiinni, oma valinta. Miksi muita pitäisi kiinnostaa? Rahaakin tuntuu olevan, miksi edes viitsii valittaa tuollaisesta epäkohdasta. Uskon kuitenkin, että kirjoittaja kokisi tämän loukkaavana, koska vaikka onkin elämänsä eteen tehnyt, omat resurssit eivät ole riittäneet ratkaisemaan tätä ongelmaa. Voisin kuvitella, että hän on yrittänyt harjoitella.
Kuten muuten monilla vanhuksillakin, turha muidenkaan heidän yksinäisyyttään voivotella, kun eivät itse lähde kylille. Vai voisiko siihenkin erilaiset asianhaarat vaikuttaa kuitenkin...? Ehkä eivät vain ole oman onnensa seppiä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Olen varmasti kaikkien elämäm koululaisten mielestä kermaperse, mutta he eivät tiedä minun lapsuudesta mitään ja käyttävät minua vain välineenä oman elämänsä surkeuden perusteluun ja selittelyyn. Vanhempani eivät olleet erityisen huolehtivaisia tai välittäviä lapselle välittyvällä tavalla. Meillä ei juteöti asioista ja opin jo pienenä pysymään poissa tieltä ja olemaan omissa oloissani. Nyt olen aikuinen, koulutettu, hyvässä työssä, varakas mutta yksinäinen koska en osaa luoda suhteita muihin ihmisiin. Mutta minun kokemuksella ei ole väliä, koska on niitä joiden vanhemmat on ollut kurjempia.
Ikävää, että olet törmännyt tuollaisiin ihmisiin. En ole kylläkään koskaan itse ajatellut olevani elämäm koululainen taustojeni takia. Heihin lasken ihan jotkut muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. kermaperseet eivät varmasti pysty ymmärtämään tätä ollenkaan mutta yrittäkää. Miltä teistä kuulostaa elämä ilman välittäviä ja huolehtivia vanhempia? Ilman läheisiä. Ilman ketään, joka auttaisi. Sijaisperhe tms ei tule nyt kysymykseen, koska on ihan oikeasti lapsia, jotka ovat tällaisissa oloissa eläneet. Elää tälläkin hetkellä. Kaiken lisäksi ne vanhemmat ovat olleet elämässä, mutta rikkoneet monin tavoin. On aika helppo huudella huudella eri puolelta, että jokainen on oman onnensa seppä.
Tilisiirroillako tuollainen pitäisi ihmiselle hyvittää? Ja huonoja vanhempia ja rikkinäisiä perheitä on ihan joka tuloluokassa, ei se että vanhemmilla on duuni tee heistä sen parempia ihmisiä.
Vaikka alkuperäinen aihe rahasta puhuukin niin en kyllä missään vaiheessa sanonut, että sitä pitäisi rahalla hyvittää. Mutta onhan siinä totuuden siemen. En tarkoita tulonsiirtoja, ne ovat minusta oikein hyvät. Mutta en olisi itse pystynyt monen vuoden terapiaan ilman Kelan tukea. Nyt kun maksan sen kokonaan omasta pussista, niin tiukkaa tekee.
Tietyllä tavalla ihmisen tie on viitoitettu jo syntymässä; geenilotto määrittelee pitkälti sitä, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämämme joko tukee nitä, tai heikentää. Mielestäni eniten on kyse sattumasta. P*s*a tuuri kuvaa asiaa melko hyvin.
Vahvuuteenkin voi sairastua, olen itse siitä hyvä esimerkki. Olen kannatellut itseäni ja lukuisia muita. Jossain vaiheessa se kävi minulle liian raskaaksi, en nyt ala eritellä sitä syytä, joka katkaisi kamelin selän. Kyse oli kuitenkin tapahtumasta, jollaista en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan, mutta kuitenkin moni joutuu.
Nämä väitteet siitä, että "jokainen on oman onnensa seppä" ovat pelkästään tapa, jolla ihmiset pesevät omatuntoaan puhtaaksi. Sopii tähän meidän aikaamme hyvin, edustaahan aikakautemme itsekkyyttä ja ahneutta.