Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Vierailija kirjoitti:
Irti sossuriippuvuudesta kirjoitti:
Riippuvuudesta sossun ja yhteiskunnan tukiverkkoon ei katkea muuten kuin lottovoiton tai perinnön kautta, itselleni kävi niin että sain pienen perinnön 12kE.
Sossu äkkäsi että nyt on sulla perintö, syöppäs se ensin ennenkuin on sulla asiaa taas meille, viisaana heppuna tein pysyväisluoneisen irtioton koko sossun palveluista, menin kiinteistövälittäjän luokse ja hankin pienen omakotitalon (mummonmökki ja perunamaa) aika kaukaa kaupungista.
Täällä on nyt hyvä ollut elellä, varsinkin kun ei tupakka eikä viina maistu, työttömyyskorvaus juoksee kyllä, ja välillä saa tehdä pikku hommia joista muutaman satkun saan.
Vuoden perunat kasvaa tuossa ikkunan alla, ja metsään on lyhyt matka mennä hakemaan marjat ja sienet.
Tämmöisen liikkeen kun osais jokainen tehä ennenkuin joutuu sossun kynsiin, tosin ei näitä halpoja mummon mökkejä riitä kuin muutamille tuhansille edes koko suomen mittakaavassa.
olen ihan nautinnolla syrjäytynyt tänne sivuun, täällä pärjää taloudellisesti paremmin kuin kaupungissa.
Kävi tuuri, onnittelen! Itse ostin pienen mummonmökin töissä ollessa. Lainaahan siihen piti ottaa toki kun ei perintöä ollut. Sitten tuli työttömyys ja ajattelin että kyllä täällä jotenkin pärjätään. Pakko sanoa, että elämä oli kuitenkin ihan muuta toista silloin kun täältä kävi töissä, harrastuksissa, ihmisten parissa. Nyt ei ole varaa kun lainan lyhennykseen, sähköön (joka sentään on, toisin kuin juoksevat vedet tai muut ylellisyydet), autosta oli pakko luopua, joten en tiedä millä töihin menisin vaikka pääsisinkin.. Toimeentulotukea varmaan turha hakea ellei mökkiä saa myydyksi ja ei sitä ihan oikeasti tänä päivänä saa! Eli en pääse täältä enää mihinkään muualle asumaan saati töihin. Nautin rauhasta ja yksinolosta täällä aiemmin, mutta nyt kun kaikki sosiaaliset kontaktit ovat poissa, en enää olekaan niin varma :(
Tyhmyys ja köyhyys kulkee käsi kädessä.
Tuo oman mökin ostaja ei ole tyhmä, eikä hänellä ole peukalokaan keskellä kämmentä, hän sai tilaisuutensa irtautua tukiviidakosta, sinäkin ostit oman mökin, mutta kertomuksesi perusteella peukalosi onkin siirtynyt jälkeenpäin sinne kämmenen keskelle, miksi hän selviää aina paremmin sillä kylällänsä mutta sinä et? Onko hän sosiaalisempi kuin sinä, onko hänellä paremmat puhelahjat joilla hän saa itselleen ystäviä mutta sinä et saa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myllypuron leipäjonossa aikaisemmin vähän ihmetytti se, että koko iso vieressä oleva autoparkki on täynnä hienoja autoja.
Sitten sieltä jonon suunnasta lappaa venäjää puhuvia ihmisiä kassien kanssa niihin autoihin.
Itse palkansaajana körötän 17 vuotta vanhalla toyotalla terkkaan verikokeisiin...
Sitä en ihmettele lainkaan, että itäkansa osaa olla röyhkeää. Leffateattereissakin menevät sulkunauhojen ali ja vartijoiden pitää pysäyttää. Ei sitä reittiä turhaan tukittu, vaan ei koske noitakaan kunniakansalaisia tai turisteja. Minä edellä.
Aina kun on ilmaista tiedossa, ovat lokit paikalla. Kuten esim. kahden viime vuoden aikana on taas nähty parvi.
Kuulin tässä somaliteinien iloista selitystä, miten kiva elokuva oli, mitä kävivät katsomassa. Ei minulla ole varaa edes haaveilla sen hintaisista lipuista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin tässä somaliteinien iloista selitystä, miten kiva elokuva oli, mitä kävivät katsomassa. Ei minulla ole varaa edes haaveilla sen hintaisista lipuista.
Jonkun muun pitää maksaa niiden elämä ja kituutella itse. Tsibilä sanoo, että lisää tänne vaan. Lainarahaa riittää kaikille muille, paitsi omille. Te maksatte. Vauvatalkoisiin mars.
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Omilla valinnoilla voi vaikuttaa silloin kun niitä kykenee tekemään. Ongelmaperheistä tulevilla on puutteelliset elämänhallintataidot koska niiden kehittymisen edellytyksenä on hyvä ja tasapainoinen vanhemmuus. Ihminen ei voi muuttaa itsessään sitä mitä ei tunnista ja tähän tunnistamiseen tarvitaan aina terveesti heijastavia peilejä.
Ongelmaperheestä tuleva tarvitsisi runsaasti monimuotoista tukea nuorena ja varhaisaikuisuudessa. Yhteiskunnan tarjoama tuki on kuitenkin täysin riittämätöntä silloin kun on kyse moniongelmaisesta ihmisestä. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein-valmis-sossu kommentoi. Ei ole tarkoitus olla mitenkään epäkollegiaalinen mutta jos toimeentulotuesta säästää, sitä ei pidä katsoa tuloksi. Toki asiakkaan on se todistettava jollain tavalla että hän on säästänyt juuri viimesijaisesta etuudestaan.
Se on totta ettei yliopistolla ymmärretä mitä on köyhyys. Olen itse tehnyt kovan luokkanousun enkä tunne ketään kaltaistani opiskelijaa. Sellaista joka heitettiin kotoa 15-vuotiaana, eli asunnottomana erilaisissa leirityyppisissä ratkaisuissa ja on sukunsa hylkäämä. Sieltä kuitenkin nousin ja toivon että saisin asiakkaanikin nousemaan, ainakin osan heistä. Lahjakkuusreservi ei ole käytössä kuin osittain, eikä sen hyödyntämistä auta alentava ja säälinsekainen suhtautuminen sillä hetkellä huono-osaisiin ihmisiin. Ei se ole loppuelämän leima vaikka leimaa mielellään lyödäänkin.
Kommentoin myös yhtäkkiä pieniksi jääviin lapsen kenkiin. Ei saisi ajatella köyhyyden ja järkevyyden väliin yhtäsuuruusmerkkiä. Minulla on ollut tapauksia joissa hyvin toimeentulevien vanhempien lapset tulevat hoitoon edellisen päivän kakkavaipoissa ja isovarvas kengästä ulkona. Heidän ulosviemisensä tosin tyssää kylmällä säällä jo siihen, ettei kaksi college-jumpsuittia päällekäin ole sovelias pakkaskelin asu. Yleistän nyt itsekin, mutta on väärä asenne kuvitella köyhien olevan avuttomia. Minä etsin ja ongin heistä jokaisen murun ennakointitaitoja, huolenpito- ja empatiakykyä, samoin toki varakkaammistakin. Aina löytyy jotain. Niitä lähdetään vahvistamaan ja niiden pohjalle rakennetaan uutta. Mutta en päästä mieleeni että köyhät olisivat lähtökohtaisest kakkoskansalaisia.
En ollut itsekään kakkoskansalainen silloin kodittomana 18-vuotiaana kun nukuin metsässä kesällä. Etsin kuusen joka oli mahdollisimman suojaisa eikä kukaan löytäisi minua kun nukun. Sieltä rämmin yliopiston "eliitin" kanssa samoihin seminaarisaleihin, ja se on mahdollista muidenkin kohdalla, tarvitaan vain tukea. Ei pidä luovuttaa niin helpolla eikä lähteä mukaan asiakkaan itsesäälin tunteisiin, mielen vinoutumiin ("en minä kuitenkaan pysty") tai vahvistamaan passiivisuutta.
Jos näissä syrjäytyneissä olisi jotain hyödyntämisen arvoista lahjakkuusreserviä ne ei olisi koskaan päätynetkään sossun asiakkaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
ei se ihan noin simppeliä ole. Jotkut on esimerkiksi ihan oikeasti heikkolahjaisia. Vanhemmat laiminlyöneet kasvatuksen ja notmaalien elämäntaitojen opettamisen.
No miks sellaisia sitten edes pitää hyysätä?
Nälkään ja viluunko ne pitäisi jättää kuolemaan? Ainakin oma käsitykseni ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista sanoo, että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Mutta kuuluuko ihmisarvoiseen elämään oikeus ripsienpidennyksiin tai mikropitsoihin?
Loistava esimerkki ap:n aloituksen ymmärtämättömyydestä! Ihmisillä on erilaisia defenssejä ja selviytymiskeinoja, joilla he selviytyvät ja myös _jaksavat_ elää elämäänsä. Esimerkiksi joku lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä vaikeasti vaurioittama ja nyt aikuisuudessaan siksi työkyvytön ei _yksinkertaisesti_ jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, koska äititraumat ovat niin musertavat, että ne vievät kaiken elämiseen tarvittavan energian, joten vaikeasti äititraumoitettu syö mikropitsoja ynnä muuta epäterveellistä ruokaa, ja on siksi ylipainoinen - ja tupakoivakin. Toisaalta saman äititraumoitetun itsetuntoa ylläpitää tekoripset, joiden avulla hän _kokee_ olevansa kaunis ja sietävänsä muutoin ankeaa, kivuliasta, köyhää, vaikeaa ja raskasta traumaoireiden täyttämää elämäänsä paremmin.
Miksi vaikeasti ja syvästi äititraumoitettu työkyvytön köyhä ei saisi _kokea_ mitään mieltä ylentävää kaunista turhuutta elämässään? Onko kauneus ja turhuus vain kultalusikka suussa syntyneiden oikeus?
Kauneutta ja turhuutta voi kukin hommata omilla rahoillaan.
Niistä äititraumoista, kuten muistakin traumoista, pääsee kyllä eroon. Jos ei ole varaa terapiaan, on kirjasto väärällään kirjoja esim. HOT-terapiasta tms. Vertaistukiryhmät ovat usein ilmaisia.
Näiden ihmisten ongelma on yleensä totaalinen aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute. Ja silkka tyhmyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoin välit koko kokoomuslaiseen perheeseeni sairastuttuani keskivaikeaan masennukseen. Jatkuvaa syyllistämistä, "kaikki on susta itsestä kiinni" paskaa ja yhteiskunnan elätti puheita. Kehoitan kaikkia sairaita, vammautuneita, vammaisten lasten vanhempia, omaishoitajia, kuntoutujia ym. irrottautumaan tuollaisista ihmisistä. Mikään ei muutu, mutta he eivät lakkaa puhumasta.
Nykyään tietty kelpaisin, kun olen töissä...
Tämä on varmasti todellisuutta monessa oikeistolaisessa perheessä. Heikkoutta ei hyväksytä vaan se nähdään epäonnistumisena. Heidän maailmassaan vahvat ihmiset ohjaavat omaa ja muiden elämää. Ihmiset jaotellaan menestyjiin ja luusereihin. Todella kammottava arvomaailma. Olen pahoillani puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Omilla valinnoilla voi vaikuttaa silloin kun niitä kykenee tekemään. Ongelmaperheistä tulevilla on puutteelliset elämänhallintataidot koska niiden kehittymisen edellytyksenä on hyvä ja tasapainoinen vanhemmuus. Ihminen ei voi muuttaa itsessään sitä mitä ei tunnista ja tähän tunnistamiseen tarvitaan aina terveesti heijastavia peilejä.
Ongelmaperheestä tuleva tarvitsisi runsaasti monimuotoista tukea nuorena ja varhaisaikuisuudessa. Yhteiskunnan tarjoama tuki on kuitenkin täysin riittämätöntä silloin kun on kyse moniongelmaisesta ihmisestä. Kokemusta on.
Täytyyhän heidän nähdä niitä muitakin malleja. Koulussa, telkkarissa ja netissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään enempää en halua kenenkään läskin kertovan leipäjonossa, miten näkee nälkää. Jos oikeasti näkisivät, olisivat laihoja. Mitään lohtusyöpöttelyä en katso oikeutetuksi köyhän marinalle.
Voi on edullista. Sillä kun kuorruttaa makaronit niin pysyy lihavana. Silti näkee nälkää vaikka lihava koska vitamiinien puutos.
Sota-aikana kun ruokaa säännösteltiin ei ollut juurikaan lihavia ihmisiä katukuvassa... Toki silloin ymmärrettiin syödä myös niitä vitamiinipitoisia ruokia kuten lanttua. Rasva- ja aminohapot jäi sitten vähemmälle.
Olen itsekin melko vähäosainen tällä hetkellä mutta minulta ei liikene myötätuntoa lihaville, tupakoitseville ja tukkansa kirkuvilla väreillä värjänneille syrjäytyneille ghettomammoille joita meidänkin naapurissa asuu. Kakaroita väännetään vaikka nostetaan sossun tukia, järki ei sano edes sen vertaa että ei pidä lisääntyä kun ei ole sille lapselle mitään annettavaa, sen enempää aineellista kuin henkistäkään!
Se minusta kertoo noista ihmisistä kaiken tarvittavan että omissa itsekkäissä himoissaan tekevät lapsia siihen omaan kurjuuteensa vaikka on selvää ettei heillä ole mitään edellytyksiä olla edes siedettäviä äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Tyypillistä kylmää oikeistolaista ajattelua joka perustuu vääränlaiseen vahvuuden ihannointiin ja "jokainen on oman onnensa seppä" - ajatteluun. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Aikuinen voi valita itse jos kykenee siihen. Yleensä moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei kykene koska hänellä ei ole välineitä siihen. Taustasta johtuvat ongelmat ikäänkuin ohjaavat hänen elämäänsä ja hän on oman mielensä vanki.
Tilannetta voidaan muuttaa vain oikeanlaisella avulla. Tällöin ihminen voi tulla tietoiseksi tilanteestaan ja alkaa vähitellen muuttaa sitä. Ihmisillä on samat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä mutta ei koskaan samat lähtökohdat. Tämä pitää muistaa eikä laukoa mustavalkoisia, tuomitsevia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Tyypillistä kylmää oikeistolaista ajattelua joka perustuu vääränlaiseen vahvuuden ihannointiin ja "jokainen on oman onnensa seppä" - ajatteluun. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Aikuinen voi valita itse jos kykenee siihen. Yleensä moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei kykene koska hänellä ei ole välineitä siihen. Taustasta johtuvat ongelmat ikäänkuin ohjaavat hänen elämäänsä ja hän on oman mielensä vanki.
Tilannetta voidaan muuttaa vain oikeanlaisella avulla. Tällöin ihminen voi tulla tietoiseksi tilanteestaan ja alkaa vähitellen muuttaa sitä. Ihmisillä on samat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä mutta ei koskaan samat lähtökohdat. Tämä pitää muistaa eikä laukoa mustavalkoisia, tuomitsevia kommentteja.
Mitä traumatisoituneita noi luuserit on. Vanhempansa jo lojuneet kotona, nyt lojuu uus sukupolvi. Mikä suunnaton trauma se laiskuus on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
ei se ihan noin simppeliä ole. Jotkut on esimerkiksi ihan oikeasti heikkolahjaisia. Vanhemmat laiminlyöneet kasvatuksen ja notmaalien elämäntaitojen opettamisen.
No miks sellaisia sitten edes pitää hyysätä?
Nälkään ja viluunko ne pitäisi jättää kuolemaan? Ainakin oma käsitykseni ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista sanoo, että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Mutta kuuluuko ihmisarvoiseen elämään oikeus ripsienpidennyksiin tai mikropitsoihin?
Loistava esimerkki ap:n aloituksen ymmärtämättömyydestä! Ihmisillä on erilaisia defenssejä ja selviytymiskeinoja, joilla he selviytyvät ja myös _jaksavat_ elää elämäänsä. Esimerkiksi joku lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä vaikeasti vaurioittama ja nyt aikuisuudessaan siksi työkyvytön ei _yksinkertaisesti_ jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, koska äititraumat ovat niin musertavat, että ne vievät kaiken elämiseen tarvittavan energian, joten vaikeasti äititraumoitettu syö mikropitsoja ynnä muuta epäterveellistä ruokaa, ja on siksi ylipainoinen - ja tupakoivakin. Toisaalta saman äititraumoitetun itsetuntoa ylläpitää tekoripset, joiden avulla hän _kokee_ olevansa kaunis ja sietävänsä muutoin ankeaa, kivuliasta, köyhää, vaikeaa ja raskasta traumaoireiden täyttämää elämäänsä paremmin.
Miksi vaikeasti ja syvästi äititraumoitettu työkyvytön köyhä ei saisi _kokea_ mitään mieltä ylentävää kaunista turhuutta elämässään? Onko kauneus ja turhuus vain kultalusikka suussa syntyneiden oikeus?
Kauneutta ja turhuutta voi kukin hommata omilla rahoillaan.
Niistä äititraumoista, kuten muistakin traumoista, pääsee kyllä eroon. Jos ei ole varaa terapiaan, on kirjasto väärällään kirjoja esim. HOT-terapiasta tms. Vertaistukiryhmät ovat usein ilmaisia.
Näiden ihmisten ongelma on yleensä totaalinen aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute. Ja silkka tyhmyys.
Aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute ovat seurausta kasvamisesta ongelmaperheessä ts. ne ovat seurausta terveen ja tasapainoisen vanhemmuuden puutteesta. Vanhemmuuden puuttuessa ihminen jää psykologisesti syntymättä ja häneltä puuttuvat tarvittavat elämänhallintataidot. Ilman riittävää ohjausta ja harjoittelua hänen oletetaan selviävän aikuisuudessa. Se on kuin lapsi heitettäisiin veteen ja käskettäisiin opetella uimaan. Myöhemmin tätä vanhemmuutta edustaa yhteiskunta joka sekin on auttamistoimissaan puutteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Tyypillistä kylmää oikeistolaista ajattelua joka perustuu vääränlaiseen vahvuuden ihannointiin ja "jokainen on oman onnensa seppä" - ajatteluun. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Aikuinen voi valita itse jos kykenee siihen. Yleensä moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei kykene koska hänellä ei ole välineitä siihen. Taustasta johtuvat ongelmat ikäänkuin ohjaavat hänen elämäänsä ja hän on oman mielensä vanki.
Tilannetta voidaan muuttaa vain oikeanlaisella avulla. Tällöin ihminen voi tulla tietoiseksi tilanteestaan ja alkaa vähitellen muuttaa sitä. Ihmisillä on samat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä mutta ei koskaan samat lähtökohdat. Tämä pitää muistaa eikä laukoa mustavalkoisia, tuomitsevia kommentteja.
Mitä traumatisoituneita noi luuserit on. Vanhempansa jo lojuneet kotona, nyt lojuu uus sukupolvi. Mikä suunnaton trauma se laiskuus on?
Sosiaalinen tyhmyyskin on eräänlainen trauma. Usein se ilmenee empatiakyvyttömyytenä, muiden säälimättömänä halveksuntana ja kyvyttömyytenä nähdä asioiden syvempiä syy-seuraussuhteita. Sitä hallitsee asennemaailma joka usein opitaan jo kotoa. Muiden halveksunta kertoo myös huonosta itsetunnosta, on tarve asettua muiden ylä- tai alapuolelle, ei samalle tasolle jolloin kohdataan ihminen tasavertaisena ei parempana tai huonompana.
Minä EN JAKSA kuunnella tätä älytöntä lötinää elämänmallin oppimattomuudesta.
Miehen perhe on tollanen ajelehtiva wt sakki ja heillä kaikki epäonnistumiset ja muut johtuu ihan täysin omasta tyhmyydestä.
Kerran säästetty talokin piti menettää kun pitikin päästä yrittäjäksi. Mitään syytä ei tähän ollut kuin ahneus. Apella hycä työpaikka jonka kanssa olisi viinut rauhoittua.
Toinen käly tekaisi lapsen ulkomaalaisen kanssa parikymppisenä ja ravasi 10 vuotta maiden väliä.
Toinen oli päässyt jo ihan töihin mutta keksikin että lähtee opiskelemaan. Jopa pääsi, mitta sitten ne opinnot jäi kesken.
Kaikki mahdollinen hyvä mitä elämäänsä saavat on omin pikkukätösin on estelyistä huolimatta viskattu aina itse heitetty pois, hukattu ja rikottu.
Ja sitten taas istutaaan jossain pöllämystyneenä ihmettelemässä kun maailma murjoo.
Ja sitten alkaa se vinkuna, että auttakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Juuri näin. Jokaisella on valta murtaa se sukupolvien ketju, oli kyse sitten ryyppäämisestä, puhumattomuudesta -tai ihan vain vaikkapa naisten ansiotyössä käymisestä.
Aikuinen ihminen päättää itse ja valitsee itse. Jos ei siihen kykene, ei pitäisi minusta olla oikeustoimikelpoinen. Kai nuo ihmiset voisi jossain laitoksessakin elättää.
Tyypillistä kylmää oikeistolaista ajattelua joka perustuu vääränlaiseen vahvuuden ihannointiin ja "jokainen on oman onnensa seppä" - ajatteluun. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Aikuinen voi valita itse jos kykenee siihen. Yleensä moniongelmainen ja traumatisoitunut ihminen ei kykene koska hänellä ei ole välineitä siihen. Taustasta johtuvat ongelmat ikäänkuin ohjaavat hänen elämäänsä ja hän on oman mielensä vanki.
Tilannetta voidaan muuttaa vain oikeanlaisella avulla. Tällöin ihminen voi tulla tietoiseksi tilanteestaan ja alkaa vähitellen muuttaa sitä. Ihmisillä on samat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä mutta ei koskaan samat lähtökohdat. Tämä pitää muistaa eikä laukoa mustavalkoisia, tuomitsevia kommentteja.
Mitä traumatisoituneita noi luuserit on. Vanhempansa jo lojuneet kotona, nyt lojuu uus sukupolvi. Mikä suunnaton trauma se laiskuus on?
Sosiaalinen tyhmyyskin on eräänlainen trauma. Usein se ilmenee empatiakyvyttömyytenä, muiden säälimättömänä halveksuntana ja kyvyttömyytenä nähdä asioiden syvempiä syy-seuraussuhteita. Sitä hallitsee asennemaailma joka usein opitaan jo kotoa. Muiden halveksunta kertoo myös huonosta itsetunnosta, on tarve asettua muiden ylä- tai alapuolelle, ei samalle tasolle jolloin kohdataan ihminen tasavertaisena ei parempana tai huonompana.
Autotune potaska-automaatti jäänyt päälle...
Vierailija kirjoitti:
Myllypuron leipäjonossa aikaisemmin vähän ihmetytti se, että koko iso vieressä oleva autoparkki on täynnä hienoja autoja.
Sitten sieltä jonon suunnasta lappaa venäjää puhuvia ihmisiä kassien kanssa niihin autoihin.
Itse palkansaajana körötän 17 vuotta vanhalla toyotalla terkkaan verikokeisiin...
Tästä kommentista tuli mieleen että onhan noita huijareita ja tukien ym. väärinkäyttäjiä aina olemassa. Sellaisia jotka ahneuksissaan kahmivat kaiken minkä voivat ilmais-ämpäreistä joulukeräyksiin. Tällaiset hyväksikäyttäjä ihmiset pärjäisivät vallan mainiosti ilman tukia. He vain jatkavat muiden hyväksikäyttöä muilla tavoin. Sen sijaan sairaat, yksinäiset, heikot ja vanhukset joutuvat pulaan, vaikka rehellisiä olisivatkin, jos tuet ym. poistetaan. Sitä ei koskaan ajatella. Nuo ihmiset, joiden vuoksi tuet halutaan lakkauttaa vaan porskuttisivat menemään jollain muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
ei se ihan noin simppeliä ole. Jotkut on esimerkiksi ihan oikeasti heikkolahjaisia. Vanhemmat laiminlyöneet kasvatuksen ja notmaalien elämäntaitojen opettamisen.
No miks sellaisia sitten edes pitää hyysätä?
Nälkään ja viluunko ne pitäisi jättää kuolemaan? Ainakin oma käsitykseni ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista sanoo, että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Mutta kuuluuko ihmisarvoiseen elämään oikeus ripsienpidennyksiin tai mikropitsoihin?
Loistava esimerkki ap:n aloituksen ymmärtämättömyydestä! Ihmisillä on erilaisia defenssejä ja selviytymiskeinoja, joilla he selviytyvät ja myös _jaksavat_ elää elämäänsä. Esimerkiksi joku lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä vaikeasti vaurioittama ja nyt aikuisuudessaan siksi työkyvytön ei _yksinkertaisesti_ jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, koska äititraumat ovat niin musertavat, että ne vievät kaiken elämiseen tarvittavan energian, joten vaikeasti äititraumoitettu syö mikropitsoja ynnä muuta epäterveellistä ruokaa, ja on siksi ylipainoinen - ja tupakoivakin. Toisaalta saman äititraumoitetun itsetuntoa ylläpitää tekoripset, joiden avulla hän _kokee_ olevansa kaunis ja sietävänsä muutoin ankeaa, kivuliasta, köyhää, vaikeaa ja raskasta traumaoireiden täyttämää elämäänsä paremmin.
Miksi vaikeasti ja syvästi äititraumoitettu työkyvytön köyhä ei saisi _kokea_ mitään mieltä ylentävää kaunista turhuutta elämässään? Onko kauneus ja turhuus vain kultalusikka suussa syntyneiden oikeus?
Kauneutta ja turhuutta voi kukin hommata omilla rahoillaan.
Niistä äititraumoista, kuten muistakin traumoista, pääsee kyllä eroon. Jos ei ole varaa terapiaan, on kirjasto väärällään kirjoja esim. HOT-terapiasta tms. Vertaistukiryhmät ovat usein ilmaisia.
Näiden ihmisten ongelma on yleensä totaalinen aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute. Ja silkka tyhmyys.
Aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute ovat seurausta kasvamisesta ongelmaperheessä ts. ne ovat seurausta terveen ja tasapainoisen vanhemmuuden puutteesta. Vanhemmuuden puuttuessa ihminen jää psykologisesti syntymättä ja häneltä puuttuvat tarvittavat elämänhallintataidot. Ilman riittävää ohjausta ja harjoittelua hänen oletetaan selviävän aikuisuudessa. Se on kuin lapsi heitettäisiin veteen ja käskettäisiin opetella uimaan. Myöhemmin tätä vanhemmuutta edustaa yhteiskunta joka sekin on auttamistoimissaan puutteellinen.
Olen psykologisesti uudestisyntynyt halliten elämänhallintataidot, vaikka olen lähtöisin ongelmaperheestä. Kiitos koulun, kirjaston ja netin.
Irtisanoin välit koko kokoomuslaiseen perheeseeni sairastuttuani keskivaikeaan masennukseen. Jatkuvaa syyllistämistä, "kaikki on susta itsestä kiinni" paskaa ja yhteiskunnan elätti puheita. Kehoitan kaikkia sairaita, vammautuneita, vammaisten lasten vanhempia, omaishoitajia, kuntoutujia ym. irrottautumaan tuollaisista ihmisistä. Mikään ei muutu, mutta he eivät lakkaa puhumasta.
Nykyään tietty kelpaisin, kun olen töissä...