Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Laihuutta ei ollut vain sota-aikana, vaan katsokaapa mitä tahansa valokuvia ennen nykyaikaa (ehkä 1980-luvulta lähtien?): kaikki olivat hoikkia. 50-luvun koulukuvissa on nykyistä puolet vähemmän massaa....
Opiskelijat kyllä yleensä työllistyvät, ainakin paremmin kuin opiskelemattomat. Olen itse sitä ikäluokkaa, jolloin mitään tukia ei ollut. Opiskelu tapahtui opintolainalla, joka maksettiin pois valmistumisen jälkeen. Opiskelijoilla ei ollut rahaa, mutta ei sitä tarvittukaan, kun kaikki (melkein) olivat samassa tilanteessa eikä ollut varustekilpailua: pidettiin samoja vaatteita koko vuosi, puhelimia ei ollut ja kaikki oli niukkaa. Mutta se ei haitannut mitään eikä mieleenkään olisi tullut hakea sossusta jotain; eikä olisi saanutkaan. Jokaista hankintaa varten säästettiin ja töissä käytiin aina kun oli mahdollista opiskelujen siitä yhtään kärsimättä.
Mutta opiskelijana ei myöskään tullut mieleen, että olisi köyhä. Oli etuoikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
ei se ihan noin simppeliä ole. Jotkut on esimerkiksi ihan oikeasti heikkolahjaisia. Vanhemmat laiminlyöneet kasvatuksen ja notmaalien elämäntaitojen opettamisen.
No miks sellaisia sitten edes pitää hyysätä?
Nälkään ja viluunko ne pitäisi jättää kuolemaan? Ainakin oma käsitykseni ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista sanoo, että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Mutta kuuluuko ihmisarvoiseen elämään oikeus ripsienpidennyksiin tai mikropitsoihin?
Loistava esimerkki ap:n aloituksen ymmärtämättömyydestä! Ihmisillä on erilaisia defenssejä ja selviytymiskeinoja, joilla he selviytyvät ja myös _jaksavat_ elää elämäänsä. Esimerkiksi joku lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä vaikeasti vaurioittama ja nyt aikuisuudessaan siksi työkyvytön ei _yksinkertaisesti_ jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, koska äititraumat ovat niin musertavat, että ne vievät kaiken elämiseen tarvittavan energian, joten vaikeasti äititraumoitettu syö mikropitsoja ynnä muuta epäterveellistä ruokaa, ja on siksi ylipainoinen - ja tupakoivakin. Toisaalta saman äititraumoitetun itsetuntoa ylläpitää tekoripset, joiden avulla hän _kokee_ olevansa kaunis ja sietävänsä muutoin ankeaa, kivuliasta, köyhää, vaikeaa ja raskasta traumaoireiden täyttämää elämäänsä paremmin.
Miksi vaikeasti ja syvästi äititraumoitettu työkyvytön köyhä ei saisi _kokea_ mitään mieltä ylentävää kaunista turhuutta elämässään? Onko kauneus ja turhuus vain kultalusikka suussa syntyneiden oikeus?
Kauneutta ja turhuutta voi kukin hommata omilla rahoillaan.
Niistä äititraumoista, kuten muistakin traumoista, pääsee kyllä eroon. Jos ei ole varaa terapiaan, on kirjasto väärällään kirjoja esim. HOT-terapiasta tms. Vertaistukiryhmät ovat usein ilmaisia.
Näiden ihmisten ongelma on yleensä totaalinen aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute. Ja silkka tyhmyys.
Aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute ovat seurausta kasvamisesta ongelmaperheessä ts. ne ovat seurausta terveen ja tasapainoisen vanhemmuuden puutteesta. Vanhemmuuden puuttuessa ihminen jää psykologisesti syntymättä ja häneltä puuttuvat tarvittavat elämänhallintataidot. Ilman riittävää ohjausta ja harjoittelua hänen oletetaan selviävän aikuisuudessa. Se on kuin lapsi heitettäisiin veteen ja käskettäisiin opetella uimaan. Myöhemmin tätä vanhemmuutta edustaa yhteiskunta joka sekin on auttamistoimissaan puutteellinen.
Olen psykologisesti uudestisyntynyt halliten elämänhallintataidot, vaikka olen lähtöisin ongelmaperheestä. Kiitos koulun, kirjaston ja netin.
Olet onnekas mutta kaikki eivät ole. Vahvuuteen sairastuneet usein halveksivat heikkoutta. Vahvuuteen lapsi sairastuu silloin kun joutuu vanhemmuuden puuttuessa itse kannattelemaan elämäänsä. Tällöin vanhemmuutta voivat edustaa koulu, kirjasto ja netti. Empatiakykyä niissä ei opita, se opitaan rakastavissa ja tukea antavissa lähisuhteissa.
Myös hyvä itsetunto kehityy kotona. Hyvän itsetunnon omaava ei halveksi muita ihmisiä eikä heikkoutta koska hänellä ei ole tarvetta asettua muiden yläpuolelle. Vahvuuteen sairastunut ei siedä heikkoutta itsessään eikä muissa koska se ei ole saanut tulla aikanaan näkyväksi vanhemmuuden peileissä. Ts. hän ei ole saanut olla heikko ja vanhempien kannateltavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
ei se ihan noin simppeliä ole. Jotkut on esimerkiksi ihan oikeasti heikkolahjaisia. Vanhemmat laiminlyöneet kasvatuksen ja notmaalien elämäntaitojen opettamisen.
No miks sellaisia sitten edes pitää hyysätä?
Nälkään ja viluunko ne pitäisi jättää kuolemaan? Ainakin oma käsitykseni ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista sanoo, että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Mutta kuuluuko ihmisarvoiseen elämään oikeus ripsienpidennyksiin tai mikropitsoihin?
Loistava esimerkki ap:n aloituksen ymmärtämättömyydestä! Ihmisillä on erilaisia defenssejä ja selviytymiskeinoja, joilla he selviytyvät ja myös _jaksavat_ elää elämäänsä. Esimerkiksi joku lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä vaikeasti vaurioittama ja nyt aikuisuudessaan siksi työkyvytön ei _yksinkertaisesti_ jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, koska äititraumat ovat niin musertavat, että ne vievät kaiken elämiseen tarvittavan energian, joten vaikeasti äititraumoitettu syö mikropitsoja ynnä muuta epäterveellistä ruokaa, ja on siksi ylipainoinen - ja tupakoivakin. Toisaalta saman äititraumoitetun itsetuntoa ylläpitää tekoripset, joiden avulla hän _kokee_ olevansa kaunis ja sietävänsä muutoin ankeaa, kivuliasta, köyhää, vaikeaa ja raskasta traumaoireiden täyttämää elämäänsä paremmin.
Miksi vaikeasti ja syvästi äititraumoitettu työkyvytön köyhä ei saisi _kokea_ mitään mieltä ylentävää kaunista turhuutta elämässään? Onko kauneus ja turhuus vain kultalusikka suussa syntyneiden oikeus?
Kauneutta ja turhuutta voi kukin hommata omilla rahoillaan.
Niistä äititraumoista, kuten muistakin traumoista, pääsee kyllä eroon. Jos ei ole varaa terapiaan, on kirjasto väärällään kirjoja esim. HOT-terapiasta tms. Vertaistukiryhmät ovat usein ilmaisia.
Näiden ihmisten ongelma on yleensä totaalinen aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute. Ja silkka tyhmyys.
Aloitekyvyttömyys ja itseohjautuvuuden puute ovat seurausta kasvamisesta ongelmaperheessä ts. ne ovat seurausta terveen ja tasapainoisen vanhemmuuden puutteesta. Vanhemmuuden puuttuessa ihminen jää psykologisesti syntymättä ja häneltä puuttuvat tarvittavat elämänhallintataidot. Ilman riittävää ohjausta ja harjoittelua hänen oletetaan selviävän aikuisuudessa. Se on kuin lapsi heitettäisiin veteen ja käskettäisiin opetella uimaan. Myöhemmin tätä vanhemmuutta edustaa yhteiskunta joka sekin on auttamistoimissaan puutteellinen.
Olen psykologisesti uudestisyntynyt halliten elämänhallintataidot, vaikka olen lähtöisin ongelmaperheestä. Kiitos koulun, kirjaston ja netin.
Olet onnekas mutta kaikki eivät ole. Vahvuuteen sairastuneet usein halveksivat heikkoutta. Vahvuuteen lapsi sairastuu silloin kun joutuu vanhemmuuden puuttuessa itse kannattelemaan elämäänsä. Tällöin vanhemmuutta voivat edustaa koulu, kirjasto ja netti. Empatiakykyä niissä ei opita, se opitaan rakastavissa ja tukea antavissa lähisuhteissa.
Myös hyvä itsetunto kehityy kotona. Hyvän itsetunnon omaava ei halveksi muita ihmisiä eikä heikkoutta koska hänellä ei ole tarvetta asettua muiden yläpuolelle. Vahvuuteen sairastunut ei siedä heikkoutta itsessään eikä muissa koska se ei ole saanut tulla aikanaan näkyväksi vanhemmuuden peileissä. Ts. hän ei ole saanut olla heikko ja vanhempien kannateltavana.
Tää potaska-automaatti ei petä... jestas!
muahahahahahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.
Tää potaska-automaatti ei petä... jestas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Omilla valinnoilla voi vaikuttaa silloin kun niitä kykenee tekemään. Ongelmaperheistä tulevilla on puutteelliset elämänhallintataidot koska niiden kehittymisen edellytyksenä on hyvä ja tasapainoinen vanhemmuus. Ihminen ei voi muuttaa itsessään sitä mitä ei tunnista ja tähän tunnistamiseen tarvitaan aina terveesti heijastavia peilejä.
Ongelmaperheestä tuleva tarvitsisi runsaasti monimuotoista tukea nuorena ja varhaisaikuisuudessa. Yhteiskunnan tarjoama tuki on kuitenkin täysin riittämätöntä silloin kun on kyse moniongelmaisesta ihmisestä. Kokemusta on.
Mites sitten selität kaikki ne, jotka näennäisesti loistavista lähtökohdista huolimatta sortuvat, putoavat kelkasta, sairastuvat, masentuvat, alkavat päihteiden suurkuluttajiksi, tekevät itsemurhia?
Jos mietitään tilannetta sossuasiakkaan vinkkelistä, tuen ja avun lähtökohta on useimmiten seuraava - miten kaikkein vähimmillä rahallisilla kuluilla ihmistä voidaan auttaa eteenpäin. Olen istunut lukemattomissa palavereissa erityistä tukea tarvitsevan lapsen vuoksi. Paikalle kutsuttu sossu ei yleensä suostu mihinkään tukitoimiin, koska ne ovat liian kalliita. Ja tämä monistuneena varmaan tuhansissa muissakin vastaavissa tapauksissa.
Sitten on olemassa täysin terveitä yksilöitä ja perheitä, joilla pelkän rodullisen yksityiskohdan vuoksi on rajoittamaton oikeus erilaisiin tukitoimiin. Siinä kohdin ei säästetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä ja sosionomilla ei ole sama koulutus ja vastuut työssä, vaikka molemmat työskentelevät samalla alalla. Sosiaalityö edellyttää arkiajattelua laajempaa yhteiskunnan ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä, eettistä pohdintaa, tilannekohtaista harkintaa sekä aitoa halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Ylisukupolvisuus on ihan oikea ilmiö ja kun seuraa nykyisen hallituksen toimia, ei tämä Suomi ainakaan sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi ole muuttumassa. Sosiaalityön rooli on kasvamassa, valitettavasti. En usko, että kenestä tahansa on tähän työhön.
Kannattaa selvittää ensin mistä sosiaalityössä on kyse ennen kuin laukoo siitä mielipiteitään.
T. Alan ihminen ja tuplamaisteri
Ylisukupolvisuus on ilmiönä ihan oikea, mutta ei se tarkoita että sattuma määräisi täysin miten elämä menee.
Vastuu omasta elämästä on kaikilla, ja omilla valinnoilla siihen voi valtavasti vaikuttaa, ja tätäkään faktaa ei voi kumota jollain maagisella "ylisukupolvisuudella".
Omilla valinnoilla voi vaikuttaa silloin kun niitä kykenee tekemään. Ongelmaperheistä tulevilla on puutteelliset elämänhallintataidot koska niiden kehittymisen edellytyksenä on hyvä ja tasapainoinen vanhemmuus. Ihminen ei voi muuttaa itsessään sitä mitä ei tunnista ja tähän tunnistamiseen tarvitaan aina terveesti heijastavia peilejä.
Ongelmaperheestä tuleva tarvitsisi runsaasti monimuotoista tukea nuorena ja varhaisaikuisuudessa. Yhteiskunnan tarjoama tuki on kuitenkin täysin riittämätöntä silloin kun on kyse moniongelmaisesta ihmisestä. Kokemusta on.
Mites sitten selität kaikki ne, jotka näennäisesti loistavista lähtökohdista huolimatta sortuvat, putoavat kelkasta, sairastuvat, masentuvat, alkavat päihteiden suurkuluttajiksi, tekevät itsemurhia?
Jos mietitään tilannetta sossuasiakkaan vinkkelistä, tuen ja avun lähtökohta on useimmiten seuraava - miten kaikkein vähimmillä rahallisilla kuluilla ihmistä voidaan auttaa eteenpäin. Olen istunut lukemattomissa palavereissa erityistä tukea tarvitsevan lapsen vuoksi. Paikalle kutsuttu sossu ei yleensä suostu mihinkään tukitoimiin, koska ne ovat liian kalliita. Ja tämä monistuneena varmaan tuhansissa muissakin vastaavissa tapauksissa.
Sitten on olemassa täysin terveitä yksilöitä ja perheitä, joilla pelkän rodullisen yksityiskohdan vuoksi on rajoittamaton oikeus erilaisiin tukitoimiin. Siinä kohdin ei säästetä.
Ehkä ne lähtökohdat ovatkin sitten vain näennäisen loistavat, on esim. taloudellisesti turvattu lapsuus mutta vanhemmuus on tunnekylmää.
Varmasti on niin että yhteiskunnan tarjoama tuki on riittämätöntä koska siihen ei olla valmiita panostamaan taloudellisesti. Kuitenkin ongelmien ennaltaehkäisy tulisi halvemmaksi kuin seurausten paikkaaminen myöhemmin.
Sekin on väärin jos maahanmuuttajat ja kantaväestö ovat eriarvoisessa asemassa tukea jaettaessa. En tunne asiaa, onko käytännössä todella näin? Jos on niin se on järkyttävän väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Eikö sitä pyykkiä voi pestä kun lapset on koulussa?
Jostain tekstistä kävi ilmi että äiti päivät kotona ja lapset koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Tää potaska-automaatti ei petä... jestas!
Tarkoitatko itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään enempää en halua kenenkään läskin kertovan leipäjonossa, miten näkee nälkää. Jos oikeasti näkisivät, olisivat laihoja. Mitään lohtusyöpöttelyä en katso oikeutetuksi köyhän marinalle.
Voi on edullista. Sillä kun kuorruttaa makaronit niin pysyy lihavana. Silti näkee nälkää vaikka lihava koska vitamiinien puutos.
Sota-aikana kun ruokaa säännösteltiin ei ollut juurikaan lihavia ihmisiä katukuvassa... Toki silloin ymmärrettiin syödä myös niitä vitamiinipitoisia ruokia kuten lanttua. Rasva- ja aminohapot jäi sitten vähemmälle.
Olen itsekin melko vähäosainen tällä hetkellä mutta minulta ei liikene myötätuntoa lihaville, tupakoitseville ja tukkansa kirkuvilla väreillä värjänneille syrjäytyneille ghettomammoille joita meidänkin naapurissa asuu. Kakaroita väännetään vaikka nostetaan sossun tukia, järki ei sano edes sen vertaa että ei pidä lisääntyä kun ei ole sille lapselle mitään annettavaa, sen enempää aineellista kuin henkistäkään!
Se minusta kertoo noista ihmisistä kaiken tarvittavan että omissa itsekkäissä himoissaan tekevät lapsia siihen omaan kurjuuteensa vaikka on selvää ettei heillä ole mitään edellytyksiä olla edes siedettäviä äitejä.
Pakko kompata tätä. Itsekin olen vähätuloinen yh yhdelle lapselle. Tämä varattomuus ahdistaa ja vaikeuttaa elämää niin suuressa määrin, että ei tulisi mieleenkään lisääntyä enempää. Jotain vikaa on korvien välissä että niitä lapsia pitää tehdä jo ennestään kurjaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
Katsos kun maailma ei toimi näin. Jos olisit jaksanut lukea koko jutun olisit huomannut tuon parin satasen säästön laskettavan tuloksi, joten se vähentää tukia.
Tukimatematiikka on korkeampaa matematiikkaa, mutta yksinkertaistaen tasaluvuilla.
Ihmiselle pitää jäädä 500€/kk. Jos vuokra on 800€/kk, työttömyyskorvaus 500€/kk ja asumistuki 200€/kk, niin saat toimeentulotukea 600€/kk (600+500+200 = 800+500) . Nyt jos sinulla on säästössä 200€/kk niin saat toimeentulotukea 400€ (400+200+500+200 = 800+500).
Juuri näin sen pitääkin olla. Ne ovat TUKIA ja jotta voisi säästää pitäisi ensin hankkia niitä tuloja. Ottaa vaikka sitä saman summan antavaa duunia vastaan jolloin voisi säästääkin jos pienemmällä pärjää. Ja sitten laittamalla säästöt poikiin saa vielä lisää.
Mä ymmärrän, että sä et ymmärrä, koska et ilmeisesti ole kokenut tätä. En minäkään ehkä olisi joskus aikoinaan ymmärtänyt, miten sairas systeemi on.
Ongelma on siinä, että joko pitää lojua työttömänä/opiskelijana tai saada pysyvä työ. Jos saa tuloja keikka- tai pätkätöillä, säästöä ei kerry, koska on edelleen tukiloukussa. Esim. jos minä saan kerralla 2000 euroa, se vyörytetään vastaamaan toimeentulotukea seuraaville kuukausille. Näin ollen tulotasoni kasvaa vain 150 euroa kuussa, sillä se on etuoikeutettua tuloa. Jos taas saan samalla työttömyyspäivärahaa, en todennäköisesti saa toimeentulotukea lainkaan, vaan soviteltua työttömyyspäivärahaa. Tässä kohdin tulotasoa voi saada hieman enemmän nousemaan, mutta tuo toimeentulotukiloukku on kirous.
Kai sen voi nähdä tukiloukkunakin, että jos tekee keikkatöitä ja sit niitä ei enää olekaan, niin elintaso ei siitä paljon nouse.
Mä taas olen nähnyt tuon aina niin, että uskaltaa ottaa keikkatöitäkin vastaan, koska parhaassa tapauksessa keikkatyöt jatkuu, pahimmassa tapauksessa käy niin ettei siitä juurikaan rahallisesti hyödy, mutta toisaalta ei jää miinuksellekaan keikkatöiden takia.
Keikkatyöläiset usein saa soviteltua päivärahaa, tai jos on riittävästi tuloja niin ei saa, mutta eihän toimeentulotukea kuulu sitten enää maksaakaan kun lasketaan yhteen palkka+soviteltu.pv.raha + mahdollinen asumistuki niin pakollisten menojen jälkeen käteen jäänee yli se n 450€ joka ttt on.
Olen itse tehnyt keikkatöitä ja en siis koskaan ole nähnyt noita tukia loukkuna vaan eräänlaisena "turvaverkkona" jos niitä keikkatöitä ei sitten olekaan.
Harmillista, etten ehtinyt eilen enää vastata.
Jos on kyse ttt-asiakkaasta, joka hakee kuukausittain toimeentulotukea ja se on hänen pääasiallinen etuutensa asumistuen ohella, niin keikkatyöt (vai miksi näitä nyt sitten kutsuisi?) pari kolme kertaa (yht. ehkä max 30 päivää) vuodessa eivät auta kuin sen 150 euroa aina kerralla. Mielestäni se ei ole riittävä täky töihin, sillä henkilöllä pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus ostaa omilla tienatuilla rahoilla talvikengät, vaatteita ja ehkäpä jotain muutakin. 150 euron raja estää tämän. Kun raataa niska limassa fyysistä työtä ja tekee ylitöitä ja siitä saa palkkioksi 150 euroa, niin eipä niistä töistä voi samoin iloita kuin esim. opiskelijat, jotka saavat opintotukea.
Ilmeisesti sinä puhut nyt aivan eri asiasta eli keikkatöistä, joilla rahoilla eletään ja ttt on vain jokin sivubisnes eikä niinkään kuukausittainen pakkoduuni.
Sanoin edellä, että jos saa työttömyyspäivärahaa (tai työmarkkinatukea), menee sovitellulle eikä näin ollen saa yleensä lainkaan toimeentulotukea. Sanoin senkin, että ongelmaa ei tällöin juuri ole, jos ttt ei ole se päätuki, koska tällöin elintasoa pystyy nostamaan enemmän. En sinällään tiedä, miksi toistat asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Eikö sitä pyykkiä voi pestä kun lapset on koulussa?
Jostain tekstistä kävi ilmi että äiti päivät kotona ja lapset koulussa.
Kun siihenkin löytyi jokn syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin sen pitääkin olla. Ne ovat TUKIA ja jotta voisi säästää pitäisi ensin hankkia niitä tuloja. Ottaa vaikka sitä saman summan antavaa duunia vastaan jolloin voisi säästääkin jos pienemmällä pärjää. Ja sitten laittamalla säästöt poikiin saa vielä lisää.
Mä ymmärrän, että sä et ymmärrä, koska et ilmeisesti ole kokenut tätä. En minäkään ehkä olisi joskus aikoinaan ymmärtänyt, miten sairas systeemi on.
Ongelma on siinä, että joko pitää lojua työttömänä/opiskelijana tai saada pysyvä työ. Jos saa tuloja keikka- tai pätkätöillä, säästöä ei kerry, koska on edelleen tukiloukussa. Esim. jos minä saan kerralla 2000 euroa, se vyörytetään vastaamaan toimeentulotukea seuraaville kuukausille. Näin ollen tulotasoni kasvaa vain 150 euroa kuussa, sillä se on etuoikeutettua tuloa. Jos taas saan samalla työttömyyspäivärahaa, en todennäköisesti saa toimeentulotukea lainkaan, vaan soviteltua työttömyyspäivärahaa. Tässä kohdin tulotasoa voi saada hieman enemmän nousemaan, mutta tuo toimeentulotukiloukku on kirous.
Olenpas. Olen elämäni aikana saanut yhteensä vuoden peruspäivärahaa, kahdessa puolen vuoden jaksossa. Lisäksi olen ollut yrittäjänä laman kourissa saaden pahimpaan aikaan tuloja firmaani alle 600 euroa kuukaudessa. En saanut silloinkaan mitään toimeentulotukea. Lisäksi olen ottanut pätkätöitä vastaan yli 150 kilometrin päästä kotoa, pienellä palkalla (palkka 1600€/kk, pätkän pituus 2 kk), olen muuttanut työn perässä useita kertoja, satoja kilometrejä. Eli se on omasta asenteesta kiinni, jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan.
Aivan, eli et ole kokenut toimeentulotukirumbaa ja et tiedän näin ollen hölkäsen pöläystä siitä, miten se kurittaa ihmistä. Jos hankkii kesken tukien tuloja voidakseen säästää (kuten ehdotit), säästämiset katkotaan tukien toimesta, jos tuista ei pääse kuitenkaan kokonaan eroon. Näin ollen edelleenkin homma toimii niin, että vaihtoehdot ovat vain lojua kotona tai saada pysyvä työ. Välimuodoista sakotetaan. No, nykypäivänä jokaisen pitäisi jo tietää, että nämä vaihtoehdot eivät ole todellisuutta.
Älä nyt herranjumala puhu 1600 euron palkoista, kun ttt on noin 500 euroa ja jos sinulla on tuloja se 1600, laskelmassa katsotaan, että saat kuluttaa kuussa 650 euron verran. Loput rahoista seuraaville kuukausille tuloiksi. Normaalisti saat käyttää kaiken yhdessä kuussa. Puhumme nyt tukieläjistä emmekä mistään työläisistä ja heidän palkoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuka noi lainaukset on mennyt sössimään...
Vierailija kirjoitti:
Melkein-valmis-sossu kommentoi. Ei ole tarkoitus olla mitenkään epäkollegiaalinen mutta jos toimeentulotuesta säästää, sitä ei pidä katsoa tuloksi. Toki asiakkaan on se todistettava jollain tavalla että hän on säästänyt juuri viimesijaisesta etuudestaan.
Niin, no voinet arvata kaksi kertaa, miten helppoa on tällainen todistaa, koska rahoja ei voi korvamerkitä. Random-etuuskäsittelijä katsoo alta aikayksikön säästöt tuloksi. Ylipäänsä, millä tällaisen todistaa? Ei millään, koska raha on rahaa eikä tosiaan korvamerkittyä sellaista. Näin ollen tämäkin oikeus jää asiakkaan kohdalla useimmiten tyhjäksi.
Toiseksi onko tuo linjaus voimassa koko maassa nykyisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Eikö sitä pyykkiä voi pestä kun lapset on koulussa?
Jostain tekstistä kävi ilmi että äiti päivät kotona ja lapset koulussa.
Jos erityislapsi päästää housuun kotona koulun jälkeen niin miten kuvittelette, että sen pyykin voi pestä ennen kuin se tulee housuun?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista että yhteiskunta viimeistään antaa heille mallin siitä, että jokaisella on tehtävänsä.
Vai meinasitko, että näitä sitten paapottaisiin loppuelämä?
Nuorena on hyvä saada ajoissa se 'nyt olen omillani' fiilis.
Nuoren on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa eikä sellaista mallia, että jatkat vaan samanlaista pummeilua kuin mutsis ja mitään pahaa ei käy, pidä missään nimessä antaa.
Miten? Minkä viranomaisen toimenkuvaan tämä mallin antaminen pitäisi lisätä? Sosiaalityöntekjöiden? Vai kenties jo päiväkotien, neuvoloiden ja peruskoulujen henkilökunnan tehtäviin? Millaisia konkreettisia keinoja heillä olisi antaa näiden perheiden lapsille ja nuorille tämä malli?
En todellakaan ole sitä mieltä, että heitä pitäisi paapoa loppuelämä. Jos mulla olisi jotain konkreettisia keinoja, olisin varmasti jo aikoja sitten lähtenyt mukaan politiikkaan. Mutta ei mulla ole. Onko sulla?
Ei siihen mitään resursseja tarvi eikä viranomaisia. Homma toimii niinkuin lintusilla. Jalankuva sinne pyrstönpuolelle ja pihalle.
Harva ihminen on oikeasti ihan tynnyrissä. Aina voi ottaa mallia, vaikka naapurinmiehestä, ihan kysymättäkin. Valtaosa myös käy koulua eli esikuvaa löytyy kyllä, jos on motivaatiota ja sitä väitän tulevan siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan äidillinen sokeus laitetaan aisoihin ja jokainen joutuu tekojensa hedelmille.
Kuinka moni tietää, millaiset lähtökohdat naapurin miehellä on ollut? Eli onko tämä kuulunut onnekkaisiin vai epäonnistujiin, mutta kuitenkin onnistunut? Lapset käyvät koulua, mutta koulukavereissa ei välttämättä ole ensimmäistäkään epäonnistujaksi syntynyttä, joka kuitenkin onnistuisi. Suurin ongelma näissä tapauksissa on, että he uskovat onnistujilla olevan aina jotain sellaista, jota heillä itsellään ei ole. Paremmat geenit, parempi perhe, paremmat harrastukset, paremmat kaverit, paremmat sosiaaliset verkostot jne jne. Ja valitetttavan usein he ovat myös oikeassa. Eivät he ota esimerkkiä niistä lapsista ja nuorista, jotka ovat heidän näkökulmastaan syntyneetkin onnekkaammiksi. He tarvitsisivat mallin niistä lapsista, nuorista ja aikuisista, jotka ovat syntyneet epäonnistujiksi kuten he itsekin, mutta siitä huolimatta onnistuneet. Kyse on asenteesta eikä asenne muutu sillä, että hyväosainen sanoo, miten huono-osaisen tulisi elää. Kuulun itse onnekkaiksi syntyneisiin, mutta ymmärrän oikein hyvin, että huono-osaisen on vaikea ottaa mallia hyväosaisista, kun heiltä puuttuu alussa mainitut voimavaratekijät. Pahinta on, että näiden lasten ja nuorten kohdalla heidän lähipiirinsä tukee tätä asennetta. Tässäkin ketjussa on monet - aloittaja mukaanlukien - sanonut, että menestyminen ja onnistuminen on kiinni paljon muustakin kuin vain yksilön omasta tahdosta.
Eli he käyttävät juuri niitä tekosyitä, joita aloittaja ja te haluattekin heidän käyttävän. Eli kenen teoria ei toimi?
He käyttävät noita syitä, koska heidät on pienestä pitäen saatu uskomaan, että ne ovat todellisia syitä. Kuten osittain ovatkin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että mun elämäni varakkaan, korkeasti koulutetun perheen tyttärenä on ollut helpompaa kuin jonkun köyhän perheen lapsen elämä, jonka lapsuudenkodissa ei lasta rohkaistu, kannustettu, vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä, vanhemmat eivät pystyneet auttamaan ja neuvomaan vaikeissa koulutehtävissä, vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta maksaa valmemmuskursseja eikä tukea opiskeluaikana taloudellisesti. Ei mun ole tarvinnut pelätä epäonnistumisia vaan olen voinut ottaa riskejäkin, koska mulla on aina ollut taustalla tukiverkostot. Olisi typerää edes väittää muuta. Pointtini onkin, miten saadaan nämä lapset ja nuoret muuttamaan asennettaan, olemaan uskomatta olevansa syntyneitä epäonnistujiksi? Yhteiskunnan halutaan antavan näille lapsille heiltä puuttuvat voimavaratekijät, mutta miten? Miten annetaan voimavaratekijöitä? Ennaltaehkäisevä nuorisotyö on ainoa, mitä mulle tulee mieleen, mutta sekin tapahtuu vasta sitten, kun lapsen asenteet ovat jo muovautuneet uskomaan, että eivät voi onnistua.
Mitä hyödyttää lahjoa seurauksia, kun syyt ovat kotona. Ei ne liity rahaan, vaan kasvatukseen. Tyhmää kuvitella, että raha toisi rakkauden. Varsinkin siellä "sosiaalipuolella" ollaan tietoisia, että vanhemmat eivät ota vastuuta ja valehtelevat. Joten vapaaehtoiset järjestämään vanhemmille vanhemmuuskursseja. Kai ymmärrät, että kun nämä lapset asuvat alaikäisinä kotonaan, ovat he vanhempiensa vallan alla alaikäisinä, vaikka mikä asenne olisi elämään. Typerää muuten väitteesi, etteikö elämässä pärjäisi ilman tukiverkostoja. Moni on pärjännyt, tiedän.
Nimenomaan ne liittyvät kasvatukseen. Eli miten saada tämä asennekasvatuskierre poikki? Ehdotatko aiempaa useammin lasten huostaanottoa? Tosin lastenkotilapsistakaan ei aina tule yhtään sen hyväosaisempia kuin vanhemmistaankaan.
Enkä väittänyt, ettei ilman tukiverkostoja pärjäisi. Väitin, että elämäni on varmasti ollut helpompaa kuin huono-osaisissa perheissä kasvaneilla, koska mulla on nuo tukiverkostot aina olleet ja olen saanut kasvaa ja elää hyväosaisten keskuudessa.
Sori, että vastailen ristiin sen toisen keskustelijan kanssa, mutta minun mielestäni se on jokaisen OMA tehtävä pistää poikki ne väärät 'kierteet'. Kaikilla ei tarvitse olla yhtä helppoa, se on hyvä muistutus siitä, miten asiat kannattaa hoitaa. Ja jokaista on turha kuvitella pelastavansa. Rakasta ensin itseäsi, sitten voit rakastaa perhettäsi ja jos sen teet suostun uskomaan, että sinua muka kiinnostaa OIKEASTI muiden asiat. Paljon on liikkeellä niitä 'lähetyssaarnaajia', joiden oma pesä on kaikkea muuta kuin puhdas.
Olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä enkä mä nyt hae tässä mitään pelastusta kaikille. Mutta jos keskustelussa sanotaan, että yhteiskunnan pitäisi antaa voimavaratekijät perheille, joilla niitä ei ole, olen vain peräänkuuluttanut keinoja, miten yhteiskunta tuon tekisi. Koska minusta niitä ei oikein yhteiskunta voi antaa.
Jokainen varmaan myöntää sen, että osa lapsista syntyy hyväosaisempiin perheisiin ja osa taas huono-osaisempiin. Jos näiden huono-osaisten perheiden lasten OMA tehtävä on laittaa kierre poikki, niin se ei ole noin yksinkertaista. Kodin vaikutus on yllättävän suuri ja jos teininäkin viettää aikaansa lähinnä vain toisten huono-osaisten perheiden teinien kanssa, niin koko maailmankuva on tällöin ihan erilainen kuin hyväosaisemmaksi syntyneillä lapsilla. Nämä lapset ja nuoret tarvitsisivat ensisijaisesti mallin siitä, miten huono-osaisuudesta ponnistetaan omin avuin hyväosaisuuteen. Se on se, mikä heiltä puuttuu.
Voi hyvää päivää.
Mikä siinä on niin yliluonnollista.
Keskittyy opiskeluun, kuuntelee koulussa, valitsee kaverinsa.
Keskittyy.
Ja ei sen tavoitteen tarvitse olla mikään juristin elämä Westendissä tai ei mitään, vaan tavoitteeksi voi laittaa itsensä elättämisen, normaalipainon ja järkevän lapsiluvun.
Hyvä keskittymiskyky ei ole ihan itsestäänselvästi jokaisella. Kavereita ei voi tuosta vaan valikoida, kaveruuteen tarvitaan molemminpuolinen sympatia. Usein se tulee samankaltaisuudesta, yhteisistä harrastuksista yms. Hyväosaisten kanssa kaveeraamista kutsutaan opportunistiseksi ja ihan syystäkin. Eivätkä näiden paremmin toimeentulevien lasten vanhemmat ole typeriä, he voivat hyvinkin estää kaverisuhteen, jos epäilevät että siitä on haittaa omalle lapselle.
Hyvä tai huono keskittymiskyky, mikä ihmeen määrite tuo on. Keski-ikäisiin asti on ollut vain yksi mahdollisuus, otat loppujen lopuksi vain itse vastuun keskittymiskyvystäsi, viimeistään aikuisena. En ymmärrä, miten tämä nykyajan laiskuus ilmennetään joka helkkarin diagnoosin taakse. Kyse on kuitenkin asennekasvatuksesta, kasvatuksesta yleensäkin. Ja miten ihmeessä ei ymmärretä, että kaveripiiri syntyy sosiaalista kontakteista, ei liity pääasiassa rahaan. Kyllä niin vihloo näkemykset, että kaverillisuus syntyisi vanhempien varallisuuden perusteella. Nykyajan fiksuissa nuorissa eletään niin, ettei katsota mistä kaveri on tullut. Vaikka tietoisuus on siitä, katsotaan onko kaveri normaali empaattinen, järkevä, fiksu. Sosiaalisuus on ongelma, sitä ei voi kyllä mitenkään näytellä.
Onko sinulla alhainen ÄÖ vai miksi et ymmärrä käsitettä huono keskittymiskyky? Vaikka kuinka sitoisit itsesi paikalleen koneen ääreen tekemään tehtäviä lukemaan ja kirjoittamaan niin luet ja kirjoitat 3 riviä jonka jälkeen yrität lukea viisi kertaa seuraavaa riviä siinä onnistumatta ja sitä ymmärtämättä. Ihan sama kuinka "yrität" keskittyä, sanat vilisevät eikä tekstistä saa mitään tolkkua. Ei siinä asenteella ole mitään tekemistä jos kolme päivää köhötät koneella kirjat vieressä ja tulos on tuo kolme riviä tuotettua tekstiä edelleen. Se on keskittymishäiriöiselle aika kipeä asia kun kuitenkin haluaa olla tunnollinen, tehdä tehtävät ajoissa ja valmistua mutta ei voi. Se on myös todella turhauttavaa ja aihettaa vihaa itseä kohtaan koska ei voi muuttaa itseään. Keskittymiskyky ei ole motivaatiosidonnaista.
Minulta tulehtui näköhermo kesken yliopisto-opintojen. Nauhoitin kirjani ja opettelin kuuntelemalla. Samaten muistikikat ja kaikenlaiset -säännöt auttaa. Ja esim esikoiseni liikkuu aina samalla. Saattaa tanssia ja seistä päällään kun opettelee. Yksi keino on kirjoittaa käsin ja samalla ne asiat jää mieleen.
When there is a will there is a way.
Ja luulet olevasi ainoa joka on tehnyt omia nauhoituksia/ lainannut oppikirjoja äänikirjoina, kirjoittanut käsin jne.??? Näköhermon tulehtumista ei muuten voi verrata keskittymiskyvyn ongelmaan, sillä fyysinen este ja este aivoissa ovat eri asia. Moni keskittymisongelmainen käy vuosia terapiassa opintojen ohella ja luuletko, ettei siellä yritetä keksiä ratkaisua kokeilemalla kaikkea mahdotonta ja mahdollista? Jos osaat korjata keskittymiskyvyttömän aivot tuosta noin vaan niin ole kiltti ja perusta klinikka, saat hurjasti asiakkaita hetkessä!
En luule, enkä niin väittänyt. Kerroin miten vakavasti sairaanakin pystyy opiskelemaan, jos on halua.
Näköhermontulehdus aiheuttaa helvetillisen kiputilan. Paljon pahempaa.
Ja miksi se keskittymisvaikeuksinen terapiassa käy? Ja miksei hän keksi itse? Ai niin, koska selitys/tekosyy.
Olet joko todella älyllisesti rajoittunut tai tunne-elämältäsi vajaa.
Kävisiköhän keskittymishäiriöinen terapiassa juuri siksi että saisi apua ongelmaansa? Jos ei pysty itse keksimään ratkaisua on äärimmäisen hienoa että osaa/uskaltaa/jaksaa hakea apua.
Eihän keskittymishäiriöisen aivoissa mitään vikaa ole. Ja kai se keskittymishäiriöinen voi itsekin jotain tehdä. Ihmettelen mitä se terapia siihen kuuluu että itse muokkaa omat oppimistapansa. Neuvoja saa ihan ilman vuosikausien prosesseja esim opettajilta ja Erilaiset oppijat -neuvonnasta.
Ai niin mutta tokihan helpompaa on vaan roikkua "terapiassa" ja passivoitua perässä vedettäväksi.
Et asioista paljoakaan tiedä. Läheskään kaikki terapiat eivät kestä vuosikausia. Ja jos kestävät siihen on hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Jokainen on oman onnensa seppä ja kokoomus on köyhän asialla, jep jep.
Tuollaiselle kermaperseelle on aivan turha avata ylisukupolvisuudesta yhtään mitään, koska näiden kurjuuteen syntyneiden elämä on niin kaukana siitä omasta turvatusta elämästäsi, että et hahmottaisi mitään kuitenkaan. Ja juu kyllä sieltä toivottomuudesta saattaa vahvimmat ja onnekkaimmat onnistua repimään itsensä elämän syrjään kiinni, mutta se vaatii tuhat kertaa enemmän tahdonlujuutta, kuin yhdelläkään kermaperseellä on ikinään ollut.
Vierailija kirjoitti:
Yhtään enempää en halua kenenkään läskin kertovan leipäjonossa, miten näkee nälkää. Jos oikeasti näkisivät, olisivat laihoja. Mitään lohtusyöpöttelyä en katso oikeutetuksi köyhän marinalle.
Mitä lapsi opettelee elämänsä ensi ? Mm. _syömistä_ .
Kuka lasta ruokkii useimmiten lapsen ensi vuosina? _Äiti_.
Myös lapsen _perusturvallisuus_ rakennetaan ensimmäisten ikävuosien aikana.
No mikäköhän menee mönkään, kun lapsella on rajusti ja monipuolisesti väkivaltainen _äiti_? Kas kummaa: kun lapsella on rajusti ja monipuolisesti väkivaltainen _äiti_, niin lapsella -
myös aikustuttuaan - heittää häränpyllyä niin _perusturvallisuus_ kuin _syöminenkin_!
Onpa hämmästyttävää ja kummastuttavaa!
Tätä harvemmin otetaan esille.