Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun

Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.

Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.

Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.

En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia tässä köyhyysketjussa puhutaan sivutolkulla flunssanparantamisvinkeistä? Ehkä kannattaisi perustaa oma ketju vinkkiviitosia varten. 

Hetken luulin että oon jossai välissä painanut jotain toista keskustelua kun sivu täynnä flunssa vinkkejä... 😃

Briteissä vuosia asuneena ei voi kuin ihmetellä Suomalaista valituskulttuuria. Aika harvassa maassa saa opiskelu tai opinto-oikeus on maksuton, ja täällä saa vielä opintotukea puhumattakaan asumistuesta! Useimmissa maissa opiskelu maksaa maltaita ja velkoja maksetaan oitkään valmistumisen jälkeen. Työttömyys- ja sossutuet on murto-osia meidän tuistamme. Me ollaan ihan velliperseitä, saadaan tosi paljon ja aina naristaan. Paljon voi tehdä oman onnensa eteen ihan omalla asenteellaan ja yritteliäisyydellään. Väitän, että aika harva kärsii oikeasti kylmästä, nälästä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole oikeasti sellaista köyhyyttä mitä monet siitä sanasta ymmärtävät.

Maailmalla on kyllä ihan oikeaa ja todellista köyhyyttä mutta ei Suomessa, täällä ihmiset ovat vaan tottuneet liian hyvään ja hyviin oloihin, toivottavasti se muuttuisi pian.

Sosiaalihuolto auttaa, mutta jos joku ei sitä apua hae niin se on sen ihan oma päänpatti.

Yksisilmäinen näkemys.

Itse olisin työttömänä oikeutettu myös toimeentulotukeen, mutta koska olen joskus kuitenkin ollut töissä ja haluan, että minulla on jotain näistä tuloista säästössäkin niitä äkillisiä menoja varten, joita ei toimeentulotuki kata, se tarkoittaa sitä, etten voi hakea toimeentulotukea nytkään. Näin ollen kärvistelen työttömyyspäivärahalla, jotta voin pelastaa itseni mahdollisesta katastrofitilanteesta. Sitä voi tietysti itse kukin miettiä, onko järkeä kärvistellä, jos voisi myös tuhlata kaiken ja olla kusessa sitten vasta tilanteen tullen, mutta minä näen tämän järkevänä taloudenhallintana, joskin samalla erittäin vaikeana. On vaikeata moraalisesti olla sellaisen linjan kannalla, että eikun kaikki vain palamaan, murehditaan sitten myöhemmin asioita. Mutta tähän toimeentulotukiasiakkaita kannustetaan. Olen minä itsekin miettinyt, pitäisikö omat rahat vain käyttää ja siirtyä parempiin kuukausittaisiin yhteiskunnan rahoihin. 

Näin on koska säästää ei saa. Sen sijaan toimeentulotuesta säästämällä voisi ostaa esimerkiksi työkaluja ja myöhemmin alkaa myymään itse tekemiään tuotteita ja saada tuloja sillä lailla. On hienoa joka kerta kun yksikin ihminen tajuaa, että systeemi ei anna köyhän nousta loukustaan. Kaikki eivät toki edes pystyisi säästämään toimeentulotuesta mutta edes jotkut voisivat työllistää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Briteissä vuosia asuneena ei voi kuin ihmetellä Suomalaista valituskulttuuria. Aika harvassa maassa saa opiskelu tai opinto-oikeus on maksuton, ja täällä saa vielä opintotukea puhumattakaan asumistuesta! Useimmissa maissa opiskelu maksaa maltaita ja velkoja maksetaan oitkään valmistumisen jälkeen. Työttömyys- ja sossutuet on murto-osia meidän tuistamme. Me ollaan ihan velliperseitä, saadaan tosi paljon ja aina naristaan. Paljon voi tehdä oman onnensa eteen ihan omalla asenteellaan ja yritteliäisyydellään. Väitän, että aika harva kärsii oikeasti kylmästä, nälästä jne.

Kuinkakohan Briteissä suhtaudutaan väkivaltaisiin äiteihin ja väkivaltaisten äitien vaurioittamiin lapsiin? Saavatko Briteissä vaikeasti äitiensä vaurioittamat lapset joko jo lapsina tai sitten viimeistään aikuisina mielenterveyskuntoutujina tukea ja apua? Ainakin Suomessa äitimyytti on sen verran vahva, että äidin oikeus pahoinpidellä lapsena on ensisijainen lapsen oikeuteen terveelliseen ja turvalliseen elämään nähden. Ja esimerkkinä taas mainittakoon alkoholistiäidit ja psykopaattiäidit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.

Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.

Olipa tarpeeton ja sisältötyhjä kommentti.

Opiskelut aloitetaan tarkoituksena valmistua. Oletusodotuksena on, että työpaikkakin heltiää koulutuksella.

Aina niin ei käy, mutta mitä järkeä olisi aloittaa opiskelut VARMANA siitä, että töitä ei tule herumaan?  Silloin kyse on omasta valinnasta, kuten siinäkin, kuinka kauan niihin opintoihin käyttää. Poikkeuksena tietysti mm. kuntoutustuella opiskelevat, joilla on perustellut syynsä opintojen venymiseen ideaaliaikaa pidemmäksi.

Kaikki eivät työllisty, se on totta. Työpaikan saaminen on kynyt aina vaan vaikeammaksi. Parhaiten työllistyvät he, joiden sukulaisilla on sopivia suhteita.  Tämö seikka on omiaan lisäämään eriarvoistuutta, ikävä kyllä.

Vasta opintonsa päättänyt työtön voi sanoa olevansa köyhä, jos sitä työpaikkaa ei löydy.

On selviä merkkejä ilmassa siitä, että korkeakouluihin tulee lukukausimaksut suomalaisillekin. Tätä on perusteltu sillä, että opiskelijalla on odotettavissa hyvät tulot.

Kuinka hyvät tulot on esim. lastentarhanopettajilla, joiden koulutusta nyt lisättiin? Tai aloittajan kollegoilla, sosiaalityöntekijöillä? 

Pahimmassa tapauksessa jatkossa valmistutaan opinto- ja lukukausimaksuvelat niskassa ja päädytään silti työttömäksi.  Sitten sitä vasta käyhä onkin. k<enties siinä sivussa ovat käyhtyneet vanhemmatkin.

Kommenttisi on täysi nolla. Ei kukaan tiedä etukäteen miten elämässä käy ja saako töitä. Ei kukaan voi olla varma siitä, että opintojen jälkeen työllistyy. Jokaisen on kuitenkin yritettävä, toisin kuin sinä vääntäessäsi kommenttiasi, et edes vaivautunt yrittämään. Vanhempasi varmaan tiesivät köyhtyvänsä kommenttisi takia. Ei kukaan edes tiedä ensimmäistä koulua aloittaessaan, että joku päivä mahdollisesti opiskelee kuntoutustuella pitkittyneiden opintojen takia... Eräänä päivänä vain huomaa, että on opiskellut 30 vuotta ja mites tässä näin kävi.

Mitäpä, jos pysähtyisit ajattelemaan asiat ihan loppuun saakka? Kokeile.

Jos tietoisesti hakeutuu opiskelemaan alaa, jolla mahdollisuudet työllistyä ovat heikot, ylitarjonnan tai rakennemuutoksen johdosta, on se oma valinta. Jos välttämättä haluaa esim. "seurata kutsumustaan" tai "toteuttaa unelmaansa" sanotaan vaikkapa kulttuurialalle, on työpaikan saaminen hyvinkin epätodennäköistä.  Eikö tällöin ole kyse nimenomaan omasta, tietoisesta valinnasta?

Opintojen pitkittymistä on tutkittu (keskimääräinen valmistumisaika yliopistosta on 7 vuotta ja ammattikorkeasta 5 vuotta - paljon piemmät kuin ideaaliajat) ja suurimmalla osalla se johtuu siitä, että ns. opiskelijaelämän viettäminen on kivaa ja mukavaa. Silloin ei ole vielä mukana oravanpyörässä, tulevaisuudenusko on tallella, on periaatteessa vapaa elämään sellaista elämää kuin haluaa. Tulot ovat tosin pienet, mutta elämä tarjoaa sinä vaiheessa paljon kaikkea muuta mukavaa, eikä taloudellisia sidonnaisuuksia ole vielä ehtinyt muodostua.

Tällaisia opiskelijoita meillä on paljon, määrä on kasvanut.  Juuri heidän takiaan esitetään koko ajan vahvemmalla äänensävyllä argumentteja, joissa vaaditaan lukukausimaksuja korkeakouluihin.

Hyvinkin epäreilua heitä kohtaan, jotka kaikin keinoin pyrkivät valmistumaan ideaaliajassa.

Ilmeisesti sinä et ole opiskellut vielä tarpeeksi, koska rakennat olkiukkoja vastauksissasi, etkä edes löydä tekstistä ns. pihviä. 

Onhan itsestäänselvää, että elämässä voi tapahtua asioita, jotka pitkittävät opiskeluja. Työssäolevatkin sairastuvat tai joutuvat onnettomuuteen, mutta tässä ei ole kyse siitä. Kyse on omista valinnoista.

Heillä, joiden opinnot ovat päättyneet, mutta työpaikkaa ei ole heltinnyt yrityksistä huolimatta, samoin kuin työelämässä olleiden ja sittemmin irtisanottujen kohdalla kyse ei ole omasta valinnasta.

Väitän, että harvassa ovat he, jotka valitsevat läpi elämän jatkuvan köyhyyden tietoisesti. Heitäkin on, mutta pieni vähemmistö. 

Ihminen luontaisesti pyrkii aina kohti parempaa  - mitä se parempi sitten itse kullekin merkitsee. Useimmille se merkitsee vakituisia, elämiseen riittäviä tuloja, jotka mahdollistavat joskus muunkin kuin ainaisen penninvenyttämisen. Taloudellinen vakaus on rauhoittava tekijä, joka mahdollistaa elämään paljon muita mukavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia tässä köyhyysketjussa puhutaan sivutolkulla flunssanparantamisvinkeistä? Ehkä kannattaisi perustaa oma ketju vinkkiviitosia varten. 

Hetken luulin että oon jossai välissä painanut jotain toista keskustelua kun sivu täynnä flunssa vinkkejä... 😃

No kun kuulemma jonkun flunssa ei parannu ellei saa apteekista flunssalääkejuomia, yskänlääkettä, nenäsumutteita, kurkkua puuduttavia suihkeita, kurkkupastilleja, särkylääkettä ja vielä kympillä nenäliinoja. (Nämä kaikki listattiin täällä, eikä muuten taida 50€ noihin riittää)

Mut ilmeisesti nyt vaan on niin että ei ole köyhällä varaa edes flunssaan sairastua, kun sossu ei maksa noita lueteltuja tuotteita.

Höpöhöpöhöpö.

Minulta kuoli isä kun olin 14.

Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.

Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.

Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.

Täällä samankaltainen historia, Vanhemmat eivät mitään taloudellista tukea voineet antaa köyhyyden vuoksi. Tosin osasivat antaa tervettä järkeä ja laskemisen taidon. Se mitään epäonnea ole että ottelee pikavippejä, jättää maksut maksamatta, ostelee osamaksulla jne.

Ihan omilla päätöksillä ja valinnoilla on tie tänne hyvälle asuinalueelle ja hyviin tuloihin päästy, eikä millään tuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Briteissä vuosia asuneena ei voi kuin ihmetellä Suomalaista valituskulttuuria. Aika harvassa maassa saa opiskelu tai opinto-oikeus on maksuton, ja täällä saa vielä opintotukea puhumattakaan asumistuesta! Useimmissa maissa opiskelu maksaa maltaita ja velkoja maksetaan oitkään valmistumisen jälkeen. Työttömyys- ja sossutuet on murto-osia meidän tuistamme. Me ollaan ihan velliperseitä, saadaan tosi paljon ja aina naristaan. Paljon voi tehdä oman onnensa eteen ihan omalla asenteellaan ja yritteliäisyydellään. Väitän, että aika harva kärsii oikeasti kylmästä, nälästä jne.

Jokainen voi väittää mitä tahansa haluaa väittää, mutta silloin on kyse mielipiteestä.

Tosiasia on kuitenkin, että rakkaassa maassamme yli 100 000 lasta elää köyhyydessä.

Vaikka se suomalinen käyhyys ei ole subjektiivista köyhyyttä, aiheuttaa se silti ongelmia; se leimaa, se saa tuntemaan lapsen ulkopuolisuutta ja huonoutta, aiheuttaa vääristynytt minäkuvaa heikentäen itsetuntoa jne. Mielenterveysongelmien lisäksi köyhyys aiheuttaa fyysisiä sairauksia, ihminen kun on kokonaisuus.

90-luvun laman aikana lapsuuttaan viettäneet ovat nyt aikuisia. Joka neljäs heistä on turvautunut mielenterveyspalveluihin. Kukaan ei tiedä, kuinka moni on jättänyt turvautumatta näihin palveluihin joko leimaamisen pelossa tai siksi , että niiden saavutettavuus ei ole helppoa.

Pitkittynyt työttömyys ja siitä johtuva köyhyys  aiheuttaa kaikenikäisille mielenterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.

Sosioekonomisilla tekijöillä (koulutus, ammatti, tulot, omaisuus,asumistaso, asema työelämässä) on selvä yhteys ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Matalasti koulutetuilla ja pienipalkkaisilla on keskimäärin

enemmän ongelmia hyvinvoinnin eri osa-alueilla kuin korkeasti koulutetuilla ja suurituloisilla.

Esimerkiksi alemmilla sosiaaliryhmillä on heikommat elin- ja työolot, enemmän työttömyyttä sekä vaikeuksia toimeentulossa. Sosiaalinen eriarvoisuus ilmenee viimekädessä terveyseroina.

Vaikutusta on myös toiseen suuntaan: terveysongelmat voivat vaikuttaa sosiaaliseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.

Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole. 

Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.

Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua. 

Eipä se ärhäkkä flunssaa kaada köyhän taloutta, jos nyt siis puhutaan köyhistä jotka saavat muiden tukien lisäksi toimeentulotukea, kun julkisen puolen terveydenkäyntimaksut ja julkiselta puolelta määrätyt reseptilääkkeet, nehän kuuluu ttt:n perusosaan, maksusitoumus apteekkiin ja tk-lasku sossuun, tai siis nykyisin kelalle.

Eri asia jos kyseessä henkilö joka ei kuulu ttt:n piiriin.

Vähän sinäkin köyhän elämästä tiedät... Ilman reseptiä olevia tuotteita ei korvata. Kunnilla ja lääkäreillä on keskinäinen sopimus jättää köyhät reseptittä jotta lääkkeitä ei tarvitsisi korvata. Lisäksi fysiotrapiaan ei köyhä saa lähetettä koska lääkäreitä on kielletty etteivät kunnat joudu niitä maksamaan. Sama lääkäriaikojen ja hoidon kanssa.

Ai nyt keksitään tämmöinen salaliittoteoria.

Täytyy myöntää, että itse en olisi tuota tajunnut vaan lääkäri sen itse minulle kertoi.

Se on laitonta. Valita esimiehelle.

Mistä lekuri tietäisi, kuka on toimeentulotuella? Ei mistään.

Työssäkäyvä voi päästä fyssarille helpommin siksi, että hän pääsisi takaisin töihin pikemmin. Jos ei ole työssä, jonkun vaivan paranemista voidaan odotella pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.

Katsos kun maailma ei toimi näin. Jos olisit jaksanut lukea koko jutun olisit huomannut tuon parin satasen säästön laskettavan tuloksi, joten se vähentää tukia.

Tukimatematiikka on korkeampaa matematiikkaa, mutta yksinkertaistaen tasaluvuilla.

Ihmiselle pitää jäädä 500€/kk. Jos vuokra on 800€/kk, työttömyyskorvaus 500€/kk ja asumistuki 200€/kk, niin saat toimeentulotukea 600€/kk (600+500+200 = 800+500) . Nyt jos sinulla on säästössä 200€/kk niin saat toimeentulotukea 400€ (400+200+500+200 = 800+500).

Juuri näin sen pitääkin olla. Ne ovat TUKIA ja jotta voisi säästää pitäisi ensin hankkia niitä tuloja. Ottaa vaikka sitä saman summan antavaa duunia vastaan jolloin voisi säästääkin jos pienemmällä pärjää. Ja sitten laittamalla säästöt poikiin saa vielä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Briteissä vuosia asuneena ei voi kuin ihmetellä Suomalaista valituskulttuuria. Aika harvassa maassa saa opiskelu tai opinto-oikeus on maksuton, ja täällä saa vielä opintotukea puhumattakaan asumistuesta! Useimmissa maissa opiskelu maksaa maltaita ja velkoja maksetaan oitkään valmistumisen jälkeen. Työttömyys- ja sossutuet on murto-osia meidän tuistamme. Me ollaan ihan velliperseitä, saadaan tosi paljon ja aina naristaan. Paljon voi tehdä oman onnensa eteen ihan omalla asenteellaan ja yritteliäisyydellään. Väitän, että aika harva kärsii oikeasti kylmästä, nälästä jne.

Jokainen voi väittää mitä tahansa haluaa väittää, mutta silloin on kyse mielipiteestä.

Tosiasia on kuitenkin, että rakkaassa maassamme yli 100 000 lasta elää köyhyydessä.

Vaikka se suomalinen käyhyys ei ole subjektiivista köyhyyttä, aiheuttaa se silti ongelmia; se leimaa, se saa tuntemaan lapsen ulkopuolisuutta ja huonoutta, aiheuttaa vääristynytt minäkuvaa heikentäen itsetuntoa jne. Mielenterveysongelmien lisäksi köyhyys aiheuttaa fyysisiä sairauksia, ihminen kun on kokonaisuus.

90-luvun laman aikana lapsuuttaan viettäneet ovat nyt aikuisia. Joka neljäs heistä on turvautunut mielenterveyspalveluihin. Kukaan ei tiedä, kuinka moni on jättänyt turvautumatta näihin palveluihin joko leimaamisen pelossa tai siksi , että niiden saavutettavuus ei ole helppoa.

Pitkittynyt työttömyys ja siitä johtuva köyhyys  aiheuttaa kaikenikäisille mielenterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.

Sosioekonomisilla tekijöillä (koulutus, ammatti, tulot, omaisuus,asumistaso, asema työelämässä) on selvä yhteys ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Matalasti koulutetuilla ja pienipalkkaisilla on keskimäärin

enemmän ongelmia hyvinvoinnin eri osa-alueilla kuin korkeasti koulutetuilla ja suurituloisilla.

Esimerkiksi alemmilla sosiaaliryhmillä on heikommat elin- ja työolot, enemmän työttömyyttä sekä vaikeuksia toimeentulossa. Sosiaalinen eriarvoisuus ilmenee viimekädessä terveyseroina.

Vaikutusta on myös toiseen suuntaan: terveysongelmat voivat vaikuttaa sosiaaliseen asemaan.

Suomessa köyhyys on nimenomaan subjektiivista, mutta ei absoluuttista. Termit kuntoon.

Se ongelma on tässäkin se että ne mikropitsat köyhille on kustannettava tinkimällä jostain muusta. Mistä leikataan? koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista? Vanhustenhuollosta, maanpuolustuksesta, kunnilta? Vai nostetaanko verotusta vielä nykyisestäkin? Ymmärrän että köyhänä elämä on ankeeta, mutta kriittisempiäkin kohteita rahalle on kuin suorat tulonsiirrot.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpöhöpö.

Minulta kuoli isä kun olin 14.

Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.

Nyt asun arvoalueella akateemisna ja elämä on mallillaan.

Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.

Täällä samankaltainen historia, Vanhemmat eivät mitään taloudellista tukea voineet antaa köyhyyden vuoksi. Tosin osasivat antaa tervettä järkeä ja laskemisen taidon. Se mitään epäonnea ole että ottelee pikavippejä, jättää maksut maksamatta, ostelee osamaksulla jne.

Ihan omilla päätöksillä ja valinnoilla on tie tänne hyvälle asuinalueelle ja hyviin tuloihin päästy, eikä millään tuurilla.

Sinullahan on siis asiat ollut paljon paremmin kuin monella kun on ollut vanhemmat läsnä ja olet saanut kasvatusta ja järkeä vaikka rahaa ei olekaan ollut. Jopa paremmin kuin monella hyvätuloisen perheen lapsella joiden vanhempi ei ole läsnä, nää asiat kun ei katso yhteiskuntaluokkaa. Köyhyys itsessään ei mikään este pärjäämiselle elämässä, se taas on jos vanhempi on vaikka samaanaikaan pitkäaikaistyötön, mielenterveysongelmainen, ei ole ruokaa ja baareissa pyöriminen on tärkeämpää kuin lapsista huolehtiminen ja lapsi kärsii tilanteesta.... kaikilla vähävaraisilla ei ole tälläisiä ongelmia. Ja ilman pikavippejäkin voi talous mennä kuralle, mutta siinä mielessä olet onnekas kun ei ole tullut mitään terveydellisiä esteitä työnteolle ja sellaisia haasteita nuoruudessa ei ole tullut joilla on kauas kantoiset vaikutukset.

Minä kävin monta vuotta töissä ja mielestäni mulla meni hyvin, oli rahaa laskuihin, vähän säästöön ja lisäksi ylimääräistä kaikkeen kivaan, enkä ole mikään kovin nuuka penninvenyttäjä vaan tulee ostettua kaikkea ns turhaakin, kunnes eräänä päivänä uutisissa puhuttiin köyhyydestä ja siitä kuinka paljon suomessa on köyhiä, kävi sääliksi kuinka moni elää köyhyysrajan alapuolella, yhtäkkiä mä hämmästyin todella kun kerrotiin että mun tuloilla mä olen köyhä, yksi niistä köyhistä.

Samoilla, köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloilla moni on maksanut asuntolainan, pitää autoa, matkustelee jne mitä nyt ihmiset tekevät palkallaan, kuka mitäkin.

Sen jälkeen oon vähän varauksella suhtautunut näihin juttuihin missä puhutaan köyhyydestä, tottakai muutaman tonnin kuukausipalkka on pieni kymppitonniin verrattuna, mutta ei sitä köyhyydeksi voi sanoa jos joka penniä ei tarvitse laskea ja tulee palkallaan hyvin toimeen.

Paljon on ihmisiä joilla todella ei jää rahaa pakollisten menojen jälkeen montaa kymppiä ja ovat pakotettuja käymään leipäjonossa kun rahaa vaan ei ole vaikka kuinka nuukasti eläisi, niin sen mä ajattelen olevan köyhyyttä, mutta laskennallinen köyhyysraja ja sen alapuolella eläminen on kuitenkin jotain muuta kun oikea köyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.

Olet aika huonosti koulutettu ja tietämätön sosiaalityöntekijä. Opiskelijan statuksella voi olla vaikka vuosikymmeniä valmistuen tai sitten ei. Jos valmistuu, mutta ei saa töitä niin köyhyys on jatkuvaa ja pitkittyy. Ei niitä töitä niin vaan saa ja kiitos, älä tarjoa itsensä myymistä työksi niin kuin eräs soskun työntekijä aikoinaan.

Olipa tarpeeton ja sisältötyhjä kommentti.

Opiskelut aloitetaan tarkoituksena valmistua. Oletusodotuksena on, että työpaikkakin heltiää koulutuksella.

Aina niin ei käy, mutta mitä järkeä olisi aloittaa opiskelut VARMANA siitä, että töitä ei tule herumaan?  Silloin kyse on omasta valinnasta, kuten siinäkin, kuinka kauan niihin opintoihin käyttää. Poikkeuksena tietysti mm. kuntoutustuella opiskelevat, joilla on perustellut syynsä opintojen venymiseen ideaaliaikaa pidemmäksi.

Kaikki eivät työllisty, se on totta. Työpaikan saaminen on kynyt aina vaan vaikeammaksi. Parhaiten työllistyvät he, joiden sukulaisilla on sopivia suhteita.  Tämö seikka on omiaan lisäämään eriarvoistuutta, ikävä kyllä.

Vasta opintonsa päättänyt työtön voi sanoa olevansa köyhä, jos sitä työpaikkaa ei löydy.

On selviä merkkejä ilmassa siitä, että korkeakouluihin tulee lukukausimaksut suomalaisillekin. Tätä on perusteltu sillä, että opiskelijalla on odotettavissa hyvät tulot.

Kuinka hyvät tulot on esim. lastentarhanopettajilla, joiden koulutusta nyt lisättiin? Tai aloittajan kollegoilla, sosiaalityöntekijöillä? 

Pahimmassa tapauksessa jatkossa valmistutaan opinto- ja lukukausimaksuvelat niskassa ja päädytään silti työttömäksi.  Sitten sitä vasta käyhä onkin. k<enties siinä sivussa ovat käyhtyneet vanhemmatkin.

Kommenttisi on täysi nolla. Ei kukaan tiedä etukäteen miten elämässä käy ja saako töitä. Ei kukaan voi olla varma siitä, että opintojen jälkeen työllistyy. Jokaisen on kuitenkin yritettävä, toisin kuin sinä vääntäessäsi kommenttiasi, et edes vaivautunt yrittämään. Vanhempasi varmaan tiesivät köyhtyvänsä kommenttisi takia. Ei kukaan edes tiedä ensimmäistä koulua aloittaessaan, että joku päivä mahdollisesti opiskelee kuntoutustuella pitkittyneiden opintojen takia... Eräänä päivänä vain huomaa, että on opiskellut 30 vuotta ja mites tässä näin kävi.

Mitäpä, jos pysähtyisit ajattelemaan asiat ihan loppuun saakka? Kokeile.

Jos tietoisesti hakeutuu opiskelemaan alaa, jolla mahdollisuudet työllistyä ovat heikot, ylitarjonnan tai rakennemuutoksen johdosta, on se oma valinta. Jos välttämättä haluaa esim. "seurata kutsumustaan" tai "toteuttaa unelmaansa" sanotaan vaikkapa kulttuurialalle, on työpaikan saaminen hyvinkin epätodennäköistä.  Eikö tällöin ole kyse nimenomaan omasta, tietoisesta valinnasta?

Opintojen pitkittymistä on tutkittu (keskimääräinen valmistumisaika yliopistosta on 7 vuotta ja ammattikorkeasta 5 vuotta - paljon piemmät kuin ideaaliajat) ja suurimmalla osalla se johtuu siitä, että ns. opiskelijaelämän viettäminen on kivaa ja mukavaa. Silloin ei ole vielä mukana oravanpyörässä, tulevaisuudenusko on tallella, on periaatteessa vapaa elämään sellaista elämää kuin haluaa. Tulot ovat tosin pienet, mutta elämä tarjoaa sinä vaiheessa paljon kaikkea muuta mukavaa, eikä taloudellisia sidonnaisuuksia ole vielä ehtinyt muodostua.

Tällaisia opiskelijoita meillä on paljon, määrä on kasvanut.  Juuri heidän takiaan esitetään koko ajan vahvemmalla äänensävyllä argumentteja, joissa vaaditaan lukukausimaksuja korkeakouluihin.

Hyvinkin epäreilua heitä kohtaan, jotka kaikin keinoin pyrkivät valmistumaan ideaaliajassa.

Ilmeisesti sinä et ole opiskellut vielä tarpeeksi, koska rakennat olkiukkoja vastauksissasi, etkä edes löydä tekstistä ns. pihviä. 

Onhan itsestäänselvää, että elämässä voi tapahtua asioita, jotka pitkittävät opiskeluja. Työssäolevatkin sairastuvat tai joutuvat onnettomuuteen, mutta tässä ei ole kyse siitä. Kyse on omista valinnoista.

Heillä, joiden opinnot ovat päättyneet, mutta työpaikkaa ei ole heltinnyt yrityksistä huolimatta, samoin kuin työelämässä olleiden ja sittemmin irtisanottujen kohdalla kyse ei ole omasta valinnasta.

Väitän, että harvassa ovat he, jotka valitsevat läpi elämän jatkuvan köyhyyden tietoisesti. Heitäkin on, mutta pieni vähemmistö. 

Ihminen luontaisesti pyrkii aina kohti parempaa  - mitä se parempi sitten itse kullekin merkitsee. Useimmille se merkitsee vakituisia, elämiseen riittäviä tuloja, jotka mahdollistavat joskus muunkin kuin ainaisen penninvenyttämisen. Taloudellinen vakaus on rauhoittava tekijä, joka mahdollistaa elämään paljon muita mukavia asioita.

Tästä olen siinä mielessä eri mieltä, että nuorilla ei ole aina saatavissa tarpeeksi tietoa siitä, mitkä ovat alojen työllistymismahdollisuudet. Ei tällaiseen keskitytä peruskoulussa/lukiossa. Toki muutama hyväksi tiedetty ala on, mutta kaikki eivät voi näihin hakea.

Oman kokemuksen mukaan taas opintojen pitkittyminen johtuu usein työnteosta, ei siitä että yritettäisiin vältellä vastuuta. Raha houkuttaa ja menee usein opintojen edelle, työskentely voi olla myös helpompaa kuin opiskelu siinä hetkessä. Useinhan yliopistossa valmistumista lykkää esim. lopputyön loppuun saattaminen töiden ohessa. Toisaalta en tiedä, kumpi on työllistymisen kannalta paremmassa asemassa, pikavauhtia valmistunut, vai jo alan työkokemusta omaava hieman pidemmän ajan ottanut. Tai taidampa tietääkin.

Vierailija kirjoitti:

Briteissä vuosia asuneena ei voi kuin ihmetellä Suomalaista valituskulttuuria. Aika harvassa maassa saa opiskelu tai opinto-oikeus on maksuton, ja täällä saa vielä opintotukea puhumattakaan asumistuesta! Useimmissa maissa opiskelu maksaa maltaita ja velkoja maksetaan oitkään valmistumisen jälkeen. Työttömyys- ja sossutuet on murto-osia meidän tuistamme. Me ollaan ihan velliperseitä, saadaan tosi paljon ja aina naristaan. Paljon voi tehdä oman onnensa eteen ihan omalla asenteellaan ja yritteliäisyydellään. Väitän, että aika harva kärsii oikeasti kylmästä, nälästä jne.

Maissa, joissa opiskelu on maksullista, on myös kattava stipendijärjestelmä.

Vertailu on hirveän vaikeaa.

Perustoimeentulon puolella sitten taas vastuu on monissa maissa siirretty kolmannelle sektorille.

Aina omalla aktiivisuudella on merkitystä. Ei yhtään vähempää meidänkään systeemissä.

(Sanon tämän itse ihan hyväpalkkaisessa työssä olevana nettomaksajana.)

Eri maita ei vaan tosiaan kovin kevyesti kannata lähteä vertaamaan. Ja vaikka tää on raadollista sanoa, meidän kalliilla sos.tukijärjestelmällä saatetaan "ostaa" tämä suhteellisen alhainen rikollisuus tietyillä alueilla. (Omaisuus- jne.)

No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi. 

Itse olen jättäytynyt uskonnollisen ideologiani taki tahalleen sossun varaan ja työttömäksi

En siedä olla ei uskovien kanssa töissä se tuntuu synniltä ja vankilalta

Vierailija kirjoitti:

Se ongelma on tässäkin se että ne mikropitsat köyhille on kustannettava tinkimällä jostain muusta. Mistä leikataan? koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista? Vanhustenhuollosta, maanpuolustuksesta, kunnilta? Vai nostetaanko verotusta vielä nykyisestäkin? Ymmärrän että köyhänä elämä on ankeeta, mutta kriittisempiäkin kohteita rahalle on kuin suorat tulonsiirrot.

Ensinnäkin, ne tuet kuuluvat sosiaalipalveluihin. Toiseksi, toimeentulotuen osuus niistä on ihan kärpäsenkakka, työttömyyskorvaukset hieman enemmän, sitten terveydenhoitokustannukset (joista myös hyväosaiset hyötyvät) ja suurimpana eläkkeet. Ihmiset vouhkaavat joistain marginaalitapauksista, koska ne on helppo nostaa tapetille. Mites leikkaukset vaikka jättihankkeisiin pistetyistä varoista, jotka eivät edes toteudu. Ja näihin GUggenheimeihin on käytetty rutosti konsultointipalkkoja ym. Mut niinhän se yksinkertaisessa päässä menee --> mun verorahoilla elätetään sossun asiakkaat...