Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
Katsos kun maailma ei toimi näin. Jos olisit jaksanut lukea koko jutun olisit huomannut tuon parin satasen säästön laskettavan tuloksi, joten se vähentää tukia.
Tukimatematiikka on korkeampaa matematiikkaa, mutta yksinkertaistaen tasaluvuilla.
Ihmiselle pitää jäädä 500€/kk. Jos vuokra on 800€/kk, työttömyyskorvaus 500€/kk ja asumistuki 200€/kk, niin saat toimeentulotukea 600€/kk (600+500+200 = 800+500) . Nyt jos sinulla on säästössä 200€/kk niin saat toimeentulotukea 400€ (400+200+500+200 = 800+500).
Juuri näin sen pitääkin olla. Ne ovat TUKIA ja jotta voisi säästää pitäisi ensin hankkia niitä tuloja. Ottaa vaikka sitä saman summan antavaa duunia vastaan jolloin voisi säästääkin jos pienemmällä pärjää. Ja sitten laittamalla säästöt poikiin saa vielä lisää.
Mä ymmärrän, että sä et ymmärrä, koska et ilmeisesti ole kokenut tätä. En minäkään ehkä olisi joskus aikoinaan ymmärtänyt, miten sairas systeemi on.
Ongelma on siinä, että joko pitää lojua työttömänä/opiskelijana tai saada pysyvä työ. Jos saa tuloja keikka- tai pätkätöillä, säästöä ei kerry, koska on edelleen tukiloukussa. Esim. jos minä saan kerralla 2000 euroa, se vyörytetään vastaamaan toimeentulotukea seuraaville kuukausille. Näin ollen tulotasoni kasvaa vain 150 euroa kuussa, sillä se on etuoikeutettua tuloa. Jos taas saan samalla työttömyyspäivärahaa, en todennäköisesti saa toimeentulotukea lainkaan, vaan soviteltua työttömyyspäivärahaa. Tässä kohdin tulotasoa voi saada hieman enemmän nousemaan, mutta tuo toimeentulotukiloukku on kirous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisna ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Täällä samankaltainen historia, Vanhemmat eivät mitään taloudellista tukea voineet antaa köyhyyden vuoksi. Tosin osasivat antaa tervettä järkeä ja laskemisen taidon. Se mitään epäonnea ole että ottelee pikavippejä, jättää maksut maksamatta, ostelee osamaksulla jne.
Ihan omilla päätöksillä ja valinnoilla on tie tänne hyvälle asuinalueelle ja hyviin tuloihin päästy, eikä millään tuurilla.
Sinullahan on siis asiat ollut paljon paremmin kuin monella kun on ollut vanhemmat läsnä ja olet saanut kasvatusta ja järkeä vaikka rahaa ei olekaan ollut. Jopa paremmin kuin monella hyvätuloisen perheen lapsella joiden vanhempi ei ole läsnä, nää asiat kun ei katso yhteiskuntaluokkaa. Köyhyys itsessään ei mikään este pärjäämiselle elämässä, se taas on jos vanhempi on vaikka samaanaikaan pitkäaikaistyötön, mielenterveysongelmainen, ei ole ruokaa ja baareissa pyöriminen on tärkeämpää kuin lapsista huolehtiminen ja lapsi kärsii tilanteesta.... kaikilla vähävaraisilla ei ole tälläisiä ongelmia. Ja ilman pikavippejäkin voi talous mennä kuralle, mutta siinä mielessä olet onnekas kun ei ole tullut mitään terveydellisiä esteitä työnteolle ja sellaisia haasteita nuoruudessa ei ole tullut joilla on kauas kantoiset vaikutukset.
Ei minulla muita kummempia vaivoja ole kuin kroonikko kipupotilas, osin invalidisoitunut. Jälleen kerran se on asenteesta kiinni että olen töissä enkä että valittelisin kivuistani ja eläkkeelle jäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista että yhteiskunta viimeistään antaa heille mallin siitä, että jokaisella on tehtävänsä.
Vai meinasitko, että näitä sitten paapottaisiin loppuelämä?
Nuorena on hyvä saada ajoissa se 'nyt olen omillani' fiilis.
Nuoren on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa eikä sellaista mallia, että jatkat vaan samanlaista pummeilua kuin mutsis ja mitään pahaa ei käy, pidä missään nimessä antaa.
Miten? Minkä viranomaisen toimenkuvaan tämä mallin antaminen pitäisi lisätä? Sosiaalityöntekjöiden? Vai kenties jo päiväkotien, neuvoloiden ja peruskoulujen henkilökunnan tehtäviin? Millaisia konkreettisia keinoja heillä olisi antaa näiden perheiden lapsille ja nuorille tämä malli?
En todellakaan ole sitä mieltä, että heitä pitäisi paapoa loppuelämä. Jos mulla olisi jotain konkreettisia keinoja, olisin varmasti jo aikoja sitten lähtenyt mukaan politiikkaan. Mutta ei mulla ole. Onko sulla?
Ei siihen mitään resursseja tarvi eikä viranomaisia. Homma toimii niinkuin lintusilla. Jalankuva sinne pyrstönpuolelle ja pihalle.
Harva ihminen on oikeasti ihan tynnyrissä. Aina voi ottaa mallia, vaikka naapurinmiehestä, ihan kysymättäkin. Valtaosa myös käy koulua eli esikuvaa löytyy kyllä, jos on motivaatiota ja sitä väitän tulevan siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan äidillinen sokeus laitetaan aisoihin ja jokainen joutuu tekojensa hedelmille.
Kuinka moni tietää, millaiset lähtökohdat naapurin miehellä on ollut? Eli onko tämä kuulunut onnekkaisiin vai epäonnistujiin, mutta kuitenkin onnistunut? Lapset käyvät koulua, mutta koulukavereissa ei välttämättä ole ensimmäistäkään epäonnistujaksi syntynyttä, joka kuitenkin onnistuisi. Suurin ongelma näissä tapauksissa on, että he uskovat onnistujilla olevan aina jotain sellaista, jota heillä itsellään ei ole. Paremmat geenit, parempi perhe, paremmat harrastukset, paremmat kaverit, paremmat sosiaaliset verkostot jne jne. Ja valitetttavan usein he ovat myös oikeassa. Eivät he ota esimerkkiä niistä lapsista ja nuorista, jotka ovat heidän näkökulmastaan syntyneetkin onnekkaammiksi. He tarvitsisivat mallin niistä lapsista, nuorista ja aikuisista, jotka ovat syntyneet epäonnistujiksi kuten he itsekin, mutta siitä huolimatta onnistuneet. Kyse on asenteesta eikä asenne muutu sillä, että hyväosainen sanoo, miten huono-osaisen tulisi elää. Kuulun itse onnekkaiksi syntyneisiin, mutta ymmärrän oikein hyvin, että huono-osaisen on vaikea ottaa mallia hyväosaisista, kun heiltä puuttuu alussa mainitut voimavaratekijät. Pahinta on, että näiden lasten ja nuorten kohdalla heidän lähipiirinsä tukee tätä asennetta. Tässäkin ketjussa on monet - aloittaja mukaanlukien - sanonut, että menestyminen ja onnistuminen on kiinni paljon muustakin kuin vain yksilön omasta tahdosta.
Eli he käyttävät juuri niitä tekosyitä, joita aloittaja ja te haluattekin heidän käyttävän. Eli kenen teoria ei toimi?
He käyttävät noita syitä, koska heidät on pienestä pitäen saatu uskomaan, että ne ovat todellisia syitä. Kuten osittain ovatkin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että mun elämäni varakkaan, korkeasti koulutetun perheen tyttärenä on ollut helpompaa kuin jonkun köyhän perheen lapsen elämä, jonka lapsuudenkodissa ei lasta rohkaistu, kannustettu, vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä, vanhemmat eivät pystyneet auttamaan ja neuvomaan vaikeissa koulutehtävissä, vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta maksaa valmemmuskursseja eikä tukea opiskeluaikana taloudellisesti. Ei mun ole tarvinnut pelätä epäonnistumisia vaan olen voinut ottaa riskejäkin, koska mulla on aina ollut taustalla tukiverkostot. Olisi typerää edes väittää muuta. Pointtini onkin, miten saadaan nämä lapset ja nuoret muuttamaan asennettaan, olemaan uskomatta olevansa syntyneitä epäonnistujiksi? Yhteiskunnan halutaan antavan näille lapsille heiltä puuttuvat voimavaratekijät, mutta miten? Miten annetaan voimavaratekijöitä? Ennaltaehkäisevä nuorisotyö on ainoa, mitä mulle tulee mieleen, mutta sekin tapahtuu vasta sitten, kun lapsen asenteet ovat jo muovautuneet uskomaan, että eivät voi onnistua.
Mitä hyödyttää lahjoa seurauksia, kun syyt ovat kotona. Ei ne liity rahaan, vaan kasvatukseen. Tyhmää kuvitella, että raha toisi rakkauden. Varsinkin siellä "sosiaalipuolella" ollaan tietoisia, että vanhemmat eivät ota vastuuta ja valehtelevat. Joten vapaaehtoiset järjestämään vanhemmille vanhemmuuskursseja. Kai ymmärrät, että kun nämä lapset asuvat alaikäisinä kotonaan, ovat he vanhempiensa vallan alla alaikäisinä, vaikka mikä asenne olisi elämään. Typerää muuten väitteesi, etteikö elämässä pärjäisi ilman tukiverkostoja. Moni on pärjännyt, tiedän.
Nimenomaan ne liittyvät kasvatukseen. Eli miten saada tämä asennekasvatuskierre poikki? Ehdotatko aiempaa useammin lasten huostaanottoa? Tosin lastenkotilapsistakaan ei aina tule yhtään sen hyväosaisempia kuin vanhemmistaankaan.
Enkä väittänyt, ettei ilman tukiverkostoja pärjäisi. Väitin, että elämäni on varmasti ollut helpompaa kuin huono-osaisissa perheissä kasvaneilla, koska mulla on nuo tukiverkostot aina olleet ja olen saanut kasvaa ja elää hyväosaisten keskuudessa.
Sori, että vastailen ristiin sen toisen keskustelijan kanssa, mutta minun mielestäni se on jokaisen OMA tehtävä pistää poikki ne väärät 'kierteet'. Kaikilla ei tarvitse olla yhtä helppoa, se on hyvä muistutus siitä, miten asiat kannattaa hoitaa. Ja jokaista on turha kuvitella pelastavansa. Rakasta ensin itseäsi, sitten voit rakastaa perhettäsi ja jos sen teet suostun uskomaan, että sinua muka kiinnostaa OIKEASTI muiden asiat. Paljon on liikkeellä niitä 'lähetyssaarnaajia', joiden oma pesä on kaikkea muuta kuin puhdas.
Olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä enkä mä nyt hae tässä mitään pelastusta kaikille. Mutta jos keskustelussa sanotaan, että yhteiskunnan pitäisi antaa voimavaratekijät perheille, joilla niitä ei ole, olen vain peräänkuuluttanut keinoja, miten yhteiskunta tuon tekisi. Koska minusta niitä ei oikein yhteiskunta voi antaa.
Jokainen varmaan myöntää sen, että osa lapsista syntyy hyväosaisempiin perheisiin ja osa taas huono-osaisempiin. Jos näiden huono-osaisten perheiden lasten OMA tehtävä on laittaa kierre poikki, niin se ei ole noin yksinkertaista. Kodin vaikutus on yllättävän suuri ja jos teininäkin viettää aikaansa lähinnä vain toisten huono-osaisten perheiden teinien kanssa, niin koko maailmankuva on tällöin ihan erilainen kuin hyväosaisemmaksi syntyneillä lapsilla. Nämä lapset ja nuoret tarvitsisivat ensisijaisesti mallin siitä, miten huono-osaisuudesta ponnistetaan omin avuin hyväosaisuuteen. Se on se, mikä heiltä puuttuu.
Voi hyvää päivää.
Mikä siinä on niin yliluonnollista.
Keskittyy opiskeluun, kuuntelee koulussa, valitsee kaverinsa.
Keskittyy.
Ja ei sen tavoitteen tarvitse olla mikään juristin elämä Westendissä tai ei mitään, vaan tavoitteeksi voi laittaa itsensä elättämisen, normaalipainon ja järkevän lapsiluvun.
Yliluonnollista siinä on se, että oletat lapsen kykenevän tekemään valintoja, joita hänen vanhempansa eivät arvosta. Se on lapselle oikeasti haastavaa. Vanhemmat myös päättävät, mitä lapsi syö. Ja jos kotona on vaan lihottavaa roskaruokaa ja erilaisia mässyjä, lapsi lihoo.
Kavereita taas ei niin vain valita. On otettava huomioon, mitä kavereiden kanssa voi tehdä. Ja jos ei voi tehdä samoja asioita kuin kaverit, on valittava toiset kaverit. Tai oltava ilman kavereita, mikä taas lapselle ja erityisesti teinille saattaa olla masennuskierteen aiheuttava asia. Tästä on tehty ihan tutkimuksiakin, että lasten ja nuorten kohdalla vähävaraisuus aiheuttaa osattomuutta, eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Kun kaverit lähtevät leffaan, kahvilaan tms, vähävaraisen perheen lapsi menee yksin kotiin. Tai hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa vanhemmilta ei tarvitse saada rahaa vapaa-ajanviettoon.
Moni huono-osaisen perheen lapsi lentää himasta täytettyään 18 vuotta, koska vanhempien tuet muuttuvat tuolloin. Tiedän perheitä, joissa tuossa vaiheessa joudutaan hankkimaan asumistukien vähenemisen vuoksi pienempi asunto eikä täysi-ikäinen lapsi enää mahdu pienempään asuntoon. Nuori on ehkä vielä opiskelija tai työtön ja alkaa elää yhteiskunnan tuilla kuten vanhempansakin, mutta omassa vuokra-asunnossa. Ja he pitävät yhteiskunnan tuilla elämistä normaalina. Heidän vanhempansa, sisaruksensa ja kaverinsakin elävät samalla tavalla.
No sitten on paras vaan antaa tapporuiske jo synnytyslaitoksella, koska tohon roskasakkiin ei oikeesti ole tällä maalla varaa.
Ohiksena totean:
Sinä puhut _ihmisistä_. 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista että yhteiskunta viimeistään antaa heille mallin siitä, että jokaisella on tehtävänsä.
Vai meinasitko, että näitä sitten paapottaisiin loppuelämä?
Nuorena on hyvä saada ajoissa se 'nyt olen omillani' fiilis.
Nuoren on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa eikä sellaista mallia, että jatkat vaan samanlaista pummeilua kuin mutsis ja mitään pahaa ei käy, pidä missään nimessä antaa.
Miten? Minkä viranomaisen toimenkuvaan tämä mallin antaminen pitäisi lisätä? Sosiaalityöntekjöiden? Vai kenties jo päiväkotien, neuvoloiden ja peruskoulujen henkilökunnan tehtäviin? Millaisia konkreettisia keinoja heillä olisi antaa näiden perheiden lapsille ja nuorille tämä malli?
En todellakaan ole sitä mieltä, että heitä pitäisi paapoa loppuelämä. Jos mulla olisi jotain konkreettisia keinoja, olisin varmasti jo aikoja sitten lähtenyt mukaan politiikkaan. Mutta ei mulla ole. Onko sulla?
Ei siihen mitään resursseja tarvi eikä viranomaisia. Homma toimii niinkuin lintusilla. Jalankuva sinne pyrstönpuolelle ja pihalle.
Harva ihminen on oikeasti ihan tynnyrissä. Aina voi ottaa mallia, vaikka naapurinmiehestä, ihan kysymättäkin. Valtaosa myös käy koulua eli esikuvaa löytyy kyllä, jos on motivaatiota ja sitä väitän tulevan siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan äidillinen sokeus laitetaan aisoihin ja jokainen joutuu tekojensa hedelmille.
Kuinka moni tietää, millaiset lähtökohdat naapurin miehellä on ollut? Eli onko tämä kuulunut onnekkaisiin vai epäonnistujiin, mutta kuitenkin onnistunut? Lapset käyvät koulua, mutta koulukavereissa ei välttämättä ole ensimmäistäkään epäonnistujaksi syntynyttä, joka kuitenkin onnistuisi. Suurin ongelma näissä tapauksissa on, että he uskovat onnistujilla olevan aina jotain sellaista, jota heillä itsellään ei ole. Paremmat geenit, parempi perhe, paremmat harrastukset, paremmat kaverit, paremmat sosiaaliset verkostot jne jne. Ja valitetttavan usein he ovat myös oikeassa. Eivät he ota esimerkkiä niistä lapsista ja nuorista, jotka ovat heidän näkökulmastaan syntyneetkin onnekkaammiksi. He tarvitsisivat mallin niistä lapsista, nuorista ja aikuisista, jotka ovat syntyneet epäonnistujiksi kuten he itsekin, mutta siitä huolimatta onnistuneet. Kyse on asenteesta eikä asenne muutu sillä, että hyväosainen sanoo, miten huono-osaisen tulisi elää. Kuulun itse onnekkaiksi syntyneisiin, mutta ymmärrän oikein hyvin, että huono-osaisen on vaikea ottaa mallia hyväosaisista, kun heiltä puuttuu alussa mainitut voimavaratekijät. Pahinta on, että näiden lasten ja nuorten kohdalla heidän lähipiirinsä tukee tätä asennetta. Tässäkin ketjussa on monet - aloittaja mukaanlukien - sanonut, että menestyminen ja onnistuminen on kiinni paljon muustakin kuin vain yksilön omasta tahdosta.
Eli he käyttävät juuri niitä tekosyitä, joita aloittaja ja te haluattekin heidän käyttävän. Eli kenen teoria ei toimi?
He käyttävät noita syitä, koska heidät on pienestä pitäen saatu uskomaan, että ne ovat todellisia syitä. Kuten osittain ovatkin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että mun elämäni varakkaan, korkeasti koulutetun perheen tyttärenä on ollut helpompaa kuin jonkun köyhän perheen lapsen elämä, jonka lapsuudenkodissa ei lasta rohkaistu, kannustettu, vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä, vanhemmat eivät pystyneet auttamaan ja neuvomaan vaikeissa koulutehtävissä, vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta maksaa valmemmuskursseja eikä tukea opiskeluaikana taloudellisesti. Ei mun ole tarvinnut pelätä epäonnistumisia vaan olen voinut ottaa riskejäkin, koska mulla on aina ollut taustalla tukiverkostot. Olisi typerää edes väittää muuta. Pointtini onkin, miten saadaan nämä lapset ja nuoret muuttamaan asennettaan, olemaan uskomatta olevansa syntyneitä epäonnistujiksi? Yhteiskunnan halutaan antavan näille lapsille heiltä puuttuvat voimavaratekijät, mutta miten? Miten annetaan voimavaratekijöitä? Ennaltaehkäisevä nuorisotyö on ainoa, mitä mulle tulee mieleen, mutta sekin tapahtuu vasta sitten, kun lapsen asenteet ovat jo muovautuneet uskomaan, että eivät voi onnistua.
Mitä hyödyttää lahjoa seurauksia, kun syyt ovat kotona. Ei ne liity rahaan, vaan kasvatukseen. Tyhmää kuvitella, että raha toisi rakkauden. Varsinkin siellä "sosiaalipuolella" ollaan tietoisia, että vanhemmat eivät ota vastuuta ja valehtelevat. Joten vapaaehtoiset järjestämään vanhemmille vanhemmuuskursseja. Kai ymmärrät, että kun nämä lapset asuvat alaikäisinä kotonaan, ovat he vanhempiensa vallan alla alaikäisinä, vaikka mikä asenne olisi elämään. Typerää muuten väitteesi, etteikö elämässä pärjäisi ilman tukiverkostoja. Moni on pärjännyt, tiedän.
Nimenomaan ne liittyvät kasvatukseen. Eli miten saada tämä asennekasvatuskierre poikki? Ehdotatko aiempaa useammin lasten huostaanottoa? Tosin lastenkotilapsistakaan ei aina tule yhtään sen hyväosaisempia kuin vanhemmistaankaan.
Enkä väittänyt, ettei ilman tukiverkostoja pärjäisi. Väitin, että elämäni on varmasti ollut helpompaa kuin huono-osaisissa perheissä kasvaneilla, koska mulla on nuo tukiverkostot aina olleet ja olen saanut kasvaa ja elää hyväosaisten keskuudessa.
Sori, että vastailen ristiin sen toisen keskustelijan kanssa, mutta minun mielestäni se on jokaisen OMA tehtävä pistää poikki ne väärät 'kierteet'. Kaikilla ei tarvitse olla yhtä helppoa, se on hyvä muistutus siitä, miten asiat kannattaa hoitaa. Ja jokaista on turha kuvitella pelastavansa. Rakasta ensin itseäsi, sitten voit rakastaa perhettäsi ja jos sen teet suostun uskomaan, että sinua muka kiinnostaa OIKEASTI muiden asiat. Paljon on liikkeellä niitä 'lähetyssaarnaajia', joiden oma pesä on kaikkea muuta kuin puhdas.
Olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä enkä mä nyt hae tässä mitään pelastusta kaikille. Mutta jos keskustelussa sanotaan, että yhteiskunnan pitäisi antaa voimavaratekijät perheille, joilla niitä ei ole, olen vain peräänkuuluttanut keinoja, miten yhteiskunta tuon tekisi. Koska minusta niitä ei oikein yhteiskunta voi antaa.
Jokainen varmaan myöntää sen, että osa lapsista syntyy hyväosaisempiin perheisiin ja osa taas huono-osaisempiin. Jos näiden huono-osaisten perheiden lasten OMA tehtävä on laittaa kierre poikki, niin se ei ole noin yksinkertaista. Kodin vaikutus on yllättävän suuri ja jos teininäkin viettää aikaansa lähinnä vain toisten huono-osaisten perheiden teinien kanssa, niin koko maailmankuva on tällöin ihan erilainen kuin hyväosaisemmaksi syntyneillä lapsilla. Nämä lapset ja nuoret tarvitsisivat ensisijaisesti mallin siitä, miten huono-osaisuudesta ponnistetaan omin avuin hyväosaisuuteen. Se on se, mikä heiltä puuttuu.
Voi hyvää päivää.
Mikä siinä on niin yliluonnollista.
Keskittyy opiskeluun, kuuntelee koulussa, valitsee kaverinsa.
Keskittyy.
Ja ei sen tavoitteen tarvitse olla mikään juristin elämä Westendissä tai ei mitään, vaan tavoitteeksi voi laittaa itsensä elättämisen, normaalipainon ja järkevän lapsiluvun.
Yliluonnollista siinä on se, että oletat lapsen kykenevän tekemään valintoja, joita hänen vanhempansa eivät arvosta. Se on lapselle oikeasti haastavaa. Vanhemmat myös päättävät, mitä lapsi syö. Ja jos kotona on vaan lihottavaa roskaruokaa ja erilaisia mässyjä, lapsi lihoo.
Kavereita taas ei niin vain valita. On otettava huomioon, mitä kavereiden kanssa voi tehdä. Ja jos ei voi tehdä samoja asioita kuin kaverit, on valittava toiset kaverit. Tai oltava ilman kavereita, mikä taas lapselle ja erityisesti teinille saattaa olla masennuskierteen aiheuttava asia. Tästä on tehty ihan tutkimuksiakin, että lasten ja nuorten kohdalla vähävaraisuus aiheuttaa osattomuutta, eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Kun kaverit lähtevät leffaan, kahvilaan tms, vähävaraisen perheen lapsi menee yksin kotiin. Tai hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa vanhemmilta ei tarvitse saada rahaa vapaa-ajanviettoon.
Moni huono-osaisen perheen lapsi lentää himasta täytettyään 18 vuotta, koska vanhempien tuet muuttuvat tuolloin. Tiedän perheitä, joissa tuossa vaiheessa joudutaan hankkimaan asumistukien vähenemisen vuoksi pienempi asunto eikä täysi-ikäinen lapsi enää mahdu pienempään asuntoon. Nuori on ehkä vielä opiskelija tai työtön ja alkaa elää yhteiskunnan tuilla kuten vanhempansakin, mutta omassa vuokra-asunnossa. Ja he pitävät yhteiskunnan tuilla elämistä normaalina. Heidän vanhempansa, sisaruksensa ja kaverinsakin elävät samalla tavalla.
No sitten on paras vaan antaa tapporuiske jo synnytyslaitoksella, koska tohon roskasakkiin ei oikeesti ole tällä maalla varaa.
Ohiksena totean:
Sinä puhut _ihmisistä_. 😳
Käyttäytyisivät sitten ihmisiksi. Nyt ovat kuin jokin ameebarotu.
Melkein-valmis-sossu kommentoi. Ei ole tarkoitus olla mitenkään epäkollegiaalinen mutta jos toimeentulotuesta säästää, sitä ei pidä katsoa tuloksi. Toki asiakkaan on se todistettava jollain tavalla että hän on säästänyt juuri viimesijaisesta etuudestaan.
Se on totta ettei yliopistolla ymmärretä mitä on köyhyys. Olen itse tehnyt kovan luokkanousun enkä tunne ketään kaltaistani opiskelijaa. Sellaista joka heitettiin kotoa 15-vuotiaana, eli asunnottomana erilaisissa leirityyppisissä ratkaisuissa ja on sukunsa hylkäämä. Sieltä kuitenkin nousin ja toivon että saisin asiakkaanikin nousemaan, ainakin osan heistä. Lahjakkuusreservi ei ole käytössä kuin osittain, eikä sen hyödyntämistä auta alentava ja säälinsekainen suhtautuminen sillä hetkellä huono-osaisiin ihmisiin. Ei se ole loppuelämän leima vaikka leimaa mielellään lyödäänkin.
Kommentoin myös yhtäkkiä pieniksi jääviin lapsen kenkiin. Ei saisi ajatella köyhyyden ja järkevyyden väliin yhtäsuuruusmerkkiä. Minulla on ollut tapauksia joissa hyvin toimeentulevien vanhempien lapset tulevat hoitoon edellisen päivän kakkavaipoissa ja isovarvas kengästä ulkona. Heidän ulosviemisensä tosin tyssää kylmällä säällä jo siihen, ettei kaksi college-jumpsuittia päällekäin ole sovelias pakkaskelin asu. Yleistän nyt itsekin, mutta on väärä asenne kuvitella köyhien olevan avuttomia. Minä etsin ja ongin heistä jokaisen murun ennakointitaitoja, huolenpito- ja empatiakykyä, samoin toki varakkaammistakin. Aina löytyy jotain. Niitä lähdetään vahvistamaan ja niiden pohjalle rakennetaan uutta. Mutta en päästä mieleeni että köyhät olisivat lähtökohtaisest kakkoskansalaisia.
En ollut itsekään kakkoskansalainen silloin kodittomana 18-vuotiaana kun nukuin metsässä kesällä. Etsin kuusen joka oli mahdollisimman suojaisa eikä kukaan löytäisi minua kun nukun. Sieltä rämmin yliopiston "eliitin" kanssa samoihin seminaarisaleihin, ja se on mahdollista muidenkin kohdalla, tarvitaan vain tukea. Ei pidä luovuttaa niin helpolla eikä lähteä mukaan asiakkaan itsesäälin tunteisiin, mielen vinoutumiin ("en minä kuitenkaan pysty") tai vahvistamaan passiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on tässäkin se että ne mikropitsat köyhille on kustannettava tinkimällä jostain muusta. Mistä leikataan? koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista? Vanhustenhuollosta, maanpuolustuksesta, kunnilta? Vai nostetaanko verotusta vielä nykyisestäkin? Ymmärrän että köyhänä elämä on ankeeta, mutta kriittisempiäkin kohteita rahalle on kuin suorat tulonsiirrot.
Ensinnäkin, ne tuet kuuluvat sosiaalipalveluihin. Toiseksi, toimeentulotuen osuus niistä on ihan kärpäsenkakka, työttömyyskorvaukset hieman enemmän, sitten terveydenhoitokustannukset (joista myös hyväosaiset hyötyvät) ja suurimpana eläkkeet. Ihmiset vouhkaavat joistain marginaalitapauksista, koska ne on helppo nostaa tapetille. Mites leikkaukset vaikka jättihankkeisiin pistetyistä varoista, jotka eivät edes toteudu. Ja näihin GUggenheimeihin on käytetty rutosti konsultointipalkkoja ym. Mut niinhän se yksinkertaisessa päässä menee --> mun verorahoilla elätetään sossun asiakkaat...
No oikeassa olet sijnä että paljon hassataan myös kannattamattomien yritysten tukemiseen, mastaloustukiin ja valtionyrityksiin. niistä voisi leikata ihan reippaasti. Mutta jos tukia nostetaan nykyisestä vaikka 200 e/kk niin nettotulot alkavat olla samaa tasoa kuin työssäkäyvillä alimmissa palkkaluokissa. Ei sekään kuulosta järkevältä, kyllä työssäkäyvällä on oltava rnemmän rahaa käytettävissä kuin tukien varassa elâvällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
Katsos kun maailma ei toimi näin. Jos olisit jaksanut lukea koko jutun olisit huomannut tuon parin satasen säästön laskettavan tuloksi, joten se vähentää tukia.
Tukimatematiikka on korkeampaa matematiikkaa, mutta yksinkertaistaen tasaluvuilla.
Ihmiselle pitää jäädä 500€/kk. Jos vuokra on 800€/kk, työttömyyskorvaus 500€/kk ja asumistuki 200€/kk, niin saat toimeentulotukea 600€/kk (600+500+200 = 800+500) . Nyt jos sinulla on säästössä 200€/kk niin saat toimeentulotukea 400€ (400+200+500+200 = 800+500).
Juuri näin sen pitääkin olla. Ne ovat TUKIA ja jotta voisi säästää pitäisi ensin hankkia niitä tuloja. Ottaa vaikka sitä saman summan antavaa duunia vastaan jolloin voisi säästääkin jos pienemmällä pärjää. Ja sitten laittamalla säästöt poikiin saa vielä lisää.
Mä ymmärrän, että sä et ymmärrä, koska et ilmeisesti ole kokenut tätä. En minäkään ehkä olisi joskus aikoinaan ymmärtänyt, miten sairas systeemi on.
Ongelma on siinä, että joko pitää lojua työttömänä/opiskelijana tai saada pysyvä työ. Jos saa tuloja keikka- tai pätkätöillä, säästöä ei kerry, koska on edelleen tukiloukussa. Esim. jos minä saan kerralla 2000 euroa, se vyörytetään vastaamaan toimeentulotukea seuraaville kuukausille. Näin ollen tulotasoni kasvaa vain 150 euroa kuussa, sillä se on etuoikeutettua tuloa. Jos taas saan samalla työttömyyspäivärahaa, en todennäköisesti saa toimeentulotukea lainkaan, vaan soviteltua työttömyyspäivärahaa. Tässä kohdin tulotasoa voi saada hieman enemmän nousemaan, mutta tuo toimeentulotukiloukku on kirous.
Kai sen voi nähdä tukiloukkunakin, että jos tekee keikkatöitä ja sit niitä ei enää olekaan, niin elintaso ei siitä paljon nouse.
Mä taas olen nähnyt tuon aina niin, että uskaltaa ottaa keikkatöitäkin vastaan, koska parhaassa tapauksessa keikkatyöt jatkuu, pahimmassa tapauksessa käy niin ettei siitä juurikaan rahallisesti hyödy, mutta toisaalta ei jää miinuksellekaan keikkatöiden takia.
Keikkatyöläiset usein saa soviteltua päivärahaa, tai jos on riittävästi tuloja niin ei saa, mutta eihän toimeentulotukea kuulu sitten enää maksaakaan kun lasketaan yhteen palkka+soviteltu.pv.raha + mahdollinen asumistuki niin pakollisten menojen jälkeen käteen jäänee yli se n 450€ joka ttt on.
Olen itse tehnyt keikkatöitä ja en siis koskaan ole nähnyt noita tukia loukkuna vaan eräänlaisena "turvaverkkona" jos niitä keikkatöitä ei sitten olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on tässäkin se että ne mikropitsat köyhille on kustannettava tinkimällä jostain muusta. Mistä leikataan? koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista? Vanhustenhuollosta, maanpuolustuksesta, kunnilta? Vai nostetaanko verotusta vielä nykyisestäkin? Ymmärrän että köyhänä elämä on ankeeta, mutta kriittisempiäkin kohteita rahalle on kuin suorat tulonsiirrot.
Ensinnäkin, ne tuet kuuluvat sosiaalipalveluihin. Toiseksi, toimeentulotuen osuus niistä on ihan kärpäsenkakka, työttömyyskorvaukset hieman enemmän, sitten terveydenhoitokustannukset (joista myös hyväosaiset hyötyvät) ja suurimpana eläkkeet. Ihmiset vouhkaavat joistain marginaalitapauksista, koska ne on helppo nostaa tapetille. Mites leikkaukset vaikka jättihankkeisiin pistetyistä varoista, jotka eivät edes toteudu. Ja näihin GUggenheimeihin on käytetty rutosti konsultointipalkkoja ym. Mut niinhän se yksinkertaisessa päässä menee --> mun verorahoilla elätetään sossun asiakkaat...
No oikeassa olet sijnä että paljon hassataan myös kannattamattomien yritysten tukemiseen, mastaloustukiin ja valtionyrityksiin. niistä voisi leikata ihan reippaasti. Mutta jos tukia nostetaan nykyisestä vaikka 200 e/kk niin nettotulot alkavat olla samaa tasoa kuin työssäkäyvillä alimmissa palkkaluokissa. Ei sekään kuulosta järkevältä, kyllä työssäkäyvällä on oltava rnemmän rahaa käytettävissä kuin tukien varassa elâvällä.
Eihän noiden tukien tarkoitus ole kun turvata perustoimeentulo.
Joten samaa mieltä, jos tuet olisi suuret, niin moniko viitsisi lähteä töihin tienaamaan sen saman tai jopa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on tässäkin se että ne mikropitsat köyhille on kustannettava tinkimällä jostain muusta. Mistä leikataan? koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista? Vanhustenhuollosta, maanpuolustuksesta, kunnilta? Vai nostetaanko verotusta vielä nykyisestäkin? Ymmärrän että köyhänä elämä on ankeeta, mutta kriittisempiäkin kohteita rahalle on kuin suorat tulonsiirrot.
Ensinnäkin, ne tuet kuuluvat sosiaalipalveluihin. Toiseksi, toimeentulotuen osuus niistä on ihan kärpäsenkakka, työttömyyskorvaukset hieman enemmän, sitten terveydenhoitokustannukset (joista myös hyväosaiset hyötyvät) ja suurimpana eläkkeet. Ihmiset vouhkaavat joistain marginaalitapauksista, koska ne on helppo nostaa tapetille. Mites leikkaukset vaikka jättihankkeisiin pistetyistä varoista, jotka eivät edes toteudu. Ja näihin GUggenheimeihin on käytetty rutosti konsultointipalkkoja ym. Mut niinhän se yksinkertaisessa päässä menee --> mun verorahoilla elätetään sossun asiakkaat...
No oikeassa olet sijnä että paljon hassataan myös kannattamattomien yritysten tukemiseen, mastaloustukiin ja valtionyrityksiin. niistä voisi leikata ihan reippaasti. Mutta jos tukia nostetaan nykyisestä vaikka 200 e/kk niin nettotulot alkavat olla samaa tasoa kuin työssäkäyvillä alimmissa palkkaluokissa. Ei sekään kuulosta järkevältä, kyllä työssäkäyvällä on oltava rnemmän rahaa käytettävissä kuin tukien varassa elâvällä.
Esim Talvivaara/Terrafame on taas vailla 10 miljoonaa euroa. Paljonko sinnekin on jo annettu rahaa, satoja miljoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
No ei tietenkään. Olen ikäni vetäny röökii ja kaljaa, ja tuun vetämään. Töitä ei ole ja laskut menköön ulosottoon, niinkun ne on menny jo 20 vuotta. Toiset raatakoot, perse ruvella pienellä liksalla, mä nautin elämästä. Ei sitä OK taloo ja mersua, sinne hautaan saa mukaan. Joten hölkyn kölkyn.
Tässä ainakin rehellinen kommentti.
Muutoin ketju tosiaan tuntuu olevan täynnä loputtomia selityksiä sille, miten se ja tuo ja tämä estää oppimisen ja työnteon ja kuinka täytyy löytyä ymmärrystä ja empatiaa eikä voida olettaa, että yhteiskunnan tukiverkostosta voitaisiin koskaan jaksaa ponnistaa omilleen ja palkkatyöhön.
Tukien ja tukimuotojen tulisi olla luonteeltaan väliaikaisia ja sisällöltään sellaisia, että ne auttavat, kannustavat ja rohkaisevat ihmisiä itsenäisesti huolehtimaan elämästään.
Valittaminen olosuhteista ja kyvyttömyydestä ja sairauksista jne jne jne ei valittamalla lopu, päin vastoin kurjuus vaan kasvaa ja valituksen aiheet lisääntyvät.
Työlle allergisoituminen selvästi lisääntyy, mutta tuo valittaminen taitaa ehdottomasti olla yksi suomalaisten yleisimmistä kansantaudeista.
Siihen kun vähän vielä tukea ja ymmärrystä jakamalla kannustaa, niin johan lähtee!
Hyviä esimerkkejä tässä monikymmensivuisessa keskustelussa löytyy useita, vaikka voiton taitaa kirkkaasti viedä se kuinka 200 metriä pyykkituvalle on elävästi saatu kuvailtua sellaiseksi kärsimystieksi, ettei suurempaa pahaa voi pienelle ihmiselle maailmankaikkeudessamme enää kuvitella.
Turha on ehdottaa valittajille vaihtoehtoja, kun kaikki halutaan ja osataan selittää ongelmiksi ja vaikeuksiksi.
Suomalaisen erottaa väkijoukosta suomalaiseksi varmimmin nyrpeästä perusilmeestä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja. Minulle on ok että asumistuki lakkautetaan, en pääse siitäkään nauttimaan kun vuokralaiseni eivät seillaista etuutta saa. lisäksi nuo epäsuorat hyötyjät on parempi jättää huomioimatta, muutenhan kannattaisi koko toimeentulotukikin lakkauttaa kun nehän rahat hyödyttää vain rikkaita K-kauppiaita kun porukat käy kaupasta ruuan ostamaan.
Lisäksi jotain tuosta veronkierrosta jotain lukuja olisi kiva saada, jos se kerran huomattavan yleistä on. Minä en tiedä yhtään joka kiertäisi veroja. Verosuunnittelua teen minäkin ja aika agressiivisestikin ja aktiivisesti, mutta se ei ole laitonta. Jo yksistään Suomeen maksan vähintään 42000€ vuodessa veroja, tämän lisäksi maksan veroja tällä hetkellä 7 muuhunkin maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua hämmentää se, että tässä ketjussa pääsosin sivuutetaan tällaiset ao. kaltaiset kommentit ja syytetään kaikkia huonoista oloista lähteneitä laiskoiksi tms. Juuri kuten tuo ao. kuvaa: vaikka on kaikkensa tehnyt ja pärjää siihen nähden tosi hyvin, ensimmäinen ajatus vaikka tuosta ettei omista mitään, ei ole hirveä tausta ja sairaudet bmvaan se, että toinen on vain laiska valittaja. Toivon, että erityisesti ne mustavalkoisimmat lukisivat tuon uudelleen ja miettisivät:
Minä olen todella huonoista oloista (lapsuudesta henkistä ja fyysistä väkivaltaa, kaltoinkohtelua, raiskauksia) ponnistanut ihminen, josta et päällepäin arvaisi, mikä taustani on. Kaltaiseni ihmiset olisivat hyvä kannustin niille, jotka ovat myös saaneet vähän. Mutta.
Taustastaan kertomalla asemoituu aika monen ihmisen silmissä "huonommaksi", kuten tämä keskustelu osoittaa. Kun siitä leimasta on päässyt eroon, ei todellakaan halua, että myös aikuisuus leimautuu sen vuoksi, että kotitausta oli hirveä. Tämä leimaantuminen saattaa kuulostaa pikkuasialta, minulle se olisi menneisyyden kantamista näkyvillä kaikkine hirveyksineen. Ihmisten asenteet ovat itselläni tiedossa netin lisäksi siksi, että kun minua luullaan "hyväosaiseksi", minulle myös puhutaan "niistä toisista" varsin vapautuneesti.
Piilottelen elämäntilannettani esimerkiksi talouden osalta lähes kaikilta. Syy on yksinkertaisesti se, että olen köyhä. Olen tuon kaiken lapsuudessa koetun jälkeen joutunut vuosien terapiaan ja työkyvyttömäksi, mikä siirsi opiskeluita myös vuosilla. Lisäksi sairastin syövän, mikä edelleen siirsi opintoja. Olen ilmeisesti riittävän älykäs pärjätäkseni silti hyvin, koska kirin kiinni ikäiseni ammatillisessa asemassa, vaikka hankin yliopistokoulutuksen yli kolmikymppisenä.
Rahallisesti olenkin sitten ihan eri maailmassa. Nyt nelikymppisenä omistan vain irtaimistoni. Voisin toki säästää asuntoon jne. mutta olen vasta pari vuotta elänyt työssäkäyvän ihmisen elämää ilman jatkuvaa pihistelyä. En yksinkertaisesti näe mitään järkeä siinä, että jatkaisin samaa ikuisesti. En tuhlaile, mutta en myöskään säästä. Perussairauteni pitävät huolen siitä, että pakollisia kuluja on sen verran, että suuri osa tuloista menee joka tapauksessa pakollisiin menoihin.
Vaikka siis ulkoisesti pääsisikin kohtalaisen hyvään asemaan, muutama muuttuja kuten sairaus saattaa vaikuttaa paljon, kun ei ole mitään pohjaakaan, miltä ponnistaa. Jos yleinen asenneilmapiiri ei olisi se, mikä tässä ketjussa on, voisin tullakin esiin ja kertoa elämästäni, olisin varmaan sellainen riittävän tavallinen selviytyjä, josta ei tullut suurta menestyjää. Samaistuttavakin ehkä. En aio tehdä sitä, paitsi anonyymisti, siksi että en jaksa elää sen lapsuuden olojen vuoksi leimaamista uudelleen.
[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sitä kaikenlaisia tulosiirtoja myös hyvin toimeentuleville, voisi vaikka pohtia niiden tarpeellisuutta. Veronkierto ns, paremmissa piireissä on myös huomattavan yleistä. Vuokrataso yksityisissä vuokra-asunnoissa on noussut, kun Kela maksaa asumistuen - sekin on yhteisten verovarojen siirtoa niille, jotka eivät niin tulonsiirtoa tarvitsisi.
Millaisia suoria tulonsiirtoja on hyvin toimeentuleville? Siis sellaisia joita eivät muut saa, Minä en saa yhtään minkäänlaisia tulonsiirtoja. Minulle on ok että asumistuki lakkautetaan, en pääse siitäkään nauttimaan kun vuokralaiseni eivät seillaista etuutta saa. lisäksi nuo epäsuorat hyötyjät on parempi jättää huomioimatta, muutenhan kannattaisi koko toimeentulotukikin lakkauttaa kun nehän rahat hyödyttää vain rikkaita K-kauppiaita kun porukat käy kaupasta ruuan ostamaan.
Lisäksi jotain tuosta veronkierrosta jotain lukuja olisi kiva saada, jos se kerran huomattavan yleistä on. Minä en tiedä yhtään joka kiertäisi veroja. Verosuunnittelua teen minäkin ja aika agressiivisestikin ja aktiivisesti, mutta se ei ole laitonta. Jo yksistään Suomeen maksan vähintään 42000€ vuodessa veroja, tämän lisäksi maksan veroja tällä hetkellä 7 muuhunkin maahan.
Tähän varmaan pitää vetää lapsilisä. Joka ns rikkailta halutaankin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ketuttaa alkoholisoituneet vanhemmat jotka tekee lapsia vain etujen takia, se minua ottaa kovasti päähän, lapset pitää ottaa pois heiltäja tehdä näille ihmisille se etteivät tee enää lapsia yhteiskunnan eläteiksi ja kyllähän lapset kärsivät niin etteivät he olla lapsia lapsuudessaan, sterilisaatiota siis ehdotan. Nyt päättäjät tehkää pakkosterilisaatioista päätös ja pian.. emme halua enää Suomeen ns. alkoholisoituneiden lapsia ja he ovat usein monivammaisia ja tarvitsevat paljon hoitoja. Kyllä minä jos olisin lääkäri ja alkoholisoitunut nainen tulee ultraan tai tarkastukseen niin tekisin HETI PÄÄTÖKSEN lapsi pois henkilöltä. Sitten on jotka eivät saa lapsia vaikka haluavat. Heitä kunnioitan.
Myös heiltä jotka kohtelevat naista kaltoin, pääsääntöisesti pois lapsen tapaamisoikeus, vain valvotusti kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin sen pitääkin olla. Ne ovat TUKIA ja jotta voisi säästää pitäisi ensin hankkia niitä tuloja. Ottaa vaikka sitä saman summan antavaa duunia vastaan jolloin voisi säästääkin jos pienemmällä pärjää. Ja sitten laittamalla säästöt poikiin saa vielä lisää.
Mä ymmärrän, että sä et ymmärrä, koska et ilmeisesti ole kokenut tätä. En minäkään ehkä olisi joskus aikoinaan ymmärtänyt, miten sairas systeemi on.
Ongelma on siinä, että joko pitää lojua työttömänä/opiskelijana tai saada pysyvä työ. Jos saa tuloja keikka- tai pätkätöillä, säästöä ei kerry, koska on edelleen tukiloukussa. Esim. jos minä saan kerralla 2000 euroa, se vyörytetään vastaamaan toimeentulotukea seuraaville kuukausille. Näin ollen tulotasoni kasvaa vain 150 euroa kuussa, sillä se on etuoikeutettua tuloa. Jos taas saan samalla työttömyyspäivärahaa, en todennäköisesti saa toimeentulotukea lainkaan, vaan soviteltua työttömyyspäivärahaa. Tässä kohdin tulotasoa voi saada hieman enemmän nousemaan, mutta tuo toimeentulotukiloukku on kirous.
Olenpas. Olen elämäni aikana saanut yhteensä vuoden peruspäivärahaa, kahdessa puolen vuoden jaksossa. Lisäksi olen ollut yrittäjänä laman kourissa saaden pahimpaan aikaan tuloja firmaani alle 600 euroa kuukaudessa. En saanut silloinkaan mitään toimeentulotukea. Lisäksi olen ottanut pätkätöitä vastaan yli 150 kilometrin päästä kotoa, pienellä palkalla (palkka 1600€/kk, pätkän pituus 2 kk), olen muuttanut työn perässä useita kertoja, satoja kilometrejä. Eli se on omasta asenteesta kiinni, jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan. Jonkun mielestä ei olisi ollut fiksua perustaa firmaa juuri ennen laman iskemistä, kun tulovirta olisi ollut parempi peruspäivärahalla, ja ois saanut vielä sossutukia, Ei olisi ollut fiksua, ottaa vastaan 2 kuukauden pätkätyötä kaukaa pienellä palkalla, kun käteen jää vähemmän kuin mitä tulee tuilla. Ei ehkä olisi ollut fiksua muuttaa työn perässä maakunnista pääkaupunkiseudulle, kun palkka nousee paljon vähemmän kuin asumiskustannukset nousevat. Kuitenkin jokainen näistäkin valinnoista on aina avannut uusia mahdollisuuksia ja ennenkaikkia mahdollistanut sen että olen elättänyt itseni ihan omilla rahoillani, vaikka tuilla olisin elänyt jopa leveämmin. Toisaalta saattaisinpas elää vieläkin tuilla, jos en näitä valintoja olisi tehnyt ja tarttunut tilaisuuksiin. Nykyisin siis palkka reilusti ylädesiilissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.
Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun joku oli pyytänyt sossusta pyykinpesukonetta mutta ei olleet suostuneet ostamaan, vaikka pyykkitupa ei ole samassa rakennuksessa ja pyykkivuoroja saa vain iltaisin huonoon aikaan.
Mullakin on pyykkitpa niin että sinne pitää kulkea jonkun matkaa ulkokautta, mutta ei ole tullut mieleenkään että ostaisin pyykinpesukoneen kun pyykkitupa on käytettävissä ja siellä myös kuivausrumpu, tilaa kuivata narulla pyykit, tilaa pestä vaikka matto jne.
Eihän se pyykinpesu kovalla pakkasella tai vesisateella ole kivaa, mut en silti ole ajatellut pyykkikonetta ostaa, kun kuivumaan ne pyykit olisi sinne vietävä kuitenkin, kun mihin mä kotona saisin vaikka lakanat kuivumaan? Meilläkin pyykkitupa on usein varattu, mutta sopivan vuoron/vuoroja saa kun varaa ajoissa.
En nyt näe suurena vääryytenä jos sossu ei osta pyykkikonetta kun pyykkitupa on kuitenkin käytettävissä.Sinulla ei kuitenkaan ole niitä kahta erityislasta, joita pitää raahata mukana? Meidän taloyhtiössä on myös pyykkitupa toisaalla ja ymmärrän, että jos pyykkiä kertyy, niin hankalaksihan tuollainen menisi lasten kanssa, joita ei voi jättää yksin. Meillä on todella varattuna tupa koko ajan. Aika lailla se kaksi viikkoa eteenpäin minkä saa varata. Sitten on välissä niitä tunnin aikoja, joiden aikana ei ehdi rumpukuivata. Mitta mulla on terve teini, joten ei tarvitse huolehtia lasten turvallisuudesta pyykkien takia. Ehkä tuo onkin esimerkki siitä miten jollekin pieni asia voi tulla isoksi, kun ei ole elämässä vaihtoehtoja köyhyyden ja kotiin sidottuna olemisen takia.
Ja nämä lapsetko eivät ole omien valintojen seurausta? Minä en ainakaan yhtään tyhjästä tupsahtanutta lasta tunne, voin tosin olla väärässä.
Köyhyys ja työttömyys usein tuovat mukanaan huonon terveydentilan ja sairaudet. Ei köyhällä ole rahaa itseään lääkitä eikä "kunnon" lääkärilläkään käydä, että löydettäisiin ratkaisuja. Tulee pienenä mieleen äidin migreenilääkkeet, koko ajan olivat lopussa, mutta ilman niitä ei äitiä löytynyt kuin sängyn pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ja työttömyys usein tuovat mukanaan huonon terveydentilan ja sairaudet. Ei köyhällä ole rahaa itseään lääkitä eikä "kunnon" lääkärilläkään käydä, että löydettäisiin ratkaisuja. Tulee pienenä mieleen äidin migreenilääkkeet, koko ajan olivat lopussa, mutta ilman niitä ei äitiä löytynyt kuin sängyn pohjalta.
Miksi aina nämä "lääkkeet" vedetään mukaan.
"Voit saada maksusitoumuksella vain sellaisia lääkkeitä tai valmisteita, jotka on määrätty sinulle reseptillä sairauden hoitoon. Kerralla voit saada kerralla enintään 3 kuukauden hoitoa vastaavan määrän lääkettä. Uuden lääke-erän saat vasta, kun edellinen erä on käytetty lääkkeen määrääjän ohjeen mukaan lähes kokonaan loppuun. Apteekki vaihtaa lääkkeen halvempaan vaihtokelpoiseen lääkkeeseen, jos lääkäri ei ole kieltänyt vaihtoa."
Suomeksi: Kukaan ei jää ilman lääkkeitään, jos ne ovat sairauden kannalta välttämättömiä. Buranalla taas ei mikään migreeni lähde.
Niin no minulle ei makseta yhtään mitään menojani.