Alkoivatko entisaikojen mummot leikkimään äitiä kun tytär sai lapsen?
Oman äitini käytös ja muutamien muidenkin ihmetyttää niin kovasti että olen miettinyt että eihän ennen ole voinut tälläistä olla? Ainakin oma äitini on niin omapäinen persoona että jos häntä kohtaan joku olisi käyttäytynyt näin se olisi ollut suuri loukkaus.
1. Aina kun äiti tulee käymään pitää taivastella kun on niin törkeässä kunnossa joku paikka ja alkaa siivoamaan.
2. Vauva viedään ärsyttävästi käsistä, omitaan ja aletaan hoitaa sitä kuin omaa.
3. Kun ollaan lähdössä jonnekin niin komennetaan minua, vauvan äitiä että laita nyt sille sillä ja sillä tavalla päälle, se paita alle ja tuo ulkoasu päälle. Et kyllä noin vaan laita vaan näin.
4. "Ei se vauva osaa vielä noita keitettyjä porkkanoita syödä, et niitä anna, tukehtuu"
5. Kun ollaan lähdössä niin, "ota sitten kassiin niitä vaippoja että voi vaihtaa ja vauvan ruokaa", "no joko laitoit vaippoja mukaan?". Niin minulla vauvan äidillä on aina hoitolaukussa vaippoja valmiina ilman että siitä tarvitsee sanoa tai muistuttaa...
6. Vauva ei osaa puhua mutta aina jauhaa siitä kuinka nyt vauva "kertoo aina mummolle kuinka häntä on kohdeltu huonosti kotona". Hän voi sanoa näin sukulaistenkin kuullen eikä välitä että sukulaiset katsoo yllättyneinä silmät pyöreinä epävarma hymy huulilla odottaen lisäselvitystä. Aika kornia minusta vitsailla jatkuvasti tuollaisella asialla ja sekin on ok, että sukulaisille syntyy kuva että olen huono äiti joka ei hoida lastaan kun mummo on itse sen lapsen ominut ja sitten tuollaista höpöttää.
7. Kun vauvalla on maidon juomisen jälkeen pieni tippa maitoa poskella niin mummo rientää suurella tohinalla hankkimaan paperia tms ja suurin elkein sen pyyhkii ja huolehtii. Tämä tuntuu minusta kauhean syrjäyttävältä itseäni kohtaan.
8. Kun hän on meillä niin hän määräilee mitä vauva saa laittaa suuhun ja mitä ei. Eikö sekin ole äidin tehtävä arvioida mitkä esineet ovat liian likaisia ja mitkä ok. Jos sanon että minusta tuo esine on ihan ok, niin alkaa vaan kauhea säkätys että olen väärässä ja nyt toimitaan niin kuin hän sanoo. Tämä sama säkätys esiintyy aina jos häntä vähänkin kyseenalaistaa tai sitten hän heittäytyy marttyyriksi ja lyttää minua jotenkin "ironisesti".
9. Sitten tietenkin kaikki määräily siitä miten pitäisi kasvattaa ja milloin ja mitä tarvikkeita tarvitaan.
Tiedän että moni haluaisi osallistuvan isovanhemman ja isovanhemmat on rikkaus ja apu hyvästä. Mutta tämä käytös vain hämmentää ja ärsyttää minua ja on saanut aikaan sen etten edes haluaisi mitään apua enää. En hoitoapua tai rahallista tai mitään. Etenkin huolestuttaa tuo että jo vauvavaiheessa hän on alkanut säännöllisesti puhua että vauvaa kohdellaan huonosti kotona ja mummolle voi kertoa kuinka äiti on paha!
Onko tämä tosiaan normaalia mummon toimintaa ja onko näin aina ollut että mummot on tälläisiä ja tähänkö pitää vain huumorilla suhtautua? Omat mummoni eivät ainakaan olleet ollenkaan tämän kaltaisia ja silti olivat lämpimiä ja hyviä mummoja.
Kommentit (61)
Kun ei hanki lapsia niin ei ole tätäkään ongelmaa.
Voi apua, ap. Mulla on ollut tuollainen anoppi. Se oli hirveää. Sulla sentään ""vain"" äiti. Kyllä tätä oli ainakin 25 viotta sitten. Vieläkin puistattaa anoppini ja kuinka mua vähäteltiin ja vauvan käsiä ja jalkoja kokeiltiin ja minua komenneltiin pukemaan lapsiparka kunnolla jne.jne.
N53
Vierailija kirjoitti:
Laita rajat tollaiselle. Hivuttautuu pikkuhiljaa teidän elämään ja kohta huomaat ettet voi mitään tehdä, kun kun mummu "hyvää hyvyyttään auttaa".
Lisäys vielä. olen itsekin mummo eikä kertomasi käytös ole millään muotoa hyväksyttävää. Jokaisella on oma elämä, myös aikuisella lapsella ja omat tavat hoitaa asioitansa.
Esim. Virossa isoäidit hoitavat lapset. Vrt. Anu Saagim, ei hän ole lastaan hoitanut.
Tuollaiset mummot tekevät itsensä vähän naurunalaisiksi. Se asenne.
Ei ole normaalia toimintaa mummolta. Paljon voimia, ap!
Mulla samanlainen "äiti". Läheisriippuvainen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Esim. Virossa isoäidit hoitavat lapset. Vrt. Anu Saagim, ei hän ole lastaan hoitanut.
Mitä tämä nyt tähän kuuluu?
Mistä ihmeestä tiedät, millasia mummosi olivat äitisi mielestä? Toisaalta jos äidin pitää noin paljon ohjeistaa, niin sinä et ehkä ole kykenevä äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Esim. Virossa isoäidit hoitavat lapset. Vrt. Anu Saagim, ei hän ole lastaan hoitanut.
Mutta eihän Suomessa kai näin ole ollut valtaväestön keskuudessa? Sen tiedän että joskus isoäidit kyllä auttoivat pakonkin vuoksi paljon mutta ei se tietääkseni ollut sellaista lyttäävää ja syrjäyttävää auttamista että lapsen äidistä tehdään joku heitukka joka ei osaa mitään eikä ole varsinaisesti äitikään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tiedät, millasia mummosi olivat äitisi mielestä? Toisaalta jos äidin pitää noin paljon ohjeistaa, niin sinä et ehkä ole kykenevä äidiksi.
Et tule ajatelleeksi, ettei se ohjeistus ole ap:n vajavaisuutta, vaan lähtee hänen äitinsä kontrolloivasta asenteesta? Tuollaisia lähimmäisiään, työkavereitaan ja naapureitaan kontrolloivia keski-ikäisiä riittää. Eikä todellakaan tule siitä, etteivät nämä muut ihmiset osaa mitään. Mutta hienoa, ettet ole ilmiöön törmännyt.
Otan osaa.
Mutsisi on kuin anoppi helvetistä. Ja se on sun äiti.
Niskaperseotteella pihalle tuo mummo! Tee rajat selväksi yhdellä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
jos äidin pitää noin paljon ohjeistaa, niin sinä et ehkä ole kykenevä äidiksi.
Vai että oikein tätä mieltä olet? Huh huh huh, en muuta sano.
Voi kunpa olisikin ollut edes yksi mummo tai pappa lapsillani!
Olkaa iloisia isovanhemmista ja hössötyksistä.
Voi kunpa olisikin ollut edes yksi mummo tai pappa lapsillani!
Olkaa iloisia isovanhemmista ja hössötyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa olisikin ollut edes yksi mummo tai pappa lapsillani!
Olkaa iloisia isovanhemmista ja hössötyksistä.
Mites kun se söpösti hössäävä mummo alkaa kääntää lasta sinua vastaan jo vauvasta pitäen supattamalla kuinka äiti on paha ja äiti kiusaa?
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa olisikin ollut edes yksi mummo tai pappa lapsillani!
Olkaa iloisia isovanhemmista ja hössötyksistä.
Mun anoppi sanoi mulle, kun uhmaikäinen kirkui lattialla ja olin ihan poikki, koska keuhkoputkentulehdus ja kuume mulla, että olisin kiitollinen terveestä lapsesta.
Joo, olin kyllä, mutta se tilannetaju.
Ei ole normaalia, vaan noin toimiessaan ihminen käy läpi jotain omia kipeitä juttuja osittain tiedostamattaan. Saattaa kaduttaa kun ei ollut omalle vauvalle läsnä, tai koki olevansa jotenkin huono äiti omilleen kun olivat ihan pieniä. Voi myös olla läheisriippuuvainen ja kontrolloiva persoona muutenkin.
Sun on laitettava äidillesi rajat. Ihan ensinnäkin harvennat tapaamisia, toiseksi opettelet sanomaan, että minä olen tämän lapsen äiti, älä vie häntä kädestäni/hoida kysymättä. Jos alkaa takaisin sanomaan, niin toteat kylmän viileästi, että jos mummo ei äidin ja mummon roolia erota, niin sitten ei voida tavata kovin usein. Ei noin röyhkeään jyräämiseen auta lempeät keinot, on hyväksyttävä että loukkaamatta äitiäsi et tule selviämään.
Laita rajat tollaiselle. Hivuttautuu pikkuhiljaa teidän elämään ja kohta huomaat ettet voi mitään tehdä, kun kun mummu "hyvää hyvyyttään auttaa".