Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Niin ja että suurin osa 16-17-vuotiaista on kyllä jo kokeillut alkoholia ja tupakkaakin. Noilla kriteereillä voisi huostaanottaa 70% alaikäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Mistäs sinä sen niin varmuudella tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole voinut olla lasun tavoite, eihän? Pelotella lapsiperheet tiehensä ja sitten väen väkisin vääntää lapset sinne poliisien virka-apua käyttäen, kaikki "lasten edun nimissä".

Jep. Perheet pelkäävät lastensuojelua niin paljon että eivät uskalla kertoa esim. neuvolassa asioistaan rehellisesti, eivät uskalla hakea apua päihdeongelmaan tai mielenterveysongelmaan, empivät lapsen viemistä lääkäriin jos lapselle sattuu haaveri... Jokin aika sitten täällä palstalla jonkun lapsi oli syönyt pensaasta myrkyllisen marjan ja äiti ei lastensuojeluilmon pelossa uskaltanut viedä lasta tarkistettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua myös hämmentää miten tuota on huoli, herää huoli-retoriikkaa käytetään. Siis kai sen huolen täytyy olla jollain tavalla aina perusteltu? Pelottavaa että viranomaiset voivat tehdä isojakin päätöksiä tunnepohjalta. Ajatelkaa jos tuomioistuimetkin tuomitsisi ihmisiä noin, “syntyy tunne että X on syyllinen”

No todella isojakin lausuntoja voidaan tehdä niin että osa tiedoista puuttuu ja niin totuuskin näyttää toisenlaiselta. Aivan älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

KovaleukaKovaluu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.

Tiedoksi sinulle että meitä on muutama. Myönnän että kirjoitin yhden noista. Ne muut ovat muilta. Mutta ne adoptiolapset eivät kerro samanlailla kuin me tai te, eivätkä ilmeisesti olleet täällä vastaamassa. Ja eri adoptiolasten välillä on eroja. Jokin otos kuitenkin tuli tännä, eikä kannata vetää hernettä nenään. Jos haluat syventyä asiaan pitäisi varmaan lukea tilastotiedettäkin ja sitten vielä sosiaalialaa. Kun sinäkin pyrit koko ajan olemaan oikeassa?  Minäkin yritin olla nero jossain jutussa varsinkin nuorempana mutta korkealta tipahdin ja kovaa, tosi kovaa.

Ainakin tilastotiede on kimuranttia ja vaatii tarkkanäköisyyttä. Esim syntyvyyslukuja ilmoitetaan että yksi nainen synnyttää 2,4 lasta tai 3,1 lasta jossain maassa. Tätä pitäisi nyt olla selittämässä joku muu kuin minä, sillä en tiedä tarkalleen miten lasketaan ja otetaanko huomioon elävänä ja kuolleena syntyneet ja onko kyseessä naiset hedelmällisessä iässä ja onko kyseinen tieto per vuosi. Ja ovatko alkuperäiset luvut edes tehty samoilla mittareilla joka maassa. Sitä vaan että kun oikeasti ei kukaan synnytä 2,4 lasta niin asia pitää voida jollain lailla selittää. Tämä vaatii usein paljonkin syventymistä aiheeseen. Tämä oli vaan yksi esimerkki.

Pikkasen kaukaa haettu mutta näen että tänne emme saa Helsingin Sanomien tasoa  eivätkä tohtorinväitöskirjan tehneetkään tänne tule kirjoittelemaan. Adoptio on aihe johon olen harvemmin törmännyt lasun yhteydessä. Tiedän muutaman adoptioperheen mutta ei oikein ole soveliasta ruveta kyselemään heiltä yhtään mitään. Tv:ssä oli hiljakkoin sarja jossa adoptiolapset halusivat tavata biovanhempansa. Haluatko sinä selittää tämänkin pois?

Se on ihan ymmärrettävää, että haluaa tavata ne ihmiset, joista on lähtöisin. Ainakin tietää heistä jotain. Mutta se on potaskaa, että heidän luokseen olisi jokin kaipuu siihen tyyliin, että syntymästään asti tiettyjen ihmisen lapsena ollut olisi oitis valmis hylkäämään entisen ja juoksemaan biovanhempiensa syliin. Ihan vain siksi, kun veri on vettä sakeampaa. Se kun vaan ei ole. Se ihminen, joka lapsesta huolehtii, elää arjen ilot ja surut, pyyhkii kyyneleet, valvoo lapsen sairastaessa, rakastaa vaikka lapsi tekisi mitä, on se oikea vanhempi. Sillä ei ole merkitystä kenen kohdusta lapsi maailmaan putkahti, kun pelissä on koko elämä.

sijaisvanhempi

Ihan ok, tätä itsekin mietin. Mutta vaan puoliksi. Kyllä niitäkin ihmisiä on jotka on adoptoitu vauvoina tai sijoitettu vauvoina jotka kertovat että halusi tietää jotain äidistään. Halusi tavata henkilön joka oli synnyttänyt hänet. Vaikka olisi kuinka hyvin asiat adoptoituna tai sijoitettuna niin se bioäiti kuitenkin on lapsella ajatuksissa. Ei koko ajan mutta verisukulaisuus kuitenkin siinä on. Ellei sillä ole mitään merkitystä niin koko asiaa ei edes mainittaisi. Lapsella on varmaan kysymyksiä miksi bioäiti hylkäsi hänet, lapsi haluaa bioäidiltä sen vastauksen. En ihan allekirjoita tuota jos lapsi on revitty juuriltaan huonon lasun takia. Että unohtaa ja hylkää sitten sen bioperheensä ja on vaan niin onnellinen siellä sijaisperheessä. Jos ne juuret jo on. Jos se äiti-lapsi suhde on jo kehittynyt. Lapsen identiteetti on jo rakentunut omaan ympäristöön ja omaan perheeseen. Kun lasun sossu voi erehtyä ja sijoittaminen olisi voitu estää.

Vierailija kirjoitti:

KovaleukaKovaluu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.

Tiedoksi sinulle että meitä on muutama. Myönnän että kirjoitin yhden noista. Ne muut ovat muilta. Mutta ne adoptiolapset eivät kerro samanlailla kuin me tai te, eivätkä ilmeisesti olleet täällä vastaamassa. Ja eri adoptiolasten välillä on eroja. Jokin otos kuitenkin tuli tännä, eikä kannata vetää hernettä nenään. Jos haluat syventyä asiaan pitäisi varmaan lukea tilastotiedettäkin ja sitten vielä sosiaalialaa. Kun sinäkin pyrit koko ajan olemaan oikeassa?  Minäkin yritin olla nero jossain jutussa varsinkin nuorempana mutta korkealta tipahdin ja kovaa, tosi kovaa.

Ainakin tilastotiede on kimuranttia ja vaatii tarkkanäköisyyttä. Esim syntyvyyslukuja ilmoitetaan että yksi nainen synnyttää 2,4 lasta tai 3,1 lasta jossain maassa. Tätä pitäisi nyt olla selittämässä joku muu kuin minä, sillä en tiedä tarkalleen miten lasketaan ja otetaanko huomioon elävänä ja kuolleena syntyneet ja onko kyseessä naiset hedelmällisessä iässä ja onko kyseinen tieto per vuosi. Ja ovatko alkuperäiset luvut edes tehty samoilla mittareilla joka maassa. Sitä vaan että kun oikeasti ei kukaan synnytä 2,4 lasta niin asia pitää voida jollain lailla selittää. Tämä vaatii usein paljonkin syventymistä aiheeseen. Tämä oli vaan yksi esimerkki.

Pikkasen kaukaa haettu mutta näen että tänne emme saa Helsingin Sanomien tasoa  eivätkä tohtorinväitöskirjan tehneetkään tänne tule kirjoittelemaan. Adoptio on aihe johon olen harvemmin törmännyt lasun yhteydessä. Tiedän muutaman adoptioperheen mutta ei oikein ole soveliasta ruveta kyselemään heiltä yhtään mitään. Tv:ssä oli hiljakkoin sarja jossa adoptiolapset halusivat tavata biovanhempansa. Haluatko sinä selittää tämänkin pois?

Se on ihan ymmärrettävää, että haluaa tavata ne ihmiset, joista on lähtöisin. Ainakin tietää heistä jotain. Mutta se on potaskaa, että heidän luokseen olisi jokin kaipuu siihen tyyliin, että syntymästään asti tiettyjen ihmisen lapsena ollut olisi oitis valmis hylkäämään entisen ja juoksemaan biovanhempiensa syliin. Ihan vain siksi, kun veri on vettä sakeampaa. Se kun vaan ei ole. Se ihminen, joka lapsesta huolehtii, elää arjen ilot ja surut, pyyhkii kyyneleet, valvoo lapsen sairastaessa, rakastaa vaikka lapsi tekisi mitä, on se oikea vanhempi. Sillä ei ole merkitystä kenen kohdusta lapsi maailmaan putkahti, kun pelissä on koko elämä.

sijaisvanhempi

Kyllä sillä vaan on väliä. Raskausaikana lapseen luodaan erityinen suhde. Vauva ei tälläistä suhdetta saa kenenkään muun kuin bioäitinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Minä olen juurikin tällä hetkellä sossun hampaissa näiden aivan tavallisten arkipäiväisten lapsiperheen asioiden varjolla. Mitään todellista ongelmaa ei ole, tosin sossut ovat paisutelleet papereihin näitä aivan normaaleja arkipäivän sattumuksia ja jopa valehdelleet osan (raporttien tarinat eivät vastaa käytyjä keskusteluja, ja olen onneksi nauhoittanut keskustelut, joten pystyn tämän osoittamaan), mutta oikeasti mitään todellista syytä asiakkuuteen ei ole, muuta kuin kiusanteko. Olemme lapsen kanssa terveitä ja hyvinvoivia, ei mt-taustaa, lapsen koulu menee erinomaisesti, kouluun ja aiemmin päiväkotiin aivan erinomaiset suhteet, en käytä mitään lääkkeitä tai päihteitä, kotini on siisti ja kauniisti sisustettu, olen akateemisesti koulutettu, meillä on hyvät sosiaaliset verkostot, työ- ja harrastusasiat kunnossa yms. Eronnut olen ja ex on kylläkin mukana manipuloimassa sossujen touhuissa, koska yrittää sossujen avulla juonia huoltajuuden itselleen. No, eipä tule onnistumaan. Olen liian puhtoinen ja hyvä äiti. Silti onhan tämä raskasta olla kuukausikaupalla luupin alla jokaisesta pienestäkin asiasta, ja miettiä, mistä seuraavan tapaamisen ja raportin aiheen keksivät. Ja kyllä tulee mieleen, että jospa olisi vaikka masennustaustaa menneisyydessä tai ihan vaikka fyysistä vaivaa tai vaikka joku maksuhäiriö tms. jota papereissa revittelisivät, niin kuinkahan tässä kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KovaleukaKovaluu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.

Tiedoksi sinulle että meitä on muutama. Myönnän että kirjoitin yhden noista. Ne muut ovat muilta. Mutta ne adoptiolapset eivät kerro samanlailla kuin me tai te, eivätkä ilmeisesti olleet täällä vastaamassa. Ja eri adoptiolasten välillä on eroja. Jokin otos kuitenkin tuli tännä, eikä kannata vetää hernettä nenään. Jos haluat syventyä asiaan pitäisi varmaan lukea tilastotiedettäkin ja sitten vielä sosiaalialaa. Kun sinäkin pyrit koko ajan olemaan oikeassa?  Minäkin yritin olla nero jossain jutussa varsinkin nuorempana mutta korkealta tipahdin ja kovaa, tosi kovaa.

Ainakin tilastotiede on kimuranttia ja vaatii tarkkanäköisyyttä. Esim syntyvyyslukuja ilmoitetaan että yksi nainen synnyttää 2,4 lasta tai 3,1 lasta jossain maassa. Tätä pitäisi nyt olla selittämässä joku muu kuin minä, sillä en tiedä tarkalleen miten lasketaan ja otetaanko huomioon elävänä ja kuolleena syntyneet ja onko kyseessä naiset hedelmällisessä iässä ja onko kyseinen tieto per vuosi. Ja ovatko alkuperäiset luvut edes tehty samoilla mittareilla joka maassa. Sitä vaan että kun oikeasti ei kukaan synnytä 2,4 lasta niin asia pitää voida jollain lailla selittää. Tämä vaatii usein paljonkin syventymistä aiheeseen. Tämä oli vaan yksi esimerkki.

Pikkasen kaukaa haettu mutta näen että tänne emme saa Helsingin Sanomien tasoa  eivätkä tohtorinväitöskirjan tehneetkään tänne tule kirjoittelemaan. Adoptio on aihe johon olen harvemmin törmännyt lasun yhteydessä. Tiedän muutaman adoptioperheen mutta ei oikein ole soveliasta ruveta kyselemään heiltä yhtään mitään. Tv:ssä oli hiljakkoin sarja jossa adoptiolapset halusivat tavata biovanhempansa. Haluatko sinä selittää tämänkin pois?

Se on ihan ymmärrettävää, että haluaa tavata ne ihmiset, joista on lähtöisin. Ainakin tietää heistä jotain. Mutta se on potaskaa, että heidän luokseen olisi jokin kaipuu siihen tyyliin, että syntymästään asti tiettyjen ihmisen lapsena ollut olisi oitis valmis hylkäämään entisen ja juoksemaan biovanhempiensa syliin. Ihan vain siksi, kun veri on vettä sakeampaa. Se kun vaan ei ole. Se ihminen, joka lapsesta huolehtii, elää arjen ilot ja surut, pyyhkii kyyneleet, valvoo lapsen sairastaessa, rakastaa vaikka lapsi tekisi mitä, on se oikea vanhempi. Sillä ei ole merkitystä kenen kohdusta lapsi maailmaan putkahti, kun pelissä on koko elämä.

sijaisvanhempi

Kyllä sillä vaan on väliä. Raskausaikana lapseen luodaan erityinen suhde. Vauva ei tälläistä suhdetta saa kenenkään muun kuin bioäitinsä kanssa.

Puppua. Lapsi saa varmasti paremman suhteen sen äidin kanssa joka hoitaa, kuin sellaisen joka pahoinpiteli vauvaa jo kohdussa. Näitäkin äitejä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Minä olen juurikin tällä hetkellä sossun hampaissa näiden aivan tavallisten arkipäiväisten lapsiperheen asioiden varjolla. Mitään todellista ongelmaa ei ole, tosin sossut ovat paisutelleet papereihin näitä aivan normaaleja arkipäivän sattumuksia ja jopa valehdelleet osan (raporttien tarinat eivät vastaa käytyjä keskusteluja, ja olen onneksi nauhoittanut keskustelut, joten pystyn tämän osoittamaan), mutta oikeasti mitään todellista syytä asiakkuuteen ei ole, muuta kuin kiusanteko. Olemme lapsen kanssa terveitä ja hyvinvoivia, ei mt-taustaa, lapsen koulu menee erinomaisesti, kouluun ja aiemmin päiväkotiin aivan erinomaiset suhteet, en käytä mitään lääkkeitä tai päihteitä, kotini on siisti ja kauniisti sisustettu, olen akateemisesti koulutettu, meillä on hyvät sosiaaliset verkostot, työ- ja harrastusasiat kunnossa yms. Eronnut olen ja ex on kylläkin mukana manipuloimassa sossujen touhuissa, koska yrittää sossujen avulla juonia huoltajuuden itselleen. No, eipä tule onnistumaan. Olen liian puhtoinen ja hyvä äiti. Silti onhan tämä raskasta olla kuukausikaupalla luupin alla jokaisesta pienestäkin asiasta, ja miettiä, mistä seuraavan tapaamisen ja raportin aiheen keksivät. Ja kyllä tulee mieleen, että jospa olisi vaikka masennustaustaa menneisyydessä tai ihan vaikka fyysistä vaivaa tai vaikka joku maksuhäiriö tms. jota papereissa revittelisivät, niin kuinkahan tässä kävisi?

Ihan summassa tulivat täydellistä äitiä kiusaamaan. On se ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Minä olen juurikin tällä hetkellä sossun hampaissa näiden aivan tavallisten arkipäiväisten lapsiperheen asioiden varjolla. Mitään todellista ongelmaa ei ole, tosin sossut ovat paisutelleet papereihin näitä aivan normaaleja arkipäivän sattumuksia ja jopa valehdelleet osan (raporttien tarinat eivät vastaa käytyjä keskusteluja, ja olen onneksi nauhoittanut keskustelut, joten pystyn tämän osoittamaan), mutta oikeasti mitään todellista syytä asiakkuuteen ei ole, muuta kuin kiusanteko. Olemme lapsen kanssa terveitä ja hyvinvoivia, ei mt-taustaa, lapsen koulu menee erinomaisesti, kouluun ja aiemmin päiväkotiin aivan erinomaiset suhteet, en käytä mitään lääkkeitä tai päihteitä, kotini on siisti ja kauniisti sisustettu, olen akateemisesti koulutettu, meillä on hyvät sosiaaliset verkostot, työ- ja harrastusasiat kunnossa yms. Eronnut olen ja ex on kylläkin mukana manipuloimassa sossujen touhuissa, koska yrittää sossujen avulla juonia huoltajuuden itselleen. No, eipä tule onnistumaan. Olen liian puhtoinen ja hyvä äiti. Silti onhan tämä raskasta olla kuukausikaupalla luupin alla jokaisesta pienestäkin asiasta, ja miettiä, mistä seuraavan tapaamisen ja raportin aiheen keksivät. Ja kyllä tulee mieleen, että jospa olisi vaikka masennustaustaa menneisyydessä tai ihan vaikka fyysistä vaivaa tai vaikka joku maksuhäiriö tms. jota papereissa revittelisivät, niin kuinkahan tässä kävisi?

Ihan summassa tulivat täydellistä äitiä kiusaamaan. On se ihmeellistä.

No, kerropas sitten sinä viisaampana, mikä minussa tai lapsessa on vikana? Kyllä, lastensuojelu on todellakin tällä tasolla Suomessa. En minäkään tätä uskonut aiemmin, ajattelin aina, että "kyllä niissä vanhemmissa on pakko olla jotain vikaa, jotka lasun asiakkaiksi joutuvat". Nyt tiedän minäkin paremmin, ikävä kyllä. Sitä, miten systeemin rattaisiin jouduin, en viitsi tarkemmin paljastaa, koska keissi on kesken enkä halua tulla tunnistetuksi. Voin kertoa sitten, kun keissi on ohi, herra ties tosin milloin se tapahtuu. Sen voin sanoa, että täysin turhanpäiväisestä alkoi ja katkeralla, hovioikeudessa hävinneellä exällä näppinsä pelissä.

Lasu on taas kunnostautunut. Heti nousee kaksi tapausta mieleen. Eka on Särkänniemen joukkotappelu jossa nuori mies heilutti puukkkoa, jäi kiinni ja tuomio tuli. Ihan alussa ei artikkeleista saanut selville nuoren taustaa mutta käräjöintiuutisessa luki että jopa nuoren syytetyn oma isäkin kritisoi lasua. Kritiikki kohdistui siihen että lastenkotiin oli soitettu ja pyydetty apua edellisenä iltana kahakkaan. Lastenkoti oli sanonut etteivät voi auttaa ja vetosivat resurssipulaan. Seuraavana päivänä tapahtui sitten se parkkipaikan joukkotappelu.

Toinen tapaus on tämä surullinen spraymaalaus josta nuoren taustaa avattiin hieman kertomalla artikkelissa että nuorukainen oli aikaisemmin ollut koulukodissa.

Mietin mitä A P U A nämä nuoret olivat perheidensä kanssa saaneet lasusta?

No, kerropas sitten sinä viisaampana, mikä minussa tai lapsessa on vikana? Kyllä, lastensuojelu on todellakin tällä tasolla Suomessa. En minäkään tätä uskonut aiemmin, ajattelin aina, että "kyllä niissä vanhemmissa on pakko olla jotain vikaa, jotka lasun asiakkaiksi joutuvat". Nyt tiedän minäkin paremmin, ikävä kyllä. Sitä, miten systeemin rattaisiin jouduin, en viitsi tarkemmin paljastaa, koska keissi on kesken enkä halua tulla tunnistetuksi. Voin kertoa sitten, kun keissi on ohi, herra ties tosin milloin se tapahtuu. Sen voin sanoa, että täysin turhanpäiväisestä alkoi ja katkeralla, hovioikeudessa hävinneellä exällä näppinsä pelissä.[/quote]

Olin itse sellaisessa tilanteessa myös. Mietin että sosiaaliperheet ovat itse syypäitiä siihen että joutuvat olemaan tekemisissä lasun kanssa. Sitten kun osui omalle kohdalle suomalainen mätä lasu ja sen kierot lyttäävät sossut olenkin muuttanut mieleni. En voinut uskoa että jotain lapsiperhettä syynätään arkirutiineista, lasten koulunkäynnistä ihan mistä vaan. Ja että ihan normaalijärkiset vanhemmat lasten kanssa imaistaan niin helposti lasun myllyyn.

Kun mikään ei riitä minkä äitinä/isänä teet, kun sossun mielestä kuitenkin sekin on tehty väärin. Puutteita löytyy vaikka ei olisi puutetta. Ihan vaan siksi että sossu nyt toimii sillä tavalla. Nujertaa äidin joka puurtaa arjessa, saa hänet epävarmaksi lyttäämisellään. Kaiken kun voi kyseenalaistaa niin juuri sitä sitten se sossu tekee. Lasu ei ole terve kun perhe ei ole sille yhtään mitään. Sen sossu myönsi; kaikki tehdään lasten edun nimissä. Näin ollen äitinä/isänä sinulla on vain velvollisuuksia eikä mitään oikeuksia. Lapsellasi taas on kaikki oikeudet eikä velvollisuuksia. Tämä ei sossuille riitä vaan päälle vielä että laki suojelee lastensuojelijaa, ei lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Minä olen juurikin tällä hetkellä sossun hampaissa näiden aivan tavallisten arkipäiväisten lapsiperheen asioiden varjolla. Mitään todellista ongelmaa ei ole, tosin sossut ovat paisutelleet papereihin näitä aivan normaaleja arkipäivän sattumuksia ja jopa valehdelleet osan (raporttien tarinat eivät vastaa käytyjä keskusteluja, ja olen onneksi nauhoittanut keskustelut, joten pystyn tämän osoittamaan), mutta oikeasti mitään todellista syytä asiakkuuteen ei ole, muuta kuin kiusanteko. Olemme lapsen kanssa terveitä ja hyvinvoivia, ei mt-taustaa, lapsen koulu menee erinomaisesti, kouluun ja aiemmin päiväkotiin aivan erinomaiset suhteet, en käytä mitään lääkkeitä tai päihteitä, kotini on siisti ja kauniisti sisustettu, olen akateemisesti koulutettu, meillä on hyvät sosiaaliset verkostot, työ- ja harrastusasiat kunnossa yms. Eronnut olen ja ex on kylläkin mukana manipuloimassa sossujen touhuissa, koska yrittää sossujen avulla juonia huoltajuuden itselleen. No, eipä tule onnistumaan. Olen liian puhtoinen ja hyvä äiti. Silti onhan tämä raskasta olla kuukausikaupalla luupin alla jokaisesta pienestäkin asiasta, ja miettiä, mistä seuraavan tapaamisen ja raportin aiheen keksivät. Ja kyllä tulee mieleen, että jospa olisi vaikka masennustaustaa menneisyydessä tai ihan vaikka fyysistä vaivaa tai vaikka joku maksuhäiriö tms. jota papereissa revittelisivät, niin kuinkahan tässä kävisi?

Ihan summassa tulivat täydellistä äitiä kiusaamaan. On se ihmeellistä.

Meillä tää vietiin vielä pidemmälle. Kaksi sosiaalivirkailijaa kävi meillä, me kävimme siellä. He totesicat että missään ei ole mitään vikaa. Heidän esinaisensa meitä tapaamatta venytti 11 kuukautta sitä päätöstä, että syytä asiakkuudelle ei ole. 11 kuukautta. Teimme kantelun aluehallintovirastoon, jolloin se päätös viimein tuli. Ja kahden kuukauden pääsyä sama virkailija, edelleen meitä näkemättä, päätti taas aloittaa sen saman rumban alusta. Taas piti valittaa aluehallintovirastoon. Sitten se viimein loppui.

Ja ne ilmoitukset jotka tämän härdellin aloittivat tulivat mt-ongelmaiselta sukulaiselta, jolla oli laajennettu lähestymiskielto uhkailujen takia.

Että revi kuule siitä oikeusvaltio.

Lastensuojelun tulee nujertaa lapsiperheen ongelmat - ei lapsiperhettä.

Lastensuojelu ei auta ketään. Joudut vanhempana suurennuslasin alle ja he etsivät sinusta vanhempana vain jotain vikaa ja kirjaavat kaiken ylös ja keksivät vikoja jos niitä ei ole. Kerron omasta kokemuksesta. Meillä oli tukiperhe kolme vuotta ja lastensuojelu kieltäytyi sen jälkeen auttamasta perhettämme ja lopetti lastensuojeluasiakkuuden koska perheemme ei ollut sellainen "vaikea" tapaus. Tässä yhteiskunnassa ei voi valittaa tilanteestaan tai joutuu systeemin uhriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua myös hämmentää miten tuota on huoli, herää huoli-retoriikkaa käytetään. Siis kai sen huolen täytyy olla jollain tavalla aina perusteltu? Pelottavaa että viranomaiset voivat tehdä isojakin päätöksiä tunnepohjalta. Ajatelkaa jos tuomioistuimetkin tuomitsisi ihmisiä noin, “syntyy tunne että X on syyllinen”

No todella isojakin lausuntoja voidaan tehdä niin että osa tiedoista puuttuu ja niin totuuskin näyttää toisenlaiselta. Aivan älytöntä.

Kirjauksista puhumattakaan.

Sohvalle istuvia kirjureita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua myös hämmentää miten tuota on huoli, herää huoli-retoriikkaa käytetään. Siis kai sen huolen täytyy olla jollain tavalla aina perusteltu? Pelottavaa että viranomaiset voivat tehdä isojakin päätöksiä tunnepohjalta. Ajatelkaa jos tuomioistuimetkin tuomitsisi ihmisiä noin, “syntyy tunne että X on syyllinen”

No todella isojakin lausuntoja voidaan tehdä niin että osa tiedoista puuttuu ja niin totuuskin näyttää toisenlaiselta. Aivan älytöntä.

Huoli sanalla suuri merkitys, päätöksiä tehdään liikaa sen perusteella. Huoli sanalla varustetut lausunnot menevät läpi ilman perusteluja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?

Ihan oikeasti ei sossu kiinnitä moisiin asioihin mitään huomiota. Kukaan ei tuollaisten asioiden takia olen lastensuojelun asiakkaana. Ei kannata uskoa mitä tahansa.

sijaisäiti

Kyllä kiinnittää. Siitäkin tehtiin lasu kun nukuin päikkärit lapseni kanssa. Kuulemma vanhemmat ei nuku. Olen etävanhempi niin alkoivat vaatia valvottuja tapaamisia vaarallisuuteni vuoksi.