Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisiko joku joka on adoptoitu tai ollut sijoitettuna kertoa miltä tuntuu? Tilastollisesti otoksen pitäisi olla suuri. Yksi vastaus ei ole kaiken kattava. Uskon että vaikka sitä ikiomaa äitiä ei ole ollut arjessa läsnä jää jokin kaipuu saada tietää jotain biologisesta äidistä.

Sijaisäiti ei ole oikea henkilö kertomaan tästä. Löytyy samaa vikaa kuin sossuissa. Tietää kaiken ja on aina oikeassa.

Veri on vettä sakeampaa.

Niin ja ne uusperheet. On sun lapset, mun lapset ja sitten ne yhteiset lapset. Saattaa olla että kaikki riitelee, lapsista kaikki on epäreilua ja sitten lapsi haluaa mennä oman äidin luo. Sitten joku tekee koko sakista lasun.

Ikioma äiti on se joka arjessa hoitaa. Tietenkin useimmat ihmiset haluavat tietää suvustaan, mutta se on eri asia.

Sijaisäiti

Ei mitään. Perheiden hajottamisessa se ovn todella hyvä, mutta auttaa se ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisiko joku joka on adoptoitu tai ollut sijoitettuna kertoa miltä tuntuu? Tilastollisesti otoksen pitäisi olla suuri. Yksi vastaus ei ole kaiken kattava. Uskon että vaikka sitä ikiomaa äitiä ei ole ollut arjessa läsnä jää jokin kaipuu saada tietää jotain biologisesta äidistä.

Sijaisäiti ei ole oikea henkilö kertomaan tästä. Löytyy samaa vikaa kuin sossuissa. Tietää kaiken ja on aina oikeassa.

Veri on vettä sakeampaa.

Niin ja ne uusperheet. On sun lapset, mun lapset ja sitten ne yhteiset lapset. Saattaa olla että kaikki riitelee, lapsista kaikki on epäreilua ja sitten lapsi haluaa mennä oman äidin luo. Sitten joku tekee koko sakista lasun.

Olen adoptioäiti. Meillä bioäidisyä on aina puhuttu kauniisti ja yritetty auttaa siinä yhteydessä. Tietojahan meillä ei ole, mutta silti.

Jokaisella ihmisellä on olemassa bioäiti ja bioisä, vaikka he olisivat minkälaisia tahansa, eläviä tai kuolleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisiko joku joka on adoptoitu tai ollut sijoitettuna kertoa miltä tuntuu? Tilastollisesti otoksen pitäisi olla suuri. Yksi vastaus ei ole kaiken kattava. Uskon että vaikka sitä ikiomaa äitiä ei ole ollut arjessa läsnä jää jokin kaipuu saada tietää jotain biologisesta äidistä.

Sijaisäiti ei ole oikea henkilö kertomaan tästä. Löytyy samaa vikaa kuin sossuissa. Tietää kaiken ja on aina oikeassa.

Veri on vettä sakeampaa.

Niin ja ne uusperheet. On sun lapset, mun lapset ja sitten ne yhteiset lapset. Saattaa olla että kaikki riitelee, lapsista kaikki on epäreilua ja sitten lapsi haluaa mennä oman äidin luo. Sitten joku tekee koko sakista lasun.

Olen adoptioäiti. Meillä bioäidisyä on aina puhuttu kauniisti ja yritetty auttaa siinä yhteydessä. Tietojahan meillä ei ole, mutta silti.

Näin se menee sijaisäidin osaltakin. Meillä on se etu, että tiedetään lasten elämän alku ja tärkeät ihmiset ja meillä on suorastaan velvollisuus huolehtia yhteyksistä.

sijaisäiti

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella ihmisellä on olemassa bioäiti ja bioisä, vaikka he olisivat minkälaisia tahansa, eläviä tai kuolleita.

Niinhän se on ja aina on lapselle hyvä asia, jos saa tietoa ja voi tavata.

sijaisäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsestäkin on kummallista, että isät on jotenkin nostettu jalustalle. Että se biologinen äiti on kaiken pahan alku ja juuri ja melkein kuka tahansa olisi parempi kuin hän, esim että jos isä vaikka tienaa enemmän ja hänelle ei ole mt-historiaa niin vauva vaan hänelle. Tietenkään tähän hullutukseen ei onneksi ole lähdetty, sossuilla on kuitenkin sen  verran järki päässä, että ymmärtävät usein, että vauva tarvitsee äitiä. Mutta tässä yhteiskunnassa äitiyden arvostus on hyvin alhainen mutta sitten toisaalta, miehet haluavat omia sen äitiyden itselleen.

Olen neuvolassa käydessä koko perheen voimin huomannut sen miehen mielistelyn, ja jos ei nyt ihan suoraan ole sanottu, niin rivien välistä kehuttu miestä, ja jos ei lytätty, niin vähätelty minua äitinä.

Tämän huomasi mieskin, ja kotona naurettiin koko touhulle, ja myöskin sille miten neuvolassa tehdään oletuksia yhden lauseen perusteella.

En sitten tiedä tarvitseeko mies neuvolan näkökulmasta enemmän kannustusta ja kehuja isyyteen kuin äiti, vai mistähän johtuu.

Kaikki mitä isä tekee on ihailtavaa ja extraa, koska oikeastaan vain äiti nähdään ensisijaisena vanhempana ja isä vapaaehtoisena joka rientää apuun vaikka ei oikeasti olisi hänen vastuunsa. Isää ei lähtökohtaisesti pidetä erityisen vastuullisena tai tasaveroisena vanhempana ja ollaan toki positiivisesti yllättyneitä jos hän osaa ja jaksaakin tehdä jotain. Minua lähinnä vituttaisi kuulla vanhempana kehuja että hei tosi upeeta että säkin viitsit hoitaa vauvaa, kun haloo ei se ole viitsimisestä tai upeudesta kiinni vaan se on ihan vanhemman perusvelvollisuus.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja  vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta.  Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.

Sijaisäiti

Täytyy sanoa että sinulla on harvinaisen epämiellyttävä ote tähän asiaan, varsinkin kun vielä toimit sijaisäitinä, hyi v***u mikä sanakin.

Sinä ilmeisesti kuvittelet että lapsen ja vanhemman suhde on korvattavissa tuostavain. Ei tasan ole. Mikään ei korvaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, ei mikään. Teknisesti lasu tehdään varmasti vain lapsesta mutta väitätkö tosiaan että lapsi on jotenkin erillinen yksikkö perheessä jolle voidaan tehdä mitä nyt keksitäänkin tehdä ja se vaikuttaa vain lapseen eikä perheeseen kokonaisuutena? Mitä tulee vanhempien keskipisteenä olemiseen, vanhemmat ovat perheittensä keskipisteitä, aurinkoja joitten ympärillä lapset pyörii.

Minä ymmärrän kyllä että on tilanteita joissa lapset on pakko ottaa huostaan, ja silloin näin tehdään. Mutta en voi sietää nykyistä käytäntöä jossa lasu voidaan käytännössä tehdä tyhjästä. Lastensuojeluviranomaisella on valta tunkeutua ihmisen yksityisimmälle alueelle pelkän "huolen" pohjalta, se ei ole hyväksyttävää.

Mitä pikemmin lasulakia muutetaan järkevämpään, perheitä kunnioittavampaan suuntaan, sitä parempi.

Virallinen termi on perhehoitaja. Usein käytetään sanaa sijaisäiti, kun se kuvaa hyvin asiaa. Sijaislapsi termi on ihan väärä, koska lapsi ei ole kenenkään sijainen.

Jos lapsen ja vanhemman suhde on surkea eikä sitä saada korjattua, se voidaan korvata. Koko ikänsä sijaisperheessä asuvalle lapselle sijaisvanhemmat ovat kaikkien tulevienkin suhteiden esimerkki. Veri ei ole aina vettä sakeampaa.

Sijaisäiti

Jos tarkoitat korvaamisella sitä että sinä astut lapsen äitin saappaisiin ja uskot luovasi identtisen - sinun tapauksessasi tietysti parannellun - suhteen itsesi ja lapsen välille niin pieleen menee. Sori vaan, veri on aina vettä sakeampaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde nyt vaan on erityinen, omalla logiikalla ja dynamiikalla toimiva juttu,  ihan huolimatta siitä miten paska se voi olla. 

Silloinkin kun lapsi ei tunne biologisia vanhempiaan?

Lapsilla on kaipuu biologisen vanhemman kanssa yhteyteen. Adoptilapset ovat usein kiinnostuneita siitä, että kuka heidän biologinen äitinsä on, siitäkin huolimatta, että adoptioäitiä rakastetaan ja pidetään äitinä. Kukaan ei vaan voi todellisuudessa korvata bioäitiä kaikilla tasoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja  vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta.  Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.

Sijaisäiti

Täytyy sanoa että sinulla on harvinaisen epämiellyttävä ote tähän asiaan, varsinkin kun vielä toimit sijaisäitinä, hyi v***u mikä sanakin.

Sinä ilmeisesti kuvittelet että lapsen ja vanhemman suhde on korvattavissa tuostavain. Ei tasan ole. Mikään ei korvaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, ei mikään. Teknisesti lasu tehdään varmasti vain lapsesta mutta väitätkö tosiaan että lapsi on jotenkin erillinen yksikkö perheessä jolle voidaan tehdä mitä nyt keksitäänkin tehdä ja se vaikuttaa vain lapseen eikä perheeseen kokonaisuutena? Mitä tulee vanhempien keskipisteenä olemiseen, vanhemmat ovat perheittensä keskipisteitä, aurinkoja joitten ympärillä lapset pyörii.

Minä ymmärrän kyllä että on tilanteita joissa lapset on pakko ottaa huostaan, ja silloin näin tehdään. Mutta en voi sietää nykyistä käytäntöä jossa lasu voidaan käytännössä tehdä tyhjästä. Lastensuojeluviranomaisella on valta tunkeutua ihmisen yksityisimmälle alueelle pelkän "huolen" pohjalta, se ei ole hyväksyttävää.

Mitä pikemmin lasulakia muutetaan järkevämpään, perheitä kunnioittavampaan suuntaan, sitä parempi.

Virallinen termi on perhehoitaja. Usein käytetään sanaa sijaisäiti, kun se kuvaa hyvin asiaa. Sijaislapsi termi on ihan väärä, koska lapsi ei ole kenenkään sijainen.

Jos lapsen ja vanhemman suhde on surkea eikä sitä saada korjattua, se voidaan korvata. Koko ikänsä sijaisperheessä asuvalle lapselle sijaisvanhemmat ovat kaikkien tulevienkin suhteiden esimerkki. Veri ei ole aina vettä sakeampaa.

Sijaisäiti

Jos tarkoitat korvaamisella sitä että sinä astut lapsen äitin saappaisiin ja uskot luovasi identtisen - sinun tapauksessasi tietysti parannellun - suhteen itsesi ja lapsen välille niin pieleen menee. Sori vaan, veri on aina vettä sakeampaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde nyt vaan on erityinen, omalla logiikalla ja dynamiikalla toimiva juttu,  ihan huolimatta siitä miten paska se voi olla. 

Silloinkin kun lapsi ei tunne biologisia vanhempiaan?

Lapsilla on kaipuu biologisen vanhemman kanssa yhteyteen. Adoptilapset ovat usein kiinnostuneita siitä, että kuka heidän biologinen äitinsä on, siitäkin huolimatta, että adoptioäitiä rakastetaan ja pidetään äitinä. Kukaan ei vaan voi todellisuudessa korvata bioäitiä kaikilla tasoilla.

Kaveri on adoptoitu aikanaan. Sai aikuisena tietää, että bioäiti oli tehnyt 9 lasta ja antanut kaikki pois. Ei ole poika halunnut koskaan äitiään tavata.

Lastensuojelussa on tavallista että työskennellään pareina. On kaksi perhetyöntekijää, on kaksi sosiaalityöntekijää jne.

Mietin että asialliseen perheeseen jos on ihan pakko mennä tekemään olosuhdeselvitystä ja muuta niin miksi ei riitä että vain yksi sosiaalitoimen työntekijä tulisi kotikäynnille?

Niihin moniongelma-perheisiin on varmaan turvallisinta mennä työparin kanssa, päihteiden takia. Siis vanhemmat käyttävät päihteitä siis, ei työpari. Poliisin läsnäolo ei riitä, vai?

Mietin että siellä asiallisessa kodissa voi tilanne muuttua kunnan avunannosta lyttäämiseksi jos molemmat työntekijät ovat pahalla päällä, tai vaikka vaan se yksi ensin ja sitten se toinen johon ensimmäisen paha olo tai negatiivinen asenne tarttuu. Kun se äiti ehkä on yksin kotona lasten kanssa ja heitä kun kaksi. Vastakkainasettelussa äiti siis häviää jo kättelyssä jos sossut vaan ovat sillä päällä.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on tavallista että työskennellään pareina. On kaksi perhetyöntekijää, on kaksi sosiaalityöntekijää jne.

Mietin että asialliseen perheeseen jos on ihan pakko mennä tekemään olosuhdeselvitystä ja muuta niin miksi ei riitä että vain yksi sosiaalitoimen työntekijä tulisi kotikäynnille?

Niihin moniongelma-perheisiin on varmaan turvallisinta mennä työparin kanssa, päihteiden takia. Siis vanhemmat käyttävät päihteitä siis, ei työpari. Poliisin läsnäolo ei riitä, vai?

Mietin että siellä asiallisessa kodissa voi tilanne muuttua kunnan avunannosta lyttäämiseksi jos molemmat työntekijät ovat pahalla päällä, tai vaikka vaan se yksi ensin ja sitten se toinen johon ensimmäisen paha olo tai negatiivinen asenne tarttuu. Kun se äiti ehkä on yksin kotona lasten kanssa ja heitä kun kaksi. Vastakkainasettelussa äiti siis häviää jo kättelyssä jos sossut vaan ovat sillä päällä.

No juuri siksi että on se joukkovoima.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja  vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta.  Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.

Sijaisäiti

Täytyy sanoa että sinulla on harvinaisen epämiellyttävä ote tähän asiaan, varsinkin kun vielä toimit sijaisäitinä, hyi v***u mikä sanakin.

Sinä ilmeisesti kuvittelet että lapsen ja vanhemman suhde on korvattavissa tuostavain. Ei tasan ole. Mikään ei korvaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, ei mikään. Teknisesti lasu tehdään varmasti vain lapsesta mutta väitätkö tosiaan että lapsi on jotenkin erillinen yksikkö perheessä jolle voidaan tehdä mitä nyt keksitäänkin tehdä ja se vaikuttaa vain lapseen eikä perheeseen kokonaisuutena? Mitä tulee vanhempien keskipisteenä olemiseen, vanhemmat ovat perheittensä keskipisteitä, aurinkoja joitten ympärillä lapset pyörii.

Minä ymmärrän kyllä että on tilanteita joissa lapset on pakko ottaa huostaan, ja silloin näin tehdään. Mutta en voi sietää nykyistä käytäntöä jossa lasu voidaan käytännössä tehdä tyhjästä. Lastensuojeluviranomaisella on valta tunkeutua ihmisen yksityisimmälle alueelle pelkän "huolen" pohjalta, se ei ole hyväksyttävää.

Mitä pikemmin lasulakia muutetaan järkevämpään, perheitä kunnioittavampaan suuntaan, sitä parempi.

Virallinen termi on perhehoitaja. Usein käytetään sanaa sijaisäiti, kun se kuvaa hyvin asiaa. Sijaislapsi termi on ihan väärä, koska lapsi ei ole kenenkään sijainen.

Jos lapsen ja vanhemman suhde on surkea eikä sitä saada korjattua, se voidaan korvata. Koko ikänsä sijaisperheessä asuvalle lapselle sijaisvanhemmat ovat kaikkien tulevienkin suhteiden esimerkki. Veri ei ole aina vettä sakeampaa.

Sijaisäiti

Jos tarkoitat korvaamisella sitä että sinä astut lapsen äitin saappaisiin ja uskot luovasi identtisen - sinun tapauksessasi tietysti parannellun - suhteen itsesi ja lapsen välille niin pieleen menee. Sori vaan, veri on aina vettä sakeampaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde nyt vaan on erityinen, omalla logiikalla ja dynamiikalla toimiva juttu,  ihan huolimatta siitä miten paska se voi olla. 

Silloinkin kun lapsi ei tunne biologisia vanhempiaan?

Lapsilla on kaipuu biologisen vanhemman kanssa yhteyteen. Adoptilapset ovat usein kiinnostuneita siitä, että kuka heidän biologinen äitinsä on, siitäkin huolimatta, että adoptioäitiä rakastetaan ja pidetään äitinä. Kukaan ei vaan voi todellisuudessa korvata bioäitiä kaikilla tasoilla.

Tietenkin voi korvata.

Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja  vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta.  Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.

Sijaisäiti

Täytyy sanoa että sinulla on harvinaisen epämiellyttävä ote tähän asiaan, varsinkin kun vielä toimit sijaisäitinä, hyi v***u mikä sanakin.

Sinä ilmeisesti kuvittelet että lapsen ja vanhemman suhde on korvattavissa tuostavain. Ei tasan ole. Mikään ei korvaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, ei mikään. Teknisesti lasu tehdään varmasti vain lapsesta mutta väitätkö tosiaan että lapsi on jotenkin erillinen yksikkö perheessä jolle voidaan tehdä mitä nyt keksitäänkin tehdä ja se vaikuttaa vain lapseen eikä perheeseen kokonaisuutena? Mitä tulee vanhempien keskipisteenä olemiseen, vanhemmat ovat perheittensä keskipisteitä, aurinkoja joitten ympärillä lapset pyörii.

Minä ymmärrän kyllä että on tilanteita joissa lapset on pakko ottaa huostaan, ja silloin näin tehdään. Mutta en voi sietää nykyistä käytäntöä jossa lasu voidaan käytännössä tehdä tyhjästä. Lastensuojeluviranomaisella on valta tunkeutua ihmisen yksityisimmälle alueelle pelkän "huolen" pohjalta, se ei ole hyväksyttävää.

Mitä pikemmin lasulakia muutetaan järkevämpään, perheitä kunnioittavampaan suuntaan, sitä parempi.

Virallinen termi on perhehoitaja. Usein käytetään sanaa sijaisäiti, kun se kuvaa hyvin asiaa. Sijaislapsi termi on ihan väärä, koska lapsi ei ole kenenkään sijainen.

Jos lapsen ja vanhemman suhde on surkea eikä sitä saada korjattua, se voidaan korvata. Koko ikänsä sijaisperheessä asuvalle lapselle sijaisvanhemmat ovat kaikkien tulevienkin suhteiden esimerkki. Veri ei ole aina vettä sakeampaa.

Sijaisäiti

Jos tarkoitat korvaamisella sitä että sinä astut lapsen äitin saappaisiin ja uskot luovasi identtisen - sinun tapauksessasi tietysti parannellun - suhteen itsesi ja lapsen välille niin pieleen menee. Sori vaan, veri on aina vettä sakeampaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde nyt vaan on erityinen, omalla logiikalla ja dynamiikalla toimiva juttu,  ihan huolimatta siitä miten paska se voi olla. 

Silloinkin kun lapsi ei tunne biologisia vanhempiaan?

Lapsilla on kaipuu biologisen vanhemman kanssa yhteyteen. Adoptilapset ovat usein kiinnostuneita siitä, että kuka heidän biologinen äitinsä on, siitäkin huolimatta, että adoptioäitiä rakastetaan ja pidetään äitinä. Kukaan ei vaan voi todellisuudessa korvata bioäitiä kaikilla tasoilla.

Tietenkin voi korvata.

Riippuu iästä ja kiintymyssuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on tavallista että työskennellään pareina. On kaksi perhetyöntekijää, on kaksi sosiaalityöntekijää jne.

Mietin että asialliseen perheeseen jos on ihan pakko mennä tekemään olosuhdeselvitystä ja muuta niin miksi ei riitä että vain yksi sosiaalitoimen työntekijä tulisi kotikäynnille?

Niihin moniongelma-perheisiin on varmaan turvallisinta mennä työparin kanssa, päihteiden takia. Siis vanhemmat käyttävät päihteitä siis, ei työpari. Poliisin läsnäolo ei riitä, vai?

Mietin että siellä asiallisessa kodissa voi tilanne muuttua kunnan avunannosta lyttäämiseksi jos molemmat työntekijät ovat pahalla päällä, tai vaikka vaan se yksi ensin ja sitten se toinen johon ensimmäisen paha olo tai negatiivinen asenne tarttuu. Kun se äiti ehkä on yksin kotona lasten kanssa ja heitä kun kaksi. Vastakkainasettelussa äiti siis häviää jo kättelyssä jos sossut vaan ovat sillä päällä.

No juuri siksi että on se joukkovoima.

Näin. Jos joudutte sossun käsittelyyn ilman pätevää syytä, ottakaa mukaan todistaja. Sossu koittaa väittää ettei todistajaa saa mukaan ottaa, mutta lakihan sanoo toista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.

Tiedoksi sinulle että meitä on muutama. Myönnän että kirjoitin yhden noista. Ne muut ovat muilta. Mutta ne adoptiolapset eivät kerro samanlailla kuin me tai te, eivätkä ilmeisesti olleet täällä vastaamassa. Ja eri adoptiolasten välillä on eroja. Jokin otos kuitenkin tuli tännä, eikä kannata vetää hernettä nenään. Jos haluat syventyä asiaan pitäisi varmaan lukea tilastotiedettäkin ja sitten vielä sosiaalialaa. Kun sinäkin pyrit koko ajan olemaan oikeassa?  Minäkin yritin olla nero jossain jutussa varsinkin nuorempana mutta korkealta tipahdin ja kovaa, tosi kovaa.

Ainakin tilastotiede on kimuranttia ja vaatii tarkkanäköisyyttä. Esim syntyvyyslukuja ilmoitetaan että yksi nainen synnyttää 2,4 lasta tai 3,1 lasta jossain maassa. Tätä pitäisi nyt olla selittämässä joku muu kuin minä, sillä en tiedä tarkalleen miten lasketaan ja otetaanko huomioon elävänä ja kuolleena syntyneet ja onko kyseessä naiset hedelmällisessä iässä ja onko kyseinen tieto per vuosi. Ja ovatko alkuperäiset luvut edes tehty samoilla mittareilla joka maassa. Sitä vaan että kun oikeasti ei kukaan synnytä 2,4 lasta niin asia pitää voida jollain lailla selittää. Tämä vaatii usein paljonkin syventymistä aiheeseen. Tämä oli vaan yksi esimerkki.

Pikkasen kaukaa haettu mutta näen että tänne emme saa Helsingin Sanomien tasoa  eivätkä tohtorinväitöskirjan tehneetkään tänne tule kirjoittelemaan. Adoptio on aihe johon olen harvemmin törmännyt lasun yhteydessä. Tiedän muutaman adoptioperheen mutta ei oikein ole soveliasta ruveta kyselemään heiltä yhtään mitään. Tv:ssä oli hiljakkoin sarja jossa adoptiolapset halusivat tavata biovanhempansa. Haluatko sinä selittää tämänkin pois?

Minua myös hämmentää miten tuota on huoli, herää huoli-retoriikkaa käytetään. Siis kai sen huolen täytyy olla jollain tavalla aina perusteltu? Pelottavaa että viranomaiset voivat tehdä isojakin päätöksiä tunnepohjalta. Ajatelkaa jos tuomioistuimetkin tuomitsisi ihmisiä noin, “syntyy tunne että X on syyllinen”

KovaleukaKovaluu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.

Tiedoksi sinulle että meitä on muutama. Myönnän että kirjoitin yhden noista. Ne muut ovat muilta. Mutta ne adoptiolapset eivät kerro samanlailla kuin me tai te, eivätkä ilmeisesti olleet täällä vastaamassa. Ja eri adoptiolasten välillä on eroja. Jokin otos kuitenkin tuli tännä, eikä kannata vetää hernettä nenään. Jos haluat syventyä asiaan pitäisi varmaan lukea tilastotiedettäkin ja sitten vielä sosiaalialaa. Kun sinäkin pyrit koko ajan olemaan oikeassa?  Minäkin yritin olla nero jossain jutussa varsinkin nuorempana mutta korkealta tipahdin ja kovaa, tosi kovaa.

Ainakin tilastotiede on kimuranttia ja vaatii tarkkanäköisyyttä. Esim syntyvyyslukuja ilmoitetaan että yksi nainen synnyttää 2,4 lasta tai 3,1 lasta jossain maassa. Tätä pitäisi nyt olla selittämässä joku muu kuin minä, sillä en tiedä tarkalleen miten lasketaan ja otetaanko huomioon elävänä ja kuolleena syntyneet ja onko kyseessä naiset hedelmällisessä iässä ja onko kyseinen tieto per vuosi. Ja ovatko alkuperäiset luvut edes tehty samoilla mittareilla joka maassa. Sitä vaan että kun oikeasti ei kukaan synnytä 2,4 lasta niin asia pitää voida jollain lailla selittää. Tämä vaatii usein paljonkin syventymistä aiheeseen. Tämä oli vaan yksi esimerkki.

Pikkasen kaukaa haettu mutta näen että tänne emme saa Helsingin Sanomien tasoa  eivätkä tohtorinväitöskirjan tehneetkään tänne tule kirjoittelemaan. Adoptio on aihe johon olen harvemmin törmännyt lasun yhteydessä. Tiedän muutaman adoptioperheen mutta ei oikein ole soveliasta ruveta kyselemään heiltä yhtään mitään. Tv:ssä oli hiljakkoin sarja jossa adoptiolapset halusivat tavata biovanhempansa. Haluatko sinä selittää tämänkin pois?

Se on ihan ymmärrettävää, että haluaa tavata ne ihmiset, joista on lähtöisin. Ainakin tietää heistä jotain. Mutta se on potaskaa, että heidän luokseen olisi jokin kaipuu siihen tyyliin, että syntymästään asti tiettyjen ihmisen lapsena ollut olisi oitis valmis hylkäämään entisen ja juoksemaan biovanhempiensa syliin. Ihan vain siksi, kun veri on vettä sakeampaa. Se kun vaan ei ole. Se ihminen, joka lapsesta huolehtii, elää arjen ilot ja surut, pyyhkii kyyneleet, valvoo lapsen sairastaessa, rakastaa vaikka lapsi tekisi mitä, on se oikea vanhempi. Sillä ei ole merkitystä kenen kohdusta lapsi maailmaan putkahti, kun pelissä on koko elämä.

sijaisvanhempi

Onko sossut tosiaan noin eriytyneitä oikeasta lapsiperheen arjesta? Että joskus muksu myöhästyy koulusta, joskus äiti raivoaa, joskus syödään päivälliseksi voileipiä kun ei ehtinyt käydä kaupassa?