Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää ihmiset jotka on "nähneet elämän rankemman puolen"
21.10.2017 |
Pari vanhaa kaveria jaksaa tätä toistella, ja ovat sen johdosta asiantuntijoita kaikessa. Muut eivät voi tietää mistään mitään, kun ei ole eletty tarpeeksi rankkaa elämää.
Ihmettelen miksi joku nuoruudessa tapahtunut sekakäyttö, paska lapsuus, raskas ero tai paniikkihäiriö ovat juuri näitä asioita, jotka tekevät ihmisestä kaikkien aiheiden asiantuntijan. Tuntuu että yritetään väkisin saada oman elämän huonommista vaiheista väännettyä edes jotain hyvää, mutta minulle tuollainen näyttäytyy vain vanhojen asioiden jatkuvana jankkaamisena, täytenä kykenemättömyytenä siirtyä elämässä eteenpäin. On toki kauheaa että ei ole päässyt elämässään helpolla, mutta se ei mielestäni ole syy nostaa itseään jalustalle eikä varsinkaan lytätä muita!
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Outoja sun vanhat kaverit. Jos omassa elämässäni olisi tapahtunut tuollaista, pitäisin niistä asioista visusti pääni kiinni. Ei tuollaiset asiat tee kenestäkään mitään "kaikkien aiheiden asiantuntijaa", vaan lähinnä herättää säälin tunteita muissa ja huonommuuden tunnetta siinä ihmisessä itsessään, ja siis muissa vielä sellaiset ei niin positiiviset "elämänkoululainen-fiilikset"(=Jennica nyt on sellainen elämänkoululainen), jos se ihminen ei ole oikeasti päässyt eteenpäin, ja on vieläpä esim. työtön tai amis. :D Toi on ihan luonnollista koittaa saada jotain hyvää väännettyä niistä vaikeista asioista. En ole koskaan eläissäni kuullut, että ihminen, jolla on menneisyydessään vaikeita asioita, nostaisi itseään jalustalle ja lyttäisi muita, muuta kuin ehkä jossain "defenssimielessä" tai katkerana. :D
Ja jatkoa, siis olen sama kirjoittaja. AP:n oma ajatusmaailma kuulostaa vääristyneeltä, että ajattelee jostain siis suomeksi sanottuna luuserista tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tunnistin ja en tunnistanut itseäni :) Olen elänyt tosi vaikean elämän mutta mistään ei saanut koskaan puhua eikä tunteita tuntea. Vasta sairastumiseni jälkeen olen tajunnut käydä asioita läpi. Ja se voi olla jopa loppuelämän mittainen prosessi. Kun asiat ovat pinnalla, niitä käy läpi. Onneksi on terapeutti ja onneksi on ystävät, joiden kanssa saa jankattua ja jankattua. Puolin ja toisin. Mieluummin näin kuin kuolleena. Ja tietenkin yritän löytää tästä hyvää, se on yksi selviytymiskeino. En väitä olevani muita parempi tai tietäväni enemmän, mutta onneksi empatia ja ymmärrys on kasvanut kaiken myötä.
Et kyllä kuulosta siltä että käyttäisit rankkoja kokemuksiasi muiden hiljentämiseen :) minua ei ärsytä se että rankoista kokemuksista puhutaan, sehän on vain hyvä, mutta vastustan sitä että muut ihmiset luokitellaan pumpulissa kasvaneiksi idiooteiksi joilla ei ole ikinä ollut elämässään mitään oikeita haasteita.
En käytäkään. Mutta tiedän kyllä minkä tyylisiä tarkoitat ja itse asiassa 10 vuotta taakse päin olin itsekin samanlainen. En voinut ymmärtää esimerkiksi sitä, että minkä takia hyvästä perheestä kotoisin oleva ystäväni masentui tai miksi ihmiset valittivat liian pienestä. On ihmisiä jotka tykkäävät uhriutua ja silloin on oikeastaan ihan sama, että onko siellä taustalla edes ongelmia vai ei.
Sähän et millään voi tietää, mitä toisen mielessä ja elämässä oikeasti tapahtuu. Aika ylimielinen olet, jos luulet tietäväsi muista ihmisistä kaiken.
Terävä huomio! Juuri tuonhan minä sanoinkin :) Ennen terapiaa ja asioiden läpikäymistä olin ihmisenä empatiakyvytön ja ikävä.
Voi Jeesus..... Ihan kuin ilman terapiaa ihminen ei voisi olla empaattinen ja ei-ikävä tyyppi.
Mulla on rankka lapsuus (olin koulukiusattu koko peruskoulun. Niin aikuiset kuin kaveritkin petti ja kusi mun elämänmuroihin niin vitusti niin monella tapaa koko lapsuuteni että romahdin huolella. Olen silti ollut aina empatia kykyinen ja juurikin se ei ikävä tyyppi.
En leveile muille kokemuksistani tai pidä muiden kokemuksia vähäpätöisimpinä.
Olen yrittänyt mutta aina ei onnistu ja välillä onnistaa. Se kuuluu elämään. Yhdenkään elämä ei kulje samoja polkuja ja eri syistä kaikki eivät pysty samoihin saavutuksiin kuin toiset kuten esm. sinä.
Siihen ei edes auta välttämättä sinun mainitsemat psykoterapiat yms. Tyhmäkin ihminen tajuaa että on turhaa vertailla sinun kokemuksia toisten kokemuksiin loppupeleissä. Koska me kaikki olemme yksilöitä ja matkan varrelle sattuu paljon sattumuksia joihin voi joki itse vaikuttaa tai ei ja kaikki kokevat asiat omalla tavallaan. Myös jokaisen ihminen on biologisesti uniikki kappale. Sinun onnistujan psyyke on ilmeisesti parempaa laatua kuin epäonnistujan. Miksi sinä hierot sitä muiden kasvoille? Oletko sinä oikeasti se mukava ihminen kun teet noin?
Mulle rankin asia on sellainen mitä monet ei näe eikä ymmärrä - krooninen näkymätön sairaus pilaa elämäni ihan joka päivä. Vapaus on mennyttä ja kaiken tekemistä pitää miettiä. Pystyykö, jaksaako (yleensä ei). Olen kokenut myös väkivaltaa, raiskauksen, perheenjäsenen kuoleman, parisuhteen loppumisen, köyhyyden,hedelmättömyyden, lapsen vauva- ja uhma-ajan. Mikään näistä ei enää ole mielestäni oikeasti rankkaa. Tuska vastoinkäymisistä menee ohi ajallaan. Huonon elimistön kanssa eläminen on yksi pahimmista asioista mitä voi saada, se helvetti ei lopu.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
m39 kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan osa näitä helpon elämän eläneitä mussuttajia! Itselläni rankka nuoruus ja silti yliopistotutkinto takana sekä nyt työelämässä päälle 10 vuotta. Ja kyllä luen ihmisiä suhteellisen helposti ja pärjään useimmissa hankalissakin tilanteissä tietäen, että vastapuoleni on tosipaikan tullen heikko räkänokka! Näitä maailmanhalaaja helppo elämä kuplassa eläviä on piireissäni ( yli 100 000 € vuosiansiot) aika paljon ja yhtäkään en ottaisi rinnalleni katastrofin kohdatessa!
Se johtuu vain siitä, että päästät itsesi helpolla, koska sinulle ei ole kauhalla annettu.
Menikö puutarhatontulla tunteisiin, voi kyynel😂 p.s tietäen, että olisit murtunut monen monta kertaa kengissäni luovuttaen ja päätyen tulonsiirtojen varaan
Ei mun tartte päätyä tulonsiirtojen varaan, koska mulla on saatananmoinen perintö, toisin kuin sulla. Murtumattomuutesikaan ei ole omaa ansiotasi, etkä näköjään välitä kehittyä ihmisenä kovin korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
m39 kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan osa näitä helpon elämän eläneitä mussuttajia! Itselläni rankka nuoruus ja silti yliopistotutkinto takana sekä nyt työelämässä päälle 10 vuotta. Ja kyllä luen ihmisiä suhteellisen helposti ja pärjään useimmissa hankalissakin tilanteissä tietäen, että vastapuoleni on tosipaikan tullen heikko räkänokka! Näitä maailmanhalaaja helppo elämä kuplassa eläviä on piireissäni ( yli 100 000 € vuosiansiot) aika paljon ja yhtäkään en ottaisi rinnalleni katastrofin kohdatessa!
Se johtuu vain siitä, että päästät itsesi helpolla, koska sinulle ei ole kauhalla annettu.
Menikö puutarhatontulla tunteisiin, voi kyynel😂 p.s tietäen, että olisit murtunut monen monta kertaa kengissäni luovuttaen ja päätyen tulonsiirtojen varaan
Ressukka joudut vain pipertämään töissä vaikka sulla ois miten paha olla tahansa :) Tai jos et siihen kykene niin elät vailla turvaverkkoa omasta takaa. Varmaan nousee siitä ajatuksesta noin paha olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
m39 kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan osa näitä helpon elämän eläneitä mussuttajia! Itselläni rankka nuoruus ja silti yliopistotutkinto takana sekä nyt työelämässä päälle 10 vuotta. Ja kyllä luen ihmisiä suhteellisen helposti ja pärjään useimmissa hankalissakin tilanteissä tietäen, että vastapuoleni on tosipaikan tullen heikko räkänokka! Näitä maailmanhalaaja helppo elämä kuplassa eläviä on piireissäni ( yli 100 000 € vuosiansiot) aika paljon ja yhtäkään en ottaisi rinnalleni katastrofin kohdatessa!
Se johtuu vain siitä, että päästät itsesi helpolla, koska sinulle ei ole kauhalla annettu.
Menikö puutarhatontulla tunteisiin, voi kyynel😂 p.s tietäen, että olisit murtunut monen monta kertaa kengissäni luovuttaen ja päätyen tulonsiirtojen varaan
...ja menihän sullakin se mun kommentti tunteisiin, pikkasen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?
Täh? Nuo ihmiset osaavat mun kokemuksen mukaan arvostaa elämän pieniä iloja keskivertokansalaista enemmän koska ne pienet ilot eivät heille ole kuinkaan mitään itsestäänselvyyksiä kuten sellaisille jotka eivät ole koskaan vaikeuksia kokeneet. Kyllä he tietävät elämästä enemmän, toki aina riippuu henkilöstä itsestään miten asian on tykönään työstänyt. Se että selviää vaikeuksista voittajaksi kertoo sopeutumiskyvystä ja sinnikkyydestä, ei tyhmyydestä.
Minusta omilla valinnoilla valittu niin sanottu rankka elämä, sekäkäyttö, huumeporukoissa pyöriminen, rikollisuus, jne ei mitenkään jalosta ihmistä. Päinvastoin.
Ehkä niin, mutta niistä pois pääseminen voi jalostaa hyvinkin paljon. Harva ihminen hankkiutuu päihdeongelmaiseksi saadakseen rankkoja kokemuksia. Useimmiten taustalla on jotain muita vaikeita asioita. Ihminen joka on vielä niissä asioissa kiinni on erilainen kuin ihminen joka on päässyt niistä yli. Se ei ole varmastikaan helppoa, joten itseltäni ainakin heruu arvostusta sen myllerryksen läpikäyneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä oikeasti ole kovaa ollut. Oikesti kovia kokeneet ei niistä yleensä puhu.
Juuri tämä. Ystäväni valitti omaa elämäänsä samalla tylyttämällä kuinka helppoa minulla on ollut aina. Valitus liittyi siihen kuinka töissä on stressiä. Oikeasti menee niin, että ei ole ollut helppoa eikä elämäni ole helppoa, mistä syystä en valita asioistani. Olen tyytyväinen paljon vähempään kuin moni tuntuu olevan ja olen vielä kiitollinen siitä. Suhtaudun asioihin eri tavalla. Kun on kokenut miten asiat ovat olleet huonosti ihan oikeasti ja lapsuudessa, ei normaaleista vastoinkäymisistä ole tarpeen valittaa ja uhriutua. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei ikäviä vastoinkäymisiä tapahdu tai että on tunteeton. Ne vaan ehkä hyväksyy eri tavalla. Se kun tekee parhaansa, riittää. Valittamisesta koituu hallaa eniten itselleen. Samoin muiden tylyttämisestä.
Mutta kyllä kova kokemus muuttaa ihmistä, etenkin jos nuorena tapahtunut. Sen korostaminen ja keskusteluun tuominen joka asiassa on vähän omituista, sillä tulee tunne että henkilöllä tarve vielä käsittellä asiaa. Vähän kuin loputon puhe exästä, joka tulee mieleen asiasta kuin asiasta.
Täytyy myöntää, etten välttämättä kysyisi muutenkin sekaisin olevien ihmisten mielipiteitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?
Apukoululaisia,liimanhaistelijoita tai sitten niiden lapsia Kainuussa tai Mellunmäessä ja Karakalliossa.
Vierailija kirjoitti:
Pari vanhaa kaveria jaksaa tätä toistella, ja ovat sen johdosta asiantuntijoita kaikessa. Muut eivät voi tietää mistään mitään, kun ei ole eletty tarpeeksi rankkaa elämää.
Ihmettelen miksi joku nuoruudessa tapahtunut sekakäyttö, paska lapsuus, raskas ero tai paniikkihäiriö ovat juuri näitä asioita, jotka tekevät ihmisestä kaikkien aiheiden asiantuntijan. Tuntuu että yritetään väkisin saada oman elämän huonommista vaiheista väännettyä edes jotain hyvää, mutta minulle tuollainen näyttäytyy vain vanhojen asioiden jatkuvana jankkaamisena, täytenä kykenemättömyytenä siirtyä elämässä eteenpäin. On toki kauheaa että ei ole päässyt elämässään helpolla, mutta se ei mielestäni ole syy nostaa itseään jalustalle eikä varsinkaan lytätä muita!
Minua ärsyttää, jos sinä et tajua miten onnekas olet, kun et ole sitä nurjaa puolta nähnyt. Kavereistasi tulee lauermia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari vanhaa kaveria jaksaa tätä toistella, ja ovat sen johdosta asiantuntijoita kaikessa. Muut eivät voi tietää mistään mitään, kun ei ole eletty tarpeeksi rankkaa elämää.
Ihmettelen miksi joku nuoruudessa tapahtunut sekakäyttö, paska lapsuus, raskas ero tai paniikkihäiriö ovat juuri näitä asioita, jotka tekevät ihmisestä kaikkien aiheiden asiantuntijan. Tuntuu että yritetään väkisin saada oman elämän huonommista vaiheista väännettyä edes jotain hyvää, mutta minulle tuollainen näyttäytyy vain vanhojen asioiden jatkuvana jankkaamisena, täytenä kykenemättömyytenä siirtyä elämässä eteenpäin. On toki kauheaa että ei ole päässyt elämässään helpolla, mutta se ei mielestäni ole syy nostaa itseään jalustalle eikä varsinkaan lytätä muita!
Ärsyttääkö nekin? jotka kuolivat rankan elämänsä takia.
Tunnistan ilmiön! Yksi tällainen kaikkitietävä ryhmä on raitistuneet alkoholistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle rankin asia on sellainen mitä monet ei näe eikä ymmärrä - krooninen näkymätön sairaus pilaa elämäni ihan joka päivä. Vapaus on mennyttä ja kaiken tekemistä pitää miettiä. Pystyykö, jaksaako (yleensä ei). Olen kokenut myös väkivaltaa, raiskauksen, perheenjäsenen kuoleman, parisuhteen loppumisen, köyhyyden,hedelmättömyyden, lapsen vauva- ja uhma-ajan. Mikään näistä ei enää ole mielestäni oikeasti rankkaa. Tuska vastoinkäymisistä menee ohi ajallaan. Huonon elimistön kanssa eläminen on yksi pahimmista asioista mitä voi saada, se helvetti ei lopu.
Toi on niin totta. Koen, että niin moneen muuhun asiaan pystyy itse jollain tasolla vaikuttamaan, mutta huono elimistö, vielä, jos ei ole sairastumiseen itse omalla toiminnallaan vaikuttanut/sitä aiheuttanut, on pahinta, mitä voi tapahtua. Kaikki muut vaikeudet on jollain tapaa (joo en nyt sano, että raiskaus tai väkivalta kuuluisi elämään, mutta) sellaisia vaikeampia aikoja, tai jotenkin arkisia murheita, että nyt menee näin, tämä on tätä lapsen uhmaikää, mutta tästä mennään eteenpäin. Tai, että nyt jäin työttömäksi, mutta tämä on hetkellinen huono vaihe elämässäni. Toi sairastuminen on niin kokonaisvaltainen putoaminen ja sellainen, että elämältä vedetään täydellisesti pohja. (Tarkoitan sairastumisella jotain kokonaisvaltaisempaa sairautta, kuin tyroksiinihoitoinen kilpirauhasen vajaatoiminta.) Sen jälkeen arkisetkin murheet tuntuvat siinä päällä vaikeammilta, miltä ne vaikka terveestä ihmisestä tuntuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä oikeasti ole kovaa ollut. Oikesti kovia kokeneet ei niistä yleensä puhu.
Juuri tämä. Ystäväni valitti omaa elämäänsä samalla tylyttämällä kuinka helppoa minulla on ollut aina. Valitus liittyi siihen kuinka töissä on stressiä. Oikeasti menee niin, että ei ole ollut helppoa eikä elämäni ole helppoa, mistä syystä en valita asioistani. Olen tyytyväinen paljon vähempään kuin moni tuntuu olevan ja olen vielä kiitollinen siitä. Suhtaudun asioihin eri tavalla. Kun on kokenut miten asiat ovat olleet huonosti ihan oikeasti ja lapsuudessa, ei normaaleista vastoinkäymisistä ole tarpeen valittaa ja uhriutua. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei ikäviä vastoinkäymisiä tapahdu tai että on tunteeton. Ne vaan ehkä hyväksyy eri tavalla. Se kun tekee parhaansa, riittää. Valittamisesta koituu hallaa eniten itselleen. Samoin muiden tylyttämisestä.
Mutta kyllä kova kokemus muuttaa ihmistä, etenkin jos nuorena tapahtunut. Sen korostaminen ja keskusteluun tuominen joka asiassa on vähän omituista, sillä tulee tunne että henkilöllä tarve vielä käsittellä asiaa. Vähän kuin loputon puhe exästä, joka tulee mieleen asiasta kuin asiasta.
Olisiko se korostaminen ihan siellä kuulijan omassa päässä. Jos joku ihminen
lässyttää sinulle siitä miksi et tee näin ja noin kuin muutkin tekee niin mitä sinä luulet että siihen pitäisi vastata.
Pitäisikö siihen vaan vastata toiselle - No, en tiedä en mä vaan jaksa tehdä niin kuin muut.
Totta kai ihminen kertoo toiselle tuossa tilanteessa sen mikä hänen
toimimattomuuteensa vaikuttaa. Ei se ole minkäänlaista korostamista.
Se on (itsensä korostamista että sinä vähäksyt toisten kokemuksia ja luulet että
he jotenkin nostavat itseään jalustalle kun kertovat kun kerran pyysit kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön! Yksi tällainen kaikkitietävä ryhmä on raitistuneet alkoholistit.
Sulla menee ihan helvetin huonosti, jos pidät "kaikkitietävänä ryhmänä" raitistuneita alkoholisteja. :D Normaali-ihminen pyrkisi kääntämään päänsä pois päin, ja antaisi vanhan juopon selittää omia höyrypäisiä juttuja, kun alkoholi tuhonnut viimeisetkin aivosolut. :D
Jos aikansa tuota vähättelyä kuunnelleena sanoo ettei jaksa kuunnella enää, elämänkoululainen hätääntyy jos hänet hylätään, eli jollain tavalla ovat jääneet muinaisille tasoilleen.
Moni myös selviää vaikeista oloista ilman että syyllistää sivullisia. Joten liittyiskö älyyn myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön! Yksi tällainen kaikkitietävä ryhmä on raitistuneet alkoholistit.
Sulla menee ihan helvetin huonosti, jos pidät "kaikkitietävänä ryhmänä" raitistuneita alkoholisteja. :D Normaali-ihminen pyrkisi kääntämään päänsä pois päin, ja antaisi vanhan juopon selittää omia höyrypäisiä juttuja, kun alkoholi tuhonnut viimeisetkin aivosolut. :D
Ootko käyny AA:ssa?
Vaikkei siellä olla kännissä, ei ne isot egot ole mihinkään kadonneet. Eli raitistunut alkoholisti voi olla rasittava, ollaan juututtu selittämään kuinka kovia jätkiä oltiin aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä oikeasti ole kovaa ollut. Oikesti kovia kokeneet ei niistä yleensä puhu.
Totta. Itse ainakin pyrin unohtamaan kaiken paskan.
:DDDDDDDDD
Sama!