Ärsyttää ihmiset jotka on "nähneet elämän rankemman puolen"

Vierailija kirjoitti:

NussiNiitä.

O_G

On eri asia kertoa omista rankkuuksista kuin vähätellä muiden kokemuksia sillä oletuksella, että muut eivät ole kokeneet yhtä rankkoja juttuja. Voi vain kertoa. Ei ole pakko ajatella, että muut eivät tiedä elämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna niille hali?

Olen antanut monta, ja kuunnellut ja tukenut. Ymmärrän että kokemukset ovat olleet rankkoja. Siltikään en pidä siitä, että näitä kokemuksia käytetään toisten hiljentämiseen.

Tiedättekö, sellainen ivallinen suhtautuminen, että sä et tiedä mistään mitään kun et ole koskaan väärinkäyttänyt lääkkeitä? Se tarkoittaa etten tiedä kyseisestä aiheesta, ei etten voisi tietää elämästä mitään muuta :D -ap

Joitain asioita ei tarvitse itse kokeilla tietääkseen, että se touhu ei kannata. Lääkkeiden väärinkäyttö on yksi niistä. Ihan hyvä vain, ettei kaikkien tarvitse ihan kaikkea oppia vaikeimman kautta. Kyllä jokaisen elämässä myös niitä kovia oppitunteja tulee muutenkin pakosta vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pari vanhaa kaveria jaksaa tätä toistella, ja ovat sen johdosta asiantuntijoita kaikessa. Muut eivät voi tietää mistään mitään, kun ei ole eletty tarpeeksi rankkaa elämää.

Ihmettelen miksi joku nuoruudessa tapahtunut sekakäyttö, paska lapsuus, raskas ero tai paniikkihäiriö ovat juuri näitä asioita, jotka tekevät ihmisestä kaikkien aiheiden asiantuntijan. Tuntuu että yritetään väkisin saada oman elämän huonommista vaiheista väännettyä edes jotain hyvää, mutta minulle tuollainen näyttäytyy vain vanhojen asioiden jatkuvana jankkaamisena, täytenä kykenemättömyytenä siirtyä elämässä eteenpäin. On toki kauheaa että ei ole päässyt elämässään helpolla, mutta se ei mielestäni ole syy nostaa itseään jalustalle eikä varsinkaan lytätä muita!

Siinähän mennään Just Hannu Lauerman teesien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään kokemuksia vähättelemättä, mulla ärsyttää se menneeseen jumittaminen. Säännöllisesti märistään jotain 20v. takaisia juttuja..joiden vaikutusta nykyhetkeen saa kyllä suurennuslasin kanssa tutkia. Alkoholi/rikos/elämänhallinnan puute jne. aiheuttama 'elämäm korkeakoulu' ei saa mun sympatioita. Olen inhottava.. tiedän..

Mitä se menneeseen jumittaminen mielestäsi on? Minä olen tällä hetkellä hyvinkin jumittunut menneeseen. Johtuen pitkälti siitä, että vasta nyt edes ymmärrän mitä lapsuudessa on tapahtunut. Itkut on jääneet itkemättä ja surut surematta. Mutta se puhdistavaa itkua.

En ole tuo, jolta kysyit. Mutta itse näkisin menneeseen jumittumisen sellaisena, ettei edes pyri käsittelemään asioita niin, että pystyisi jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Eli jos sinä tällä hetkellä käsittelet menneisyyttäsi tavalla, jonka koet "puhdistavana", niin sehän antaa ymmärtää, että nimenomaan et halua jäädä tuleen makaamaan. Et kiistä menneisyyden vaikutusta itseesi, mutta haluat kuitenkin jatkaa menneisyydestäsi huolimatta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

noilla ihmisillä on yleensä myös heikko itsetunto ja ovat itsekeskeisiä. ei mikään ihme, että kuvittelevat tietävänsä "kaiken". ehkä myös keskivertoa huonompi äo?

Täh? Nuo  ihmiset osaavat mun kokemuksen mukaan arvostaa elämän pieniä  iloja keskivertokansalaista enemmän koska ne pienet ilot eivät heille ole kuinkaan mitään itsestäänselvyyksiä kuten sellaisille jotka eivät ole koskaan vaikeuksia kokeneet. Kyllä he tietävät elämästä enemmän, toki aina  riippuu henkilöstä itsestään miten asian on tykönään työstänyt. Se että selviää vaikeuksista  voittajaksi kertoo sopeutumiskyvystä ja sinnikkyydestä, ei  tyhmyydestä.

Minusta omilla valinnoilla valittu niin sanottu rankka elämä, sekäkäyttö, huumeporukoissa pyöriminen, rikollisuus, jne ei mitenkään jalosta ihmistä. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, tunnistin ja en tunnistanut itseäni :) Olen elänyt tosi vaikean elämän mutta mistään ei saanut koskaan puhua eikä tunteita tuntea. Vasta sairastumiseni jälkeen olen tajunnut käydä asioita läpi. Ja se voi olla jopa loppuelämän mittainen prosessi. Kun asiat ovat pinnalla, niitä käy läpi. Onneksi on terapeutti ja onneksi on ystävät, joiden kanssa saa jankattua ja jankattua. Puolin ja toisin. Mieluummin näin kuin kuolleena. Ja tietenkin yritän löytää tästä hyvää, se on yksi selviytymiskeino. En väitä olevani muita parempi tai tietäväni enemmän, mutta onneksi empatia ja ymmärrys on kasvanut kaiken myötä.

Et kyllä kuulosta siltä että käyttäisit rankkoja kokemuksiasi muiden hiljentämiseen :) minua ei ärsytä se että rankoista kokemuksista puhutaan, sehän on vain hyvä, mutta vastustan sitä että muut ihmiset luokitellaan pumpulissa kasvaneiksi idiooteiksi joilla ei ole ikinä ollut elämässään mitään oikeita haasteita.

En käytäkään. Mutta tiedän kyllä minkä tyylisiä tarkoitat ja itse asiassa 10 vuotta taakse päin olin itsekin samanlainen. En voinut ymmärtää esimerkiksi sitä, että minkä takia hyvästä perheestä kotoisin oleva ystäväni masentui tai miksi ihmiset valittivat liian pienestä. On ihmisiä jotka tykkäävät uhriutua ja silloin on oikeastaan ihan sama, että onko siellä taustalla edes ongelmia vai ei.

Sähän et millään voi tietää, mitä toisen mielessä ja elämässä oikeasti tapahtuu. Aika ylimielinen olet, jos luulet tietäväsi muista ihmisistä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, tunnistin ja en tunnistanut itseäni :) Olen elänyt tosi vaikean elämän mutta mistään ei saanut koskaan puhua eikä tunteita tuntea. Vasta sairastumiseni jälkeen olen tajunnut käydä asioita läpi. Ja se voi olla jopa loppuelämän mittainen prosessi. Kun asiat ovat pinnalla, niitä käy läpi. Onneksi on terapeutti ja onneksi on ystävät, joiden kanssa saa jankattua ja jankattua. Puolin ja toisin. Mieluummin näin kuin kuolleena. Ja tietenkin yritän löytää tästä hyvää, se on yksi selviytymiskeino. En väitä olevani muita parempi tai tietäväni enemmän, mutta onneksi empatia ja ymmärrys on kasvanut kaiken myötä.

Et kyllä kuulosta siltä että käyttäisit rankkoja kokemuksiasi muiden hiljentämiseen :) minua ei ärsytä se että rankoista kokemuksista puhutaan, sehän on vain hyvä, mutta vastustan sitä että muut ihmiset luokitellaan pumpulissa kasvaneiksi idiooteiksi joilla ei ole ikinä ollut elämässään mitään oikeita haasteita.

En käytäkään. Mutta tiedän kyllä minkä tyylisiä tarkoitat ja itse asiassa 10 vuotta taakse päin olin itsekin samanlainen. En voinut ymmärtää esimerkiksi sitä, että minkä takia hyvästä perheestä kotoisin oleva ystäväni masentui tai miksi ihmiset valittivat liian pienestä. On ihmisiä jotka tykkäävät uhriutua ja silloin on oikeastaan ihan sama, että onko siellä taustalla edes ongelmia vai ei.

Sähän et millään voi tietää, mitä toisen mielessä ja elämässä oikeasti tapahtuu. Aika ylimielinen olet, jos luulet tietäväsi muista ihmisistä kaiken.

Terävä huomio! Juuri tuonhan minä sanoinkin :) Ennen terapiaa ja asioiden läpikäymistä olin ihmisenä empatiakyvytön ja ikävä.

paska lapsuus,

Minulla on ollut tämä ja minusta se on kaikista vähiten leuhkittava asia. Tiedän tosiaankin millainen ihmisen pitäisi olla, että olisi tarpeeksi vahva. Mutta juuri tuon paska lapsuuteni takia olen aina ollut epävarma ja heikko

minulla on heikko itsetunto ja en itsekään tiedä millainen persoonani on. Tai tiedän, sehän on se heikko lässyttäjä.

Olen, ainakin tähän asti, pystynyt näyttelemään pärjäävää. Olen jopa sellaisessa ammatissa, ettei pidä ihan vähästä hetkahtaa. Mutta todellisuudessa olen melko hauras...varmasti tässäkin on menty eteenpäin elämän myötä, mutta turvallisella lapsuudella olisin jo alunperin ollut normaalimpi ja elämän polkuni olisi ollut erilainen. Lisäksi vastoinkäymisten sietokyky olisi ollut parempi.

Oikeasti, turvattomassa, pelottavassa ja kao'ottisessa lapsuudessa ei ole mitään niin hyvää, että sitä kannattaisi mitenkään pitää parempana tai itseään sen takia, kuin turvallista ja ennakoitua (tarpeeksi hyvää arkea) lapsuutta. Ei ihmislapsen persoonaa ole vain tehty kestämään sellaista.

Se tietty ihmistyyppi joka oksentaa aina omat asiansa joko puolitutun niskaan tai sitten käyttää ystäviään pelkkänä elävänä korvana, jonka tehtävänä on pelkästään kuunnella vuodatusta. Voi ne olla moniongelmaisiakin, mutta siis ei hyvänen aika näitä jotka tekevät kauhean numeron asioista joita tapahtuu muillekin, äidillä sappikivet tms.  Annetaan ymmärtää että ollaan erikoistapauksia, ja tosiaan miksi, siksi kun se avioero oli niin rankka 20 vuotta sitten. Saahan niistä kertoa, mutta se tyyli, on niin vaikeaaaa. Ja toisten asiat eivät koskaan kiinnosta sen vertaa että kysyisivät mitä sinulle kuuluu. Mielelään kuuntelen jos tiedän että tämä on vastavuoroista. Eivät edes tiedä "ystäviensä" taustoista, yleensä kääntävät selkänsä kun yrität kertoa jotain omasta elämästäsi. Soittavat aina valittaakseen, ei koskaan siksi kun ollaan ystäviä, kiva kuulla ääntäsi, mitä sulle kuuluu? Sitten ihmetellään kun ei jaksa pitää yhteyttä. Toinen ryhmä on taas ne joita mielellään auttaa ja kuuntelee, koska hekin tekevät samoin sinulle.

Ne jotka on kokenu kovia saa aina paljon naisia. Kouluja käyneet ei ikinä saa, koska osaa vaan pätee asioista. Kuka sellasta jaksaa treffeillä kuunnella? Sensijaan naiset katsovat minua silmät kiiluvina kun kerron: Muhun ei päde lait eikä normit. Osaan olla ihana mutta myös bad boooiii ;)

Rankat kokemukset kyllä kasvattavat ihmistä,en usko oikein että nämä Ap:n kaverit olisivat kovin n.s alan asiantuntijoita.Voi olla vain jokin luonnetyyppi.

Mulla ei onneksi oo tollasta tuttua ja ihmettelen, miten joku voi kääntää ko. elämänkokemuksen ansioiksi?! Mietin sitäkin, kun en ole koskaan törmännyt ilmiöön, että onkohan tiettyjen piirien ilmiö kuitenkin. Onkohan tuo sinulle viesti, että on aika etsiä parempaa seuraa. Sellaista, joilla on oikeaa elämänkokemusta eikä jotain luuserimeinikiä kerrottavanaan. Ehkä tuo voi tulla siitäkin, että ei juuri ole ehtinyt muuta kokea, koska elämä on kulunut leijaillessa muissa maailmoissa. Eihän tuollainen, esim. päihteiden käyttö ole mitään elämän kokemista, vaan pikemminkin siitä pakenemista. Ja sitten taas nuo itsestä riippumattomat ikävät sattumat. Niitä sattuu kaikille, avioeroja, tms. Mutta kuka niillä nyt leuhkimaan alkaa? Voi hyvä luoja. Hyvin erikoista.

Niin muakin ärsyttää. Olisi kiva, että olisin päässyt vähemmällä 😢

Entäpä asian toinen puoli. Jos olet mokannut elämässäsi yhdessä sun toisessa asiassa, mutta sitten alkaakin hyvä jakso elämässä, jolloin saat jopa tilaisuuden tehdä uudestaan ja paremmin mokaamasi asiat ja menestyt. Et kuitenkaan huutele menneisyydestäsi kenellekään, haluat unohtaa sen, elät sitä nykyistä hyvää elämääsi, niin mitä tapahtuukaan. Hyeenalaumoja on joka nurkalla kyttäämässä, että miten saisivat repiä sinut kappaleiksi ja paljastaa historiasi ja osoittaa, että ”Kuule, älä yhtään yritä valehdella, me tiedämme sinusta kaiken ja juoruilemme myös kaiken kaikkien kuultavaksi, että kaikki tietäisivät, kuinka paska oletkaan.”

Täällä tuntuu olevan osa näitä helpon elämän eläneitä mussuttajia! Itselläni rankka nuoruus ja silti yliopistotutkinto takana sekä nyt työelämässä päälle 10 vuotta. Ja kyllä luen ihmisiä suhteellisen helposti ja pärjään useimmissa hankalissakin tilanteissä tietäen, että vastapuoleni on tosipaikan tullen heikko räkänokka! Näitä maailmanhalaaja helppo elämä kuplassa eläviä on piireissäni ( yli 100 000 € vuosiansiot) aika paljon ja yhtäkään en ottaisi rinnalleni katastrofin kohdatessa!

Vierailija kirjoitti:

Pari vanhaa kaveria jaksaa tätä toistella, ja ovat sen johdosta asiantuntijoita kaikessa. Muut eivät voi tietää mistään mitään, kun ei ole eletty tarpeeksi rankkaa elämää.

Ihmettelen miksi joku nuoruudessa tapahtunut sekakäyttö, paska lapsuus, raskas ero tai paniikkihäiriö ovat juuri näitä asioita, jotka tekevät ihmisestä kaikkien aiheiden asiantuntijan. Tuntuu että yritetään väkisin saada oman elämän huonommista vaiheista väännettyä edes jotain hyvää, mutta minulle tuollainen näyttäytyy vain vanhojen asioiden jatkuvana jankkaamisena, täytenä kykenemättömyytenä siirtyä elämässä eteenpäin. On toki kauheaa että ei ole päässyt elämässään helpolla, mutta se ei mielestäni ole syy nostaa itseään jalustalle eikä varsinkaan lytätä muita!

Samaa mieltä. Muillahan ei siis voi olla ongelmia, kuin näillä luuserisankareilla, koska heillä on ollut niin vaikeaa.

m39 kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan osa näitä helpon elämän eläneitä mussuttajia! Itselläni rankka nuoruus ja silti yliopistotutkinto takana sekä nyt työelämässä päälle 10 vuotta. Ja kyllä luen ihmisiä suhteellisen helposti ja pärjään useimmissa hankalissakin tilanteissä tietäen, että vastapuoleni on tosipaikan tullen heikko räkänokka! Näitä maailmanhalaaja helppo elämä kuplassa eläviä on piireissäni ( yli 100 000 € vuosiansiot) aika paljon ja yhtäkään en ottaisi rinnalleni katastrofin kohdatessa!

Se johtuu vain siitä, että päästät itsesi helpolla, koska sinulle ei ole kauhalla annettu.

Outoja sun vanhat kaverit. Jos omassa elämässäni olisi tapahtunut tuollaista, pitäisin niistä asioista visusti pääni kiinni. Ei tuollaiset asiat tee kenestäkään mitään "kaikkien aiheiden asiantuntijaa", vaan lähinnä herättää säälin tunteita muissa ja huonommuuden tunnetta siinä ihmisessä itsessään, ja siis muissa vielä sellaiset ei niin positiiviset "elämänkoululainen-fiilikset"(=Jennica nyt on sellainen elämänkoululainen), jos se ihminen ei ole oikeasti päässyt eteenpäin, ja on vieläpä esim. työtön tai amis. :D Toi on ihan luonnollista koittaa saada jotain hyvää väännettyä niistä vaikeista asioista. En ole koskaan eläissäni kuullut, että ihminen, jolla on menneisyydessään vaikeita asioita, nostaisi itseään jalustalle ja lyttäisi muita, muuta kuin ehkä jossain "defenssimielessä" tai katkerana. :D 

Kivikissaäiti kirjoitti:

m39 kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan osa näitä helpon elämän eläneitä mussuttajia! Itselläni rankka nuoruus ja silti yliopistotutkinto takana sekä nyt työelämässä päälle 10 vuotta. Ja kyllä luen ihmisiä suhteellisen helposti ja pärjään useimmissa hankalissakin tilanteissä tietäen, että vastapuoleni on tosipaikan tullen heikko räkänokka! Näitä maailmanhalaaja helppo elämä kuplassa eläviä on piireissäni ( yli 100 000 € vuosiansiot) aika paljon ja yhtäkään en ottaisi rinnalleni katastrofin kohdatessa!

Se johtuu vain siitä, että päästät itsesi helpolla, koska sinulle ei ole kauhalla annettu.

Menikö puutarhatontulla tunteisiin, voi kyynel😂 p.s tietäen, että olisit murtunut monen monta kertaa kengissäni luovuttaen ja päätyen tulonsiirtojen varaan