Miksei Suomessa voida myöntää syntyvyyden laskevan kaiken aikaa siksi, ettei tämä maa pysty tarjoamaan enää keskiluokkaisia unelmia ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Halpa soluhuone, osa-aikatyö opintojen ajan, vaatimaton elintaso ja mahdollisimman paljon säästöön/sijoituksiin. Unohtaa matkat, sisustamiset, vaateshoppailut jne. Tällä reseptillä opintojen päättyessä on jo reilusti rahaa, jotka lyödä kiinni asuntoon. Ja työpaikka myös, jos hommansa on fiksusti hoitanut.

Opiskeluaika on siitä kiitollista, että koko ajan voi etsiä töitä, eikä kukaan kysele miksi on työttömänä. No, koska opiskelu. Siinä on 3-5 vuotta aikaa hakea työtä ilman paniikkia. Mutta homman juju on siinä, ettei etsi sitä työtä vain kesäksi, silloin kaikki muutkin sitä haluavat.

Alapeukuttajia ei taida realiteetit miellyttää. Valinta toki sekin, mutta sitten on turha itkeä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä! Jos kaikki kallistuu, mutta palkat ei nouse, niin tottakai kansa köyhtyy.

Palkat ovat nousseet enemmän kuin hinnat. Siis keskimäärin, toki jollain voi olla toisinkin. Katso vaikka tuolta findikaattorista ansioiden kehittymiseen liittyviä taulukoita.

Palkkaa vain ei riitä likikään kaikille. Palkansaajien määrä on pienentynyt. 

Niinkö?

http://www.findikaattori.fi/fi/41

http://www.findikaattori.fi/fi/34

Kyllä vaikka ysärillä oli pikkuisen eri ongelmat työttömyyden kanssa.

Pitkä keskustelu, jossa ei ole pohdittu kotiäiti-aspektia lainkaan.

Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten mentiin nuorina, alle parikymppisinä naimisiin saman kylän tytön tai pojan kanssa. Oli tavattu ehkä tansseissa. Avioliitto solmittiin loppuiäksi, eroaminen ei ollut vaihtoehto vaikka liitto olisi onneton. Hankittiin talo ja perustettiin perhe. Mies toi leivän pöytään ja nainen saattoi jäädä kotiäidiksi. Töihin hän palasi myöhemmin jos palasi, mutta se ei ollut prioriteettilistan ykkösenä.

Nykyään kotiäitiys ei ole minkään asteinen vaihtoehto. Kosintaa ei ehkä vuosienkaan jälkeen tule ja jos tulee, myös erot ovat merkittävä osa tätä päivää. Naisen on oltava alusta alkaen itsenäisempi ja varauduttava alitajuisesti yksinhuoltajuuteen. Ihmissuhteet ja työpaikat ovat määräaikaisia. Epävarmuus ei houkuttele lisääntymään.

Kirjoituksellani en tarkoita, että kotiäitiyttä tulisi uudelleen tavoitella. Pointti on vain, että tuokin ilmiö vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä keskustelu, jossa ei ole pohdittu kotiäiti-aspektia lainkaan.

Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten mentiin nuorina, alle parikymppisinä naimisiin saman kylän tytön tai pojan kanssa. Oli tavattu ehkä tansseissa. Avioliitto solmittiin loppuiäksi, eroaminen ei ollut vaihtoehto vaikka liitto olisi onneton. Hankittiin talo ja perustettiin perhe. Mies toi leivän pöytään ja nainen saattoi jäädä kotiäidiksi. Töihin hän palasi myöhemmin jos palasi, mutta se ei ollut prioriteettilistan ykkösenä.

Nykyään kotiäitiys ei ole minkään asteinen vaihtoehto. Kosintaa ei ehkä vuosienkaan jälkeen tule ja jos tulee, myös erot ovat merkittävä osa tätä päivää. Naisen on oltava alusta alkaen itsenäisempi ja varauduttava alitajuisesti yksinhuoltajuuteen. Ihmissuhteet ja työpaikat ovat määräaikaisia. Epävarmuus ei houkuttele lisääntymään.

Kirjoituksellani en tarkoita, että kotiäitiyttä tulisi uudelleen tavoitella. Pointti on vain, että tuokin ilmiö vaikuttaa.

Se on ylipäätään osa tätä ilmiötä, että simppelit asiat eivät riitä. Tyyliin, aloituksessa annetaan ymmärtää, että haaveena on oma talo. Okei, mutta sitä ennen pitäisi ehtiä kokea miljoona muuta (kallista) asiaa. Puuttuu se pitkäjänteisempi säästäminen ja tavoittelu. Jos ihmiset tinkisivät elintasostaan, alkaisi kassa vaikka sitten taloa varten kyllä karttua.

Sama on tämä parisuhdeajattelu. Halutaan jotain elämää suurempaa, se elämänarvoiltaan ja tavoiltaan samankaltainen mies/nainen ei riitä. Aina voi tulla jotain parempaa, ei uskalleta kunnolla sitoutua.

Ja sitten jos sitoudutaan, ja jopa lapsia tehdään, on kauheaa ettei pysty pitämään entistä elintasoa. Äkkiä töihin kummatkin aikuiset. Ei puhettakaan, että toinen elättäisi perheen (kumpi vaan) ja elettäisiin vaatimattomammin. Nopeasti siinä todetaan että yksi lapsi riittää, korkeintaan kaksi. Opetetaan se lapsikin siihen, että mistään ei voi tinkiä jonkun isomman unelman eteen.

Tässä näkyy sekin, miten kristinuskon merkitys on ohentunut maassamme. Perhe ja perhearvot on aina olleet tärkeitä uskovaisille. Nyt kun harvempi enää edes muistaa saati välittää, mitä Raamatussa sanotaan, se näkyy selvästi siinäkin, mitä halutaan elämältä.

Raamatun mukaan elämän tarkoitus on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Tästä seuraa erilaisia asioita. Siitä ei pitäisi seurata se, että haalitaan mammonaa itselleen, mietitään pelkästään mitä MINÄ haluan ja mistä MINÄ nauttisin. Eli nykypäivän itsekkäät arvot ei tietenkään ole Raamatun arvoja. 

Moni sanoo tässäkin keskustelussa, että eikö ole hyvä ettei hanki lasta, jos ei halua siitä huolehtia. Toki se on hyvä! Mutta eikö ole oireellista, jos ihmiset eivät halua huolehtia lapsista, mistä se kertoo? Mitä tällaisen ihmisen omat vanhemmat ovat välittäneet maailmasta, elämän tarkoituksesta, rakkaudesta? Sitäkö vain, että pidä huolta että saat sen mitä haluat, kerää itsellesi maallista omaisuutta, se on elämä tarkoitus?

Kristinuskon ydinsanoma on rakkaudessa. Mutta ei pelkästään itsekkäässä mielessä itseään kohtaan, vaan koko muuta maailmaakin kohtaan. Kun se sanoma ohentuu ja menettää merkitystään, ihmiset keskittyy eniten itseensä. Tästä seuraa väistämättä myös sekin, että lapsia ei haluta niin paljon tähän maahan.

Arvot on siis kääntyneet päälaelleen, ja minusta huonoon suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei raha ole kaikki eikä tuo onnea, lapsi tuo leivän tullessaan <3

Miksi tässä on viisi kertaa enempi ala- kuin yläpeukkuja? Siis onko raha teidän mielestänne kaikki, ja sekö tuo onen :O ?

Lapsi ei tuo leipää tullessaan vaan kärsii koko lapsuutensa vanhemmista, jos lapsentekoon on lähdetty ajatuksella kyllä asiat selviää tuilla pärjää. Jos kerran pärjää niin miksi sitten valitetaan että ei pärjää?

Vierailija kirjoitti:

Se että elämässä on ihanaa, nautintoa, hauskaa, viihdytystä, se on Elämän Tarkoitus monelle. Ja siihen ei usein lapset sovi, aiheuttaahan ne usein hankaluutta, ikäviä tilanteita, omasta mukavuudesta luopumista, kärsimystäkin :(

Joo, yllättäen monet meistä haluavat kokea elämässä enemmän myönteisiä asioita kuten vapautta, mielihyvää, olemisen helppoutta, elämän merkityksellisyyttä, mielenrauhaa ja syvällistä tyytyväisyyttä kuin lapsiperhe-elämän rankkuutta, luopumista, epämukavuutta, rajoittavuutta, harmeja ja kärsimystä. Kun ihmiset saavat valita, he suosivat enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia. Todella yllättävää suorastaan...

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyys laskee suurin piirtein kaikissa länsimaissa. Tämä on monimutkainen ongelma johon ei voi antaa noin simppeliä vastausta. Kasvava elintasokuilu varmasti vaikuttaa jonkin verran, enemmän tosin ehkä siihen minkä ikäisinä lapsia aletaan hankkia, joka tietysti voi taas heijastua lapsilukuun. Mutta esimerkiksi naisten korkea koulutusaste tutkitusti laskee keskimäärin lasten määrää. Yhä suurempi osa naisista haluaa panostaa työelämään.  Jos ei hankita ollenkaan lapsia, sekään ei ole enää mikään tabu ja lapsien hankkimisen ei enää ole pakko olla elämän tarkoitus. Lisäksi globalisaatio ja tietoisuus luonnonvarojen vähyydestä, ilmastonmuutoksesta, jne.

Itselläni ainakin, parhaassa synnytysiässä olevalla naisella, nämä vaikuttavat paljon enemmän kuin varallisuustaso. Olemme miehen kanssa hyvin toimeentulevia, ja lapsia on ehkä tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä keskitymme työssä menestymiseen ja kaksin elämästä nauttimiseen. Kaksi on itselleni aivan ehdoton yläraja lapsimäärälle, mieluummin vain yksi. Adoptiota tosin voisin sen jälkeen harkita. Ihan tosissani olen sitä mieltä, että maailmassa on ihmisiä tarpeeksi ilman minunkin geenieni siirtämistä eteenpäin.

Syntyvyyden lasku on kaikkea muuta kuin ongelma.

Joku uskovainen täällä taas itki kristinuskon, perhearvojen ja Raamatun puolesta. Onko hän koskaan edes avannut Raamattua?

Raamatussa Jeesus kehottaa ihmisiä elämään naimattomina ja lapsettomina. Sekään ei ole syntiä, jos menee naimisiin ja hankkii lapsen, mutta paras ja ihanteellisin elmäntapa Jeesuksen sanojen mukaan on naimattomuus ja lapsettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne matkat, mökkilomat alpeilla ja downshiftaus edellyttävät oikeasti ainakin jaksottaisia hyviä tuloja. Tavallisen keksiluokkaisen ihmisen realiteetteihin tuollainen ei kuulu, ainakaan, jos haluaa saada asumisensa maksettua ja mahdollisen perheensä elätettyä. Nuo maailmanympärireissaajat pitkitettyä nuoruutta elävät eivät todellakaan ole minkään normi kolmekymppisissä milleniaaleissa.

Tai pieniä menoja ja paksun nahan. Meidänkin valinnoille moni nauroi, eivät naura enää. (Seuraavan pointti on kai siinä, että kaikkea ei saa kerralla. - Meillä reissataan vuosittain Norjassa, ei Alpeilla).

Minä olen 38-vuotias downshiftaaja. Tähän olen päässyt tekemällä asiat oppikirjan vastaisesti: menin lukion jälkeen ammattikouluun, kouluttauduin pienipalkkaiselle, mutta hyvin työllistävälle alalle ja perustin nuorena perheen toisen parin tonnin duunarin kanssa. Kävin vakitöissä ikävuodet 22-34, en ole (vielä) koskaan ollut työtön.

Yksinkertainen duuni mahdollisti vapaa-ajan käyttämisen hyödyksi. Samoina vuosina tehtiin asuntokauppoja, joista merkittävin oli hyvällä sijainnilla varustettu, halpa, peruskorjattavane muutettiin työmaalle. Se talo myytiin 6 vuotta myöhemmin hyväkuntoisena, voitoilla maksettiin loput velat pois ja ostettiin nykyinen asunto. Samalla aloitin yliopistossa.

Nyt tuosta on muutama vuosi, täällä on gradu tekeillä, lapsi on 16, puoliso eläköitynyt ennen aikojaan touhutonnille. Suunnittelen jatko-opintoja. Edelleen asuntotilanne elää elämäntilanteen mukaan: Nuorelle on ensiasunto tiedossa ja omakin vaihtuu jälleen hänen pois muuttaessaan, tällä kertaa kahteen pienempään, myös paikkakunta edullisemmaksi. Enää ei ole tarvetta käydä ympärivuotisesti töissä, joten voin keskittyä harrastuksiin, jotka nekin enemmän tuovat kuin vievät, nimittäin kun sienestää ja kalastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei raha ole kaikki eikä tuo onnea, lapsi tuo leivän tullessaan <3

Miksi tässä on viisi kertaa enempi ala- kuin yläpeukkuja? Siis onko raha teidän mielestänne kaikki, ja sekö tuo onen :O ?

Lapsi ei tuo leipää tullessaan vaan kärsii koko lapsuutensa vanhemmista, jos lapsentekoon on lähdetty ajatuksella kyllä asiat selviää tuilla pärjää. Jos kerran pärjää niin miksi sitten valitetaan että ei pärjää?

Ei kai tässä tuista puhuttu mitään. Ajatukseen "lapsi tuo leivän tullessan" sisältyy minusta ajatus siunauksesta, jonka lapsi tuo mukanaan. Lapsi on Jumalan lahja, ja kyllä Hän pitää huolen omistaan. En yhtään ihmettele enää miksi monilla menee huonosti, kirous on huulilla kiitosta lähempänä :(

Vierailija kirjoitti:

Joku uskovainen täällä taas itki kristinuskon, perhearvojen ja Raamatun puolesta. Onko hän koskaan edes avannut Raamattua?

Raamatussa Jeesus kehottaa ihmisiä elämään naimattomina ja lapsettomina. Sekään ei ole syntiä, jos menee naimisiin ja hankkii lapsen, mutta paras ja ihanteellisin elmäntapa Jeesuksen sanojen mukaan on naimattomuus ja lapsettomuus.

Se oli kyllä Paavali joku puhui naimattomuuden ja lapsettomuuden järkevyydestä, ei Jeesus :) Paavali luuli, että Jeesus tulee tosi pian, siksi kehoitti keskittymään olennaiseen eli evankeliumin levittämiseen.

Kirjoitus on ihan oikeassa. Nuorten suhteelliset tulot laskevat koko ajan, vain yli 40-vuotiaat rikastuvat. Perinteisesti nuoret ovat tienanneet enemmän, koska ovat koulutetumpia. 

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/historiallinen-kaanne-elakelaisilla-…

"Y-sukupolven, eli vuosina 1980-1995 syntyneiden, taloudellinen tilanne on ensimmäistä kertaa historiassa huonompi kuin eläkeläisillä. Y-sukupolvesta näyttää tulevan ensimmäinen sukupolvi, joka ei yllä edeltävien sukupolvien kaltaiseen taloudelliseen hyvinvointiin."

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001149545.html

"Nuorten alle 25-vuotiaiden mediaanitulot ovat pudonneet lähes 6 prosenttia 2010–2014, ilmenee Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta. Sen sijaan yli 75-vuotiaiden eläkeläisten mediaanitulot ovat nousseet liki 6 prosenttia. "

Oma asunto kasvukeskuksesta on yhä kaukaisempi haave nuorille. Täällä viisastellaan, miten nuorilla ei muka ole pitkäjänteisyyttä, mutta on fakta, että asuntojen hinnat kasvukeskuksissa nousevat nopeammin kuin palkat, ovat nousseet jo vuosikausia. Nuorten, joiden tulot ovat laskussa, on yhä vaikeampi hankkia oma asunto. Työttömyys vaikuttaa eniten nuoriin, koska heillä ei ole työkokemusta. 

https://www.is.fi/asuminen/art-2000001133912.html?nomobile=2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei raha ole kaikki eikä tuo onnea, lapsi tuo leivän tullessaan <3

Miksi tässä on viisi kertaa enempi ala- kuin yläpeukkuja? Siis onko raha teidän mielestänne kaikki, ja sekö tuo onen :O ?

Lapsi ei tuo leipää tullessaan vaan kärsii koko lapsuutensa vanhemmista, jos lapsentekoon on lähdetty ajatuksella kyllä asiat selviää tuilla pärjää. Jos kerran pärjää niin miksi sitten valitetaan että ei pärjää?

Ei kai tässä tuista puhuttu mitään. Ajatukseen "lapsi tuo leivän tullessan" sisältyy minusta ajatus siunauksesta, jonka lapsi tuo mukanaan. Lapsi on Jumalan lahja, ja kyllä Hän pitää huolen omistaan. En yhtään ihmettele enää miksi monilla menee huonosti, kirous on huulilla kiitosta lähempänä :(

Ei pidä paikkaansa. Ehkä joskus agraariyhteiskunnassa ajateltiin noin tai oli pakko ajatella, kun lapsia syntyi nykyistä enemmän. Nyt on vaihtoehtoja, mutta lapsi ei tuo leipää pöytään. Lahja lapsi kylläkin on, mutta ei ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkyy sekin, miten kristinuskon merkitys on ohentunut maassamme. Perhe ja perhearvot on aina olleet tärkeitä uskovaisille. Nyt kun harvempi enää edes muistaa saati välittää, mitä Raamatussa sanotaan, se näkyy selvästi siinäkin, mitä halutaan elämältä.

Raamatun mukaan elämän tarkoitus on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Tästä seuraa erilaisia asioita. Siitä ei pitäisi seurata se, että haalitaan mammonaa itselleen, mietitään pelkästään mitä MINÄ haluan ja mistä MINÄ nauttisin. Eli nykypäivän itsekkäät arvot ei tietenkään ole Raamatun arvoja. 

Moni sanoo tässäkin keskustelussa, että eikö ole hyvä ettei hanki lasta, jos ei halua siitä huolehtia. Toki se on hyvä! Mutta eikö ole oireellista, jos ihmiset eivät halua huolehtia lapsista, mistä se kertoo? Mitä tällaisen ihmisen omat vanhemmat ovat välittäneet maailmasta, elämän tarkoituksesta, rakkaudesta? Sitäkö vain, että pidä huolta että saat sen mitä haluat, kerää itsellesi maallista omaisuutta, se on elämä tarkoitus?

Kristinuskon ydinsanoma on rakkaudessa. Mutta ei pelkästään itsekkäässä mielessä itseään kohtaan, vaan koko muuta maailmaakin kohtaan. Kun se sanoma ohentuu ja menettää merkitystään, ihmiset keskittyy eniten itseensä. Tästä seuraa väistämättä myös sekin, että lapsia ei haluta niin paljon tähän maahan.

Arvot on siis kääntyneet päälaelleen, ja minusta huonoon suuntaan. 

Olen kolmekymppinen ja vapaaehtoisesti lapseton. Aloitin juuri toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen, sillä edellinen oli työmarkkinoilla yhtä tyhjän kanssa. Minulla ei ole parisuhdetta ja tuloni ovat nettona n. 1 000 euroa kuussa koostuen puoliksi palkasta ja puoliksi tuista.

Mielestäni on erikoinen näkemys, että lapsettomuus olisi kohdallani jotenkin itsekkäämpi valinta kuin lapsen tekeminen tähän tilanteeseen, jossa ainoa vanhempi olisi pienituloinen yksinhuoltaja, jolla on opinnot kesken eikä tietoa työllistymisestä. En tunnista itsessäni mainitsemiasi "nykypäivän itsekkäitä arvoja", enkä koe "miettiväni pelkästään, mitä MINÄ haluan ja mistä MINÄ nauttisin". Päinvastoin itsekästä olisi hankkia lapsi vain siksi, koska MINÄ haluan nyt huolehtia lapsesta ja kyllä herra omistaan huolen pitää, välittämättä ollenkaan siitä, että minulla ei ole mitään edellytyksiä tarjota lapselle edes välttäviä kasvuolosuhteita.

Mitä ihmettä sellainen rakkaus ja epäitsekkyys on, jossa ihmisillä ei ole mitään vastuuta arvioida omia kykyjään ja resurssejaan pitää huolta lapsesta? Mitä pitäisi sanoa heille, jotka kertovat, kuinka koko lapsuus on ollut yhtä puutetta, paitsijäämistä, selviytymistä ja katkeruutta? Näidenkö lasten piti syntyä todistamaan vanhempiensa "kristillisiä perhearvoja" ja "epäitsekkyyttä"?

Lapsella on oikeus syntyä tervetulleena hyvään, turvalliseen ja rakastavaan kotiin, jossa vanhemmat ovat realistisesti arvioineet kykynsä huolehtia lapsesta. Kaikkein epäitsekkäin ja suurin rakkauden teko on jättää lapsi tekemättä silloin kun toteaa, että nyt ei rahkeet riitä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se taitaa olla että mitä paremmin menee, sitä enemmän syntyvyys laskee. Ennätyksellisen hyvin menee, joten syntyvyys on alhaisimmillaan.

Muruista eläminen tarkoittaakin että menee niin h*lvetin hyvin.