Lue keskustelun säännöt.
Miksei Suomessa voida myöntää syntyvyyden laskevan kaiken aikaa siksi, ettei tämä maa pysty tarjoamaan enää keskiluokkaisia unelmia ihmisille?
21.10.2017 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005416562.html
Kolmekymppisillä on aivan tavallisia haaveita, johon kuuluisivat työpaikka, oma asunto ja perhe. Suomi ei pysty tarjoamaan näitä asioita enää nuoremmille polville.
"Suomi näyttäytyykin paikkana, jolle on luonteenomaista ammottava kuilu suurten ikäluokkien varallisuuden ja muruista elävien milleniaalien välillä"
So true.
Kommentit (196)
Semmoinen yrittäjä, joka ei ole koskaan opiskellut verovaroin tuetussa koulussa tai oppilaitoksessa eikä käynyt koskaan terveyskeskuksessa eikä tietenkään saanut mitään startti tai muuta tukea, voi toki väittää, että omin kätösin pitäisi muidenkin itsensä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämäkin on nykyään aiempaa vaativampaa.
Sen lisäksi on tietysti monia muitakin syitä.
Aika vähän julkisuudessa kerrotaan, että esim. toimistotyössä on päiväkohtaiset kappaletavoitteet, vaikka tehtävänä saattaisi olla korvauspäätösten tms. tekeminen. Hutaisetko sitten huolimattomasti päivässä vaaditut 12 päätöstapausta (tämä on nyt vain esimerkki) vai teetkö työn perusteellisesti ja saat aikaan vain 2. Kumpikin tyyli stressaa, edellinen siksi, että tiedät päätösten todennäköisesti olevan huonolaatuisia, jälkimmäinen siksi, että olet kaukana tavoitteista ja pomo ottaa asian puheeksi seuraavissa keskusteluissa.
Tuon jälkeen sitten kotiin viettämään pikkulapsiarkea, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsosten kasvatuksesta, koko ajan huono omatunto, ikinä et tee tarpeeksi ja aika on kortilla. Seuraavana päivänä sama uudestaan.
On se tavallaan ymmärrettävää, ettei tuossakaan tilanteessa syntyvyys ole korkealla.
Jos tämä olisi selitys, niin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tehdastyöläiset eivät olisi synnyttäneet ollenkaan lapsia.
Ko. ajankohtana ei ollut ehkäisymahdollisuutta, lapsia vain "tuli".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja keskiluokkainen tienaa n kuusi kertaa enemmän kuin työttömyystuki on, tukien sanotaan olevan liian suuret, joten keskiluokkainen ei voi olla ahdingossa.
Ahdingolla tarkoitetaan tässä sitä, että voit olla vaativassa työssä, uhrata sille paljon henkistä kapasiteettia jne mutta palkalla et vaikka pysty maksamaan lapsillesi muuta kuin halvat harrastukset. Tai käyttämään palveluita. Tai joku lintsinreissu voi viedä koko kesän budjetin. Tai jatkuvasti saa pohtia ostetaanko tässä kuussa itselle talvitakki vai lapsille talvikengät.
Pointtina, että muualla keskituloiset pystyvät elämään suhteellisen rahallisesti huoletonta elämää. Täällä verotus hoitaa. Joissain kohdissa palkankorotus voidaan verottaa käytännössä kokonaan pois, jos olet sopivassa kohdassa progessioasteikkoa.
Muualla on myös paremmat tuet ja palvelut heille jotka ei kykene tekemään töitä. Joten kaikilla menee huonommin kuin monissa muissa maissa.
Sanopa yksikin paikka missä on paremmat tuet ja palvelut työttömille?
Suomalaisten ongelma on se että vaaditaan koko ajan valtiolta tekemään sitä ja antamaan tätä mutta itse ei osata tehdä mitään. Holhoaminen on johtanut siihen ettei kukaan enää osaa ottaa vastuuta itsestään. Kaikki vaan marisee lisää rahaa, oli kyse yksilöstä, organisaatiosta tai julkisen sektorin toimijoista. Jos rahaa ei tule lisää niin keksikää keinot saada kaikki mahdollinen irti siitä mitä on!Muut EU- maat, vain Romaniassa on huonommat sosiaalituet kuin täällä, lukee EU raportissa, josta on peräisin se uutisoitu EU huomautus Suomen liian huonosta sosiaaliturvasta.
Toi on täyttä roskaa.
Tuossa on katsottu vain yhtä tukea. Muissa maissa myös asiat jotka täällä on ilmaisia tai puoli-ilmaisia joutuu ostamaan vapailta markkinoilta.
Jos Suomen sosiaaliturva nostettaisiin EU:n vaatimalla tasolle rikkoisi Suomen velanotto ja julkisen sektorin menot kaikkia mahdollisia säännöksiä ja Suomen valtio olisi vararikossa. Lisäksi vielä harvempi jaksaisi mennä töihin.
Mitkä sellaiset asiat on täällä ilmaisia tai puoli-ilmaisia mitkä muualla pitää ostaa? Ei esim Briteissä tarvitse terveydenhoidosta maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sille, jonka mielestä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli yhtä rankkaa kuin nyt, suosittelen lukemaan vaikka suurista nälkävuosista.
En ole eri mieltä, mutta meillä on kuitenkin absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden käsitteet. Jossain metsätopassa sata vuotta sitten kurjasti asunut ei nähnyt ja kokenut jatkuvasti eroa oman ja kylän äveriäimmän asukkaan välillä. Nyt rikkaiden elämä on esillä ja koko ajan köyhien naamassa kiinni.
Vertailu vanhoihin aikoihin (tai kehitysmaihin) ei ole kovin hedelmällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*metsätorpassa, ei -topassa
108
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja keskiluokkainen tienaa n kuusi kertaa enemmän kuin työttömyystuki on, tukien sanotaan olevan liian suuret, joten keskiluokkainen ei voi olla ahdingossa.
Ahdingolla tarkoitetaan tässä sitä, että voit olla vaativassa työssä, uhrata sille paljon henkistä kapasiteettia jne mutta palkalla et vaikka pysty maksamaan lapsillesi muuta kuin halvat harrastukset. Tai käyttämään palveluita. Tai joku lintsinreissu voi viedä koko kesän budjetin. Tai jatkuvasti saa pohtia ostetaanko tässä kuussa itselle talvitakki vai lapsille talvikengät.
Pointtina, että muualla keskituloiset pystyvät elämään suhteellisen rahallisesti huoletonta elämää. Täällä verotus hoitaa. Joissain kohdissa palkankorotus voidaan verottaa käytännössä kokonaan pois, jos olet sopivassa kohdassa progessioasteikkoa.
Muualla on myös paremmat tuet ja palvelut heille jotka ei kykene tekemään töitä. Joten kaikilla menee huonommin kuin monissa muissa maissa.
Sanopa yksikin paikka missä on paremmat tuet ja palvelut työttömille?
Suomalaisten ongelma on se että vaaditaan koko ajan valtiolta tekemään sitä ja antamaan tätä mutta itse ei osata tehdä mitään. Holhoaminen on johtanut siihen ettei kukaan enää osaa ottaa vastuuta itsestään. Kaikki vaan marisee lisää rahaa, oli kyse yksilöstä, organisaatiosta tai julkisen sektorin toimijoista. Jos rahaa ei tule lisää niin keksikää keinot saada kaikki mahdollinen irti siitä mitä on!Jos ei ole töitä, niin ota siinä vastuuta sitten. Pitäisikö kaikkien perustaa yritys? Mitä alaa suosittelet. Perustaisin heti, jos työllistäisi ja elättäisi satavarmasti eläkeikään tai sen yli ja jos pystyisin työllistämään muutaman muunkin. PS. Olen kyllä töissä ja erittäin mielelläni olenkin, mutta työttömyyskään ei ole vieras juttu omassa elämässä tai lähipiirissä.
Miksi pitäisi olla jotain satavarmoja ratkaisuja?
Aivan. Se ei pelaa joka pelkää. Mikään ei nykyisessä työelämässä ole varmaa, ei työpaikka, ei yritystoiminta, ei toimiala eikä yritys. Mitä enemmän aikaa menee sitä tärkeämmäksi tulee se että ihminen itse pitää itsensä ajan hermolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan niin, että taloudellinen hyvinvointi laskee syntyvyyttä. Luxembourg 1,5, Saksa 1,5, Sveitsi 1,54. Saksa ja Sveitsi ovat konservatiivisempia maita kuin Suomi, mutta ei se syntyvyyttä lisää.
Hohhoijaa teidän kanssa! Vain tällä kommentoijalla on jotain järkeä. Nykyaikana syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa. Kyllä, siellä Afrikassakin. Taloudellinen hyvinvointi on yksi tärkeä selittävä tekijä, muttei sekään yksinomaan. Kaikki hölöttää, jotta tämä olisi joku ihan vaan Suomen ongelma. Olette naurettavia pellejä.
Kerropa viisaana sitten syy syntyvyyden laskuun?
Itsekkyyden kasvu ja nimenomaan se että itsekkyydestä on tullut hyväksyttävää. On ihan ok elää vain itselleen.
Itse asiassa syntyvyys jopa nousee huonoina aikoina Suomen kaltaisissa korkean sosiaaliturvan maissa. Moni tuumaa että nyt on hyvä aika hankkia lapsia ja pitää äitiyslomia sekä perhevapaita kun työpaikan pysyvyys on epävarmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.
Nykyään nuoret haluaa matkustella ja pitää välivuosia, asua ulkomailla, harrastaa. Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja määrätietoisempaa, ei lähdetty Balille reppureissulle vaan rakennettiin talo ja hankittiin lapset.
Balille reppureissaa hahhhahhhhahhha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan niin, että taloudellinen hyvinvointi laskee syntyvyyttä. Luxembourg 1,5, Saksa 1,5, Sveitsi 1,54. Saksa ja Sveitsi ovat konservatiivisempia maita kuin Suomi, mutta ei se syntyvyyttä lisää.
Hohhoijaa teidän kanssa! Vain tällä kommentoijalla on jotain järkeä. Nykyaikana syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa. Kyllä, siellä Afrikassakin. Taloudellinen hyvinvointi on yksi tärkeä selittävä tekijä, muttei sekään yksinomaan. Kaikki hölöttää, jotta tämä olisi joku ihan vaan Suomen ongelma. Olette naurettavia pellejä.
Kerropa viisaana sitten syy syntyvyyden laskuun?
Itsekkyyden kasvu ja nimenomaan se että itsekkyydestä on tullut hyväksyttävää. On ihan ok elää vain itselleen.
Itse asiassa syntyvyys jopa nousee huonoina aikoina Suomen kaltaisissa korkean sosiaaliturvan maissa. Moni tuumaa että nyt on hyvä aika hankkia lapsia ja pitää äitiyslomia sekä perhevapaita kun työpaikan pysyvyys on epävarmaa.
Itsekkyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa tekeekö lapsia vai ei. Ihmisen on hyvä ollakin vähän itsekäs, että pystyy pitämään puolensa.
Muistan, kun 2000-luvun puolivälissä opiskelijana tein opiskelun ohella osa-aikatyötä. Ensin kaupassa hyllyttämässä, myöhemmin sain oman alan työn. Ihmiset kauhistelivat ja kehottivat tekemään vaan opinnot pois alta. Moni keskittyi opiskeluun vanhempien tuella.
No, kaverit valmistuivat eikä työpaikasta ollut tietoa. Tuli 2008 romahdus, ja työn saamisesta tuli entistä vaikeampaa. Moni on työttömänä edelleen, vaikka ihan hyvää alaa opiskeltiin. Itse valmistuin pari vuotta myöhemmin, mutta työpaikka oli eikä mennyt alta.
Nykyäänkin täältä lukee, ettei opintojen ohella pitäisi käydä töissä, vaan keskittyä täysillä opintoihin. Miksi ihmeessä? Tutkintoa kuitenkin tehdään, jotta saataisiin työtä. Jos sen työpaikan saa jo opiskeluaikana, miksi se on niin kamalaa, jos opinnot muutamalla vuodella venyvätkin?
Toinen pointti tässä, että sijoitin jo opiskeluaikana osan palkastani osakkeisiin ja rahastoihin. Joo, 2008 tultiin rytinällä alas, mutta on siitä jo noustukin monet kerrat. Siitä on saatu asunnon käsiraha, esimerkiksi. Nuorena, kun ei ole perhettä elätettävänä, voi elää vaatimattomasti ja helpolla säästää ja sijoittaa. Sitten on paljon lyhyempi matka päästä kiinni vaikka siihen omistusasuntoon, jos se on se, mistä haaveilee. Toki monia ei vaatimaton elämäntapa miellytä, halutaan sisustaa ja matkustaa ja tuhlata muotivaatteisiin, elektroniikkaan jne. Valintojahan nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä syntyvyyden laskuun on varmasti monia. Yksi syy on sellainen mitä ei saisi mainita. Se on ihmisten lisääntynyt nautinnonhalu. Ennen seksi johti lähes aina lapsen saamiseen, nykyisin kun ehkäisykeinot on arkipäivää, tilanne on täysin kääntynyt päälaelleen.
Yksi tärkeimmistä asioista elämässä tuntuu olevan hedonistinen itsensä viihdyttäminen, toki muillakin keinoilla kuin seksi. Se että elämässä on ihanaa, nautintoa, hauskaa, viihdytystä, se on Elämän Tarkoitus monelle. Ja siihen ei usein lapset sovi, aiheuttaahan ne usein hankaluutta, ikäviä tilanteita, omasta mukavuudesta luopumista, kärsimystäkin :( Toki onneakin, mutta kun ensin halutaan ehtiä nauttia elämästä yksin, kaksin, ystävien kanssa jnpp, juna saattaa ehtiä karata.
Surullista, mutta näin se usein on: elämän arvot on muuttuneet sadassa vuodessa paljon, nyt saa avoimesti julistaa itsekkyyden ja oman navan miellytämisen ihanuutta. Päinvastoin oikein ihaillaankin ihmisiä, jotka haluavat itselleen kaiken tässä maailmassa. Ennen vanhaa sitä pidettiin röyhkeänä, nyt normina.
Ei raha ole kaikki eikä tuo onnea, lapsi tuo leivän tullessaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Artikkelin ilmiö voi olla todellinen, mutta en usko, että rahalliset syyt lopulta ovat syntyvyyden ongelma. Ihmiset eivät vaan halua lapsia, kuka mistäkin syystä.
Hah, katso nyt mikä meteli tälläkin palstalla nousee, jos hankkii lapsia ja sitten joutuukin elelemään tukien varassa! Täälläkin on yleisenä vaatimuksena, että pitää olla opinnot suoritettuna ja vakiduuni hankittuna ja mielellään omistusasuntoakin hyvän aikaa maksettuna ennen kuin lastentekoon ryhdytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sille, jonka mielestä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli yhtä rankkaa kuin nyt, suosittelen lukemaan vaikka suurista nälkävuosista.
En ole eri mieltä, mutta meillä on kuitenkin absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden käsitteet. Jossain metsätopassa sata vuotta sitten kurjasti asunut ei nähnyt ja kokenut jatkuvasti eroa oman ja kylän äveriäimmän asukkaan välillä. Nyt rikkaiden elämä on esillä ja koko ajan köyhien naamassa kiinni.
Vertailu vanhoihin aikoihin (tai kehitysmaihin) ei ole kovin hedelmällistä.
Kyllä se ero kylän äveriäisiin tiedettiin jo sata vuotta sitten.
Olennaisempaa oli, että köyhyys oli aika normaalia. Se sata vuotta sitten kurjasti asunut oli niinikään kurjasti asuneiden lapsi, jolla ei koskaan ollut ollut odotuksia, että olisi jotenkin toisin. Sen naapurit elivät yhtä kurjasti.
Ongelmia tulee ennen muuta silloin, kun odotukset eivät täyty. Kun ison talon isäntä ryyppää ja pelaa tilansa, eikä pojille jääkään perintöä ja joutuvat ryhtymään rengeiksi ja torppareiksi, sen sijaan että olisivat isäntiä. Kun on luvattu, että kouluja käymällä saat hyvän työpaikan, ja se sitten onkin pätkää, tarvittaessa töihin kutsuttavaa tai mäkkärin kassaa, jossa ei opinnoille ole mitään käyttöä, ja opintovelat vielä niskassa. Odotus normaalielämästä on ollut että koulun jälkeen mennään töihin ja ostetaan asunto, sitten kehtaa hommata puolison ja ehkä jonkin ajan päästä lapsiakin. Nyt ei pääse edes alkuun.
Ongelmia ei tule siksi että odotukset eivät täyty vaan siksi että Suomen kaltaisessa matalan sosiaaliturvan maassa on mahdotonta elää mielekästä elämää ilman töitä.
Vierailija kirjoitti:
Syitä syntyvyyden laskuun on varmasti monia. Yksi syy on sellainen mitä ei saisi mainita. Se on ihmisten lisääntynyt nautinnonhalu. Ennen seksi johti lähes aina lapsen saamiseen, nykyisin kun ehkäisykeinot on arkipäivää, tilanne on täysin kääntynyt päälaelleen.
Yksi tärkeimmistä asioista elämässä tuntuu olevan hedonistinen itsensä viihdyttäminen, toki muillakin keinoilla kuin seksi. Se että elämässä on ihanaa, nautintoa, hauskaa, viihdytystä, se on Elämän Tarkoitus monelle. Ja siihen ei usein lapset sovi, aiheuttaahan ne usein hankaluutta, ikäviä tilanteita, omasta mukavuudesta luopumista, kärsimystäkin :( Toki onneakin, mutta kun ensin halutaan ehtiä nauttia elämästä yksin, kaksin, ystävien kanssa jnpp, juna saattaa ehtiä karata.
Surullista, mutta näin se usein on: elämän arvot on muuttuneet sadassa vuodessa paljon, nyt saa avoimesti julistaa itsekkyyden ja oman navan miellytämisen ihanuutta. Päinvastoin oikein ihaillaankin ihmisiä, jotka haluavat itselleen kaiken tässä maailmassa. Ennen vanhaa sitä pidettiin röyhkeänä, nyt normina.
Tosi ”itsekästä” jättää synnyttämättä lapsia tähän maailmaan, jonka tulevaisuus ei ole kovin häävi. Ilmastonmuutos, kuivuus, saasteet... juuri tänään oli uutisissa miten tekoäly tullee tuhoamaan ihmiset viimeistään 2060.
Vierailija kirjoitti:
Syitä syntyvyyden laskuun on varmasti monia. Yksi syy on sellainen mitä ei saisi mainita. Se on ihmisten lisääntynyt nautinnonhalu. Ennen seksi johti lähes aina lapsen saamiseen, nykyisin kun ehkäisykeinot on arkipäivää, tilanne on täysin kääntynyt päälaelleen.
Yksi tärkeimmistä asioista elämässä tuntuu olevan hedonistinen itsensä viihdyttäminen, toki muillakin keinoilla kuin seksi. Se että elämässä on ihanaa, nautintoa, hauskaa, viihdytystä, se on Elämän Tarkoitus monelle. Ja siihen ei usein lapset sovi, aiheuttaahan ne usein hankaluutta, ikäviä tilanteita, omasta mukavuudesta luopumista, kärsimystäkin :( Toki onneakin, mutta kun ensin halutaan ehtiä nauttia elämästä yksin, kaksin, ystävien kanssa jnpp, juna saattaa ehtiä karata.
Surullista, mutta näin se usein on: elämän arvot on muuttuneet sadassa vuodessa paljon, nyt saa avoimesti julistaa itsekkyyden ja oman navan miellytämisen ihanuutta. Päinvastoin oikein ihaillaankin ihmisiä, jotka haluavat itselleen kaiken tässä maailmassa. Ennen vanhaa sitä pidettiin röyhkeänä, nyt normina.
Siis anteeksi ketä siinä tarkalleen ottaen ajatellaan kun lapsia tehdään? Jotain yhteistä hyvää vai? Lyön pääni vetoa että yksikään ei tee lapsia sen takia että saataisiin lisää veronmaksajia maailmaan. Ja jos tekeekin, niin kukaan ei ole pyytänyt: jos uhrautuu omasta tahdosta, se ei ole kenenkään muun ongelma kuin itsen.
Ottakaa nyt jo päät pois pepusta ja yrittäkää ymmärtää mistä puhutte!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.
Milloin näin on ollut? Itse täytän pian 50 ja velkaa ok-talosta on edelleen ihan tuntuva summa.
Meillä 1950- ja 1960 -luvuilla syntyneillä, erityisesti maaseudulla. Asuntolainojen takaisinmaksuajat olivat lyhyemmät, yleensä noin 10-12 vuotta. Ammatteihn valmistuttiin nuorempana, monet 20-vuotiaat olivat jo valmistuneet ja työelämässä. Akateemisten valmistumisajat saattoivat olla pidempiä, mutta syy siihen oli kokopäivtyö opintojen ohella. Tavallista oli myös, että asuntolainaa ei maksettu tasaerinä vaan ensimmäisinä vuosina kuukaudessa maksettiin enemmän ja pikkuhiljaa vähemmän. Joten kun lainan lyhennyserä alkoi pienentyä, oli mahdollisuus hankkia lapsiakin. Parisuhde solmittiin myös nuorempana, joten oli myös kaksi asuntolainan maksajaa. Ei niitä omakotitaloja ollut sinkuilla vaan pariskunnilla. Teinistä lähtien asuntosäästötiliään kartuttaneet sinkut ostivat ensiasunnokseen yksiön tai korkeintaan kaksion, joka oli sitten mahdollisuus myydä, kun meni naimisiin ja ostettiin yhteinen asunto tai talo. Lisäksi aiemmin oli säästetty ensiasuntoa varten, joten lainaa ei tarvinnut ottaa koko asunnon hintaa varten. Läheskään kaikki eivät olleet 30-vuotiaina vielä velattomia, mutta aika moni jo 35-40 -vuotiaana.
Lisäys: eikä pidä unohtaa sitäkään, että varsin usein vanhemmat olivat lapsilleen asuntolainan takaajina. Lainaa oli siis helpompi saada jo nuorena, koska oli asuntosäästätilillä rahaa, vakituinen työpaikka ja vanhempien takaus. Nykyisin ei parikymppisillä ole mitään noista.
Olen 37, minulla ei ole mahdollisuus saada vanhempia takaajaksi, ei ole asuntosäästötiliä ja vaikka olen akateeminen niin työn kanssa aina epävarmuutta. Olen kerran ollut työtönkin 4kk ajan ja oli todella ahdistavaa, määräaikaisen työn löytämiseen meni 3kk ja sopimusta sai aina pari kuukautta kerrallaan lisää. Mitään ei voinut suunnitella. Nyt vakityö mutta jatkuvat yt:t.
Miksi pitäisi työllistää muita? Pitääkö yrittäjän heti olla jokin supersankari, joka pelastaa sekä omansa että muiden elämän?
Jos yrittää, kehittää osaamista, seuraa aikaansa, asuu siellä missä työpaikat on eikä omaa, niin OK, hankalaa on. Mutta jos asuu perähikiällä ja viimeksi opittu uusi, työelämässä arvokas asia 20 vuotta sitten, ei voi sanoa että olisi kaikkensa yrittänyt.