Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksei Suomessa voida myöntää syntyvyyden laskevan kaiken aikaa siksi, ettei tämä maa pysty tarjoamaan enää keskiluokkaisia unelmia ihmisille?

Vierailija
21.10.2017 |

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005416562.html

Kolmekymppisillä on aivan tavallisia haaveita, johon kuuluisivat työpaikka, oma asunto ja perhe. Suomi ei pysty tarjoamaan näitä asioita enää nuoremmille polville.

"Suomi näyttäytyykin paikkana, jolle on luonteenomaista ammottava kuilu suurten ikäluokkien varallisuuden ja muruista elävien milleniaalien välillä"

So true.

Kommentit (196)

Vierailija
121/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syntyvyys ei laske vaan loppuu koska kaikki lähestymisyritykset vastakkaista sukupuolta kohtaan on seksuaalista ahdistelua. 

Vierailija
122/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juurihan joku äiti sai mojovat sakotkin kun lapsi putosi hoitopöydältä. Valvonnan puutetta, totta. Milloin aletaan sakottamaan siitä, kun lapsi kaatuu ja loukkaa polvensa verille tai heittää hiekkaa pikkusisaruksensa silmään? Valvonnan puutetta nämäkin tilanteet. Lasten hankinta ei tässä holhousyhteiskunnassa houkuttele kyllä tippaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.

Milloin näin on ollut? Itse täytän pian 50 ja velkaa ok-talosta on edelleen ihan tuntuva summa.

Meillä 1950- ja 1960 -luvuilla syntyneillä, erityisesti maaseudulla. Asuntolainojen takaisinmaksuajat olivat lyhyemmät, yleensä noin 10-12 vuotta. Ammatteihn valmistuttiin nuorempana, monet 20-vuotiaat olivat jo valmistuneet ja työelämässä. Akateemisten valmistumisajat saattoivat olla pidempiä, mutta syy siihen oli kokopäivtyö opintojen ohella. Tavallista oli myös, että asuntolainaa ei maksettu tasaerinä vaan ensimmäisinä vuosina kuukaudessa maksettiin enemmän ja pikkuhiljaa vähemmän. Joten kun lainan lyhennyserä alkoi pienentyä, oli mahdollisuus hankkia lapsiakin.  Parisuhde solmittiin myös nuorempana, joten oli myös kaksi asuntolainan maksajaa. Ei niitä omakotitaloja ollut sinkuilla vaan pariskunnilla. Teinistä lähtien asuntosäästötiliään kartuttaneet sinkut ostivat ensiasunnokseen yksiön tai korkeintaan kaksion, joka oli sitten mahdollisuus myydä, kun meni naimisiin ja ostettiin yhteinen asunto tai talo. Lisäksi aiemmin oli säästetty ensiasuntoa varten, joten lainaa ei tarvinnut ottaa koko asunnon hintaa varten. Läheskään kaikki eivät olleet 30-vuotiaina vielä velattomia, mutta aika moni jo 35-40 -vuotiaana. 

Lisäys: eikä pidä unohtaa sitäkään, että varsin usein vanhemmat olivat lapsilleen asuntolainan takaajina. Lainaa oli siis helpompi saada jo nuorena, koska oli asuntosäästätilillä rahaa, vakituinen työpaikka ja vanhempien takaus. Nykyisin ei parikymppisillä ole mitään noista. 

Olen 37, minulla ei ole mahdollisuus saada vanhempia takaajaksi, ei ole asuntosäästötiliä ja vaikka olen akateeminen niin työn kanssa aina epävarmuutta. Olen kerran ollut työtönkin 4kk ajan ja oli todella ahdistavaa, määräaikaisen työn löytämiseen meni 3kk ja sopimusta sai aina pari kuukautta kerrallaan lisää. Mitään ei voinut suunnitella. Nyt vakityö mutta jatkuvat yt:t.

Valmistuimme yliopistosta 90-luvun ollessa pahimmillaan. Asp tili oli avattu jo opiskeluaikana ja sinne säästettiin pikkuhiljaa. Työt olivat määräaiksia tai niitä ei ollut, tai sitten välillä oltiin 300 km päässä yhteisestä kodista eri paikkakunnilla. Ensimmäinen vakituinen työpaikka v. 1999. Tällöin säästösummaa nostettiin ja talo eakennettiin 2001, valtio takasi lainan ja talo oli osasta arvostaan takuuna.

Vierailija
124/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun 2000-luvun puolivälissä opiskelijana tein opiskelun ohella osa-aikatyötä. Ensin kaupassa hyllyttämässä, myöhemmin sain oman alan työn. Ihmiset kauhistelivat ja kehottivat tekemään vaan opinnot pois alta. Moni keskittyi opiskeluun vanhempien tuella.

No, kaverit valmistuivat eikä työpaikasta ollut tietoa. Tuli 2008 romahdus, ja työn saamisesta tuli entistä vaikeampaa. Moni on työttömänä edelleen, vaikka ihan hyvää alaa opiskeltiin. Itse valmistuin pari vuotta myöhemmin, mutta työpaikka oli eikä mennyt alta.

Nykyäänkin täältä lukee, ettei opintojen ohella pitäisi käydä töissä, vaan keskittyä täysillä opintoihin. Miksi ihmeessä? Tutkintoa kuitenkin tehdään, jotta saataisiin työtä. Jos sen työpaikan saa jo opiskeluaikana, miksi se on niin kamalaa, jos opinnot muutamalla vuodella venyvätkin?

Toinen pointti tässä, että sijoitin jo opiskeluaikana osan palkastani osakkeisiin ja rahastoihin. Joo, 2008 tultiin rytinällä alas, mutta on siitä jo noustukin monet kerrat. Siitä on saatu asunnon käsiraha, esimerkiksi. Nuorena, kun ei ole perhettä elätettävänä, voi elää vaatimattomasti ja helpolla säästää ja sijoittaa. Sitten on paljon lyhyempi matka päästä kiinni vaikka siihen omistusasuntoon, jos se on se, mistä haaveilee. Toki monia ei vaatimaton elämäntapa miellytä, halutaan sisustaa ja matkustaa ja tuhlata muotivaatteisiin, elektroniikkaan jne. Valintojahan nämä.

Itsekin olen nimenomaan täällä kiinnittänyt huomiota kuinka ihmiset hokevat tätä "opiskellessa ei voi käydä töissä, vaan pitää opiskella". Öö, ei tosiaankaan näin. Töihin vaan heti, kun jotain irtoaa ja opinnot voi vaikka laittaa tilapäisesti tauollekin.

Useimmat kuitenkin opiskelevat töitä saadakseen. Aika harva opiskelee vain itsensä kehittäminen mielessä.

Eli töitä hakemaan heti, kun opinnot ovat sillä mallilla, että se onnistuu. Käytännössä viimeistään tokan vuoden jälkeen useimmilla aloilla voi tasan valita kuinka paljon siellä yliopistolla tms on läsnä. Sitäkin ennen voi tehdä iltaisin jotain pientä hanttihommaa.

Vierailija
125/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 50-luvulla syntynyt enkä muista yhtään maailman aikaa, jolloin työpaikka olisi ollut jotenkin "varma". Aina on ollut jossain määrin pelkoa työttömyydestä.

80-luvulla toki tilanne oli paljon nykyistä parempi, mutta kyllä silloinkin oli konkursseja jne joiden seurauksena ihmisiä pelotti, mistä seuraava työ. Veljeni oli tehtaanjohtaja pikkukaupungissa ja riitautui firman hallituksen pj:n kanssa, jonka seurauksena sai potkut. Hänellä meni melkein 2v löytää uusi työ.

Eli haluan sanoa, että kaikkina aikoina ihmiset ovat olleet epävarmoja tulevasta. Vasta jälkeenpäin voidaan sanoa, että jonain aikana oli helpompaa joku asia, kuten työnsaanti. Siinä hetkessä ne epävarmuudet ovat ihan yhtä todellisia kuin nykyään.

Kokonaisuutenahan taloudellinen hyvinvointi on korkeammalla kuin koskaan historiassa. Ainakin millä tahansa taloudellisella mittarilla. Toki on aina tietty määrä paremmin tai huonommin pärjääviä.

Vierailija
126/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun 2000-luvun puolivälissä opiskelijana tein opiskelun ohella osa-aikatyötä. Ensin kaupassa hyllyttämässä, myöhemmin sain oman alan työn. Ihmiset kauhistelivat ja kehottivat tekemään vaan opinnot pois alta. Moni keskittyi opiskeluun vanhempien tuella.

No, kaverit valmistuivat eikä työpaikasta ollut tietoa. Tuli 2008 romahdus, ja työn saamisesta tuli entistä vaikeampaa. Moni on työttömänä edelleen, vaikka ihan hyvää alaa opiskeltiin. Itse valmistuin pari vuotta myöhemmin, mutta työpaikka oli eikä mennyt alta.

Nykyäänkin täältä lukee, ettei opintojen ohella pitäisi käydä töissä, vaan keskittyä täysillä opintoihin. Miksi ihmeessä? Tutkintoa kuitenkin tehdään, jotta saataisiin työtä. Jos sen työpaikan saa jo opiskeluaikana, miksi se on niin kamalaa, jos opinnot muutamalla vuodella venyvätkin?

Toinen pointti tässä, että sijoitin jo opiskeluaikana osan palkastani osakkeisiin ja rahastoihin. Joo, 2008 tultiin rytinällä alas, mutta on siitä jo noustukin monet kerrat. Siitä on saatu asunnon käsiraha, esimerkiksi. Nuorena, kun ei ole perhettä elätettävänä, voi elää vaatimattomasti ja helpolla säästää ja sijoittaa. Sitten on paljon lyhyempi matka päästä kiinni vaikka siihen omistusasuntoon, jos se on se, mistä haaveilee. Toki monia ei vaatimaton elämäntapa miellytä, halutaan sisustaa ja matkustaa ja tuhlata muotivaatteisiin, elektroniikkaan jne. Valintojahan nämä.

Itsekin olen nimenomaan täällä kiinnittänyt huomiota kuinka ihmiset hokevat tätä "opiskellessa ei voi käydä töissä, vaan pitää opiskella". Öö, ei tosiaankaan näin. Töihin vaan heti, kun jotain irtoaa ja opinnot voi vaikka laittaa tilapäisesti tauollekin.

Useimmat kuitenkin opiskelevat töitä saadakseen. Aika harva opiskelee vain itsensä kehittäminen mielessä.

Eli töitä hakemaan heti, kun opinnot ovat sillä mallilla, että se onnistuu. Käytännössä viimeistään tokan vuoden jälkeen useimmilla aloilla voi tasan valita kuinka paljon siellä yliopistolla tms on läsnä. Sitäkin ennen voi tehdä iltaisin jotain pientä hanttihommaa.

Monella alalla on pakollista läsnäoloa ainakin kolmena päivänä viikosta. Lisäksi opinnot saavat venyä kahdella vuodella, sitten loppuu opinto-oikeus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ai alle 27-vuotiaana pitäisi jo olla sama elintaso, jonka hankkimiseen vanhemmilta sukupolvilta on kulunut vuosia ja vuosikymmeniä? Kaikki mulle tänne heti nyt -sukupolvi haluaa nauttia hedelmistä, joiden kypsymistä ei jaksa odottaa. Ja tietenkin vika on yhteiskunnassa. Kai vihreät ja vasemmisto ottavat haasteen vastaan: tuilla keskiluokkainen elintaso nuorille aikuisille?

"Koska minullakin oli kurjaa, niin pitää sinullakin olla kurjaa"

Vittu että olet sairas kusipää!

Vierailija
128/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sepä onkin taas ihan eri asia, jos jollain on 30 vuotta sama työpaikka, ja se on koko sen ajan pelännyt työn menettämistä; silti työ on ollut ja rahaa tullut. Sen sijaan jos työtä ei ole, ei tule rahaakaan, riippumatta mitä sisällään tuntee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai alle 27-vuotiaana pitäisi jo olla sama elintaso, jonka hankkimiseen vanhemmilta sukupolvilta on kulunut vuosia ja vuosikymmeniä? Kaikki mulle tänne heti nyt -sukupolvi haluaa nauttia hedelmistä, joiden kypsymistä ei jaksa odottaa. Ja tietenkin vika on yhteiskunnassa. Kai vihreät ja vasemmisto ottavat haasteen vastaan: tuilla keskiluokkainen elintaso nuorille aikuisille?

Omat vanhempani pääsivät heti parikymppisenä vakitöihin, äitini sairaalalle ja isä tehtaalle ja pystyivät siten ostamaan heti omakotitalon. Olen nyt heidän ikäisensä ja minulle on tarjolla vain määräaikaisia sopimuksia, niin kuin miehellenikin. Eipä saada lainaa. Olisi hullua tehdä tähän tilanteeseen lapsia, sillä se pilaisi työllistymismahdollisuuteni lopullisesti.

Vakityö voi olla, mutta palkat olivat pieniä. Netistä löytyy ostovoimataulukoita, joissa näkyy selvästi, että nykyään keskipalkalla saa todella paljon enemmän.

Ainakin meidän kylällä silloin 90-luvulla uudehko talo maksoi vähän yli 100 000. Nyt ne samat, 20 vuotta vanhat talot maksavat saman verran ja uudet talot 200 000.

No se on ihmisten omaa tyhmyyttä joka johtuu vain ja ainoastaan siitä että kaikki haluaa samaan paikkaan asumaan ja on valmiita maksamaan itsensä kipeiksi sen takia.

En nyt ihan ymmärtänyt. Mihin samaan paikkaan? Ei ole siis kyseessä pääkaupunkiseutu vaan pikkukaupunki pohjoisessa.

Miksi kaikki muuttaa kaupunkiin?

Miksi oelt valmis maksamaan asunnosta niin helkutisti?

Markkinatalouden mukaan kysyntä ja tarjonta päättää hinnan. Kysyntä muodostuu niin ihmisten määrästä kuin siitä että paljonko he ovat valmiita asunnosta maksamaan.

Jos on asuttava siellä, missä on töitä?

Vierailija
130/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai alle 27-vuotiaana pitäisi jo olla sama elintaso, jonka hankkimiseen vanhemmilta sukupolvilta on kulunut vuosia ja vuosikymmeniä? Kaikki mulle tänne heti nyt -sukupolvi haluaa nauttia hedelmistä, joiden kypsymistä ei jaksa odottaa. Ja tietenkin vika on yhteiskunnassa. Kai vihreät ja vasemmisto ottavat haasteen vastaan: tuilla keskiluokkainen elintaso nuorille aikuisille?

Omat vanhempani pääsivät heti parikymppisenä vakitöihin, äitini sairaalalle ja isä tehtaalle ja pystyivät siten ostamaan heti omakotitalon. Olen nyt heidän ikäisensä ja minulle on tarjolla vain määräaikaisia sopimuksia, niin kuin miehellenikin. Eipä saada lainaa. Olisi hullua tehdä tähän tilanteeseen lapsia, sillä se pilaisi työllistymismahdollisuuteni lopullisesti.

Ja tähän kun lisätään vielä se, että ennen markalla sai 10 omenaa, niin nykyään saat eurolla yhden mädän omenan..

Ja todellakin, en ole minäkään niin itsekäs, että tekisin lapsen, jos minulla ei ole taloudellista valmiutta taata lapselle hyvä elämä. Yhteiskunta on muutenkin "hieman" sekaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämäkin on nykyään aiempaa vaativampaa.

Sen lisäksi on tietysti monia muitakin syitä.

Aika vähän julkisuudessa kerrotaan, että esim. toimistotyössä on päiväkohtaiset kappaletavoitteet, vaikka tehtävänä saattaisi olla korvauspäätösten tms. tekeminen. Hutaisetko sitten huolimattomasti päivässä vaaditut 12 päätöstapausta (tämä on nyt vain esimerkki) vai teetkö työn perusteellisesti ja saat aikaan vain 2. Kumpikin tyyli stressaa, edellinen siksi, että tiedät päätösten todennäköisesti olevan huonolaatuisia, jälkimmäinen siksi, että olet kaukana tavoitteista ja pomo ottaa asian puheeksi seuraavissa keskusteluissa.

Tuon jälkeen sitten kotiin viettämään pikkulapsiarkea, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsosten kasvatuksesta, koko ajan huono omatunto, ikinä et tee tarpeeksi ja aika on kortilla. Seuraavana päivänä sama uudestaan.

On se tavallaan ymmärrettävää, ettei tuossakaan tilanteessa syntyvyys ole korkealla.

Jos tämä olisi selitys, niin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tehdastyöläiset eivät olisi synnyttäneet ollenkaan lapsia.

Olisiko ehkäisy ja sen saatavuus hieman kehittyneet noista ajoista?

Vierailija
132/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kuitenkin opiskelevat töitä saadakseen. Aika harva opiskelee vain itsensä kehittäminen mielessä.

Eli töitä hakemaan heti, kun opinnot ovat sillä mallilla, että se onnistuu. Käytännössä viimeistään tokan vuoden jälkeen useimmilla aloilla voi tasan valita kuinka paljon siellä yliopistolla tms on läsnä. Sitäkin ennen voi tehdä iltaisin jotain pientä hanttihommaa.

Itsellä oli ainakin niin kovapalkkainen vuorotyö teollisuudessa, että kesän reilun kolmen kuukauden tienestien jälkeen ei ollut opintolainatarvetta. Pystyin ostamaan niillä rahoilla jopa halvan auton. Tämä oli 90-luvun laman keskellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun 2000-luvun puolivälissä opiskelijana tein opiskelun ohella osa-aikatyötä. Ensin kaupassa hyllyttämässä, myöhemmin sain oman alan työn. Ihmiset kauhistelivat ja kehottivat tekemään vaan opinnot pois alta. Moni keskittyi opiskeluun vanhempien tuella.

No, kaverit valmistuivat eikä työpaikasta ollut tietoa. Tuli 2008 romahdus, ja työn saamisesta tuli entistä vaikeampaa. Moni on työttömänä edelleen, vaikka ihan hyvää alaa opiskeltiin. Itse valmistuin pari vuotta myöhemmin, mutta työpaikka oli eikä mennyt alta.

Nykyäänkin täältä lukee, ettei opintojen ohella pitäisi käydä töissä, vaan keskittyä täysillä opintoihin. Miksi ihmeessä? Tutkintoa kuitenkin tehdään, jotta saataisiin työtä. Jos sen työpaikan saa jo opiskeluaikana, miksi se on niin kamalaa, jos opinnot muutamalla vuodella venyvätkin?

Toinen pointti tässä, että sijoitin jo opiskeluaikana osan palkastani osakkeisiin ja rahastoihin. Joo, 2008 tultiin rytinällä alas, mutta on siitä jo noustukin monet kerrat. Siitä on saatu asunnon käsiraha, esimerkiksi. Nuorena, kun ei ole perhettä elätettävänä, voi elää vaatimattomasti ja helpolla säästää ja sijoittaa. Sitten on paljon lyhyempi matka päästä kiinni vaikka siihen omistusasuntoon, jos se on se, mistä haaveilee. Toki monia ei vaatimaton elämäntapa miellytä, halutaan sisustaa ja matkustaa ja tuhlata muotivaatteisiin, elektroniikkaan jne. Valintojahan nämä.

Itsekin olen nimenomaan täällä kiinnittänyt huomiota kuinka ihmiset hokevat tätä "opiskellessa ei voi käydä töissä, vaan pitää opiskella". Öö, ei tosiaankaan näin. Töihin vaan heti, kun jotain irtoaa ja opinnot voi vaikka laittaa tilapäisesti tauollekin.

Useimmat kuitenkin opiskelevat töitä saadakseen. Aika harva opiskelee vain itsensä kehittäminen mielessä.

Eli töitä hakemaan heti, kun opinnot ovat sillä mallilla, että se onnistuu. Käytännössä viimeistään tokan vuoden jälkeen useimmilla aloilla voi tasan valita kuinka paljon siellä yliopistolla tms on läsnä. Sitäkin ennen voi tehdä iltaisin jotain pientä hanttihommaa.

Monella alalla on pakollista läsnäoloa ainakin kolmena päivänä viikosta. Lisäksi opinnot saavat venyä kahdella vuodella, sitten loppuu opinto-oikeus.

No siinä on vielä 2 päivää, illat ja viikonloput silloinkin. Ja jos normaalia opintolainaa venyttää kahdella vuodella, on jo melko löysä tähti.

Vierailija
134/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai alle 27-vuotiaana pitäisi jo olla sama elintaso, jonka hankkimiseen vanhemmilta sukupolvilta on kulunut vuosia ja vuosikymmeniä? Kaikki mulle tänne heti nyt -sukupolvi haluaa nauttia hedelmistä, joiden kypsymistä ei jaksa odottaa. Ja tietenkin vika on yhteiskunnassa. Kai vihreät ja vasemmisto ottavat haasteen vastaan: tuilla keskiluokkainen elintaso nuorille aikuisille?

Omat vanhempani pääsivät heti parikymppisenä vakitöihin, äitini sairaalalle ja isä tehtaalle ja pystyivät siten ostamaan heti omakotitalon. Olen nyt heidän ikäisensä ja minulle on tarjolla vain määräaikaisia sopimuksia, niin kuin miehellenikin. Eipä saada lainaa. Olisi hullua tehdä tähän tilanteeseen lapsia, sillä se pilaisi työllistymismahdollisuuteni lopullisesti.

Ja tähän kun lisätään vielä se, että ennen markalla sai 10 omenaa, niin nykyään saat eurolla yhden mädän omenan..

Ja todellakin, en ole minäkään niin itsekäs, että tekisin lapsen, jos minulla ei ole taloudellista valmiutta taata lapselle hyvä elämä. Yhteiskunta on muutenkin "hieman" sekaisin.

Googleta ostovoiman kehitys, voit yllättyä. Joo, kaikki on kallistunut, mutta palkat ovat nousseet suhteessa enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo toikin on totta. Sitten naisten pitäisi olla vauvoja tekemässä ja synnyttämässä kuin jossain liukuhihnatehtaalla...

Vierailija
136/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Halpa soluhuone, osa-aikatyö opintojen ajan, vaatimaton elintaso ja mahdollisimman paljon säästöön/sijoituksiin. Unohtaa matkat, sisustamiset, vaateshoppailut jne. Tällä reseptillä opintojen päättyessä on jo reilusti rahaa, jotka lyödä kiinni asuntoon. Ja työpaikka myös, jos hommansa on fiksusti hoitanut.

Opiskeluaika on siitä kiitollista, että koko ajan voi etsiä töitä, eikä kukaan kysele miksi on työttömänä. No, koska opiskelu. Siinä on 3-5 vuotta aikaa hakea työtä ilman paniikkia. Mutta homman juju on siinä, ettei etsi sitä työtä vain kesäksi, silloin kaikki muutkin sitä haluavat.

Vierailija
137/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä käppyrä kertoo miten maan taloudella menee:

http://www.findikaattori.fi/fi/1

Eli, ennen meni paremmin.

Vierailija
138/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai alle 27-vuotiaana pitäisi jo olla sama elintaso, jonka hankkimiseen vanhemmilta sukupolvilta on kulunut vuosia ja vuosikymmeniä? Kaikki mulle tänne heti nyt -sukupolvi haluaa nauttia hedelmistä, joiden kypsymistä ei jaksa odottaa. Ja tietenkin vika on yhteiskunnassa. Kai vihreät ja vasemmisto ottavat haasteen vastaan: tuilla keskiluokkainen elintaso nuorille aikuisille?

Omat vanhempani pääsivät heti parikymppisenä vakitöihin, äitini sairaalalle ja isä tehtaalle ja pystyivät siten ostamaan heti omakotitalon. Olen nyt heidän ikäisensä ja minulle on tarjolla vain määräaikaisia sopimuksia, niin kuin miehellenikin. Eipä saada lainaa. Olisi hullua tehdä tähän tilanteeseen lapsia, sillä se pilaisi työllistymismahdollisuuteni lopullisesti.

Ja tähän kun lisätään vielä se, että ennen markalla sai 10 omenaa, niin nykyään saat eurolla yhden mädän omenan..

Ja todellakin, en ole minäkään niin itsekäs, että tekisin lapsen, jos minulla ei ole taloudellista valmiutta taata lapselle hyvä elämä. Yhteiskunta on muutenkin "hieman" sekaisin.

Googleta ostovoiman kehitys, voit yllättyä. Joo, kaikki on kallistunut, mutta palkat ovat nousseet suhteessa enemmän.

öö, KENEN ostovoima? KENEN palkat?

On se niin hieonoa, että joku muutama läskiperse kerää itselleen ahneudessaan kaikkea "hyvinvointia" toisten kurjuuden kustannuksella.

Vierailija
139/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä käppyrä kertoo miten maan taloudella menee:

http://www.findikaattori.fi/fi/1

Eli, ennen meni paremmin.

Jaa, no tämä on eri mieltä

http://www.findikaattori.fi/fi/2

.

Vierailija
140/196 |
21.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä käppyrä kertoo miten maan taloudella menee:

http://www.findikaattori.fi/fi/1

Eli, ennen meni paremmin.

Jaa, no tämä on eri mieltä

http://www.findikaattori.fi/fi/2

.

Ja esimerkiksi 90-luvulla on mennyt aika paljon huonommin http://www.findikaattori.fi/fi/34

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi neljä