Lue keskustelun säännöt.
Miksei Suomessa voida myöntää syntyvyyden laskevan kaiken aikaa siksi, ettei tämä maa pysty tarjoamaan enää keskiluokkaisia unelmia ihmisille?
21.10.2017 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005416562.html
Kolmekymppisillä on aivan tavallisia haaveita, johon kuuluisivat työpaikka, oma asunto ja perhe. Suomi ei pysty tarjoamaan näitä asioita enää nuoremmille polville.
"Suomi näyttäytyykin paikkana, jolle on luonteenomaista ammottava kuilu suurten ikäluokkien varallisuuden ja muruista elävien milleniaalien välillä"
So true.
Kommentit (196)
Työelämäkin on nykyään aiempaa vaativampaa.
Sen lisäksi on tietysti monia muitakin syitä.
Aika vähän julkisuudessa kerrotaan, että esim. toimistotyössä on päiväkohtaiset kappaletavoitteet, vaikka tehtävänä saattaisi olla korvauspäätösten tms. tekeminen. Hutaisetko sitten huolimattomasti päivässä vaaditut 12 päätöstapausta (tämä on nyt vain esimerkki) vai teetkö työn perusteellisesti ja saat aikaan vain 2. Kumpikin tyyli stressaa, edellinen siksi, että tiedät päätösten todennäköisesti olevan huonolaatuisia, jälkimmäinen siksi, että olet kaukana tavoitteista ja pomo ottaa asian puheeksi seuraavissa keskusteluissa.
Tuon jälkeen sitten kotiin viettämään pikkulapsiarkea, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsosten kasvatuksesta, koko ajan huono omatunto, ikinä et tee tarpeeksi ja aika on kortilla. Seuraavana päivänä sama uudestaan.
On se tavallaan ymmärrettävää, ettei tuossakaan tilanteessa syntyvyys ole korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja keskiluokkainen tienaa n kuusi kertaa enemmän kuin työttömyystuki on, tukien sanotaan olevan liian suuret, joten keskiluokkainen ei voi olla ahdingossa.
Ahdingolla tarkoitetaan tässä sitä, että voit olla vaativassa työssä, uhrata sille paljon henkistä kapasiteettia jne mutta palkalla et vaikka pysty maksamaan lapsillesi muuta kuin halvat harrastukset. Tai käyttämään palveluita. Tai joku lintsinreissu voi viedä koko kesän budjetin. Tai jatkuvasti saa pohtia ostetaanko tässä kuussa itselle talvitakki vai lapsille talvikengät.
Pointtina, että muualla keskituloiset pystyvät elämään suhteellisen rahallisesti huoletonta elämää. Täällä verotus hoitaa. Joissain kohdissa palkankorotus voidaan verottaa käytännössä kokonaan pois, jos olet sopivassa kohdassa progessioasteikkoa.
Muualla on myös paremmat tuet ja palvelut heille jotka ei kykene tekemään töitä. Joten kaikilla menee huonommin kuin monissa muissa maissa.
Sanopa yksikin paikka missä on paremmat tuet ja palvelut työttömille?
Suomalaisten ongelma on se että vaaditaan koko ajan valtiolta tekemään sitä ja antamaan tätä mutta itse ei osata tehdä mitään. Holhoaminen on johtanut siihen ettei kukaan enää osaa ottaa vastuuta itsestään. Kaikki vaan marisee lisää rahaa, oli kyse yksilöstä, organisaatiosta tai julkisen sektorin toimijoista. Jos rahaa ei tule lisää niin keksikää keinot saada kaikki mahdollinen irti siitä mitä on!Jos ei ole töitä, niin ota siinä vastuuta sitten. Pitäisikö kaikkien perustaa yritys? Mitä alaa suosittelet. Perustaisin heti, jos työllistäisi ja elättäisi satavarmasti eläkeikään tai sen yli ja jos pystyisin työllistämään muutaman muunkin. PS. Olen kyllä töissä ja erittäin mielelläni olenkin, mutta työttömyyskään ei ole vieras juttu omassa elämässä tai lähipiirissä.
Miksi pitäisi olla jotain satavarmoja ratkaisuja?
Miksi ei? Elämässä on muuttuvia tekijöitä muutenkin, voit sairastua, voi tulla ero, joten ehkä niitä lapsia uskaltaisi tehdä, jos talous olisi satavarmasti vakaalla pohjalla, jos yrittämällä ponnistella eteenpäin olisi aina mahdollisuuksia esim. elättää itsensä. Nyt vain ei ole. Ei se ole siitä kiinni, etteivät työttömät haluaisi töihin.
Hmm, olen itse 45 ja koskaan ei ole ollut mitään satavarmaa työpaikkaa. Yt:t ovat olleet koko työurani arkipäivää, työttömyysjaksoa mahtuu työuralle, vaikka suurimman osan ajasta olen töissä ollut. Silti olen uskaltanut lapsia hankkia 3.
Jos satavarmasta haaveilee, ihan kyllä on utopistinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut vaikka monta lasta, en löytänyt sopivaa miestä.
Et tietenkään, koska vain top 20 % kelpaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Työelämäkin on nykyään aiempaa vaativampaa.
Sen lisäksi on tietysti monia muitakin syitä.
Aika vähän julkisuudessa kerrotaan, että esim. toimistotyössä on päiväkohtaiset kappaletavoitteet, vaikka tehtävänä saattaisi olla korvauspäätösten tms. tekeminen. Hutaisetko sitten huolimattomasti päivässä vaaditut 12 päätöstapausta (tämä on nyt vain esimerkki) vai teetkö työn perusteellisesti ja saat aikaan vain 2. Kumpikin tyyli stressaa, edellinen siksi, että tiedät päätösten todennäköisesti olevan huonolaatuisia, jälkimmäinen siksi, että olet kaukana tavoitteista ja pomo ottaa asian puheeksi seuraavissa keskusteluissa.
Tuon jälkeen sitten kotiin viettämään pikkulapsiarkea, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsosten kasvatuksesta, koko ajan huono omatunto, ikinä et tee tarpeeksi ja aika on kortilla. Seuraavana päivänä sama uudestaan.
On se tavallaan ymmärrettävää, ettei tuossakaan tilanteessa syntyvyys ole korkealla.
Jos tämä olisi selitys, niin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tehdastyöläiset eivät olisi synnyttäneet ollenkaan lapsia.
Kyllä jotenkin nuorisolla, ainakin osalla, on ihan elämän realiteetit hakusessa. Esimerkiksi siskoni tytär (joka on ihana ja josta kovasti välitän) valmistui hiljattain amiksesta hyvin heikosti työllistävään käsityöammattiin. Käytännössä kaikki alalla olevat ja itsensä elättävät ovat pienyrittäjiä, palkkatyössä on vähemmistö ja palkka on pieni.
No, tämä nuori nainen on aivan kauhuissaan, että pitäisi olla freelance-tyyppisessä työsuhteessa, tehdä keikkaa useille työnantajille silloin kun on tai perustaa oma toiminimi. Valittaa kuinka ei elä sellaisella. No ei varmasti, mutta itse on alalle halunnut, kouluttautunut jne. Ei niitä satavarmoja kivoja keskipalkkaisia työsuhteita alalle tule, ei vaikka miten valittaisi.
Tätä samaa näkee monissa nuorissa. Jos ei ole kiva vakipaikka, hyvällä palkalla, hyvillä työajoilla, mieluummin jäädään tukien varaan. Ei ymmärretä, että ihan joka ikäluokassa on edetty uralla sieltä hanttihommien kautta parempaan. Että cv:ssä pätkätyö näyttää miljoona kertaa paremmalta kuin tyhjät aukot. Jne. Ei olla valmiita ponnistelemaan hyvän työpaikan eteen, se pitäisi vaan antaa selviönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne matkat, mökkilomat alpeilla ja downshiftaus edellyttävät oikeasti ainakin jaksottaisia hyviä tuloja. Tavallisen keksiluokkaisen ihmisen realiteetteihin tuollainen ei kuulu, ainakaan, jos haluaa saada asumisensa maksettua ja mahdollisen perheensä elätettyä. Nuo maailmanympärireissaajat pitkitettyä nuoruutta elävät eivät todellakaan ole minkään normi kolmekymppisissä milleniaaleissa.
Niin, pointtina taisi olla että vaikka taloudellinen tilanne monella kolmikymppisellä sallisikin perheen perustamisen ja omakotitalon, moni ei kuitenkaan halua sitä vaan muita asioita. Ilmiössä on taustalla paljon muutakin kuin raha. Ja oman kokemukseni mukaan ei ole mikään marginaali-ilmiö että halutaan reissata ja syödä ulkona pikemmin kuin säästää omistusasuntoon ja perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.
Nykyään nuoret haluaa matkustella ja pitää välivuosia, asua ulkomailla, harrastaa. Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja määrätietoisempaa, ei lähdetty Balille reppureissulle vaan rakennettiin talo ja hankittiin lapset.
Tämä niin näkyy mun kaveripiirissä. Meillä on sikäli onnekas tilanne, että satuttiin miehen kanssa tekemään vahingossa hyvät koulutusvalinnat kymmenen vuotta sitten ja ollaan nyt melko vakaissa ja hyväpalkkaisissa hommissa. Ei ny mitään rikkaita olla, mutta huolettomia. Tuttuihin kuuluu paljon molempien opiskelukavereita, ja heillä tulotasot kyllä perheenperustamiseen riittäisi mutta kiinnostus ei. Moni haluaa reissata, harrastaa jne. Kaikki ei halua edes parisuhdetta. Me saatiin eka lapsi 27-vuotiaina ja oltiin kaveripiirin ekat vanhemmat. Ja moni kysyi ihan suoraan, että miksi halutaan pilata elämämne näin. Samoihin aikoihin yksi pariskunta irtisanoutui asiantuntijatöistään ja lähti Austraaliaan poimimaan appelsiineja. Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja, voi tehdä mitä haluaa eikä mitä kuuluisi tehdä.
Sama meillä. Kaveriporukka hyvin koulutettua ja hyvissä duuneissa. Kolmikymppisiä ollaan. Elämään kuuluu työn ohella mm. purjehdusreissuja Italiassa ja lumilautailua alpeilla. Ja tietenkin sushia, brunsseja ja shoppailua. Ehdottomasti voitava asua Helsingin keskustassa, Taka-Töölökin jo hyväksyttävän rajoilla. Ei puhettakaan siitä että tämä jengi pykäisi omakotitaloa Pakilaan ja vaihtaisi snoukkailun lapsiin ja vauvauinteihin.
Itse kuulun myös tähän porukkaan ainakin elämänasenteen puolesta. Varaa perheeseen olisi kyllä, mutta en mitenkään keksi, miksi haluaisin rajoittaa elämääni niin paljon kuin lapsi välttämättä rajoittaa. Nyt talous ei ole kireällä, parisuhde on stressitön ja vapaa-aikaa on riittävästi. Lapsen kanssa nuo kaikki romuttuisivat.
Ihmiset vain haluavat eri asioita elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä lapsia tehtiin silloin 1800 ja 1900 luvuilla paskaankin elämään, koska ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Ei ollut e- pillereitä eikä kondomeja. Lisäksi naisen nyt vaan oli käytännössä pakko tehdä lapsia vaikkei olisi halunnut. Se, että nyt voi valita ja syntyvyys laskee, kertoo siitä että ajat on edelleen paskat. Ihan oikeasti jos on työtön, asuu pienessä vuokra-asunnossa ja käteen jää yht 500 euroa (äitiystuet ym) niin yhtä helvetillistä se on kuin silloin kun ei ollut pesukonetta, mutta oli kuitenkin suku auttamassa eikä ollut edes niin tarkkaa sen lapsen hoidon kanssa, lapset laitettiin aamulla ulos ja illalla suurin osa palasi kotiin. Jos joku löytyi viikon päästä lammesta niin se oli ihan normaalia eikä kenenkään vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuu että nykyajan kolmekymppisten keskiluokkaiseen unelmaan kuuluu paljon sellaista mikä ei kuulunut aiemman sukupolven unelmiin. Nykyään pitää saada nähdä maailmaa ja toteuttaa itseään, ylläpitää suhteita kavereihin ja sosiaalista profiilia, olla trendikäs sekä ulkoisesti että somessa. Moni haluaa asua keskustassa tai lähellä sitä, sekin maksaa. Meidän vanhemmat rakensi kyllä talot ja maksoi elämisen, mutta ei heiltä mennyt isoja summia rahaa merkkilaukkuihin, ulkona syömiseen, ulkonäköön, matkailuun, hot yogaan, uusimpaan elektroniikkaan ja muihin nykyajan statussymboleihin.
Juuri näin.
Tämä on samaa valittamista kuin lasten kuluista valittaminen. Valitetaan miten nykyään on niin kallista elättää lapsia ja ennen oli helpompaa.
Ennen lapset asuivat kaikki samassa huoneessa, harrasti max hiihtoa vanhoilla suksilla ja söivät aivan perusruokaa. Vaatteet kierrätettiin vanhimmalta nuoremmalle niin kauan kuin vaatteet kesti.
Nykyaikana jokaisella pitää olla oma huone, merkkivaatteita ja niitäkin vaihdetaan jatkuvasti, elektroniikkaa vaikka miten paljon ja harrastuksia on vaikka miten helkutisti.
Tässä ei välttämättä puhuta enää mistään 60-luvusta, vaan esimerkiksi 90-luvusta. Meillä oli omakotitalo ja kesämökki, käytiin vuosittain ulkomailla. Me lapset saatiin harrastaa muutakin kuin hiihtoa. Ja oli omat huoneet eikä mitään serkuilta saatuja vaatteita. Vanhempani molemmat matalakoulutettuja duunareita.
Olin keskiluokkaisen perheen lapsi 90-luvulla ja kyllä minä muistan että monella kaverilla oli yhteinen huone sisaruksen kanssa. Se oli silloin vielä ihan normaalia. Samoin oli ihan normaalia se että kaikkeen ei aina saanut kotoa rahaa, esim. huvipuistoon, sirkukseen, mäkkäriin, jätskeihin. Ei sekään mikään trauma ollut. Ne oli muutenkin harvinaisia tapahtumia, nykyään pitäisi harva se viikko käydä leffassa tai hoplopissa ja ulkomailla kerta vuoteen koko poppoo. 90-luvulla kalliimpia harrastuksia oli ehkä 1 per lapsi, muuten leikittiin pihalla ja käytettiin mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lapset kävi myös töissä. Nyt vissiin joku kukkahattutäti paheksuu semmoista niin on pakko maksaa koulutarvikkeet ynmä muut sen sijaan että lapsi elättäisi itsensä.
Aika outoa että joku tekee tällaisen aloituksen aikana, jolloin työttömyys on vähentynyt 55 000:lla vuodessa. Nousukausihan on jo kovassa vauhdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin on niin paljon muitakin tapoja viettää elämänsä kuin perheellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa että joku tekee tällaisen aloituksen aikana, jolloin työttömyys on vähentynyt 55 000:lla vuodessa. Nousukausihan on jo kovassa vauhdissa.
Joo, kyllähän työttömät putoaa listoilta kun tulee karenssia heti jos on eriparisukat tms : D Jos kuntouttavat työtoiminnat ym ilmaistyöt vielä lasketaan mukaan niin ei ihmekään että työttömyys laskee. Laskisi miinukselle jos alamme kutsua työttömiä esim termillä Bloblob. Sitten ei ole yhtään "työtöntä" tilastoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin av:n kommenteista, kun vertaa HS:n kommentteihin. Johtuuko siitä, että täällä olevat yleensä elävät miehen palkalla eivätkä ole niin perillä työelämästä vai mistä? Se on sanottava aiheeseen, että täytyy olla kiitollinen, että ehti käymään ilmaisen koulutuksen Suomessa, jota arvostetaan ulkomaillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan niin, että taloudellinen hyvinvointi laskee syntyvyyttä. Luxembourg 1,5, Saksa 1,5, Sveitsi 1,54. Saksa ja Sveitsi ovat konservatiivisempia maita kuin Suomi, mutta ei se syntyvyyttä lisää.
Hohhoijaa teidän kanssa! Vain tällä kommentoijalla on jotain järkeä. Nykyaikana syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa. Kyllä, siellä Afrikassakin. Taloudellinen hyvinvointi on yksi tärkeä selittävä tekijä, muttei sekään yksinomaan. Kaikki hölöttää, jotta tämä olisi joku ihan vaan Suomen ongelma. Olette naurettavia pellejä.
Kerropa viisaana sitten syy syntyvyyden laskuun?
En tiedä, minkä ikäisiä ihmisiä täällä kirjoittelee, mutta itse olen nelikymppinen ja 90-luvusta muistan miten luokkakaverin isä ampui kuulan kalloonsa kun paikkakunnan tehdas meni konkkaan. Useampi luokkakaveri joutui luopumaan kodistaan, lainarahalla tehdyistä omakotitaloista.
Ja sille, jonka mielestä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli yhtä rankkaa kuin nyt, suosittelen lukemaan vaikka suurista nälkävuosista. Ja siihen päälle Pohjantähti-trilogia.
Ikinä ei ole suomalaisilla mennyt niin hyvin kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, minkä ikäisiä ihmisiä täällä kirjoittelee, mutta itse olen nelikymppinen ja 90-luvusta muistan miten luokkakaverin isä ampui kuulan kalloonsa kun paikkakunnan tehdas meni konkkaan. Useampi luokkakaveri joutui luopumaan kodistaan, lainarahalla tehdyistä omakotitaloista.
Ja sille, jonka mielestä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli yhtä rankkaa kuin nyt, suosittelen lukemaan vaikka suurista nälkävuosista. Ja siihen päälle Pohjantähti-trilogia.
Ikinä ei ole suomalaisilla mennyt niin hyvin kuin nykyään.
2008 laman seurauksena on tainnut mennä enemmän isoja tehtaita konkkaan kuin 90-luvulla? Vai kuinka moni tehdaspaikkakunta kuoli silloin vrt. nyt? Tai kai se riippui alasta sitten, esim. paperiteollisuudella taisi mennä ihan kohtalaisesti silloin, mutta enää ei (isolta osalta rakennemuutoksen takia).
Eikä 90-luvun laman seurauksena oltu 10 vuotta tällaisessa taantumassa, kuten nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja keskiluokkainen tienaa n kuusi kertaa enemmän kuin työttömyystuki on, tukien sanotaan olevan liian suuret, joten keskiluokkainen ei voi olla ahdingossa.
Ahdingolla tarkoitetaan tässä sitä, että voit olla vaativassa työssä, uhrata sille paljon henkistä kapasiteettia jne mutta palkalla et vaikka pysty maksamaan lapsillesi muuta kuin halvat harrastukset. Tai käyttämään palveluita. Tai joku lintsinreissu voi viedä koko kesän budjetin. Tai jatkuvasti saa pohtia ostetaanko tässä kuussa itselle talvitakki vai lapsille talvikengät.
Pointtina, että muualla keskituloiset pystyvät elämään suhteellisen rahallisesti huoletonta elämää. Täällä verotus hoitaa. Joissain kohdissa palkankorotus voidaan verottaa käytännössä kokonaan pois, jos olet sopivassa kohdassa progessioasteikkoa.
Muualla on myös paremmat tuet ja palvelut heille jotka ei kykene tekemään töitä. Joten kaikilla menee huonommin kuin monissa muissa maissa.
Sanopa yksikin paikka missä on paremmat tuet ja palvelut työttömille?
Suomalaisten ongelma on se että vaaditaan koko ajan valtiolta tekemään sitä ja antamaan tätä mutta itse ei osata tehdä mitään. Holhoaminen on johtanut siihen ettei kukaan enää osaa ottaa vastuuta itsestään. Kaikki vaan marisee lisää rahaa, oli kyse yksilöstä, organisaatiosta tai julkisen sektorin toimijoista. Jos rahaa ei tule lisää niin keksikää keinot saada kaikki mahdollinen irti siitä mitä on!
Eu on kritisoinut Suomea liian alhaisesta sosiaaliturvasta: https://yle.fi/uutiset/3-7797709
Jos mukaan ei lasketa sellaisia Euroopan mallimaita kuin Romani, Bulgaria, Albania jne. niin meidän sosiaaliturvassa ei ole oikeasti mitään kadehdittavaa.
Mä uskon sua ja kaikki kaverinikin ja koko suuri suku voidaan allekirjoittaa tämä.