Miksei Suomessa voida myöntää syntyvyyden laskevan kaiken aikaa siksi, ettei tämä maa pysty tarjoamaan enää keskiluokkaisia unelmia ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.

Milloin näin on ollut? Itse täytän pian 50 ja velkaa ok-talosta on edelleen ihan tuntuva summa.

Esim omat vanhempani olivat noin 30 vuotta samassa työpaikassa ja ostivat omakotitalon kolmekymppisinä.

Niin, kyllä minäkin sen ostin kolmikymppisenä, tai no 32v tämän, mutta velalla. Ja velanmaksu päättyy näillä näkymin 55-vuotiaana.

.

Minulla ei ole lainkaan omaisuutta enkä saisi lainaa edes ruohonleikkuriin ja olen 35 v.

Olen itsekin 35 ja kyllä tutuillani on kaikilla jonkinlainen omistusasunto. Velkaa toki joo, ja osalla pienet, mutta omaisuutta kuitenkin jossain muodossa.

Joka ajassa on paremmin ja huonommin pärjääviä. Et voi yleistää oman kokemuksesi perusteella, että esim kolmevitosena menee nykyään huonosti.

En yleistäkään vaan se on ihan tunnustettu ilmiö.Et sinäkään voi yleistää tuttujasi koskemaan kaikkia suomalaisia.

En, mutta tunnen kuitenkin laajan skaalan ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Tämän päivän kolmevitosilla menee keskimäärin varsin hyvin. Enemmän huolissani olen kymmenen vuotta nuoremmista, he valmistuvat aika epävarmaan maailmanaikaan.

Minä taas tunnen paljon tämän ikäisiä joilla menee todella huonosti. Muista en jaksa olla enää huolissani, ihan sama vaikka tulisi ydinsota.

No tuo kommentti kertoo sinusta paljon.

So? Ainakin sodassa kaikki ovat tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.

Milloin näin on ollut? Itse täytän pian 50 ja velkaa ok-talosta on edelleen ihan tuntuva summa.

Meillä 1950- ja 1960 -luvuilla syntyneillä, erityisesti maaseudulla. Asuntolainojen takaisinmaksuajat olivat lyhyemmät, yleensä noin 10-12 vuotta. Ammatteihn valmistuttiin nuorempana, monet 20-vuotiaat olivat jo valmistuneet ja työelämässä. Akateemisten valmistumisajat saattoivat olla pidempiä, mutta syy siihen oli kokopäivtyö opintojen ohella. Tavallista oli myös, että asuntolainaa ei maksettu tasaerinä vaan ensimmäisinä vuosina kuukaudessa maksettiin enemmän ja pikkuhiljaa vähemmän. Joten kun lainan lyhennyserä alkoi pienentyä, oli mahdollisuus hankkia lapsiakin.  Parisuhde solmittiin myös nuorempana, joten oli myös kaksi asuntolainan maksajaa. Ei niitä omakotitaloja ollut sinkuilla vaan pariskunnilla. Teinistä lähtien asuntosäästötiliään kartuttaneet sinkut ostivat ensiasunnokseen yksiön tai korkeintaan kaksion, joka oli sitten mahdollisuus myydä, kun meni naimisiin ja ostettiin yhteinen asunto tai talo. Lisäksi aiemmin oli säästetty ensiasuntoa varten, joten lainaa ei tarvinnut ottaa koko asunnon hintaa varten. Läheskään kaikki eivät olleet 30-vuotiaina vielä velattomia, mutta aika moni jo 35-40 -vuotiaana. 

Lisäys: eikä pidä unohtaa sitäkään, että varsin usein vanhemmat olivat lapsilleen asuntolainan takaajina. Lainaa oli siis helpompi saada jo nuorena, koska oli asuntosäästätilillä rahaa, vakituinen työpaikka ja vanhempien takaus. Nykyisin ei parikymppisillä ole mitään noista. 

Esim. anoppi valittaa jostain aivan mitättömistä asioista tyyliin kahden mökkitien aurausmaksusta, kiinteistöverosta ym. Itse emme voi edes haaveilla omasta asunnosta. T. kaksilapsinen keskiluokkainen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.

Milloin näin on ollut? Itse täytän pian 50 ja velkaa ok-talosta on edelleen ihan tuntuva summa.

Esim omat vanhempani olivat noin 30 vuotta samassa työpaikassa ja ostivat omakotitalon kolmekymppisinä.

Niin, kyllä minäkin sen ostin kolmikymppisenä, tai no 32v tämän, mutta velalla. Ja velanmaksu päättyy näillä näkymin 55-vuotiaana.

.

Minulla ei ole lainkaan omaisuutta enkä saisi lainaa edes ruohonleikkuriin ja olen 35 v.

Olen itsekin 35 ja kyllä tutuillani on kaikilla jonkinlainen omistusasunto. Velkaa toki joo, ja osalla pienet, mutta omaisuutta kuitenkin jossain muodossa.

Joka ajassa on paremmin ja huonommin pärjääviä. Et voi yleistää oman kokemuksesi perusteella, että esim kolmevitosena menee nykyään huonosti.

En yleistäkään vaan se on ihan tunnustettu ilmiö.Et sinäkään voi yleistää tuttujasi koskemaan kaikkia suomalaisia.

En, mutta tunnen kuitenkin laajan skaalan ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Tämän päivän kolmevitosilla menee keskimäärin varsin hyvin. Enemmän huolissani olen kymmenen vuotta nuoremmista, he valmistuvat aika epävarmaan maailmanaikaan.

Minä taas tunnen paljon tämän ikäisiä joilla menee todella huonosti. Muista en jaksa olla enää huolissani, ihan sama vaikka tulisi ydinsota.

No tuo kommentti kertoo sinusta paljon.

So? Ainakin sodassa kaikki ovat tasa-arvoisia.

Ei pidä paikkaansa. Paljon riippui siitä, missä olit syntynyt, minkälaiseen perheeseen olit syntynyt, minne jouduit sodan aikana ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis keskiluokalla nimenomaan oli vakituiset työpaikat ja omakotitalot kaksvitosena, viimeistään kolmekymppisenä.

Nykyään nuoret haluaa matkustella ja pitää välivuosia, asua ulkomailla, harrastaa. Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja määrätietoisempaa, ei lähdetty Balille reppureissulle vaan rakennettiin talo ja hankittiin lapset.

Tämä niin näkyy mun kaveripiirissä. Meillä on sikäli onnekas tilanne, että satuttiin miehen kanssa tekemään vahingossa hyvät koulutusvalinnat kymmenen vuotta sitten ja ollaan nyt melko vakaissa ja hyväpalkkaisissa hommissa. Ei ny mitään rikkaita olla, mutta huolettomia. Tuttuihin kuuluu paljon molempien opiskelukavereita, ja heillä tulotasot kyllä perheenperustamiseen riittäisi mutta kiinnostus ei. Moni haluaa reissata, harrastaa jne. Kaikki ei halua edes parisuhdetta. Me saatiin eka lapsi 27-vuotiaina ja oltiin kaveripiirin ekat vanhemmat. Ja moni kysyi ihan suoraan, että miksi halutaan pilata elämämne näin. Samoihin aikoihin yksi pariskunta irtisanoutui asiantuntijatöistään ja lähti Austraaliaan poimimaan appelsiineja. Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja, voi tehdä mitä haluaa eikä mitä kuuluisi tehdä.

Sama meillä. Kaveriporukka hyvin koulutettua ja hyvissä duuneissa. Kolmikymppisiä ollaan. Elämään kuuluu työn ohella mm. purjehdusreissuja Italiassa ja lumilautailua alpeilla. Ja tietenkin sushia, brunsseja ja shoppailua. Ehdottomasti voitava asua Helsingin keskustassa, Taka-Töölökin jo hyväksyttävän rajoilla. Ei puhettakaan siitä että tämä jengi pykäisi omakotitaloa Pakilaan ja vaihtaisi snoukkailun lapsiin ja vauvauinteihin.

Kyllä ne matkat, mökkilomat alpeilla ja downshiftaus edellyttävät oikeasti ainakin jaksottaisia hyviä tuloja. Tavallisen keksiluokkaisen ihmisen realiteetteihin tuollainen ei kuulu, ainakaan, jos haluaa saada asumisensa maksettua ja mahdollisen perheensä elätettyä. Nuo maailmanympärireissaajat pitkitettyä nuoruutta elävät eivät todellakaan ole minkään normi kolmekymppisissä milleniaaleissa.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005416562.html

Kolmekymppisillä on aivan tavallisia haaveita, johon kuuluisivat työpaikka, oma asunto ja perhe. Suomi ei pysty tarjoamaan näitä asioita enää nuoremmille polville.

"Suomi näyttäytyykin paikkana, jolle on luonteenomaista ammottava kuilu suurten ikäluokkien varallisuuden ja muruista elävien milleniaalien välillä"

So true.

Me vertaamme.

Kaikki. Me 3000-3500 euroa bruttona tienaavat. Työttömyystuen ja toimeentulotuen varassa elävät. Turvapaikanhakijat.

Tämän takia turvapaikanhakijoilla on keskimäärin eniten lapsia. Tämän takia toimeentulotuella elävillä on keskimäärin enemmän lapsia kuin keskituloisiaa. Tämän takia uskovaisilla on keskimäärin enemmän lapsia kuin välinpitämättömästi tai torjuvasti uskonasioihin suhtautuvilla.

Ajattele elämääsi ja yhteiskunnan tilaa 10 vuotta eteenpäin ja 10 vuotta taaksepäin. Jos 10 vuotta eteenpäin näyttää silmillesi positiivisemmalta kuin miltä elämäsi näytti 10 vuotta taaksepäin, sinulla on todennäköisesti 10 vuoden päästä enemmän lapsia kuin muilla keskimäärin.

Jos 10 vuotta eteenpäin näyttää silmillesi negatiivisemmalta kuin 10 vuotta taaksepäin, sinulla on todennäköisesti vähemmän lapsia kuin muilla keskimäärin.

Tämä selittää miksi turvapaikanhakijoilla on paljon lapsia. Heidän elämänsä 10 vuotta sitten oli vaikeaa, ja nyt Suomessa näyttää hyvältä verrattuna tuohon 10 vuoden takaiseen.

Tämä selittää miksi uskovaisilla on monesti enemmän kuin 1-2 lasta. He odottavat parempaa, jos ei täällä maan päällä niin sitten taivaassa.

Tämä selittää, miksi toimeentulotuen varassa elävillä on keskimäärin enemmän lapsia kuin keskituloisilla. Heidän elämänsä ei todennäköisesti muutu paljon huonommaksi, jos ei paremmaksikaan.

Tämä selittää, miksi keskiluokkaisten lisääntyvyys on aika heikkoa. Meillä on menetettävänä työmme, toimeentulomme ja ympäristön arvostus. Ei kannata lapseutua, koska siitä on monia negatiivisia seurauksia, joita tästäkin ketjusta voit lukea.

Tämän takia kaikkialla maailmassa elintason nousu ja uskonnollisuuden heikkeneminen näkyvät myös syntyvyyden laskuna.

Tämän takia sotien jälkeen syntyvyys on kaikkialla korkeaa. Tulevaisuus näyttää positiivisemmalta kuin menneisyys.

Sekin on tietysti yhtenä syynä, että kaikki nyt vaan eivät halua lapsia. Lapsissa ja lapsiperheen elämässä ei nähdä mitään houkuttelevaa. Media ja some tukee käsitystä, että lapset pilaavat elämän ja parisuhteen, ovat pieniä hirviökeisareita, elintaso romahtaa lasten myötä, vanhemmuus vaatii kamalasti ja jos mikä tahansa menee lapsen kanssa pieleen, syyllisiä ovat vanhemmat. Sen harvan kerran, kun mediassa kerrotaan jostain onnellisesta lapsiperheestä, kyse on joko suurperheestä tai jollain tavalla erikoisesta perheestä esim elämäntapansa tai elämänkatsomuksensa  suhteen. Missään ei koskaan kerrota positiivisesti tavallisesta kahden lapsen keskiluokkaisen perheen elämästä. 

No, minä voin ihan myöntää, että meillä on vain yksi lapsi, jotta meillä olisi varaa siihen elintasoon, jonka haluamme. Ei kiinnosta tehdä useampaa lasta ja tinkiä asioista, jotka koemme tärkeäksi.

Niin totta. Jos onkin töitä, voi sen menettää seuraavissa YT:issä tai määräaikaisuutta ei jatketa. Samaan aikaan kun olet vastuussa pienistä lapsista, joudut miettimään uudelleenkouluttautumista. Ei sen niin pitäisi mennä. Puolisokin voi pakata matkalaukkunsa.

Minä kadehdin omia vanhempiani ihan valtavasti. He saivat elää aivan erilaisessa Suomessa, jossa riitti työtä ja toimeentuloa. Oma tilanteeni on heikko, vaikka olen lapsuudenperheeni ylivoimaisesti koulutetuin jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin ilmiö voi olla todellinen, mutta en usko, että rahalliset syyt lopulta ovat syntyvyyden ongelma. Ihmiset eivät vaan halua lapsia, kuka mistäkin syystä.

Juuri näin. 

Alapeukuttajat vosivat kertoa että ksoka Suomen historiassa keskiluokka on ollut niin vauras kuin nykyään?

Nälkävuosinako? 

Vierailija kirjoitti:

Minä kadehdin omia vanhempiani ihan valtavasti. He saivat elää aivan erilaisessa Suomessa, jossa riitti työtä ja toimeentuloa. Oma tilanteeni on heikko, vaikka olen lapsuudenperheeni ylivoimaisesti koulutetuin jäsen.

Pystyn kuvitella hyvinkin. Itselläni on vanhempiani huonompi tulotaso, vaikka koulut ja muut on käyty. Tunnen toisaalta ihmisiä, joilla menee paremmin kuin vanhemmillaan. He asuivat lapsina vuokrataloissa, mutta nyt kaikilla on omat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskiluokkainen tienaa n kuusi kertaa enemmän kuin työttömyystuki on, tukien sanotaan olevan liian suuret, joten keskiluokkainen ei voi olla ahdingossa.

Ahdingolla tarkoitetaan tässä sitä, että voit olla vaativassa työssä, uhrata sille paljon henkistä kapasiteettia jne mutta palkalla et vaikka pysty maksamaan lapsillesi muuta kuin halvat harrastukset. Tai käyttämään palveluita. Tai joku lintsinreissu voi viedä koko kesän budjetin. Tai jatkuvasti saa pohtia ostetaanko tässä kuussa itselle talvitakki vai lapsille talvikengät.

Pointtina, että muualla keskituloiset pystyvät elämään suhteellisen rahallisesti huoletonta elämää. Täällä verotus hoitaa. Joissain kohdissa palkankorotus voidaan verottaa käytännössä kokonaan pois, jos olet sopivassa kohdassa progessioasteikkoa.

Muualla on myös paremmat tuet ja palvelut heille jotka ei kykene tekemään töitä. Joten kaikilla menee huonommin kuin monissa muissa maissa.

Missä muka on paremmat tuet?

Miksi sitten olet täällä etkä muuta sinne ihannemaahasi?

Se on nimenomaan niin, että taloudellinen hyvinvointi laskee syntyvyyttä. Luxembourg 1,5, Saksa 1,5, Sveitsi 1,54.  Saksa ja Sveitsi ovat konservatiivisempia maita kuin Suomi, mutta ei se syntyvyyttä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai alle 27-vuotiaana pitäisi jo olla sama elintaso, jonka hankkimiseen vanhemmilta sukupolvilta on kulunut vuosia ja vuosikymmeniä? Kaikki mulle tänne heti nyt -sukupolvi haluaa nauttia hedelmistä, joiden kypsymistä ei jaksa odottaa. Ja tietenkin vika on yhteiskunnassa. Kai vihreät ja vasemmisto ottavat haasteen vastaan: tuilla keskiluokkainen elintaso nuorille aikuisille?

Omat vanhempani pääsivät heti parikymppisenä vakitöihin, äitini sairaalalle ja isä tehtaalle ja pystyivät siten ostamaan heti omakotitalon. Olen nyt heidän ikäisensä ja minulle on tarjolla vain määräaikaisia sopimuksia, niin kuin miehellenikin. Eipä saada lainaa. Olisi hullua tehdä tähän tilanteeseen lapsia, sillä se pilaisi työllistymismahdollisuuteni lopullisesti.

Vakityö voi olla, mutta palkat olivat pieniä. Netistä löytyy ostovoimataulukoita, joissa näkyy selvästi, että nykyään keskipalkalla saa todella paljon enemmän.

Ainakin meidän kylällä silloin 90-luvulla uudehko talo maksoi vähän yli 100 000. Nyt ne samat, 20 vuotta vanhat talot maksavat saman verran ja uudet talot 200 000.

No se on ihmisten omaa tyhmyyttä joka johtuu vain ja ainoastaan siitä että kaikki haluaa samaan paikkaan asumaan ja on valmiita maksamaan itsensä kipeiksi sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin ilmiö voi olla todellinen, mutta en usko, että rahalliset syyt lopulta ovat syntyvyyden ongelma. Ihmiset eivät vaan halua lapsia, kuka mistäkin syystä.

Ei tämän hetkiset rahalliset syyt olekaan, vaan se, että putoaa täysin työnsaamisen ulkopuolelle, kun jo ilman lapsiakin on ihan tarpeeksi vaikeaa saada töitä. Pelkkää sijaisuutta vaan silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kadehdin omia vanhempiani ihan valtavasti. He saivat elää aivan erilaisessa Suomessa, jossa riitti työtä ja toimeentuloa. Oma tilanteeni on heikko, vaikka olen lapsuudenperheeni ylivoimaisesti koulutetuin jäsen.

Omat vanhempani kertoivat, että kun he olivat nuoria, pystyi ottamaan lopputilin koskavaan omasta aloitteestaan ja kävellä seuraavaan työpaikkaan. Töitä oli siis tarjolla käytännössä kaikille halukkaille, ja tuohon aikaan pystyi myös ylenemään vaikka johtajaksi asti ”pohjalta” aloittaen. Nykyään pitää olla vuosikausien opintoputki ja tutkinto, jotta pääsee edes osa- ja määraaikaiseen matalan tason toimistoduuniin, ja siitäkin duunista joutuu kilpailemaan kymmenien tai satojen muiden hakijoiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kadehdin omia vanhempiani ihan valtavasti. He saivat elää aivan erilaisessa Suomessa, jossa riitti työtä ja toimeentuloa. Oma tilanteeni on heikko, vaikka olen lapsuudenperheeni ylivoimaisesti koulutetuin jäsen.

Mistä aikakaudesta oikein puhut? Tiedät kai, että Suomesta muutti 60-luvulla valtava määrä ihmisiä Ruotsiin, Australiaan ym. juuri siksi, ettei työtä ja toimeentuloa riittänyt koko Suomelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskiluokkainen tienaa n kuusi kertaa enemmän kuin työttömyystuki on, tukien sanotaan olevan liian suuret, joten keskiluokkainen ei voi olla ahdingossa.

Ahdingolla tarkoitetaan tässä sitä, että voit olla vaativassa työssä, uhrata sille paljon henkistä kapasiteettia jne mutta palkalla et vaikka pysty maksamaan lapsillesi muuta kuin halvat harrastukset. Tai käyttämään palveluita. Tai joku lintsinreissu voi viedä koko kesän budjetin. Tai jatkuvasti saa pohtia ostetaanko tässä kuussa itselle talvitakki vai lapsille talvikengät.

Pointtina, että muualla keskituloiset pystyvät elämään suhteellisen rahallisesti huoletonta elämää. Täällä verotus hoitaa. Joissain kohdissa palkankorotus voidaan verottaa käytännössä kokonaan pois, jos olet sopivassa kohdassa progessioasteikkoa.

Muualla on myös paremmat tuet ja palvelut heille jotka ei kykene tekemään töitä. Joten kaikilla menee huonommin kuin monissa muissa maissa.

Missä muka on paremmat tuet?

Miksi sitten olet täällä etkä muuta sinne ihannemaahasi?

Osaatko kuvitella, että syntyperäisellä suomalaisella voi olla muitakin syitä asua Suomessa kuin sosiaalituet?