Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Ja tästäkin ketjusta huomaa, miten tärkeää on helsinkiläisille se mantra, ettei Helsingin ulkopuolella ole mitään. Ei töitä, ravintoloita, eikä edes katuvaloja.
No meitä on moneksi, ja minä puolestaan olen joskus joutunut Helsingissä asumaan opiskeluaikana kokemusta hankkiessa. Nykyisin teen ihan tieten sen valinnan, että palkka voi olla vähän pienempi, kunhan ei enää sinne joudu. Viihdyn valtavan hyvin perheen kanssa täällä ei-Helsingissä. Käymme siellä joskus kaupunkilomalla, ja siihen se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä ahdistaisi asua pienellä paikkakunnalla. Arvostan Helsingissä anonymiteettiä, sitä, että ei tarvitse kaveerata naapurin kanssa.
Kokisin oloni yksinäiseksi ja juurettomaksi jossain anonyymissä kaupungissa jossa ei minulla ole tuttuja eikä sukulaisia.
Viihdyn pikkukaupungissa, jossa naapurusto auttaa toisiaan tarvittaessa, ja opin tuntemaan lapseni ystävät ja heidän vanhemmat. Tapahtumissa voi aina tervehtiä tuttuja. Virastot eivät ole kasvottomia, vaan niissä asioi samojen naapurien ja lasten kavereiden vanhempien luona.
Vierailija kirjoitti:
Ja tästäkin ketjusta huomaa, miten tärkeää on helsinkiläisille se mantra, ettei Helsingin ulkopuolella ole mitään. Ei töitä, ravintoloita, eikä edes katuvaloja.
No meitä on moneksi, ja minä puolestaan olen joskus joutunut Helsingissä asumaan opiskeluaikana kokemusta hankkiessa. Nykyisin teen ihan tieten sen valinnan, että palkka voi olla vähän pienempi, kunhan ei enää sinne joudu. Viihdyn valtavan hyvin perheen kanssa täällä ei-Helsingissä. Käymme siellä joskus kaupunkilomalla, ja siihen se on ihan ok.
Tottakai Suomessa on Helsingin ulkopuolella vaikka mitä. Käyn joskus siellä maaseutulomalla, ja siihen se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun ihan normaalissa työssäkäyvässä tuttavapiirissä on paljon henkilöitä, jotka lienevät sinun mittapuullasi suoranaisia kulttuuri- ja ravintolapalveluiden suurkuluttajia. Siksipä hekin viihtyvät mainiosti täällä pääkaupunkiseudulla. En siis omiin kokemuksiini perustuen tunne olevani mikään poikkeus, osa tutuistani käyttävät em. palveluja vielä paljon enemmän kuin minä (tyyliin pari kolme kertaa joka viikko + yli 5 ulkomaanmatkaa vuodessa). Vähemmänkin em. asioita harrastavana pidän erittäin tärkeänä, että on runsaasti vaihtoehtoja silloin kun sitä kulttuuri- tai ravintolaelämystä haluaa lähteä hakemaan. Toki sama valinnanpaljous koskee täällä esim. työ-, liikunta- ja vapaa-ajanmahdollisuuksia muutoinkin.
Me harrastetaan fine diningia maksimissaan 10 kertaa vuodessa ja silti ahdistaa ajatus siitä, että jokainen kerta olisi kauhean ponnistuksen takana ja pitäisi matkustaa jonnekin kauas. Ja ihan on kiva että lounasruokapaikoissakin on vaihtelua. Vaikkei kaikissa huvituksissa tule käytyä, arvostan silti sitä, että siihen on optio.
Jos helsinkiläiselle puoli tuntia on kaukana, niin täytyy asua ihan ydinkeskustassa. Olen ymmärtänyt että keskustayksiön hinnalla saa omakotitalon puolen tunnin päästä Tampereen fine diningista. Kaikki eivät kuitenkaan halua asettaa ravintolaelämyksiä perheen perustamisen edelle. Ja suurimmalla osalla perheellisistä taas ei ole varaa perheasuntoon Helsingin ydinkeskustassa.
Olen kirjoittanut tämän jo monta kertaa tähän ketjuun, mutta kirjoitanpa taas. Ei todellakaan tarvitse asua ydinkeskustassa, vaan pääkaupunkiseudulla on paljon sijainteja joista pääsee tiheästi ja kattavasti liikennöivillä julkisilla 10-20 minuutissa ydinkeskustaan. Asun itsekin tuollaisessa paikassa, ja asuntojen hinnat ovat täällä merkittävästi keskustaa edullisempia. Se on superhelppoa lähteä fine diningiä harrastamaan, kun Suomen ainoat Michelin-ravintolat (+ kymmenet muut tasokkaat ravintolat) ovat 15 minuutin päässä omalta kotiovelta vaikka ei keskustassa asukaan.
On illusio, että ydinkeskustaan pääsisi 10-20 minuutissa. Tuo on julkisen liikenteen teoreettinen nopeus pysäkiltä pysäkille. Ani harva kuitenkaan asuu pysäkillä ja se määränpään pysäkki on ani harvoin esim. sen fine dining ravintolan oven edessä. (Sitä paitsi kuka lähtee fine diningiin korkkareissa sporalla tai metrolla?),
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen olet vähän väärässä ketjussa. Sinun pitäisi olla siinä ketjussa, jossa pohditaan onko pääkaupunkiseudulla asuminen sen arvoista vai pitäisikö kuitenkin muuttaa Manhattanille. Tässä ketjussa perustelusi ovat samanlaisia kuin joku tulisi kertomaan, että HIFK:n fanina ja kausikorttilaisena ei voi muuttaa pois Helsingistä koska HIFK on Helsingissä. Ei se tuo mitään lisäarvoa ketjuun, jonka avauksessa jo kerrotaan että pääkaupunkiseudulta muuttaminen on vaihtoehto. Sinulle se ei selvästikään ole vaihtoehto eli et ole kohderyhmää millään tavalla.
Tehdään niin, että minä päätän itse mihin ketjuun haluan osallistua.
Toki näin. Mielelläni luen miksi Helsinki on sinulle ainoa oikea paikka. Mutta ketjuunhan se ei sinänsä tuo mitään lisää kun tässä on lähtökohtana se, että on myös ihmisiä, joille Helsinki ei ole se ainoa mahdollisuus. Osa ihmisistä saattaa jopa ihan oikeasti harkita muuttoa pois. Ja sitten on ihmisiä, jotka ihan oikeasti asuvat muualla. Näitäkin ihmisiä varmasti kiinnostaa lukea miksi Jyväskylä on ihan huono kaupunki kun siellä ei ole tarpeeksi huippuravintoloita niille kulinaristien massoille, joiden vuotuista ravintolakäyntitarvetta eivät muutama kymmenen asiallista ruokapaikkaa tyydytä.
Ihan oikeasti ei ole tarkoitus alkaa sinua sensuroida, mutta kun nämä ketjut aina kääntyvät siihen, että helsinkiläisillä (osalla meistä) on aina tarve alkaa puolustella omaa kaupunkiaan ilman mitään syytä. Olen haistavinani sinunkin viesteissäsi sitä asennetta, että persoonaasi ja valintojasi vastaan on nyt hyökätty kun joku kehtaa kirjoittaa, ettei itse ihan välttämättä ole valitsemassa samoin.
Minun puolestani ihmiset saavat valita juuri kuten haluavat, ja itse asiassa olisi kaikkien kannalta hyvä asia jos sellaiset pääsisivät muuttamaan Helsingistä pois jotka eivät täällä viihdy. Itselläni on lähinnä vain tarve oikoa pahimpia virheellisiä käsityksiä ja argumentteja joita täällä esitetään (esimerkiksi ”pääkaupunkiseudulla ei ole luontoa”, ”pitää asua ydinkeskustassa tai muuten kulkeminen kestää x tuntia päivässä”, ”lapslle ei ole puistoja tai harrastusmahdollisuuksia”, ”Jyväskylässä on muutama kymmenen asiallista ruokapaikkaa” jne..) ;)
Viimeisestä asuinpaikastani Helsingissä mun työmatka julkisilla kesti 55 minuuttia suuntaansa: bussilla, metrolla ja ratikalla. Nyt lyhentynyt n 35 minuttiin kun metro kulkee perille saakka.
Kehyskunnasta (nykyiselle) työpaikalle 15 min ja Helsingin keskustaan 22 minuuttia.
Ei paha.
Vierailija kirjoitti:
Ja tästäkin ketjusta huomaa, miten tärkeää on helsinkiläisille se mantra, ettei Helsingin ulkopuolella ole mitään. Ei töitä, ravintoloita, eikä edes katuvaloja.
No meitä on moneksi, ja minä puolestaan olen joskus joutunut Helsingissä asumaan opiskeluaikana kokemusta hankkiessa. Nykyisin teen ihan tieten sen valinnan, että palkka voi olla vähän pienempi, kunhan ei enää sinne joudu. Viihdyn valtavan hyvin perheen kanssa täällä ei-Helsingissä. Käymme siellä joskus kaupunkilomalla, ja siihen se on ihan ok.
Alkuasukkaana korjaisin hieman: ei helsinkiläisille vaan Helsingissä asuville! Siinä on pieni ero kumpi olet!
se ex stadilainen
Vierailija kirjoitti:
Nämähän ei ole mitään normipalkkoja koodareille tai softakehittäjille. Jos edes ovat totta. Joko ap:n mies on jonkin tällä hetkellä kysytyn tekniikan huippuosaaja tai sitten on saanut ns. nokia-aikakautena hilattua palkkansa huippuluokkaan. Jälkimmäiset ovat usein ekana listalla kun palkkakuluja halutaan järkeistää. Noista summista voi ottaa puolet pois niin päästään todelliselle tasolle. Ja 50000 euroa tulospalkkioita vuodessa...sehän tarkoittaisi kuukausittain jaettuna peruspalkan päälle yli 4 tonnin bonuksia joka kuukausi. Ei kuulosta realistiselta. Ehkä jonkinlaisen osakeoption kautta voisi tuollaiset bonarit uskoakin.
Menee jo vähän sivuraiteille, mutta sanoinhan, että osake on raketoinut? Silloin nuo osakepohjaiset palkkiosysteemit räjähtää käsiin ja mannaa sataa taivaasta. Mutta eikö muutenkin joku 8000€/kk ole pääkaupunkiseudulla sellainen palkka mitä maksetaan hyvälle koodaajalle? Mieheni ei ole minkään erityisen tekniikan osaaja, kuvailee itseään enemmän generalistiksi. Eikä hän ole nuori poika, täyttää seuraavaksi 50, joten osaamisen, kysynnän ja palkan puolesta taitaa olla uransa lakipisteessä.
Helsinki nyt vaan on hyvä paikka tiettyjen alojen osaajille. Työnantajia on useita joten ei ole se oma leipä yhden firman menestyksestä kiinni. Ja voi myös valita työpaikan vähän sen mukaan minkälaisesta yrityskulttuurista tykkää.
Uran alussa on täälläkin palkat vähän pienemmät ja silloin voi tuntua, että jossain muualla voisi pienemmälläkin palkalla elellä mukavammin. Mutta täältä jos lähtee, niin jää auttamatta ansiokehityksessä jälkeen ja samaan aikaan karkaa myös asuntomarkkinat alta. Perheellisenä voi olla tuskaista yrittää muuttaa takaisin sieltä pienemmän paikkakunnan omakotitalosta kun katsoo että sillä saisi Helsingistä kaksion ja lapsiakin on siunaantunut. Jos lähtee, niin pitää sitten tiedostaa että se on hyvästit hyville kouluille ja takaisin voi yrittää kun lapset ovat lentäneet pesästä.
Vierailija kirjoitti:
On illusio, että ydinkeskustaan pääsisi 10-20 minuutissa. Tuo on julkisen liikenteen teoreettinen nopeus pysäkiltä pysäkille. Ani harva kuitenkaan asuu pysäkillä ja se määränpään pysäkki on ani harvoin esim. sen fine dining ravintolan oven edessä. (Sitä paitsi kuka lähtee fine diningiin korkkareissa sporalla tai metrolla?),
Ei fine dining edellytä mitään korkkareita, kengäthän on enimmäkseen siellä pöydän alla piilossa. Me mennään fine diningiin joko kävellen tai sporalla. Jotkut saaristoravintolatkin ovat fine dining (esim. Lonnassa on ihan käsittämättömän hyvät sapuskat) ja niihin mennään samoilla vaatteilla kuin millä veneillään.
Toivottavasti Suomessa on tulevaisuudessa monta kasvukeskusta, jotka luovat hyvinvointia ympärilleen.
Näissä asunnot säilyttävät arvonsa ja työpaikkoja löytyy. Näin pienessä maassa niitä voi olla vain muutama.
Mitä tulee pääkaupunkiseudun työmatkojen pituuteen, niin sehän riippuu ihan työpaikan ja asunnon välisestä matkasta. Vanhempani asuvat Olarissa ja isän työpaikka on Outotecissä. Isä käveli niin entiseen paikkaa Niittykummussa kuin nykyiseen Omenan viereen. Äiti on ollut töissä Tapiolassa ja usein kävellyt sinnekin tai mennyt pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämähän ei ole mitään normipalkkoja koodareille tai softakehittäjille. Jos edes ovat totta. Joko ap:n mies on jonkin tällä hetkellä kysytyn tekniikan huippuosaaja tai sitten on saanut ns. nokia-aikakautena hilattua palkkansa huippuluokkaan. Jälkimmäiset ovat usein ekana listalla kun palkkakuluja halutaan järkeistää. Noista summista voi ottaa puolet pois niin päästään todelliselle tasolle. Ja 50000 euroa tulospalkkioita vuodessa...sehän tarkoittaisi kuukausittain jaettuna peruspalkan päälle yli 4 tonnin bonuksia joka kuukausi. Ei kuulosta realistiselta. Ehkä jonkinlaisen osakeoption kautta voisi tuollaiset bonarit uskoakin.
Menee jo vähän sivuraiteille, mutta sanoinhan, että osake on raketoinut? Silloin nuo osakepohjaiset palkkiosysteemit räjähtää käsiin ja mannaa sataa taivaasta. Mutta eikö muutenkin joku 8000€/kk ole pääkaupunkiseudulla sellainen palkka mitä maksetaan hyvälle koodaajalle? Mieheni ei ole minkään erityisen tekniikan osaaja, kuvailee itseään enemmän generalistiksi. Eikä hän ole nuori poika, täyttää seuraavaksi 50, joten osaamisen, kysynnän ja palkan puolesta taitaa olla uransa lakipisteessä.
Helsinki nyt vaan on hyvä paikka tiettyjen alojen osaajille. Työnantajia on useita joten ei ole se oma leipä yhden firman menestyksestä kiinni. Ja voi myös valita työpaikan vähän sen mukaan minkälaisesta yrityskulttuurista tykkää.
Uran alussa on täälläkin palkat vähän pienemmät ja silloin voi tuntua, että jossain muualla voisi pienemmälläkin palkalla elellä mukavammin. Mutta täältä jos lähtee, niin jää auttamatta ansiokehityksessä jälkeen ja samaan aikaan karkaa myös asuntomarkkinat alta. Perheellisenä voi olla tuskaista yrittää muuttaa takaisin sieltä pienemmän paikkakunnan omakotitalosta kun katsoo että sillä saisi Helsingistä kaksion ja lapsiakin on siunaantunut. Jos lähtee, niin pitää sitten tiedostaa että se on hyvästit hyville kouluille ja takaisin voi yrittää kun lapset ovat lentäneet pesästä.
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On illusio, että ydinkeskustaan pääsisi 10-20 minuutissa. Tuo on julkisen liikenteen teoreettinen nopeus pysäkiltä pysäkille. Ani harva kuitenkaan asuu pysäkillä ja se määränpään pysäkki on ani harvoin esim. sen fine dining ravintolan oven edessä. (Sitä paitsi kuka lähtee fine diningiin korkkareissa sporalla tai metrolla?),
Ei fine dining edellytä mitään korkkareita, kengäthän on enimmäkseen siellä pöydän alla piilossa. Me mennään fine diningiin joko kävellen tai sporalla. Jotkut saaristoravintolatkin ovat fine dining (esim. Lonnassa on ihan käsittämättömän hyvät sapuskat) ja niihin mennään samoilla vaatteilla kuin millä veneillään.
Oleellinen pointti oli se, että lähiöstä et sinne ydinkeskustaan pääse 10-20 minuutissa. Ydinkeskustan alueelle kyllä, mutta et sinne minne olet menossa. Ja sehän se on se matka-aika eli kuinka paljon ennen pöytävarausta tai esityksen alkua joudut lähtemään kodistasi. Jos meinaat päästä tiettyyn ravintolaan kymmenessä minuutissa, niin sitten on kyllä paras asua kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri mietin muuttoa Hämeenlinnasta Helsinkiin. Helsingin ihmispaljoudessa on ihana käydä. Siellä saa olla kuka haluaa ja pukea mitä haluaa, kukaan ei ihmettele. Pikkukaupungissa on oikeasti aika rajoittunutta.
Tämä pikkukylien rajoittuneisuus on eräs suurimpia syitä miksi haluan asua suomalaisittain isossa kaupungissa. Olen kotoisin maalta missä kytättiin. Sanotaan yhteisöllisyydeksi. Okei, en halua yhteisöllisyyttä :) Olen tavan tallaaja parisuhteessa oleva hetero, voin kuvitella miten "oudoimpia" ihmisiä seurataan pikkukylissä!
Isoissa kaupungeissa on duunit, joku lähihoitaja voi löytää muualtaki duuneja mutta muut ei.
Museot, baarit, jne.. joo joskus tulee käytyä, joskus ei.
Ap, voitteko kokeilla ottaa jotain virkavapaata/palkatonta tms, ja muuttaa johonkin pikkukaupunkiin/kylään vaikkapa puoleksi vuotta niin näette totuuden. Onko se teidän juttu vai. Ja suunnittelen muuttamaan vaikka heti niin näet sen maaseudun pimeyden ja kylmyyden - totuuden senkin puolen, kun aurinko ei paista ja et istu pihakeinussa ristikkolehtiä täytellen :)
En sikäli hauku maaseutua, puolensa siinä on jos on oikean lainen ihminen. Ap, tehkää joku kokeilu. Ainakin 2 hyvää autoa kannattaa hankkia heti niin pääsee liikkeelle. Julkiset eivät kulje pahemmin enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Ookko nää opperassa töissä vai ratikkakuski?
Ratikkakuski voi kohta muuttaa Tampereelle :)
Toimii Mansessa myös oopperakin, ei tosin yhtä isossa mittakaavassa kuin Stadissa. Mutta toimii.
Vierailija kirjoitti:
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Menikö tunteisiin? Tosiasia kuitenkin on, että jos haluaa lapsensa hyvään kouluun ja erikoislukioon, niin pääkaupunkiseudulla on näitä hyvä valikoima. Jos taas ei ole lapsensa koulun suhteen niin tarkka, niin sitten ei ole mitään estettä asua jossain muualla. Nämä on henkilökohtaisia arvostuskysymyksiä, ei ole mitään oikeaa tai väärää. Minulla on ollut onni käydä hyvä koulu ja halusin tarjota lapselleni saman mahdollisuuden. Se joka on käynyt tavallisen koulun ei tätä osaa edes kaivata. Jotkut jopa tietoisesti valitsevat lapselle tavallisen koulun, koska pelkäävät että hyvässä koulussa on liikaa kilpailua ja stressiä.
Helsingissä on ainakin se valinnan mahdollisuus, laittaako lapsen tavalliseen vai hyvään kouluun. Monessa paikassa ei tätäkään valintamahdollisuutta ole. Jossain on jopa niin, että A-kielenä joutuu pakosti lukemaan englantia. Jollekin tämä voi olla ok, mutta joku toinen voi haluta lapselleen parempaa ja on valmis maksamaan ne korkeammat asumiskulut siitä hyvästä.
Hermot meinas mennä tänään. Bussi myöhässä jonka johdosta jouduin odottamaan seuraavaa bussia aika pitkään.
No, arvatenkin en ehtinyt junaan joka juuri oli mennyt!
Puoli tuntia pelkkää odottelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On illusio, että ydinkeskustaan pääsisi 10-20 minuutissa. Tuo on julkisen liikenteen teoreettinen nopeus pysäkiltä pysäkille. Ani harva kuitenkaan asuu pysäkillä ja se määränpään pysäkki on ani harvoin esim. sen fine dining ravintolan oven edessä. (Sitä paitsi kuka lähtee fine diningiin korkkareissa sporalla tai metrolla?),
Ei fine dining edellytä mitään korkkareita, kengäthän on enimmäkseen siellä pöydän alla piilossa. Me mennään fine diningiin joko kävellen tai sporalla. Jotkut saaristoravintolatkin ovat fine dining (esim. Lonnassa on ihan käsittämättömän hyvät sapuskat) ja niihin mennään samoilla vaatteilla kuin millä veneillään.
Oleellinen pointti oli se, että lähiöstä et sinne ydinkeskustaan pääse 10-20 minuutissa. Ydinkeskustan alueelle kyllä, mutta et sinne minne olet menossa. Ja sehän se on se matka-aika eli kuinka paljon ennen pöytävarausta tai esityksen alkua joudut lähtemään kodistasi. Jos meinaat päästä tiettyyn ravintolaan kymmenessä minuutissa, niin sitten on kyllä paras asua kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.
No jos Kamppi tai rautatieasema lasketaan ydinkeskustaan, niin kyllä, lähiöstä pääsee 10-20 minuutissa. Tottakai loppullinen aika riippuu siitä mihin on menossa, mutta ydinkeskustan alueella ei ole kyllä mitään kolkkaa johon en pääsisi kotoani alle puolen tunnin. Ja todellakin lähden fine diningiin (kuten muihinkin rientoihin) julkisilla ja tulen niillä vielä kotiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri mietin muuttoa Hämeenlinnasta Helsinkiin. Helsingin ihmispaljoudessa on ihana käydä. Siellä saa olla kuka haluaa ja pukea mitä haluaa, kukaan ei ihmettele. Pikkukaupungissa on oikeasti aika rajoittunutta.
Tämä pikkukylien rajoittuneisuus on eräs suurimpia syitä miksi haluan asua suomalaisittain isossa kaupungissa. Olen kotoisin maalta missä kytättiin. Sanotaan yhteisöllisyydeksi. Okei, en halua yhteisöllisyyttä :) Olen tavan tallaaja parisuhteessa oleva hetero, voin kuvitella miten "oudoimpia" ihmisiä seurataan pikkukylissä!
Isoissa kaupungeissa on duunit, joku lähihoitaja voi löytää muualtaki duuneja mutta muut ei.
Museot, baarit, jne.. joo joskus tulee käytyä, joskus ei.
Ap, voitteko kokeilla ottaa jotain virkavapaata/palkatonta tms, ja muuttaa johonkin pikkukaupunkiin/kylään vaikkapa puoleksi vuotta niin näette totuuden. Onko se teidän juttu vai. Ja suunnittelen muuttamaan vaikka heti niin näet sen maaseudun pimeyden ja kylmyyden - totuuden senkin puolen, kun aurinko ei paista ja et istu pihakeinussa ristikkolehtiä täytellen :)
En sikäli hauku maaseutua, puolensa siinä on jos on oikean lainen ihminen. Ap, tehkää joku kokeilu. Ainakin 2 hyvää autoa kannattaa hankkia heti niin pääsee liikkeelle. Julkiset eivät kulje pahemmin enää.
Eihän ap mihinkään maalle ollu lähdössä vaan pikkukaupunkiin! Siellä on kuule ihan katuvalot niinku Helsingissäki! Miks jotkut luulee et kaikki kehä kolmosen ulkopuolella on pelkkää peltoa!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Menikö tunteisiin? Tosiasia kuitenkin on, että jos haluaa lapsensa hyvään kouluun ja erikoislukioon, niin pääkaupunkiseudulla on näitä hyvä valikoima. Jos taas ei ole lapsensa koulun suhteen niin tarkka, niin sitten ei ole mitään estettä asua jossain muualla. Nämä on henkilökohtaisia arvostuskysymyksiä, ei ole mitään oikeaa tai väärää. Minulla on ollut onni käydä hyvä koulu ja halusin tarjota lapselleni saman mahdollisuuden. Se joka on käynyt tavallisen koulun ei tätä osaa edes kaivata. Jotkut jopa tietoisesti valitsevat lapselle tavallisen koulun, koska pelkäävät että hyvässä koulussa on liikaa kilpailua ja stressiä.
Helsingissä on ainakin se valinnan mahdollisuus, laittaako lapsen tavalliseen vai hyvään kouluun. Monessa paikassa ei tätäkään valintamahdollisuutta ole. Jossain on jopa niin, että A-kielenä joutuu pakosti lukemaan englantia. Jollekin tämä voi olla ok, mutta joku toinen voi haluta lapselleen parempaa ja on valmis maksamaan ne korkeammat asumiskulut siitä hyvästä.
Miten se "hyvän" koulun käynyt edes tietää minkälaista olisi ollut "huonossa" koulussa? Sama se missä peruskoulun ja lukion käy. Ihan ittestä se on kiinni minkälaiset paperit sieltä saa. Ja niillä sitten haetaan jatko-opiskelu paikkaa. Ihan sama mistä koulusta saatu, ei oo yhtään arvokkaampi se "hyvän" koulun todistus.
Sipoo? Rauhaa ja lyhyt matka Helsinkiin.
Minua kyllä ahdistaisi asua pienellä paikkakunnalla. Arvostan Helsingissä anonymiteettiä, sitä, että ei tarvitse kaveerata naapurin kanssa.