Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Menikö tunteisiin? Tosiasia kuitenkin on, että jos haluaa lapsensa hyvään kouluun ja erikoislukioon, niin pääkaupunkiseudulla on näitä hyvä valikoima. Jos taas ei ole lapsensa koulun suhteen niin tarkka, niin sitten ei ole mitään estettä asua jossain muualla. Nämä on henkilökohtaisia arvostuskysymyksiä, ei ole mitään oikeaa tai väärää. Minulla on ollut onni käydä hyvä koulu ja halusin tarjota lapselleni saman mahdollisuuden. Se joka on käynyt tavallisen koulun ei tätä osaa edes kaivata. Jotkut jopa tietoisesti valitsevat lapselle tavallisen koulun, koska pelkäävät että hyvässä koulussa on liikaa kilpailua ja stressiä.
Helsingissä on ainakin se valinnan mahdollisuus, laittaako lapsen tavalliseen vai hyvään kouluun. Monessa paikassa ei tätäkään valintamahdollisuutta ole. Jossain on jopa niin, että A-kielenä joutuu pakosti lukemaan englantia. Jollekin tämä voi olla ok, mutta joku toinen voi haluta lapselleen parempaa ja on valmis maksamaan ne korkeammat asumiskulut siitä hyvästä.
Riippuu varmaan myös lapsistasi, miten pärjäävät koulussa ja haluavatko he eliittikoulun, eikö vain? Vai sinäkö päätät kaiken?
Itse olen käynyt paremman yläasteen ja lukion Helsingissä enkä koe niistä olleen mitään ihmeellistä hyötyä. Kilpailu oli kovempaa joka johti siihen että monella oli syömishäiriöitä ja ahdistusta enemmän kuin tavallisissa kouluissa. Pienet piirit ja ei niin hyvä henki välttämättä. En suosittele välttämättä omille lapsilleni. Hyvä koululainen pärjää ja pääsee jatko opintoihin mistä tahansa.
Mun lapset ovat käyneet ihan perus peruskoulun täällä kehyskunnassa ja menneet sitten lukioon kuka mihinkin. Yksi halusi ja pääsi Etelä-Tapiolaan eikä siinä ollut mitään ongelmaa meille. Bussit kulki ja tyttö kävi koulunsa. Sama jos olisi halunnut Helsingin "eliittilukioihin" joihin oli sinä vuonna vielä helpompi päästä. Kyllä täältä periferiastakin voi koulunsa valita:) Kaverin tytär kävi Helsingissä lukiossa Porvoosta saakka. Ei niiden takia tarvitse Helsingissä asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämähän ei ole mitään normipalkkoja koodareille tai softakehittäjille. Jos edes ovat totta. Joko ap:n mies on jonkin tällä hetkellä kysytyn tekniikan huippuosaaja tai sitten on saanut ns. nokia-aikakautena hilattua palkkansa huippuluokkaan. Jälkimmäiset ovat usein ekana listalla kun palkkakuluja halutaan järkeistää. Noista summista voi ottaa puolet pois niin päästään todelliselle tasolle. Ja 50000 euroa tulospalkkioita vuodessa...sehän tarkoittaisi kuukausittain jaettuna peruspalkan päälle yli 4 tonnin bonuksia joka kuukausi. Ei kuulosta realistiselta. Ehkä jonkinlaisen osakeoption kautta voisi tuollaiset bonarit uskoakin.
Menee jo vähän sivuraiteille, mutta sanoinhan, että osake on raketoinut? Silloin nuo osakepohjaiset palkkiosysteemit räjähtää käsiin ja mannaa sataa taivaasta. Mutta eikö muutenkin joku 8000€/kk ole pääkaupunkiseudulla sellainen palkka mitä maksetaan hyvälle koodaajalle? Mieheni ei ole minkään erityisen tekniikan osaaja, kuvailee itseään enemmän generalistiksi. Eikä hän ole nuori poika, täyttää seuraavaksi 50, joten osaamisen, kysynnän ja palkan puolesta taitaa olla uransa lakipisteessä.
Helsinki nyt vaan on hyvä paikka tiettyjen alojen osaajille. Työnantajia on useita joten ei ole se oma leipä yhden firman menestyksestä kiinni. Ja voi myös valita työpaikan vähän sen mukaan minkälaisesta yrityskulttuurista tykkää.
Uran alussa on täälläkin palkat vähän pienemmät ja silloin voi tuntua, että jossain muualla voisi pienemmälläkin palkalla elellä mukavammin. Mutta täältä jos lähtee, niin jää auttamatta ansiokehityksessä jälkeen ja samaan aikaan karkaa myös asuntomarkkinat alta. Perheellisenä voi olla tuskaista yrittää muuttaa takaisin sieltä pienemmän paikkakunnan omakotitalosta kun katsoo että sillä saisi Helsingistä kaksion ja lapsiakin on siunaantunut. Jos lähtee, niin pitää sitten tiedostaa että se on hyvästit hyville kouluille ja takaisin voi yrittää kun lapset ovat lentäneet pesästä.
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Tokihan Kyrvätperän yhtenäiskoulun hienosti suorittaneella on sama mahdollisuus päästä yliopistoon kuin pk-seutulaisella, mutta karu tosiasia nyt vaan on, että ns. hyvistä kouluista valmistuvilla on paremmat lähtökuopat ja vertaisverkkojen kutominen jo hyvällä alulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Menikö tunteisiin? Tosiasia kuitenkin on, että jos haluaa lapsensa hyvään kouluun ja erikoislukioon, niin pääkaupunkiseudulla on näitä hyvä valikoima. Jos taas ei ole lapsensa koulun suhteen niin tarkka, niin sitten ei ole mitään estettä asua jossain muualla. Nämä on henkilökohtaisia arvostuskysymyksiä, ei ole mitään oikeaa tai väärää. Minulla on ollut onni käydä hyvä koulu ja halusin tarjota lapselleni saman mahdollisuuden. Se joka on käynyt tavallisen koulun ei tätä osaa edes kaivata. Jotkut jopa tietoisesti valitsevat lapselle tavallisen koulun, koska pelkäävät että hyvässä koulussa on liikaa kilpailua ja stressiä.
Helsingissä on ainakin se valinnan mahdollisuus, laittaako lapsen tavalliseen vai hyvään kouluun. Monessa paikassa ei tätäkään valintamahdollisuutta ole. Jossain on jopa niin, että A-kielenä joutuu pakosti lukemaan englantia. Jollekin tämä voi olla ok, mutta joku toinen voi haluta lapselleen parempaa ja on valmis maksamaan ne korkeammat asumiskulut siitä hyvästä.
Riippuu varmaan myös lapsistasi, miten pärjäävät koulussa ja haluavatko he eliittikoulun, eikö vain? Vai sinäkö päätät kaiken?
Itse olen käynyt paremman yläasteen ja lukion Helsingissä enkä koe niistä olleen mitään ihmeellistä hyötyä. Kilpailu oli kovempaa joka johti siihen että monella oli syömishäiriöitä ja ahdistusta enemmän kuin tavallisissa kouluissa. Pienet piirit ja ei niin hyvä henki välttämättä. En suosittele välttämättä omille lapsilleni. Hyvä koululainen pärjää ja pääsee jatko opintoihin mistä tahansa.Mun lapset ovat käyneet ihan perus peruskoulun täällä kehyskunnassa ja menneet sitten lukioon kuka mihinkin. Yksi halusi ja pääsi Etelä-Tapiolaan eikä siinä ollut mitään ongelmaa meille. Bussit kulki ja tyttö kävi koulunsa. Sama jos olisi halunnut Helsingin "eliittilukioihin" joihin oli sinä vuonna vielä helpompi päästä. Kyllä täältä periferiastakin voi koulunsa valita:) Kaverin tytär kävi Helsingissä lukiossa Porvoosta saakka. Ei niiden takia tarvitse Helsingissä asua.
Mielestäsi on siis aivan yhtä vaivatonta käydä jostain Porvoosta käsin koulu, kun matkoihin menee tunti-puolitoista suuntaansa? Meiltä on ollut Etikseen ja Tapiolan kouluun 10 min kävelymatka.
Meidän poika on syntynyt pikkukaupungissa, mutta muutimme sinne "perähikiän" kylälle, mutta ei se näköjään häntä hidastanut, eikä vaivannut mitenkään. Ihmetyttää, miten maalla on yhteishenki ja ystäväpiiri niin vahvasti läsnä. Poika oli siinä iässä (10v), että pahoin pelkäsin hänen joutuvan "pahoille teille", koska käytöstavat alkoivat muuttua. Onko kenellekään tutun kuullosta lapsen sanovan äidille, että "haista akka vittu". Poika on muuttanut pois jo 20v sitten, vaan vieläkin ystäväpiiri (joihin kuuluu myös tyttöjä) kokoontuu kesäisin suuremmallakin porukalla. Vakituiset ystävät tapaavat pitkin vuosia. Niitä kavereita joita tunnen minäkin, niin ovat menestyneet urallaan asianajaja, päällikkö, rakennusmestari, yrittäjiä jne. Ketään en tiedä jääneen työttömäksi. Asuvat tietenkin ympäri Suomea, mutta lähtöisin aivan maalta. Ei poikamme mikään Super ahkera koulussa ollut, kun oli kavereitten kanssa omat kiireet, mutta sinnikkyydellä, ahkeruudella pisti oman firman pystyyn (vajaa 2v.) ja työllistää nyt jo 10 työntekijää. Että näinkin voi maalta lähteä maalimalle ja menestyä. Eikä yritys ole tosiaankaan siellä Helsingissä.
äiti maalta kirjoitti:
Meidän poika on syntynyt pikkukaupungissa, mutta muutimme sinne "perähikiän" kylälle, mutta ei se näköjään häntä hidastanut, eikä vaivannut mitenkään. Ihmetyttää, miten maalla on yhteishenki ja ystäväpiiri niin vahvasti läsnä. Poika oli siinä iässä (10v), että pahoin pelkäsin hänen joutuvan "pahoille teille", koska käytöstavat alkoivat muuttua. Onko kenellekään tutun kuullosta lapsen sanovan äidille, että "haista akka vittu". Poika on muuttanut pois jo 20v sitten, vaan vieläkin ystäväpiiri (joihin kuuluu myös tyttöjä) kokoontuu kesäisin suuremmallakin porukalla. Vakituiset ystävät tapaavat pitkin vuosia. Niitä kavereita joita tunnen minäkin, niin ovat menestyneet urallaan asianajaja, päällikkö, rakennusmestari, yrittäjiä jne. Ketään en tiedä jääneen työttömäksi. Asuvat tietenkin ympäri Suomea, mutta lähtöisin aivan maalta. Ei poikamme mikään Super ahkera koulussa ollut, kun oli kavereitten kanssa omat kiireet, mutta sinnikkyydellä, ahkeruudella pisti oman firman pystyyn (vajaa 2v.) ja työllistää nyt jo 10 työntekijää. Että näinkin voi maalta lähteä maalimalle ja menestyä. Eikä yritys ole tosiaankaan siellä Helsingissä.
No tokihan hyvät pärjää useimmiten aina. Ja silti niistä taustoista, kuten hyvistä kouluista, hyvästä naapurustosta, hyvistä kavereista, verkostoista ON hyötyä. Ei sun esimerkki mitään muuta todista. Pikkukylän kerma on edelleen pikkukylän kermaa. Siellä diplomi-insinööri on edelleen arvostettu ja tie lionsseihin, vapaamuurareihin, rotareihin, kunnanvaltuustoon ja metsästysseuraan on automaattisesti auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas nautin todella paljon H:gin keskustan liepeillä asumisesta. Käyn tapahtumissa ja kulttuuririennoissakin, mutta tärkeintä mulle on se, että tässä lähellä asuu paljon ystäviä joita on helppo nähdä ex tempore, ja toisaalta lastenkin ystävät ovat ihan vieressä eikä lapsia tarvitse erikseen kuskata kavereita tapaamaan (eihän näin toki tarvitse välttämättä maallakaan tehdä). Lisäksi pienten lasten kanssa kotona ollessa oli ihanaa, kun oli kaikkea mukavaa helposti saavutettavissa (esim. Lasten museo, Sea Life, sisäleikkipuistot). Mutta eri ihmisille sopii eri asiat! Totta kai kannattaa seurata intuitiotaan, jos ei täällä viihdy!
Suosittelen kokeilemaan Seinäjokea. Kyseessä on noin 60 000 asukkaan kaupunki, jota joku jo ehti kutsua maalaispitäjäksi. Kyseessä on kuitenkin ihan "oikea kaupunki", joka tarjoaa anonymiteettiä niin halutessa. Seinäjoki on kokoajan kehittyvä maakuntakeskus, joten työpaikka pitäisi löytyä (työpaikkaomavaraisuusaste >110%). Fine diningia varten löytyy kymmeniä ravintoloita ja tapahtumia löytyy joka lähtöön, esimerkiksi kesällä on joka viikko jokin tapahtuma menossa. Sekä Helsinkiin, että Ouluun on junalla alle 3h, Tampereelle noin tunti ja Vaasaan pääsee alle tunnissa. Ja lisäksi alle 250 000€:lla saa uuden omistusasunnon, jonka arvo todennäköisesti säilyy (kasvava kaupunki)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Menikö tunteisiin?
Ei mennyt tunteisiin. Itse lähdin yläasteella kauemmas kouluun (sporamatka eli asuimme sivistyksen parissa) kun siellä sai opiskella kieltä jota ei muualla ollut. Ylioppilaaksi kirjoitin helsinkiläisestä lukiosta, joka on toistuvasti top 5 parhaiten menestyvä ylioppilaskirjoitusten tulosten perusteella. Yliopistonkin kävin. Ja juuri siksi en näe mitään ihmeellistä stadilaisissa "huippukouluissa". Niissä on enemmän kympin oppilaita sisäänpääsykarsinnan takia ja that's it. Ja kuitenkin lähes aina kaikki tsiljoonan laudaturin kirjoittajat tuntuvat tulevan jostain Muonion takakylän lyseosta, jossa luokalla on 14 oppilasta. Fakta on se, että siellä Muoniossa on ihan samalla tavalla koulut käynyt maikka, ja mikäli se oppilas ei ole vesipää kouluun mennessään, niin se kyllä pääsee omalle tasolleen ilman "huippukouluakin". Ehkä teillä siellä SYKin sisäsiittoisessa maailmassa on erilainen näkemys, mutta mikään aivopesu ei totuutta muuta.
Vierailija kirjoitti:
Miten se "hyvän" koulun käynyt edes tietää minkälaista olisi ollut "huonossa" koulussa? Sama se missä peruskoulun ja lukion käy. Ihan ittestä se on kiinni minkälaiset paperit sieltä saa. Ja niillä sitten haetaan jatko-opiskelu paikkaa. Ihan sama mistä koulusta saatu, ei oo yhtään arvokkaampi se "hyvän" koulun todistus.
Niitä huonomman koulun oppilaita tuli joskus samaan bussiin, kun olin matkalla kotiin. Ihan jo niiden juttujen perusteella kiitin luojaani, ettei tarvinnut opiskella sellaisten tyyppien kanssa.
Se nyt vaan on kivempaa opiskella sellaisessa porukassa, missä muutkin on fiksuja ja myös kiinnostuneita panostamaan koulunkäyntiin. Plus että vähänkin lahjakkaammalle lapselle tavallinen peruskoulu on kuolettavan tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua on ihan häkellyttävää lukea. Helsingin ulkopuolella ei ilmeisesti ole kuin maaseutua eikä töitä lainkaan, ei mitään mitä voisi kaupungiksi kutsua missä olisi ainoatakaan kunnon ravintolaa eikä tietenkään niitä katuvalojakaan.
Te kuulostatte ihan naurettavilta, käykö teille niin tunteisiin että joku ei viihtyisikään samanlaisessa asuinympäristössä kuin te? Eikö Helsingissä asu jo ihan riittämiin porukkaa, miten se on teiltä pois jos muuallakin asuu muutama?
Opiskelin alaa jossa oli niitä tsiljoonan laudaturin oppilaita sieltä perähikiän ainoasta lukiosta, sekä SYKistä. Ei heillä ollut mitään eroa siinä miten pääsivät opiskelemaan tai miten menestyivät siellä. Rahalla oli merkitystä jos vanhemmat voivat ostaa lapselle valmennuskurssin ja asunnon ja antaa ruokarahaa, ja niitä kyllä löytyi jotka maalta myivät vähän metsää sitä varten. Siinä se. Mutta pärjäsivät siellä nekin terävät joilla ei ollut mitään muuta lähtökohtaa kuin oma sisu. Ei se Helsingin koulu takaa mitään jos ei sitä jotain ole jo omasta takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kokeilemaan Seinäjokea. Kyseessä on noin 60 000 asukkaan kaupunki, jota joku jo ehti kutsua maalaispitäjäksi. Kyseessä on kuitenkin ihan "oikea kaupunki", joka tarjoaa anonymiteettiä niin halutessa. Seinäjoki on kokoajan kehittyvä maakuntakeskus, joten työpaikka pitäisi löytyä (työpaikkaomavaraisuusaste >110%). Fine diningia varten löytyy kymmeniä ravintoloita ja tapahtumia löytyy joka lähtöön, esimerkiksi kesällä on joka viikko jokin tapahtuma menossa. Sekä Helsinkiin, että Ouluun on junalla alle 3h, Tampereelle noin tunti ja Vaasaan pääsee alle tunnissa. Ja lisäksi alle 250 000€:lla saa uuden omistusasunnon, jonka arvo todennäköisesti säilyy (kasvava kaupunki)
Tämä kohta sai minut hieman hymyilemään: ”Fine diningia varten löytyy kymmeniä ravintoloita”... ;)
Pelko. Se on se mörkö, joka estää ihmisiä elämästä elämäänsä sellaisena kuin sen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua on ihan häkellyttävää lukea. Helsingin ulkopuolella ei ilmeisesti ole kuin maaseutua eikä töitä lainkaan, ei mitään mitä voisi kaupungiksi kutsua missä olisi ainoatakaan kunnon ravintolaa eikä tietenkään niitä katuvalojakaan.
Te kuulostatte ihan naurettavilta, käykö teille niin tunteisiin että joku ei viihtyisikään samanlaisessa asuinympäristössä kuin te? Eikö Helsingissä asu jo ihan riittämiin porukkaa, miten se on teiltä pois jos muuallakin asuu muutama?
Tänään oli hesarissa juttu "Helsingistä ei tule metropolia ilman massiivista maahanmuuttoa". Eli vielä on matkaa ennen kuin voidaan olla tyytyväisiä. Suomalaisia toisinajattelijoita on vissiin liikaa kun ei stadista ole saatu tarpeeksi isoa ja kaunista omin voimin =).
Mä asun Tampereella, olen asunut jo yli 20 vuotta. En erityisemmin viihdy. onneksi olen pesiytynyt lähiöön, jossa on metsää ympärillä ja junttia (Tampereenkin mittakaavalla) porukkaa. Rakastan laahustaa lähikauppaan crockseissa kesät talvet (talvella talvicrocksit) ja venähtäneissä verkkareissa. En kaipaa mitään "kulttuuririentoja" ja minulle riittää kerran vuodessa leffareissu. Käydään töissä, viedään lapsia harrastuksiin, ulkoilutetaan koiraa ja käydään lähiön kauppakeskittymässä hakemassa ruokaa ja joskus joku rytky siellä olevasta kauppakeskuksesta. Tampereen keskustassa käyn varmaan kaksi kertaa vuodessa ja nekin pakosta, kun jotkut palvelut on vain siellä.
Olen maalta kotoisin, lähimpään kaupunkiin (60 000as.) oli noin 30km. Kotipaikkakunnalla asukkaita se reilu 2000. Helpommin sieltä pääsi asioille kuin täältä. Vaikka matka oli pidempi, niin ajoaika oli vähemmän käydä vaikka päivystyksessä kun lähteä täältä sompailemaan Acutaan. Jos tarvii vaika Kelan toimistoa, niin ensin istut autossa ruuhkassa, tuskailet parkkipaikan kanssa jne. Tuolla maalla lähin Kelan toimisto oli 15km:n päässä eli vain muutamaa kilometria kauempana kuin täällä ja yksiäkään liikennevaloja ei ollut matkalla. En idealisoi maalla asumista ja tiedän, että sieltä koko ajan viedään palveluita, mutta eihän ne täällä kaupungissakaan ole vieressä vaan joka paikkaan on vaikea ja hankala päästä. Pienessä kyläkeskuksessa yleensä kaikki välttämätön kunnanvirastosta kirjastoon on lähellä ja mutkattomasti saavutettavissa. Täällä ei tosiaan löydy mitään vierestä. Tai jos löytyy, menetät oman pihan, tilan ympärillä, luonnon jne.
Mulla on näppituntuma, että aika moni haluaisi asua pienemmällä paikkakunnalla, jos vaan olisi työn kannalta mahdollista. Esimerkiksi yksi kaveri muutti Helsinkiin 8 vuotta sitten ja vieläkin haaveilee pienemmästä kaupungistä/maaseudusta. Hän on kanssa semmoinen verkkarijutti-erakko. Toisaalta hyvä työ ja hyvä palkka.... Ei hän saisi samanlaista hommaa tuolta maakunnista. Ristiriita on kova.
Pikku kunnan kerma on kuulemma hyvää, vaikka emme sitä ole itse saneet litkiä. Eikä myöskään kuuluta mihinkään metsästysseuraan, joten ei ole pakkanen lihojakaan täynnä. Mies oli yrittäjä pienessä muodossa ja naisena kävin töissä lähikaupungissa. Matkaa tein 30v. ilma kuin ilma 120km päivittäin. Ei pitäisi käydä kenelläkään kateus, jos poika lähti aikuisena maalimalle ja menestyy. Onneksi täällä meillä "hikikylässä" on kaikki palvelut. Hammaslääkäri lähettää ajan, milloin on tarkastus, silmäpohjakuvauksiin aika, verikokeet, mammografia, papanäytteen ottoon tulee aika varattuna, ihana pankki, kaksi ihanaa kauppaa. Mies sai välitöntä hoitoa heti, eikä huomenna. Mitä se ihminen muuta tarvitsee? No perskule, kun meillä ei ole Alkoa, mutta ei hätää, auto alle ja viinakauppaan 20km. On kaiken maaliman kuntoryhmää, uintireissuja, eläkeläisten menoja eri kaupunkeihin, ulkomaanmatkoja (viimeksi Ganarialle) kyläläisten kanssa. yms.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua on ihan häkellyttävää lukea. Helsingin ulkopuolella ei ilmeisesti ole kuin maaseutua eikä töitä lainkaan, ei mitään mitä voisi kaupungiksi kutsua missä olisi ainoatakaan kunnon ravintolaa eikä tietenkään niitä katuvalojakaan.
Te kuulostatte ihan naurettavilta, käykö teille niin tunteisiin että joku ei viihtyisikään samanlaisessa asuinympäristössä kuin te? Eikö Helsingissä asu jo ihan riittämiin porukkaa, miten se on teiltä pois jos muuallakin asuu muutama?
Minulla ei käy ollenkaan tunteisiin, että ihmiset tykkää eri asioista ja viihtyy erilaisissa asuinympäristöissä. Enemmänkin muualla asuvien tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että Helsingissä asuvat oikeasti tykkäävät asua täällä ja ovat valmiita maksamaan vähän ylimääräistä siitä. Jokaisella on vähän omanlaisensa syyt, mikseivät halua muualle lähteä.
Minä ymmärrän oikein hyvin sen, etteivät muualta tänne muuttaneet välttämättä koskaan kotiudu ja opi viihtymään. Ja heidän puolestaan olen surullinen, jos he työn takia joutuvat täällä olemaan ja maksamaan kalliista asumisesta, ilman että kokevat saavansa mitään vastineeksi. He saattavat kaivata juuri niitä asioita, mitä Helsingistä on vaikea löytää.
Meille, jotka kaikesta huolimatta tätä kaupunkia rakastamme, se asumisen kallis hinta on asia jonka kanssa olemme pienestä asti oppineet elämään. Se elämä muotoutuu kalliin asumisen ehdoilla, mutta silti moni kokee olevansa onnellinen kun saa asua täällä pienessä kerrostaloasunnossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästit hyville kouluille? On se jumankauta rankkaa kun osa suomalaisista joutuu asumaan siellä ambomaan puolella. Ihme on, että kukaan näistä raasuista ylipäätään selviää esim. Helsingin yliopistoon opiskelemaan kun ovat joutuneet käymään opintiensä ala-arvoisissa maakuoppakouluissa ja poronvuotakodissa jonkun vanhemman shamaanin neuvojen pohjalta.
Menikö tunteisiin? Tosiasia kuitenkin on, että jos haluaa lapsensa hyvään kouluun ja erikoislukioon, niin pääkaupunkiseudulla on näitä hyvä valikoima. Jos taas ei ole lapsensa koulun suhteen niin tarkka, niin sitten ei ole mitään estettä asua jossain muualla. Nämä on henkilökohtaisia arvostuskysymyksiä, ei ole mitään oikeaa tai väärää. Minulla on ollut onni käydä hyvä koulu ja halusin tarjota lapselleni saman mahdollisuuden. Se joka on käynyt tavallisen koulun ei tätä osaa edes kaivata. Jotkut jopa tietoisesti valitsevat lapselle tavallisen koulun, koska pelkäävät että hyvässä koulussa on liikaa kilpailua ja stressiä.
Helsingissä on ainakin se valinnan mahdollisuus, laittaako lapsen tavalliseen vai hyvään kouluun. Monessa paikassa ei tätäkään valintamahdollisuutta ole. Jossain on jopa niin, että A-kielenä joutuu pakosti lukemaan englantia. Jollekin tämä voi olla ok, mutta joku toinen voi haluta lapselleen parempaa ja on valmis maksamaan ne korkeammat asumiskulut siitä hyvästä.
Riippuu varmaan myös lapsistasi, miten pärjäävät koulussa ja haluavatko he eliittikoulun, eikö vain? Vai sinäkö päätät kaiken?
Itse olen käynyt paremman yläasteen ja lukion Helsingissä enkä koe niistä olleen mitään ihmeellistä hyötyä. Kilpailu oli kovempaa joka johti siihen että monella oli syömishäiriöitä ja ahdistusta enemmän kuin tavallisissa kouluissa. Pienet piirit ja ei niin hyvä henki välttämättä. En suosittele välttämättä omille lapsilleni. Hyvä koululainen pärjää ja pääsee jatko opintoihin mistä tahansa.Mun lapset ovat käyneet ihan perus peruskoulun täällä kehyskunnassa ja menneet sitten lukioon kuka mihinkin. Yksi halusi ja pääsi Etelä-Tapiolaan eikä siinä ollut mitään ongelmaa meille. Bussit kulki ja tyttö kävi koulunsa. Sama jos olisi halunnut Helsingin "eliittilukioihin" joihin oli sinä vuonna vielä helpompi päästä. Kyllä täältä periferiastakin voi koulunsa valita:) Kaverin tytär kävi Helsingissä lukiossa Porvoosta saakka. Ei niiden takia tarvitse Helsingissä asua.
Mielestäsi on siis aivan yhtä vaivatonta käydä jostain Porvoosta käsin koulu, kun matkoihin menee tunti-puolitoista suuntaansa? Meiltä on ollut Etikseen ja Tapiolan kouluun 10 min kävelymatka.
Ei tietenkään mutta mahdollista. Siitähän oli kyse ettei periferian lapsilla "olisi edellytyksiä/mahdollisuuksi" parhaisiin lukioihin ei matkan pituudesta. Ei se kävelymatka vielä tarkoita että lapsi pääsee siihen kouluun;D Ja Tapiolasta stadin keskustaan yliopistolle on ajallisesti lähes sama matka kuin täältä Kirkkonummelta, olen varma ettei matkusta Kamppiin bussilla alle 30 min ja jos matkustaa mihin säilöö ne muutamat minuutit? Nyt tietysti tilanne ehkä muuttuu kun (jos) metro joskus alkaa kulkemaan. Tosin oma tytär muutti Eiraan siinä vaiheessa kun aloitti yliopisto-opiskelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kokeilemaan Seinäjokea. Kyseessä on noin 60 000 asukkaan kaupunki, jota joku jo ehti kutsua maalaispitäjäksi. Kyseessä on kuitenkin ihan "oikea kaupunki", joka tarjoaa anonymiteettiä niin halutessa. Seinäjoki on kokoajan kehittyvä maakuntakeskus, joten työpaikka pitäisi löytyä (työpaikkaomavaraisuusaste >110%). Fine diningia varten löytyy kymmeniä ravintoloita ja tapahtumia löytyy joka lähtöön, esimerkiksi kesällä on joka viikko jokin tapahtuma menossa. Sekä Helsinkiin, että Ouluun on junalla alle 3h, Tampereelle noin tunti ja Vaasaan pääsee alle tunnissa. Ja lisäksi alle 250 000€:lla saa uuden omistusasunnon, jonka arvo todennäköisesti säilyy (kasvava kaupunki)
Tämä kohta sai minut hieman hymyilemään: ”Fine diningia varten löytyy kymmeniä ravintoloita”... ;)
En ole edellinen mutta katsoin tripadviseria ja yllätyin, kyllä sieltä kaikenlaista löytyy:)
https://www.tripadvisor.fi/Restaurants-g230040-Seinajoki_Southern_Ostrobothnia.html
Mieheni käy Helsingistä siellä usein työmatkalla ja on ihmeissään kuinka elävä ja hyvinvoiva kaupunki on. ei pidä naureskella ennen kuin on itse käynyt paikan päällä
Alue: Aihe vapaa
Riippuu varmaan myös lapsistasi, miten pärjäävät koulussa ja haluavatko he eliittikoulun, eikö vain? Vai sinäkö päätät kaiken?
Itse olen käynyt paremman yläasteen ja lukion Helsingissä enkä koe niistä olleen mitään ihmeellistä hyötyä. Kilpailu oli kovempaa joka johti siihen että monella oli syömishäiriöitä ja ahdistusta enemmän kuin tavallisissa kouluissa. Pienet piirit ja ei niin hyvä henki välttämättä. En suosittele välttämättä omille lapsilleni. Hyvä koululainen pärjää ja pääsee jatko opintoihin mistä tahansa.