Minkä ikäisenä loppuivat perheen yhteiset matkat
Eli siis me olemme lähdössä ensi viikolla etelään minä,mieheni ja 2 nuorempaa lasta (teini ja esiteini) ja vanhin eli 18-vuotiast jää kotivahdiksi. Tuntuu, että monet ystäväni ovat kauhistuunet siitä kun kerroin, että täysi-ikäinen lapsemme ei pääse enää ”ilmaiseksi” matkoille vaan jos hän olisi halunnut tulla mukaan olisi hänen pitänyt maksaa itse ainakin puolet matkasta. Monet tuntuvat kustantavan vielä yli 20vuotiaidenkin lasten matkoja, eräässä tuttavaperheessäni lapset ovat 19,22ja 25 ja vanhemmat maksavat ulkomaanmatkat. Mitä mieltä siis, minkä ikäisenä lapsen pitäisi alkaa maksaa omat matkansa?
Kommentit (123)
Minä en itse ole koskaan käynyt ulkomailla vanhempieni maksamana. Jos ja kun vanhemmat menivät ulkomaille/risteilylle, minut jätettiin kotiin (olen ainut lapsi).
Olen miettinyt sitä milloin omille lapsille en enää kustantanna yhteistä perhelomaa. Viime kesänä 18v oli mukana meidän maksavana. 20+ oli töissä. JOs yhteiselle perhelomalle lähdettäisiin, ajattelin, että vielä maksaisin hänenkin matkansa.
Huh huh. Onneks mulla ei ole lapsia, ei olisi varaa maksella monen hengen reissuja.
Mielestäni olisi hyvä lopettaa ajoissa matkojen maksaminen, että kehittyy jotain omaakin älyä rahan arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se iästä riipu vaan elämäntilanteesta ja vanhempien rahatilanteesta. Mielelläni maksaisin vaikka koko suvun esim juhlimaan synttäreitäni ulkomaille, jos ois mania.
No eikö ole kuitenkin kivempi, että ei ole maniaa?
Meilläkin mietitään asiaa niin, että lasten matkat maksetaan niin kauan kuin he suostuvat lähtemään mukaan. Vanhimmat ovat teinejä ja kovasti toivoisin, että vielä ainakin muutama vuosi voitaisiin lomailla yhdessä.
Me pidetään pitkät lomat ja ollaan ulkomailla kesällä 4-6 viikkoa, talvella 2 viikkoa. Jossain vaiheessa varmasti lapset haluavat kesätöihin tai muuten tehdä jotain muuta lomilla kuin viettää aikaa perheen kesken, joten niin pitkään kuin heitä kiinnostaa niin maksamme kyllä matkat.
Isosisko ei ollut innostunut lähtemään perhelomille enää 16-vuotiaana, mutta johtui myös osin siitä, että hänellä ei ollut oman ikäistään seuraa eikä hän välitä rantalomista. Itse olen viimeisen kerran ollut vanhempien kustantamalla matkalla 18-vuotiaana, mutta otse viihdyinkin paremmin, koska matkustomme usein sukulaisperheen kanssa, jossa oli itselle saman ikäinen kaveri. Toki vanhemmat ovat matkustaneet myös kahdestaan siitä saakka kun olin teini-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 18-vuotias kuuluu vielä vanhempien kanssa etelän reissulle ja vanhempien maksamana. En jättäisi viikoksi yksin kotiin. Voi olla henkinen helpotuskin tuon ikäiselle, ainakin itse koin aikoinaan perheen etelän matkat tuossa iässä noin. 18-vuotiaalla on kotimaassakin itsenäistymisen kanssa tekemistä kuten ajokortti, ravintoloissa käynti, opiskelut, kotoa muutto edessä. Etenkin nuo kaksi viimeistä vaativat nuorelta jo omiakin säästöjä joten jos vain varaa niin ottaisin 18-vuotiaan mukaan ja maksaisin matkankin jos vain varaa. Mielestäni normaalia että nuori parikymppiseksi asti liikkuu ainakin silloin tällöin vanhempiensa ja sisarustensa matkassa, toki pitää jo olla kaverienkin kanssa reissuja muttei vielä kypsä matkustamaan ulkomaille kaveriporukalla. Jos ei varaa ottaa lapsia mukaan niin sitten isovanhemmilta, kummeilta tms. valvonta-apua ja nuoret heille, vanhempien lomamatkaa ei kannata jättää väliin.
Lähes parikymppinen ei kypsä kavereiden kanssa lähtemään ulkomaille?? :D lähdin itse 19-vuotiaana puoleksi vuodeksi Australiaan yksin ihan viime vuosikymmenellä.. ei tuon ikäiset ole enää mitään paapottavia! Toki ihan hienoa, jos vanhemmat haluavat kustantaa ulkomaanmatkoja vielä aikuisiällä, mutta on hieman liioittelua, jos 18-vuotiaalle kutsutaan mummo valvomaan vanhempien ulkomaanmatkan ajaksi..
Olin 21, kun lähdin viimeisen kerran kustannettuna mukaan. Myöhemminkin olisi päässyt, mutta loppui itseltä mielenkiinto, kun puoli sukua mukana enkä välttämättä moisesta pidä. Nykyään kustannan silloin tällöin äidille reissun, mutta pitänee nyt sitten lopettaa, kun on kuitenkin jo 59-vuotias. Mädäntykööt kotiin. :D
Tyttäreni on 21 ja töissä. Hän maksaa oman osuutensa. Poika 18-v koululainen. Hänen matkansa maksetaan. On kyllä ollut kesätöissä, mutta on saanut käyttää rahansa johonkin muuhun. Ei ne kesälomatienestit niin suuria ole.
Meillä myös perjaatteena että 18 vuotta täytettyään siirtyy suurin osa lapsen omista menoista hänelle itselleen, ilmaiseksi hän saa tietysti kotona asua ja ruuasta ei tarvitse mitään maksaa mutta kyllä me ulkomaanmatkoistakin jotain aikuisilta lapsilta pyydämme jos mukaan haluavat esim. Lapsi maksaa itse lennot ja me asumisen ja ruokailun. Maksamme kuitenkin lapsen kuntosalikortin ja puhelinlaskun myös
Cat kirjoitti:
Tallinnan risteily on halpa ja voi olla kiva kaikille. Ei tarvitse yli varojensa kustantaa. Ja voi säästää yms. Jokainen tavallaan ja varoillaan, mutta aloittajan ei- tasapuolinen viritys on kyllä kauhea. Ihan puhtaasti kauhea. Ostakaa se matka. Peli on pelattu jos kaksi saa. Silloin on ostettava kolmannellekin.
Olen kerran ollut Tallinnan risteilyllä enkä kyllä ymmärrä miten se on ”kivaa” mielummin istun vaikka kotona ja tuijotan tv kuin lähden enää tuollaiselle köyhänmiehen ulkomaanmatkalle
Eräs lähisukulainen aina raahaa persaukisia aikuisia lapsiaan ulkomaille siksi, kun ei uskalla yksin lähteä mihinkään. Syyhän se on sekin.
Vein vanhempani (70- ja 72-vuotiaat) reissuun viime vuonna. Toivottavasti yhteiset matkat eivät lopu, vaan heillä riittää terveyttä vastakin.
Mitkä? En ole koskaan ollut ulkomaanmatkalla vanhempieni kanssa. Olen 42v. Mieheni lapset eivät myöskään ole matkailleet ulkomailla meidän kanssa (äitinsä ja mummunsa kyllä maksaa heille ja puolisoilleen matkoja vielä aikuisenakin).
Ystäväni (42v myöskin) perhe käy vanhempiensa maksamilla Karibian risteilyillä yms.
Meidän sisaruskatraassa kukin lapsi jäi vuorollaan pois perhematkoilta täytettyään 16, kun sai mennä kesätöihin. Johan sitä oli ehtinyt 10 vuotta matkustella perheen mukana, omasta halusta jokainen jäi pois. Kerrankin sai ihan omaa rauhaa, kun vietti kotosalla yksikseen kuukauden.
Vanhempamme kustansivat meidät lapset keskenämme ulkomaille viikon reissulle, kun sattui niin, että samaan aikaan yksi pääsi ylioppilaaksi, toinen valmistui ammattikoulusta ja kolmas yliopistosta. Se oli vähän niin kuin valmistujaislahja meille lapsille. Kivat muistot siitä jäi, kun sisarusten kesken löhöttiin aurinkorannalla ja kierreltiin basaareissa.
Mä oon 27 ja reissaan vieläkin välillä porukoideni kanssa :) Ollaan tosi läheisiä ja meillä on aina hauskaa reissussa. Lisäksi haluamme matkoilta samoja asioita, tämä ehkä tärkeimpänä syynä siihen, miksi reissaan monesti mieluummin heidän kanssa kuin kavereideni kanssa. Monet mun kavereista haluaa lähinnä sellaisiin kohteisiin, joissa mahdollisimman hyvät shoppailumahdollisuudet tai sitten johonkin pelkästään turisteja varten rakennettuun rantakohteeseen. Mua taas kiinnostaa enemmän kohteen historia ja kulttuuri sekä ruoka. Ja hui kauheeta, olen myös välillä päässyt ilmaiseksi sinne reissuun, koska olen saanut näin aikuisiälläkin matkoja synttäri- tai joululahjaksi porukoilta. Emme ole niin materian perään, joten nuo matkat ovat kaikkia meitä ilahduttavia lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Eräs lähisukulainen aina raahaa persaukisia aikuisia lapsiaan ulkomaille siksi, kun ei uskalla yksin lähteä mihinkään. Syyhän se on sekin.
Tuo on erittäin pätevä syy. MInua on jäänyt äidin puolesta harmittamaan, että häneltä jäi elämän mittainen unelma Islannin-matkasta toteutumatta. Kun hän oli nuori ja sinkku, tuollaiset matkat olivat tavattoman kalliita. Kun hän oli eläkeläinen, hänellä olisi ollut rahaa, mutta ei hän siellä yksin olisi pärjännyt. Eikä myöskään raaskinut maksaa jotain nuorta sukulaista sinne mukaan. Kovasti yritin yllyttää, että menisit nyt kun aina olet haaveillut. Mutta ei. Ja sitten tuli muistisairaus, jonka kourissa meni loppuelämä.
Monilla vanhoilla ihmisillä ei vaan ole kielitaitoa. Minunkaan äiti ei mitään kieliä osannut. Silloin voi jäädä ainoksi vaihtoehdoksi ottaa mukaan joku opiskeleva sukulaistyttö- tai poika, jolla ei ole omaa rahaa matkustaa. Kyllä tuo järjestely on win win molemmille osapuolille.
Loppui kun täytin 18 eli muutin pois kotoa. Olisin halunnut jo 16 vuotiaana lopettaa mutta pakotettiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 27 ja reissaan vieläkin välillä porukoideni kanssa :) Ollaan tosi läheisiä ja meillä on aina hauskaa reissussa. Lisäksi haluamme matkoilta samoja asioita, tämä ehkä tärkeimpänä syynä siihen, miksi reissaan monesti mieluummin heidän kanssa kuin kavereideni kanssa. Monet mun kavereista haluaa lähinnä sellaisiin kohteisiin, joissa mahdollisimman hyvät shoppailumahdollisuudet tai sitten johonkin pelkästään turisteja varten rakennettuun rantakohteeseen. Mua taas kiinnostaa enemmän kohteen historia ja kulttuuri sekä ruoka. Ja hui kauheeta, olen myös välillä päässyt ilmaiseksi sinne reissuun, koska olen saanut näin aikuisiälläkin matkoja synttäri- tai joululahjaksi porukoilta. Emme ole niin materian perään, joten nuo matkat ovat kaikkia meitä ilahduttavia lahjoja.
Kuulostaa kertakaikkisen ihanalta! Meidän tyttö on sinua 10 vuotta nuorempi mutta hän on museoista paljon kiinnostuneempi kuin minä ja joskus matkoilla jakaannumme niin, että mies ja tyttö menee museoon ja minä jään majapaikkaan lorvimaan tai keksin jotain kevyempää ohjelmaa. Voisin hyvin kuvitella että meidän tyttö matkustaisi meidän kanssa vielä pitkään, kunhan suostumme maksamaan. Omalla rahalla menee (ymmärrettävästi) mieluummin poikaystävän kanssa.
Minä olen jotenkin jo yläasteen alusta tiedostanut, että nämä yhteiset reissut saattaa olla vähissä ja nyt pitäisi panostaa siihen, että tehdään vaan kivoja reissuja. Ja nämä viimeiset 4-5 matkaa ovat kyllä kaikki olleet omalla tavallaan mahtavia ja mieleenpainuvia. Jos se yhteinen matkustelu loppuu, niin en halua että viimeinen matka on joku plääh, vaan pitää kunnolla panostaa näihin :-)
Vierailija kirjoitti:
Loppui kun täytin 18 eli muutin pois kotoa. Olisin halunnut jo 16 vuotiaana lopettaa mutta pakotettiin.
En todellakaan olisi teininä enää tahtonut yhteisille reissuille. Etenkin kun nuoremmat sisarukset saivat aina päättää.
Me reissataan etelässä 3-4 kertaa vuodessa. Meillä on yksi lapsi, joka alkoi jäädä kotiin meidän reissujen ajaksi ollessaan 14-vuotias. Halutessaan pääsee kyllä ja silloin tällöin lähteekin mukaan. Olemme hyvätuloisia, ja maksamme kyllä hänen matkansa hänen halutessaan reissuun vielä päälle parikymppisenäkin.