Minkä ikäisenä loppuivat perheen yhteiset matkat

Aika tylyä toimintaa, vaikka provohan tämä on.

Kyllä maksan lasteni matkan, myös täysi-ikäisten, jos kerran lähtevät kanssani reissuun. Mielestäni yhteiset reissut ovat laatuaikaa lasten kanssa.

Ymmärrän toki, että jos perheessä on rahasta tiukkaa, niin näitä kuvioita joutuu miettimään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se iästä riipu vaan elämäntilanteesta ja vanhempien rahatilanteesta. Mielelläni maksaisin vaikka koko suvun esim juhlimaan synttäreitäni ulkomaille, jos ois mania.

Maniavaiheessa ihminen tekeekin usein päättömiä ratkaisuja esim. raha-asioissa ja käyttäytyy muutenkin holtittomasti.

Kun muutin vanhempien luota omilleni asumaan, niin sen jälkeen eivät ole yhtä reissua lukuunottamatta matkojani makselleet. Matkakassaan ovat kyllä yhtä tulevaa reissua varten lahjaksi laittaneet synttäri- ja joulululahjoina rahaa.

Me vaihdoimme vetovastuuta kun olin 35 ja aloin maksaa äitini matkat kun hän reissaa kanssamme. Noin kerran vuodessa. Emme käytä lapsenvahtina, mutta toki on apusilmät vaikka lentokentällä.

18v matkan maksaisin ilman muuta.

Meillä on tilanne ollut se, että missä iässä jälkeläiset eivät ole enää halunneet mukaan ulkomaille. Vanhin oli viimeisen reissun 16-vuotiaana, keskimmäinen ei lähtenyt reissuun 15-vuotiaana, mutta seuraavana vuonna lähti, mutta ei enää sen jälkeen ja nuorimmainen oli vielä 18-vuotiaana yhteisellä matkalla. Kaikki siis poikia.

Minulle ei olisi tullut mieleenkään lähteä millekään matkalle vanhempieni kanssa, jos minun olisi itse pitänyt kustantaa se. Olisin mennyt tyttöystäväni tai kavereideni kanssa. 

Oma vanhempi tytär oli viimeisen yhteisen reissun aikana 19-vuotias, tämän jälkeen muutti pois kotoa. Mielestäni on luonnollista elättää lapsensa ja maksaa perhereissut niin kauan kun lapsi kotona asuu, ellei mene mene sinne kotona "lorvimisen" puolelle. Nuorempi muutti vasta 20 täytettyään, muttei vanhempina teinivuosinaan enää ollut kiinnistunut "vanhusten" kanssa matkustelusta. Molemmat kunnianhimoisia ja halukkaita pääsemään siinä omassa elämässään pitkälle, joten mielellään kustannetaan hengähdystaukoja opintojen ja töiden lomassa. Nyt vuodenvaihteessa lähdemme perheen voimin karibianristeilylle, johon myös tyttärien (pitkäaikaiset) poikaystävät lähtevät matkaan. Tästä nuoret kustantavat osan, koska tahtovat.

Ap - pakko olla provo. Otsikon perusteella arvelin, että tässä olisi kyse siitä minkä ikäiset lapset osallistuvat perheen yhteisille lomille. Meidän perheessä yhteisiä lomareissua on toivottavasti vielä kun lapset asuvat omillaan tai poikaystäviensä kanssa. Joka reissua ei tietenkään isolla porukalla, mutta kerran vuodessa kiva lähteä reissuun koko perhe ja lasten puolist ja miksei jälkikasvukin. Toivottavasti tämä toteutuu meidän perheessä. Haaveeni siis.

Itse 40 käyn perheineni vanhempieni kanssa lomalla. Kyllä he silloin maksavat suuren osan kuluista. Miks ei maksais, jos heillä on liikaa rahaa ja meillä liian vähän.

Muistini mukaan meillä loppui koko perheen reissut siihen kun lapset ei enää päässeet ilmaiseksi käsimatkatavaroissa. Muistelen että perheen kuopus teki vanhempien kanssa reissun tai pari vielä kun me isosisaret olimme vielä ala-asteella ja meidät laitettiin sukulaisille kylään siksi aikaa. En muista että olisin ollut kateellinen, ihan jännää oli olla erossa vanhemmista muutama päivä ja näin jälkeenpäin ajatellen musta on ihanaa että reissasivat kun kykenivät :)

Yläasteella ja sen jälkeen olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen jos olisi päässyt porukoista eroon muutamaksi päiväksi. Varmasti olisimme jo tuohon aikaan halunneet kustantaa osan matkasta itse jos oltais reissattu kaikki yhdessä.

T-lapsi 30v

On maksettu matkat meidän kanssamme tai omin päin niin kauan kun olivat opiskelijoina ilman tuloja.

Nykyään maksavat meidän yhteiset matkamme. Ollaan apuna lasten kanssa, mutta ei kokoaikaisina lastenvahteina.

Kaikilla on yleensä tosi kivaa ja odotellaan seuraavaa reissua..

Cat kirjoitti:

18 - vuotiaan matkan olisin tietty maksanut. Lapsi vielä todellisuudessa.

Noh, on kuitenkin lain edessä täysi-ikäinen ja yhteiskunta uskoo 18-vuotiaan vastuulle auton ajamisen. Väline, joka voi väärin käytettynä olla hengenvaarallinen isolle ihmisjoukolle. Eli en nyt menisi lapseksi sanomaan. Menneinä vuosikymmeninä 18-vuotias laitettiin viimeistään täysillä duuniin.

Mielestäni 18-vuotias kuuluu vielä vanhempien kanssa etelän reissulle ja vanhempien maksamana. En jättäisi viikoksi yksin kotiin. Voi olla henkinen helpotuskin tuon ikäiselle, ainakin itse koin aikoinaan perheen etelän matkat tuossa iässä noin. 18-vuotiaalla on kotimaassakin itsenäistymisen kanssa tekemistä kuten ajokortti, ravintoloissa käynti, opiskelut, kotoa muutto edessä. Etenkin nuo kaksi viimeistä vaativat nuorelta jo omiakin säästöjä joten jos vain varaa niin ottaisin 18-vuotiaan mukaan ja maksaisin matkankin jos vain varaa. Mielestäni normaalia että nuori parikymppiseksi asti liikkuu ainakin silloin tällöin vanhempiensa ja sisarustensa matkassa, toki pitää jo olla kaverienkin kanssa reissuja muttei vielä kypsä matkustamaan ulkomaille kaveriporukalla. Jos ei varaa ottaa lapsia mukaan niin sitten isovanhemmilta, kummeilta tms. valvonta-apua ja nuoret heille, vanhempien lomamatkaa ei kannata jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis me olemme lähdössä ensi viikolla etelään minä,mieheni ja 2 nuorempaa lasta (teini ja esiteini) ja vanhin eli 18-vuotiast jää kotivahdiksi. Tuntuu, että monet ystäväni ovat kauhistuunet siitä kun kerroin, että täysi-ikäinen lapsemme ei pääse enää ”ilmaiseksi” matkoille vaan jos hän olisi halunnut tulla mukaan olisi hänen pitänyt maksaa itse ainakin puolet matkasta. Monet tuntuvat kustantavan vielä yli 20vuotiaidenkin lasten matkoja, eräässä tuttavaperheessäni lapset ovat 19,22ja 25 ja vanhemmat maksavat ulkomaanmatkat. Mitä mieltä siis, minkä ikäisenä lapsen pitäisi alkaa maksaa omat matkansa?

Jos 18-vuotias vielä opiskelee, asuu kotona eikä merkittäviä tuloja ole, kohtelisin samalla tavalla kuin alaikäisiä sisaruksiaan. Ottaisin mukaan ja maksaisin matkan. Ei tässä ikä ratkaise, vaan olosuhteet.

Minusta lapsi maksaa sitten itse, kun on täyspäiväisessä palkkatyössä ja kykenee maksamana itse. Siihen asti hän saa tulla mukaamme meidän kustannuksellamme, jos me teemme perhematkan ja hän mukaan haluaa. Lapsemme ovat nyt siis 15- ja 17-vuotiaat, ja säästämme juuri rahaa perheen yhteiseen New Yorkin matkaan, joka on kallis (majoitus maksaa siellä kauheasti). Emme siis edes me vanhemmat mene minnekään ennen kuin on rahaa mennä koko perhe.

En oikein koe terveeksi tuota, että lapsi ikään kuin ulkoistetaan heti, kun hän täyttää 18. Aika harva pidempään opiskeleva kykenee heti itseään elättämään, eikä samalla paikkakunnalla lukiota käyvä 18-vuotias edes saa tukia mistään.

Saati että nyt alkaisi jollain viikonloppu-hanttihommilla itseään elättää. Kivasti siinä opinnot pitkittyy ja jää iloinen nuoruus elämättä, jos kaiken koulunkäynniltä liikenevän ajan istuisi S-marketin kassalla.

Itse en usko että me ei tarvittaisi esikoiselle mahdollisuutta tulla mukaan matkoille vaikka on täysi-ikäinen. Tuntuisi hassulta viedä vaan 5v nuorempi sisarus, jos aikuinen lapsikin haluaa tulla. Itseasiassa olisin aika otettu jos 20v esikoinen haluaisi mukaan :D

Missään nimessä en eväisi matkaa 18v lukiolaiselta joka asuu kotona, mutta 13v pääsee tietenkin. Ei jotenkin ajatuksena toimi.

Mä olen käynyt 21-vuotiaana viimeisellä vanhempien kustantamalla ulkomaan lomamatkalla. Se oli perhematka ja vanhemmat halusivat että sellaiselle menemme. Tosi kivaa oli. Olin opiskelija silloin, eikä mulla tietenkään olisi ollut varaa mihinkään lähteä ilman heitä. Olemme itseasiassa matkustelleet yhdessä sen jälkeenkin, mutta  sittemmin olen itse kustantananut matkani. 

Ap, jos teillä tuo matka-asia on myös raha-asia eli ei ole varaa, niin mikäs siinä sitten. Selvä peli. Toisaalta, jos kyse on jostain omituisesta turhanaikaisesta "18-vuotias on aikuinen", niin minusta se tuntuu karulta kun oletettavasti lapsi asuu edelleen kuitenkin kotona ja on osa kotona asuvaa ydinperhettä. En ihmettele että työkaverit kummastelevat.

Meillä teinit 17v ja 19v eivät enää ole innokkaita perheen kanssa matkailijoita. Jos heidät mukaan haluamme, ja toki haluamme, maksamme matkat. Itse aattelisin niin, että niin kauan kun lapset asuu kotona ja opiskelevat, maksetaan me vanhemmat. Ja ehkä myöhemminkin jos perhematkalle haluamme.

18-vuotiaana poika ilmoitti, ettei lähde enää reissuille mukaan. Sitä aiemminkin käytiin miehen kanssa joillakin lyhyemmillä reissuilla kahdestaan, nykyisin siis jo etelänmatkoilla. Ja mikäs siinä: melkoisia uusia kuherruskuukausia ovat olleet ne matkat. Tosin kyllä tuo poika vielä joillekin reissuille mukaan lähtee silloin kun on hänen mielestään kiinnostava kohde :)

Itse sain jäädä yksin kotiin jo 15-vuotiaana.

Mulla on asiaan näköjään ihan erilainen näkökulma kuin ap:lla. Oltiin juuri perheen kanssa lomalla (esikoinen juuri 18 v. täyttänyt lukiolainen) ja miehen kanssa pohdittiin, sitä, että kuinkohan monta yhteistä matkaa meillä on vielä edessä. Toivottavasti vielä ainakin 2-3 niin, että vanhimmatkin lapset (kahden vuoden päästä meillä on 2 täysi-ikäistä ja 2 alaikäistä) suostuvat lähtemään mukaan. Meidän lapsiamme he kaikki ovat - iästä riippumatta - ja on ihanaa saada vielä koko perhe yhdessä liikkeelle. Jos minulla on varaa, olen aivan varmasti olen valmis maksamaan lapseni matkan myöhemminkin, jos sillä konstilla saan jatkossakin koko perheen koottua viikoksi yhteen.