Mikä "vika" on tuntemissasi ikisinkuissa?

Hmmm.... Olen ikisinkku varmaan aika monestakin syystä. Eniten ehkä ihan tilannesyistä. Elän aika pitkälle omissa ympyröissäni enkä kamalasti tapaa uusia ihmisiä. Esim. työpaikallani tapaan pääasiassa aina niitä samoja ihmisiä, harrastuksissani taas toisia mutta aina samoja ihmisiä. En myöskään käy baareissa tai yökerhoissa.

Toisekseen minua ei ehkä kiinnosta riittävästi, muuten kai lähtisin baareilemaan tai virittelisin jotain verkkoja vesille. Kiva elämänkumppani olisi hieno juttu, mutta elämäni on kuitenkin aika mainiota. Minulla on hieno työ ja kai vähän uraakin, ne tuovat elämääni hurjasti mielenkiintoa ja haastetta. Taloudellisesti olen oivallisessa tilanteessa, omaisuutta ja taloudellista turvaa on kertynyt. (Sitä ei kai ole sopivaa sanoa, mutta koen monen olevan mieluummin huonommassakin parisuhteessa kuin köyhempänä sinkkuna.) En ole myöskään mitenkään erityisen seksuaalinen ihminen, eikä minulla ole mitään ongelmia elää seksitöntä elämää. En myöskään ole mitenkään erityisen hoivaviettinen ihminen, tykkään kyllä koiraani rapsutella ja pitää sylissä.

Lisäksi minulla on kuitenkin paljon läheisiä, enkä ole yhtään yksinäinen. Jos sairastun niin taatusti joku käy puolestani kaupassa ja apteekissa. Minut on myös lapsesta asti kasvatettu hyvin itsenäiseksi ihmiseksi. Maailman paras reissukaveri olisi kiva olemassa, mutta ei minulla ole mitään ongelmaa reissata kolmella mantereella omin nokkineni. Koska olen hyvin itsenäinen, minulle sopisi oikein hyvin myös kumppanin omat aikaavievätkin harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Toki jonkinlaista yhteistä ajatus- ja arvomaailmaa täytyisi kumppanin kanssa olla.

Jotenkin hullulta kuulostavat ketjussa mainitut tiukat ulkonäkötoiveet kumppanille. :) Kyllä minulle kelpaisi mies ulkonäkönsä puolesta, jos on siisti ja naama sijaitsee päässä. :) Kelpuuttaisin hyvin paitsi itseni ikäisen myös melko reilusti itseäni vanhemman kumppanin, jos vain muuten synkkaisi.  Varmaan pitäisi sen "prinssini" olla oma-aloitteinen, pysyn taatusti ikisinkkuna jos se on tämän prinsessan oma-aloitteisuudesta kiinni. :D 

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen ikisinkku kaveri etsii miestä. Miehen pitää olla korkeasti koulutettu, urheilullinen, pitkä, tykätä hyvästä ruoasta ja viinistä, harrastaa politiikka ja kirjallisuutta, äänestää kokoomusta tai keskustaa, tykätä matkustelusta, tykätä maalla olosta, olla suvaitsevainen ja mielellään metsästää. Onnea etsintään.

En koe, että on todella vaativa vaikka varmasti kohtuu vaativasta voidaankin puhua. Voin ruksia muut kohdat mutta se tärkein, pituus jää uupumaan, sille kun ei mitään itse voi. En kyllä metsästäkään kuten harvan kaupunkilainen mutta veikkaan, että siitä kaverisi olisi valmis luopumaan :)

Vierailija kirjoitti:

- Uskonnollisuus

- Ei aktiivisesti tapaa uusia ihmisiä/käy missään

- Liian tiukat kriteerit (esim. vastapuolen pituus)

Tuskinpa se uskonnollisuus mikään vika on. Kyllä kaveripiirissä ne ikisinkut melkein kaikki taitavat olla niitä maallisia.

Tosin jos kriteerit ovat korkealla niin voi olla vaikeata uskovissa piireissä. Monissa seurakunnissa kun sattuu olemaan paljon enemmän naisia kuin miehiä.

Mielestäni ei epåsosiaalisuus ja riman pitäminen korkealla eivät sovi uskovaiselle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).

Mulla on kohtuullisen laaja tuttavapiiri monenlaisia ihmisiä eri aloilta ja paikkakunnilta, varmaan suurempi osuus naisia, ikisinkuista naimisissa oleviin, harrastuksia, 180 cm pitkä ja jotain 80 kg ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa, tykkään jutella uusien ihmisten kanssa, hiuksia tallella ja parturissakin tulee käytyä. Helposti saa parikymmentä naista tykkäämään jos  jostain postailen facebookkiin esim remonttihommista, puutarhanhoidosta tms.

Tunnen kyllä jonkunmoisen määrän valokuvamalleja, pin-up tähtösiä yms mutta haussa on ihan suht tavallisen näköinen ja oloinen ikäiseni nainen,  en edes kuvittele noita mallityttöjä yrittäväni

Profiili on useammassakin treffipalvelussa ja nyt ainakin yritän järjestää treffejä ainakin joka kuukaudelle. Käytännössä sitten tulee kaverikorttia viimeistään siinä vaiheessa kun muutamien treffien jälken pussailusta pitäisi siirtyä vähän eteenpäin. Viime keväänä hetken jo kuvittelin olevani yhdessä viisikymppisen yksihuoltajan kanssa, mutta sekin sitten oli parin viikon yhdessäolon ja ulkomaan matkan suunnittelun kohdilla löytänyt jokun tyypin baarista.

Minussa on se vika, etten kohtaamani väkivallan jälkeen luota ihmisiin. Luottamus kumpaankin sukupuoleen on aika vähäistä, niin minuun on vaikea tutustua.

En ole koskaan seurustellut. Pitkään tuntemani mies, joka olisi halunnut seurustella ja jonka kanssa minäkin halusin olla, kuoli juuri vähän aikaa sitten.

Nyt olen todella yksinäinen ja olo on turvaton jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on vaan nirso, vaikka eipä hänellä ole varaa nirsoilla pahemmin... jahtaa ex säätöä, kun muitakaan ei saa.

Puhutkohan minusta? Lopetetaan kaveruus, kun et minua paremmin moukka tunne.

Kaverilla oli ainakin se että oli kilometrin mittanen lista ominaisuuksista mitä piti olla, mm. iästä, hiustenväristä, pituudesta, koulutuksesta, autosta.... jne jne. Sitte alko vuosien jälkeen vähän joustaa ja joustikin roimasti kun mukavan rikas sattu kohdalle.

En tunne yhtään sinkkunaista, lukuunottamatta muutamia liian nuoria ja kauniita työkavereita. Kun en osaa ihmisiin tutustuakaan, on aivan selvää että jään sinkuksi. 

19-vuotias poika, 185cm, Ronaldomainen kroppa (rasvat nollissa ja näyttävä six-pack), tummat piirteet, mainoksissa ja katalogeissa esiintynyt, oikisopiskelija ja puoliammattilasisurheilija. Laajahko frendipiiri, tyylikäs pukeutuminen ja todella hyvä itsetunto.

Silti 0 seurustelusuhdetta ala-asteen jälkeen, ja yleensä tytöille pelkkää ilmaa clubilla, tapahtumissa yms. Harmi, koska olen luonteeltani hyvin seurallinen ja hauska, mutta jokin minussa silti heitä tökkii, koska ei viitsitä/uskalleta lähestyä. :((

Vierailija kirjoitti:

No tulee mieleen tuttavani, 26-vuotias nuori nainen, deittailee aktiivisesti, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, ja kovasti ihmettelee miksi näin on ja miksi ei vaan onnistu vaikka kaikki muut pariutuu mennen tullen. On itse huoliteltu ja ihan nätti kasvoiltaan, hiukan pullea, mutta ei siis mikään läskivuori vaan pikemminkin pyöreä. Varmasti saisi omantasoisensa miehen vaikka kuinka helposti, mutta sellainen ei tälle neidille kelpaakaan, vaan kuvittelee itsestäänselvästi maailman olevan hänelle jonkun Ryan Goslingin velkaa. Ihan kuin itse olisi joku Angelina Jolie.

Siis haluaa TÄYDELLISEN MIEHEN. Kropan pitää olla täydellinen ja lihaksikas, vähintäänkin 8-packi, kasvojen komeat, vaatteet just oikeanlaiset, työnkin puolesta varmaan pitäis olla joku neurokirurgi. Yksi ukko esim. ei kelvannut jatkoon, koska sillä oli silmälasit. Toinen pudotettiin pelistä, koska oli vain 175 cm. Voi jeesus.....

LHöpö höpö. Ei se hylännyt ketään silmälasien takia. Mies ei ollut muutenkaan kiinnostava, joten on helpompaa sanoa hylkäyksen syyksi silmälasit. Lyhytkään mies ei sytyttänyt, joten syytetään nyt sitten pituutta kemioiden puutteesta. Ettekö te oikeasti näe metsää puilta? Sit kun kolahtaa, niin kolahtaa. Siinä ei katsota pituutta eikä silmälaseja. Väkisin ei voi kenestäkään kiinnostua.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti sinkkuuteni syy on luonteessani. Olen ulkoisesti paljon kehuttu ja moni mies siitä syystä ottaakin yhteyttä ja haluaa tapailla. Sitten kuitenkin jotain aina tapahtuu muutaman tapaamiskerran jälkeen ja minä jään, kuin nalli kalliolle. En ole ikinä oikein kunnon syytä saanut, perus "ei ole kipinää"... Olen aika ujo uusien ihmisten seurassa (esimerkiksi paikat vapisee, naama punottaa jne.) ja vähän sosiaalisesti kömpelö. Olen varmasti myös aika tylsä, kun en liiemmin käy baareissa juhlimassa enkä oikein harrasta muuta, kuin itsekseni lenkkeilyä ja välillä käyn kuntosalilla.

Mulla on aivan sama vika! Olen introvertti, joten sosiaaliset taitoni ovat aika huonot. Varsinkin uusien ihmisten kanssa. Joko olen tuppisuu tai puhun hermostuksissani liikaa. Enkä myöskään harrasta mitään ihmeellistä. Olen siis todella tavallinen ihminen ja siten epäkiinnostava. Mutta en ryhdy harrastamaan mitään riippuliitoa tai sukellusta vain siitä syystä, että saisin elämänkumppanin. Mutta jos liian komea/hyvin pukeutunut/hyvässä asemassa oleva mies lähestyy, en lähde leikkiin mukaan. Tyyppi ansaitsee paljon mielenkiintoisemman persoonan kuin minä. Olen supertavis ja sellaisen tarvitsen rinnalleni. En kestäisi kaikkea harrastavaa ja kaikkien kanssa höpöttelevää ekstroverttiä.

Minulla on sellainen iso ongelma, että olen kohdannut elämässäni aika ison vastoinkäymisen. Se on vienyt pohjan oikeastaan kaikelta. Joku voisi sanoa minun olevan vakavasti masentunut, mutta minä en koe niin, koska olen vakavan masennuksen käynyt läpi ja pääsin siitä yli.... 

Nykyinen vaiva on sellainen etten koe, että voin löytää ketään, joka rakastaisi minua niin paljon, että eheytyisin. Vaurio johtuu osin siitä, että perheeni käänsi minulle selkänsä todella pahalla hetkellä ja osoitti vihaansa minua kohtaan. En ole paha ihminen.

Tiedän, että minussa on paljon hyviä ominaisuuksia, koska muut ovat sen minulle sanoneet. Minusta usein pidetään, kun tapaan ihmisiä. Minun kanssani on kuulemma todella helppo ja hyvä olla. Sitä minä haluan. Kaikki ansaitsevat jonkun, jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä. 

Saan myös joiltakin kuulla kiertoteiden kautta siitä kuinka varmaan olen liian nirso ja kuinka luulen itsestäni liikoja.... jne. monenlaisia juoruja ihmiset keksivät ja se sattuu. Minä en halua tuottaa kenellekään pettymystä siinä kuka minä olen ja siksikin pidättäydyn suhteista. Minä en koe olevani kenenkään rakkauden arvoinen. Täällä ja muualla selitellään sitä kuinka ihmisen tulee olla eheä ja tulee pystyä rakastamaan itseään ennen kuin muut pystyvät rakastamaan sinua. Minä en ole samaa mieltä. Jollain tavalla suurin psyykeen vaikuttava voima maailmassa on rakkaus ja se on se korjaava voima, joka saa ihmisen kukoistamaan. Joskus sen tulee tulla ulkopuolelta, jotta ihminen voi muodostua parhaaksi versioksi itsestään ja pystyy rakastamaan itseään.

Ennen kuin ihmiset puhutte pahaa ikisinkuista, niin miettikää sitä omaa täydellisyyttänne ja sitä millä oikeudella haukutte jotakin jota ette tunne kuin pintapuoleisesti. Esimerkiksi facebookin avulla stalkkaamalla et opi tuntemaan ketään, jos et ikinä puhu sille jollekin.

Seuraavan kerran kun kutsut jotakin nirsoksi tai haukut kuinka luulee itsestään liikoja, niin mieti että se henkilö voi todellisuudessa olla lähellä itsemurhaa, koska kokee sinun ja kaikkien muiden ilkeämielisten takia ettei kuulu tähän maailmaan ja parempi vain tappaa itsensä kuin saattaa joku kärsimykseen huijaamalla joku suhteeseen kanssaan...

En usko, että minussa on varsinaista 'vikaa', koska kanssani halutaan kaveerata, ja minulla on muutamia hyviä ja läheisiä ystäviä.

Olen introvertti, aseksuaali ja ateisti. Tarvitsen todella paljon omaa aikaa, enkä ole kovin kiinnostunut parisuhteesta. Voisin ottaa jonkun kaverimiehen, joka jakaa saman ajatusmaailman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vain kahdesti ihastunut kirjoitti:

28v ikisinkku täällä, miksi? no ihastun tosi harvoin ja yksinkertaisesti jos toinen ei tunnu siltä oikealta niin sitten ei. En halua mitään lyhyttä suhdetta vaan kunnon pitkän suhteen. Olen kaksi kertaa elämässä ollut ihastunut ja nähnyt sen tulevaisuuden toisen kanssa. Tyhmänä vaan en mitään alotetta tehnyt vaikka tunsinkin ihmisen tosi hyvin. Se tunne vaan tulee jos tulee. En usko sellaisiin suhteisiin, että kun luonteet mätsää silloin pitäisi myös olla sopiva pari, ei. Mulla on miehiä kavereina yksikin sellainen joka olisi parisuhteeseen haluava, mutta kun puuttuu se jokin. Ihana ihminen mutten ole mitenkään ihastunut tai tunne mitään häntä kohtaan. On mulla toki kriteerejäkin. Olen mukamas liian nirso. Kaikilla meillä kuiteskin erilainen maku. Toiset ihastuu joka toiseen vastaantulijaan toiset taas elämän aikana vaan muutamaan. Mielummin olen ikisinkku kuin suhteessa joka ei tunnu oikealta, en tahdo kaveri parisuhdetta. Vaan suhteen missä oikeesti rakastetaan toisiamme, halutaan lapsia ja toisen kanssa on hyvä olla.

Mulla ihan sama, olen m35. Suorastaan vituttaa toi nirsoksi kutsuminen.. miksi pitäisi vain ottaa joku sopiva pari itselleen jos ei ole mitään tunteita toista kohtaan? 

En ole tuo jolle vastasit, mutta Sama tilanne täällä. ihmiset eivät ymmärrä ettei kaikki osaa olla melkein kenentahansa kanssa suhteessa tai että on mielummin yksin kuin ottaa vain jonkun sopivan vierelleen. olen niin monta kertaa kuullut kaverien puhuvan kuinka se kumppani on koko ajan ollut vain sellainen ihan ok tapaus ja vaan jäänyt kun ei ole ollut parempaakaan. Tietty tuo on ihan maanläheistä toimintaa ettei nyt mitään unelmiaan jahtaa mitä ei saa mutta en vain osaisi mennä sellaiseen suhteeseen ja no, siinä on se ero miksi pysyn ikisinkkuna. Kyllähän se olisi mukavaa jos osaisi tyytyväisenä ottaa sen jonka kanssa tulee vain toimeen mutta silloin olisin suhteessa missä minulla ei ole mitään haluja harrastaa seksiä.

Olen tuo m35.. en kyllä ymmärrä tätä ikäjuttuakaan. Eikä muka +40 v enää ihastu? Eli olet potentiaalisesti jossain "ok" suhteessa kivan tyypin kanssa, sitten ihastut oikeasti johonkin toiseen? Mitä järkeä .. suhdehan kaatuu siihen ja nykyinen kumppanisi saattaa olla vaikka sinuun ihastunut. Itse en kyllä enää koskaan ala suhteeseen jossa ei ole molemminpuolista vetoa heti alusta. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta uusiosinkkua, eli 40+ vuotiaita eronneita naisia. Nämä haluaisivat löytää uuden miehen, mutta vuodet vierivät eikä millään tunnu miestä löytyvän. Sivusta seuraavalle syy on ilmeinen: liian korkea käsitys omasta markkina-arvosta. Nuorina nämä ovat olleet meneviä kaunottaria, mutta nyt lasten saannin ja iän myötä eivät enää niinkään. Haikaillaan nuorten komistusten perään, vaikka mitään mahdollisuuksia ei ole. Oman ikäinen tai vanhempi tavismies ei kelpaa.

Eli syyt sinkkuudelle: nirsous ja liian korkea käsitys itsestä.

N49

Mitäs, jos ei vaan syty niistä miehistä, jotka lähentyvät mua. Olen jo miettinyt seksuaalista suuntautumistani, miehen suudelma ei vaan aina miellytä (varsinkin, jos sillä on viivahuulet :-D). Ja jos olen ihastunut johonkin mieheen, saletisti se ei välitä musta yleensä. Takanani on 16 vuotta kestänyt suhde, avioliitto ja monia tapailusuhteita/suhdeyrityksiä. Olen 45-vuotias nainen, enkä ole viehättynyt enää reilusti nuoremmistakaan miehistä (n. 10 tai yli nuoremmista, haluavat vain panokaverin). Olen varsin introvertti. En jaksa ottaa paineita asiasta, jos jotain on tullakseen, niin sitten tulee. Paljon rauhallisempaa on elo sinkkuna. En yritä väkisin kiinnostua jostakusta.

Tässä vielä sama 45-vuotias "nirsoilija". Koen, etten oikeastaan nirsoile, ajattelen niin itseäni kuin toista. Ihastusta ei voi pakottaa. Lisäksi useamman miehen kohdalta olen saanut osaksi niin fyysistä kuin psyykkistä väkivaltaa, alkaen isästäni: kaulan kuristamista, mustia silmiä, hakkaamista, ilkeitä letkauksia älystäni ja ulkonäöstäni (en ole ruma enkä tyhmä, olenviiden ällän ylioppilas, sen jälkeen useampi tutkinto. Eräs eksistäni syytti minua siitä, että miehet katselivat minua, ihan tavalliset vaatteet olivat päällä). Minulla on mt-ongelmia, monilla miehillä, joiden kanssa olen ollut, on niitä todistetusti ollut diagnooseineen päivineen.  Olen ollut liian kiltti ja alistuva. Olen monesti polttanut näppini, en halua enää luonnevikaisia ja alistavia miehiä elämääni. On siis traumoja, jotka vieläkin ahdistavat. Siitä siis epäluulo miehiä kohtaan.

Huono hygienia. Tai ei varsinaisesti luontaansatyöntävän huono, mutta hampaiden pesu saattaa unohtua, tiskit muhii pöydällä, vaatteet saattaa olla puhtaan näköiset mutta haista oudolle, on muutenkin homssuisen oloinen. Käytöstavatkin on vähän niin ja näin. Itse ei näe itsessään mitään vikaa.

Eräs turhajulkkis nainen päälle 30 (ehkä 33?) ei saa yhtäkään parisuhdetta onnistumaan pidemmän päälle. On yh mutta pisin suhde vuosiin taitaa olla vähän reilu vuoden mittainen. On itsekäs, vaatii kohtuuttomia. Aiemmin kerjäsi miehiä maksamaan silikonileikkauksensa ja jos ei heti onnistunut niin suhde oli siinä. Pitää itseään muiden yläpuolella ja kokee että ellei hänen toiveitaan noudateta ja makseta niin toinen ei välitä. On muutenkin riidanhaluinen ja lapsellinen mököttäjä. En tiedä miten aikoo pärjätä kun ikää tulee koko ajan ja joskus se ulkonäkökin häviää. Mitäs sitten teet "hankalan" luonteesi kanssa?

Jotenkin perusnegatiivinen elämänasenne. Aina kun jutellaan, hän tuo esille sairautensa ja muut elämänsä epäkohdat. Lisäksi inhimillistää koiransa, ja elämä pyöriikin pitkälti koirien ehdoilla.

Miten niin joku ”vika”? En nää, että ihmisissä olisi mitään vikaa, meitä on vain niin erilaisia eikä sitä pitäisi pitää ”vikana” että ei taivu yhteiskunnan paineesta johonkin yleiseen muottiin (koulu, opiskelu, työ, avioliitto, asuntolaina, lisää töitä, lapsia, töitä, eläke, kuolema) Omalla kohdallani olen jälkikäteen katsoen onnellinen, että olen pysynyt sinkkuna tähän asti koska niin monet mahtavat ihmiset olisi jäänyt kohtaamatta ja seikkailut kokematta. Sinkkuus on enemmän antanut kuin ottanut. Vahvaksi kasvaminen, itsenäistyminen, uusien puolien löytäminen ja oppiminen itsestä, matkustelu ja omat harrastukset, rikkaampi elämä -ei ainoastaan rahallisesti.

Pakko myös sanoa, että nään parisuhteessa olevissa ihmisissä ”vikoja” enkä haluaisi muuttua ikinä samanlaiseksi, vaikka en haluaisi ajatella näin.

Mikään ei ole vain mustaa ja valkoista, kaikessa on puolensa.

Eräs matemaatikko laski, että keskimäärin 1/200 000 on ”se oikea”. Liekö totta vai ei, challenge accepted, vielä on liuta miehiä jäljellä ja tässä matkalla voi jotain oppia samalla ;)

Eräästä ystävästäni 

- rima liian korkealla & epärealistiset odotukset: katsoo tasoonsa nähden liian hyvännäköisiä miehiä. Pitää olla lihaksia ym., vaikka hän ei itsekään ole erityisen timmi. 

- ehdottomuus ja voimakkaat mielipiteet: ekohenkisyys, vahvan negatiivinen suhtautuminen esim, pikaruokaketjuihin. Moni mies tuntuu kaipaavan naiselta rentoutta. 

- epätoivo: sen valitettavasti näkee

- säätää ajoittain monen kanssa yhtäaikaa: en voi ymmärtää tätä, mielestäni on parempi tutustua yhteen henkilöön kerrallaan