Mikä laihduttamisessa on vaikeaa?
Siis jos ei ole mitään sairautta. Itselläni on eräs liikuntaa hankaloittava perussairaus ja lisäksi olen loukannut jalkani mikä estää kävelyn ja juoksun.
Silti olen treenannut minkä voin (käsipainoilla ja muuten jumppaamalla). Myös hieman katson mitä syön. Pieniä lapsia löytyy neljä ja töissäkin käyn.
Tämän ei ole tarkoitus olla ilkeilevä viesti mutta en oikeasti ymmärrä miten voi olla hankala laihduttaa/pitää paino kurissa. Onko kyse motivaatiosta?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.
Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.
Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä.
Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?
Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.
Tämä on totta. Nykyaikana lihavuus on sama kuin köyhyys.
Ei siihen oikein omilla valinnoillakaan voi vaikuttaa sitten mitenkään. Laihat kuvittelee ihan omiaan kunnes kokevat itse saman jossain vaiheessa elämäänsä.
Ihan samoinhan huumeiden käyttö johtuu traumoista ja huonoista oloista kuten köyhyys. Samoin voisi sitten sanoa ettei huumeiden käyttöön voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Ylipainon vertaus huumerippuvuuteen (herkku/ahmimis-riippuvuus) on paras selitys minkä olen lukenut tässä ketjussa.
En tunne huumeidenkäyttäjiä, mutta alkoholisteja olen tuntenut ja läskejä.
Tuntuisi että ovat kuin riivattuja. Ei heille voi sanoa että nyt lopetatte tai vähennätte.
Se on vääjäämätöntä etenemistä kohti tuhoa. Mielestäni riippuvainen ei ilman kovia konsteja kykene itse auttaman itseä. Harvasta siihen on.
Siksi minäkin kokemuksesta uskon ettei ihminen itse voi paljoa valita vaan se on perimästä kiinni.
Ehkä jos ympäristön saisi täysin stressittömäksi ja siihen ongelmaan voisi paneutua 100% muiden tuella niin riivauksesta vapautuisi.
Sen verran olen nähnyt surkeita ihmiskohtaloita.
Tästä syystä uskon myös holhoukseen ja vastustan yksilönvapauksia. Eli en hyväksy huumeita tai sipsipusseja ja limunaadeja yms vapaassa levityksessä.
Alkoholikin pitäisi kieltää, mutta kieltolait vain tuntuisivat pahentavan ihmisten kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muovipakkaukset ravinnossa sotkee ihmisen hormonitasapainon. Jos syötte mielialalääkkeitä niin ne lihottaa.
Paskat. Olin lihava jo lapsena, eikä silloin ruokaa pakattu muoviin. Maitokin myytiin pullossa, eikä mielialalääkkeitä ollut keksittykään.
Mielialalääkkeitä on ollut jo lähes puolivuosisataa ja nyt niiden käyttö on äärimmäisessä huipussa. Elämme medikalisaation aikaa ja lääketehtaat myrkyttävät ihmiskuntaa todella julmalla tavalla. Lääkärit toimivat tässä avustajina ja ilman heitä ei kansakunta voisi niin huonosti kuin nyt voi. Kiitos vaan lääkäreille!
Muovi on ollut jo 50-luvulta lähtien yleisessä käytössä. Lopeta se valehtelu!
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus on helpompaa niille joille on pienenä opetettu suhteellisen hyvät ruokailutavat ja on lihonut vasta aikuisena. Sen sijaan jos olet pikkulapsesta asti syönyt huonosti ja ollut aina ylipainoinen niin silloin laihdutus yleensä on paljon vaikeampaa vanhempana.
Tää on kyllä totta.
Mulle on kotona opetettu hyvät ja terveelliset ruokailutavat ja nyt nelikymppisenä painan saman verran kuin 20 vuotta sitten. Käsin on laskettavissa ne kerrat kun olen ostanut majoneesia, sipsejä tai ruokakermaa kaupasta.
Uskon myös että kroppa muistaa maksimipainon ja pyrkii siihen aina takaisin. Siksi olisi kropalle armollisempaa pysyä normaalipainossa kuin jojoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse motivaatiosta. Jos siitä olisi kyse, useimmat meistä olisivat langanlaihoja.
Kyse on siitä, että laihtumiseen vaikuttavia asioita on paljon muitakin kuin liikunnan ja ruuan määrä ja laatu. Esimerkiksi unettomuudesta kärsivän tai ihmisen, jolla on viivästynyt vuorokausirytmi mutta normaali päivätyö, on hyvin vaikeaa laihduttaa. Suolistobakteereillakin on osuutensa laihduttamisen tehossa. Kaikki eivät vain laihdu yhtä helposti. Ja ikää myöten vielä vaikeutuu. Itsekin olin hoikka 35-vuotiaaksi, mutta sen jälkeen lihoin. Laihduttaminen on minulle melko helppoa, mutta normaalipainon ylläpitäminen hyvin vaikeaa. Nyt olenkin ylipainoinen, kun polviongelmat estävät kävelyn ja juoksun ja jäätynyt olkapää jumpan.
Just näitä tekosyitä! T. Läski joka rehellisesti myöntää että kyse on itsekurin puutteesta
Onhan se itsekurin puutetta joo, mutta selittymättä jää, miksi itsekurin puute koskee juuri ruokaa? Miksi ei alkoholia, pelaamista, netissä roikkumista kun ei pitäisi (esim. työajalla), shoppailua, näpistelyä, liikenteessä kaahailua... onhan niitä, joille jokin noista on ongelma, mutta vastaavasti ruoka välttämättä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.
Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.
Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä.
Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?
Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.
Tämä on totta. Nykyaikana lihavuus on sama kuin köyhyys.
Ei siihen oikein omilla valinnoillakaan voi vaikuttaa sitten mitenkään. Laihat kuvittelee ihan omiaan kunnes kokevat itse saman jossain vaiheessa elämäänsä.
Ihan samoinhan huumeiden käyttö johtuu traumoista ja huonoista oloista kuten köyhyys. Samoin voisi sitten sanoa ettei huumeiden käyttöön voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Ylipainon vertaus huumerippuvuuteen (herkku/ahmimis-riippuvuus) on paras selitys minkä olen lukenut tässä ketjussa.
En tunne huumeidenkäyttäjiä, mutta alkoholisteja olen tuntenut ja läskejä.
Tuntuisi että ovat kuin riivattuja. Ei heille voi sanoa että nyt lopetatte tai vähennätte.
Se on vääjäämätöntä etenemistä kohti tuhoa. Mielestäni riippuvainen ei ilman kovia konsteja kykene itse auttaman itseä. Harvasta siihen on.
Siksi minäkin kokemuksesta uskon ettei ihminen itse voi paljoa valita vaan se on perimästä kiinni.
Ehkä jos ympäristön saisi täysin stressittömäksi ja siihen ongelmaan voisi paneutua 100% muiden tuella niin riivauksesta vapautuisi.
Sen verran olen nähnyt surkeita ihmiskohtaloita.
Tästä syystä uskon myös holhoukseen ja vastustan yksilönvapauksia. Eli en hyväksy huumeita tai sipsipusseja ja limunaadeja yms vapaassa levityksessä.
Alkoholikin pitäisi kieltää, mutta kieltolait vain tuntuisivat pahentavan ihmisten kärsimystä.
Sosialismi ja holhous tulee olemaan myös lääkkeenä ilmastonlämpenemiseen ja maapallon saastumisen ehkäisyyn.
Tämä on ihan selvää kaikille. Harmi että liian moni ylipainoinen ja aliravittu kuolee ennen pelastusta kunnes tulee uusi vallankumous ja asiat pistetään järjestykseen.
Sitä päivää odotellessa.
Vanha ketju, mutta vastataan kuitenkin.
Lihominenhan johtuu siitä että syö liikaa. Harvemmin onglemana on oikea ruoka vaan napostelu. Napostelu taas on opittu tapa ja opittuista huonoista tavoista on todella vaikea päästä eroon. Ihan sama kuin tupakoinnin kanssa. Vaikka olisi nikotiinilaastarit ja muut, jotka estää kemiallisen riippuvuuden, niin siitä tupakasta on vaikea luopua, koska on paljon tilanteita, joissa on tottunut tupakoimaan eikä niistä tavoista pääse helposti irti.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta vastataan kuitenkin.
Lihominenhan johtuu siitä että syö liikaa. Harvemmin onglemana on oikea ruoka vaan napostelu. Napostelu taas on opittu tapa ja opittuista huonoista tavoista on todella vaikea päästä eroon. Ihan sama kuin tupakoinnin kanssa. Vaikka olisi nikotiinilaastarit ja muut, jotka estää kemiallisen riippuvuuden, niin siitä tupakasta on vaikea luopua, koska on paljon tilanteita, joissa on tottunut tupakoimaan eikä niistä tavoista pääse helposti irti.
Tuo on vanhaa tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ruoka (ja juoma) on niin maukasta, ja se, että liikunta on niin ikävää.
Maukas ruoka ei lisää painoa, liika syöminen kyllä.
No joo, viisastele siinä vielä sitten... Siis se, että ruoka on niin maukasta, että ei pysty olemaan ottamatta lisää. Eikä sen tarvitse olla mitään ns. herkkua, vaan vaikka ihan tavallinen lihasoppa ajaa asian.
Tässä voikin minulla olla yksi syy. En ymmärrä puhetta herkuista, kun minusta tavallinen ruoka on herkullista. Ei joku karkki tai sipsit sen herkullisempaa ole.
Eri ihmiset nauttivat eri asioista, ja minä nyt sitten nautin ruoasta. Sen sijaan vaikka joku bilettäminen, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai auringonotto rannalla. Jotkut hehkuttavat kuinka liikunnasta saa ihanan endorfiiniryöpyn, no en ole kokenut moista koskaan. En kaipaa jännitystä elämään enkä seikkailuja, ja joku shoppailu on suorastaan vastenmielistä. Mutta ruoka toimii aina!
Se maukas ruoka on myös sellaista, että sitä ei ole tarve syödä yli tarpeensa. Esim. kaikki keinotekoinen ja teollinen ruoka saattaa olla jonkun mielestä maukasta, mutta ne on koukuttavia lisäaineiden ansiosta.
Aito ravinto on hyvää eikä ole tarve syödä liikaa, kylläisyys tulee luonnostaan.
Huoks. Mitä sinäkin kuvittelen minun syömisistä tietäväni?
Enpä juuri teollisia ruokia ostele. Tai no joo, ehkä jos tehomaatalouden tuotteet lasketaan teollisiksi niin sitten, mutta niitä syövät hoikatkin. Itse kokkaan melkein kaiken ruokani, edes liemikuutioita käyttämättä. Maukasta on ja niin koukuttavaa! Kylläisyys siinä mielessä ettei vatsa kaipaisi lisää tulee kyllä, mutta suu haluaa enemmän.
Minulle vaikeaa on homman hitaus. Tyyliin, syöt viikon ankeasti, ehkä puoli kiloa on mennyt tms. Edessä vielä 20+ viikkoa samaa..
Ja joo, moni sanoo, että laihduttaja voi syödä hyvin ja herkullista ruokaa. Pidän kyllä perusruuastakin ja kasviksista ja vastaavista, mutta minkäs mahtaa, kun mieli haluaa pizzaa yms runsaskalorista. Minulla on ravintoterapeutin kanssa laadittu ruokavalio, joka sinänsä kyllä pitää pahimman ahmimishimon poissa eikä oikeasti ole nälkäkään. Mutta herkuttelun himo on ja pysyy (vaikka tiedän, että sokeri/rasvaherkuista tulee väsynyt ja tunkkainen olo).
Eli laihdutusruoka ja se ruokavalio, jolla jatkossa olisi tarkoitus pitää normaalipaino, on yksinkertaisesti tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Lihominenhan johtuu siitä että syö liikaa. Harvemmin onglemana on oikea ruoka vaan napostelu.
No jaa. Ennen vanhaan sanottiin lihavista ihmisistä, että on ollut ruoka-aikaan kotona. Niin minäkin olen ollut. Ruoka syötiin ruoka-aikoina, ja välillä ei käyty jääkaapilla tankkaamassa. Ihan hyvin pystyi silläkin systeemillä lihomaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle vaikeaa on homman hitaus. Tyyliin, syöt viikon ankeasti, ehkä puoli kiloa on mennyt tms. Edessä vielä 20+ viikkoa samaa..
Ja joo, moni sanoo, että laihduttaja voi syödä hyvin ja herkullista ruokaa. Pidän kyllä perusruuastakin ja kasviksista ja vastaavista, mutta minkäs mahtaa, kun mieli haluaa pizzaa yms runsaskalorista. Minulla on ravintoterapeutin kanssa laadittu ruokavalio, joka sinänsä kyllä pitää pahimman ahmimishimon poissa eikä oikeasti ole nälkäkään. Mutta herkuttelun himo on ja pysyy (vaikka tiedän, että sokeri/rasvaherkuista tulee väsynyt ja tunkkainen olo).
Eli laihdutusruoka ja se ruokavalio, jolla jatkossa olisi tarkoitus pitää normaalipaino, on yksinkertaisesti tylsä.
Tässä piilee totuus.
Eikä laihana ole loppupelissä yhtään sen parempi olla.
Etenkin jos on joskus ollut laiha niin ei se käytännös muuta mitään. Kaikki me vanhennutaan ja nuoruus ja hoikkuuskin on vain tiettyä ikää.
Tämän kun tietää niin voi jatkossakin nauttia ja syödä hyvin.
Moni alkoholistikin sanoo että kerran me vaan eletään ja kuollaan pois. Parempi nauttia se aika kuin kärsiä pitkään ja sitten kuolla pois.
Vierailija kirjoitti:
Minulle vaikeaa on homman hitaus. Tyyliin, syöt viikon ankeasti, ehkä puoli kiloa on mennyt tms. Edessä vielä 20+ viikkoa samaa..
Ja joo, moni sanoo, että laihduttaja voi syödä hyvin ja herkullista ruokaa. Pidän kyllä perusruuastakin ja kasviksista ja vastaavista, mutta minkäs mahtaa, kun mieli haluaa pizzaa yms runsaskalorista. Minulla on ravintoterapeutin kanssa laadittu ruokavalio, joka sinänsä kyllä pitää pahimman ahmimishimon poissa eikä oikeasti ole nälkäkään. Mutta herkuttelun himo on ja pysyy (vaikka tiedän, että sokeri/rasvaherkuista tulee väsynyt ja tunkkainen olo).
Eli laihdutusruoka ja se ruokavalio, jolla jatkossa olisi tarkoitus pitää normaalipaino, on yksinkertaisesti tylsä.
Miksi ihmeessä syöt sen terapeutin ohjeitten mukaan? Kun se kerran on tylsää eikä edes makeanhimoa vähennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle vaikeaa on homman hitaus. Tyyliin, syöt viikon ankeasti, ehkä puoli kiloa on mennyt tms. Edessä vielä 20+ viikkoa samaa..
Ja joo, moni sanoo, että laihduttaja voi syödä hyvin ja herkullista ruokaa. Pidän kyllä perusruuastakin ja kasviksista ja vastaavista, mutta minkäs mahtaa, kun mieli haluaa pizzaa yms runsaskalorista. Minulla on ravintoterapeutin kanssa laadittu ruokavalio, joka sinänsä kyllä pitää pahimman ahmimishimon poissa eikä oikeasti ole nälkäkään. Mutta herkuttelun himo on ja pysyy (vaikka tiedän, että sokeri/rasvaherkuista tulee väsynyt ja tunkkainen olo).
Eli laihdutusruoka ja se ruokavalio, jolla jatkossa olisi tarkoitus pitää normaalipaino, on yksinkertaisesti tylsä.
Miksi ihmeessä syöt sen terapeutin ohjeitten mukaan? Kun se kerran on tylsää eikä edes makeanhimoa vähennä.
Siksi, että se on sinänsä toimivaa. Laihdun, ei ole nälkä, on kevyt ja energinen olo.
Mutta syöminen ei vaan ole enää nautinto kuten ennen. Vaikea sitä on millään ruokavaliolla paikata, että elämässä on oppinut esimerkiksi siihen, että kahvi ja iso pala juustokakkua on yksi suurimpia nautintoja, mitä on. Ja eihän tuotakaan ole täysin kielletty, se vaan sotkee syömiset ja kasvattaa himoja vielä äärimnäisyyksiin, jos sallii itselleen paheita syödessä. Tai itsellä käy näin. Päänsisäisiä juttuja, joita pitäisi jaksaa itsensä kanssa työstää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa viimeisin Prisma mikä oli pari päivää sitten ylellä. Siinä tuli esiin mm se, että lihavilla ihmisillä on erilainen bakteerikoostumus ulosteessa kuin laihoilla.Siis laihoilla, jotka eivät liho vaikka syövät paljon on bakteeri suolistossa mikä estää lihomisen.
Siinä oli iäkkäät kaksoset ja laihan ulosteesta löytyi 5% sitä bakteeria, mikä on pitänyt hänet laihana. Lihavan ulosteesta ei juuri löytynyt ko bakteeria.
Tosin ulkonäkö oli lihavan eduksi. Kasvot suht sileät vielä verrattuna kurttuiseen laihaan sisareensa.
Näihin voi vaikuttaa syödyllä ruualla.
Mistä ruuasta tätä bakteeria saa? Ja miksei sitä ole yleisessä myynnissä?
Paljon kasviksia ja täysjyvää. Etenkin täysjyvän kuidut ovat suoliston bakteerikannan monimuotoisuuden kannalta todella tärkeät ja juuri ne kuidut myös toimivat ravintona noille ruoansulatuksen ja painonhallinnan kannalta tärkeimmille, hyville bakteereille. Lisäksi fermentoituja tuotteita (hapanmaitotuotteet, hapankaali, pikkelöidyt tuotteet, kimchi jne.), pähkinöitä ja siemeniä. Ja sitten puolestaan mahdollisimman vähän punaista lihaa ja kovaa- ja transrasvaa sekä sokeria ja pitkälle käsiteltyjä, todella teollisia tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muovipakkaukset ravinnossa sotkee ihmisen hormonitasapainon. Jos syötte mielialalääkkeitä niin ne lihottaa.
Paskat. Olin lihava jo lapsena, eikä silloin ruokaa pakattu muoviin. Maitokin myytiin pullossa, eikä mielialalääkkeitä ollut keksittykään.
Mielialalääkkeitä on ollut jo lähes puolivuosisataa ja nyt niiden käyttö on äärimmäisessä huipussa. Elämme medikalisaation aikaa ja lääketehtaat myrkyttävät ihmiskuntaa todella julmalla tavalla. Lääkärit toimivat tässä avustajina ja ilman heitä ei kansakunta voisi niin huonosti kuin nyt voi. Kiitos vaan lääkäreille!
Muovi on ollut jo 50-luvulta lähtien yleisessä käytössä. Lopeta se valehtelu!
Ohis, mutta sulla on tainnut jäädä ainakin tänä aamuna ne omat mielialalääkkeet ottamatta. Kannattaisi vaan ottaa ne säännöllisesti, on sen verran skitsoa tuo kirjoittelusi.
Asia on aika simppeli.
Syö terveellistä ruokaa, ilman turhia lisukkeita. Tyypillinen ateria voisi olla kanapihvit/kalaa/jotain vastaavaa vegaanista proteiinin lähdettä, vähän riisiä, paljon kasviksia, ehkä ruokalusikallinen neitsytoliiviöljyä ellet saa hyvä rasvoja muuten. Ei kastikkeita pihveihin eikä myöskään salaattiin. Ruokajuomaksi vain vettä. Syö riittävän usein, lopeta syöminen kun olet melkein kylläinen (nälän tunne katoaa viiveellä).
Noudata liikutasuosituksia.
Jos paino silti nousee, sitten on aika miettiä mikä saattaisi olla vialla?
Jos halua tiputtaa painoa, saattaa olla tarpeen dieetata ja/tai lisätä liikuntaa reippaasti.
Jos lisäät tuohon mitä tahansa herkuttelua tai laiskottelupäiviä, miten kompensoit sen? Ihmistä ei ole suunniteltu syömään teollisesti valmistettuja herkkuja tai elämään liikkumatonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muovipakkaukset ravinnossa sotkee ihmisen hormonitasapainon. Jos syötte mielialalääkkeitä niin ne lihottaa.
Paskat. Olin lihava jo lapsena, eikä silloin ruokaa pakattu muoviin. Maitokin myytiin pullossa, eikä mielialalääkkeitä ollut keksittykään.
Mielialalääkkeitä on ollut jo lähes puolivuosisataa ja nyt niiden käyttö on äärimmäisessä huipussa. Elämme medikalisaation aikaa ja lääketehtaat myrkyttävät ihmiskuntaa todella julmalla tavalla. Lääkärit toimivat tässä avustajina ja ilman heitä ei kansakunta voisi niin huonosti kuin nyt voi. Kiitos vaan lääkäreille!
Muovi on ollut jo 50-luvulta lähtien yleisessä käytössä. Lopeta se valehtelu!
Ohis, mutta sulla on tainnut jäädä ainakin tänä aamuna ne omat mielialalääkkeet ottamatta. Kannattaisi vaan ottaa ne säännöllisesti, on sen verran skitsoa tuo kirjoittelusi.
Kyllä sun kannattais vaan osata käyttäytyä netissä. Ei tuollaisella käytöksellä kukaan tule noudattamaan sun kehoituksias. Sen verran käytös on huteraa että menehän sinä vetämään ne pillerit lärviis ja älä tule terveille ihmisille sanelemaan miten käyttäydytään.
Tajuat kait että tuollainen lähestymistapa on äärimmäisen epäsivistynyt. Selvästi et, mutta kyllä se pitää jonkun sanoa suoraan että muutos alkaa tapahtua.
Syödä täytyy joka päivä
Alkoholisti lopettaa juomisen
Narkkari lopettaa huumeiden käytön
Läski lopettaa syömisen
Helppoa kuin heinänteko
Vierailija kirjoitti:
Syödä täytyy joka päivä
Alkoholisti lopettaa juomisen
Narkkari lopettaa huumeiden käytön
Läski lopettaa syömisen
Helppoa kuin heinänteko
Nuo asiat on helppoja, koska ne ei ole tekemistä vaan tekemättä jättämistä.
Eli et syö on sama kuin ei tarvi tehdä töitä. Sama juttu ja silti käänteisesti ihminen jolla on ongelma näkee tekemättömyyden ongelmallisena työtaakkana.
Jep, mäkin luulin että hoikkana pysyminen vain oma valinta. t. se trauman kokenut