Mikä laihduttamisessa on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse motivaatiosta. Jos siitä olisi kyse, useimmat meistä olisivat langanlaihoja.

Kyse on siitä, että laihtumiseen vaikuttavia asioita on paljon muitakin kuin liikunnan ja ruuan määrä ja laatu. Esimerkiksi unettomuudesta kärsivän tai ihmisen, jolla on viivästynyt vuorokausirytmi mutta normaali päivätyö, on hyvin vaikeaa laihduttaa. Suolistobakteereillakin on osuutensa laihduttamisen tehossa. Kaikki eivät vain laihdu yhtä helposti. Ja ikää myöten vielä vaikeutuu. Itsekin olin hoikka 35-vuotiaaksi, mutta sen jälkeen lihoin. Laihduttaminen on minulle melko helppoa, mutta normaalipainon ylläpitäminen hyvin vaikeaa. Nyt olenkin ylipainoinen, kun polviongelmat estävät kävelyn ja juoksun ja jäätynyt olkapää jumpan.

Just näitä tekosyitä! T. Läski joka rehellisesti myöntää että kyse on itsekurin puutteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkut ovat riippuvuus kuten huumeetkin. Jos elämässä muita ongelmia, sitä usein paikataan herkuttelemalla josta saadaan huumeiden kaltainen hyvän olon ryntäys. Tai yhtä hyvin herkkuihin tai ahmimiseen voi jäädä koukkuun vaikkei olekaan ongelmia, se on se hyvän olon ryntäys, ihan kuten huumeissa.

Itse olen ollut ylipainoinen mutta nyt laihduttanut jopa 50kg. Laihdutus onnistui vasta silloin kun aloin suhtautumaan herkkuihin ja liikasyömiseen kuten heroiiniin. Opettelin suhtautumaan ruokaan niin, että se on asia josta ei pidä saada nautintoa vaan syy miksi syödään on että pysyy elossa. Tällä tavalla laihdutus onnistui.

Toisaalta moni huumauaine laihduttaa.

Kannabis laihduttaa pitkässä jatkuvassa käytössä. Pistää rasvat liikkeelle ja aineenvaihdunnan nopeammaksi.

Amfetamiinia on käytetty 60-luvulla laihdutuslääkkeenä.

Enemmän korvaisin tuon huumausaine sanan alkoholilla.

Ei siis millään pahalla. Toki huumeista tulee koukuttunut olo varmasti, mutta lihomiseen huumeilla on lähinnä toisenlainen vaikutus. Jokainen on varmasti nähnyt langanlaihoja narkomaaneja.

Vertailin tuossa lähinnä riippuvuuspotentiaalia, en vaikutuksia painoon.

Jossain jenkkitutkimuksessa on sanottu että sipsipussi on paljon koukuttavampi ja haitallisempi terveydelle kuin sielä vastaikään laillistettu kannabis esimerkiksi.

En tiedä sitten. En tunne yhtään ihmistä joka on onnistunut jättämään syömiset väliin.

Ruoasta koukuttuminen on elintärkeää.

Mutta kun puhutaan ylipainosta niin se riippuvuus koskee herkkuja ja liikasyömistä, ei ruokaa kokonaisuudessaan. Siksi herkku/ahmimis-riippuvuus on jopa pahempi kuin huumeriippuvuus, ruokaa ei voi kokonaan jättää pois. Vähän kuten heroiini-käyttäjälle annettaisiin usemman kerran päivässä hyvin pieni määrä heroiinia josta ei vielä saa kunnon nautintoa mutta se muistuttaa hieman kunnon annoksen tunteesta, siinä on kyllä vaikea päästä eroon siitä riippuvuudesta. Siksi laihdutus niin hankalaa.

Olen täysin sama mieltä siitä että, "ylipainosta" pitäisi käyttää sanaa "herkku/liikasyömis-riippuvuus". Sitä se käytännössä on 98% tapauksista. Ehkä 2% voi johtua jostain muusta fyysisestä ongelmasta kuten geeneistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Tämä on totta. Nykyaikana lihavuus on sama kuin köyhyys.

Ei siihen oikein omilla valinnoillakaan voi vaikuttaa sitten mitenkään. Laihat kuvittelee ihan omiaan kunnes kokevat itse saman jossain vaiheessa elämäänsä.

Tottumus on toinen luonto, sanotaan.

Helpompaa on napostella ja valittaa kuin syödä 4-5 kertaa päivässä ja jotain muuta kuin suklaata.

Itse olen vuoden alusta saanut 3 kiloa pois, varmaan turvotusta, sillä että jätin napostelut ja syön säännöllisesti.

Vielä tässä alussa en ole tehnyt muita muutoksia kuin lisännyt vihanneksia ja hedelmiä. Yritän saada rytmin päälle ensin ja katsoa miten se toimii vuorotyön kanssa.

Vertaan tätä siihen kun lopetin tupakanpolton. Poltin 20+ vuotta, joten tapa polttaa oli sitkeässä. Vieläkin joskus mietin että menen tupakalle. Lopetin jo pari vuotta sitten. Töissä tulee hankala tilanne, niin johan röökihammasta kolottaa. Aina muistutan itselleni että en polta. Onneksi nuo harvenevat koko ajan.

Nyt muistutan itselleni että en napostele. Se on voimakkaana mielessä vaikka nälkä ei olekaan.

Että joo, hankalaa on. Välillä vähemmän, välillä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa viimeisin Prisma mikä oli pari päivää sitten ylellä. Siinä tuli esiin mm se, että lihavilla ihmisillä on erilainen bakteerikoostumus ulosteessa kuin laihoilla.Siis laihoilla, jotka eivät liho vaikka syövät paljon on bakteeri suolistossa mikä estää lihomisen.

Siinä oli iäkkäät kaksoset ja laihan ulosteesta löytyi 5% sitä bakteeria, mikä on pitänyt hänet laihana. Lihavan ulosteesta ei juuri löytynyt ko bakteeria.

Tosin ulkonäkö oli lihavan eduksi. Kasvot suht sileät vielä verrattuna kurttuiseen laihaan sisareensa.

Näihin voi vaikuttaa syödyllä ruualla.

Suoliston bakteerikanta määräytyy ruokavalion mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ruoka (ja juoma) on niin maukasta, ja se, että liikunta on niin ikävää.

Maukas ruoka ei lisää painoa, liika syöminen kyllä.

No joo, viisastele siinä vielä sitten... Siis se, että ruoka on niin maukasta, että ei pysty olemaan ottamatta lisää. Eikä sen tarvitse olla mitään ns. herkkua, vaan vaikka ihan tavallinen lihasoppa ajaa asian. 

Tässä voikin minulla olla yksi syy. En ymmärrä puhetta herkuista, kun minusta tavallinen ruoka on herkullista. Ei joku karkki tai sipsit sen herkullisempaa ole. 

Eri ihmiset nauttivat eri asioista, ja minä nyt sitten nautin ruoasta. Sen sijaan vaikka joku bilettäminen, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai auringonotto rannalla. Jotkut hehkuttavat kuinka liikunnasta saa ihanan endorfiiniryöpyn, no en ole kokenut moista koskaan. En kaipaa jännitystä elämään enkä seikkailuja, ja joku shoppailu on suorastaan vastenmielistä. Mutta ruoka toimii aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkut ovat riippuvuus kuten huumeetkin. Jos elämässä muita ongelmia, sitä usein paikataan herkuttelemalla josta saadaan huumeiden kaltainen hyvän olon ryntäys. Tai yhtä hyvin herkkuihin tai ahmimiseen voi jäädä koukkuun vaikkei olekaan ongelmia, se on se hyvän olon ryntäys, ihan kuten huumeissa.

Itse olen ollut ylipainoinen mutta nyt laihduttanut jopa 50kg. Laihdutus onnistui vasta silloin kun aloin suhtautumaan herkkuihin ja liikasyömiseen kuten heroiiniin. Opettelin suhtautumaan ruokaan niin, että se on asia josta ei pidä saada nautintoa vaan syy miksi syödään on että pysyy elossa. Tällä tavalla laihdutus onnistui.

Toisaalta moni huumauaine laihduttaa.

Kannabis laihduttaa pitkässä jatkuvassa käytössä. Pistää rasvat liikkeelle ja aineenvaihdunnan nopeammaksi.

Amfetamiinia on käytetty 60-luvulla laihdutuslääkkeenä.

Enemmän korvaisin tuon huumausaine sanan alkoholilla.

Ei siis millään pahalla. Toki huumeista tulee koukuttunut olo varmasti, mutta lihomiseen huumeilla on lähinnä toisenlainen vaikutus. Jokainen on varmasti nähnyt langanlaihoja narkomaaneja.

Vertailin tuossa lähinnä riippuvuuspotentiaalia, en vaikutuksia painoon.

Jossain jenkkitutkimuksessa on sanottu että sipsipussi on paljon koukuttavampi ja haitallisempi terveydelle kuin sielä vastaikään laillistettu kannabis esimerkiksi.

En tiedä sitten. En tunne yhtään ihmistä joka on onnistunut jättämään syömiset väliin.

Ruoasta koukuttuminen on elintärkeää.

Mutta kun puhutaan ylipainosta niin se riippuvuus koskee herkkuja ja liikasyömistä, ei ruokaa kokonaisuudessaan. Siksi herkku/ahmimis-riippuvuus on jopa pahempi kuin huumeriippuvuus, ruokaa ei voi kokonaan jättää pois. Vähän kuten heroiini-käyttäjälle annettaisiin usemman kerran päivässä hyvin pieni määrä heroiinia josta ei vielä saa kunnon nautintoa mutta se muistuttaa hieman kunnon annoksen tunteesta, siinä on kyllä vaikea päästä eroon siitä riippuvuudesta. Siksi laihdutus niin hankalaa.

Niinpä. Syömistä ei voi poistaa kokonaan elämästä vaan se tulee vastaan päivittäin. Huumeriippuvalle riittää, että kärvistelee sen vieroitusajan. Laihduttaja ei voi ajatella, että näenpäs nyt nälkää x päivää, niin sen jälkeen nälkää ei enää tule. Se kun tulee joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Tämä on totta. Nykyaikana lihavuus on sama kuin köyhyys.

Ei siihen oikein omilla valinnoillakaan voi vaikuttaa sitten mitenkään. Laihat kuvittelee ihan omiaan kunnes kokevat itse saman jossain vaiheessa elämäänsä.

Ihan samoinhan huumeiden käyttö johtuu traumoista ja huonoista oloista kuten köyhyys. Samoin voisi sitten sanoa ettei huumeiden käyttöön voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Ylipainon vertaus huumerippuvuuteen (herkku/ahmimis-riippuvuus) on paras selitys minkä olen lukenut tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Ei niitä kaloreita ja kulutusta voi laskea noin yksinkertaisesti.Lihasmassa määrää suurelta osin todellisen kalorikulutuksen,mitä suurempi lihasmassa sen suurempi kulutus sekä levossa että liikkeessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Lisään vielä että nyt en enää jaksa laskea ja laskelmoida. Yritän vain jokaisella aterialla tehdä terveellisen valinnan. Jokaisella aterialla kasviksia. Lähes kaikki - mieluiten kaikki - ruoka sellaista joka ei tule tuoteselosteellisesta paketista. Eikä tietenkään pikaruokaa yms. Liikun sen verran kun hyvältä tuntuu ja syön kun on nälkä. Jos ei tällä lähde niin sitten on pakko hyväksyä kohtaloni, koska muuten lähtee jo järki.

Vierailija kirjoitti:

Mun läpipaska mies syö paljon juureksia jatkuvasti. Oisko tällä mitään vaikutusta?

Lanttua, naurista, retiisiä, sipuleja.

Hullua mutta se syö niitä raakana paloteltuna televisiota katselellessa.

Kannattaa kokeilla jos toimii. Minulla väsyy leuka ja hampat kipeytyy kovista juureksista.

Miten niin se olisi hullua?

Kyllä minäkin syön mielelläni raakoja juureksia siltään. Ihan koko ajan en kuitenkaan, kun ei se enää olisi hampaille hyväksi (vaikkei ne kipeydy), ja kaloreita niissäkin on.

Ja lihava olen.

Tuon läpipasko-ilmiön uskon kyllä olevan suolistobakteereista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Ei niitä kaloreita ja kulutusta voi laskea noin yksinkertaisesti.Lihasmassa määrää suurelta osin todellisen kalorikulutuksen,mitä suurempi lihasmassa sen suurempi kulutus sekä levossa että liikkeessä.

Joo tiedän. Lähinnä vaan turhauttaa kun muut kertoo juttuja tyyliin "laskin vain kaloreita pari kuukautta" tai "jätin kahvipullan pois" ja ovat laihtuneet sen 10kg. Ja itsellä ei tunnu toimivan mikään. Mutta ehkä se pirun stressi on taustalla edelleen; valitettavasti minulle jäi fyysinen muisto traumastani ja se kyllä ahdistaa edelleen usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa viimeisin Prisma mikä oli pari päivää sitten ylellä. Siinä tuli esiin mm se, että lihavilla ihmisillä on erilainen bakteerikoostumus ulosteessa kuin laihoilla.Siis laihoilla, jotka eivät liho vaikka syövät paljon on bakteeri suolistossa mikä estää lihomisen.

Siinä oli iäkkäät kaksoset ja laihan ulosteesta löytyi 5% sitä bakteeria, mikä on pitänyt hänet laihana. Lihavan ulosteesta ei juuri löytynyt ko bakteeria.

Tosin ulkonäkö oli lihavan eduksi. Kasvot suht sileät vielä verrattuna kurttuiseen laihaan sisareensa.

Näihin voi vaikuttaa syödyllä ruualla.

Mistä ruuasta tätä bakteeria saa? Ja miksei sitä ole yleisessä myynnissä?

Vierailija kirjoitti:

Tottumus on toinen luonto, sanotaan.

Helpompaa on napostella ja valittaa kuin syödä 4-5 kertaa päivässä ja jotain muuta kuin suklaata.

Itse olen vuoden alusta saanut 3 kiloa pois, varmaan turvotusta, sillä että jätin napostelut ja syön säännöllisesti.

Voi kun se olisikin noin helppoa, hoituisi tuollaisilla konsteilla! Mutta kun ei ole.

En harrasta napostelua, syön säännöllisesti, ja nimenomaan ruokaa, en suklaata tms. Mutta sitä ruokaa sitten ihan liikaa.

Jos tykkäätte syödä niin liikkukaa paljon. Liikunta ei laihduta mutta auttaa edes vähän.

Minä olen aina ollut ylipainoinen mutta olen saanut hyvin painoa kontrolliin liikkumalla säännöllisesti.

Päivittäin tulee käveltyä töihin 4km ja takas sama määrä.

Siinä kuluu sentään melkein voileipä ja yksi keksi pois.

Sen olen huomannut että pahin virhe on käydä ohjatuissa salijumpissa. Jumppa on tehokas ja sen jälkeen ei enää kävellä tai liikuta viikkoon. Kävely on mielestäni paras, koska se mahdollistaa päivittäisen kivuttoman liikkeen. Sen lisäksi mieli virkistyy ja hymyilen enemmän.

Kokeilkaa ihmeessä.

Arkiliikunta on kuin äyskäröinti. Ei laihduta mutta ei ainakaan vene uppoa mereen.

Tavoitteet pieninä ja ei menetetä jo vallattuja rajoja. Turhan usein mennään yksi eteen ja kaksi taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Tämä on totta. Nykyaikana lihavuus on sama kuin köyhyys.

Ei siihen oikein omilla valinnoillakaan voi vaikuttaa sitten mitenkään. Laihat kuvittelee ihan omiaan kunnes kokevat itse saman jossain vaiheessa elämäänsä.

Siis mitä? Molemmat ovat asioista, johon voi vaikuttaa ihan itse. Tietysti se on helpompi keksiä jotain tekosyitä asialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ruoka (ja juoma) on niin maukasta, ja se, että liikunta on niin ikävää.

Maukas ruoka ei lisää painoa, liika syöminen kyllä.

No joo, viisastele siinä vielä sitten... Siis se, että ruoka on niin maukasta, että ei pysty olemaan ottamatta lisää. Eikä sen tarvitse olla mitään ns. herkkua, vaan vaikka ihan tavallinen lihasoppa ajaa asian. 

Tässä voikin minulla olla yksi syy. En ymmärrä puhetta herkuista, kun minusta tavallinen ruoka on herkullista. Ei joku karkki tai sipsit sen herkullisempaa ole. 

Eri ihmiset nauttivat eri asioista, ja minä nyt sitten nautin ruoasta. Sen sijaan vaikka joku bilettäminen, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai auringonotto rannalla. Jotkut hehkuttavat kuinka liikunnasta saa ihanan endorfiiniryöpyn, no en ole kokenut moista koskaan. En kaipaa jännitystä elämään enkä seikkailuja, ja joku shoppailu on suorastaan vastenmielistä. Mutta ruoka toimii aina!

Se maukas ruoka on myös sellaista, että sitä ei ole tarve syödä yli tarpeensa.  Esim. kaikki keinotekoinen ja teollinen ruoka saattaa olla jonkun mielestä maukasta, mutta ne on koukuttavia lisäaineiden ansiosta.

Aito ravinto on hyvää eikä ole tarve syödä liikaa, kylläisyys tulee luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa viimeisin Prisma mikä oli pari päivää sitten ylellä. Siinä tuli esiin mm se, että lihavilla ihmisillä on erilainen bakteerikoostumus ulosteessa kuin laihoilla.Siis laihoilla, jotka eivät liho vaikka syövät paljon on bakteeri suolistossa mikä estää lihomisen.

Siinä oli iäkkäät kaksoset ja laihan ulosteesta löytyi 5% sitä bakteeria, mikä on pitänyt hänet laihana. Lihavan ulosteesta ei juuri löytynyt ko bakteeria.

Tosin ulkonäkö oli lihavan eduksi. Kasvot suht sileät vielä verrattuna kurttuiseen laihaan sisareensa.

Näihin voi vaikuttaa syödyllä ruualla.

Mistä ruuasta tätä bakteeria saa? Ja miksei sitä ole yleisessä myynnissä?

Ainakin fermentoituneet tuotteet ovat hyväksi suoliston kannalle. Esim. kimchi.

Mä tykkään isoperseisistä naisista. Käyskennelkää kaduilla niin zuumailen O_O :P

Älkää laihduttako hölmöt!

T: Mies 85

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että laihduttamisessa on vaikeaa aivan kaikki.

Olen 36 ja pari vuotta sitten koin suuren henkisen ja fyysisen trauman. Painoni nousi kuukaudessa 10kg vaikka ruoat oli laatua jogurtti ja yksi paahtoleivän siivu päivässä - minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainoinen. Jouduin käyttämään lääkettä joka sekoitti aivan kaiken, nukkumisen, ruokahalun, mielialat, vatsan toiminnan.

Noita kymmentä kiloa olen yrittänyt pudottaa kaksi vuotta. Laskenut kaloreita, jumpannut, pätkäpaastoillut, ostanut aktiivisuusmittarin (tavallisena päivänä ilman erityistä liikuntaa tulee helposti 10-12tuhatta askelta). Kaloreita kuluu 2000-2200 päivässä, olen yrittänyt syödä n. 1600. Paino ei ole laskenut grammaakaan, vaikka olen laskenut hiilareita ja proteiineja ja rasvaa ja kasvisten määrää ja vaikka mitä. 

Ja sitten tähän päälle vielä varoitellaan että kaikki laihdutukset epäonnistuu joka tapauksessa ja tulee vaan korkojen kanssa takaisin. Eli... pitääkö minun hyväksyä oloni pullukkana ja keskittyä siihen etten liho enempää? Mutta kuitenkin on myös onnistumistarinoita joissa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja? Miksi oma vaaka ei hievahdakaan alaspäin?

Eli todellakin siinä on vaikeaa KAIKKI.

Tämä on totta. Nykyaikana lihavuus on sama kuin köyhyys.

Ei siihen oikein omilla valinnoillakaan voi vaikuttaa sitten mitenkään. Laihat kuvittelee ihan omiaan kunnes kokevat itse saman jossain vaiheessa elämäänsä.

Siis mitä? Molemmat ovat asioista, johon voi vaikuttaa ihan itse. Tietysti se on helpompi keksiä jotain tekosyitä asialle.

Olin nuorena ihan yhtä sinisilmäinen hoikka sirputtaja ja lauloin samaa laulua. Ikä tuo viisautta ja sitten tajuat.

Eiköhän se kokemus hiljennä sinutkin.