Ihmiset puolustelevat 15,5 m2 asuntoja joita rakennetanan Vantaalle!!!

Vierailija kirjoitti:

15,5 neliötä on nähdäkseni paljpn parempi vaihtoehto kuin yksikään yö lehtilaatikossa.

Luuletko, että joku pääsee sieltä lehtilaatikosta tuonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Ihmisten kyvyttömyys ymmärtää asuntomarkkinaa paljastuu tällä palstalla.

"Kyllä minulle riittäisi tuollainen 15 neliön asunto."

Niin, varmaan se _riittäisi_ juuri _sinulle_, mutta suurin osa ihmisistä ottaisi varmasti mieluummin kymmenen neliötä isomman kämpän, jos sellaisen saisi samalla rahalla. Sinäkin, vaikka muuta väität.

"Mutta kaikilla ei ole rahaa niin isoon, hyvä että rakennetaan runsaasti tällaisia pienempiä asuntoja."

*Huokaus...* Kysynnän ja tarjonnan laki määrittää keskipitkällä aikavälillä sen, että pienten asuntojen hinta tulee aina olemaan jokseenkin sama, riippumatta siitä onko näiden asuntojen koko 10 vai 20 neliötä. Koska jossain pitää asua, ja koska asumistuet yms.

Mitä enemmän (liian) pieniä asuntoja rakennetaan, sitä useampi ihminen joutuu asumaan pienessä asunnossa - joko vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan. Siksi ei pitäisi rakentaa liian pientä.

Liian pienten asuntojen rakentamisen lobbaaminen on ainoastaan rakennusyhtiöiden etu.

Mä asun jo nyt isommassa asunnossa (4h+k+2kph+s+vh). Lasten muutettua omilleen kodistani suurin osa on käyttämättä. Tilat, joita nyt pidän asuintiloina, eivät ole juuri tuota suurempia. Tuollainen pieni keittiö ja pieni kylpyhuone mahtuisi hyvin olohuoneeseeni, jolloin en tarvitsisi enää tämän asuntoni keittiötä ja kylpyhuonettakaan. Yhtiövastikkeeni on pienempi kuin tuon asunnon vuokra. Koska mulla kuitenkin on tilaa, kodistani on tullut läheisteni toistaiseksi tarpeettomien tavaroiden varasto. No mikäpä siinä, kun en noissa muissa huoneissa asu. Kuitenkin nekin pitää välillä siivota (imuroida, pyyhkiä pölyt jne), mikä taas ei mun kaltaiselleni ihmiselle ole mikään mieluinen asia. Lisäksi tässä asunnossa ei ole mahdollista lämmittää vain yksittäisiä huoneita, joten joudun lämmittämään koko asunnon, vaikka lämmintä asuintilaa tarvittaisiin vain noin 15 neliön verran. 

Jos tuollaisia asuntoja olisi myös omistusasuntoina, voisin hyvin ostaa sellaisen. Silloin vapautuisi markkinoille yksi perheasunto niille, jotka taas tarvitsevat enemmän tilaa. Mulle jäisi kulutukseen enemmän rahaa, kun voisin käyttää tämän asuntoni myymisestä saamiani rahoja. Nyt se varallisuus on kiinni asunnossa, josta vain pieni osa on asuinkäytössä. Lisäksi muuton yhteydessä tulisi tehty "kuolinsiivous", jolloin vanhainkotiin, palvelutaloon tai hautausmaalle muuttamiseni olisi omaisille yksinkertaisempi prosessi huomattavasti vähäisemmän tavaramäärän vuoksi. 

Katsoin aikoinaan telkkarista Riisutut -sarjan ja jo silloin mietin, että olisi oikeasti aika ihanaa, jos voisi aloittaa tavaroiden keräämisen aivan alusta. Tyhjä asunto, johon yksitellen toisi vain niitä tavaroita, joita oikeasti tarvitsee. Voisin toki tehdä vastaavan tavaroiden karsimisen jo nyt, jolloin olohuonettani lukuunottamatta kaikki muut tämän asunnon huoneet jäisivät täysin tyhjäksi. Olen katsellut jo yksiöitäkin, mutta niiden ongelmana on, että parveke puuttuu. Näissä studioasunnoissa olisi pieni parvekekin. 

Jos asuntosi tuntuu liian isolta, niin myy se ja osta pienempi tilalle. Ei kai ole kovinkaan järkevää pitää isoa asuntoa sukulaisten ja tuttavien ilmaisena romuvarastona.

Aikomus onkin ostaa yksiö, kunhan löydän tältä alueelta mieluisan, jossa on myös parveke. Pidän tuosta studioasunnosta siksi, että siinä on "makuuhuone" parvella. Tavallisissa yksiöissä huonekorkeus ei riitä kunnollisen parven rakentamiseen, joten sen vuoksi pidän tuollaista studioasuntoa itselleni parempana vaihtoehtona kuin tavallista yksiötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Ihmisten kyvyttömyys ymmärtää asuntomarkkinaa paljastuu tällä palstalla.

"Kyllä minulle riittäisi tuollainen 15 neliön asunto."

Niin, varmaan se _riittäisi_ juuri _sinulle_, mutta suurin osa ihmisistä ottaisi varmasti mieluummin kymmenen neliötä isomman kämpän, jos sellaisen saisi samalla rahalla. Sinäkin, vaikka muuta väität.

"Mutta kaikilla ei ole rahaa niin isoon, hyvä että rakennetaan runsaasti tällaisia pienempiä asuntoja."

*Huokaus...* Kysynnän ja tarjonnan laki määrittää keskipitkällä aikavälillä sen, että pienten asuntojen hinta tulee aina olemaan jokseenkin sama, riippumatta siitä onko näiden asuntojen koko 10 vai 20 neliötä. Koska jossain pitää asua, ja koska asumistuet yms.

Mitä enemmän (liian) pieniä asuntoja rakennetaan, sitä useampi ihminen joutuu asumaan pienessä asunnossa - joko vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan. Siksi ei pitäisi rakentaa liian pientä.

Liian pienten asuntojen rakentamisen lobbaaminen on ainoastaan rakennusyhtiöiden etu.

Keskipitkä aikaväli ei nyt ihan kauheasti lämmitä sitä, jolla juuri tänä päivänä on vaikeuksia selvitä vaikkapa 700 euron vuokrasta. Hänelle tuo 500 euron vuokra on juuri tähän hetkeen helpotus. Tällä hetkellä yksiöiden vuokrat länsi-Vantaalla ovat vapailla markkinoilla hintahaarukassa 600-750 riippuen sijainnista ja kunnosta. Jonkun aivan pommin voi saada vitosella alkavalla summalla. Eivät nuo vuokrat esim 25-35 neliön yksiöissä ole laskemassa sinne noin 500euron hujakoille niin kauan kuin valtio ei keksi jotain mullistavaa uutta asumistuki/pääomaverotus/jne akselille. 

Ei vaikka kuinka kaikki huutaisivat kuorossa haluavansa asua ilmaiseksi kivoissa kaksioissa. Siksi tämä on hyvä ratkaisu sellaiselle joka ei syystä tai toisesta halua maksaa kovin paljoa asumisestaan ja toisaalta kokee tuollaisen asunnon itselleen sopivaksi.

Niin moni asia on murroksessa muutenkin. Jakamistalous, liikenne, työllisyys... tulevaisuus voi olla jotain ihan muuta mitä pystymme kuvittelemaankaan, mutta nopeita ratkaisuja juuri tähän hetkeen tarvitaan.

Asumistuki ja pääomaverotus eivät auta. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että jos asuntojen määrä ei lisäänny, laatu ei parane eikä asuntojen tarve vähene, surkea asuntotilanne ei muuksi muutu. Helpointa olisi lisätä asuntojen määrää pääkaupunkiseudulla pakottamalla kaupungit kaavoittamaan tarvetta vastaava määrä lääniä asumiselle. Tonttipula on keinotekoinen.

Toisaalta asuntoja on myös tyhjillään, koska ei kannata vuokrata nykyisillä tuotoilla..

Pk-seudulla on isoja rakennushankkeita ja jatkuvasti nousee uusia asuinalueita. Se ei kauheasti lämmitä, että kaavoitetaan jonnekin metsiin, missä ei ole kunnallistekniikkaa jne. Joo, ne voi rakentaa, sitten tulee ongelmaksi yhteydet (muu kuin juna/metro ei vaan toimi ruuhkaisella pk-seudulla). Sitten palvelut. jne. Uusien asuinalueiden luominen kestää vuosikymmeniä. Vaikkapa Marjarataa suunniteltiin jo kun olin lapsi 80-luvulla, 30 vuotta myöhemmin viimein tehtiin. 

Rakennushankkeita pystyy kerrallaan pyörittämään tietyn määrän, koska se vaatii kunnaltakin niin isoja panostuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea mielestäni, mutta vuokra saisi olla edullisempi. Samalla seudulla 50 neliöinen asunto maksaa noin 700 euroa, eli noin 14 euroa neliö. 15,5 neliön asunnon vuokra per neliö on yli 32 euroa. Toki pienten asuntojen vuokra on aina suhteessa kalliimpi, mutta kyseisissä asunnoissa vuokra per neliö on jo yli kaksinkertainen... Rakennuttaja saa käärittyä aikamoiset hillot.

Mutta luetunymmärtäminen.. ne yhteiskäyttötilat myös on laskettu vuokraan. En tiedä mikä niiden laskennallinen määrä per asunto, mutta suoraan ei voi laskea tuon 15,5 neliön mukaan.

Yhteiskäyttötilojen käyttäjiksi muodostuu helposti kuppikunta talon ensimmäisistä asukkaista. Tämä porukka sitten huseeraa määräämässä "meidän" sääntöjä. Kuppikuntaan ei pääse mukaan myöhemmin tulleet, eivätkä liian erilaiset asukkaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Ihmisten kyvyttömyys ymmärtää asuntomarkkinaa paljastuu tällä palstalla.

"Kyllä minulle riittäisi tuollainen 15 neliön asunto."

Niin, varmaan se _riittäisi_ juuri _sinulle_, mutta suurin osa ihmisistä ottaisi varmasti mieluummin kymmenen neliötä isomman kämpän, jos sellaisen saisi samalla rahalla. Sinäkin, vaikka muuta väität.

"Mutta kaikilla ei ole rahaa niin isoon, hyvä että rakennetaan runsaasti tällaisia pienempiä asuntoja."

*Huokaus...* Kysynnän ja tarjonnan laki määrittää keskipitkällä aikavälillä sen, että pienten asuntojen hinta tulee aina olemaan jokseenkin sama, riippumatta siitä onko näiden asuntojen koko 10 vai 20 neliötä. Koska jossain pitää asua, ja koska asumistuet yms.

Mitä enemmän (liian) pieniä asuntoja rakennetaan, sitä useampi ihminen joutuu asumaan pienessä asunnossa - joko vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan. Siksi ei pitäisi rakentaa liian pientä.

Liian pienten asuntojen rakentamisen lobbaaminen on ainoastaan rakennusyhtiöiden etu.

Mä asun jo nyt isommassa asunnossa (4h+k+2kph+s+vh). Lasten muutettua omilleen kodistani suurin osa on käyttämättä. Tilat, joita nyt pidän asuintiloina, eivät ole juuri tuota suurempia. Tuollainen pieni keittiö ja pieni kylpyhuone mahtuisi hyvin olohuoneeseeni, jolloin en tarvitsisi enää tämän asuntoni keittiötä ja kylpyhuonettakaan. Yhtiövastikkeeni on pienempi kuin tuon asunnon vuokra. Koska mulla kuitenkin on tilaa, kodistani on tullut läheisteni toistaiseksi tarpeettomien tavaroiden varasto. No mikäpä siinä, kun en noissa muissa huoneissa asu. Kuitenkin nekin pitää välillä siivota (imuroida, pyyhkiä pölyt jne), mikä taas ei mun kaltaiselleni ihmiselle ole mikään mieluinen asia. Lisäksi tässä asunnossa ei ole mahdollista lämmittää vain yksittäisiä huoneita, joten joudun lämmittämään koko asunnon, vaikka lämmintä asuintilaa tarvittaisiin vain noin 15 neliön verran. 

Jos tuollaisia asuntoja olisi myös omistusasuntoina, voisin hyvin ostaa sellaisen. Silloin vapautuisi markkinoille yksi perheasunto niille, jotka taas tarvitsevat enemmän tilaa. Mulle jäisi kulutukseen enemmän rahaa, kun voisin käyttää tämän asuntoni myymisestä saamiani rahoja. Nyt se varallisuus on kiinni asunnossa, josta vain pieni osa on asuinkäytössä. Lisäksi muuton yhteydessä tulisi tehty "kuolinsiivous", jolloin vanhainkotiin, palvelutaloon tai hautausmaalle muuttamiseni olisi omaisille yksinkertaisempi prosessi huomattavasti vähäisemmän tavaramäärän vuoksi. 

Katsoin aikoinaan telkkarista Riisutut -sarjan ja jo silloin mietin, että olisi oikeasti aika ihanaa, jos voisi aloittaa tavaroiden keräämisen aivan alusta. Tyhjä asunto, johon yksitellen toisi vain niitä tavaroita, joita oikeasti tarvitsee. Voisin toki tehdä vastaavan tavaroiden karsimisen jo nyt, jolloin olohuonettani lukuunottamatta kaikki muut tämän asunnon huoneet jäisivät täysin tyhjäksi. Olen katsellut jo yksiöitäkin, mutta niiden ongelmana on, että parveke puuttuu. Näissä studioasunnoissa olisi pieni parvekekin. 

Jos asuntosi tuntuu liian isolta, niin myy se ja osta pienempi tilalle. Ei kai ole kovinkaan järkevää pitää isoa asuntoa sukulaisten ja tuttavien ilmaisena romuvarastona.

Aikomus onkin ostaa yksiö, kunhan löydän tältä alueelta mieluisan, jossa on myös parveke. Pidän tuosta studioasunnosta siksi, että siinä on "makuuhuone" parvella. Tavallisissa yksiöissä huonekorkeus ei riitä kunnollisen parven rakentamiseen, joten sen vuoksi pidän tuollaista studioasuntoa itselleni parempana vaihtoehtona kuin tavallista yksiötä. 

Minustakin tuo vaikuttaa ihanalta, ja jopa vähän luksukselta juurikin huonekorkeuden vuoksi. Parvi kelpaa makuuhuoneeksi oikein hyvin, sinne mahtuu sänky ja vaikkapa työpöytä. Nytkin minulla on parvisängyn alla työpöytä ja tuoli.

Paljon kivempi kuin nykyinen tavisyksiöni.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea mielestäni, mutta vuokra saisi olla edullisempi. Samalla seudulla 50 neliöinen asunto maksaa noin 700 euroa, eli noin 14 euroa neliö. 15,5 neliön asunnon vuokra per neliö on yli 32 euroa. Toki pienten asuntojen vuokra on aina suhteessa kalliimpi, mutta kyseisissä asunnoissa vuokra per neliö on jo yli kaksinkertainen... Rakennuttaja saa käärittyä aikamoiset hillot.

Mutta luetunymmärtäminen.. ne yhteiskäyttötilat myös on laskettu vuokraan. En tiedä mikä niiden laskennallinen määrä per asunto, mutta suoraan ei voi laskea tuon 15,5 neliön mukaan.

Yhteiskäyttötilojen käyttäjiksi muodostuu helposti kuppikunta talon ensimmäisistä asukkaista. Tämä porukka sitten huseeraa määräämässä "meidän" sääntöjä. Kuppikuntaan ei pääse mukaan myöhemmin tulleet, eivätkä liian erilaiset asukkaat. 

Tällainen uhkakuvien maalailu etukäteen on aivan naurettavaa. "Kuppikuntiin" pääsee mukaan kyllä olemalla mukava, avoin ja aloitteellinen. Istumalla yksin mököttämässä siellä omassa minikodissa ei varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaisessa asunnossa elää pystyy, mutta en ymmärrä miksi tuollaisia pitää rakentaa maassa, jossa on tilaa rakennuksille vaikka millä mitalla. Noissa kokoluokissa yksikin neliö on tärkeä. Jotkut 25 neliön asunnot ovat ihan sopivia yksin asuvalle, mutta siitä pienemmät alkavat olemaan hankalia. 

Niitähän rakennetaan, koska kysyntää on. Tuohonkin oli hakijoita yli 750 eli 11 kertaa enemmän kuin asuntoja. Eli näille ihmisille niitä rakennetaan jotka sellaisiin haluavat asumaan,.

Luojan kiitos (vaikken ole uskovainen), että olen vapautunut PK-seudun hintakuplasta.

Työskentelen alalla, jossa ei pääse tosiaankaan rehentelemään palkalla. Asuimme vaimon kanssa yhdessä Vantaalla, jossa sielläkin vuokrataso oli jo sellainen, että kaksion vuokra + muut asuinkustannukset + työmatkakustannukset + auton ylläpito + muut kotitalouden pakolliset menot veivät sen verran ison osan palkasta, että loppukuusta tosissaan itketti, kuinka vähän tilillä oli rahaa. Vaikka molemmat olimme töissä. Ja siltikin se kaksio tuntui tukalan pieneltä meille kahdelle ja lemmikillemme. Isoja hankintoja ja lomamatkoja oli vaikea toteuttaa, kun niitä varten olisi pitänyt säästää useampi satanen joka kuukausi - mutta asumisen kustannusten ja epämukavan asumisen tunteen vuoksi rahat tuntuivat aina leviävän maailman tuuliin.

Kotona, niissä noin 50 neliössä oli yleensä pakko viihtyä, koska ei ollut useinkaan varaa lähteä harrastamaan mitään erityistä tai ihmeellistä - kun rappukäytävän ovi kolahti takana kiinni, oli tietenkin pakko avata edes vähän lompakkoa, että pystyi tekemään muutakin kuin kävelemään kadulla.

Onni kuitenkin hymyili meille. Sain töitä pienemmästä kaupungista, jossa asunnot ovat halpoja. Ostimme ihan kelpo kunnossa olevan omakotitalon, joka irtosi kukkarollemme sopivalla hinnalla. Nyt, muutamien vuosien jälkeen, elämänlaatu on parempaa. Lainasta on maksettu jo tuntuva osa pois, tilaa on enemmän ja ennen kaikkea on oma pihamaa, jossa aikaa voi viettää huolettomasti varsinkin kesäisin. Kulttuurimahdollisuuksien puute rajaa ajanviettomahdollisuuksia, mutta toisaalta ei enää ole sellaista "pakkoa" lähteä pois kotoa, koska seinät eivät tunnu kaatuvan päälle niin helpolla. Kotona viihtyy, ihan oikeasti, kun tilaa on enemmän!

Jos joutuisin vaikka yksin elämään tuollaisessa 15m2 kopissa, tulisin todennäköisesti hulluksi, koska olisi todella vaikea keksiä mielekästä tekemistä niin pitkäksi aikaa, että kotona olisi ihan pakko vain käydä nukkumassa.

Noita yksiöitä markkinoidaan aktiivisten ja aina menossa olevien ihmisten asuntoina, joissa käydään ainoastaan nukkumassa. Entäs jos ei aina jaksa olla menossa, tai vaikka sairastuu? Loppujen lopuksi noista kopperoista muodostuu todellisia "itsemurhayksiöitä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on loistava idea, jos viittaat siihen Saton projektiin. Siihenhän kuuluu isot yhteiskäyttötilat myös.

Yhteiskunta on pilannut asuntomarkkinat jossa ei kilpailu toimi ja hinnat ovat siksi karanneet tavalliselta kansalta.

Miten 15 neliön asunnossa voi asua jos rupeaa seurustelemaan tai saa lapsen? Joutuu heti muutaman vuoden päästä muuttamaan. Täydellistä tyhmyyttä ja hallituksen myötäilyä. Halllitus pitää saada laskemaan asuntojen hintoja keinolla millä hyvänsä.

Eihän niitä perheasunnoiksi ole tarkoitettukaan. Täysin normaaliahan on, että muutetaan isompaan asuntoon jos perhe kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattavasti suurempaa masokismia on rakentaa tai ostaa talo syrjästä, ja sen jälkeen ihmetellä kun sitä ei saakaan kaupaksi.

Voin sanoa suoraan, että koko maaseutu tulee tyhjenemään parin seuraavan vuosikymmenen sisällä. Yksittäisiä tilallisia ja elämäntapahippejä voi sinne jäädä, mutta pikkuhiljaa kaikki muut valuvat kaupunkiin. Automaattinen ja väistämätön seuraus on asuntojen hintojen nousu, eli siirtyminen yhä pienempiin asuntoihin.

Syy tähän on palveluiden siirtyminen kaupunkiin, autoilun väheneminen ja myös juurtuminen kaupunkiympäristöön. Äärimmäisen harva kaupungissa syntynyt lapsi jättäisi tutut piirit, ihmiset ja harrastukset muuttaakseen maakuntien tilaihmeisiin. Ja ilman autoa ei edes lähdetä kovin kauas keskustasta. 

Kun ennen talon ja autojen ajateltiin olevan menestyksen merkki, onkin se tulevaisuudessa syrjäytymisen merkki kun yhä useampi asuu suuressa talossa vain koska ei ole varaa asua kaupungissa. Myös tavaralle käy samalla tavalla. Yhden upean ja kestävän kenkäparin omistaminen on arvostetumpaa kuin autotallillinen krääsää. Pankit tietävät tämän jo, siksi lainaa ei edes heru kasvukeskusten ulkopuolelle. Ei niitä asuntoja tule kukaan enää ostamaan.

Näinhän se menee. Maaseudulla asuttiin siksi, että toimeentulo tuli maataloustöistä. Ei siellä silloinkaan sen takia asuttu, että pidettiin väljästä asumisesta, vaan siksi, että pellot ja karja elättivät. Asuttiin siis siellä missä työkin oli. Kun omavaraistalous on mennyttä maailmaa ja maatalous koneellistunut ja teollistunut, ei siihen tarvita entistä määrää työvoimaa, joten maaseutu ei enää elätä kuin pienen määrän ihmisiä. Toimeentulo tulee muualta, kaupungeissa olevista työpaikoista. Siksipä ihmiset menevät asumaan sinne, koska ei ole mielekästä tehdä tuntikausien työmatkoja päivittäin.

Sä elät nyt itsekin vähän mennyttä maailmaa. Ei maaseutu ole enää pitkään aikaan ollut pelkän maatalouden varassa, vaan täällä tehdään paljon muutakin. Etätyö on edelleen kovasti lisääntymässä ja sitä voi tehdä ihan missä vaan, esimerkiksi täällä maalla. Toisekseen omavaraistalous ainakin osittain on nousussa. Kansa haluaa tuottaa ruokiaan itse. Minä en toki ole läheskään omavarainen, mutta merkittävä osa syömästäni ravinnosta tulee omasta maasta, sekä metsistä.

Itse olen kaupungissa syntynyt ja siellä 30 ensimmäistä elinvuottani elänyt. Maalle muutin, koska haluan ympärille tilaa ja luonnon lähelle. En siis ole sekuntiakaan tehnyt maatalouden parissa töitä, mutta täällä maalla olen asunut jo yli 20 vuotta ja viihdyn täällä erinomaisen hyvin. Ja vaikka kävisikin kaupungissa töissä, kuten minä teen, niin ei se sitä tarkoita, että työmatkaan uppoaisi tuntikausia päivittäin, vaan maalla voi asua kasvukeskusten läheisyydessäkin. Itse asun maalla liki 37 kilometrin päässä isosta kasvukeskuksesta jossa käyn töissä. Työmatka kesänopeuksilla 20 minuuttia ja talvinopuksilla muutaman minuutin enemmän. Esimerkiksi Helsingissä asuvista iso osa kuluttaa työmatkaansa enemmän aikaa kuin minä.

Mitä asunnon kokoon tulee, niin ei täällä maallakaan ole mikään pakko isossa paljon energiaa kuluttavassa talossa asua, vaan pieni mökkikin on ihan hyvä ratkaisu, kuten itselläni. Mökissäni on alle 40 neliötä ja se riittää minulle varsin hyvin. Minulle tärkeintä tilan kannalta on, että sitä tilaa on nimenomaan ulkona, eli että saan asua omassa rauhassani, eikä naapuri hengitä niskaan. Tonttini pinta-ala on 2 hehtaaria ja lähimpään naapuriin on liki puolikilometriä matkaa. Näköyhteyttä ei ole ja se on hieno juttu se, koska tykkään olla omassa rauhassani.

Vierailija kirjoitti:

Voi pyhä ihme. Yksi kerrostalo pk-seudulla, missä rakennetaan tälläkin hetkellä satoja ihan normaaleja kerrostaloja. Ja kohta kaikki pakkoasuvat juuri tässä tai tämän kaltaisissa? Ööö, valoja päälle ihmiset jookos?

Mietin kyllä ihan samaa. Vaikka jatkossa kaikki uudet rakennushankkeet vietäisiin läpi tuolla konseptilla (mikä ei tule tapahtumaan, koska kysyntää on rajallisesti ja vain tietyn tyyppisillä alueilla), on niitä tavallisen kokoisia asuntoja: yksiöitä, kaksioita, kolmioita, perheasuntoja, jne valtaosa edelleen. Vasta jos aletaan purkaa nykyisiä taloja ja niiden tilalle tehdään tuollaisia, kannattaa alkaa huolestua. 

Tämähän on vain yksi asumisen muoto, siinä missä vaikka ok-talokin.

Vierailija kirjoitti:

Just aattelin että tuohan olis hyvä vaihtoehto sellaiselle joka käy pidemmältä pk-seudulla töissä (kuten itse ennen). Viikot asuis tuossa pikkukämpässä ja viikonlopuksi oikeaan kotiin.

Esimerkiksi näin. Ihmisillä on erialisia asumistarpeita ja erilaisia elämäntilanteita. Jollekin tuollainen asunto on varsin sopiva. 

Vierailija kirjoitti:

Noita yksiöitä markkinoidaan aktiivisten ja aina menossa olevien ihmisten asuntoina, joissa käydään ainoastaan nukkumassa. Entäs jos ei aina jaksa olla menossa, tai vaikka sairastuu? Loppujen lopuksi noista kopperoista muodostuu todellisia "itsemurhayksiöitä."

Entä jos, entä jos, entä jos. Sitten tehdään niinkuin muutenkin tehtäisiin, kun asunto on huono elämäntilanteeseen: etsitään uusi. Ei se sairastuminen 25 neliön yksiössä ole yhtään sen hehkeämpää. Ehkä jopa kurjempaa, koska ei ole taloyhteisöä auttamassa - tuollahan ainakin pyritään siihen, että talosta muodostuisi ihan oikea yhteisö.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin kolumnisti kirjoittaa siitä, miksi suomalaiset asuvat länsieuroopan oienimmissä asunnoissa, vaikka meillä on lääniä ja metsää valtiossamme.

Samaan aikaan paikalle ilmestyy ihmisiä, jotka puolustelevat sitä, että kyllä 15neliötä riittää ihmiselle hyvin ja minä en ainakaan halua enempää ja se on ekologista ja ihanaa.

Ei hyvää päivää, suomalaiset. Masokisteja me olemme?

Ei sillä ole mitään merkitystä, että lääniä olisi vaikka kuinka. Niiden asuinneliöiden rakentaminen vaan on todella kallista. Jo pelkkä infran vieminen pellolta toiselle näissä sääolosuhteissa maksaa ihan hirveästi. Muualla maailmassa ei varmasti tarvitse joka yksiössä mahtua kylvettämään pyörätuolipotilasta, ei tarvitse tehdä samanlaisia eristekerroksia joka sivulle, ei tarvitse laittaa väh. kolminkertaisia ikkunoita, ei tarvitse olla autohallia ja mitä vielä, ei varsinkaan tehdä saunaa joka kämppään. Työvoima ei ole yhtä säänneltyä ja työturvallisuus yhtä tiukkaa. Paloturvallisuus, äänieristykset, vedeneristykset, kylppärin ja keittiön varustelu ja niin edelleen. Sinänsä tämä ei vielä tarkottaisi etteikö tavallisissa huonetiloissa voisi olla neliö tai pari enemmän tilaa, mutta kun nämä ja paljon muuta on oltava just eikä melkein joka rakennuskohteessa, samaan tilaan on välttämättä saatava enemmän asuntoja, jotta rakentaminen kannattaa. 

Ei se pelkkä neliömäärä tarkoita että asumismukavuus on suurempi. Ja mitä se asumismukavuus edes on? Miten voi verrata kahta maata joissa lämpötilan yms. puolesta vaatimukset on aivan erilaiset? Että napapiirillä pitää olla yhtä paljon tilaa joka huoneessa kuin lauhemmassa ilmastossa, että voi puhua ihmisarvoisesta elämästä? Myös Briteissä juuri tänä vuonna paloi kotiinsa kymmeniä ihmisiä, kun oli rakennettu halpaa kerrostaloa köyhille ja säästetty turvallisuudessa. Suomessa se ei olisi mahdollista. Aika oleellinen asumismukavuustekijä se on, että et kuole kotiisi.

Minusta nuo Saton pikkukämpät yleisine tiloineen on hienoja. Ne kannustaa elämäntyyliin joka on paljon parempi kuin se että kaikki mahtuu sinne oman oven taakse omaan hiljaisuuteen, ja sen lisäksi siihen että omistetaan vaan mitä tarvitaan. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu sitä totaalieristäytymistä ja bunkkeroitumista paremmin se, että omistetaan vähän mutta kestävää, pidetään huolta niistä tavaroista mitä on, ja päivässä kuljetaan paikasta toiseen tekemään eri asioita, nukutaan aitassa ja tehdään ruokaa tuvassa ja syödään pihalla ja saunotaan saunatuvassa ja pestään pyykkiä ulkona ja niin edelleen.  Koska sellaisia tiloja ei ole mahdollista jokaiselle yksinasuvalle luoda omaan rauhaan, ei ole ollut mahdollista ennen eikä ole mahdollista nyt, tuollainen kompromissiratkaisu jossa asuminen on turvallista ja on myös sitä omaa rauhaa, on ihanteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Noita yksiöitä markkinoidaan aktiivisten ja aina menossa olevien ihmisten asuntoina, joissa käydään ainoastaan nukkumassa. Entäs jos ei aina jaksa olla menossa, tai vaikka sairastuu? Loppujen lopuksi noista kopperoista muodostuu todellisia "itsemurhayksiöitä."

Niinpä. Tai jos noihin kopperoihin on ennemmin tai myöhemmin sellaisten ihmisten pakko muuttaa, joilla ei vaan ole rahaa muuhun? Syrjäytyneet, sairaat, pitkäaikaistyöttömät? Kun talo on uusi ja hieno, sitä on helppo markkinoida aktiivisille, urbaaneille, nuorille sinkuille. Mutta sitten kun talolla on ikää yli 40 vuotta - se on täysin kulahtanut ja nuhjaantunut, remontteja ei ole tehty aikoihin, vuokriakin on pakko laskea tai niitä ei voi ainakaan nostaa - sinne muuttavat ne, joiden on pakko muuttaa sinne. Ta-daa. Siitä vasta kurjuus alkaakin.

Vierailija kirjoitti:

On rikos rakentaa 15 neliön asuntoja ja rahastaa asumisella, joka on jokaiselle pakollista.

Pikkukopeissa asuminen on kuin elämä kommunismissa. Ei tiedetä paremmasta ja vaikka nähdään omin silmin, kuvitellaan se joksikin harhaksi. Suomessa kuvitellaan koppiasumisen olevan suorastaan kadehdittava tapa elää. Ekologiamarisijat jauhaa samaa mantraa asumisen ympäristövaikutuksista. Mitä roskaa. Kyllä väljä asuminen voi olla ekologista. Naurettavia nukkekoteja esitellään lehdissä jotenkin Suomen saavutuksina. Hävettää.

Täh? Noissa asuminenhan on ihan vapaaehtoista. Ne on tehty ihan vapaille markkinoille halukkaiden vapaasti vuokrattavaksi. Elleivät ihmiset sellaisia pidä hyvänä, eivät he niitä vuokraakaan asunnoikseen. Mutta nyt on kuitenkin hakemuksia tullut yli 750 kun asuntoja on 68. Tuntuu siis halua ja tarvetta olevan. Isompia asuntoja haluaville on niitä tarjolla paljon enemmän.

Pidän noista asunnoista, mutta hinta on järkyttävä. Aikamoista rahastusta Satolta. Opiskelija, joka opiskelee ja tekee jotain osa-aikatyötä varmaan viihtyykin. Työttömälle ja pienen eläkkeen saajalle kauhistus, koska vuokran jälkeen ei ole varaa olla useita tunteja poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita yksiöitä markkinoidaan aktiivisten ja aina menossa olevien ihmisten asuntoina, joissa käydään ainoastaan nukkumassa. Entäs jos ei aina jaksa olla menossa, tai vaikka sairastuu? Loppujen lopuksi noista kopperoista muodostuu todellisia "itsemurhayksiöitä."

Niinpä. Tai jos noihin kopperoihin on ennemmin tai myöhemmin sellaisten ihmisten pakko muuttaa, joilla ei vaan ole rahaa muuhun? Syrjäytyneet, sairaat, pitkäaikaistyöttömät? Kun talo on uusi ja hieno, sitä on helppo markkinoida aktiivisille, urbaaneille, nuorille sinkuille. Mutta sitten kun talolla on ikää yli 40 vuotta - se on täysin kulahtanut ja nuhjaantunut, remontteja ei ole tehty aikoihin, vuokriakin on pakko laskea tai niitä ei voi ainakaan nostaa - sinne muuttavat ne, joiden on pakko muuttaa sinne. Ta-daa. Siitä vasta kurjuus alkaakin.

40 vuoden päähän nykytilanteessa ei ennusta kukaan. Sitä on aivan turhaa tässä kohtaa itkeä. Ja yleensä nämä Saton jne kohteet ihan kohtuullisesti peruskorjataan, jos historiaa yhtään voi käyttää mittarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita yksiöitä markkinoidaan aktiivisten ja aina menossa olevien ihmisten asuntoina, joissa käydään ainoastaan nukkumassa. Entäs jos ei aina jaksa olla menossa, tai vaikka sairastuu? Loppujen lopuksi noista kopperoista muodostuu todellisia "itsemurhayksiöitä."

Niinpä. Tai jos noihin kopperoihin on ennemmin tai myöhemmin sellaisten ihmisten pakko muuttaa, joilla ei vaan ole rahaa muuhun? Syrjäytyneet, sairaat, pitkäaikaistyöttömät? Kun talo on uusi ja hieno, sitä on helppo markkinoida aktiivisille, urbaaneille, nuorille sinkuille. Mutta sitten kun talolla on ikää yli 40 vuotta - se on täysin kulahtanut ja nuhjaantunut, remontteja ei ole tehty aikoihin, vuokriakin on pakko laskea tai niitä ei voi ainakaan nostaa - sinne muuttavat ne, joiden on pakko muuttaa sinne. Ta-daa. Siitä vasta kurjuus alkaakin.

Öö..ainahan vähävaraisen on pakko tyytyä niin asumisessaan kuin muussakin alempaan tasoon. Halvempiin asuntoihin luonnollisesti aina muuttavat ne joilla ei ole kalliimpiin varaa. Mitenkäs muutenkaan?

Mistä muuten päättelit, että tuon talon tai asuntojen kunnossapito erityisesti laiminlyötäisi?