Lue keskustelun säännöt.
Mies pyysi taas hoitamaan lapsia viikonloppuna
14.10.2017 |
Mies kysyi nyt hyvissä ajoin josko hoitaisin lapsia la tai su, niin että pääsee harrastukseensa, jossa menee helposti 7-9 tuntia. Alkuun taas suostuin, koska ajattelin, että onhan se nyt kumma, ellei omien lasten kanssa oleminen suju, mutta eilen illalla aloin taas jo "panikoida" sitä, että ei siitä tule mitään. Lapsista on tullut niin vapaasti kasvatettuja, mistä en nyt osaa sanoa, onko se hyvä, vai huono asia, joskus on niin että mitä vapaampi sen rankempaa vanhemmille, mutta parempi kenties lapselle (tiettyyn pointtiin asti toki) ja että mitä tiukempi kuri yms. niin helpottaa vanhempien arkea mutta osoittautuu lapsille aikuisina karhunpalvelukseksi. Mutta. En siis kuitenkaan itse siedä kovin vapaasti kasvatettuja lapsia(ni) vaikka se voikin olla heille hyväksi, joten ajattelin, että heidän kanssaan saattaisi taas tulla vain ikäviä konflikteja, joissa minä moitin ja olen ärsyyntynyt ja puran ärsytykseni heihin. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä.
Niinpä soitin miehelle ja sanoin, että en tiedä tuleeko siitä mitään. Olin jo valmistautunut pettymään, että mies ei sano taaskaan mihinkään mitään ja on ihan hiljaa, jolloin ratkaisu ei etene mihinkään ja minulle tulee pakotetuksitulemisen tunne, että on pakko mennä sinne, kun toinen ei vain tajua minua, että miltä minusta tuntuu. Mutta ihmeekseni ja onnekseni mies alkoikin ymmärtää. Että minä en siis laiskuuttani tai koska haluan olla ilkeä, tai koska en välittäisi heistä tee tätä, vaan koska minulla on omia ongelmiani :'( Se, että niitä ongelmia on on todella surullista ja se, miten vaikeaa minun on ollut löytää niihin apua. Ja saada ketään ymmärtämään, että minun tarpeitani ei ole lapsuudessani huomioitu, ne olivat itseasiassa kasvattajalleni uhka. Niin siksi minäkään en voi kertoa siitä, mitä minä tarvitsen mitenkään olettaen, että sitä kunnioitettaisiin, koska sehän on ollut läheisilleni aina jonkinlainen uhka.
Lapsuudessani sillä, miltä näytti, oli aina paljon enemmän painoarvoa, kuin sillä, mitä minä esimerkiksi todellisuudessa tunsin. Ja sehän revittiin kaikki minun, sen heikoimman (olen ainoa lapsi) selkänahasta.
Niinpä sitten sovittiin, että minä en mene sinne, ja mies katsoo pääseekö minun äidilleni niin että lapset ovat äiini hoivissa sen aikaa, kun mies käy harrastuksessaan. Huh, olen helpottunut.
Olen helpottunut ennenkaikkea siitä, että asia meni sillä tavalla eteenpäin, että sain olla menemättä tekemään jotain, mikä ei suju, ja mistä aina seuraa vain paha mieli, ainakin itselleni, mutta en tiedä, jos lapsillekin tai siis lapsethan nielevät paljon kaikenlaista, jos heidän antaa, mutta en oikein halua sitä heille. Niin minun ei tarvitse mennä, ilman että minun täytyy miettiä, että mies on nyt ärtynyt, kun ei käsitä miksi, tai luulee minun kiusaavan tms. tyhmää, koska miksi mä kiusaisin ketään ja ensin oikein hankkisin kaksi lasta, että sitten pääsen kiusaamaan sillä, etten hoida heitä.
Seon paha, etten hoida heitä, mutta sille ei vaan nyt voi mitään. Mun ois helpompi olla siellä vain käymässä, jos kukaan ei odota ja luule minusta sellaista, mitä ei ikinä tule tapahtumaan, ja naura ja syytä minua siitä paskemmaksi, kuin itse on. Jokaisessahan on ne omat paskat puolensa.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Nyt sain sanottua, että lapsille ois paras ja mun paranemiselle, ellen yritä, ennen kuin oon peremmassa kunnossa vastuuni äitinä kantamisen suunnassa.
apOk, tee näin. Muistathan kuitenkin, että lapsillesi olet se ainoa äiti. He tarvitsevat sinua. Ja kelpaat kyllä, sitä sinun ei tarvitse murehtia. Entä jos ehdottaisit hoitavasi lyhyemmän aikaa, 1-2 tuntia?
Joo, kiitos
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin se oli jotenkin niin täysi itsestäänselvyys, etten oikein tajunnut, miksi se piti sanoa ääneen. Että olisi hyvä, että olen kuitenkin lasten elämässä. Ai, mä kuvittelin, ettei sillä ois mitään väliä! Sikshän mä just lähdinkin. Not. Mitä ihmettä, luuleeko joku ettei sillä oo. Mutta hyväähän hänkin vain tarkoitti.
ap
Ja ope kehui meitä (minua) siitä, että olemme jaksaneet vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta etsiä apua pojallemme <3 ja ajatella lasta <3
ap
Että siinä mun arvostelijoille, etten mä muka välitä lapsistani!
ap
Mä oisin lapsena halunnut, että mun äiti ei puutu mun elämään MILLÄÄN TAVALLA. arvatkaa vaan vittu sainko tähän ikinä mitään apua? Hassua opettajiltakin olettaa, että kaikki lapset haluaa vanhempiensa puuttuvan elämäänsä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mun poika on ainakin mielissään avusta jota saa toimintaterapian kautta. Ja uskon sen olevan hänelle hyväksi, vaikka siinä puutuinkin asiaan :) Ja eihän sitä nyt vain minun päättämiselläni tule kellekään lapselle :)
ap
Voisko se mies saada apua vaikka perhetyöstä, tai tukiperheestä. Se on varmasti raskasta olla yksin vastuussa kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko se mies saada apua vaikka perhetyöstä, tai tukiperheestä. Se on varmasti raskasta olla yksin vastuussa kaikesta.
No sitäkin puhuttiin sitten siinä koulun palaverissa, mutta muistaakseni kun mieheltä kysyttiin niin sanoi että pärjää. Ja pojan tutkimuksissa on kuulemma tarkoitus selvittää myös perheen kokonaistilannetta. Kai mä oon sitten valittanut jaksamisesta tai jostain :P Koska niin joku luki papereista. Ihan hyvä, en mä sellaista vastaan oo, katsotaan, mitä apua sieltä saadaan. Perhetyö meillä on joskus mun aloitteesta ollutkin.
ap
Ja siis mä sanoin, että jos meille tulee joku perhetyö tms. niin miehen kanta aina on, että kaikki on ihan ok ja mun kanta on, että apua auttakaa! Ja sitten ettei ne ole kuitenkaan voineet muuttaa mun jaksamista eikä saada miestä uskomaan, että apua kaivattais :P
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli sitten ikävää, kun perhetyö kävi miellä, että miehen suhtautuminen oli, ettei siitä ole oikein mitään hyötyä. Meinaan että todellakin tuntui, että vedän koko kivirekeä sitten yksin, kun oon huolissani siitä, millaista lasten elämä on.
ap
Meillä on niin erilaiset hyvän elämän laatumittarit miehen kanssa. Mä koitan ajatella, että ne miehen mittarit on ihan hyvät. Ja kaipa niihin ehkä jopa sisältyy jotain sellaista, mistä mulla ei ole aavistustakaan. Eli että lapset saa sitä mitä ne tarttee, vaikka ulkoisia asioita on surkeassa jamassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään mulla on ollut sellainen tunne läpi elämäni, tai siis jostain teini-iän lopulta, että kaikki vihaa mua. En keksi sille muuta syytä, kuin äitini. Koska periaatteessa se tunne ei tule mistään, mihin voisin vaikuttaa, vaan se on vain tunne, että mua kuuluukin vihata jos ei ole minä. Ja olen siitä äidille ihan saatanan raivoissani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se sitten haittaa tässä äiti-lapsisuhteessa. Lapseni voisivat aivan hyvin vihata minua, enkä minä voisi sille yhtään mitään. Olisin vain ollut äiti, joka käskee pistää pipon päähän. Koska silleenhän äideille puhutaan.
ap
Äitiin kohdistetaan vihaa ja raivoa ja kiukkua. Se on mielestäni epäreilua, teinit on ihan paskoja.
ap
Niin että mä en rupea olemaan mikään lasteni vihan kohde,, todellakaan. Ellei mies ois tukenut ihan helvetisti. Eikä se siltä näytä. Niin että haistakaa vittu, ei tartte mua syyttää!!!!
ap
Tulee ihan sellainen tunne, ettei ne välitä minusta. Silloin. Jos tulee pienintäkään vihaa mua kohtaan. Ja sitähän lapsilla riittää, sekin on mun syy, etten osta tarpeeksi leluja tms. tai jos koitan opettaa sitä assityyppistä siirtymään tilanteesta toiseen ja oletan taas, että se osaa jotain mikä olikin vaikeaa. Niin mun syy, kun tulee paha mieli.
ap
Että tue lasta kun hän suuttuu ja blaaaa blaaaaa. Miksei noita kasvatusoppaita korjoita sellaiset, joita ois itseään kohdeltu päin paskaa ja ne tietäis neuvoa ensin, miten siitä parannutaan?
ap
Jos itse tuntee itseään vihattavan niin ei siinä vittu tueta ketään vihaamaan vielä vähän lisää!!!!
ap
Ok, tee näin. Muistathan kuitenkin, että lapsillesi olet se ainoa äiti. He tarvitsevat sinua. Ja kelpaat kyllä, sitä sinun ei tarvitse murehtia. Entä jos ehdottaisit hoitavasi lyhyemmän aikaa, 1-2 tuntia?