Lue keskustelun säännöt.
Mies pyysi taas hoitamaan lapsia viikonloppuna
14.10.2017 |
Mies kysyi nyt hyvissä ajoin josko hoitaisin lapsia la tai su, niin että pääsee harrastukseensa, jossa menee helposti 7-9 tuntia. Alkuun taas suostuin, koska ajattelin, että onhan se nyt kumma, ellei omien lasten kanssa oleminen suju, mutta eilen illalla aloin taas jo "panikoida" sitä, että ei siitä tule mitään. Lapsista on tullut niin vapaasti kasvatettuja, mistä en nyt osaa sanoa, onko se hyvä, vai huono asia, joskus on niin että mitä vapaampi sen rankempaa vanhemmille, mutta parempi kenties lapselle (tiettyyn pointtiin asti toki) ja että mitä tiukempi kuri yms. niin helpottaa vanhempien arkea mutta osoittautuu lapsille aikuisina karhunpalvelukseksi. Mutta. En siis kuitenkaan itse siedä kovin vapaasti kasvatettuja lapsia(ni) vaikka se voikin olla heille hyväksi, joten ajattelin, että heidän kanssaan saattaisi taas tulla vain ikäviä konflikteja, joissa minä moitin ja olen ärsyyntynyt ja puran ärsytykseni heihin. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä.
Niinpä soitin miehelle ja sanoin, että en tiedä tuleeko siitä mitään. Olin jo valmistautunut pettymään, että mies ei sano taaskaan mihinkään mitään ja on ihan hiljaa, jolloin ratkaisu ei etene mihinkään ja minulle tulee pakotetuksitulemisen tunne, että on pakko mennä sinne, kun toinen ei vain tajua minua, että miltä minusta tuntuu. Mutta ihmeekseni ja onnekseni mies alkoikin ymmärtää. Että minä en siis laiskuuttani tai koska haluan olla ilkeä, tai koska en välittäisi heistä tee tätä, vaan koska minulla on omia ongelmiani :'( Se, että niitä ongelmia on on todella surullista ja se, miten vaikeaa minun on ollut löytää niihin apua. Ja saada ketään ymmärtämään, että minun tarpeitani ei ole lapsuudessani huomioitu, ne olivat itseasiassa kasvattajalleni uhka. Niin siksi minäkään en voi kertoa siitä, mitä minä tarvitsen mitenkään olettaen, että sitä kunnioitettaisiin, koska sehän on ollut läheisilleni aina jonkinlainen uhka.
Lapsuudessani sillä, miltä näytti, oli aina paljon enemmän painoarvoa, kuin sillä, mitä minä esimerkiksi todellisuudessa tunsin. Ja sehän revittiin kaikki minun, sen heikoimman (olen ainoa lapsi) selkänahasta.
Niinpä sitten sovittiin, että minä en mene sinne, ja mies katsoo pääseekö minun äidilleni niin että lapset ovat äiini hoivissa sen aikaa, kun mies käy harrastuksessaan. Huh, olen helpottunut.
Olen helpottunut ennenkaikkea siitä, että asia meni sillä tavalla eteenpäin, että sain olla menemättä tekemään jotain, mikä ei suju, ja mistä aina seuraa vain paha mieli, ainakin itselleni, mutta en tiedä, jos lapsillekin tai siis lapsethan nielevät paljon kaikenlaista, jos heidän antaa, mutta en oikein halua sitä heille. Niin minun ei tarvitse mennä, ilman että minun täytyy miettiä, että mies on nyt ärtynyt, kun ei käsitä miksi, tai luulee minun kiusaavan tms. tyhmää, koska miksi mä kiusaisin ketään ja ensin oikein hankkisin kaksi lasta, että sitten pääsen kiusaamaan sillä, etten hoida heitä.
Seon paha, etten hoida heitä, mutta sille ei vaan nyt voi mitään. Mun ois helpompi olla siellä vain käymässä, jos kukaan ei odota ja luule minusta sellaista, mitä ei ikinä tule tapahtumaan, ja naura ja syytä minua siitä paskemmaksi, kuin itse on. Jokaisessahan on ne omat paskat puolensa.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kun senkin mä ymmärrän, että äidille voi olla katkera, että exällä jonka on itse jättänyt lapsella on kaikkea mukavaa ja ex on joiltain osin itseasiassa parempi vanhempi kuin itse olet, ja lapsi aivan hehku, kun tulee sieltä, kun itse oot väsynyt ja tiukilla rahan kanssa jne. Mä ymmärrän sen. Ja että siinä ruuhkavuosien sokeudessa kasvattaa päin pyllyä. Mutta. Kun mä sitten isompana SANOIN äidille, että oot tehnyt tällä vanhinkoa mulle, oot antanut mulle pahaa ja estänyt hyvää, niin siinä alkoi luonnehäiriöisyys näkyä. Ei usko, ei myönnä, ei muka muista, minä vääristelen, minä haluan kuulemma ollavain huonostikäyttäytyvä paska kun puhunkaan tuollaisia jne. Minussa on kaikki vika, hänessä ei mitään! Vaikka mun elämäni todella kärsi siitä, mitä hän on tehnyt ja aiheuttanut, vaikkakaan ei varmaan tahallaan. Anteeksipyyntö ois lohduttanut ihan hirveästi, mutta sitä en koskaan saa.
apMutta et vieläkään selkeästi kerro millä tavalla äitisi on tehnyt pahaa sinulle siis ihan konkreettisesti? Mitä on tehnyt väärin tai mitä jättänyt tekemättä. Voisitko antaa ihan konkreettisia esimerkkjä niin olisi helpompi uskoa sinua. Todella sekavaa tuo tekstiti. Puhut ympäripyöreästi edelleen isä oli hyvä ja äiti paha. Minä uskon edelleen vahvaan trolliin. Jotenkin tästä tulee sellainen kuva että koska ap:n isä esitetään hyvänä ja myös ap:n lasten isä esitetään hyvänä tämä on sellaisen ihmisen trollaus jolla on jotain vastaan juuri ap:ta itseään jota hän esittää!
Itseasiassa mielenkiintoinen näkökulma. Nimittäin tarkasti ottaen tässä esitetään ap:n äiti huonona ja ap itse kun taas ap:n isä ja ap:n ex- mies hyvänä. Äiti ja tytär huonoja, jotain vikaa, kun taas miehet puhtain paperein.
Ap lopeta trollaus. Kerjäät tässä ketjussa haukkuja ap:lle eli äidille ketä esität olevasi ja olet tod. näk. keksinyt koko vaikean äiti suhteen omassa idiootti päässäsi. Sen sijaan jotenkin kummasti nostat isän eli nykyään ex-miehen jalustalle ja ap:n isäkin oli niin loistava että mutta ne äidit, niissä oli kaikki vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kun senkin mä ymmärrän, että äidille voi olla katkera, että exällä jonka on itse jättänyt lapsella on kaikkea mukavaa ja ex on joiltain osin itseasiassa parempi vanhempi kuin itse olet, ja lapsi aivan hehku, kun tulee sieltä, kun itse oot väsynyt ja tiukilla rahan kanssa jne. Mä ymmärrän sen. Ja että siinä ruuhkavuosien sokeudessa kasvattaa päin pyllyä. Mutta. Kun mä sitten isompana SANOIN äidille, että oot tehnyt tällä vanhinkoa mulle, oot antanut mulle pahaa ja estänyt hyvää, niin siinä alkoi luonnehäiriöisyys näkyä. Ei usko, ei myönnä, ei muka muista, minä vääristelen, minä haluan kuulemma ollavain huonostikäyttäytyvä paska kun puhunkaan tuollaisia jne. Minussa on kaikki vika, hänessä ei mitään! Vaikka mun elämäni todella kärsi siitä, mitä hän on tehnyt ja aiheuttanut, vaikkakaan ei varmaan tahallaan. Anteeksipyyntö ois lohduttanut ihan hirveästi, mutta sitä en koskaan saa.
apMutta et vieläkään selkeästi kerro millä tavalla äitisi on tehnyt pahaa sinulle siis ihan konkreettisesti? Mitä on tehnyt väärin tai mitä jättänyt tekemättä. Voisitko antaa ihan konkreettisia esimerkkjä niin olisi helpompi uskoa sinua. Todella sekavaa tuo tekstiti. Puhut ympäripyöreästi edelleen isä oli hyvä ja äiti paha. Minä uskon edelleen vahvaan trolliin. Jotenkin tästä tulee sellainen kuva että koska ap:n isä esitetään hyvänä ja myös ap:n lasten isä esitetään hyvänä tämä on sellaisen ihmisen trollaus jolla on jotain vastaan juuri ap:ta itseään jota hän esittää!
Itseasiassa mielenkiintoinen näkökulma. Nimittäin tarkasti ottaen tässä esitetään ap:n äiti huonona ja ap itse kun taas ap:n isä ja ap:n ex- mies hyvänä. Äiti ja tytär huonoja, jotain vikaa, kun taas miehet puhtain paperein.
Ap lopeta trollaus. Kerjäät tässä ketjussa haukkuja ap:lle eli äidille ketä esität olevasi ja olet tod. näk. keksinyt koko vaikean äiti suhteen omassa idiootti päässäsi. Sen sijaan jotenkin kummasti nostat isän eli nykyään ex-miehen jalustalle ja ap:n isäkin oli niin loistava että mutta ne äidit, niissä oli kaikki vika.
No ei isäkään ihan viaton ollut, ja oon miestänikin haukkunut ja hänssäkin on vikaa. Mutta epätäydellisten ihmisten jotka sen myöntävät kanssa pärjää paljon paremmin, kuin ihmisten, joista heissä ei ole mitään vikaa, eivätkä myönnä ikinä mitään. Sellainen nyt vain sattui olemaan minun äitini. Sanoinhan, että se ei ole äitini vika, että hänellä on ne ongelmansa, joista minä sitten sain vahinkoa. Ei ole äidiltä takuulla tahallista!
Mutta entä sitten? Minulle aivan sama, silti se ei ollut oikein minua kohtaan, vai tyytyväinenkö tässä vielä siitä pitäisi olla? En mä sun äitiä hauku, ellei se ole samanlainen.
ap
Ihmisethän on täällä maailmassa toisten armoilla. Aikuisetkin. Ei se teidän omaa ansiotanne ole, miten teihin suhtaudutaan vaan niiden toisten. Jos he ovat ilkeitä, niin vaikka olisitte miten kivoja tahansa, niin teitä pidettäisiin paskoina. Ja päinvastoin jos te pääsette hyvien ihmisten joukkoon, niin kun te mokaatte, teitä ymmärretään ja teille annetaan anteeksi. Ette te siitä itse ole ansainneet paskaakaan. Te vain kuvittelette niin. Jos on narsistisen henkilön armoilla tämä tulee erityisen selväksi teille. Teidän toiminnallanne ei ole mitään vaikutusta siihen, miten teitä kohdellaan. Te olette narsistille pelkkää paskaa.
ap
Mun äiti oikein yritti "opettaa" sen mulle, miten mä oon täällä muiden armoilla, sellaisten paskiaisten kuten hän ja ne, joilla oli jotain ongelmaa sen mun ketjun aloituksen kanssa, jossa toivoin, että saisin äidin pysymään pois meiltä, kun olin halunnut katkaista välini häneen. Teistä se on kivaa koittaa pitää muita alempinanne, niin saatte jotain sairasta tyydytystä kokea olevanne itse toisia ylempinä.
Koitetitte kiusata minua olemaan armoillanne, että te jotkut halveeraatte minua, vaikka mulla oli ongelma, en ollut viemässä teidän paikkaanne auringossa tai mitään muutakaan vastaavaa. Ehkä te ette halua pysyä poissa joittenkin elämästä, vaikkette sinne tervetulleita olekaan, ja niinpä aloitukseni osui teitä hermoon ja ajattelitte pilkata ja vaientaa minut. Vaikkette vielä edes tienneet, että haluatte vaientaa juuri minut. Mutta jonkun kirjoittajan vaan.
ap
Narsistin uhri on nimenomaan uhri siksi, että hän joutuu jonkun armoille, vaikka hänen pitäisi voida olla itsellinen yksilö itsemääräämisoikeutensa kanssa. Sen narsisti nimenomaan nujertaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minua ihmetyttää minulle selitetyt asiat, joissa jonkun isä tai äiti oli narsisti, eikä ole pitänyt uhriaan edes sen vertaa armoillaan, että he ovat kyenneet muodostamaan omia mielipiteitä ja ajatuksia narsistin armoilla eläessään! Ei se teidän erinomaisuuttanne ole, eikä teidän ansiotanne, narsistivanhempanne ei vain ollut tarpeeksi narsistinen siinä kohtaa, että olisi vaatinut teitä hylkäämään itsenne.
Lapsikin on vanhemman armoilla aivan täysin. Ehkä siinä on linkki siihen, miksi asiat tulivat minulle erityisesti vaikeiksi lapsien myötä. Asiaa ei voinut nähdä etukäteen, koska kukaan muu ei ollut minun armoillani ikinä ennen sitä.
ap
Jos aikuinen ihminenkin voi joutua narsistin uhriksi niin, että elää ja on täysin narsistin armoilla, niin älkää nyt tulko mulle syyttämään minua siitä, mistä mä oon kärsinyt äitini takia. Mikään siitä, missä te olette onnistuneet minua paremmin, ei ole omaa ansiotanne painakaa se nyt kalloonne. Mutta olen onnellinen jokaisen puolesta, joka on pystynyt ei-olemaan jonkun armoilla.
Raivostuttaa vaan, että kun on MUUTENKIN AIVAN TARPEEKSI KÄRSIMYSTÄ SIITÄ, ETTÄ ON JONKUN ARMOILLA, joku on henkisesti riistänyt itsemääräämisoikeudet ja kaikki, niin sitten joku palstaidiootti tulee vielä siihen minua arvostelemaan!!!!! Onneksi mieheni ei arvostele, vaan on niin kova luu, että kykenee ymmärtämään ja auttamaan ja tukemaan!!!! Siinä on malli ihmisille!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten joku voi selittää, että on ihan minun armoillani täällä palstalla? Että kun mä valitan täällä niin paljon? Miten siinä on minun armoillani häh? Eikö siinä omassa laitteessa ole ruksia laittaa välilehti kiinni? Ja jos huomaa olevansa anonyymin armoilla, niin kannattaako etsiä syytä siitä anonyymistä? Vai jostain omassa itsessä, mitä?
ap
Kun ihminen on pienenä jonkun armoilla, joka tekee hänelle pahaa, vaikka ei edes ymmärtäisi tekevänsä, eli luulee tekevänsä hyvää, niin selviytyäkseen sen lapsen täytyy käytännössä hyväksyä, että hänelle tehdään pahaa. Mä luulen, että näin paha tulee maailmaan, väärinkäsitysten kautta. Jos niitä ei ikinä oiota, paha jää voimaan. Aivan naurettavaa syyttää sitä henkilö siitä, ettei ymmärtänyt, ettei sitä saa hyväksyä, että hänelle tehtiin pahaa. Aivan kuin kukaan hyväksyisikään, jos vaihtoehtoa olisi. No, mitäpä mä näitä teille lätisen, eipä täällä ole ketään, jolle nää ois asioita, joita ois joutunut mittimään. Ilmeisesti. Ja taas kerran, hyvä niin. Hyvää yötä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että ap on entinen psykologian opiskelija. Kesken opintojen alkoi päässä piiputtaa ja nyt hän troillailee näitä tarinoitaan tänne piristääkseen mt-eläkeläisen elämäänsä.
Joo juuri jotain terveyspuolen hommia luulen että tämä trolli tekee tai on tehnyt. Aika paljon luettelee lääkkeitä. Toi psykologia puoli vaikuttaa keittiöpsykoloinnille. Kovin kyllä paistaa keksitty stoori.
Ja koska itse vihasin äitiäni pienenä niin mun on todella vaikea kuvitella, että mun lapset ei vihais mua. Siis käsitän kyllä, että se on väärin lapsia kohtaan, mutta muuta en sitten käsitäkään.
ap