Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Lapsuuden kotiimme ei koskaan ostettu margariinia. Isä sanoi, että meille ei tuoda sitä Raision kissanrasvaa. Oli kuulemma tehty kulkukissojen rasvoista. Tuo myytti eli hyvin vahvana ja moni uskoo sen todeksi tänäkin päivänä. 

Ei saanut osallistua partioon, palokuntaan tai mennä elokuviin. Siinä vasta muutama ensi alkuun.

Ei saatu osallistua tai mennä mihinkään urheiluseuraan, kerhoon, harrastukseen, diskoon, kauppaan, mikä vois olla mitenkään vasemmistolaista. Mutta me mentiin salaa ja oli hauskaa ainakin diskossa.

Leivän päälle sai laittaa vain joko juustoa tai leikkelettä, ei molempia samalle leivälle. Jos isän tahto olisi toteutunut, ei olisi saanut laittaa levitettäkään juuston/leikkeleen kanssa, vaan vain yksinään. Ylipaino oli hirveä mörkö, jolta meitä lapsia "suojeltiin" niin vimmaisesti, että lihoimme jokainen jossain vaiheessa. Itse olen jojoillut koko elämäni, koska ruokasuhde on ihan vtuillaan.

Tuo ei ollut ainut ruokaan liittyvä rajoitus, mutta hyvä esimerkki, millaista on, kun vanhemmat ihannoivat laihuutta niin, että kyttäävät normaalipainoisten, liikkuvaisten lasten syömisiä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

en saanut leikkiä lapsena nukeilla tai barbeilla koska vanhempani ajattelivat että se innostaa minut haluamaan hankkimaan lapsia heti kun vain mahdollista ja minusta tulee teiniäiti ja pahimmassa tilanteessa yh sellainen eikä tietoa kuka on lapsen isä.

minua ei sitten koskaan lasten hankkiminen olekkaan ollenkaan kiinnostanut, ei sillä että tuolla olisi asian kanssa tekemistä mutta joskus sitä mietin että mitä jos olisin saanut silloin leikkiä barbeilla ja hoivailla vauvanukkeja, olisiko kenties kuitenkin kiinnostanut jossakin vaiheessa oma perhe perustaa.

Minulla oli Barbeja ja vauvanukkeja, joilla molemmilla sain leikkiä mielin määrin. Toinen vauvanukke oli kalju, enkä leikkinyt sillä oikeastaan ikinä. Toisella oli hiukset, joten se sai olla asiakkaana kampaamoleikeissä. Barbielle tein vaatteita sekä toimivat leikkihevosten hoitajina ja ratsastajina. Oli niille joku kotikin kyhättynä, mutta siellä kävivät vain nukkumassa ja sitten takaisin tallihommiin

En ole koskaan halunnut lapsia, eli ei minun kohdalla ainakaan nukeista ollut kiinni, tuskin sinunkaan.

En saanut näyttää pahaa mieltä tai olla surullinen lapsena. Meille aina hoettiin kuinka ne on niitä "muiden lapsia" jotka huutaa kaupan karkkihyllyllä, onneksi me ei ikinä tehdä sellaista ja samalla meidät saatiin käyttäytymään halutulla tavalla, hiljaa ja nöyrästi. Ja myös oli muiden lapset jotka tapahtumissa saivat ja uskalsivat osallistua aktiviteetteihin, meidän puolesta päätettiin ettei uskalleta. 

Kun joskus olin surullinen/pettynyt jostain sain osakseni syyllistämistä, koska vanhemmillahan oli aina joku järkevä perustelu miksen saanut tehdä jotain, vaikka lähteä teini-ikäisenä bänsin keikalle.

Olisin kaivannut vaan ymmärrystä ja myötätuntoa, että elämässä tulee eteen pettymyksiä ja se on ihan ok että hetken harmittaa.

Meillä korostettiin vaatimattomuutta. Ei ollut sopivaa sanoa olevansa hyvä missään asiassa. Oli pelkona, että ylpistyy jos kehutaan. Kun sain hyvän koulutodistuksen, sitä ei saanut sanoa hyväksi, vaan keskinkertaiseksi.  

Johtuneeko tuosta, että minulla on ikäni ollut heikko itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Ei saatu katsoa "amerikkalaista paskaa" televisiosta.

Ihan järkevää toisaalta.

En saanut leikkiä kaupungin vuokrakerrostalon " sikiöiden" kanssa kun "köyhiltä saisi täitä tai maitoruven. Hajukin voisi tarttua. Eivätkä syntiset olisi kelvollista seuraa paremmalle väelle."

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan kaikki tyttöjen jutut olivat humpuukkia. Oikeastaan kaikki mikä liittyi lapsiin oli turhaa ja kallista, myös ruoka. 

Äitimme työskenteli koulun keittiössä ja toi aina kotiin sankossa kouluruokaa, mikä oli tarkoitettu biojätteeseen tms. Siinä samassa sankossa oli eri päivien ruokia iloisesti sekaisin ja se oli tarkoitettu meille lapsille. Aina oli myös hirveä huuto ja marttyrointi, jos valitti nälkää koska kyllähän jääkaappi oli täynnä ruokaa = sankko. 

 

Mummoni sääli meitä lapsia ja kävi välillä tekemässä meille lapsille ruokaa, mutta eihän se pitkään riittänyt kun vanhempani rohmusivat suurimman osan heti. 

 

Olen aidosti järkyttynyt tuosta, että lapsille syötettiin eri ruokaa ja vielä sekaisin sankoon sotkettuna kuin eläimille. Olisi nyt edes laittanut siististi astioihin ainesten mukaan.

En saanut osallistua yläasteen joulujuhlaan koska se pidettiin kirkossa, olen ateistien lapsi.

Meillä ei ollut tietokonetta, eikä pleikkaria, en saanut pelata videopelejä, koska äitini mielestä ne olivat mielikuvitukselle vaaraksi.

En myöskään saanut värittää värityskirjoja, koska olen taiteilijasuvusta ja kortitkin piti kaikki olla alusta asti itse askarteluja. Ysärillä ja nollarin alussa olin lapsi. 

Vaikka meilläkin syötiin aina paljon perunaa, en kyllästynyt. Maistuu yhä kaikissa muodoissaan. Poikkeuksena ranskanperunat ja sipsit joita en suostu syömään. Nehän juuri (ja hampurilaiset ja limut) ovat niitä, jotka lihottavat.

Ennen syötiin terveellisemmin ja liikuttiin paljon, niin lapset kuin aikuisetkin. Oltiin hoikkia ihan luonnostaan.

Yltäkylläisyys ja oravanpyörä eivät korvaa menetettyä mielenrauhaa ja terveyttä. Meillä on vaurautta ja materiaa enemmän kuin koskaan, mutta olemme uupuneempia ja voimme huonommin kuin koskaan. Yksittäiset hengitysharjoitukset ja hetken lepo eivät riitä parantamaan mielen sekä kehon hyvinvointia, jos yhteiskunnan rakenne ja arvot ovat kestämättömällä pohjalla.

Kun olimme veljeni kanssa 10-11 vuotiaita, meidät lähetettiin junalla maalle sukulaisiin 350 km:n päähän kesätyöläisiksi. Ajateltiin, että maaseutu oli hyväksi lapsille. Kaupungissa sai huonoja vaikutteita. 

Kavereita tuli ikävä, mutta junamatka hauska, kun pääsi kahdestaan kulkemaan junalla.

Vierailija kirjoitti:

Yltäkylläisyys ja oravanpyörä eivät korvaa menetettyä mielenrauhaa ja terveyttä. Meillä on vaurautta ja materiaa enemmän kuin koskaan, mutta olemme uupuneempia ja voimme huonommin kuin koskaan. Yksittäiset hengitysharjoitukset ja hetken lepo eivät riitä parantamaan mielen sekä kehon hyvinvointia, jos yhteiskunnan rakenne ja arvot ovat kestämättömällä pohjalla. 

Hyvä kommentti ja niin totta!👍 

Minulla on sellainen muistikuva, että sunnuntaisin ei saanut edes soittaa kavereille eikä pyhäpäivinä varsinkaan. Kammottavan tylsiä päiviä olivat. Perheeni ei ollut uskovainen (kuuluttiin kirkkoon vain siksi, että siitä oli lapsiperheelle joitain taloudellisia etuja), eivätkä olleet kavereidenkaan perheet, paras ystävänikin kävi et-tunneilla koulussa, muut samanlaisia kirkkoon kuuluvia ateisteja kuin mekin...

Partio liikkeen perusti brittiläinen Baden-Powel. 

Karmivalla tavalla kiehtovaa lukea näitä. Meillä oli "normaali" lapsuus 80-luvulla. Mikään tavallinen ei ollut kiellettyä, käytiin kaikissa kaupoissa (opin vasta aikuisiällä, että joillekin niillä oli eroa) ja syötiin arkisesti ja herkkuja aina tilaisuuden tullen koko perhe. Läheiset välit on perheellämme edelleen.

Sen muistan, että partioon meitäkään ei laitettu, koska vanhempani pitivät sitä uskovaisten juttuna, ja minkään joukon ääripoliittiseen suuntaan menemistä ei pidetty aiheellisena. Opetettiin, että politiikan ja uskonnon suhteen neutraali suhtautuminen on hyvä, äärilaita huono juttu. Sitä linjaa olen noudattanut omassakin elämässäni.

Diskoihin ym. en halunnut itse mennä, sillä pelkäsin humalaisia ja jostain syystä oletin, että siellä kannustettaisiin tai jopa vaadittaisiin juomaan itsekin (vaikka olisi ollut kouludisko!). Vanhemmat eivät kieltäneet ja sisko kyllä tykkäsi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kotiimme ei koskaan ostettu margariinia. Isä sanoi, että meille ei tuoda sitä Raision kissanrasvaa. Oli kuulemma tehty kulkukissojen rasvoista. Tuo myytti eli hyvin vahvana ja moni uskoo sen todeksi tänäkin päivänä. 

"Jossakin tuolla Raision puolla ei enää juokse kissa, koska se kissa leipien päällä on eväspaketissa".🙀

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kotiimme ei koskaan ostettu margariinia. Isä sanoi, että meille ei tuoda sitä Raision kissanrasvaa. Oli kuulemma tehty kulkukissojen rasvoista. Tuo myytti eli hyvin vahvana ja moni uskoo sen todeksi tänäkin päivänä. 

Tottahan se olikin tavallaan;(