Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Kiva ketju tämäkin!
Vuonna 1983 tai 84 faija toi minulle USA:sta tuliaisena T-paidan, jossa luki Solidarność - siis Solidaarisuus, se puolalainen vapaa ammattiyhdistysliike, jonka ansiosta kommunistihallinto kukistui muutamia vuosia myöhemmin. Tykkäsin paidasta paljon, olin jo silloin, 13-kesäisenä, vakaumuksellinen antikommunisti ja neuvostovastainen. Mutta en saanut pitää tuota paitaa, kun käytiin tervehtimässä vanhempieni tuttuja. Yksi näistä kuului SKP:hen. Vaikka hän olikin enemmistöläinen eli "revari", ja muuten hyvin sympaattinen ja avarakatseinen nainen, olisi sellaisen vaattekappalen pitäminen osoittanut huonoa makua, ajattelivat isä ja äiti.
Vierailija kirjoitti:
Pasta ei ollut oikeaa ruokaa, vaan peruna. Jos jauhelihakastikkeen kanssa oli makaronia, niin silti keitettiin myös perunat lisäksi.
Joo, perunaa piti olla ja paljon! Sitä syötiin joka päivä. Meillä kasvatettiin perunat itse ja syyslomat meidän perhe kuokki pottumaalla.
Ei puhettakaan, että me alakouluikäiset lapset oltaisi lomailtu. Se ei tullut kysymykseenkään. Isä sanoi, että töitä on tehtävä, muuten ei ole asiaa ruokapöytään.
Sipsejä vain synttärinä -liikaa suolaa. Kasari, kansantauteja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta ei ollut oikeaa ruokaa, vaan peruna. Jos jauhelihakastikkeen kanssa oli makaronia, niin silti keitettiin myös perunat lisäksi.
Joo, perunaa piti olla ja paljon! Sitä syötiin joka päivä. Meillä kasvatettiin perunat itse ja syyslomat meidän perhe kuokki pottumaalla.
Ei puhettakaan, että me alakouluikäiset lapset oltaisi lomailtu. Se ei tullut kysymykseenkään. Isä sanoi, että töitä on tehtävä, muuten ei ole asiaa ruokapöytään.
Perunat on olleet perusruokaa näihin päiviin asti.
en saanut leikkiä lapsena nukeilla tai barbeilla koska vanhempani ajattelivat että se innostaa minut haluamaan hankkimaan lapsia heti kun vain mahdollista ja minusta tulee teiniäiti ja pahimmassa tilanteessa yh sellainen eikä tietoa kuka on lapsen isä.
minua ei sitten koskaan lasten hankkiminen olekkaan ollenkaan kiinnostanut, ei sillä että tuolla olisi asian kanssa tekemistä mutta joskus sitä mietin että mitä jos olisin saanut silloin leikkiä barbeilla ja hoivailla vauvanukkeja, olisiko kenties kuitenkin kiinnostanut jossakin vaiheessa oma perhe perustaa.
Me lapset ei saatu pitää kaverisynttäreitä. Ei kylläkään johtunut ideologiasta, vaan yksinkertaisesti siitä, että oltiin niin köyhiä. 6 lasta, niin synttärijuhlat olis tulleet liika kalliiksi. Samasta syystä ei saanut heittää menemään leipäpusseja tai teepusseja. Leipäpussit pestiin ja käytettiin uudelleen ja samaa teepussia käytettiin koko perhe niin kauan kuin siitä mitään irtosi. Ylipäätään mitään ei viskattu pois, kaikelle keksittiin uusi käyttötarkoitus. Äiti piti rikkinäiset sukkahousut ym risat vaatteet kuukautissuojinaan. Me tytöt kyllä saatiin oikeat siteet.
Ei saatu käydä E-liikkeissä eikä Osuuskaupoissa. Eli porvariperhe oltiin.
Jestas kuinka ummehtunutta aikaa tuo oli... 🤮
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä kommunistien Nuoret kotkat- poikien harrastekerhoon kun faija oli SMP:läinen.
Nuoret kotkat on demarien nuorisojärjestö. Kommunisteilla oli pioneerit.
Lapsina ei saatu mennä ulos sunnuntaina ennen kuin jumalanpalvelus radiosta oli ohi. Piti näytellä. Ei siis tarvinnut kuunnella, kuhan pysyi sisällä.
Ruokaa oli vähänlaisesti, eikä kivoja vaatteita, koska lapsiin ei saanut mennä rahaa. Luulin lapsena, että murot, jogurtit ja appelsiinimehu oli vain superrikkaille. Kuljettiin saaduissa vaatteissa ja syötiin äidin säilöämiä ja keittämiä "antimia".
Tämä ei tapahtunut lestadiolaisessa suurperheessä vaan ihan luterilaisessa kahden lapsen perheessä 70-l.
En saanut leikkiä naapurin tytön kanssa, kun eivät kuuluneet kirkkoon. Tämä oli varma merkki kommunismista. Ilmaisjakelulehti Kansan tahtoa ei saanut tuoda sisälle, vaan se piti viedä hanskat kädessä suoraan roskiin.
En saanut mennä Nuoriin kotkiin (demarien lasten / nuortenkerho) enkä Pioneereihin (kommunistien lastenkerho), vaikka kaverit kävivät. Onneksi :D
Ei saanut lukea Hertta sarjoja, koska ne olivat kevyttä kirjallisuutta. Ei me kyllä niitä kaivattukaan.
Sitten ei saatu kirjoittaa kuivamustekynällä, ettei käsiala mene pilalle. Eikä kyllä mennytkään pilalle. Nyt onnistuu Uncialista lähtien kaikki kirjaimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Partio on suojeluskuntien jatke eli lahtareiden aseeton jatke eli oikeistolainen perinne taustalla: perhe, uskonto ja isänmaa.
Partio on kansainvälinen ja tulee alun perin lähinnä USA:sta.
Tulee Britanniasta ja on todellakin koti uskonto ja isäinmaa aatteesta.
Mutta partio-nimeä ovat kyllä omineet myös hyvin arveluttavat tahot. 1936 perustettiin Kansallinen Partioliiitto, joissa häärivät suurin piirtein samat tyypit kuin IKL:ssä ja sen lakkautetussa nuorisojärjestössä Sinimustissa. Tavoitteets - voimakas suomalainen kansallisvqltio, Suur-Suomi jne - olivat myös samat. Jääkäriupseeri ja pappi Hannes Anttila oli johtajana.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Anttila
En saanut syödä kaupasta ostettua lihaa. Kapinoin ja söin sitä koulussa.
Terveellisyyttä vahdittiin ja eri ohjeita uskottiin, mikä itselle kulloinkin parhaimmin sopi. Esim. Läskisoosia ei syöty, kuten naapurissa. Mikron edessä ei saanut olla > säteilyä. Tv:n edessä ei saanut olla > silmät menee. Sitten taas toisaalta, en koskaan ymmärtänyt miksi lenkkeily oli "turhaa". Vain typerät naapurin akat jolkottivat kaduilla ilman päämäärää kun omalla äidillä oli tärkeämpääkin tekemistä ja huoltamista kotona.
Tämä on niin mielenkiintoinen ketju, ja sisältää niin tärkeitä henkilökohtaisia kokemuksia, että tutkijat saisivat tästä ainutlaatuista materiaalia. Tämä pitää ehdottomasti taltioida. Huh huh. noita aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Ani kirjoitti:
Meillä ei syöty eineksiä, sipsejä, juotu limppareita eikä muutakaan "epäterveellistä." Seurauksena en syö niitä nyt aikuisenakaan, enkä edes pidä niiden mausta. Lempiruokiani ovat varmaankin samasta syystä kaurapuuro, ruisleipä, omenat ja salaatit. Painonhallinnassa tai terveyden ylläpidossa ei koskaan ole ollut ongelmia, ikää mulla on nyt 33v.
Ruokaa syötiin yhdessä kahdesti päivässä, aamulla aamupala, illalla n. klo 17-18 päivällinen. Yhdessä istuttiin koko perhe pöydän ääressä ja juteltiin, lehdet ja tv oli kiellettyjä ruoka-aikana. Yhä aikuisena syön mieheni kanssa ruuat yhdessä, pöydän ääressä ja pidän surullisena tv:n ääressä syömistä. Joskus saatetaan kyllä tehdä vaikka dippivihannestikkuja elokuvan ajaksi naposteltaviksi tai keittää teetä juotavaksi. Omia lapsia kun joskus on, aion jatkaa samalla ruokapolitiikalla.
Vanhemmat myös pitivät kiinni nukkumaanmen
Joo idioottimaisuus tosiaan paistaa. Typerin kirjoitus mitä hetkeen luettu. Minä syön sohvalla aina(osaan syödä sotkematta) Olen siis surullinen tapaus? Toivottavasti et saa ikinä lapsia. Näytät olevan niin rakastunut sadistisiin tapoihis. Oli minullakin sairas äiti joka kuoli ajat sitten. Valitti jopa uinti harrastuksesta. Siellä nyt viedään radat oikeilta kunto uimareilta mää mää uli uli. En todellakaan lopettanut. On onneksi omat aivot. Jos olisi lapsia en ikinä kohtelisi niitä kuten minua kohdeltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta ei ollut oikeaa ruokaa, vaan peruna. Jos jauhelihakastikkeen kanssa oli makaronia, niin silti keitettiin myös perunat lisäksi.
Joo, perunaa piti olla ja paljon! Sitä syötiin joka päivä. Meillä kasvatettiin perunat itse ja syyslomat meidän perhe kuokki pottumaalla.
Ei puhettakaan, että me alakouluikäiset lapset oltaisi lomailtu. Se ei tullut kysymykseenkään. Isä sanoi, että töitä on tehtävä, muuten ei ole asiaa ruokapöytään.
Perunat on olleet perusruokaa näihin päiviin asti.
Joo ei ihme että lihava kansa. Yksipuolinen perunan mässääminen läpi elämän. Kaapista löytyy tummaa ja valkoista riisiä, Cuscus, nuudeli, pastaa, burgur taitaa olla loppu.
Jos matkustatte Aasiaan omat perunat messiin. Ja hotelli missä voi keittää.
Minäkään en saanut mennä mukaan partioon, vaikka sain käydä pyhäkoulussa ja tyttökerhossa. Äidillä oli vähän nuiva suhtautuminen kirkkoon, mikä lienee johtunut siitä, hän joutui kirkkoherran puhutteluun, kun tekaisi aviottoman lapsen eli minut. Hän ei myöskään pitänyt siitä, että pyörin jonkin verran seurakuntanuorten porukoissa. Leireillekin minun piti pienestä asti käydä itse ilmoittautumassa, vaikka muiden lasten vanhemmat hoitivat lastensa ilmoittautumiset. Harrastin myös jumppaa ja kun jumppailta siirtyi samalle illalle kuin seurakuntanuorten kokoontuminen, oli äiti kannustamassa minua jumppakerhoon. Koskaan meillä ei näistä asioista keskusteltu, niin kuin ei muistakaan vaikeista asioista. Mutta kristillisen kasvatuksen sain isovanhemmiltani, mistä olen ollut kiitollinen.