Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
En saanut juoda mustaa kahvia lapsena, koska sitä ei voitu ymmärtää. Kahvia tarjottiin lapsille kyllä, mutta siihen sekoitettiin aina sokeria ja kermaa. Yök. Ilmeisesti musta kahvi katsottiin lapsen vatsalle liian voimakkaaksi.
Ruokapöydässä EI keskusteltu, vaan ruokailu oli harras tapahtuma, jossa istuttiin vaitonaisina. Ruokarukous kuului asiaan ja ateriasta myös kiitettiin.
Kotona ei saanut viheltää, mielellään ei missään muuallakaan. Koettiin rahvaanomaiseksi. Purkan mässyttäminen ja purkkapallojen poksauttelu myös.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään ei ostettu margariinia aikoinaan (isälle ei kelpaa vieläkään), koska siihen laitettiin tarhakettujen rasvaa. Tämä oli ilmeisesti tosijuttu (?) koskapa isä tunsi aikoinaan ihmisiä, jotka pitivät kettutarhoja. Se oli kohtuullisen yleinen elinkeino tuolloin. Kissoista olen kuullut myös puhuttavan, mutta sitä en tiedä, pitääkö paikkansa.
Kyllä tämä on tosi juttu vaikka niin uskomattomalle kuulostaa, totuus on monesti tarua ihmeellisempi
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli sellainen ev.lut.ideologia. Ei saanut virpoa tai esimerkiksi teininä harrastaa joogaa. Kaikki s**tanallinen kuten monet muihin kulttuureihin tai uskontoihin viittaavat tai yhtään punkahtava asusteet oli kiellettyjä. Sunnuntaiaamupäivänä ei saanut käyttää puhelinta tai käydä kenenkään ovella (ei siis oltu kirkossa, mutta joku muu saattoi vaikka kuunnella jumalanpalvelusta). Syödä ei saanut rukoilematta ensin, ja pitkäperjantaina ei saanut syödä lihaa (kala oli ok). Juhannustaiat oli kiellettyjä ja kaikki muukin sen kaltainen "noituuteen" viittaava.
Äitini olisi saanut halvauksen Halloweenista. MUTTA nyt mummina leipoo onnesta soikeana jotain nakkimuumioita Halloweenina lastenlasten kanssa. Minkä lie aivotärähdyksen saanut tässä välissä.
Johtuu varmaan siitä, että lapsenlapset ovat aina parempia kuin lapset. Meillä ei saanut tehdä mitään, piti olla hiljaa ja häiritsemättä. Nyt lapseni saavat tehdä mummolassa, mitä huvittaa. Jos sytyttäisivät roskakatoksen palamaan, mummo kehuisi, että ovatpa eteviä.
Ultra Brata ei saanut kuunnella, koska se oli vasemmistolaista musiikkia ja sitten meistäkin voisi tulla vassareita.
Korttia ei saanut pelata ruokapöydässä. Ei tietenkään ruokailun aikana, tämä on ihan selvä juttu, mutta ei edes ruokailujen ulkopuolella kun pöytä oli ns. vapaana. Olohuoneen pöydän ääressä sai kyllä pelata. Jostain syystä ruokapyötä oli niin pyhä paikka, ettei sitä saanut saastuttaa kortinpeluulla.
En saanut syödä esimerkiksi rikkoutunutta kuumemittaria, koska siinä on kuulemma elohopeaa. Vanhempieni ihanteena oli altistaa minua mahdollisimman vähän raskasmetalleille.
Vierailija kirjoitti:
En saanut syödä esimerkiksi rikkoutunutta kuumemittaria, koska siinä on kuulemma elohopeaa. Vanhempieni ihanteena oli altistaa minua mahdollisimman vähän raskasmetalleille.
Vanhoissa mittareissa todellakin oli elohopeaa. Muistan kun niitä joskus meni rikki ja elohopeapallero pyöri pitkin lattiaa.
Kaverini kotona sisällä oli paljon mustia muurahaisia, mutta niitä ei saanut jostain syystä myrkyttää. Minulle ei koskaan selvinnyt miksi, itseä inhotti joka paikassa kipittävät muurahaiset.
Korttia ei saanut pelata. Lautapelejä sai. Korttipelit olivat jotenkin epäilyttäviä äidin mielestä.
Kiroilla ei myöskään saanut. Se oli alatyylistä käytöstä, jota ei saa harrastaa ettei ihmiset katso pahalla.
Meillä ei saanut huutaa ja metelöidä kotona, isä suhisi aina olemaan hiljaa, radio ja telkka piti olla niin hiljaa kun vaan kuuli. Oli tehtaassa töissä eikä sietänyt kotona yhtään ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään ei ostettu margariinia aikoinaan (isälle ei kelpaa vieläkään), koska siihen laitettiin tarhakettujen rasvaa. Tämä oli ilmeisesti tosijuttu (?) koskapa isä tunsi aikoinaan ihmisiä, jotka pitivät kettutarhoja. Se oli kohtuullisen yleinen elinkeino tuolloin. Kissoista olen kuullut myös puhuttavan, mutta sitä en tiedä, pitääkö paikkansa.
Kyllä tämä on tosi juttu vaikka niin uskomattomalle kuulostaa, totuus on monesti tarua ihmeellisempi
Ei, se oli liikkeelle laskettu huhu.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kotona sisällä oli paljon mustia muurahaisia, mutta niitä ei saanut jostain syystä myrkyttää. Minulle ei koskaan selvinnyt miksi, itseä inhotti joka paikassa kipittävät muurahaiset.
Sokerimuurahaiset eivät pure. Niitä pidettiin vaarattomina, ja pelättiin myrkyn joutumista ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
En saanut osallistua yläasteen joulujuhlaan koska se pidettiin kirkossa, olen ateistien lapsi.
Meillä ei ollut tietokonetta, eikä pleikkaria, en saanut pelata videopelejä, koska äitini mielestä ne olivat mielikuvitukselle vaaraksi.
En myöskään saanut värittää värityskirjoja, koska olen taiteilijasuvusta ja kortitkin piti kaikki olla alusta asti itse askarteluja. Ysärillä ja nollarin alussa olin lapsi.
70-luvulla värityskirjat tyhmensivät ja tussikynät tuhosivat luovuuden. Kuulemma.
Talon eteen kadulle ei saanut piirtää katuliiduilla. Se oli kuulemma merkki huligaaneille, että saavat tulla maalaamaan graffiteja meidän aitaan.
Ei nyt varsinaisesti ideologia, mutta elämänasenne. Eli semmoinen että lapset eivät saaneet maksaa mitään ja että kaikesta piti päästä mahdollisimman halvalla.
Niinpä sitten kuljettiin muiden käytetyissä nuhruisissa kledjuissa, ajettiin muilta halvalla saaduilla romuilla fillareilla, koulussa ei ollut luistimia koska kuulemma koulun piti antaa välineet (seurauksena että ei sitten osallistuttu luisteluun ja jostakin syystä liikunnasta tuli aika huonoja numeroita). Ikinä ei ollut mitään matkoja mihinkään eikä mitään maksettuja harrastuksia. Tietokoneesta tai videonauhurista puhumattakaan.
Tupakkaan ja viinaan oli kyllä rahaa. Varmaan sekin siksi kun lapset ei polta eikä juo.
Mä en saanu mennä partioon, kun "sielä on vaan porvareitten mukuloita".
Meilläkään ei ostettu margariinia aikoinaan (isälle ei kelpaa vieläkään), koska siihen laitettiin tarhakettujen rasvaa. Tämä oli ilmeisesti tosijuttu (?) koskapa isä tunsi aikoinaan ihmisiä, jotka pitivät kettutarhoja. Se oli kohtuullisen yleinen elinkeino tuolloin. Kissoista olen kuullut myös puhuttavan, mutta sitä en tiedä, pitääkö paikkansa.