Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Olen syntynyt 1976. Isäni oli sitä mieltä että vehnä on niin turhaa ja epäterveellistä että mitään vehnästä valmistettua ei pidä syödä. Meillä oli vain ruisleipää. Koskaan ei mitään pastaa, pullaa tai muitakaan leivonnaisia. En oikeastaan edes tiedä mitä mieltä äiti oli tästä, teki niin kuin isä halusi. Myöskin sokeri oli pannassa. Ikinä ei herkkuja ostettu. Ruoka oli siis hyvin askeettista. Myöskään liikaa rasvaa ei saanut olla. Perunaa oli aina. Kasviksia syötiin paljon.

Oli hyvin tärkeää pysyä erittäin hoikkana. Isäni sanoi että vatsaa ei saa olla. Lihavat olivat kuulemma laiskoja. En ymmärtänyt miksi ihmistä arvotettiin koon perusteella. 

kun muutin pois kotoa niin ahdistuin jos maistoinkin jotain noita kiellettyjä ruokia. Jotain mussa tapahtui kun en vieläkään pysty ilman lievää ahdistusta syödä herkkuja. Hyvin hoikka olen yhä. Isäni kuoleman jälkeen äiti alkoi syödä karkkia oikein urakalla ja pyöristyi aika lailla.

Alkuperäinen ylipainoinen, joka noista huomautuksista traumatisoitui jatkaa. En halua lainata tekstiä, tulee liian pitkä.

Mua ärsyttää nykyään nuo kommentit tyyliin "vanhemmat sen päättää mitä sinne kotiin ostetaan" Siis mä vetelin voita ja juustoa suoraan paketista, ei siihen sipsejä tarvittu. Ja toiseksi, en tiedä kannattaako kotia saneerata ihan herkuttomaksi, koska jos lapsi on herkkuihin päin kallellaan niin ne maistuvat aivan erityisen hyviltä kun niitä joskus jossain saa. 

Mulle muodostui tosi hyvä herkkututka, tiesin aina mitä herkkuja on mummolassa, mitä naapurissa. Ja käytin tilaisuutta hyväkseni.

Vaikkei meillä mistään ideologioista tiedetty niin cocis oli jotenki tosi epäterveellistä. Yhtä happamia ne mummojen marjamehut oli hampaille...

Pitkänäperjantaina ei saanut leikkiä koko päivänä kavereiden kanssa vaikka oli vapaata koulusta. Pääsiäisenä piti "kärsiä". 

Astioita tiskatessa niitä ei saanut liottaa vedessä, vaan niitä piti hampaat irvessä jynssätä heti kun vesi oli laskettu altaaseen. Muitakin vastaavanlaisia juttuja oli, ja ideana oli se että työn helpottaminen on silkkaa laiskuutta.

Meille ei hankittu Nintendoa, koska äidin mielestä telkkari oli telkkarin katsomista varten eikä pelaamista. Nyt sitten aikuisena olen ollut ihan pihalla, kun muut samanikäiset nostalgisoivat Zelda- ja Super Mario -pelejä. Tiesin kyllä noista, mutta mulla ei ole hajuakaan, millaisia ne olivat.

Benny Hill -sarja TV:ssä oli pahuuden ydin. En saanut koskaan katsoa.  En olisi varmaan edes uskaltanut...

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut tehdä mitään joka voisi kutsua demoneita. Monet aika harmittomalta kuulostavat jutut voi kutsua Demoneita.

Joo, esim.pelikortit olivat pirusta peräisin. 

Pasta ei ollut oikeaa ruokaa, vaan peruna. Jos jauhelihakastikkeen kanssa oli makaronia, niin silti keitettiin myös perunat lisäksi. 

En saanut pitää mitään punaista päälläni. Meillä oltiin uskovaisia porvareita ja vihattiin  punakommreita. Aina isä pitipuheen mannerheimin jumalaisesta sankruudesta.

Kummelia ei saanut katsoa, kun se oli kuulemma liian typerä ohjelma. Olin sitten ihan pihalla koulussa, kun kaverit hokivat Kummeli-juttuja ja keskustelivat hahmoista, ja minua hävetti tietämättömyyteni. Miehen perheessä taas oli jostain syystä Disney täysin pannassa. Ei saanut katsoa Disneyn elokuvia, ei lukea Akkareita, ei ostaa mitään vaatteita tai leluja joissa olisi ollut jonkun Disney-hahmon kuva. Miehelle ei ole selvinnyt, miksi Disney katsottiin joksikin pahan ruumiillistumaksi.

Meillä ei saanut mennä partioon, koska se muistutti äärioikeistolaista suojeluskuntien sotapoikahommaa, jossa lapsille opetetaan yltiöisänmaallisuutta ja sotataitoja.

Muuten ideologiana oli säästäväisyys, joten sai harrastaa kaikkea maksutonta, kuten koulun kerhotoimintaa, seurakuntakerhoja ja 4H:ta.

Kun olin lapsi, en saanut mennä sellaiseen kyläpaikkaan jossa vanhemmat elivät avoliitossa. Ne olivat kuulema susipareja ja se nainen oli leipäsusi. Moraalittomia siis, joiden lapsilta olisi voinut oppia hävyttömiä juttuja seksistä ynnä muusta.🙄

Vierailija kirjoitti:

En saanut katsoa / piirtää peace-rauhamerkkiä, koska se on väännetty risti ja voi kutsua demoneita. Äiti kävi laittamassa isot laput spice Girls - julisteeseen jossa jonkun nimmarissa oli tämä saatanallinen rauhanmerkki😂

Pelottavan usein kuulee näistä demoneista kouhkaavista aikuisista ihmisistä. Lapsilta tuon ymmärtäisi, mutta aikuiset ihmiset? Onko keskuudessamme oikeasti useita vapaalla jalalla kulkevia äänestysoikeuden omaavia aikuisia jotka pelkää satuhahmoja..

Hävettää olla ihminen..

Me ei saatu juoda pommacia ettei totuta alkoholin makuun. Äiti absolutisti, isä alkoholisti.

Meillä vanhemmat suhtautuivat hysteerisesti alkoholiin. Kerran kun oltiin alakouluiässä, saatiin maistaa vappuna siskon kanssa teelusikalliset SIMAA!! Ei sen enempää, ei sovi kuulemma lapsille kun siinä on alkoholia. Siskon kanssa ymmärrettiin miten hölmö ajatus oli, teelusikallinen simaa kun tiedettiin että kaverit sitä joi ilman mitään ongelmia. Meitä alkoi naurattaa kovasti ja äiti järkyttyi että ollaanko me humalassa.

Ei saanut käyttää punaisia vaatteita.

Alusvaatteiden piti olla valkoisia ja puuvillaa. Voi sitä paheksunnan määrää, kun ostin teini-ikäisenä mustat rintsikat.

Ei saanut leikkiä barbeilla. 

Disney oli roskaa. Sai katsoa vain Pikkukakkosen tyyppisiä lastenohjelmia.

En tiedä mihin nämä petustuivat. Perheeni ei ollut uskovainen eikä poliittisesti mihinkään kallellaan.

Pyhäpäivinä ei saanut tehdä juuri mitään koska vanhemmat uskossa. Tarkoitti sitä että äiti raatoi kaikki aatot ja lauantait jolloin olikin sunnuntaisin aivan raato. 

Meillä ei ollut kyllä mitään tuollaista omassa perheessä, mutta jos olimme lestadiolaisessa mummolassa kylässä, niin siellä ei tietenkään ollut telkkaria, ei saanut juoda alkoholia, kiroilla tms. 

Varsinkin sunnuntait tuntuivat mummolassa kamalilta, kun ei saanut tehdä juuri mitään, ei edes käsitöitä. Lepopäivä piti todellakin pyhittää. Onneksi tykkäsin lukea kirjoja, sitä sentään sai tehdä. Onnekseen eivät tienneet, millaisia kirjoja sillon lapsena oikein luin...

Meillä oli ainoastaan kotiintulo ajat . Politiikkaa tai muuta ei puhuttu ja sai pukeutua miten halusi ja tehdä laillisuuden rajoissa mitä halusi . Harrastaa sai mitä paikkakunnalla oli tarjottavissa .Ihan hyvä lapsuus näin jälkikäteen ajatellen .

Vierailija kirjoitti:

En saanut pitää mitään punaista päälläni. Meillä oltiin uskovaisia porvareita ja vihattiin  punakommreita. Aina isä pitipuheen mannerheimin jumalaisesta sankruudesta.

Tiedän tuon tunteen! Minulla oli jotain 45 vuotias työkaveri. Mentiin porukalla autolla ostamaan tarjouskahvia työpaikalle ja perillä kun noustiin autosta huomattiin et hän jäi autoon. Palattiin autolle ja sanottiin et mennäänkö nyt? Hän sanoi et jää autoon. Me et mitä hittoa lähtään. En tuu sanoi, ne tarjouskahvit on EKA-marketissa! Siis reilu 45 vuotias pelkäsi, lie et tutut näkee -)))!