Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
En saanut mennä kommunistien Nuoret kotkat- poikien harrastekerhoon kun faija oli SMP:läinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat oli perunahulluja, mikään muu kuin keitetyt perunat ei ollut "oikeaa ruokaa!"
Tosi harvoin oli mitään muuta ja silloinkin sen kyljessä oli keitetyt perunat. Makaronilaatikkoa ja keitetyt perunat, pitsaa ja keitetyt perunat yms.
Joskus tositosi harvoin oli spagettia ja silloin äiti puhisi vihaisena, kun tämä nyt ei ole "oikeaa" ruokaa vaan tälläistä pikaruokaa!
En syö enää ikinä keitettyjä perunoita.
Mulla oli kans pottuhullut vanhemmat. Meillä jopa käytettiin sanat "potut" ruoan tilalla, esim. "Potut on puolen tunnin päästä, älä lähde mihinkään"
En keitä perunoita aikuisena ikinä, joku muusi on ok joskus. Äiti ihmettelee miten suostun syömään keitettyjä tai höyrytettyjä vihanneksia. No, syön lähes mitä vain kunhan ei niitä pottuja.
Mopa en saanut ostaa kun sairaalassa työskentelevä äitini oli nähnyt siellä moottoripyörällä itsensä teloneen jampan. Nyt sitten kehuu uuta pientä kauppakassiani jossa on enemmän kuin tarpeeksi tehoa.
Videopeliä en myöskään saanut omilla rahoilla ostaa. Nyt niitä on käytössä useita.
t. Kasarikakara
Ei ollut meillä ihmeemmin. Serkuilla taas oli mielestäni ortoreksisen tiukka ruokavalio, koska lääkäri-tätini oli ysikytluvun rasvakammon aivopesemä. Ei siis antanut lastensa syödä mitään normirasvaisia juustoja, maitoja, jugurtteja tms. vaan ihan kaikki oli levitteistä lähtien jotain rasvatonta, mautonta ja sydänvaivaisille suunnattuja (niitä benecol jne). Myös makeissa herkuissa oli niin tiukka, että ehkä joskus ja jouluna sai yhden Ville Vallaton-jäätelöpuikon ottaa, mutta siitäkin piti erikseen kysyä ja anella lupaa. Karkkia ei kuin lomamatkoilla jos silloinkaan jne. Kaikki lapsensa olivat alipainoisia ja esim. vanhin serkkuni niin anorektisen laiha, että siitä koulussakin huolestuttiin.
Surullista minusta, että äiti heijastaa oman ylimenevän kontrollinhalunsa tuolla tavalla lapsiin ja nälkiinnyttää kasvuiässä olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken piti olla mahdollisimman halpaa ja kaikesta nuukailtiin. Kaikki muu kuin välttävä oli herrojen ja juppien hienostelua tai sillä paikkailtiin jotain. Esim auto oli aina halvin mahdollinen Lada yms, sitten tien päällä piti aina kommentoida muiden autoja "mitä tuokin yrittää tuolla (mikä tahansa muu kuin halvimmista halvin) lesoilla. Tuollakin niin huono itsetunto että pitänyt ostaa noin iso ja leuhka auto".
Eikä siinä ole mitään järkeä että kaikesta ostetaan aina se halvin versio, joka mahdollisesti sitten hajoaa pian ja joutuu ostamaan uuden. Sitten niillä kahden halvan hinnalla olisi voinut jo ostaa kalliimman, joka olisi kestänyt. Toki ei kaikessa pidä paikkaansa, mutta usein.
Jatkan vielä, että nyt aikuisena olen ymmärtänyt että tuskin meillä oikeasti edes oli rahat loppu, kumpikin vanhempi oli korkeasti koulutettuja ja hyvässä työssä. Sama nuukailu jat
Ja pankkitileillä arvatenkin rahaa tolkuttomasti? Minun vanhempani olivat samanlaisia. Nuukailtiin kaikessa että olisi sitten eläkepäiviä varten kyllin hilloa nauttia elämästä. Isohkon omakotitalon rakensivat myös, koska kunnon suomalaisella kuuluu olla sellainen. Kalliiksi tuli, ja nyt sen arvo on olematon.
Ja eihän ne siitä nuukailusta eroon päässeet eläkkeelläkään, toki välillä vähän matkustelivat ja kävivät konserteissa ja teattereissa joissa ei aiemmin koskaan ja isäkin osti ensimmäisen ja viimeisen upouuden autonsa, mutta muuten kaupoissa edelleen jahdattiin niitä halvimpia tuotteita. Nyt toinen vanhemmista on kuollut ja toinen liikuntakyvyttömänä hoivakodissa, joka kyllä osaa rahastaa. Jos olisi tajunnut tuhlata rahansa itse makeaan elämään niin saman hoidon saisi nyt maksutta. Ja kun hänkin kupsahtaa, niin muikean tilin tekee perinnönjaossa verottaja. No, kaipa siitä jotain meille perillisillekin jää, mutta itse en aio olla kuten vanhempani. Jo eläessäni pyrin jakamaan omaisuutta lapsilleni niin paljon kuin on mahdollista ilman että verottaja pääsee siihen kiinni, ja käyttää rahaa itsekin niin että kuollessani pesä on varaton. Käärinliinoissa kun ei taskuja ole, ja verottajalla ne taas ovat pohjattomat.
Tuntui, ettei ruoka saanut maistua hyvältä. Pelkkiä mauttomia perunoita ja silliä, mausteeksi korkeintaa suolaa ja pippuria. Jos halusi jotain yhtään erikoisempaa syödä tai edes nauttia ruoasta niin se oli herkuttelua. Nyt aikuisena en ikinä keitä perunoita vaan syön mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös partioon meneminen kielletty, syystä että se oli uskonnollista höpötystä
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään Nestlen-tuotteita.
https://maailmankuvalehti.fi/1996/1/lyhyet/nestle-boikotti-tappavaa-mai…
No tuo juttu ei ollut minun lapsuudessa, taisin asua jo omillani siinä vaiheessa kun tuo Nestle-kohu alkoi. Toki itse olen Nestleä boikotoinut jos muukin vaihtoehto on ollut olemassa. Nestle on siitä paha, että se on niin monen firman kautta niin moneen kytköksissä, ettei kuluttaja pysy siinä mukana.
Se mitä minä en saanut lapsena/nuorena tehdä, oli haluamallani tavalla pukeutuminen. Uskonnollinen äitini oli sen asian suhteen aikamoinen tyranni. Siskoni eivät saaneet pukeutua liian rohkeasti koska tyttö ei saanut näyttää huoralta, itse en saanut käyttää määrätynlaisia farkkuja, korvakorua, määrätynvärisiä paitoja tai pitkiä hiuksia auki, koska poika ei saanut näyttää homolta. Äitini ei millään tajunnut aikojen ja asenteiden muuttuneen hänen lapsuudestaan. Hän oli itse uskonnollisen kasvatuksen pilaama johtuen omasta äidistään ja varsinkin tädistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut mennä kokeilemaan joogaa 12-vuotiaana, en saanut, koska vanhemmistani se oli epäjumalien palvontaa. Näin keskiaikaista siis vielä 2000-luvun alussa 😃😃 Sittemmin äidistäni on itsestään tullut innokas joogaaja.
Lestadiolaisperheessä näitä oli aika paljonkin 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut syödä niitä ruoka-aineita, joista äiti ei itse tykännyt.
Silloin joskus kun palestiinalaishuivit (tai mitä nyt viralliselta nimeltään ovatkaan) olivat muotia, piti minunkin teininä sellainen joiltain markkinoilta hankkia. Isäni oli raivoissaan, sillä hän ei siedä mitään Palestiinaan liittyvää, vaan puoltaa enemmänkin sitä toista osapuolta. Niin vihainen hän oli, että pidin huivia piilossa ja käytin sitä vain niin, etteivät vanhemmat nähneet. Pian koko huivi kuitenkin unohtui pian kaapin perälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin joskus kun palestiinalaishuivit (tai mitä nyt viralliselta nimeltään ovatkaan) olivat muotia, piti minunkin teininä sellainen joiltain markkinoilta hankkia. Isäni oli raivoissaan, sillä hän ei siedä mitään Palestiinaan liittyvää, vaan puoltaa enemmänkin sitä toista osapuolta. Niin vihainen hän oli, että pidin huivia piilossa ja käytin sitä vain niin, etteivät vanhemmat nähneet. Pian koko huivi kuitenkin unohtui pian kaapin perälle.
mun lapsuudessa se tunnettiin nimellä terroristihuivi, käytän termiä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Outoa, minä en saanut mennä partioon, koska se oli oikeistolaisten puuhaa.
Partiolaiset oli vasemmiston nuorisojärjestö.
Ei, vaan pioneerit.
Meillä naureskeltiin ihmisille jotka harrasti liikuntaa. Siis tyyliin, kun setäni kävi pelaamassa lentopalloa jossain kaveriporukassa, niin isä jotenkin piti sitä ihan naurettavana. Samoin kaikenlaiksia kuntoilijoita/urheilijoita pilkkasi. "voiko typerämpää olla, kuin juosta huvikseen". Käytännössä en siis harrastanut mitään liikuntaa pl. joku sienestys ja sen sellainen, koska niitä ei laskettu liikunnaksi. Urheilua tosin katsottiin telkkarista hyvinkin tosissaan.
Aikuisenakin ne äänet jostain kaukaa tulee korviin ja oikeastaan kaikki liikunta tuntuu typerältä ja vaikealta.
Lihaa ei syöty, ja kaikki oli terveellistä, eli riisi ja pasta ja jauhot aina täysjyvää, ei lisättyä valkoista sokeria, vaan hunajaa jne.
Lihaa en syö vieläkään, eikä oo ikinä tullut mieleenkään, mutta valitettavasti tykkään kyllä itse ihan valkoisesta pastasta, riisistä ja leivästä ym. epäterveellisestä.
En pidä mitenkään huonona noita vanhempieni terveellisiä elintapoja, paremmassa kunnossa ne tuntuu olevan nyt vielä eläkeikäisiä, kuin minä näin keski-ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän mielestä sunnuntaisin ei saanut mennä kaverille kylään tai edes soittaa, koska on pyhäpäivä eikä silloin sovi häiritä toisten oloa. Isä ei oo koskaan ollut mitenkään uskonnollinen, eikä sillä oo muuten ollut mitään jyrkkiä periaatteita, mutta sunnuntaina mun piti olla kotona, vaikka kaverit ois pyytäneet ulos tai leikkimään tai muuta. Meillekään ei saanut sunnuntaina tulla. Joskus teininä, kun asiasta oli väännetty jo vuosia sain sitten sunnuntainakin hengata parin parhaan kaverin kanssa, joiden vanhemmat isä tunsi.
:D meillä oli viikonloppuisin päinvastoin: lauantai oli siivous-, leipomis- ja saunapäivä, sunnuntaisin kyläiltiin. Jostain syystä meille ei saanut koskaan tulla kavereita kylään, itse saatiin kyllä mennä kavereille leikkimään.
Uskovainen koti, joten kiroilu oli (naispuolisilta) kielletty.
Olin jo koulussa, kun reippaasti vanhempi isosiskoni kiusasi jostain pojasta. Suutuin ja suusta pääsi "per". Melkein tuli selkäsauna tästä puolikkaasta kirouksesta. Seuranneesta moraalisaarnasta ei puuttunut sanaakaan. Vääryys oli hurskastelevan siskon syy, koska provosoi. (Aikuisina meistä tuli parhaimmat ystävät. :))
Sanomattakin selvää, että kavereiden kanssa kiroilin koko ajan. Alkoi ja päättyi 100 metrin päässä kotoa.
Isompana koululaisena pysähdyin kouluun mennessä kilometrin päässä sillalla laittamaan ripsiväriä.
Meillä ei ollut mitään Nestlen-tuotteita.
https://maailmankuvalehti.fi/1996/1/lyhyet/nestle-boikotti-tappavaa-mai…