Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Vaatteiden osto oli äitini mielestä synneistä suurin,pyhäinhäväistys ja rikos ihmiskuntaa vastaan. Koska 70 ja 80 luvuilla köyhäinavustukset riittivät hädin tuskin kaiken tärkeimpään,eli viinaan ja Winstoniin. Kuljin lapsuuteni ja nuoruuteni muilta saaduissa kuluneissa, vanhoissa vaatteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kielletty, sai sydä mitä vain mutta enemmänkin että myös pakotettiin syömään esim. lihakeittoa jossa oli läskinpalasia (inhosin niitä..) tai jos leivässä näkyi hometta niin se ei kuulemma haitannut, ei muuta kun syö. Hyi....
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole koskaan sallinut, että puhun itsemurha-ajatuksistani hänen kuultensa. Masennukseni alkoi 13-vuotiaana ja jatkui aikuisikään. Onhan se varmasti rankkaa kuultavaa omalta lapselta, muttei ne tunteet hyssyttelemällä mihinkään katoa. Onneksi olen vanhempana löytänyt muita ihmisiä, joille puhua. Esim. terapeutti, puoliso, luotettavimmat ystävät.
Sama meidän äitillä. Olin osastolla ollut ja pääsin kotiin ja pyysin äitiä piilottamaan veitset kun teki mieli satuttaa itsensä taas niin äiti raivostui ja huusi "minä en ala sulta veitsiä piilottaa, nyt loppuu toi pelleily!" Tuntu että ei välittänyt yhtään. No, jouduin sitten uudestaan osastolle kun yritin itsemurhaa lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
ei saatu syödä koskaan sipulia. kädet pidettävä AINA peiton päällä, ei koskaan peiton alla?
Tuo sääntö oli että ei voi masturboida.. kuulostaa hullulta mutta oikeasti.
Omat vanhemmat eivät määräilleet, mutta isoisä inhosi Israelia ja kielsi perheeltään Jaffa-appelsiinit. Koskaan ei minulle ole selvinnyt, miksi inhosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Outoa, minä en saanut mennä partioon, koska se oli oikeistolaisten puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat eivät määräilleet, mutta isoisä inhosi Israelia ja kielsi perheeltään Jaffa-appelsiinit. Koskaan ei minulle ole selvinnyt, miksi inhosi.
En minäkään osta Jaffa-appelsiineja enkä mitään, mikä on valmistettu miehitetyillä alueilla. Ei kai syyssä ole mitään epäselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut syödä tarpeeksi, koska vanhemmat pelkäsivät, että minusta tulee liian lihava, jos saan syödä niin paljon kuin haluan. Olin oikeasti alipainoinen lapsi. Kaverien luona ja koulussa sitten sain syödä. Kaverien vanhemmat tiesivät, että en saa kotona tarpeeksi ruokaa, säälivät minua ja antoivat ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Outoa, minä en saanut mennä partioon, koska se oli oikeistolaisten puuhaa.
Partiolaiset oli vasemmiston nuorisojärjestö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Outoa, minä en saanut mennä partioon, koska se oli oikeistolaisten puuhaa.
Pioneerit oli vasemmiston nuorisojärjestö.
Meillä ei juotu coca-colaa, eikä katseltu tv:stä amerikkalaisia elokuvia taikka sarjoa, koska ne olivat degeneroivaa länsimaista hapatusta. Nämä hyvät periaatteet olen pitänyt itsekin aikuisiällä.
terv: Edistyksellinen humanisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat eivät määräilleet, mutta isoisä inhosi Israelia ja kielsi perheeltään Jaffa-appelsiinit. Koskaan ei minulle ole selvinnyt, miksi inhosi.
En minäkään osta Jaffa-appelsiineja enkä mitään, mikä on valmistettu miehitetyillä alueilla. Ei kai syyssä ole mitään epäselvää.
Mä ostan niitä koska tuen Israelia.
Mä en saanut mennä partioon, koska se on porvareiden hapatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä seurakunnan kerhoihin, kun isä oli kommunisti.
Minun taas täytyi mennä kaikenmaailman krisselihömppiin, kun äitini oli uskis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Outoa, minä en saanut mennä partioon, koska se oli oikeistolaisten puuhaa.
Partiolaiset oli vasemmiston nuorisojärjestö.
No eipähän todellakaan ole!
Pioneerit olivat vasemmiston nuorisojärjestö, partiolaiset kristillis-oikeistolainen!
Rumat ne vaatteilla koreilee, ainakin 70-luvulla. Kateellisena katselin niitä lapsia, joilla oli kauniit vaatteet ja jotka olivat minun lapsen silmääni 'huoliteltuja', jos lapsista voi sanoa niin. Meillä pukeuduttiin vain juhliin tai kylään mennessä. Mökillä kuului olla rönttövaatteissa ja marjametsällä piti olla niin kamalissa vaatteissa, että ei olisi karhukaan uskaltanut tulla lähelle, että siinä mielessä...
Rutiineista ei poikettu. Mitään spontaania ei tehty. Oli tiettyjä hyväksyttyjä tapoja ja asioita, ja niistä poikkeaminen olisi luultavasti suistanut perheeni raiteiltaan.
Viikonloppuisinkin piti herätä aikaisin. Ei siinä sitten mitään, mutta yleensä sunnuntaiaamuisin heräsin siihen, kun radio pauhasi kovalla äänellä jumalanpalvelusta. Äiti ei ollut varsinaisesti mikään uskovainen, mutta jonkinnäköinen luterilainen synnintunto vaivasi äitiä ja vaivaa edelleen. Edelleenkään ei sunnuntaina voi tehdä pihatöitä, mitä ne naapuritkin ajattelee. Tekopyhää.
Ainoa rakkaudenosoitus perheessämme oli ruoka. Ruoka-aikaan kokoonnuttiin yhteen ja se oli ylin läheisyyden muoto. Ruoka-annokset oli isoja ja pullapitko syötiin tyyliin kolmeen pekkaan. Yllättäen olin herkkä lihomaan ja siitä tuli sanomista. Kun myöhemmin laihdutin, sekään ei ollut hyvä, kun mikä se nyt on kun ei tarjottavat kelpaa.
Sairastuminen ei herättänyt paljonkaan empatioita, ellei ollut tosi sairas. Kipeä flunssainen olo ikävällä kurkkukivulla lähti mukavasti hiihtolenkillä pakkassäällä. Joskus olin neljä viikkoa kipeä (rauhaskuume). Tästä suurin murhe oli, että mitähän naapurit sanoo, kun nehän voi luulla vaikka mitä.
Eläköön aikuisuus, itsenäisyys ja oma päätäntävalta...vaikkakin kamppailen syömishäiriön ja huonon itsetunnon kanssa todennäköisesti loppuelämäni, olen onnistunut saamaan itseni tänä päivänä normaalipainoon. Uusin koko vaatekaappini eikä siellä ole eikä sinne tule mitään, mistä en pidä. Metsään tai mihin tahansa menen vaatteissa, jotka miellyttävät silmää ja joissa tunnen olevani kaunis. Ihan sama vaikka siellä minua katsoisi vain orava. Rakastan olla huoliteltu, enkä tunne siitä syyllisyyttä. Lapsen kanssa ollaan tehty aina kaikkea spontaania ja hassua, eikä viikonloppuisin kenenkään tarvitse herätä aikaisin ilman hyvää syytä. Rakastamme hyvää ruokaa ja herkkujakin silloin tällöin, mutta se ei ole rakkaudenkorvike, joten siitä ei ole tullut ongelmaa. Ja jos lapsi edes tuntee tulevansa kipeäksi, se on jo hyvä syy saada paljon extrahuolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Outoa, minä en saanut mennä partioon, koska se oli oikeistolaisten puuhaa.
Partiolaiset oli vasemmiston nuorisojärjestö.
Nyt sekoitat. Vasemmiston vastaava järjestö oli pioneerit.
En olisi saanut alkaa käyttää deodoranttia, koska äiti oli jostain keksinyt, että siitä tulee syöpä. Surin tuota itsekseni tosi syvästi, koska pelkäsin että mua kiusataan, jos haisen hielle. Muutenkin se, että tietyssä iässä ja miksei aikuisenakin haluaa mennä sosiaalisiin tilanteisiin varmana siitä, ettei naureta tai joudu silmätikuksi, on mun mielestä ihmisen perusoikeus. Käytin kyllä dödöä, mutta äiti motkotteli siitä välillä.
Sama juttu tamponeissa, tulee syöpä. Enkä saanut mitään neuvoja menkoista muutenkaan.
Meillä oltiin jotenkin nihkeitä kavereita kohtaan. Tai siis mun kavereille oltiin sinänsä kohteliaita, mutta musta tuntu ettei heitä kuitenkaan toivottu kylään. "Ollaan omalla porukalla tänään" tai "Ei isä jaksa kuunnella melua töiden jälkeen". Öh, meillä oli iso ok-talo ja isällä jopa oma tv-huone, jossa sai olla rauhassa, jos halusi ottaa päiväunet tms. Eikä isä itse koskaan sanonut ettei sais kutsua kavereita. Olin kateellinen niille perheille, joissa oli eteinen täynnä kenkiä kun kaikilla lapsilla oli kaverit kylässä.
Ja sit jotenkin äiti oli epäileväinen et jotenkin saan uusia vaikutteita kavereilta joihin hän ei sitten osaa ottaa kantaa. En osaa selittää tuota oikein :D Kyseli joskus ihme kysymyksiä tyyliin "onko se Liisan äiti ihan kokonaan kasvissyöjä?" tai "Onko sillä Leenan isosiskolla ihan oikeasti poikaystävä, aika nuorena jos 16-vuotiaana on" No ei oikeastaan kiinnostanut mitä joku syö tai ei syö. Ja olin vähän et oliko tuo vihje, ettei mulla sitten saa olla poikaystävää 16-vuotiaana.
Mitään ideologiaa tai uskontoa meillä ei ollut, musta vaan tuntu et porukat oli tynnyrissä kasvaneita.
Ei olisi saanut tehdä juuri mitään kun äiti oli uskossa ja isä oli olevinaan kommunisti.
En, eikä kukaan kaveripiiristänikään.
Sen sijaan lasten luokkakavereista 20% on vegaaneja ja 20% on suolistosairaita,.
Loput 60% on terveitä ja kaikki ruokaisia.