Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Meillä oli sääntönä se, että naisten (=äiti ja tytöt) tärkein tehtävä oli hoitaa kotia ja totella miehiä (=isä ja pojat). Heidän antamat tehtävät olivat aina tärkeämpiä kuin omat. Tyttöjen tärkein tehtävä oli päästä hyviin (=rikkaisiin) naimisiin ja synnyttää poikalapsia. Kaikki säännöt sitten tukivat tätä eli aina liikuimme paikoissa, joissa oli paljon hyvätuloisia poikia, harrastuksina tytöillä oli ruanlaitto ja käsityöt jne. Isä ihme kyllä onnistui tavoitteissaan ja sai jokaisen meistä kolmesta tyttärestään hyviin naimisiin ja jokaisella on vähintään yksi poika (toki myös tyttöjä).

minäkään en saanut mennä partioon. Oletan, että vanhemmilla oli tarve olla epäpoliittisia, partioliike oikeistolainen? 

Wallah! kirjoitti:

Mä en saanut ennen täysi-ikää seurustella/tapailla ketään, joka ei ollut lukiossa. Amikset oli no-no, samoin en saanut puhua "mustalaisille, pitkätukille, n**kereille, muslimeille ja sivareille". 

Seurustelen nykyään amispohjaisen irakilaisen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa. :D No, on sillä sentäs lyhyet hiukset. :D 

Hyi, häpee.

Yllättävää, miten monilla poliittis-ideologisia kieltoja ja sääntöjä. Ei pyhäkoulua eikä partiota kun ne oli porvarillista aivopesua. Pyrittiin myös ohjailemaan kaverien valintaa: yrittäjien ja virkamiesten lasten kanssa ei olisi saanut kaveerata. Nyt vanha äitini ihmettelee silloista omaa asennoitumistaan.

Minä en saanut harrastaa mitään liikuntaa. Syy oli se että se maksaa, ja on muutenkin turhanaikaista. Liikunta sinällään oli ok, kunhan itse juoksi tai hiihti (ilmaiseksi). Olisin halunnut harrastaa uintia ja/tai kilpatanssia mutta ei. Joskus 16-vuotiaana tienasin itse omaa rahaa ja kävin jazztanssitunneilla. Siitäkin äiti motkotti että "hypi tuossa olohuoneessa ja anna mulle ne rahat, saman asian ajaa."

Musiikin harrastaminen oli jostain syystä hyvä juttu ja siihen satsattiin myös rahallisesti, eikä vanhemmat muutenkaan olleet nuukia.

Vanhempasi eivät ilmeisesti tienneet että musiikin harrastaminen tukee matemaattistentaitojen oppimista.

kirjoitti:

Olen avioton lapsi ja kun synnyin muutama vuosi sodan loppumisen jälkeen, elettiin aika erilaista aikaa kuin nyt. Harhateille joutunut nuori tyttö joutui kirkkoherran puhutteluun, ja siitä seurasi äitini koko elämän jatkunut nurja suhtautuminen seurakuntaan ja kirkkoon. Pyhäkoulussa ja tyttökerhossa sain käydä. Lähes kaikkien perheiden mukulathan niissä kävivät eli olisi ollut huomiota herättää, jos en olisi saanut. Sen sijaan partioon en saanut liittyä, ilman perusteluja. En olisi oikein saanut mennä kunnan ja seurakunnan yhteisille lasten leireillekään, mutta omapäisenä menin yksin ilmoittautumaan leirille kirkkoherranvirastoon, vaikka pelotti niin mahdottomasti. Myöskään seurakuntanuorissa en olisi saanut käydä, mutta varsinkin kesäaikaan kävin aktiivisesti kesäkodilla pelaamassa lentopalloa ja osallistuin myös hartaushetkiin. Talvella jumppaharrastus meni päällekkäin seurakuntanuorten kanssa. Äiti oli tyytyväinen, kun menin jumppaan. Mutta hiihtolomalla kyllä osallistuin seurakunnan hiihtoleireille.

Telkkarin katsomisessa meillä noudatettiin tiukasti suositettuja ikärajoja. Asian tekee hullunkuriseksi se, että velipuoleni oli minua kahdeksan vuotta nuorempi, joten sallittuja olivat melkein vain lapsille soveltuvat! Ja tietysti uutiset, luontodokumentit ja urheilulähetykset. Yksi tilanne minua naurattaa edelleen monen vuosikymmenen jälkeenkin: telkkarissa näytettiin synnytys mitään peittelemättä. Kun äiti kuuli keittiöön, mitä telkkarissa selostettiin, ampaisi hän olohuoneeseen ja asettui leveine takapuolineen kuvaruudun eteen. Ja minä olin sentään jo kai 16-vuotia ja elämän tosiasiat olivat jo tiedossani. Eikä velipoikakaan ollut paikalla.

Jos oikeasti oot syntynytheti sotien jälkeen, niin telkkarista ei kyllä edes tullut paljoa mitään eikä mitään ikärajoja ollut!

Vierailija kirjoitti:

Olihan meilläkin aika ideologista, monien eläinten lihaa ei syöty jostain selittämättömästä syystä... Siis koirat, kissat, marsut ja tämmöset. Sikaa ja lehmäähän sitten sai syödä vaikka mielin määrin, toisinaan myös lammasta ja hirveä.

Voi sua raukkaa. Matkustele enemmän, itse olen syönyt marsua Perussa ja koiraa Vietnamissa. Kissaa ei ole vielä missään tarjottu, tosin Sveitsissä on kuulemma jonkin sortin kansallisruoan asemassa..

Luin ketjun läpi ja täytyy ihmetellä monien kokemuksia ja miten huonosti lapsia ja nuoria on voitu kohdella.

Itse olen alkkisperheen kasvatti,mutta ei meillä ollut mitään ihmeellisiä sääntöjä ja kyttääviä fanaattisia hitler vanhempia,ehkä sain tulla ja mennä turhankin vapaasti.

On kyllä aika hurjia juttuja. En itse muista omasta lapsuudesta (80 ja 90-luku) mitään kovin erikoista. Jotain kieltoja oli toki, mutta ne olivat lähinnä sellaisia perusjuttuja.

Esimerkiksi kotiin piti tulla kuudeksi arkena ja viikonloppuna sai olla iltakymmeneen asti ulkona. Täytettyäni 15 vuotta, viikonloppuna kotiin tuli piti viimeistään 12 maissa (asuttiin kaikki aika lähekkäin).

Samoin läksyt piti kanssa tehdä ennen kuin sai katsoa mitään telkkaria tai pelata tietokoneella. Ihan fiksu juttu minusta.

Alholia ei saanut käyttää, eikä tupakkaa saanut polttaa. Näitä kieltoja tietysti rikottiin, kun teinejä oltiin. Tupakasta en koskaan tykännyt, mutta kyllä me siideriä ja olutta juotiin 16-17 vuotiaina yleensä jotain pari kertaa kuussa bileissä jne.

Kaiken kaikkiaan kasvoin varmaan aika vapaasti. Molemmat vanhemmat aika liberaaleja akateemisia. Ei meillä kovaa kuria ollut. Lähinnä koulunkäyntiäni seurattiin tarkkaan ja vahdittiin, että läksyt oli tehty ja kokeista tuli tasaisesti kiitettäviä numeroita. Muuten sain olla ihan vapaasti. :)

Jep. En saanut leikkiä autoilla/mopoilla/pyssyillä/actionmaneillä tai millään muillakaan 'poikien leluilla'. Barbit ja nuket ja kotileikit oli hyväksyttäviä.

En saanut myöskään harrastaa mitään poikamaisia lajeja, mut kuskattiin baletti tunneille ja kuvataidekouluihin. Koska "et sä sitä tarvii, se on poikien juttu"...

Rokkihan on Briteistä... (ainaki mun mielestä)

Itse olen 90-luvun lapsi, eikä meillä ikinä politiikka, uskonto tai muu ideologia määrittänyt jokapäiväistä elämää. Äiti on tapauskovainen, isä ei kuulu kirkkoon. Ei mitään vahvoja poliittisia kannanottoja mihinkään. Kepulaisille joskus naureskeltiin, mutta siihen se jäi. Ei mitään "herroittelua" tai "paremman väen harrastuksia", itse en vaan päässyt mihinkään mukaan koska raha oli niin tiukalla. Olisipa useammassa viestissä mainittu vuosikymmen, niin osaisin vähän laittaa perspektiiviin omaa lapsuutta ja omia kokemuksia! Johtuiko tällainen "aatteettomuus" vuosikymmenestä, vai ihan vaan oman perheen arvoista.

Meille ei tilattu Aku Ankkaa, koska se oli amerikkalaista propagandaa (divarista sai kyllä ostaa). En saanut mennä partioon, koska se oli liian oikeistolaista aatteeltaan ja sidoksissa kirkkoon. En saanut osallistua uskonnollisiin aamunavauksiin koulussa. Muuta ei just nyt tule mieleen. Isäni oli ja on kommunisti. 70-luvun lapsi olen.

Vierailija kirjoitti:

Meille ei tilattu Aku Ankkaa, koska se oli amerikkalaista propagandaa (divarista sai kyllä ostaa). En saanut mennä partioon, koska se oli liian oikeistolaista aatteeltaan ja sidoksissa kirkkoon. En saanut osallistua uskonnollisiin aamunavauksiin koulussa. Muuta ei just nyt tule mieleen. Isäni oli ja on kommunisti. 70-luvun lapsi olen.

Ai niin, meille ei ostettu Jaffa-appelsiineja, koska ne olivat israelilaisia.

Partioon ja pioneerinuorten (?) kokouksiin ei saanut mennä. Pyhäkouluun ja seurakunnan tyttökerhoon sai. Musiikkiopisto oli myös kiellettyjen listalla, koska olin epämusikaalinen. :D

Hoivajohtaja77 kirjoitti:

Wallah! kirjoitti:

Mä en saanut ennen täysi-ikää seurustella/tapailla ketään, joka ei ollut lukiossa. Amikset oli no-no, samoin en saanut puhua "mustalaisille, pitkätukille, n**kereille, muslimeille ja sivareille". 

Seurustelen nykyään amispohjaisen irakilaisen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa. :D No, on sillä sentäs lyhyet hiukset. :D 

Hyi, häpee.

Niin häpeänkin. Rasistista kasvatustani siis. 

Minun vanhemmat eivät antaneet minun mennä mukaan koulukaverini urheiluseuraan koska se oli heidän mielestään kommunistien urheiluseura.

Maksoivat minulle oikein mielellään ratsastustunnit ja tennistunnit sekä valmennusleirit molemmista, mutta olisin halunnut harrastaa jotain isommassa seurassa ja joukkuekisailla.

En saanut osallistua missikisoihin 18-vuotiaana kun asuin vielä kotona, koska vanhempani olivat sitä mieltä että kauneudessa ei voi kisata, mutta kuvittelivat samalla että jos pärjäisin niin alkaisin kuvitella olevani liian kaunis. Pärjäsin ihan hyvin, mutta vanhempani eivät edes tulleet katsomaan kisoja.

Oikeastaan kun miettii niin vanhempani eivät koskaan kannustaneet minua missään. Yrittivät vaan lytätä. Nyt 41-vuotiaana koen ajottain riittämättömyyden tunnetta vaikka olen aika merkittävässä asiantuntijaroolissa työni puolesta eli kukaan ei uskoisi minusta tuota päällepäin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuilla oli jokin sääntö että kello 20.00 jälkeen ei saa syödä. Nuorin harrasti voimistelua ja tuli usein 21.00 jälkeen harjoitteluista kotiin.  Kaikki keittiön kaapit olivat lukossa ja seinässä oli lappu sallituista tv ohjelmista mihin oli myös omat aikataulunsa.

Lapsi harrasti viikossa n.14h urheilua ja silti häntä painostettiin pitämään paino kurissa.

... Arvata saattaa että itsenäistyttyä kaikki lapset lihonneet huomattavasti.

Tunnen myös pihin yksinhuoltajan lapsen, joka ei todellakaan saanut mitään ylimääräistä ja lihoi sitten omilleen muutettua valtavasti kun alkoi palkkaa saamaan.