Lue keskustelun säännöt.
Olen yllättynyt ja pettynyt siitä kuinka huonoksi parisuhde muuttui lasten syntymän jälkeen
Onko muille käynyt näin? Että ei olisi ennen lapsia yhtään osannut kuvitella, että suhde voi muuttua niin huonoksi?
Tietenkin tiesin että lapset muuttavat elämän täysin ja pikkulapsiaika tulee olemaan raskasta jne. mutta en siltikään epäillyt yhtään etteikö suhteemme kestäisi sitä. Kuinka väärässä olinkaan. Lapset nyt 5 ja 3 ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva-aika meni vielä ihan ok vaikka toki nyt jälkeen päin osaan nähdä että suhde alkoi mennä alamäkeä heti ensimmäisen lapsen jälkeen. Mutta vasta viimeiset pari vuotta mennyt tosi huonosti.
Mies on kuin toinen ihminen nykyään. Älyttömintä on se että pidin häntä tosi hyvänä isänä. Hänellä on kaksi lasta jo ennestään (meillä ei ole silti varsinaisesti uusperheen ongelmia vaan ongelmat liittyvät yhteisiin lapsiin ja yhteiseen arkeen) Nykyään pidän häntä surkeana isänä. Sekä hänen teini-ikäisille että meidän yhteisille pienille.
Ärsyttää koko äijä mutta erokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. En halua alkaa tappelemaan lapsista. Mulla ei ole edes mitään oikeuksia tavata miehen lapsia. Ollaan oltu yhdessä 9 vuotta eli ovat kuitenkin jo rakkaita.
Kommentit (169)
Sinulla taitaa paha olla vain itsesi kanssa. Ei toista ihmistä voi rakastaa, jos ei ensin itseään rakasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä niin että ero mielessä kun mies juo joka viikonloppu, itse herään aina aikaisin lapsen kanssa, suhde mennyt huoboksi, en vaan enää jaksa. :( Itsekin kävin paljon ulkona ennen raskaaksi tuloa mutta rauhoituin, mies vaan jatkaa samaa rataa ja meidän poika jo yli 1v.
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Suurin osa on. Valitettavasti vissiin synnynnäisiä kusipäitä.. vaikkei ikinä ois uskonut alkuun..
Meillä lapset 2 ja 4, itse aloitan kohta työt. Kokoajan saan kuulla kuinka paljon mies maksaa mitäkin kun minä en pysty, lasten hoitoon ei osallistu kun hän niin paljon kaikesta maksaa. Kotitöitä tekee jonkin verran, enimmäkseen kuitenkin näitä "miesten töitä". Miehellä todella paljon aikaa vievä harrastus, harrasti tätä ennen lapsiakin mutta ei näin mittavissa määrin. Nyt kaipaa omaa aikaa kun ei jaksa olla kotona ja asuinpaikan vaihto myös lisäsi mahdollisuutta harrastaa enemmän. Nuoremman synttäreillekkään ei joutanut osallistumaan kun piti harrastuksen takia olla menossa. Alkoa jossain välin melko runsaasti käytti, tämän kuitenki vähensi ja sanoi käyttävänsä nekin rahat mielummin harrastukseensa. Ja jos harrastukseen menosta jotain valitan niin kommentti on yleensä että olisko parempi että hän istuisi kotona kaljaa juomassa. Niin nehän onkin perheellisellä miehellä ainoat vaihtoehdot. Yleensä en enää jaksa asiasta edes sanoa, kuuleepahan lapset vähemän riitelyä...Katsellaan joku vuosi lapsia vanhemmaksi, muuttuuko miksikään..tuskin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan mukaan riitoja ja erimielisyyksiä tuntuu syntyvän erittäin paljon nimenomaan kodinhoitoon liittyvissä asioissa. Olen kuitenkin monesti miettinyt, että miksi toinen osapuoli (tyypillisesti nainen) saa yksinoikeuden määrittää sen siisteystason mikä kodissa on vallittava. Onko oman kodin todellakin näytettävä koko ajan valkoiselta ja hohtavalta vai voisiko niiden sisustustyynyjen antaa väillä olla sekaisin? Miltä teistä tuntuisi, jos miehenne esimerkiksi vaatisi teitä vahaamaan hänelle tärkeää autoa monta kertaa viikossa, vaikka teidän mielestä samaan lopputulokseen pääsisi huomattavasti vähemmälläkin vahaamisella?
Eihän kyse ole mistään siisteystasosta, vaan siitä että on olemassa pakollisia kotihommia jotka pitää vaan tehdä. Kuten pyykinpesu, tiskien tiskaaminen, ruoanlaitto ja kaupassakäynti. Jos nämä kaikki lankeaa naisen kontolle, niin kyllä siinä hiukan alkaa vituttaa. Kyse ei siis todellakaan ole mistään pölyjen pyyhinnästä tai edes imuroinnista.
Nämä jutut näyttävät minun silmiini tosi ikäviltä. Mitä olette ajatelleet tehdä asian suhteen?
Perspektiivinä:
Meillä on lapset kohta 7v ja 1.5v. mies jaksaa kehua miten arvokasta työtä teen kotona kun hoidan lapsia, ei valita jos joskus on sotkuista (itsekin ollut kotona niin tuntee kyllä syyt), valvoo nuoremman kanssa kun oma valvomiskunto pettää ja ei sano mitään siihen, miten hänen tienaamansa palkka käytetään. Auttaa siivoamisessa sekä ruoanlaitossa jos tarvitsee. Iltaisin tykkään viettää hänen kanssa aikaa kun lapset on menneet nukkumaan. Lasten kanssa on siinä missä minäkin, kun ei ole töissä (varmaan käännetty koti-isä vuosista). Minäkin yritän parhaani, jotta hänellä olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa käydä töissä ja tulla sieltä kotiin.
Eikö sen näin pitäisi mennä? Jos ei mene, niin lähtisin ratkomaan asioita jonkun tahon pariin. Meilläkin on väsyneet hetkemme, lasten jatkuva läsnäolo kiristää välillä välejä, mutta olemme yrittäneet pitää siitä kiinni, että iltaisin kun he eivät ole hereillä, olemme ne toistensa seurasta nauttivat puolisot, emmekä anna päivän äksyilyjen häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 % riidanaiheista välttää, kun ei asu yhdessä eikä hanki lapsia.
Nimim. 12 vuotta yhdessä, 0 riitaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan mukaan riitoja ja erimielisyyksiä tuntuu syntyvän erittäin paljon nimenomaan kodinhoitoon liittyvissä asioissa. Olen kuitenkin monesti miettinyt, että miksi toinen osapuoli (tyypillisesti nainen) saa yksinoikeuden määrittää sen siisteystason mikä kodissa on vallittava. Onko oman kodin todellakin näytettävä koko ajan valkoiselta ja hohtavalta vai voisiko niiden sisustustyynyjen antaa väillä olla sekaisin? Miltä teistä tuntuisi, jos miehenne esimerkiksi vaatisi teitä vahaamaan hänelle tärkeää autoa monta kertaa viikossa, vaikka teidän mielestä samaan lopputulokseen pääsisi huomattavasti vähemmälläkin vahaamisella?
Mä en ole kovin siisti ihminen (ja olen nykyään sinkku), mutta mulla on muutama perusasia, mitkä pitäisi olla kunnossa ja niihin menee jonkin verran aikaa, osaan päivittäin. Keittiön siisteys esimerkiksi, pieni keittiö ja vähän säilytystilaa, joten ruuanlaittoastioita on rajallisesti. Jossain määrin ketuttaa, jos ennen ruuanlaittoa pitää ensin tiskata astiat tai raivata työtasot ja tämä tosiaan sen jälkeen, kun itse tulen töistä. Edellisessä suhteessa piti kerätä astioita ympäri kämppää, kun mies söi ihan muaalla kuin keittiön pöydän ääressä. Vessanpesu pitää suorittaa vähintään kerran viikossa, imurointi samoin. Mä jotenkin oletan, että jos molemmat sotkee, molemmat siivoaa. Tai jos molemmat syö, niin molemmat laittaa ruokaa.
Mutta kyllä mulla on sisustustyynyt sohvalla ihan levällään ja sänky monesti petaamatta. Keittiönpöydällä on kirjoja ym. ylimääräistä tavaraa, hyllyt on sekasin etc. Jos olis lapsia, niin leluja olisi varmasti pitkin lattioita ja ovissa sormenjälkiä. Nytkin on ollut pari viikkoa niin hektistä, etten ole edes imuroinut ja lajitellut pyykkikasat odottaa lattialla pesukoneeseen menoa.
Selvästikään et kuulu siihen ryhmään naisia, joita tässä tarkoitettiin. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö tälläisia naisia olisi. Olen varma että tunnet itsekin tapauksia, jotka saadessa ystävän kylään valittavat asunnon olevan 'niin sekaisin' vaikka tosiasiassa se on suoraan kuin jonkun persoonattoman sisustuslehden sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menkää pariterapiaan se antaa uusia näkökulmia
minulle tuli kyllä ekaksi mieleen että olette uupuneita arkeenne ja riitely ja paha olo on jäänyt päälle. Kumpikin on loukannut kumpaakin ja siksi riitely vain jatkuu välit ovat kireänä. lapsiperhe elämä on raskasta. Hakekaa ammattiapua pariterapiasta. Oma paha olo sokeuttaa eikä näe suhteen ja puolison hyviä puolia. Ottakaa aikaa selvittää tilannettanne jos sitten päädytte eroon niin ainakin olette harkinneet ja käsitelleet asioita kunnolla ja nähneet puolisonkin näkökulman . Pariterapiasta on hyötyä myös eron käsittelyssä jos siihen lopulta päädytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Samat huomiot olen tehnyt vaimostani, tuota pettämistä (toivottavasti) lukuun ottamatta.
Nyt olen nalkissa tässä suhteessa, kuin ruuvipenkissä. Vaimo huutaa, nimittelee, heittelee tavaroilla. Ensin luulin, että se johtuisi jostakin baby bluesista, mutta nyt kun lapsi täyttää kohta neljä, ei mikään ole muuttunut. Ensimmäisenä aamulla hän huutaa minulle, viimeisenä illalla sähähtelee, tiuskii ja tönii sängyssä. Silti vaatii, että minun on nukuttava samassa huoneessa, oltava hänen kanssaan, elettävä parisuhdetta ja perhe-elämää. Muutaman kerran raivostuin itsekin hänen hirvittävän häijyyn käytökseensä, mutta sen jälkeen hän alkoi uhkailla ilmoittavansa poliisille, soittavansa omille vanhemmilleen ja minun vanhemmilleni, julkaisevansa Facebookissa tekstin, jossa hän "paljastaa" kaikki tekemäni hirveydet, mm. täysin keksimänsä raiskausyritykset. Kerran hän jopa uhkasi viillellä itseään ja näyttää töissä kaikille työkavereilleen, "mitä mun mieheni teki". Kuulemma sillä ei ole mitään väliä, etten oikeasti ole tehnyt sitä, koska hänen mielestään kohtelen häntä henkisesti samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Samat huomiot olen tehnyt vaimostani, tuota pettämistä (toivottavasti) lukuun ottamatta.
Nyt olen nalkissa tässä suhteessa, kuin ruuvipenkissä. Vaimo huutaa, nimittelee, heittelee tavaroilla. Ensin luulin, että se johtuisi jostakin baby bluesista, mutta nyt kun lapsi täyttää kohta neljä, ei mikään ole muuttunut. Ensimmäisenä aamulla hän huutaa minulle, viimeisenä illalla sähähtelee, tiuskii ja tönii sängyssä. Silti vaatii, että minun on nukuttava samassa huoneessa, oltava hänen kanssaan, elettävä parisuhdetta ja perhe-elämää. Muutaman kerran raivostuin itsekin hänen hirvittävän häijyyn käytökseensä, mutta sen jälkeen hän alkoi uhkailla ilmoittavansa poliisille, soittavansa omille vanhemmilleen ja minun vanhemmilleni, julkaisevansa Facebookissa tekstin, jossa hän "paljastaa" kaikki tekemäni hirveydet, mm. täysin keksimänsä raiskausyritykset. Kerran hän jopa uhkasi viillellä itseään ja näyttää töissä kaikille työkavereilleen, "mitä mun mieheni teki". Kuulemma sillä ei ole mitään väliä, etten oikeasti ole tehnyt sitä, koska hänen mielestään kohtelen häntä henkisesti samoin.
Sun vaimo ei oo terve- hae apua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa huonosta suhteesta. Jo hyvissä ajoin mielellään; sitä vähemmän traumoja lapsille.
- eronneiden vanhempien lapsi
Juurikin näin !! Eikä sen aikuisen tarvitse mennä niin rikki annettuaan liian pitkään itseään mitätöidä tai minkä väkivallan muodon seurauksena viimein sitten päätyykin eroon.Sirpaleita joutuu keräämään pitkään eikä kenties koskaan saa itseään ehjäksi.Kenties kavahtaa lopun elämänsä esim. läheisyyttä eikä pysty luottamaan toiseen.Itseäni kaduttaa suuresti kun en lähtenyt eikä terapeuttikaan koskaan eroa/eroajatusta tukenut.Pelkkää lässyttämistä koko terapia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Samat huomiot olen tehnyt vaimostani, tuota pettämistä (toivottavasti) lukuun ottamatta.
Nyt olen nalkissa tässä suhteessa, kuin ruuvipenkissä. Vaimo huutaa, nimittelee, heittelee tavaroilla. Ensin luulin, että se johtuisi jostakin baby bluesista, mutta nyt kun lapsi täyttää kohta neljä, ei mikään ole muuttunut. Ensimmäisenä aamulla hän huutaa minulle, viimeisenä illalla sähähtelee, tiuskii ja tönii sängyssä. Silti vaatii, että minun on nukuttava samassa huoneessa, oltava hänen kanssaan, elettävä parisuhdetta ja perhe-elämää. Muutaman kerran raivostuin itsekin hänen hirvittävän häijyyn käytökseensä, mutta sen jälkeen hän alkoi uhkailla ilmoittavansa poliisille, soittavansa omille vanhemmilleen ja minun vanhemmilleni, julkaisevansa Facebookissa tekstin, jossa hän "paljastaa" kaikki tekemäni hirveydet, mm. täysin keksimänsä raiskausyritykset. Kerran hän jopa uhkasi viillellä itseään ja näyttää töissä kaikille työkavereilleen, "mitä mun mieheni teki". Kuulemma sillä ei ole mitään väliä, etten oikeasti ole tehnyt sitä, koska hänen mielestään kohtelen häntä henkisesti samoin.
Sun vaimo ei oo terve- hae apua..
Ja kiireesti, että voit todistaa myöhemmin, että olet edes väittänyt naisen uhkailleen moisilla tempuilla.
Hallooo123 kirjoitti:
Tämä kerju todistaa sen, mikä Suomessa on vikana perheissä:
A) ei hankita (ei oo rahaa tai kodinhoitokulttuuria) ulkopuolista siivoojaa : miten monta liittoa pelastuisi, kun kotitöitä ulkoistettaisiin reippaasti
B) me naiset olemme saaneet hyvän&tasavertaisen aseman Suomessa. Kuitenkin on tosiasia, että 90% miehillä on primitiivinen toive ja tarve, että naiset hoitaa kodin ja on hengetär. Ne naiset, jotka ei siuhen pysty taipumaan, saa päänsä ja kroppansa ihan jumiin.
Ratkaisu:
*naisten pitää muuttaa asennettaan ja palvella miestä rakkaudentekona. Toisekseen kotien pitää ostaa siivouspalveluita runsaasti.Ja naisten harjoittama miesten haukkuminen pitäisi lopettaa näillä palstoilla ja kaikkialla.
Näillä opeilla Suomestakin voisi tulla parempi paikka. PS tajuan kyllä ap:n tilanteen~ olin siinä itsekin joskus. Lapsiperhearki on hiton väsyttävää!
Ja sä voit palata 1800-luvulta 2000-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Samat huomiot olen tehnyt vaimostani, tuota pettämistä (toivottavasti) lukuun ottamatta.
Nyt olen nalkissa tässä suhteessa, kuin ruuvipenkissä. Vaimo huutaa, nimittelee, heittelee tavaroilla. Ensin luulin, että se johtuisi jostakin baby bluesista, mutta nyt kun lapsi täyttää kohta neljä, ei mikään ole muuttunut. Ensimmäisenä aamulla hän huutaa minulle, viimeisenä illalla sähähtelee, tiuskii ja tönii sängyssä. Silti vaatii, että minun on nukuttava samassa huoneessa, oltava hänen kanssaan, elettävä parisuhdetta ja perhe-elämää. Muutaman kerran raivostuin itsekin hänen hirvittävän häijyyn käytökseensä, mutta sen jälkeen hän alkoi uhkailla ilmoittavansa poliisille, soittavansa omille vanhemmilleen ja minun vanhemmilleni, julkaisevansa Facebookissa tekstin, jossa hän "paljastaa" kaikki tekemäni hirveydet, mm. täysin keksimänsä raiskausyritykset. Kerran hän jopa uhkasi viillellä itseään ja näyttää töissä kaikille työkavereilleen, "mitä mun mieheni teki". Kuulemma sillä ei ole mitään väliä, etten oikeasti ole tehnyt sitä, koska hänen mielestään kohtelen häntä henkisesti samoin.
Jos tämä ei ole taas jo mgtow provo, niin sun vaimolla on persoonallisuushäiriö.
Olen pahoillani, omalla äidilläni on epävakaa ja se on juuri tuollainen.
Ne on ikävä kyllä pahempia tuholaisia ympäristölleen kuin esim. narsistitkaan, esim. tutkimuksissa on havaittu, että niiden lapsilla ei kehity niihin normaalia kiintymyssuhdetta, edes ihan pieninä, niiden lapsilta on myös löydetty samoja aivomuutoksia kuin sodassa traumatisoituneilta.
Suosittelen lukemaan tämän, se auttaa toimimaan tuollaisen puolison kanssa -
https://www.amazon.com/Stop-Walking-Eggshells-Borderline-Personality/dp…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Samat huomiot olen tehnyt vaimostani, tuota pettämistä (toivottavasti) lukuun ottamatta.
Nyt olen nalkissa tässä suhteessa, kuin ruuvipenkissä. Vaimo huutaa, nimittelee, heittelee tavaroilla. Ensin luulin, että se johtuisi jostakin baby bluesista, mutta nyt kun lapsi täyttää kohta neljä, ei mikään ole muuttunut. Ensimmäisenä aamulla hän huutaa minulle, viimeisenä illalla sähähtelee, tiuskii ja tönii sängyssä. Silti vaatii, että minun on nukuttava samassa huoneessa, oltava hänen kanssaan, elettävä parisuhdetta ja perhe-elämää. Muutaman kerran raivostuin itsekin hänen hirvittävän häijyyn käytökseensä, mutta sen jälkeen hän alkoi uhkailla ilmoittavansa poliisille, soittavansa omille vanhemmilleen ja minun vanhemmilleni, julkaisevansa Facebookissa tekstin, jossa hän "paljastaa" kaikki tekemäni hirveydet, mm. täysin keksimänsä raiskausyritykset. Kerran hän jopa uhkasi viillellä itseään ja näyttää töissä kaikille työkavereilleen, "mitä mun mieheni teki". Kuulemma sillä ei ole mitään väliä, etten oikeasti ole tehnyt sitä, koska hänen mielestään kohtelen häntä henkisesti samoin.
Mistä vaimosi ja syyttelee, kun rivien välistä luen, ettei sinussa ole mitään syytä? Miten suhtauduit vaimon masennukseen? Lakaisitko maton alle tai nälvitkö siitä? Vastasitko passiivisesti hiljaisuudella - joka sekin on kaltoinkohtelua.
Voi olla, että hänellä on persoonallisuushäiriö. Tai sitten joskus huono suhde saa käyttäytymään järjettömästi, hulluuden rajoille.
Vai onko sinulla taipumus jatkuvasti kritisoida kuten miehelläni? Hän rakastaa nälviä ja pilkata. Ottaa luvatta kuvia minusta huonoista kuvakulmista ja tuo ne väkisin silmieni alle, jotta voisi henkisesti nujertaa minut, murentaa itsetuntoni. Etten luulisi itsestäni liikoja tai luulisi saavani ketään muuta. Näitä kuvia tähdätään persuksistani, kun kuuraan siivousverkkarit päällä vessanpönttöä. Kerran on otettu kuva vatsataudissa. Sanon, etten halua katsoa, mutta se ei auta. Hän vain nauraa pilkallisesti. Ja suuttuu minulle, koska minulla ei ole huumorintajua.
Ystäväni jätti juuri miehensä. Mies itki somessa, että vaimo löysi toisen. Vaikka hän oli viimeiset viikot kirjoittanut Facebook falskeja ja yliampuvia lemmentunnustuksia. Ne vain eivät oikein enää auttaneet. Vuosia hän ehtikin kutsua julkisesti vaimoaan kuumaksi kinkuksi. Oi voi, miksi vaimo lähti, kun hän oli niin helvetin täydellinen.
Kyllä todellakin muuttui huonommaksi. Imuroi kyllä ja pesee pyykkiä ja ruokaa tekee jos itselläni on iltavuoro, mutta siinäpä se. Ja joo, olen kiitollinen että tekee edes noita, mutta mä teen huomattavasti enemmän edelleen. Ja ei, mieheni ei tee ns. miesten hommia, mä remontoin meillä, minä leikkaan nurmikon. Mies käyttää liikkeessä auton renkaiden vaihdossa. Tekee kyllä asioita JOS KÄSKEN. Mutta kun mä en tahdo olla työnjohtaja, mä haluan olla vaimo, äiti ja nainen. Minä olin myös se joka järjestää kahdenkeskistä aikaa, keksin mitä tehdään ja hoidan järjestelyt, vien lapset 100km päähän mummolaan ja mitä tekee mies sillä aikaa? Lähtee golffaamaan. Muutama vuosi sitten otin tämän puheeksi että olisi niin kiva välillä että aloite tulisi häneltä, idea mitä tehdään ja hoitaisi lasten kuskaamiset yms. Ja samalla päätin että mä en enää järjestä. Eipä olla sen jälkeen tehty mitään kahdestaan...